Labor court dismisses union claim that salary increases apply retroactively from contract start date.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan sovitut tarkistukset toteutettiin sopimuksen voimaantulosta lukien, ellei muusta ajankohdasta ollut sovittu.

Autonkuljettajien yksinajopalkkion korotus, jonka voimaantuloajankohdasta ei tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ollut erikseen sovittu, oli virkaehtosopimuksen voimaantuloajankohdasta poiketen voitu aikaisemman käytännön perusteella maksaa vasta sopimuksen voimaantuloa seuranneen työviikon tai työjakson alusta lukien.

Kantaja Postiliitto r.y. Vastaaja Posti- ja telelaitos

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Posti ja telehallituksen ja toiselta puolen muiden ohella Postiliiton välillä 12.12.1989 tehdyssä Posti ja telelaitoksen virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamista koskevassa virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Palkkausten tarkistukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lisäpalkkioita tarkistetaan liitteen 3 mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Tarkistusten toteuttamisajankohta

Edellä 3 §:ssä tarkoitetut tarkistukset toteutetaan 1 päivästä marraskuuta 1989 lukien, ellei asianomaisesta liitteestä muuta ilmene.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LIITE 3

Posti- ja telelaitos

Lisäpalkkioiden muutokset

Nykyinen

Uusi

= = = = = = = = = = = =

Autonkuljettajien yk-

sinajopalkkiot

Posti- ja telelaitok-

Posti- ja telelaitok-

sen virkasuhteisten sen

virkasuhteisten

autonkuljettajien yk-

autonkuljettajien yk-

sinajopalkkio on 205

sinajopalkkio korote-

penniä tunnilta kai-

taan maksuperusteita

kessa yksinajopalk-

muuten muuttamatta 267

kioon oikeuttavassa

penniksi tunnilta kai-

ajossa (1.2.1987).

kessa yksinajopalk-

kioon oikeuttavassa

ajossa.

Kustannukset:

1.196.600 mk/v.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Postiliitto on Posti- ja telelaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että 12.12.1989 tehdyllä tarkentavalla virkaehtosopimuksella Posti- ja telelaitoksen autonkuljettajien yksinajopalkkiota oli korotettu 1.11.1989 lukien 205 pennistä 267 penniin tunnilta. Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa ei ollut minkään korotuksen osalta sovittu erityisistä voimaantuloajankohdista. Posti- ja telelaitos oli toteuttanut yksinajopalkkion korotuksen 5.11.1989 lukien niiden viranhaltijoiden osalta, jotka olivat työaikalain 5 §:n alaisia. Niiden viranhaltijoiden osalta, joihin sovellettava työaika määräytyi työaikalain 6 §:n mukaan, Posti- ja telelaitos oli toteuttanut korotukset 9.11.1989 lukien. Korotukset oli toteutettu viranhaltijoiden kohdalla virkaehtosopimuksen voimaantuloa seuranneen täyden työviikon tai työjakson alusta lukien.

Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa oli sovittu sopimuksen tulevan voimaan kaikilta osin 1.11.1989 lukien. Yleisenä periaatteena oli, että ellei toisin ollut sovittu, tulivat kaikki korotukset voimaan sopimuksen voimaantulosta lukien. Tarkentavan virkaehtosopimuksen sanamuodon mukaan autonkuljettajien yksinajopalkkiota olisi tullut maksaa korotettuna sopimuksen voimaantulosta 1.11.1989 lukien eikä sitä seuranneen täyden työviikon tai työjakson alusta lukien. Jos virkaehtosopimusta solmittaessa olisi tarkoitettu, että yksinajopalkkion korotus toteutettaisiin Posti- ja telelaitoksen määräämällä tavalla, olisi siitä tullut mainita erikseen tarkentavassa virkaehtosopimuksessa tai edes virkaehtosopimusneuvottelujen yhteydessä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Postiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että 12.12.1989 tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan Posti- ja telelaitoksen autonkuljettajien yksinajopalkkio tuli suorittaa 267 pennin suuruisena 1.11.1989 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Posti- ja telelaitoksen kirjeissä, joissa oli tiedotettu yksinajopalkkioiden tarkistuksista, oli vuodesta 1986 lukien selvyyden vuoksi ollut maininta tarkistettujen palkkioiden maksamisesta seuraavan työviikon tai työjakson alusta lukien. Kanteessa tarkoitettua tarkentavaa virkaehtosopimusta koskevassa Posti- ja telelaitoksen henkilöstöyksikön kirjeessä oli todettu muun muassa, että korotetut palkkiot maksettiin työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä 5.11.1989 lukien ja työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä 19.11.1989 lukien.

