Labor court allows sick leave pay to single parent if child lived with them temporarily, rejecting permanent residence requirement.

Työntekijää, jonka lapsi ei pysyvästi asunut hänen luonaan, oli pidettävä yksinhuoltajan asemassa olevana sellaisena ajankohtana, jolloin lapsi oli asunut hänen luonaan ja ollut hänen huollossaan. Työntekijällä oli siten oikeus ansionmenetyksen korvaukseen lapsen sairastumisen vaatiman työstä poissaolon ajalta.

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Vastaaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Kuultava Gyproc Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n, jonka tilalle on tullut Työnantajain Yleinen Ryhmä, ja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton välillä 16.2.1990 allekirjoitetussa sähköalantyöntekijöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen soveltamisala

Tämän työehtosopimuksen määräyksiä sovelletaan jäljempänä mainituin poikkeuksin Kemianteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten ja niissä työskentelevien sähköalantyöntekijöiden välisissä työsuhteissa. Niiden työehtojen osalta, joita ei tässä sopimuksessa ole mainittu, noudatetaan ao. teollisuuslaitosta koskevaa työehtosopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 § Pääalan työehtosopimus

Seuraavien asiaryhmien osalta sovelletaan ao. teollisuuslaitosta koskevan työehtosopimuksen määräyksiä:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- sairausajan palkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Metallityöväen Liiton välillä 28.2.1990 allekirjoitetussa kalkki- ja sementtiteollisuuden korjausosastojen työehtosopimuksessa, jota Gyproc Oy:ssä noudatetaan edellä mainitun työehtosopimuksen 20 §:ssä tarkoitettuna pääalan työehtosopimuksena, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 § Sairausajan palkka

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lapsen sairastuminen

8. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti maksetaan äidille tai isälle tämän työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevan määräyksen mukaisesti korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja että poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin.

Saman sairastumisen johdosta korvausta maksetaan vain toiselle vanhemmista.

Pöytäkirjamerkintä:

1. Hoidon järjestämisen tai hoitamisen kestäessä 1, 2, 3 tai 4 päivää pidetään poissaoloa sopimuksessa tarkoitettuna poissaolona. Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että lapsen sairaudesta ja sen aiheuttamasta poissaolosta annetaan sama selvitys kuin työehtosopimuksen ja yrityksessä mahdollisesti omaksutun käytännön mukaan vaaditaan äidin omasta sairaudesta. Lapsen sairastumisesta johtuvat palkalliset poissaolopäivät rinnastetaan vuosilomalain tarkoittamiin työssäolopäivien kaltaisiin päiviin.

2. Sopimuksen tarkoittamassa mielessä yksinhuoltajaksi katsotaan myös henkilö, joka ilman erillistä asumusero- tai avioeropäätöstä pysyvästi on muuttanut asumaan erilleen aviopuolisostaan sekä henkilö, jonka puoliso on estynyt osallistumasta lapsen hoitoon asevelvollisuuden suorittamisen tai reservin harjoitusten vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Työnantajain Yleistä Ryhmää vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Gyproc Oy:n palveluksessa olevan sähköasentaja Aarre Pesosen alle 10-vuotias lapsi oli sairastunut 6.3.1990. Pesonen oli tämän vuoksi joutunut lähtemään työstä kesken työpäivää hoitamaan sairasta lastaan. Pesonen oli ollut tilapäisellä hoitovapaalla lapsen sairauden vuoksi 6.3. 9.3.1990.

Pesonen ja hänen vaimonsa olivat eronneet noin viisi vuotta aikaisemmin. Tuolloin he olivat sopineet kirjallisesti lapsensa yhteishuollosta. Samalla he olivat sopineet, että lapsi asuisi äitinsä luona. Käytännössä lapsi oli asunut molempien vanhempiensa luona ja myös isänsä luona pitkiäkin aikoja. Lapsi oli edellä mainittuna ajankohtana asunut isänsä luona, koska hänen äitinsä oli tuolloin ollut talvilomalla Ilomantsissa.

Kun Pesosen lapsi oli 6.3.1990 kesken koulupäivän sairastunut, lapsen opettaja oli soittanut Pesoselle työhön ja kehottanut hakemaan lapsen pois koulusta. Pesosen ainoa mahdollisuus oli ollut lähteä tilapäiselle hoitovapaalle hoitamaan sairasta lastaan.

