Labor court dismissed union claim that collective agreement obligates employer to pay state civil service salary increases to orchestra members.

Suomen Kansallisoopperan orkesterin ja kuoron jäseniä koskevissa työehtosopimuksissa oli sovittu joulukuun alusta lukien toteutettavista palkankorotuksista. Sopimuksiin sisältyi määräys sopimuskauden muiden palkankorotusten toteuttamisesta valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoitti, että vaatimus valtion virkamiehille tulleen ansiotasokehityskorotuksen maksamisesta orkesterin ja kuoron jäsenille oli ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa eikä siihen ollut suostuttu. Näyttämättä oli jäänyt, että työnantaja olisi työehtosopimuksin velvoittautunut vaadittuun suoritukseen.

Kantaja Suomen Muusikkojen Liitto r.y. Vastaaja Suomen Kansallisoopperan Säätiö

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Kansallisoopperan Säätiön ja Suomen Muusikkojen Liiton kesken on 21.12.1989 solmittu Kansallisoopperan orkesterin jäseniä koskeva työehto ja palkkasopimus ja Kansallisoopperan kuoron jäseniä koskeva työehto ja palkkasopimus. Ensin sanotun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 Sovittiin, että sopijapuolten välinen Kansallisoopperan orkesterin jäseniä koskeva työehto- ja palkkasopimus allekirjoitetaan ja että sopimus tulee voimaan 1.11.1989 lukien.

3 Kansallisoopperan orkesterin jäsenten palkkausta tarkistetaan 1.12.1989 lukien 3,17 %:lla.

Sopimuskauden muut palkankorotukset toteutetaan valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti. Palkkojen tarkistus toteutetaan silloin kun valtion virkaehtosopimusten korotukset toteutetaan.

Todettiin, että sopijapuolten tarkoituksena on nyt tehtävällä työehto- ja palkkasopimuksella turvata Suomen Kansallisoopperan orkesterin jäsenten palkkauksen kehitys suhteessa muiden orkestereiden ja erityisesti suurimpien sinfoniaorkestereiden jäsenten palkkauksen kehitykseen. Sopijapuolten tarkoituksena on edelleen toteuttaa niitä periaatteita, jotka on kirjattu orkesterin jäsenten palkkausta käsittelevään muistioon 13.10.1983.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kansallisoopperan kuoron jäseniä koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Sovittiin, että Kansallisoopperan kuoron palkkauksen kuoppatarkistuksiin käytettäväksi varattu 0,5 % palkkasummasta käytetään Suomen Kansallisoopperan ja Suomen Muusikkojen Liitto ry:n erikseen sopimalla tavalla kuiskaajien, orkesterijärjestäjien, musiikkijärjestäjien, balettipianistien, pianistien, kuoromestareiden ja kapellimestareiden palkkauksen kuoppatarkistuksiin 1.1.1990 lukien.

5 Sopimuskauden muut palkankorotukset toteutetaan valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti. Palkkojen tarkistus toteutetaan silloin kun valtion virkaehtosopimusten korotukset toteutetaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Muusikkojen Liitto on lausunut, että valtion virkamiesten palvelussuhteen ehtojen tarkistamisesta 24.3.1988 tehdyn virkaehtosopimuksen 6 §:ssä oli sovittu sopimuskautena ansiokehitystakuuna tehtävistä palkankorotuksista. Virkaehtosopimuksen 6 §:ää täydensi sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 1 § 4. kohta, jossa oli sovittu tarkemmin siitä, millä tavoin korotukset toteutettiin. Virkaehtosopimuksen perusteella ja sovittua menettelyä käyttäen valtion viran- ja toimenhaltijoiden palkkausta oli 1.12.1989 lukien korotettu ansiokehitystakuuna eli niin kutsutulla ATO-rahalla.

