Labor court orders employer to pay wages and union damages for breach of collective agreement terms.

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta työntekijän palkkasaatavia senkin jälkeen, kun liitot olivat yksimielisesti todenneet palkkasaatavien määrän ja työnantajaliitto oli kehottanut työnantajaa maksamaan saatavat.

Näyttämättä oli jäänyt, että työnantajalla olisi ollut työntekijältä sellainen vastasaatava, jota hän olisi voinut käyttää kuittauksen perusteena.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle hänen palkkasaatavansa, minkä lisäksi työnantaja tuomittu työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaajat Suomen Kähertäjäliitto r.y. Liikkeenharjoittaja Kaarina Häkkinen

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1987 tehdyssä parturi ja kampaamoalan työntekijöiden työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhteen päättyminen ja lomauttaminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Työnantaja ei saa kuitata työntekijän palkkasaamista vastasaamisellaan siltä osin kuin palkka lain mukaan on jätettävä ulosmittaamatta. Muu sopimus on mitätön.

Jos työntekijälle on suoritettu palkasta vähennettävää käsirahaa tai muuta ennakkoa, se luetaan ensisijaisesti siihen palkan osaan, jota ei saa vastasaamisella kuitata.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Vuosiloma

1. Työntekijä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään vuoden, on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos loman pituutta laskettaessa lomapäivien luvuksi ei tule kokonaisluku, on päivän osa annettava täytenä lomapäivänä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6. Lomakorvaus työsuhteen päättyessä Työntekijälle maksetaan työsuhteen päättyessä lomakorvaus yhtä monelta päivältä kuin hän saisi lomaa niiltä työsuhteen päättymistä edeltäneiltä kalenterikuukausilta, joilta hän siihen mennessä ei ole saanut lomaa tai loman korvausta. Lomakorvaus lasketaan siten kuin lomapalkka. Työntekijälle, jonka työsuhde sen päättymiseen mennessä on kestänyt vähintään vuoden, maksetaan lomakorvauksena 2,5 päivää kutakin täyttä lomanmääräytymiskuukautta kohden.

15 § Lomaltapaluuraha

1. Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomalain tai työehtosopimuksen mukaisesta lomapalkastaan.

2. Lomaltapaluuraha suoritetaan vuosiloman päättymistä seuraavana palkanmaksupäivänä. Mikäli vuosiloma on jaettu osiin, suoritetaan, ellei paikallisesti ole muuta sovittu, kunkin loman osan päättyessä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti, mitä edellä on määrätty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä myös 7.4.1987 tehdyssä parturi- ja kampaamoalan työntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työpalkat

1. Työntekijän palkka määräytyy jäljempänä olevien määräysten ja tämän työehtosopimuksen liitteenä olevien palkkataulukkojen mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PARTURIEN JA KAMPAAJIEN SEKÄ OPPILAIDEN PALKAT ALKAEN 1.11.1988

Helsinki

I

II

Espoo

PKL

PKL

Kauniainen

Vantaa

3. vuoden oppilas

I 4. vuosi alalla

II 5.-6. vuotena alalla

tai ammattitutkinnon

suorittanut

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1989 tehdyn parturi- ja kampaamoalan työntekijöiden työehtoja koskevan työehtosopimuksen 6 §:n 6. kohdassa, 15 §:n 2. ja 7. kohdissa sekä 16 §:n 1. ja 2. kohdissa on samansisältöiset määräykset kuin edelle jäljennetyissä työehtoja koskevan työehtosopimuksen 5 §:n 6. kohdassa, 14 §:n 1. ja 6. kohdissa sekä 15 §:n 1. ja 2. kohdissa.

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1989 tehdyssä parturija kampaamoalan työntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PARTURIEN JA KAMPAAJIEN SEKÄ 3. VUODEN OPPILAIDEN PALKAT ALKAEN 1.5.1989

Helsinki

Espoo

Kauniainen

I

II

Vantaa

3. vuoden oppilas

I 4. vuosi alalla

II 5.-6 vuotena alalla

tai ammattitutkinnon

suorittanut

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on Suomen Kähertäjäliittoa ja Kaarina Häkkistä, entistä Mattsonia, vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Häkkinen oli maksanut omistamassaan kampaamossa työskennelleelle kampaaja Sarianne Tiaiselle 1.9.1988 alkaen palkkaa 4 070 markkaa kuukaudessa Tiaisen 6.11.1989 tapahtuneeseen lomautukseen saakka. Tiaisen palkka oli määräytynyt työehtosopimuksen perusteella 4. alallaolovuoden mukaisesti ja 1.9.1989 lukien 5. alallaolovuoden mukaisesti. Tiaiselle kuuluva työehtosopimuksen mukaisen kuukausipalkan olisi tullut olla 1.11.1988 - 30.4.1989 4 192 markkaa, 1.5.1989 - 31.8.1989 4 414 markkaa ja 1.9.1989 lukien 4 650 markkaa.

