Labor court dismisses claim for public servant employment contract application due to expiration of appeal right.

Virkaehtosopimuksen mukainen kanneoikeuden vanhentumisaika koski myös yksityistä virkamiestä. Puhevallan menettämisen kannalta ei ollut merkitystä myöskään sillä seikalla, että virkamies oli sittemmin eronnut virkaehtosopimukseen sidotusta yhdistyksestä, kun kanne koski sellaisen virkaehtosopimuksen soveltamista, jonka voimassa ollessa virkamies oli ollut sopimukseen sidotun yhdistyksen jäsen. Virkaehtosopimuksen tulkintaa koskenut kanne hylätty puhevallan menettämisen vuoksi.

Kantajat Entinen sulkumestari Aarno Kaivola Sulkumestari Kari Kylliäinen Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 22.8.1988 tehdyssä pääsopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanneoikeus ja sen vanhentuminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §. Kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennenkuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut. Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvotteluissa pidetyn pöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työaikalain alaisten virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I TYÖAIKA

2 §. Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä on enintään seuraavan taulukon mukainen:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §. Viikottaisen säännöllisen työajan järjestely työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä

Työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se keskimäärin on vuonna 1988 39 tuntia, vuonna 1989 38 tuntia 40 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen 38 tuntia 15 minuuttia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

c) keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §. Säännöllisen työajan järjestely opetusalalla ja kanavilla

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Kanavalaitoksen kanavilla voidaan säännöllinen työaika liikennekauden aikana järjestää 1 momentissa sovituin tavoin siten, että säännöllinen työaika kalenterivuoden aikana keskimäärin tasoittuu vuonna 1988 39 tuntiin, vuonna 1989 38 tuntiin 40 minuuttiin ja vuodesta 1990 alkaen 38 tuntiin 15 minuuttiin viikossa. 3. Kanavalaitoksen kanavilla työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä säännöllinen työaika voi olla enintään 123 tuntia kolmen viikon työjaksossa edellyttäen, että säännöllinen työaika vuoden pituisena aikana keskimäärin tasoittuu vuonna 1988 117 tuntiin, vuonna 1989 116 tuntiin ja vuodesta 1990 alkaen 114 tuntiin 45 minuuttiin kolmen viikon työjaksossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 a § Siirtymäkauden ylimääräinen vapaa-aikahyvitys vuosina 1988 ja 1989

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

18 §. Ylityökorvaukset työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä

1. Työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä maksetaan vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviltä 2 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. 2. Viikottaisen säännöllisen työajan ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta, riippumatta siitä, ovatko ne vuorokautista vai viikottaista ylityötä, 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa tässä momentissa tarkoitettua viikkoylityökorvausta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kaivola ja Kylliäinen ovat erikseen vireille pannuissa kanteissaan lausuneet, että heidän työskennellessään Saimaan kanavalla sulkumestarina työnantaja oli menetellyt vuosina 1988 - 1990 palkkaus- ja työaikakysymyksissä valtion virkaehtosopimuksen vastaisesti. Kummankin säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa jatkuvassa kolmivuorotyössä oli 1.4.1988 alkaen 31.12.1989 saakka määräytynyt työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan. Säännöllisen työajan ylittävät tunnit tuli korvata työaikasopimuksen 18 §:n mukaisesti. Kaivola on ilmoittanut, että hänelle oli kertynyt säännöllisen työajan ylittäviä tunteja 248 kalenterivuonna 1988 ja 238 vuonna 1989.

Työnantajan oli annettava työaikasopimuksen 10 a §:n mukainen siirtymäkauden ylimääräinen vapaa-aikahyvitys vuosilta 1988 - 1989. Koska vapaa-aikahyvitystä ei ollut annettu vapaana, oli hyvityksenä maksettava kultakin vapaaaikahyvitystunnilta yksinkertainen tuntipalkka 25 prosentilla korotettuna. Niin Kaivolalle kuin Kylliäisellekin oli kertynyt vapaa-aikahyvitystunteja vuona 1988 24 ja vuonna 1989 seitsemän.

Työnantaja oli soveltanut säännöllisen keskimääräisen viikkotyöajan määrittelyssä tie- ja vesirakennushallituksen 14.3.1988 sekä Saimaan kanavan kanavakonttorin 9.5.1988 ja 13.6.1988 antamia valtion virkaehtosopimuksen kanssa ristiriidassa olevia ja virheellisessä järjestyksessä annettuja soveltamisohjeita jättäen kuitenkin noudattamatta 14.3.1988 annetun soveltamisohjeen työajan tasoitusta koskevaa määräystä. Työnantaja oli 11.1.1989 antamallaan kirjeellä keskeyttänyt työtuntijärjestelmän mukaisen kolmivuorotyön 14.1.1989 kello 22 lukien.