Kansallisoopperan orkesteria ja kuoroa koskevien työehtosopimusten perusteella orkesterin ja kuoron jäsenten palkkausta olisi korotettava ATO-rahan korotusvaikutusta vastaavasti eli 0,9 prosenttia palkkasummasta 1.12.1989 alkaen. Suomen Kansallisoopperan Säätiö oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta sanottua korotusta. Perusteluna kieltäytymiselle säätiö oli esittänyt, ettei ATO-korotuksista ollut sovittu valtion virkaehtosopimuksella. Suomen Kansallisoopperan Säätiö oli menettelyllään rikkonut voimassa olevia työehtosopimuksia. Erimielisyydestä oli neuvoteltu osapuolten välillä pääsemättä yksimielisyyteen. Erimielisyys oli kirjattu 23.5.1990 tehtyyn muistioon.

Työehtosopimusten määräys valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutusten seuraamisesta oli ollut jo kahdessa aikaisemmassa Suomen Kansallisoopperan Säätiön ja Suomen Muusikkojen Liiton välisessä orkesterin ja kuoron työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjassa, nimittäin vuosina 1987 ja 1988. Tähän käytäntöön oli menty sen vuoksi, että oopperaa rahoittava valtio oli valtiovarainministeriön ja opetusministeriön toimesta antanut vuonna 1987 ohjeet, joiden mukaan oopperan palkkojen oli seurattava valtion palkkojen kehitystä.

Huhtikuun 12 päivänä 1988 käydyssä neuvottelussa oli sovittu orkesterin palkkojen tarkistamisesta 1.3.1988 lukien samalla määrällä, jolla valtion viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkoja oli samasta ajankohdasta lähtien tarkistettu. Korotuksiin oli sisältynyt niin sanotun lisätyöryhmän käyttövarana valtiolla maksettu palkanosuus.

Tammikuun 10 päivänä 1989 käydyssä neuvottelussa oli sovittu orkesterin palkkojen tarkistamisesta 1.12.1988 lukien samalla määrällä, jolla valtion viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkausta oli samasta ajankohdasta lähtien tarkistettu. Korotukseen sisältyi ensimmäinen niin sanottu ATO-raha.

Sanotut korotukset osoittivat, että sopijapuolet olivat tulkinneet yhteisesti allekirjoituspöytäkirjojen määräyksiä niin, että ne edellyttivät valtion viranhaltijoiden ja työntekijöiden virkaehtosopimukseen liittyvien lisäerien ottamista huomioon myös oopperan orkesterin ja kuoron palkantarkistuksissa.

Kun työehtosopimukset 21.12.1989 allekirjoitettiin, oli pidetty mahdollisena, että ATO-korotuksen soveltamisesta saattoi syntyä erimielisyyttä. 23.5.1990 käydyn erimielisyysneuvottelun pöytäkirjassa oleva päiväys 21.12.1989 tarkoitti ajankohtaa, jolloin asiasta oli alettu keskustella. Suomen Kansallisoopperan Säätiö oli pitänyt mahdollisena, että valtion palkkojen seuraamista tarkoittavaa kohtaa ei sovellettaisi 1.12.1989 tehtyyn ATO-korotukseen. Epäselvyys työehtosopimuksen allekirjoitusvaiheessa oli ollut se, perustuiko ATO-korotus valtion virkaehtosopimukseen vai ei. Työntekijäpuoli oli allekirjoittanut työehtosopimukset, koska molemmat osapuolet olivat olleet yhtä mieltä siitä, että valtion palkkojen seurattiin. Allekirjoittamisen aikaan ei siten vielä ollut tästä asiasta varsinaista erimielisyyttä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Muusikkojen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Suomen Kansallisoopperan orkesterin ja kuoron jäseniä koskevien työehtosopimusten allekirjoituspöytäkirjojen mukaan niissä tarkoitetuiksi korotuksiksi luetaan myös valtion virkamiehille 1.12.1989 tullut ansiotasokorotus, ja että ATO-korotuksen perusteella on Suomen Kansallisoopperan orkesterin ja kuoron jäsenten palkkojen tarkistamiseen käytettävä 0,9 prosenttia työehtosopimuksen mukaisesta palkkasummasta 1.12.1989 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Kansallisoopperan Säätiö on lausunut, että Suomen Muusikkojen Liiton vaatimus ei perustunut työehtosopimukseen, jossa palkankorotukset oli sovittu toteutettaviksi valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti. ATO-korotuksesta ei ollut sovittu valtion virkaehtosopimuksella.