Yksinajopalkkioiden maksamisen ajankohtaa koskevaa mainintaa ei ollut ollut syytä ottaa tarkentavaan virkaehtosopimukseen, koska tällaista kirjausta virkaehtosopimuksiin ei ollut yleensäkään tehty. Virkaehtosopimusneuvotteluissa ei myöskään ollut ollut tarpeen erikseen ottaa esille kysymystä siitä, mistä alkaen korotukset toteutettaisiin, koska noudatettu menettely oli perustunut pitkäaikaiseen käytäntöön. Tämän käytännön Postiliitto oli hiljaisesti hyväksynyt. Posti- ja telelaitos oli perustellusti ainakin voinut otaksua Postiliiton sen hyväksyneen, koska liitto ei kymmenen aikaisemman vuoden aikana ollut riitauttanut asiaa eikä edes ottanut sitä missään yhteydessä esille.

Syntyneen erimielisyyden johdosta Posti- ja telelaitokselle oli 23.4.1990 saapuneella kirjeellä esitetty paikallisneuvottelupyyntö. Jos Postiliiton tarkoituksena yksinajopalkkion korotuksesta sovittaessa syksyllä 1989 olisi ollut muuttaa aikaisempien sopimusten perusteella vakiintunutta käytäntöä, olisi tämä tarkoitus 12.12.1989 tehdyn ja aikaisempien virkaehtosopimusten samanlainen sanamuoto ja vakiintunut maksukäytäntö huomioon ottaen tullut saattaa neuvotteluissa Posti- ja telelaitoksen tietoon.

Työ- ja virkaehtosopimusten tulkinnassa oli merkitystä annettu sille, mitä osapuolet olivat tarkoittaneet määräyksestä sovittaessa. Sopimusten määräyksiä tulkittaessa tuli myös kiinnittää huomiota siihen, miten määräystä oli käytännössä sovellettu. Näin oli asianlaita varsinkin niissä tapauksissa, joissa käytäntö oli ollut yhtenäinen ja pitkäaikainen. Nämä periaatteet ilmenivät muun muassa työtuomioistuimen tuomiosta n:o 36/1971.

Posti- ja telelaitoksen edustajat olivat tarkentavaa virkaehtosopimusta tehdessään pitkäaikaiseen käytäntöön nojautuen tarkoittaneet, että korotetut yksinajopalkkiot tulivat voimaan aikaisemman käytännön mukaan sopimuksen voimaantulon jälkeen ensimmäisen alkavan työviikon tai työjakson alusta lukien. Tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteessä 3 oli todettu, että yksinajopalkkiota korotetaan maksuperusteita muuten muuttamatta. Tähän sanontaan sisältyi myös aikaisempien sopimusten perusteella vakiintunut maksukäytäntö.

Postiliiton edustajien oli Posti- ja telelaitoksen käsityksen mukaan katsottava olleen samaa mieltä vielä tarkentavaa virkaehtosopimusta tehdessään, koska Postiliiton edustajat olivat tunteneet tai heidän ainakin olisi pitänyt tuntea vallitseva maksukäytäntö. Tästä huolimatta Postiliiton edustajat eivät virkaehtosopimusneuvotteluissa olleet esittäneet vallitsevan käytännön muuttamista. Postiliiton tarkoitus oli muuttunut vasta huhtikuussa 1990 eli monta kuukautta sen jälkeen, kun tarkentava virkaehtosopimus oli allekirjoitettu. Tätä käsitystä tuki sekin, että vasta syksyllä 1990 käytyjen tarkentavien virkaehtosopimusneuvottelujen yhteydessä Postiliitto oli ottanut esille yksinajopalkkioiden korottamisen maksamisajankohdan. Näissä neuvotteluissa oli aikaisemmasta pitkäaikaisesta käytännöstä poiketen sovittu siitä, että korotetut palkkiot maksettiin 1.10.1990 lukien eikä siten enää virkaehtosopimuksen voimaantuloa seuraavan viikon tai työjakson alusta lukien.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Posti- ja telelaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Postiliitto on vielä lausunut, että valtion virkaehtosopimuslaki oli muuttunut 1.1.1988 lukien siten, että virastoissa ja laitoksissa voitiin tehdä tarkentavia virkaehtosopimuksia. Kanteessa tarkoitettu erimielisyys liittyi Posti- ja telelaitoksen ja Postiliiton solmimaan ensimmäiseen yksinajopalkkioiden korottamista koskevaan virkaehtosopimukseen. Tätä ennen Posti- ja telelaitoksen autonkuljettajien yksinajopalkkioista oli sovittu valtiovarainministeriön ja pääsopijajärjestöjen kanssa. Postiliiton tiedossa ei ollut voinut olla, mitä näissä neuvotteluissa oli sovittu tai tarkoitettu yksinajopalkkion korottamisen osalta. Tästä johtuen ei voimaantulokysymykseen ollut aikaisemmin kiinnitetty huomiota, vaan työnantajan ohjeiden mukaista voimaantuloa oli pidetty oikeana.

