Labor court dismissed union claim that employer unilaterally changed shift work without local agreement under collective agreement.

Työnantaja oli voinut muuttaa henkilöstönsä työaikamuodon päivätyöstä kaksivuorotyöksi ilman, että muutoksesta olisi ollut sovittava paikallisesti työntekijöiden kanssa.

Työehtosopimuksen sanamuoto, jonka mukaan työajan alkamisesta ja päättymisestä sovitaan paikallisesti, ei sinänsä sulkenut pois tulkintaa, jonka mukaan määräys koskisi kaikkia työajan alkamis- ja päättymisaikoja sekä niiden muutoksia. Näyttämättä oli jäänyt, että asianosaiset olisivat tarkoittaneet ulottaa sopimisvelvollisuutta koskemaan myös niitä tilanteita, joissa päivätyöstä siirrytään vuorotyöhön. Kun työajasta määrääminen lähtökohtaisesti kuuluu työnantajan työnjohtovaltaan ja kun muusta ei ollut näytetty sovitun, työnantaja oli voinut työehtosopimuksen määräysten estämättä yksipuolisesti määrätä siirtymisestä kaksivuorotyöhön. Työnantaja ei ollut rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. (Ään.)

Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaajat Autoalan Työnantajaliitto ATL r.y. Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1990 voimaan tulleessa auto ja konekorjaamoalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV TYÖAIKAMÄÄRÄYKSET

13 § Säännöllinen työaika

Työviikko

Työviikko

Mom. 1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia työvuorokaudessa ja 40 tuntia työviikossa. Työviikko alkaa maanantaina.

Työvuorokausi

Työvuorokausi alkaa klo 7.00, ellei paikallisesti muuta sovita. Sunnuntaityövuorokausi samoin kuin viikkolepokorvauksen laskemisessa käytettävä vuorokausi määräytyvät työvuorokauden mukaan.

Keskimääräinen työaika

Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se keskimäärin on 40 tuntia viikossa:

päivätyössä, kaksivuorotyössä ja keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

Vuorokautisen työajan tilapäinen pidentäminen

Säännöllinen vuorokautinen työaika voidaan tilapäisesti pidentää 9 tuntiin edellyttäen, että viikkotuntien lukumäärä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin. Tällöin työaikajärjestelystä on sovittava viimeistään sitä päivää edeltävänä työpäivänä, jona pidennettyä työaikaa ensi kerran sovelletaan.

P ö y t ä k i r j a m e r k i n t ä :

Virvokkeiden nauttiminen

Työntekijällä on oikeus nauttia virvokkeita työn ääressä työn kannalta sopivana ajankohtana kerran aamupäivällä ja kerran iltapäivällä.

T y ö a j a n s i j o i t u s

Työtunti järjestelmä

Mom. 2. Työajan alkamisesta ja päättymisestä sekä tarpeellisista väliajoista työssä sovitaan paikallisesti lain ja tämän työehtosopimuksen rajoissa. Milloin se työn laatuun nähden on mahdollista, on työpaikalla laadittava työtuntijärjestelmä, josta edellä mainitut seikat käyvät ilmi.

Työajan sijoitus

Korjaamoalan työpalveluluonteen johdosta työaika sijoitetaan työpäivälle ensisijaisesti työn teettämisen kannalta tarkoituksenmukaisimpaan ajankohtaan.

Työajan sijoittelussa liitot pitävät suotavana, että päivätyössä työaika määritetään klo 7.00 18.00 välille.

Tilapäiset muutokset

Käytännön vaatimista tilapäisistä muutoksista neuvotellaan ennen muutoksen toimeenpanemista pääluottamusmiehen kanssa. Muutoksista ilmoitetaan asianomaisille työntekijöille, mikäli mahdollista, viikkoa ennen muutoksen toimeenpanoa, kuitenkin viimeistään kolmantena muutoksen voimaantuloa edeltävänä päivänä, ellei ole kysymys hätätyöstä tai siihen verrattavasta.

Kaksivuorotyön lepoaika

Kaksivuorotyössä pidetään puolen tunnin pituinen lepoaika, ellei ole sovittu siitä, että työntekijällä on tilaisuus aterioida työn aikana. Kolmivuorotyössä varataan tilaisuus ateriointiin työn lomassa työnjohdon määräämänä aikana ja sen osoittamassa paikassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Työpaikalla oli työaikojen muuttamisesta käyty erimielisyysneuvottelut pääsemättä yksimielisyyteen. Myöskään liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen.

Työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin mukaan työajan alkamis- ja päättymisajoista oli sovittava. Sopimuskohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tuki autokorjaamoilla vallitseva käytäntö, jonka mukaan vuorotyöhön voitiin siirtyä edellyttäen, että asiasta sovittiin. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 37/1980 oli myös katsottu, että työehtosopimuksen määräykset olivat sikäli selviä, että pysyvät muutokset työajan sijoituksessa edellyttivät paikallista sopimista.

Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab ei ollut sopinut työaikojen alkamis- ja päättymisaikojen muuttamisesta työntekijöiden kanssa vaan yksipuolisella ilmoituksella muuttanut työntekijöiden työaikoja. Työaikojen muutos muutti olennaisesti työpaikan vakiintunutta käytäntöä ja työntekijöiden työsuhteiden ehtoja. Kaksivuorotyöhön siirtyminen oli vaikeuttanut kohtuuttomasti kauempana asuvien ja yksinhuoltajien työssäkäyntiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab oli työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin vastaisesti muuttanut työntekijöiden työajan alkamis- ja päättymisaikoja. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Autoalan Työnantajaliitto ATL:n tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab ovat lausuneet, että yhtiö oli siirtynyt 13.5.1991 alkaen Kaivokselan korjaamon osalta kaksivuorotyöhön. Ennen työaikamuodon muutosta oli henkilöstön kanssa käyty yhteistoimintaneuvottelut. Järjestely oli työnantajan mielestä välttämätön korjaamotoiminnan jatkamiseksi taloudellisesti kannattavana.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimus oli työajan sijoitusta koskevilta määräyksiltään samansisältöinen silloisen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja Metallityöväen Liiton välisen työehtosopimuksen kanssa vuoden 1971 loppuun saakka. Molemmissa työehtosopimuksissa oli samansisältöinen määräys siitä, että säännöllisen työajan alkaminen ja päättyminen sekä tarpeelliset väliajat työssä sovitaan paikallisesti lain ja työehtosopimuksen rajoissa. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen työajan sijoitusta koskeva määräys oli samansisältöinen aina vuoteen 1990 saakka, jolloin 1.3.1990 entisen 2 momentin tilalle otettiin täsmällisemmät määräykset työtuntijärjestelmän muuttamisesta. Kuluneina 19:nä vuotena metalliteollisuuden työehtosopimus ei ollut asettanut esteitä työantajan yksipuoliselle ilmoitukselle siirtyä päivätyöstä kaksivuorotyöhön. Myös Metallityöväen Liiton edustajat olivat pitäneet vuorotyöhön siirtymistä yksipuolisesti mahdollisena.

Auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimukseen lisättiin vuonna 1972 soveltamisohje, jonka mukaan liitot pitävät suotavana, että korjaamoiden säännöllisen työajan alkamisesta kello 7 ja 8 välillä sovitaan korjaamokohtaisesti. Vuoden 1977 työehtosopimusneuvottelun tuloksena auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksesta poistettiin työajan sijoitusta koskeva 2 momentin 3 kappale ja lisättiin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan uusi määräys. Sen mukaan autokorjaamoalan työpalveluluonteen johdosta työaika sijoitetaan työpäivälle ensisijaisesti työn teettämisen kannalta tarkoituksenmukaisimpaan ajankohtaan. Työajan sijoittelussa liitot pitivät suotavana, että päivätyössä työaika määritetään kello 7 ja 18 välille. Vuonna 1979 edellä sanottu vuoden 1977 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan määräys siirrettiin työajan sijoitusta koskevan 2 momentin 2 ja 3 kappaleiksi. Tämän jälkeen ei muutoksia ollut tehty auto- ja korjaamoalan työehtosopimuksen työajan sijoitusta koskeviin määräyksiin.

Työehtosopimuksen sanamuoto ei vastaajien mielestä estänyt siirtymästä yksipuolisesti päivätyöstä kaksivuorotyöhön. Tämä johtui siitä, että työehtosopimuksen 13 §:n 2 kohta ei koskenut lainkaan työaikamuodon muutostapauksia, vaan ainoastaan työajan alkamisesta, päättymisestä ja väliajoista sopimista eli työtuntijärjestelmän muutostapauksia. Molemmissa työehtosopimuksissa oli samansisältöinen määräys siitä, että työajan alkamisesta ja päättymisestä sekä tarpeellisista väliajoista sovitaan paikallisesti lain ja työehtosopimuksen rajoissa. Määräyksiä tuli tulkita samalla tavalla.

Vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa oli työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaan otettu uudet määräykset työajan sijoituksesta Metallityöväen Liiton esityksestä. Neuvotteluesityksissä ei ollut mainittu siitä, että määräykset koskisivat myös työaikamuodon muutostapauksia. Myöskään muissa työehtosopimusneuvotteluissa muutettaessa työajan sijoitusta koskevaa määräystä ei ollut mainittu, että muutokset koskisivat muutakin kuin päivätyötä. Edelleen auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 2- ja 3-vuorotyötä koskevat määräykset olivat pysyneet muuttumattomina, vaikka työajan sijoitusta koskevia muita määräyksiä oli muutettu. Lisäksi Metallityöväen Liiton neuvotteluedustaja oli useaan otteeseen todennut Autoalan Työnantajaliiton edustajille, että työnantajalla ei ollut estettä siirtyä yksipuolisesti päivätyöstä 2-vuorotyöhön.