Kahden aikaisemman työehtosopimuksen tulkinnasta ei myöskään saatu tukea kantajan vaatimukselle. Sitä paitsi aikaisemmilla työehtosopimuksilla ei ollut merkitystä ratkaistaessa nyt voimassa olevan työehtosopimuksen tulkintaa koskevaa erimielisyyttä. Suomen Kansallisoopperan Säätiö oli pyytänyt valtiovarainministeriön palkkaosastolta lausuntoa kanteessa esitetyistä vaatimuksista ATOrahan kuulumisesta Suomen Kansallisoopperan Säätiön yleiskorotusvelvollisuuksiin. Valtiovarainministeriön vastauksessa 30.3.1990 todettiin, ettei kyseisten rahojen maksamisesta ollut sovittu virkaehtosopimuksella siten kuin Suomen Kansallisoopperan Säätiö ja Suomen Muusikkojen Liiton välillä 21.12.1989 solmitussa työehto- ja palkkasopimuksissa oli edellytetty. Lisäksi palkkaosasto oli lausunnossaan katsonut, etteivät kanteessa tarkoitetut palkantarkistukset ilmeisesti oikeuttaisi valtionapuun.

Suomen Muusikkojen Liiton vaatimus oli esitetty ennen työehtosopimusten allekirjoittamista. Vaatimus oli torjuttu työnantajapuolen taholta, joten ATO-raha oli jäänyt selvästi työehtosopimusten ulkopuolelle. Työnantajapuolen tarkoitus työehtosopimusten allekirjoitushetkellä oli ollut, että palkoissa seurattiin valtion virkaehtosopimusta, johon ATO-raha ei sisältynyt. Erimielisyyspöytäkirja oli laadittu, koska Suomen Muusikkojen Liitto oli ilmoittanut, että asia saatettaisiin työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Suomen Kansallisoopperan Säätiö ei ollut työehtosopimuksen perusteella eikä muutoinkaan velvollinen kanteessa vaadittuun palkan tarkistamiseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kansallisoopperan Säätiö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Kansallisoopperan Säätiön ja Suomen Muusikkojen Liiton kesken on 21.12.1989 allekirjoitettu työehto- ja palkkasopimus, jossa on muun ohella sovittu Kansallisoopperan orkesterin jäsenten palkkauksen tarkistamisesta 1.12.1989 lukien 3,17 prosentilla. Samalla on sovittu, että sopimuskauden muut palkankorotukset toteutetaan valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti ja että palkkojen tarkistus toteutetaan silloin kun valtion virkaehtosopimusten korotukset toteutetaan.

Samojen osallisten kesken on samana joulukuun 21 päivänä 1989 tehty työehto- ja palkkasopimus Kansallisoopperan kuoron jäsenten osalta. Myös tähän työehto- ja palkkasopimukseen on sisällytetty samankaltainen määräys sopimuskauden muiden palkankorotusten toteuttamisesta valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti.

Erimielisyys koskee kysymystä siitä, onko Kansallisoopperan kuoron ja orkesterin jäsenille sanottujen työehtosopimusten perusteella maksettava 1.12.1989 lukien 0,9 prosentin määräinen korotus sillä perusteella, että valtion viran- ja toimenhaltijoiden palkkausta korotettiin 1.12.1989 lukien ansiokehitystakuuna kustannusvaikutuksiltaan vastaavalla määrällä.

Suomen Kansallisoopperan Säätiön ja Suomen Muusikkojen Liiton välisiin oopperan orkesteria ja kuoroa koskeviin työehtosopimuksiin on vuodesta 1987 lähtien sisällytetty tulkittavaa vastaava määräys sopimuskauden palkankorotusten toteuttamisesta valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti. Asiassa on selvitetty, että Kansallisoopperan kuoron ja orkesterin työntekijöille on vuonna 1988 maksettu vastaava palkankorotus, joka valtion virkaehtosopimuksen mukaan maksettiin valtion viran- ja toimenhaltijoille ansiokehitystakuuna eli niin sanottuna ATO-rahana.