Tiainen oli päättänyt työsuhteensa lomautuksen kestäessä maaliskuussa 1990. Häkkinen ei ollut maksanut hänelle lainkaan loppupalkkaa eikä ollut myöskään suostunut maksamaan niitä palkkasaatavia, jotka Tiaiselle oli syntynyt työsuhteen kestäessä sen johdosta, että hänelle oli maksettu työehtosopimuksessa sovittua alhaisempaa palkkaa.

Liikealan ammattiliiton Lappeenrannan toimisto oli 26.3.1990 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Häkkiselle, että Tiaisella oli palkkasaatavia yhteensä 9 652 markkaa 80 penniä. Häkkistä oli kehotettu maksamaan saatavat 2.4.1990 mennessä. Liikealan ammattiliiton Lappeenrannan toimisto oli uudestaan 11.6.1990 Häkkiselle lähettämällään kirjeellä ilmoittanut, että Tiaisella oli työsuhteeseen liittyviä palkkasaatavia yhteensä 8.997 markkaa 56 penniä. Kirjeessä Häkkistä oli kehotettu suorittamaan mainittu määrä viimeistään 30.6.1990. Kun Häkkiselle oli ilmoitettu näistä palkkasaatavista, hän oli esittänyt, että Tiainen oli ollut työssään huolimaton ja epärehellinen. Häkkinen oli tähän vedoten vaatinut Tiaiselta täysin perusteettomia korvauksia.

Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä viimeksi 17.12.1990. Liitot olivat olleet yhtä mieltä siitä, että Häkkisen olisi tullut suorittaa Tiaiselle vaaditut saatavat. Suomen Kähertäjäliitto oli lähettänyt Häkkiselle kirjeen, jossa tämä maksuvelvollisuus oli todettu. Työnantajaliitto ei ollut ryhtynyt muihin toimenpiteisiin saadakseen Häkkisen noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä. Liitot olivat olleet myös yhtä mieltä siitä, että jos Häkkisellä oli vaatimuksia Tiaista vastaan, olisi näistä tullut esittää näyttöä ja tarvittaessa vaatia korvauksia Lappeenrannan raastuvanoikeudessa. Häkkinen ei ollut kuitenkaan esittänyt mitään näyttöä Tiaisen epärehellisyydestä tai huolimattomuudesta. Häkkinen oli itse 17.1.1991 Suomen Kähertäjäliiton toimistossa myöntänyt Tiaisen palkkasaatavat oikeiksi, mutta hän oli edelleen kieltäytynyt maksamasta niitä.

Häkkinen oli edellä esitetyllä menettelyllään tietensä rikkonut työehtosopimuksen palkkausta ja kuittauskieltoa koskevia määräyksiä. Suomen Kähertäjäliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin saadakseen Häkkisen noudattamaan työehtosopimuksen riidattomia määräyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

SUOMEN KÄHERTÄJÄLIITON VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Kähertäjäliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että liiton toimitusjohtaja oli vaihtunut toukokuussa 1990. Uusi toimitusjohtaja oli ottanut uusia tehtäviä vastaan varsinaisesti vasta kesäkuussa, jolloin myös liiton Lappeenrannan yhdistyksen jäsen Kaarina Häkkinen oli ottanut yhteyttä toimitusjohtajaan ja kertonut Sarianne Tiaiseen liittyneistä ongelmistaan. Häkkinen oli toimittanut myös asiaa koskevaa materiaalia toimitusjohtajalle. Toimitusjohtaja oli kehottanut Häkkistä menettelemään työehtosopimuksen mukaisesti ja maksamaan Tiaiselle työehtosopimuksen edellyttämät suoritukset.