Kun liitto syksyllä 1989 oli ensimmäistä kertaa sopinut virkaehtosopimuksella yksinajopalkkion korottamisesta, työnantajan korotusajankohtaa koskevaan päätökseen oli reagoitu suhteellisen nopeasti. Tarkentavaa virkaehtosopimusta tuli tulkita sen mukaan, mitä sitä koskevissa neuvotteluissa oli sovittu. Aikaisemmat sopimukset ja niiden soveltamista koskevat päätökset olivat olleet eri osapuolten tekemiä, eikä niillä siten ollut tässä yhteydessä mitään merkitystä.

Tarkentavaa virkaehtosopimusta syksyllä 1989 tehtäessä ei osapuolten tarkoituksena ollut ollut, että korotetut yksinajopalkkiot maksettaisiin vasta sopimuksen voimaantulon jälkeen seuraavan täyden työviikon tai työjakson alusta lukien. Sopimusneuvottelujen yhteydessä Postiliiton edustajat olivat ymmärtäneet yksinajopalkkioiden korotusten tulevan voimaan 1.11.1989, koska valtiovarainministeriön antamien tarkentavien virkaehtosopimusten tekemistä koskevien ohjeiden mukaan sovitut korotukset tulivat voimaan 1.11.1989 lukien. Korotusten voimaantuloajankohdasta ei ollut erikseen käyty keskustelua virkaehtosopimusneuvottelujen yhteydessä.

Valtiovarainministeriö oli tarkentavien virkaehtosopimusten tekemistä koskevissa ohjeissaan todennut, että osapuolet olivat sopineet, että neuvottelulausekkeen perusteella määräytyvästä korotusvarasta voitiin käyttää 0,5 prosenttia hallinnonalakohtaisten tarkentavien virkaehtosopimusten tekemiseen 1.11.1989 lukien. Ohjeisiin liittyvässä tarkentavan virkaehtosopimuksen mallissa todettiin, että tarkistukset toteutettiin 1.11.1989 lukien, ellei asianomaisesta liitteestä muuta ilmennyt. Valtiovarainministeriön neuvotteluohjeilla oli varsin keskeinen merkitys erimielisyyden tulkinnassa. Valtiovarainministeriön neuvotteluohjeet tukivat selvästi Postiliiton käsitystä asiassa.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteessä 3 oli sovittu autonkuljettajan yksinajopalkkion korottamisesta maksuperusteita muuttamatta. Maksuperusteilla tarkoitettiin niitä perusteita, joiden nojalla yksinajopalkkio määräytyi. Tämä oli aivan eri asia kuin korotus- tai suoritusajankohta.

Edellä olevien seikkojen perusteella oli selvää, että korotettu yksinajopalkkio tuli maksaa tarkentavan virkaehtosopimuksen voimaantulosta 1.11.1989 lukien.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Posti- ja telelaitos 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Posti- ja telehallituksen sekä toiselta puolen muiden ohella Postiliiton välillä 12.12.1989 allekirjoitetun hallinnonalakohtaisen tarkentavan virkaehtosopimuksen liitteessä 3 on sovittu Posti- ja telelaitoksen virkasuhteisten autonkuljettajien yksinajopalkkion korottamisesta maksuperusteita muuten muuttamatta 267 penniksi tunnilta kaikessa yksinajopalkkion oikeuttavassa ajossa. Tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:ssä on sovittu tarkistusten toteuttamisesta 1.11.1989 lukien, ellei asianomaisesta liitteestä muuta ilmene. Edellä mainittuun liitteeseen 3 ei sisälly tarkistusten ajankohtaan liittyviä määräyksiä.