Liittojen välisessä erimielisyysmuistiossa Metallityöväen Liiton kannanotossa mainittu metalliteollisuuden työehtosopimuksen ilmoitusmenettely oli tullut täsmennykseksi työehtosopimukseen vasta 1.3.1990. Täten sillä, että auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa ei ollut vastaavaa määräystä, ei voitu perustella sitä, ettei yksipuolinen kaksivuorotyöhön siirtyminen ollut autokorjaamoalalla mahdollista. Työtuomioistuimen tuomiossa, jonka kantaja oli tuonut esiin oli kysymys päivätyötä koskevan työajan muuttamisesta sekä siihen liittyvästä työtaistelutoimenpiteestä. Siinä ei ollut lainkaan otettu kantaa työaikamuodon muutokseen; kysymyksessä ei ollut työaikamuodon muutosta koskeva vahvistuskanne. Alalla ei myöskään ollut Autoalan Työnantajaliitto ATL:n tieten vuorotyötä koskevaa käytäntöä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTASELITYS

Metallityöväen Liitto on lausunut, että työnantajapuolen perustelu oli muodollinen ja kestämätön. Ainoa työajan sijoittamista koskeva työehtosopimuksen määräys oli 13 §:n 2 momentti. Kaksi- tai kolmevuorotyöhön siirtymisestä ei ollut määrätty erikseen, joten 3 §:n 2 momenttia oli myös sovellettava työaikamuodon muutostilanteissa. Sopimuskohta kattoi kaikki työaikojen sijoittamista koskevat soveltamistilanteet. Metallityöväen Liiton neuvottelijat olivat koko ajan ymmärtäneet sopimuskohdan yleismääräykseksi, jota oli noudatettava kaikissa työaikamuutostilanteissa. Tätä käsitystä tuki myös se, että sopimuskohdan kahdessa viimeisessä kappaleessa oli määrätty kaksi- ja kolmevuorotyön lepoajoista ja aterioinnista. Jos olisi tarkoitettu, että sopimuskohdan aikaisempia kappaleita sovellettaisiin sanamuodon vastaisesti vain muihin työaikamuutoksiin kuin vuorotyöhön siirtymiseen, olisi tämä pitänyt nimenomaan sopia neuvottelutilanteessa.

Se väite, että metalliteollisuuden työehtosopimus olisi sanamuodoltaan ja tulkinnaltaan samansisältöinen kuin auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimus, ei perustunut tosiasioihin. Vuoden 1977 ratkaisun jälkeen työehtosopimukset olivat työaikamääräystensä osalta eläneet omaa elämäänsä. Tulkittaessa työajan sijoittamista koskevia määräyksiä oli otettava huomioon koko sopimuskohdan teksti eikä vain jokin virke.

Pelkistetysti voitiin sanoa, että sekä metalliteollisuuden työehtosopimus että nyt tulkittava työehtosopimus olivat ennen vuotta 1977 lähteneet siitä, että työnantajalla oli tietyin edellytyksin oikeus yksipuolisesti muuttaa työntekijöiden työaikoja. Vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa oli kuitenkin päädytty poistamaan auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksesta kappale, jonka mukaan työnantaja voi tuotannon teknillisten syiden sitä perustellusti vaatiessa vahvistaa työajan. Tämän jälkeen työehtosopimukseen oli jäänyt vain kohta, jonka mukaan työajan alkaminen ja päättyminen sekä tarpeelliset väliajat työssä sovitaan paikallisesti lain ja työehtosopimuksen rajoissa.

Metallityöväen Liitossa oli vuodesta 1977 lukien lähdetty siitä, että kaikista alan työaikamuutoksista oli sovittava. Näin oli luottamusmiehiä ohjeistettu eikä työpaikoilla ollut eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta ollut ollut ongelmia. Edellä esitetystä tulkinnasta poikkeavat työnantajien menettelyt oli riitautettu. Työajan alkamis- ja päättymisaikojen muuttamiseen oli otettu kantaa työtuomioistuimen sanotussa tuomiossa n:o 37/1980. Toinen työaikojen muuttamista koskenut paikallinen riita oli käyty Joensuussa. Metallityöväen Liiton edustaja ei vastaajien väittämin tavoin ollut hyväksynyt esteetöntä siirtymistä yksipuolisesta päivätyöstä kaksivuorotyöhön.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab on 23.4.1991 pidetyssä henkilökunnan tiedotustilaisuudessa ilmoittanut, että yhtiön korjaamotoiminnot muutetaan päivä- ja iltatyöstä kaksivuorotyöksi maanantaista 13.5.1991 alkaen. Työaika on ilmoituksen mukaan aamuvuorossa kello 7.00 - 15.30 ja iltavuorossa kello 15.30 - 24.00. Metallityöväen Liitto on saattanut työtuomioistuimen ratkaistavaksi kysymyksen siitä, onko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin vastaisesti muuttaessaan henkilöstönsä työaikamuodon päivätyöstä kaksivuorotyöksi ilman, että muutoksesta olisi sovittu paikallisesti.

