Labor court allows weekly pay for work done abroad when employee refuses to shift their statutory weekly rest day.

Sähkösuunnittelija oli työnantajan määräyksestä matkustanut suorittamaan korjaustöitä Etelä-Koreaan.

Asianosaisliitot olivat asian käsittelyssä olleet yhtä mieltä siitä, että sähkösuunnittelijan oikeus viikkolepokorvaukseen siltä viikolta, jona hän oli matkustanut ulkomaille ja myös tehnyt siellä työtä viikonloppuna, oli ratkaistava runkosopimuksen määräysten perusteella.

Viikkolevon määräytymistä tuolta viikolta oli arvosteltava kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia vastaavien runkosopimuksen määräysten mukaan varsinkin, kun sähkösuunnittelijaan oli noudatettu viikon alussa kotimaassa tapahtuneen työn osalta vastaavia määräyksiä.

Sähkösuunnittelija ei ollut saanut Etelä-Koreassa viikkolepoaan sunnuntaina, vaan hän oli ollut silloin töissä. Hänelle oli sen vuoksi suoritettava viikkolepokorvaus runkosopimuksen mukaan riippumatta siitä, oliko hänen matkustamiseen käyttämänsä aika luettava työ- vai vapaaajaksi.

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaaja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y. Kuultava Valmet-Ahlström Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 9.5.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Tällä sopimuksella allekirjoittaneet liitot yhtyvät Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä toukokuun 9. päivänä 1988 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattavat sen voimaan allekirjoittaneen työnantajaliiton osalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton välillä 9.5.1988 allekirjoitetussa runkosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §

Työaikalakien noudattaminen

Työajan suhteen noudatetaan, jollei alempana ole muuta sanottu, työaikalakia tai kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia riippuen siitä, kumman lain sovellutuspiiriin tekninen toimihenkilö kuuluu.

6 §

Säännöllinen työaika

1 Työnjohtajien ja heihin verrattavien työaika on enintään 8 tuntia päivässä ja 40 tuntia viikossa. Pöytäkirjamerkintä 1: Runkosopimuksen 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja työnjohtajiin verrattavia teknisiä toimihenkilöitä ovat sellaiset tekniset toimihenkilöt, joiden työ välittömästi liittyy työntekijöiden työhön tai jotka ovat jatkuvasti alistettuja tuotannolliselle osastolle kuten esim. tuotantoon liittyvissä käyttölaboratorioissa ja varastoissa työskentelevät toimihenkilöt.

2 Pääasiallisesti toimistossa sekä tutkimus- ja keskuslaboratorioissa työskentelevien teknisten toimihenkilöiden säännöllinen työaika on enintään 7,5 tuntia päivässä ja 37,5 tuntia viikossa. Pöytäkirjamerkintä 2: Mikäli tuotannollisella osastolla työskentelevien teknisten toimihenkilöiden työ on luonteeltaan runkosopimuksen 6 §:n 2 kohdassa tarkoitettua toimistotyötä eikä liity välittömästi tuotannollisen osaston työhön, noudatetaan häneen nähden ko. säännöstä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 §

Lepoajat

1 Työnjohtajille tai heihin verrattaville teknisille toimihenkilöille on annettava sunnuntain ajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna saman viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Pääasiallisesti toimistoissa sekä tutkimus- ja keskuslaboratorioissa työskenteleville teknisille toimihenkilöille on sunnuntain ajaksi annettava vähintään 38 tuntia käsittävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Kuitenkin voidaan mainitun pituinen viikkolepo antaa muunakin viikon aikana, jos työtä sen laadun vuoksi tehdään kaikkina viikon päivinä tahi jos teknistä toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön sunnuntaina liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 §

Viikkolepokorvaus

1 Tekniselle toimihenkilölle suoritetaan hänen tilapäisesti viikkoleponsa aikana tekemästä työstä korvaus lyhentämällä vastaavasti hänen säännöllistä työaikaansa viimeistään seuraavan kalenterikuukauden aikana tai jos siitä etukäteen sovitaan, maksamalla viikkolepokorvaus tämän pykälän 7 momentin mukaisesti kokonaisuudessaan rahana.