Kun työnantaja ei ollut ennakolta laatinut työaikasopimuksen 3 §:n c-kohdassa tarkoitettua työtuntijärjestelmää vähintään ajaksi, jonka aikana viikottainen säännöllinen työaika olisi tasoittunut vuonna 1988 39 tuntiin ja vuonna 1989 38 tuntiin 40 minuuttiin, ei työnantajalla ollut oikeutta käyttää keskimääräistä säännöllistä viikkotyöaikaa ja työnantaja oli siten tieten rikkonut virkaehtosopimuksen määräystä.

Työaikasopimuksen 6 §:n 2 kohdan mukaan säännöllisen viikkotyöajan tuli kalenterivuoden aikana keskimäärin tasoittua vuonna 1988 39 tuntiin ja vuonna 1989 38 tuntiin 40 minuuttiin. Kun säännöllinen viikkotyöaika ei ollut tasoittunut kalenterivuosien 1988 ja 1989 aikana mainittuihin tuntimääriin, oli ylittävä työaika korvattava ylityönä.

Siirtyminen periodityöstä työaikalain 5 §:n mukaiseen työaikajärjestelmään ei ollut voinut merkitä sitä, että sulkuhenkilöstön työaika siirtymisen seurauksena piteni. Periodityössä sulkuhenkilöstö olisi työaikasopimuksen 10 a §:n nojalla saanut oikeuden ylimääräiseen vapaa-aikahyvitykseen, jonka suuruus vuonna 1988 oli kaksi tuntia kolmiviikkoisjaksolta ja vuonna 1989 40 minuuttia kolmiviikkoisjaksolta. Ylimääräisen vapaa-aikahyvityksen vuoksi keskimääräinen viikkotyöaika periodityössä olisi ollut 38 tuntia. Tämän vuoksi kantajille oli annettava työaikasopimuksen 10 a §:n mukaista ylimääräistä vapaa-aikahyvitystä vastaava korvaus.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kaivola ja Kylliäinen ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan, että heillä oli oikeus saada säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta kanteessa kerrotulta ajalta korvaus työaikasopimuksen 18 §:n mukaisesti. Toiseksi he ovat vaatineet, että työnantajan oli annettava heille työaikasopimuksen 10 §:n mukainen siirtymäkauden ylimääräinen vapaa-aikahyvitys kanteessa tarkoitetulta ajalta maksamalla kultakin vapaa-aikahyvitystunnilta yksinkertainen tuntipalkka 25 prosentilla korotettuna.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on kanteen johdosta ensin lausunut, että valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaan kanne työtuomioistuimessa oli puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvotteluissa pidetyn pöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Pääsopimuksen mukaisia keskusneuvotteluja riidan kohteena olevasta asiasta oli käyty 29.8.1989, minkä neuvottelun pöytäkirja oli tarkastettu 27.9.1989. Edelleen keskusneuvotteluja oli käyty 25.6.1990 ja tämä pöytäkirja tarkastettu 30.7.1990. Viimeksi mainitussa keskusneuvottelussa valtiovarainministeriön taholta oli todettu, että edellisessä keskusneuvottelussa oli jo käsitelty muun muassa Saimaan kanavan työtuntijärjestelmän laatimista koskevaa asiaa. Neuvotteluissa valtiovarainministeriö oli ilmoittanut jatkossa pidettävänsä oikeuden vedota sanottuun seikkaan.

Kaivola ja Kylliäinen ovat olleet tietoisia kyseisistä vanhentumisajoista. Koska he eivät ole panneet vireille kannettaan pääsopimuksen 13 §:n 2 momentin edellyttämässä määräajassa, on heidän katsottava menettäneen puhevaltansa asiassa. Pääsopimuksen 13 §:n 2 momentin mukaisesti kanne tuli näin ollen jättää tutkimatta. Pääsopimuksen kyseisen määräyksen mukaiset vanhentumisajat olivat kuluneet sekä vuonna 1989 että vuonna 1990 käytyjen keskusneuvottelujen jälkeen.

Sen varalta, että vaatimukset kuitenkin otettaisiin tutkittavaksi, valtiovarainministeriö on vaatinut kantajien vaatimusten hylkäämistä.

