Labor court dismissed union claim for weekend pay during termination period where employee had no work duty.

Työnantaja oli työn loppumisen vuoksi irtisanonut työntekijöitä ja ilmoittanut, ettei heillä ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana. Irtisanomisajalta työntekijöille oli maksettu heidän peruspalkkansa. Työntekijöillä ei tämän lisäksi ollut oikeutta lauantai- ja iltatyökorvauksiin irtisanomisajalta.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Osuuskunta Eka-yhtymä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1989 tehdyssä myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. TYÖSUHDE

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, vahingonkorvausvelvollisuus

2. Jos toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen otettu työntekijä eroaa irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen suorittamaan työnantajalle noudattamatta jätetyn irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Tämä ei koske niitä tapauksia, joissa työntekijällä lain tai tämän sopimuksen mukaan on oikeus purkaa työsopimus tai muutoin lopettaa työsuhde ilman irtisanomisaikaa.

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta tai sen osalta, ellei hänellä lain tai tämän sopimuksen mukaan ole oikeutta purkaa työsopimusta ilman irtisanomisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. POISSAOLOT

15 § Tilapäinen poissaolo

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Lähiomaisen kuoleman ja hautajaisten johdosta pyritään työntekijälle järjestämään mahdollisuus lyhyeen tilapäiseen poissaoloon. Tällaisen poissaolon takia ei työntekijän vuosilomaetuja eikä ansiota vähennetä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Työntekijän sairastuminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sairausajan palkka

8. Sairausajan palkassa otetaan huomioon ilta- ja lauantaityökorvaukset ja -lisät, mikäli niitä olisi palkallisen sairausajanjakson aikana työntekijälle kertynyt.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on Kaupan Työnantajaliitto KTL:ää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Osuuskunta Eka-yhtymä oli 31.8.1989 liikkeen lopettamisen johdosta irtisanonut myyjinä työskennelleet työntekijänsä Elli Kilpisen, Tytti Röppäsen, Mirja Niemisen, Irja Kiisken, Armi Vuorisen, Sirkka-Liisa Ruohon, Sinikka Oraksen ja Sirkka-Liisa Collanderin. Osuuskunta Eka-yhtymä oli maksanut heille irtisanomisajalta, joka oli vaihdellut kolmesta kuuteen kuukauteen, säännönmukaisen kuukausipalkan ilman, että työntekijöille olisi annettu irtisanomisaikana työtä.

Osuuskunta Eka-yhtymä oli käydyissä erimielisyysneuvotteluissa kieltäytynyt maksamasta työntekijöille irtisanomisajalta ilta- ja lauantaityökorvauksia, jotka he olisivat saaneet, jos he olisivat olleet irtisanomisaikanaan työssä. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli liittojen välisissä neuvotteluissa yhtynyt työnantajan kantaan asiassa.

Työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan toisen kappaleen määräys, jonka mukaan työnantajalla oli velvollisuus maksaa työntekijälle laiminlyödyltä irtisanomisajalta täysi palkka, oli otettu ensimmäisen kerran 15.3.1983 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Määräys oli tarkoitettu koskemaan myös tilanteita, joissa työntekijälle työsuhdetta välittömästi katkaisematta oli maksettu palkka irtisanomisajalta ilman työntekovelvollisuutta.

Työehtosopimuksen määräys, jonka mukaan työnantaja oli velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta, tarkoitti sitä, että työnantajan tuli maksaa työntekijälle, jolle ei irtisanomisaikana tarjottu työtä, ilta- ja lauantaityökorvauksia sen mukaan kuin niitä olisi maksettu työntekijän ollessa työssä. Määräys oli otettu työehtosopimukseen nimenomaan eräiden riitatapausten jälkeen, joissa oli ollut kysymys työnantajan velvollisuudesta maksaa työntekijälle peruspalkan lisäksi tulevia lisiä. Työnantajan velvollisuus maksaa peruspalkka irtisanomisajalta oli riidaton ilman erityistä täyden palkan maksamiseen velvoittavaa määräystä.

Työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevan 16 §:n 8. kohdan mukaan sairausajan palkassa otettiin huomioon ilta- ja lauantaityökorvaukset ja -lisät, mikäli niitä olisi työntekijälle palkallisen sairausajanjakson aikana kertynyt. Useissa tapauksissa työntekijälle oli maksettu palkka tällä tavoin jo ennen kuin asiasta oli otettu työehtosopimukseen nimenomainen määräys. Tämä tuki sitä, että täydellä palkalla tarkoitettiin palkkaa, johon sisältyi myös ilta- ja lauantaityökorvaukset.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 151/1988 katsonut, että työehtosopimuksen 15 §:n 3. kohdan määräys, jonka mukaan työntekijällä oli oikeus olla poissa työstä lähiomaisen hautajaisten vuoksi ilman että ansiota vähennettiin, velvoitti työnantajan maksamaan lauantaityökorvauksen.