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta Pesoselle kalkkija sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdassa tarkoitettua sairausajan palkkaa lapsen sairastumisen vaatiman työstä poissaolon ajalta. Työnantaja oli perustellut menettelyään sillä, että lapsen vanhemmat olivat eronneet ja koska lapsi asui äitinsä luona, oli äitiä pidettävä yksinhuoltajana. Näin ollen Pesosella ei työnantajan näkemyksen mukaan ollut oikeutta ansionmenetyksen korvaukseen lapsen sairastumistapauksessa.

Syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 30.8.1990 ja liittojen välillä 25.9.1990, mutta näissä neuvotteluissa ei ollut päästy asiassa sovintoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Gyproc Oy on velvollinen maksamaan Pesoselle kalkki- ja sementtiteollisuuden korjausosastojen työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdassa tarkoitettua sairausajan palkkaa 6.3. ja 9.3.1990 väliseltä ajalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työnantaja ei voinut olla selvillä työntekijöiden perheasioista. Näin ollen työnantajalla ei voinut olla tietoa esimerkiksi työntekijän lapsen asumisoloista.

Keväällä 1980 solmittujen työehtosopimusratkaisujen yhteydessä ansionmenetyksen korvaus lapsen sairauden johdosta oli ulotettu koskemaan myös lapsen isää, mikäli äidillä ei sairauden, matkan tai muun vastaavan tilapäisen esteen vuoksi ollut mahdollisuutta osallistua lapsen hoitoon eikä muuta hoitoa saatu järjestetyksi työehtosopimusmääräyksen edellyttämällä tavalla. Määräystä oli tulkittu siten, että ensisijainen oikeus ansionmenetyksen korvaukseen oli lapsen äidillä. Isälle korvausta oli maksettu vain harvoissa poikkeustapauksissa. Määräystä oli tulkittu hyvin ahtaasti, kun kysymys oli ollut isän oikeudesta ansionmenetyksen korvaukseen.

Vuonna 1984 oli työehtosopimusten yksinhuoltajakäsitettä laajennettu siten, että yksinhuoltajaksi katsottiin myös henkilö, jonka puoliso oli estynyt osallistumasta lapsen hoitoon asevelvollisuuden suorittamisen tai reservin harjoitusten vuoksi.

Kalkki- ja sementtiteollisuuden korjausosastojen työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdan sanamuoto osoitti riidattomasti, että siinä tarkoitettiin lapsen pysyvää asumista joko molempien vanhempien tai toisen heistä luona. Tämä kävi ilmi myös keskusjärjestöjen laatimista asiaa koskevista soveltamisohjeista, joissa käytettiin muun muassa sanontoja "samassa taloudessa asuvien perheenjäsenten hoitomahdollisuus" ja "kahden tai useamman lapsen sairastuminen peräkkäin alle 30 päivän välein samassa perheessä". Soveltamisohjeissa todettiin myös, että jos lapsen vanhemmat olivat saman työnantajan palveluksessa vuorotyössä, varattiin kotona olevalle vanhemmalle mahdollisuus ilman palkan menetystä hoitaa äkillisesti sairastunutta lasta siihen saakka, kunnes toinen vanhemmistä palaisi työvuoroltaan kotiin.

Sillä seikalla, että nyt sovellettavassa työehtosopimuksessa ei joidenkin muiden alojen työehtosopimusten tapaan ollut työsopimuslain 34 c §:n mukaista sanontaa, jossa puhuttiin kodissa pysyvästi asuvasta lapsesta, ei ollut merkitystä työehtosopimuksen tulkinnan kannalta, koska työehtosopimusmääräyksen koko olemassaolon ajan oli edellytetty pysyvää asumista joko molempien vanhempien tai toisen heistä luona.

Vastineessa esitetty vaatimus

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vastineen johdosta lausunut, että vastineessa työnantajapuoli oli perustellut kantaansa muun muassa työsopimuslain 34 c §:n sanamuodolla. Tässä lainkohdassa puhuttiin työntekijän alle 10-vuotiaasta lapsesta ja toisaalta muusta työntekijän kodissa pysyvästi asuvasta alle 10-vuotiaasta lapsesta. Pysyvä asuminen koski siten vain muuta lasta kuin omaa lasta.