2 Viikkolevon aikana tehty tilapäinen työ on korvattava myös siinä tapauksessa, että tekninen toimihenkilö on ollut saman viikon aikana poissa työstä sairauden tai tapaturman vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto TL on Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:iä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että keskusliiton jäsenyritys Valmet-Ahlström Oy oli 12.10.1989 lähettänyt yhtiön Karhulan tehtailla sähkösuunnittelijana työskennelleen Risto Karppisen runkosopimuksen 24 §:n 1 kohdan tarkoittamalle, työtehtävien edellyttämälle matkalle Etelä-Koreaan yhtiön rakentaman hienopaperikoneen takuukorjaustehtäviin. Karppisen matka oli alkanut torstaina 12.10.1989 aamulla kello 05.45 ja päättynyt perjantaina 13.10.1989 kello 20 paikallista aikaa. Karppinen oli työskennellyt lauantaina 14.10.1989 kello 08.30 ja 19:n välisen ajan sekä sunnuntaina 15.10.1989 kello 08.30 ja 21:n välisen ajan. Työnantaja oli kieltäytynyt korvaamasta Karppiselle tilapäisesti viikkolevon aikana tehtyä työtä lyhentämällä vastaavasti hänen säännöllistä työaikaansa marraskuun 1989 aikana.

Paikallisissa neuvotteluissa sekä 27.3.1990 päättyneissä liittotason neuvotteluissa Teknisten Liitto TL oli vaatinut, että Karppiselle tuli suorittaa tilapäisesti viikkolevon aikana tehdystä työstä viikkolepokorvaus. Työnantaja oli neuvotteluissa ollut sitä mieltä, että viikkolepo oli Karppiselle annettu hänen matkustaessaan, koska matka-aikaa ei ollut luettu työajaksi.

Karppinen oli työskennellyt runkosopimuksen 6 §:n 2 momentin tarkoittamissa olosuhteissa. Häneen oli sen mukaisesti sovellettava kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia. Lain säännöksiä vastaavien runkosopimuksen määräysten mukaan työntekijälle oli annettava sunnuntain ajaksi vähintään 38 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Se oli sijoitettava nimenomaan sunnuntain ajaksi. Poikkeuksen muodosti vain sellainen työ, jota sen luonteen vuoksi tehtiin kaikkina viikonpäivinä, hätätyö ja työ, joka oli välttämätöntä liikkeessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi. Nyt ei ollut ollut kysymys tuollaisesta poikkeustapauksesta.

Työneuvoston lausunnon n:o 1152 mukaan lain tarkoittama viikkolepo ei toteutunut, jos työtä oli teetetty sunnuntaina muista kuin edellä mainituista poikkeustapauksista johtuen tai jos työntekijä ei ollut viikkolevon siirtoon suostunut, vaikka työviikolle olisi sijoittunut jollakin muulla perusteella määräytynyt 38 tunnin mittainen yhdenjaksoinen vapaa-aika. Kun viikkolepoa oli rikottu, oli työntekijälle maksettava erillinen korvaus kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n 3 momentin mukaisesti. Viikkolevon ajaksi oli laskettava ensisijaisesti sunnuntain vuorokauden tunnit ja lisäksi siihen liittyvät tunnit, yhteensä 38 tuntia, jotka eivät osuneet työtuntiluettelon mukaisen säännöllisen työajan tunneille.

Kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalaki oli pääosin pakottavaa lainsääntöä. Runkosopimuksen lepoaikaa ja viikkolepokorvausta koskevat määräykset vastasivat lain säännöksiä. Runkosopimuksen 19 §:n 4 momentin mukaan pääasiallisesti toimistoissa sekä tutkimus- ja keskuslaboratorioissa työskenteleville teknisille toimihenkilöille oli sunnuntain ajaksi annettava vähintään 38 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo. Mainitun pituinen viikkolepo voitiin antaa muuna viikonaikana vain, jos työtä sen laadun vuoksi tehtiin kaikkina viikonpäivinä tai jos teknistä toimihenkilöä tarvittiin tilapäisesti työhön sunnuntaina liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.

Runkosopimuksen edellä mainittua lepoaikaa ja viikkolepokorvausta koskevien määräysten tulkinnan ja soveltamisen tuli vastata lain pakottavia säännöksiä. Työoikeudellisen kirjallisuuden mukaan työtuntiluettelon mukaisena työaikana tapahtuva matkustaminen oli luettava työajaksi. Työneuvoston lausunnossa n:o 810 oli todettu, että jos työnantaja työajan puitteissa oli määrännyt työntekijän siirtymään paikasta toiseen oli työaikaan, ellei muuta ollut sovittu, luettava kokonaisuudessaan se aika, jonka työntekijä oli ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työhön käytettävissä riippumatta siitä, mitä hän tällöin oli joutunut tekemään.