KANTAJIEN VASTASELITYS

Kaivola ja Kylliäinen ovat ilmoittaneet, että kanteen nostaminen oli viivästynyt sen vuoksi, että he olivat pelätessään työtuomioistuinmenettelystä aiheutuvia kustannuksia kääntyneet eduskunnan oikeusasiamiehen puoleen olettaen, että tämä hakisi asiassa työtuomioistuimen ratkaisun. Edelleen kantajat ovat katsoneet, että kun kysymys on taloudellisesta etuudesta, kanteisiin on sovellettava virkamieslain 95 §:ssä säädettyä kolmen vuoden vanhentumisaikaa. Toisaalta Kaivola ja Kylliäinen eivät enää olleet sidottuja virkaehtosopimuksen määräyksiin, koska Kaivola on jäänyt eläkkeelle virastaan 22.2.1990 ja Kylliäinen eronnut virkamiesyhdistyksen jäsenyydestä 30.10.1990.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Valtiovarainministeriö on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN KÄSITTELYRATKAISUT

Työtuomioistuin on ottanut kanteet yhdessä käsiteltäviksi.

Asia on työtuomioistuimessa 4.11.1991 toimitetussa suullisessa esivalmistelussa määrätty käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi erikseen kanneoikeuden vanhentumisen osalta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 13 §:n 2 momentin mukaan kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvotteluissa pidetyn pöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Kysymys siitä, onko puhevalta tämän sopimusmääräyksen perusteella menetetty, on kannetta koskeva asiakysymys, minkä vuoksi työtuomioistuin hylkää vaatimuksen kanteen jättämisestä mainitulla perusteella tutkimatta.

Tutkiessaan jutun siltä osin kuin se on esivalmistelussa 4.11.1991 tehdyn päätöksen mukaan ollut pääkäsittelyssä työtuomioistuin toteaa, että valtiovarainministeriön ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n kesken Saimaan kanavan sulkumestarien työtuntijärjestelmästä, työajan tasoittumisesta sekä ylityökorvausten maksamisesta viimeksi käydyt keskusneuvottelut ovat päättyneet 25.6.1990 ja keskusneuvottelun pöytäkirja on tarkastettu 29.6.1990.

Kaivola ja Kylliäinen ovat kanteissaan katsoneet työnantajan soveltaneen virheellisesti valtion virkaehtosopimusta ja työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehtyä virkaehtosopimusta, sekä vaatineet korvausta säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta ja työaikasopimuksen mukaista vapaa-aikahyvitystä. Kanteissa on siten kysymys sellaisesta virkaehtosopimuksen soveltamisesta tai tulkinnasta, josta valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaan on ennen kanteen nostamista työtuomioistuimessa sopimuksessa määrätyssä järjestyksessä neuvoteltava.

Valtion virkamieslain 95 §:ssä säädetty kolmen vuoden määräaika, johon kantajat ovat vedonneet, koskee tässä tapauksessa oikeutta vaatia edellä tarkoitettuja neuvotteluja, jotka ovat kanteen nostamisen edellytyksenä työtuomioistuimessa. Sen sijaan kanneoikeuden vanhentuminen neuvottelujen päätyttyä määräytyy pääsopimuksen 13 §:n mukaisesti.

Pääsopimuksessa on sovittu kanneoikeuden vanhentumisesta yleisesti asettamatta virkaehtosopimukseen sidottua yksittäistä virkamiestä osallisista ja muista virkaehtosopimukseen sidotuista poikkeavaan asemaan. Puhevallan menettämisen kannalta ei ole merkitystä myöskään sillä seikalla, että virkamies on sittemmin eronnut virkaehtosopimukseen sidotusta yhdistyksestä, kun kanne koskee sellaisen virkaehtosopimuksen soveltamista, jonka voimassa ollessa virkamies on ollut sopimukseen sidotun yhdistyksen jäsen.

Kylliäinen ja Kaivola ovat panneet asian vireille työtuomioistuimessa 14.6.1991 jolloin heidän haastehakemuksensa ovat saapuneet työtuomioistuimeen. Asian vireillepanohetkellä niin neljän kuukauden aika keskusneuvottelupöytäkirjan tarkastamisesta kuin kuuden kuukauden aika keskusneuvottelujen päättymisestä ovat kuluneet. Kun kanteita siten ei ole pantu vireille pääsopimuksessa edellytetyssä ajassa, Kaivola ja Kylliäinen ovat menettäneet puhevaltansa asiassa.

Tuomiolauselma

Kanteet hylätään.

Kaivola ja Kylliäinen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Juurinen, Kontio, Kuivanen ja Rannisto jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.