Pesonen oli kysymyksessä olevana ajankohtana ollut yksinhuoltajan asemassa. Hänellä oli ollut vastuu lapsesta ja lapsen sairastuessa työstä poissaolo oli ollut välttämätöntä. Työnantajapuoli ei ollut kiistänyt sitä, etteikö Pesosella olisi ollut oikeutta jäädä hoitamaan lastaan. Koska hänellä oli ollut oikeus ja velvollisuus tähän ja koska työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksuvelvollisuus oli sidottu tilapäisen hoitovapaan käyttöoikeuteen, työnantaja oli velvollinen maksamaan Pesoselle sairausajan palkan.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vielä lausunut, että työsopimuslain 34 c §:ssä käytetty sanonta "pysyvästi asuva" koski myös työntekijän omaa lasta. Kalkki- ja sementtiteollisuuden korjausosastojen työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohta koski ainoastaan työntekijän omaa lasta. Työehtosopimusmääräystä oli vakiintuneesti tulkittu siten, että oikeus tässä pykälässä tarkoitettuun ansionmenetyksen korvaukseen oli vain, jos kysymys oli samassa taloudessa asuvista henkilöistä. Näin ollen ei huomattavasti jälkeenpäin säädetyllä työsopimuslain 34 c §:n tulkinnalla ollut asiassa merkitystä.

Pesosella oli kanteessa tarkoitetussa tilanteessa ollut oikeus työnjohdon kanssa sopien saada vapautusta työstä. Samankaltaisesta tilanteesta oli kysymys keskusjärjestöjen laatimien soveltamisohjeiden 5. kohdassa, jossa todettiin, että neljä päivää pidempikin poissaolo erityistapauksissa oli mahdollista ilman ansionmenetyksen korvaamista. Vaikka Pesosen poissaolo sinänsä oli ollut perusteltua, ei Pesosta voitu pitää työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdan tarkoittamassa mielessä yksinhuoltajana eikä työnantajalla siten ollut palkanmaksuvelvollisuutta poissaolon ajalta.

Työehtosopimuksen määräyksillä oli oma itsenäinen ja vakiintunut tulkintansa, eikä tällä tulkinnalla ollut mitään tekemistä työsopimuslain 34 c §:n kanssa. Viimeksi mainitussa lainkohdassa ei ollut edes asetettu työantajalle palkanmaksuvelvollisuutta hoitovapaan ajalta. Alle 10-vuotiaan lapsen sairastumista koskeva työehtosopimuksen määräys liittyi työsopimuslain 34 c §:ään ainoastaan siten, että tämän lainsäännöksen voimaantulon jälkeen lapsen isästä oli tullut työehtosopimusmääräyksen tarkoittamassa mielessä tasavertainen äidin kanssa. Samassa taloudessa asuvat vanhemmat voivat siten keskenään päättää, kumpi järjesti lapsen hoidon tai tarvittaessa hoiti lasta. Kaikki muut palkanmaksun edellytykset olivat säilyneet ennallaan ja myös yksinhuoltajan käsite.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Gyproc Oy on yhtynyt Työnantajain Yleisen Ryhmän vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Gyproc Oy:n palveluksessa oleva Aarre Pesonen on alle 10-vuotiaan lapsensa äkillisen sairastumisen vuoksi ollut tilapäisellä hoitovapaalla 6.3. - 9.3.1990. Pesonen ja hänen entinen vaimonsa ovat sopineet lapsen yhteishuollosta ja lapsen asumisesta äitinsä luona. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton ilmoituksen mukaan lapsi on käytännössä asunut molempien vanhempiensa luona. Lapsen sairastumisen aikaan lapsi on asunut isänsä luona lapsen äidin ollessa matkoilla.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta Pesoselle kalkkija sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdassa tarkoitettua ansionmenetyksen korvausta työstä poissaolon ajalta. Kieltäytymistä työnantaja on perustellut sillä, että lapsi ei ole asunut pysyvästi isänsä luona, eikä Pesosta siten voitu pitää työehtosopimuksen kysymyksessä olevassa kohdassa tarkoitettuna yksinhuoltajana.

Lapsen sairastumista koskevasta työehtosopimuksen määräyksestä ensi kertaa sovittaessa on esitetyn selvityksen mukaan oikeus korvaukseen ansionmenetyksestä sairaan lapsen hoitoajalta ollut vain lapsen äidillä. Työehtosopimukseen on jo tuolloin sisällytetty yksinhuoltajaa koskeva määräys. Tämän perusteella oikeus ansionmenetyksen korvaukseen lapsen sairastumistapauksessa on ollut myös lapsen isällä siinä tilanteessa, että hän on ollut lapsen yksinhuoltaja. Sittemmin työehtosopimuksiin on otettu määräykset, joilla lapsen isän oikeutta ansionmenetyskorvaukseen lapsen sairastumistapauksessa on laajennettu. Tuolloin työehtosopimusmääräyksillä on tarkoitettu tilanteita, joissa lapsen äiti on ollut tilapäisesti estynyt hoitamasta lasta, eikä hoitoa ole työehtosopimuksessa mainituin tavoin voitu muuten järjestää.