Suomen Muusikkojen Liitto lähtee siitä, että tuon aikaisemman käytännön huomioon ottaen ja kun oopperan kuoron ja orkesterin työntekijöiden palkkaus oli sopimuksin sidottu valtion virkaehtosopimusten palkantarkistuksiin, kysymyksessä oleva palkanerä oli otettava huomioon myös 1.12.1989.

Suomen Kansallisoopperan Säätiön ja Suomen Muusikkojen Liiton kesken on syksyn 1989 aikana käyty neuvotteluja solmittavasta työehtosopimuksesta. Suomen Muusikkojen Liitto on neuvottelujen kuluessa esittänyt vaatimuksen kysymyksessä olevan palkanerän sisällyttämisestä työehtosopimuksiin. Suomen Kansallisoopperan Säätiö ei ole tähän suostunut, koska sen näkemyksen mukaan työehtosopimuksessa palkankorotukset on sovittu toteutettaviksi valtion virkaehtosopimusten palkantarkistusten korotusvaikutuksia vastaavasti ja ATO-korotusta ei ole sovittu valtion virkaehtosopimuksella. Lisäksi Suomen Kansallisoopperan Säätiöllä on valtion työmarkkinalaitokselta ja opetusministeriöltä saamiensa tietojen perusteella ollut syytä olettaa, etteivät kyseiset palkankorotukset oikeuttaisi valtionapuun.

Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on edelleen jatkettu neuvotteluja kysymyksessä olevan palkanerän suorittamisesta oopperan orkesterin ja kuoron jäsenille. Erimielisyyden saattamiseksi työtuomioistuimen ratkaistavaksi ovat osapuolet 23.5.1990 allekirjoittaneet erimielisyysmuistion neuvottelusta, joka muistion mukaan on tapahtunut työehtosopimusten allekirjoituspäivänä 21.12.1989.

Sekä oopperan orkesterin että kuoron jäseniä koskevissa työehtosopimuksissa on sopimuskauden aikana toteutettavien palkankorotusten määristä ja ajankohdista sovittu edellä todetulla tavalla. Määräysten sanamuoto samoin kuin todistelussa esitetty selvitys viittaavat siihen, että määräys on tarkoitettu koskemaan sellaisia työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tehtäviä valtion virkapalkkojen korotuksia, joiden kustannusvaikutus ja/tai korotusajankohta eivät ole tuolloin vielä olleet tiedossa. Sopimusmääräykset eivät työtuomioistuimen mielestä sen sijaan voi koskea sellaisia sopimuksen solmimiseen liittyviä tilanteita, joissa edellä todetut seikat ovat olleet tiedossa, mutta sopimus tästä huolimatta tehdään muilla ehdoilla. Tuossa yhteydessä erimielisiksi jääneitä asioita ei voida työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen ratkaista työtuomioistuimen tulkinnalla, vaan työehtosopimusosapuolten on niistä keskenään sovittava.

Työtuomioistuimelle työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys osoittaa, että Suomen Muusikkojen Liiton nyt kanteessa esitetty vaatimus on ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa ja että Suomen Kansallisoopperan Säätiö ei ole siihen suostunut. Myös samana päivänä käydyt erimielisyysneuvottelut osaltaan osoittavat, että nyt kysymyksessä olevilla työehtosopimuksilla ei ole sovittu palkkojen korottamisesta kanteessa vaaditulla tavalla. Tämän vuoksi työtuomioistuin ottamatta tällä tuomiolla kantaa siihen, olisiko nyt kysymyksessä oleva valtion virkamiehille ATO-rahana maksettava palkanosuus sinänsä ollut sopimuksen tarkoittama oopperan edellä tarkoitetun henkilöstön palkoissa huomioon otettava korotus, katsoo jääneen näyttämättä, että Suomen Kansallisoopperan Säätiö työehtosopimuksin olisi velvoittautunut kanteen tarkoittamaan suoritukseen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saa Suomen Kansallisoopperan Säätiö pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Suomalainen, Kuivanen ja Palanko-Laaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.