Metallityöväen Liiton kanta lähtee siitä, että työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin 1 kohdan määräystä, jonka mukaan työajan alkamisesta ja päättymisestä sovitaan paikallisesti lain ja työehtosopimuksen rajoissa, on sovellettava myös työaikamuodon muutostilanteessa. Autoalan Työnantajaliitto ATL taas omassa tulkinnassaan on ulottanut sanotun määräyksen koskemaan vain työtuntijärjestelmän muutostilanteita eli työajan alkamis- ja päättymisaikojen sekä ruokailu- ja lepoaikojen sijoitusta. Työnantajaliiton mukaan työnantajan asiana on sille työehtosopimuksen mukaan kuuluvan työnjohto-oikeuden nojalla määrätä työaikamuodon muutoksesta.

Työehtosopimuksen 13 §, jossa on sovittu säännöllisestä työajasta, sisältää määräyksiä, jotka koskevat päivätyötä, kaksivuorotyötä ja myös keskeytyvää kolmivuorotyötä. Esitetyn selvityksen mukaan alalla on sovellettu erilaisia päivätyöaikojen muunnelmia, mutta työaikalain tarkoittamaa vuorotyötä ei alan yrityksissä ole ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta tehty.

Työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin sanamuoto ei sinänsä sulje pois tulkintaa, jonka mukaan määräys koskisi kaikkia työaikojen alkamis- ja päättymisaikoja sekä niiden muutoksia. Ottaen kuitenkin huomioon sopimuksen syntyhistorian ja sen osapuolten välillä esille tulleen tulkinnallisen yhteyden metallialan pääsopimukseen työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että asianosaiset olisivat tarkoittaneet ulottaa sopimisvelvollisuutta koskemaan myös niitä tilanteita, joissa päivätyöstä siirrytään vuorotyöhön. Kun työajasta määrääminen lähtökohtaisesti kuuluu työnantajan työnjohtovaltaan ja kun muusta ei ole näytetty sovitun, Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab on voinut työehtosopimuksen määräysten estämättä yksipuolisesti määrätä siirtymisestä kaksivuorotyöhön.

Näyttämättä näin ollen on jäänyt, että Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab olisi rikkonut työehtosopimusta tai että Autoalan Työnantajaliitto ATL olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saavat Autoalan Työnantajaliitto ATL ja Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Suomalainen, Tuulensuu, PalankoLaaka ja Korpela jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Korpelan lausunto, johon jäsenet Palanko-Laaka ja Peltola yhtyivät:

Sanamuotonsa puolesta auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentti koskee työajan alkamista ja päättymistä ja väliajoista sopimista.

Koska alalla ei ole ennen Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab:n tapausta teetetty työehtosopimuksen mukaista kaksivuorotyötä, ei voida katsoa syntyneen sellaista vakiintunutta käytäntöä, joka sellaisenaan tukisi yksinomaan työnantajaliiton näkemystä. Työnantajapuolen todistajien kertomuksista pikemminkin on käynyt ilmi, ettei työnantajapuolellakaan ole ollut nimenomaista tulkintaa asiassa ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta, jonka kohdalla kysymys vasta on tullut ajankohtaiseksi.

Koska työehtosopimuksen sanamuoto työtuntijärjestelmästä on selvä, ei Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab:llä olisi ollut oikeutta poiketa työehtosopimuksen sanamuodon mukaisesta menettelystä. Lisäksi esitetyn selvityksen mukaan auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen yhteys metallialan pääsopimukseen on lakannut viimeistään vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa, joissa työehtosopimukseen on ensimmäisen kerran tehty alan erityisluonnetta palvelualana koskeva kirjaus.

Edellä mainituilla perusteilla vahvistan, että Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab on menetellyt työehtosopimuksen 13 §:n 2 momentin vastaisesti muuttaessaan työtuntijärjestelmää yksipuolisesti. Koska työnantajaliiton edustajat ovat saattaneet ymmärtää virheellisesti keskustelut Metallityöväen Liiton edustajan kanssa katson, ettei Kaivokselan Raskaat Ajoneuvot Oy Ab ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä Autoalan Työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, minkä vuoksi näiltä osin hylkään kanteen. Asian laadun vuoksi asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.