Korkein oikeus oli tuomiossaan 1986 II 124 tulkitessaan työsopimuslain 38 a §:ää, joka sisällöltään vastasi riidanalaista työehtosopimuksen määräystä, katsonut, että täydellä palkalla tarkoitettiin mainitussa lainkohdassa kaikkia niitä palkkaetuja, jotka työntekijä olisi voinut irtisanomisaikana ansaita.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on pyytänyt työtuomioistuinta vahvistamaan, että Osuuskunta Eka-yhtymällä oli velvollisuus maksaa edellä mainituille työntekijöille irtisanomisajalta ne ilta- ja lauantaityökorvaukset, jotka he olisivat saaneet ollessaan irtisanomisaikansa työssä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan riidanalainen määräys ei edellyttänyt, että työnantajan tulisi maksaa työntekijälle noudattamatta jätetyltä irtisanomisajalta epämukavan työajan lisiä, kuten ilta- ja lauantaityökorvauksia, koska työntekijät eivät kanteen tarkoittamissa tapauksissa olleet kärsineet epämukavasta työajasta.

Kanteessa mainittujen työntekijöiden työ oli päättynyt Osuuskunta Eka-yhtymän palveluksessa 31.8.1989 liikkeen lopettamisen johdosta välittömästi. Työntekijät olivat työskennelleet Bene!Bene! -nimisessä liikkeessä Porissa. Lopettamisen olivat aiheuttaneet kaupalliset syyt. Liikkeen toiminta oli tuottanut tappiota siinä määrin, että työnantajalle oli ollut taloudellisesti edullisempaa lopettaa liiketoiminta välittömästi ja maksaa palkat työntekijöille, kuin jatkaa toimintaa enää pidempään. Työntekijöillä ei siten ollut ollut työtä 31.8.1989 jälkeen, joten he eivät olisi voineet työskennellä irtisanomisaikanaan.

Nyt riidanalainen työehtosopimuksen määräys oli samansisältöinen kuin työsopimuslain 38 a §. Lakiin säännös oli otettu vasta sen jälkeen, kun työehtosopimuksessa oli jo ollut vastaava määräys. Kun kaupan alan työehtosopimukseen oli otettu riidanalainen työehtosopimusmääräys, oli asiasta jo komiteamietintö, johon otetut säännösehdotukset olivat perustuneet keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen määräyksiin. Lain perustelujen mukaan lainkohta soveltui myös tilanteeseen, jossa palkka maksettiin irtisanomisajalta työntekijälle ilman työntekovelvollisuutta. Edellä tarkoitettu lainsäännös lähti siitä periaatteesta, että työnantaja eräällä tavoin laiminlöi työnantamisvelvollisuutensa irtisanomisaikana ja tämän vuoksi hän joutui maksamaan täyden palkan työntekijälle työsopimuslain 27 §:n 3 momentista poikkeavasti.

Keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen vastaavan kohdan soveltamisohjeisiin oli otettu määräys, jossa todettiin, että sopimuskohdan tarkoittamissa rikkomistapauksissa oli kysymys toisen sopimuspuolen laiminlyönnistä. Edelleen soveltamisohjeissa oli todettu, että tässä yhteydessä ei ollut puututtu sellaisiin tapauksiin, joissa työntekijä työsuhteen kestäessä joutui olemaan vailla työtä. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa ei voitu puhua mistään rikkomuksesta, koska työntekijöiden työ oli loppunut kokonaan, eikä työnantaja ollut voinut tarjota heille muutakaan työtä. Nyt esillä olevassa tapauksessa olisi ehkä oikeampaa soveltaa työsopimuslain 27 §:n 1 ja 3 momentin säännöksiä harkittaessa palkanmaksun suuruutta.

Jos työtä olisi ollut tarjota irtisanomisaikana ja jos työntekijöille olisi siitä huolimatta maksettu palkka ilman työntekovelvollisuutta, ei työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan ja työsopimuslain 38 a §:n perusteella ollut perusteita ilta- ja lauantaityölisien maksamiselle. Työntekijät eivät olleet joutuneet tekemään näinä aikoina työtä, eikä heille ollut koitunut työstä mitään haittaa. Nyt esillä olevassa tapauksessa, jossa työtä ei ollut ollut edes tarjota, oli kanteessa esitetty vaatimus lakiin ja työehtosopimukseen perustumaton ja kohtuuton.