Tämän jälkeen asia oli tullut seuraavan kerran esille 15.11.1990 Liikealan ammattiliiton toimitsijan käydessä Suomen Kähertäjäliitossa neuvottelemassa toimitusjohtajan kanssa. Toimitusjohtaja oli 29.11.1990 kutsunut Häkkisen luokseen. Toimitusjohtaja oli neuvotellut asiasta Häkkisen kanssa koko päivän. Näissä neuvotteluissa hän oli yrittänyt saada Häkkisen hyväksymään Suomen Kähertäjäliiton ja Liikealan ammattiliiton yhteisen näkemyksen asian ratkaisuksi. Painostus ei ollut kuitenkaan tuottanut tulosta. Asiasta oli neuvoteltu uudelleen liikealan ammattiliiton ja Suomen Kähertäjäliiton välillä 30.11.1990.

Suomen Kähertäjäliiton toimitusjohtaja oli kantansa tueksi ottanut asian käsiteltäväksi Suomen Kähertäjäliiton hallituksen kokouksessa 10.12.1990. Hallitus oli todennut yksimielisesti, että Häkkisen tuli suorittaa Tiaiselle liittojen yhteisen kannan mukaiset suoritukset. Toimitusjohtaja oli lähettänyt Häkkiselle asiaan liittyvän kirjeen, jossa oli viitattu liiton hallituksen kokoukseen. Kirje oli lähetetty 18.12.1990. Tätä edeltäneenä päivänä asiasta oli neuvoteltu taas kerran Liikealan ammattiliiton ja Suomen Kähertäjäliiton välillä.

Toimitusjohtaja oli joululomansa jälkeen vuoden 1991 alussa ollut jälleen yhteydessä Häkkiseen saadakseen hänet toimimaan työehtosopimuksen mukaisesti. Toimitusjohtaja oli lähettänyt Häkkiselle 15.1.1991 kirjeen, jossa hän oli todennut, että palkkasaatavat, siltä osin kuin ne olivat riidattomia, oli Häkkisen suoritettava mitä pikemmin sen parempi. Toimitusjohtaja oli kirjeessään korostanut asian vakavuutta ja pyytänyt Häkkistä vielä keskustelemaan asiasta liiton toimistossa 17.1.1991. Käydyssä neuvottelussa toimitusjohtaja oli vaatinut Häkkiseltä kirjallista tunnustusta sille, että Tiaisen vaatimukset olivat oikeat. Häkkinen oli nimikirjoituksellaan vahvistanut yhteensä 9 680 markan 56 pennin suuruiset vaatimukset oikeiksi. Tästä tilaisuudesta oli myös laadittu muistio, johon oli kirjattu se Häkkisen kanta, että hänellä oli Tiaiselta vastasaatavia yhteensä 13 536 markkaa 50 penniä.

Liiton toimitusjohtaja oli tämän jälkeen suunnitellut asian viemistä vielä kerran liiton hallituksen käsiteltäväksi. Toimitusjohtajan tarkoituksena oli ollut, että hallitus tekisi päätöksen siitä, että Lappeenrannan yhdistystä kehotettaisiin erottamaan Häkkinen jäsenyydestään. Tätä toimenpidettä ei kuitenkaan ollut ehditty tehdä, koska Häkkinen itse oli jatkuvan painostuksen seurauksena eronnut Lappeenrannan yhdistyksestä 10.1.1991. Tieto asiasta oli tullut Suomen Kähertäjäliiton toimistoon 15.1.1991, mutta toimitusjohtaja oli saanut asiasta tiedon vasta 22.1.1991.

Suomen Kähertäjäliitolla voi sääntöjensä mukaan olla jäseninä vain rekisteröityjä yhdistyksiä. Henkilö- ja yrittäjäjäseniä voi olla vain näissä Suomen Kähertäjäliiton jäseninä olevissa rekisteröidyissä yhdistyksissä. Häkkinen oli tällaisen jäsenyhdistyksen jäsen ja erottamisen yhdistyksestä oli voinut tehdä vain Lappeenrannan yhdistys.

Suomen Kähertäjäliitto oli tehnyt asiassa kaiken sen, mitä siltä kohtuudella voitiin vaatia, jotta Häkkisen työehtosopimuksen määräyksien rikkominen olisi saatu heti päättymään.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Kähertäjäliitto on vaatinut sitä vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä.

KAARINA HÄKKISEN VASTINE

Vastineen perustelut

Kaarina Häkkinen on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa esitetyt palkkasaatavat olivat määrältään muutoin oikeat, mutta Tiaisella ei ollut oikeutta saada kanteessa vaadittua korvausta pitämättä jääneeltä talvilomalta.