Runkosopimuksen 20 §:n sellainen tulkinta, jonka mukaan työtuntijärjestelmän mukaisena työaikana työtehtävien edellyttämään matkustamiseen käytettyyn aikaan voitaisiin katsoa sisältyvän viikkolepo siten, ettei työtuntijärjestelmän mukaisena varsinaisena viikkolepopäivänä tehdystä tilapäisestä työstä tulisi enää maksaa viikkolepokorvausta, ei ollut oikea.

Karppinen oli ollut vuonna 1989 asennustarkastuksiin ja käyttöönoton valvontaan liittyvillä työmatkoilla yhteensä 65 työtuntijärjestelmän mukaista työpäivää. Myös näiden työmatkojen osalta oli Karppiseen pääasiallisuussäännön mukaisesti noudatettu kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia.

Työtuntiluettelon mukaisena työaikana tapahtuvan matkustamisen osalta oli professori Kaarlo Sarkko teoksessaan "Kauppatyölaki" nimenomaisesti todennut, että milloin työntekijän työaika oli järjestetty työpaikalla noudatetun työtuntijärjestelmän mukaisesti ja työnantaja haluaa pitää työntekijää työssä työtuntijärjestelmästä poiketen, oli tästä sovittava erikseen. Ellei muuta ollut sovittu, oli työaikaan luettava kokonaisuudessaan se aika, jonka työntekijä oli ollut työtuntijärjestelmän mukaisesti työhön käytettävissä siitä riippumatta, mitä hän tällöin oli joutunut tekemään työnantajan määräyksestä.

Vaikka katsottaisiin, että matkustamiseen käytettyä aikaa ei luettaisi työajaksi, ei se kuitenkaan voinut edellä mainitut lain säännökset ja runkosopimuksen määräykset huomioon ottaen tarkoittaa sitä, että matkustamiseen työnantajan määräyksestä käytettyyn aikaan voitaisiin sisällyttää vapaa-aikana antamatta muutoin jäävä viikkolepo.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Valmet-Ahlström Oy on runkosopimuksen 20 §:n perusteella velvollinen suorittamaan Karppiselle viikkolepokorvausta tilapäisesti viikkolevon aikana 14. - 15.10.1989 tehdystä työstä 21,5 tunnilta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Karppinen oli vuoden 1988 lopulla alkaneen työsuhteensa aikana työskennellyt hieman yli puolet työajastaan Valmet-Ahlström Oy:n Karhulan tehtaiden toimistossa ja toisen puolen matkatyössä koneiden ja laitteiden kokoonpanoon, asennukseen, korjaukseen ja muissa niihin liittyvissä valvontatehtävissä. Karppisen työsuhteen jatkuessa oli matkatyön osuus hänen kohdallaan kasvanut.

Yhtiön toimistossa tehtävä työ oli ollut kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaista, mutta matkatyö oli taas luonteeltaan sellaista, että sitä oli pidettävä työaikalain alaisena.

Lähtökohtaisesti työntekijä voi kuulua ainoastaan yhden, niin sanotun pääasiallisuussäännön mukaan määräytyvän, työaikaa säännöstävän lain soveltamispiiriin. Pääasiallisuussäännön soveltaminen tuli kysymykseen vain sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijä suoritti erilaisia työtehtäviään lomittain tai rinnakkain siten, etteivät eri työtehtävät muodostaneet selviä toisistaan riippumattomia pitkähköjä ajanjaksoja. Mikäli työntekijä oli suorittanut esimerkiksi muutaman viikon ajan kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alaista työtä ja sen jälkeen muutaman viikon ajan työaikalain alaista työtä, ei pääasiallisuussäännön soveltaminen ollut tarpeen. Tällaisessa tilanteessa voitiin työntekijään soveltaa eri lakeja peräkkäin. Karppisen työn edellyttämät matkat olivat kestäneet tavallisesti useamman viikon ajan, kuten nyt kysymyksessä olevalla kerralla 23 vuorokautta. Karppiseen oli tullut soveltaa työaikalakia hänen 12.10.1989 alkaneen työmatkansa osalta, kuten hänen aiemmillakin työmatkoillaan.

Työaikalain 9 §:n mukaan matkaan sovellettavaan matkustamiseen käytettyä aikaa ei luettu työaikaan, kaivostyötä lukuunottamatta, ellei kysymyksessä ollut kulkeminen tai kuljetus työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työnsuorittamispaikkaan ja sieltä lähtöpaikkaan palaaminen.