Kun laittoman työsopimuksen purkamisen yhteydessä irtisanomisajan palkan määrästä voitiin vähentää muualla ansaittu tai tahallaan ansaitsematta jätetty ansio, olisi kohtuutonta, että sellaisessa tapauksessa, jossa työnantaja jätti vaatimatta työntekijältä työpanoksen, hän joutuisi maksamaan palkkaa sellaisten perusteiden mukaan, jotka johtaisivat työsopimuksen laitonta purkamista ankarampaan lopputulokseen. Laiton työsopimuksen purkaminen oli joka tapauksessa vakavampi rikkomus kuin työn tarjoamisen laiminlyönti. Siitäkään nyt esillä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys.

Myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 13 §:ssä oli määräykset kuukausipalkan osittamisesta. Määräystä sovellettiin myös irtisanomisajan palkkaa laskettaessa. Tätä määräystä oli käsitelty liittojen välillä työehtosopimusneuvotteluissa ja muissa yhteyksissä. Näissä neuvotteluissa oli tullut esille myös se seikka, että ilta- ja lauantaityölisiä ei otettu huomioon irtisanomisajan palkkaa laskettaessa.

Sairausajan palkassa otettiin huomioon ilta- ja lauantaityökorvaukset, mikäli niitä olisi työntekijälle palkallisen sairausajanjakson aikana kertynyt. Tätä koskeva työehtosopimuksen määräys oli otettu sopimukseen nimenomaisesti poikkeuksena pääsäännöstä.

Työtuomioistuimen tuomio n:o 151/1988 ei soveltunut nyt esillä olevaan tapaukseen. Siinä oli kysymys erilaisesta tilanteesta. Myös työehtosopimuksen määräykset olivat erilaiset.

Kanteessa mainitussa korkeimman oikeuden tuomiossa oli todettu täydellä palkalla tarkoitettavan niitä palkkaetuja, jotka työntekijä olisi voinut irtisanomisaikanaan ansaita. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työntekijät eivät olisi voineet ansaita riidan kohteena olevia palkkaetuja, koska työtä ei ollut ollut.

Helsingin hovioikeus oli 3.5.1989 antamassaan tuomiossa, jossa oli ollut kysymys työsopimuslain 45 §:n soveltamisesta, katsonut, että irtisanomisajan palkkaa laskettaessa ei otettu huomioon erityiskorvauksia ja -lisiä, koska työntekijä oli välttynyt työskentelemästä sanottujen lisien edellyttämissä oloissa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että Osuuskunta Eka-yhtymä oli valtakunnallinen yritys, joten sen velvollisuus tarjota työtä tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanomisuhan alaisille työntekijöilleen ulottui periaatteessa yrityksen kaikkiin Suomessa sijaitseviin toimipisteisiin. Työnantajalla olisi epäilyksittä ollut tarjota irtisanotuille työntekijöille työtä ainakin osaksi irtisanomisaikaa muissa toimipisteissään.

Työnantaja oli irtisanomisaikana esittänyt Liikealan ammattiliiton edustajalle työntekijöiden kutsumista töihin, jos työntekijät pitäisivät kiinni vaatimuksistaan saada ilta- ja lauantaityökorvaukset. Työnantajalla olisi ollut mahdollisuus kutsua työntekijät työhön, koska kaikki työntekijät olivat olleet irtisanomisaikanaan työnantajan käytettävissä. Työnantaja ei ollut sopinut työntekijöiden kanssa siitä, että työntekijöillä ei ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana.

Kanteessa tarkoitettuun tapaukseen ei voitu soveltaa työsopimuslain 27 §:n tai 45 §:n säännösten mukaisia periaatteita, sillä työntekijät oli irtisanottu. Irtisanomisajan palkkaa koskeva työehtosopimuksen määräys erosi rakenteeltaan edellä mainituista työsopimuslain säännöksistä. Työsopimuslain 27 §:ssä ja 45 §:ssä oli säädetty työnantajan oikeudesta vähentää maksettavasta palkasta tai korvauksesta se, mitä työntekijä oli muualla ansainnut tai jättänyt ansaitsematta. Sen sijaan työehtosopimuksen määräyksen kanssa samansisältöistä työsopimuslain 38 a §:ää tulkittaessa oli vakiintuneesti lähdetty siitä, että työnantajan maksettavaksi tulevan palkan määrä ei riippunut siitä, oliko työntekijällä ollut irtisanomisaikana muita ansioita vai ei.