Kanteessa esitetyt lomakorvauksia koskevat vaatimukset olivat muilta osin oikeat paitsi lomanmääräytymisvuonna 1988 - 1989 ansaitun talviloman osalta. Tämän talviloman Tiainen oli pitänyt yksittäisinä vapaapäivinä vuoden 1989 aikana. Lomaltapaluuraha tältä lomalta oli kuitenkin maksamatta.

Tiaisen palkkavaatimuksista Häkkinen oli saanut ensimmäisen kerran tiedon Liikealan ammattiliiton 26.3.1990 päivätyllä kirjeellä. Tämän jälkeen Häkkinen oli ottanut yhteyttä Suomen Kähertäjäliittoon. Suomen Kähertäjäliiton toimitusjohtaja oli lähettänyt Häkkiselle 18.12.1990 päivätyn kirjeen, jossa oli todettu, että Häkkisellä oli velvollisuus suorittaa Tiaiselle riidanalaiset palkkasaatavat. Aikaisintaan tuosta hetkestä Häkkisen voitiin katsoa olleen tietoinen palkkasaatavien oikeellisuudesta. Häkkinen oli kuitenkin pitkään ollut tietoinen Tiaisen väärinkäytöksistä työsuhteen aikana. Tiainen oli jatkuvasti käyttänyt kampaamon tuotteita omiin tarkoituksiinsa eli joko omiin hiuksiinsa tai ystäviensä hiuksiin. Näistä hän ei ollut suorittanut minkäänlaista korvausta. Tiainen oli ottanut myös kassasta rahaa eväsostoksiansa varten. Tiainen oli jättänyt myös tilittämättä tuloja ja pitänyt ne itsellään. Hän oli hävittänyt laskunauhat usealta viikolta.

Häkkinen ei heti palkkasaatavista tiedon saatuaan ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Kun Tiaisen palkkasaatavat selvisivät ja kun selville oli käynyt myös se, että hän aikoi vaatia palkkasaatavia huolimatta työnantajalleen aiheuttamastaan vahingosta, Häkkinen oli päättänyt käyttää palkkasaatavat kuittaamiseen.

Häkkisen puolesta oli Liikealan ammattiliitolle lähetetty 5.4.1990 päivätty kirje, jossa oli toivottu asian pikaista sopimista. Liikealan ammattiliitosta ei kuitenkaan ollut otettu vakavasti kirjettä, jossa oli todettu Tiaisen tehneen kampaamossa töitä huolimattomasti siten, että hänen tekemistään töistä oli jouduttu suorittamaan asiakkaille hyvityksiä joko työnä tai antamalla erilaista kampaamoalan materiaalia. Kirjeessä oli myös ilmoitettu Tiaisen syyllistyneen liikkeen varojen anastamiseen. Liikealan ammattiliitto ei ollut halunnut ryhtyä neuvotteluihin tämän kirjeen johdosta. Kun myöskään Suomen Kähertäjäliitto ei ollut ryhtynyt tukemaan Häkkistä, hän oli päättänyt erota Suomen Kähertäjäliitosta ja ryhtyä hoitamaan juttua ilman liiton apua.

Häkkinen oli tehnyt Tiaisen varkauksista rikosilmoituksen 15.1.1991 Lappeenrannan poliisilaitoksella. Suoritetun esitutkinnan yhteydessä Häkkinen oli esittänyt Tiaista vastaan korvausvaatimuksen. Häkkinen oli pitänyt rikosilmoituksen tekemistä niin vakavana toimenpiteenä, ettei hän ollut halunnut ryhtyä tähän niin kauan kuin oli olemassa mahdollisuus sopia asia.

Koko asian esillä oloajan Häkkinen oli toivonut, että asiassa voitaisiin saada aikaan sovinto. Häkkinen oli olettanut, että sovinnon saavuttamista helpottaisi se, että molemmilla olisi saatavia, joiden pohjalta sovinto olisi ollut helppo saada aikaan. Mikäli Häkkinen olisi suorittanut Tiaisen palkkasaatavat niiden selvittyä, olisi sovintoratkaisu Häkkisen näkemyksen mukaan ollut mahdoton ja asiassa olisi jouduttu pitkälliseen rikosprosessiin.