Postiliitto on katsonut, että yksinajopalkkioiden tarkistukset olisi tullut toteuttaa tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n mukaisesti 1.11.1989 lukien, koska asiasta ei virkaehtosopimusta solmittaessa ole muuta sovittu.

Posti- ja telelaitoksen henkilöstöyksikön tarkentavan virkaehtosopimuksen palkkauksen tarkistamisia koskevassa 1.12.1989 päivätyssä kirjeessä on todettu, että tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaiset yksinajopalkkiot korotetaan työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä 5.11.1989 lukien ja saman lain 6 §:n mukaisessa työssä 19.11.1989 lukien. Kirjeessä mainittu menettely on samanlainen kuin mitä on noudatettu aikaisempiin virkaehtosopimuksiin perustuvien yksinajopalkkioiden korotusten yhteydessä, jolloin korotukset on toteutettu virkaehtosopimusten voimaantuloa seuranneen työviikon tai työjakson alusta lukien.

Ennen nyt kysymyksessä olevaa virkaehtosopimusta on yksinajopalkkioiden tarkistamisesta sovittu virkaehtosopimuksella viisi kertaa. Korotukset on esitetyn selvityksen mukaan näiden yhteydessä toteutettu virkaehtosopimuksen voimaantuloa seuranneen työviikon tai työjakson alusta lukien siitä huolimatta, että virkaehtosopimuksissa ei ole ollut määräyksiä virkaehtosopimusten voimaantulosta poikkeavasta yksinajopalkkioiden korottamisen ajankohdasta. Posti- ja telelaitos on myös kahden edellisen yksinajopalkkion tarkistamisen yhteydessä ilmoittanut kirjeellä tarkistusten toteuttamisessa noudatettavasta samanlaisesta menettelystä kuin mistä vuoden 1989 virkaehtosopimuksen kohdalla on ollut kysymys. Postiliiton taholta ei näiden korotusten yhteydessä ole tehty huomautuksia menettelystä. Postiliiton taholta ei myöskään ole kiistetty sitä, että käytännössä aikaisempien tarkistusten yhteydessä ei olisi menetelty kuten vuonna 1989.

Nyt kysymyksessä oleva tarkentava virkaehtosopimus on ollut Postiliiton tekemä ensimmäinen sellainen tarkentava, yksinajopalkkioita koskeva virkaehtosopimus, jonka Postiliitto on osapuolena allekirjoittanut. Aikaisemmat virkaehtosopimukset, joissa vastaavista korotuksista on sovittu, on tehty pääsopijajärjestöjen välillä.

Vuoden 1989 tarkentavaa virkaehtosopimusta tehtäessä ei ole tullut esille se, mistä ajankohdasta alkaen yksinajopalkkioiden tarkistukset toteutetaan. Tarkentavan virkaehtosopimuksen 4 §:n määräyksen sanamuoto sinänsä tukee Postiliiton kantaa. Siitä huolimatta, ettei Postiliitto ole ollut mukana virkaehtosopimukseen osallisena sopimassa aikaisemmista yksinajopalkkioiden tarkistamisista, on Postiliiton virkaehtosopimusneuvotteluihin osallistuneiden edustajien täytynyt tietää siitä pitkäaikaisesta käytännöstä, miten yksinajopalkkioiden tarkistukset on aikaisemmin toteutettu. Tämän seikan huomioon ottaen olisi Postiliiton työtuomioistuimen mielestä tullut ottaa asia esille virkaehtosopimusneuvotteluissa, mikäli liiton tarkoituksena olisi ollut saada muutos aikaisempaan käytäntöön. Kun näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, on Postiliiton virkaehtosopimusta solmittaessa katsottava hyväksyneen aikaisemmin noudatetun käytännön soveltamisen myös vuonna 1989 sovittujen tarkistusten kohdalla.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen Posti- ja telelaitos saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Juurinen, Rautiainen, Leivo ja Mursula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.