Vastineessa mainittu Helsingin hovioikeuden tuomio koski työsopimuslain 45 §:n, eikä 38 a §:n tulkintaa. Näiden säännösten sisällön eroa kuvasi se, että hovioikeuden tuomion mukaan työnantajan ei tarvinnut maksaa lomapalkkaa, joka 38 a §:n mukaisissa tilanteissa kuului maksaa. Työsopimuslain 38 a §:n ja 45 §:n ristiriitaisuuksiin oli kiinnitetty huomiota myös irtisanomismenettelysäännösten uudistamisen yhteydessä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Osuuskunta Eka-yhtymä on yhtynyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:n vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Osuuskunta Eka-yhtymä on 31.8.1989 liikkeen lakkauttamisen johdosta irtisanonut kanteessa mainittujen kahdeksan myyjän työsopimukset. Työt liikkeessä ovat loppuneet samana päivänä. Irtisanotuille työntekijöille on maksettu irtisanomisajan palkka irtisanomisajasta riippuen kolmelta - kuudelta kuukaudelta. Työnantaja on ilmoittanut työntekijöille, että heillä ei ollut työntekovelvollisuutta irtisanomisaikana.

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että työntekijöille olisi irtisanomisajalta maksetun peruspalkan lisäksi tullut maksaa myös ne ilta- ja lauantaityökorvaukset, jotka he olisivat saaneet ollessaan irtisanomisaikansa työssä.

Kanne on perustettu myyjien ja varastotyöntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan toiseen kappaleeseen, jonka mukaan työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta tai sen osalta, ellei hänellä lain tai tämän sopimuksen mukaan ole oikeutta purkaa työsopimusta ilman irtisanomisaikaa. Määräys on otettu työehtosopimukseen vuonna 1983. Liikealan ammattiliiton ilmoituksen mukaan määräys on tarkoitettu koskemaan myös tilanteita, joissa työntekijälle työsuhdetta välittömästi katkaisematta maksetaan palkka irtisanomisajalta ilman työntekovelvollisuutta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun vuoden 1983 työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneen Liikealan ammattiliiton osastopäällikön kertoman mukaan työntekijäliitto on halunnut määräyksen täyden palkan maksamisesta irtisanomisajalta työehtosopimukseen siitä syystä, että alalla työskentelevien osa-aikatyöntekijöiden palkasta suuri osa muodostuu työehtosopimuksen mukaisista eri lisistä, kuten ilta- ja lauantaityölisistä. Selvitystä ei ole esitetty siitä, onko tämä peruste ollut nimenomaisesti esillä käydyissä neuvotteluissa. Myöskään selvitystä ei ole esitetty siitä, onko neuvotteluissa ollut esillä se, koskeeko velvollisuus täyden palkan suorittamiseen irtisanomisajalta myös kanteessa tarkoitetun kaltaisia tilanteita vai työehtosopimuksen määräyksen sanamuodon mukaisesti ainoastaan tilanteita, joissa työnantaja laiminlyö irtisanomisajan noudattamisen.

Näyttämättä on jäänyt myös se Kaupan Työnantajaliitto KTL:n taholta esitetty seikka, että liittojen välisissä myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen 13 §:ssä sovittua kuukausipalkan jakajaa koskeneiden liittojen edustajien välillä käytyjen keskustelujen ja neuvottelujen yhteydessä olisi esillä ollut kysymys ilta- ja lauantaityölisien lukemisesta irtisanomisajan palkkaan.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 151/1988, johon Liikealan ammattiliitto on viitannut, on ollut kysymys työntekijän oikeudesta nyt kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 15 §:n 3. kohdan perusteella lauantaityölisään tilapäisen poissaolon ajalta. Työehtosopimuksen määräyksen mukaan työntekijältä, jolla on oikeus tilapäiseen poissaoloon, ei vähennetä vuosilomaetuja ja ansiota. Kun mainitussa tapauksessa työntekijän säännöllinen työaika olisi vahvistetun työvuorolistan mukaan ollut sellainen, että työntekijällä olisi ollut oikeus lauantaityölisään, työtuomioistuin on tuomiossaan katsonut, että työntekijällä oli työehtosopimuksen määräyksen perusteella oikeus lauantaityölisään poissaolonsa ajalta. Kun tuomiossa siten on ollut kysymys tilanteesta, jossa työntekijällä vahvistetun työvuorolistan mukaan olisi ollut työtä lauantaityölisään oikeuttavana aikana, ei ratkaisusta työtuomioistuimen mielestä saada johtoa nyt esillä olevan asian ratkaisemiselle.