Häkkinen oli kieltäytynyt maksamasta Tiaiselle vaadittuja palkkasaatavia sillä perusteella, että hän oli suorittanut kuittauksen. Häkkisen saatavat Tiaiselta olivat kuitenkin olleet huomattavasti suuremmat kuin Tiaisen saatavat Häkkiseltä. Tästä huolimatta Häkkinen oli ollut halukas kuittaukseen. Koska Liikealan ammattiliitto ei ollut hyväksynyt kuittausta, Häkkinen oli joutunut tekemään rikosilmoituksen Tiaisen menettelyn johdosta. Suoritettu kuittaus oli tapahtunut menettelyllisesti oikein, koska osapuolilla oli ollut molemminpuoliset saatavat. Kuittaaminen ei ollut kohdistunut normaaliin kuukausipalkkaan, jolloin kuittaukseen ei tullut soveltaa ulosottolain 4 luvun 6 §:n säännöksiä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Häkkinen on vaatinut häneen kohdistetun kanteen hylkäämistä perusteettomana.

LIIKEALAN AMMATTILIITON VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että palkkaehdot olivat sellaisia työsuhteessa noudatettavia vähimmäisehtoja, joista ei voitu sopia toisin. Sillä seikalla, että Tiainen oli maksanut itse palkkansa, ei ollut merkitystä, koska hän ei ollut voinut maksaa itselleen palkkaa enemmän kuin mitä työnantaja oli antanut luvan. Häkkisellä ei myöskään ollut mitään vastasaatavia Tiaiselta. Häkkisen tekemän rikosilmoituksen johdosta syyttäjä oli 4.11.1991 tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaarina Häkkisen palveluksessa 1.9.1988 alkaen kampaajana työskennelleelle Sarianne Tiaiselle on hänen 6.11.1989 tapahtuneeseen lomauttamiseensa saakka maksettu 4 070 markan suuruista kuukausipalkkaa. Tiaisen työsuhde on päättynyt lomautuksen kestäessä 16.3.1990.

Työsuhteen päättymisen jälkeen Liikealan ammattiliiton Lappeenrannan aluetoimiston edustaja on lähettänyt Häkkiselle kirjeen, jonka mukaan Tiaiselle 1.11.1988 ja 6.11.1989 väliseltä ajalta maksettu palkka on ollut pienempi kuin työehtosopimuksen mukainen palkka, mistä johtuen Tiainen ei ole saanut myöskään lomapalkkojaan ja lomaltapaluurahojaan työehtosopimuksen mukaisesti. Lisäksi kirjeessä on ilmoitettu, että Tiaiselta on jäänyt saamatta lomakorvaus pitämättä jääneeltä talvilomalta. Kirjeessä Häkkistä on kehotettu maksamaan siinä mainitut saatavat 2.4.1990 mennessä. Liikealan ammattiliiton aluetoimiston edustaja on 11.6.1990 päivätyllä kirjeellä uudelleen kehottanut Häkkistä suorittamaan Tiaiselle saamatta olevat palkka- ja lomapalkkasaatavat 30.6.1990 mennessä. Kirjeessä palkkasaatava on korjattu 8 997 markaksi 56 penniksi aikaisemmin ilmoitetun 9 652 markan 80 pennin asemesta. Mainitut määrät ovat sisältäneet myös työsopimuslain säännökseen perustuvan odotusajan palkan.

Tiaisen työehtosopimukseen perustuvien palkkasaatavien yhteismäärä on sittemmin täsmennetty 8 351 markaksi 98 penniksi. Häkkinen on 17.1.1991 Suomen Kähertäjäliiton toimistossa pidetyssä neuvottelussa, jossa Häkkisen lisäksi on ollut mukana liiton toimitusjohtaja, myöntänyt esitetyn laskelman määrältään ja perusteeltaan oikeaksi muutoin, mutta kiistänyt sen siltä osin kuin Tiaiselle on vaadittu 1 116 markkaa korvauksena pitämättä jääneestä talvilomasta. Samassa yhteydessä Häkkinen on ilmoittanut, että hänellä on Tiaiselta vastasaamisia, jotka perustuivat väärinkäytöksiin työssä ja huolimattomasti tehdystä työstä työnantajalle aiheutuneeseen vahinkoon.

Häkkinen on työtuomioistuimessa myöntänyt edellä esitetyt laskelmat oikeiksi samoin varauksin kuin 17.1.1991 käydyssä neuvottelussa. Häkkinen on kuitenkin katsonut, että koska Tiainen itse on huolehtinut kuukausipalkkansa laskemisesta, Tiaisen ja Häkkisen välillä oli syntynyt sopimus työehtosopimuksen määräyksen alittavan palkan maksamisesta. Työnantajan ja työntekijän sopimuksella ei kuitenkaan voida poiketa työehtosopimuksen selvästä palkkamääräyksestä, jonka soveltamista Tiaiseen ei ole asetettu kyseenalaiseksi.