Runkosopimuksessa ei ollut sellaista määräystä, joka tukisi kantajaliiton esittämää väitettä työtuntijärjestelmän mukaiseen matkustamiseen käytetyn ajan lukemisesta työajaksi.

Mikäli kuitenkin Karppiseen olisi työmatkan osalta sovellettava kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia, vastaajaliiton mielestä ei silloinkaan Karppiselle olisi maksettava viikkolepokorvausta.

Työneuvoston lausunnossa n:o 1152 ei ollut kiinnitetty riittävästi huomiota lainsäädäntöhistoriaan. Viikkolepoa koskeva säännös oli otettu kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakiin siinä tarkoituksessa, että lakia oli yhdenmukaistettu työaikalain kanssa. Myös kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain alainen työntekijä sai laissa edellytetyn viikkolevon, jos hän oli työviikon aikana ollut vähintään 38 tunnin pituisen ajan vapaana. Vastaavasti voitiin sanoa, että esimerkiksi työntekijä oli tosiasiassa saanut vuosilomansa, jos työnantaja olisi määrännyt hänet pitämään ansaitut lomapäivät lokakuussa, vaikka työnantaja silloin olisi rikkonut vuosilomalain säännöksiä loman antamisesta lomakauden aikana. Siinäkään tapauksessa, että Karppiseen sovellettaisiin kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain säännöksiä vastaavaa runkosopimuksen 19 §:n 4 momenttia, ei hänelle kuulunut runkosopimuksen 20 §:n perusteella viikkolepokorvausta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Valmet-Ahlström Oy on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Risto Karppinen on ollut Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:in jäsenyrityksen Valmet-Ahlström Oy:n palveluksessa sähkösuunnittelijana Karhulan tehtailla. Karppinen on lähtenyt työtehtäviensä edellyttämälle matkalle Etelä-Koreaan torstaina 12.10.1989. Karppisen tehtävänä on ollut suorittaa siellä yhtiön rakentaman hienopaperikoneen korjaustöitä.

Karppisen ulkomaanmatka on alkanut 12.10.1989 kello 05.45 ja päättynyt seuranneena päivänä kello 20 paikallista aikaa. Matkan jälkeen Karppinen on ollut töissä lauantaina 14.10.1989 kello 8.30 - 19 välisen ajan ja sunnuntaina 15.10.1989 kello 8.30 - 21 välisen ajan. Karppisen työkomennus on päättynyt 4.11.1989.

Kanteessa tarkoitetussa asiassa on kysymys siitä, onko Valmet-Ahlström Oy ollut velvollinen suorittamaan Karppiselle runkosopimuksen määräysten mukaan viikkolepokorvausta sen johdosta, että hän on ollut töissä lauantaina 14.10.1989 ja sunnuntaina 15.10.1989.

Asiassa ei ole esitetty yleisesti selvitystä siitä, voidaanko ja missä laajuudessa runkosopimusta soveltaa ulkomaantyöhön. Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on asian käsittelyssä myöntänyt, että Karppisen oikeus viikkolepokorvaukseen on ratkaistava runkosopimuksen määräysten perusteella siitä huolimatta, että hän on tehnyt puheena olevana viikonloppuna, josta viikkolepokorvausta on vaadittu, työtä ulkomailla.

Runkosopimuksen 5 §:n mukaan työajan suhteen noudatetaan, jollei sopimuksessa ole muuta sanottu, työaikalakia tai kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalakia riippuen siitä, kumman lain sovellutuspiiriin tekninen toimihenkilö kuuluu. Asianosaiset ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Karppisen työskennellessä Karhulan tehtailla hänen työsuhteessaan on pitänyt soveltaa niitä runkosopimuksen määräyksiä, jotka vastaavat kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain säännöksiä. Sen mukaisesti hänen viikkoleponsa on määräytynyt runkosopimuksen 19 §:n 4 kohdan määräyksen perusteella. Määräys vastaa sisällöltään kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n säännöstä.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on käsityksenään ilmoittanut, että työkomennusten aikana Karppisen viikkolepoon on sovellettu ja pitänyt soveltaa työaikalain säännöksiä vastaavia runkosopimuksen määräyksiä.

Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka nojalla olisi riidattomasti pääteltävissä, onko Karppiselle aikaisempien työkomennuksien ajalta maksetut viikkolepokorvaukset määrätty noudattaen edellä mainittua runkosopimuksen viikkolepoa koskevaa 19 §:n 4 kohtaa vai saman pykälän 1 kohtaa, joka vastaa työaikalain viikkolepoa koskevaa säännöstä. Työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole liioin selvitetty, että Karppisen työtehtävät olisivat kanteessa tarkoitetun komennusmatkan aikana muuttuneet niin olennaisesti hänen Karhulan tehtailla suorittamasta työstä, että hänen voitaisiin katsoa tuona ajanjaksona siirtyneen toisen työaikalain sovellutuspiiriin.

Kanteessa on vaadittu korvausta 9.10.1989 alkaneelta viikolta saamatta jääneestä viikkolevosta. Kun Karppinen on alkuviikon ajan riidattomasti tehnyt työtään kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain säännöksiä vastaavien runkosopimuksen määräysten mukaisesti, on myös perusteltua, että tuon viikon työjakson viikkolevon määräytymistä kokonaisuudessaan arvioidaan samojen määräysten mukaan.

Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, että Karppisen oikeus kanteessa vaadittuun viikkolepokorvaukseen on ratkaistava runkosopimuksen viikkolepoa koskevan 19 §:n 4 kohdan määräyksen perusteella.

Viimeksi mainitun määräyksen mukaan viikkolepo on annettava sunnuntain ajaksi ja sen on käsitettävä yhdenjaksoisesti vähintään 38 tuntia. Muuna aikana viikkolepo voidaan antaa, jos työtä sen laadun mukaan tehdään kaikkina viikon päivinä tai jos teknistä toimihenkilöä tarvitaan tilapäisesti työhön liikkeessä tai yrityksessä suoritettavan työn säännöllisen kulun turvaamiseksi.

Karppinen on ollut töissä 9.10.1989 alkaneella viikolla Etelä-Koreassa niin lauantaina kuin sunnuntainakin. Asiassa ei ole näytetty, että hänen Etelä-Koreassa tekemänsä työ olisi ollut sellaista, joka runkosopimuksen 19 §:n 4 kohdan mukaan oikeuttaisi työnantajan antamaan viikkolevon muuna aikana kuin sunnuntaina.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on ilmoittanut Karppisen saaneen viikkoleponsa puheena olevalla viikolla Etelä-Koreaan tapahtuneen matkan matkustuspäivinä.

Työneuvosto on antanut lausunnon n:o 1152 kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain säännösten tulkinnasta. Lausunnossa on sanottu, että jos työtä on tehty sunnuntaina muista kuin edellä selostetuista poikkeuksellisista syistä tai jos työntekijä ei ole viikkolevon siirtoon suostunut, ei kauppaliikkeiden ja toimistojen työaikalain 9 §:n mukainen viikkolepo, joka vastaa myös runkosopimuksen 19 §:n 4 kohdan mukaista viikkolepoa, ole toteutunut, vaikka työviikolle olisi sijoittunut jollakin muulla perusteella määräytynyt 38 tunnin mittainen yhdenjaksoinen vapaa-aika. Lausunnossa on myös todettu, että kun viikkolepoa on rikottu, maksetaan työntekijälle erillinen korvaus. Työnantajan korvausvelvollisuus lausunnon mukaan kattaa vain 38 tunnin yhdenjaksoisen lepoajan kanssa päällekkäin sijoittuvat tunnit.

Siitä huolimatta, että lausunnon lopputulosta on oikeuskirjallisuudessa arvosteltu, työtuomioistuimen mielestä runkosopimuksen vastaavat määräykset on, kun niiden tekemistä koskevista neuvotteluista ei ole esitetty selvitystä, ymmärrettävä työneuvoston lausunnossa kerrotulla tavalla.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Karppinen, joka ei ole suostunut viikkoleponsa siirtämiseen, on oikeutettu vaatimaansa viikkolepokorvaukseen riippumatta siitä, onko hänen matkustamiseen käyttämänsä aika luettava työ- vai vapaa-ajaksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen hyväksyen vahvistaa, että ValmetAhlström Oy on ollut velvollinen suorittamaan Karppiselle runkosopimuksen 20 §:ssä tarkoitetun viikkolepokorvauksen tilapäisesti viikkolevon aikana 14. - 15.10.1989 tehdystä työstä 21,5 tunnilta. Asian laatuun nähden Teknisten Liitto TL saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.