Työehtosopimuksen 16 §:n 8. kohtaan on vuonna 1986 otettu määräys, jonka mukaan sairausajan palkassa otetaan huomioon ilta- ja lauantaityökorvaukset ja -lisät, mikäli niitä olisi palkallisen sairausajanjakson aikana kertynyt työntekijälle. Sanamuotonsa perusteella määräys on työtuomioistuimen mielestä ymmärrettävissä siten, että oikeus määräyksessä mainittuihin korvauksiin ja -lisiin työntekijällä on niissä tapauksissa, jossa hän ilman sairastumistaan olisi vahvistetun työtuntijärjestelmän mukaan tai muutoin ollut työssä kysymyksessä oleviin lisiin oikeuttavana aikana.

Liikealan ammattiliitto on edelleen katsonut, että työnantajalla olisi ollut mahdollisuus sijoittaa irtisanotut työntekijät ainakin osaksi irtisanomisaikaa yhtiön muihin työpisteisiin. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Osuuskunta Eka-yhtymän vähittäiskaupan henkilöstöpäällikön kertoman mukaan toteuttamiskelpoisia työllistämismahdollisuuksia Porin ympäristössä ei ole ollut, koska osa samassa yhteydessä irtisanotuista muista työntekijöistä on sijoitettu muihin osuuskunnan työpaikkoihin ja eräissä ympäristön liikkeissä on ollut ylimiehitystä jo edellisenä keväänä tapahtuneiden muutosten johdosta.

Todistajana kuullun työnantajaliiton palveluksessa aikaisemmin olleen asiamiehen kertoman mukaan ohjeena riidanalaisten lisien lukemisessa irtisanomisajan palkkaan nyt esillä olevan kaltaisissa tilanteissa on liiton jäsenille ilmoitettu, että lauantai- ja iltatyölisiä ei lueta irtisanomisajan palkkaan. Muuta selvitystä irtisanomisajan palkan maksamisessa noudatetusta käytännöstä ei ole esitetty.

Liikealan ammattiliitto on vielä viitannut korkeimman oikeuden tuomioon 124 II 1986, jossa on ollut kysymys työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan toisen kappaleen määräystä vastaavan työsopimuslain 38 a §:n 1 momentin tulkinnasta. Tuomiossa on todettu täydellä palkalla mainitussa lainkohdassa tarkoitettavan kaikkia niitä palkkaetuja, jotka työntekijä olisi voinut irtisanomisaikana ansaita. Tuomion mukaan saamatta jäänyt vuosilomaedun korvaus kuuluu lainkohdassa mainittuun täyteen palkkaan. Tuomiolla ratkaistussa asiassa on ollut kysymys tapauksesta, jossa työnantaja ei ole noudattanut kysymyksessä olleiden työntekijöiden työsuhteiden ehtona ollutta irtisanomisaikaa.

Kanteessa on kysymys palkan määräämisestä sellaisilta ajanjaksoilta, jolloin työntekijöiden työ on loppunut. Tällaisissa tilanteissa ei ole perusteita sen seikan arvioimiseen, olisivatko ja missä määrin irtisanotut, työtä vaille jääneet työntekijät voineet tehdä ilta- ja lauantaityökorvauksiin oikeuttavaa työtä heidän irtisanomisajoikseen laskettavina aikoina. Siihen nähden, että puheena olevat korvaukset maksetaan iltaisin ja lauantaisin todella tehdystä työstä, työtuomioistuimen mielestä Liikealan ammattiliitto ei ole selvittänyt niitä perusteita, joiden mukaan irtisanomisajan palkkaan olisi sisällytettävä sellaiset lisät ja korvaukset, jotka määräytyvät poikkeuksellisten työaikojen perusteella.

Sanamuotonsa mukaan työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan riidanalainen määräys koskee vain tilanteita, joissa työnantaja on laiminlyönyt irtisanomisajan noudattamisen. Työtuomioistuimen mielestä tämän jutun yhteydessä ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, mitä tarkoitetaan täydellä palkalla työehtosopimuksen 4 §:n 2. kohdan tarkoittamassa tilanteessa. Asiassa ei ole muutoinkaan näytetty, että työehtosopimuksen määräyksistä johtuisi työnantajalle velvollisuus suorittaa kanteessa vaaditut lisät tilanteessa, jossa työntekijällä ei ole työntekovelvollisuutta lisiin oikeuttavana aikana.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saa Kaupan Työnantajaliitto KTL pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Tuulensuu, Leivo ja Palanko-Laaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.