Häkkinen on katsonut edelleen, että Tiaisella ei ole oikeutta lomakorvaukseen pitämättä jääneestä lomanmääräytymisvuonna 1.4.1988 - 31.3.1989 ansaitusta talvilomasta. Häkkinen on ilmoittanut Tiaisen pitäneen talvilomansa yksittäisinä vapaapäivinä 27.4.1989 ja 7.10.1989 välisenä aikana. Liikealan ammattiliiton mukaan Häkkisen tarkoittamat vapaat ovat olleet arkipyhäviikkojen lyhennyspäiviä, ylityövapaita tai muita työehtosopimukseen perustuvia vapaapäiviä. Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Tiainen olisi saanut hyväkseen riidanalaisen talvilomansa.

Sen jälkeen kun Liikealan ammattiliiton aluetoimiston edustaja on ilmoittanut Häkkiselle Tiaisen palkkasaatavista, Häkkisen edustaja on lähettänyt aluetoimiston edustajalle kirjeen, jossa on ilmoitettu Häkkisen vastasaamisesta Tiaiselta. Vastasaamista ei ole kirjeessä yksilöity, vaan ilmoitettu vastasaamisen perustuneen Tiaisen väärinkäytöksiin ja huolimattomista työsuorituksista aiheutuneisiin vahinkoihin. Kirjeessä on pyydetty neuvottelujen käymistä asian sopimiseksi. Häkkinen on edellä mainitussa liiton toimitusjohtajan kanssa 17.1.1991 käymässään neuvottelussa täsmentänyt vastasaamisensa määräksi 13 536 markkaa 50 penniä. Häkkinen on 15.1.1991 poliisille tekemässään rikosilmoituksessa ilmoittanut Tiaisen anastaneen työsuhteensa aikana työnantajan omaisuutta sekä syyllistyneen muihin väärinkäytöksiin. Häkkinen on ilmoittanut tästä aiheutuneen vahingon määräksi 11 434 markkaa. Virallinen syyttäjä on 4.11.1991 tehnyt päätöksen syyttämättä jättämisestä.

Häkkinen on kieltäytynyt maksamasta Tiaiselle vaadittuja palkkasaatavia sillä perusteella, että hänellä on ollut oikeus kuitata vastasaamisellaan Tiaisen palkkasaatavat. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että Häkkisellä olisi ollut sellainen perusteeltaan ja määrältään riidaton saatava, jota hän olisi voinut käyttää kuittauksensa perusteena.

Häkkinen on kieltäytyessään maksamasta Tiaiselle palkkasaatavia vielä sen jälkeenkin, kun hänelle on ilmoitettu liittojen olevan yksimielisiä palkkasaatavien määrästä ja suorittaessaan kuittauksen ilman perustetta tietensä rikkonut työehtosopimuksen palkkausta ja kuittauskieltoa koskevia määräyksiä.

Suomen Kähertäjäliiton toimenpiteistä edellä esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että liitto olisi asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Häkkisen suorittamaan Tiaiselle työehtosopimuksen mukaisen palkan ja maksetun palkan välisenä erotuksena 1.11.1988 ja 6.11.1989 väliseltä ajalta yhteensä 3 350 markkaa 86 penniä, työehtosopimuksen mukaisen ja maksetun lomaltapaluurahan välisenä erotuksena vuodelta 1989 165 markkaa 12 penniä, lomakorvauksena lomanmääräytymisvuoden 1.4.1988 - 31.3.1989 aikana ansaitusta, mutta pitämättömästä talvilomasta 1 116 markkaa sekä 1.4.1989 alkaneen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitusta vuosilomasta 3 720 markkaa eli saamatta jääneinä lomakorvauksina yhteensä 4 836 markkaa ja kaikille edellä mainituille määrille korkoa 16 prosenttia 1.4.1990 lukien.

Lisäksi työtuomioistuin tuomitsee Häkkisen työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n nojalla maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Liikealan ammattiliitolle 5 000 markkaa.

Suomen Kähertäjäliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Häkkinen velvoitetaan korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saa Suomen Kähertäjäliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Rihto, Rautiainen, Nouro, Sulkunen ja Hynönen jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.