Vuonna 1984 on työehtosopimuksiin otettu keskusjärjestöjen soveltamisohjeisiin perustuva määräys, jolla yksinhuoltajan käsitettä on laajennettu. Myös kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdan pöytäkirjamerkintään 2 on otettu määräys, jonka mukaan sopimuksen tarkoittamassa mielessä yksinhuoltajana pidetään myös henkilöä, joka ilman erillistä asumusero- tai avioeropäätöstä pysyvästi on muuttanut asumaan erilleen aviopuolisosta sekä henkilöä, jonka puoliso on estynyt osallistumasta lapsen hoitoon asevelvollisuuden suorittamisen tai reservin harjoitusten vuoksi.

Vuonna 1988 on kysymyksessä olevaa työehtosopimuksen määräystä muutettu siten, että lapsen sairastumistapauksessa ansionmenetyksen korvaus maksetaan äidille tai isälle. Korvauksen maksamisen edellytykseksi on asetettu, että molemmat vanhemmat ovat ansiotyössä ja poissaolosta annetaan työehtosopimuksen sairausajan palkan maksamista koskevien määräysten mukainen selvitys. Työehtosopimuksessa on edelleen todettu, että edellä sanottua sovelletaan myös yksinhuoltajiin.

Työehtosopimukseen vuonna 1988 tehty muutos, jonka mukaan oikeus saada ansionmenetyksen korvausta sairaan lapsen hoitoajalta on sovittu koskevaksi samalla tavoin sekä äitiä että isää, on johtunut tasa-arvolain voimaantulosta. Aikaisemmat työehtosopimuksen määräykset, joissa äidillä oli taattu ensisijainen oikeus ansionmenetyksen korvaukseen lapsen sairastumistapauksessa, oli todettu tasa-arvolain vastaisiksi. Vuonna 1988 työehtosopimukseen tehtyjen muutosten yhteydessä ei ole ollut esillä se, edellyttääkö ansionmenetyksen korvauksen saaminen pysyvää asumista lapsen kanssa samassa taloudessa.

Työnantajain Yleinen Ryhmä on viitannut keskusjärjestöjen välisiin lapsen sairastumista koskevien työehtosopimusmääräysten soveltamisohjeisiin, jotka koskevat työtekijältä vaadittavaa selvitystä samassa taloudessa asuvien henkilöiden mahdollisuudesta hoitaa sairasta lasta, kahden tai useamman lapsen sairastumista samassa perheessä sekä molempien vanhempien olemista vuorotyössä saman työnantajan palveluksessa. Näistä soveltamisohjeiden määräyksistä ei työtuomioistuimen mielestä ole saatavissa johtoa sen tulkintakysymyksen ratkaisemiseksi, edellyttääkö ansionmenetyskorvauksen saaminen pysyvää asumista lapsen kanssa samassa taloudessa. Työehtosopimukseen osallisten välillä ei myöskään esitetyn selvityksen mukaan ole ollut esillä erimielisyyksiä, joissa olisi ollut kysymys siitä, milloin työtekijää voidaan pitää yksinhuoltajana työehtosopimuksen tarkoittamassa mielessä.

Työehtosopimuksessa yksinhuoltajuutta ei ole sidottu tuomioistuimen määräykseen tai viranomaisten vahvistamaan sopimukseen lapsen huollosta tai asumisesta, vaan sopimuksen soveltamisen kannalta ratkaisevana on pidettävä tosiasiallista tilannetta. Lisäksi työehtosopimuksessa on erikseen sovittu työntekijän pitämisestä yksinhuoltajana myös sellaisissa tilanteissa, joissa samassa taloudessa asuva työntekijän puoliso oli estynyt osallistumasta lapsen hoitoon työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnässä mainittujen tilapäisten esteiden vuoksi. Sen sijaan työehtosopimus ei sanamuotonsa mukaan edellytä lapsen pysyvää asumista vanhempansa luona.

Työehtosopimuksen yksinhuoltajaa koskevat määräykset on työtuomioistuimen mielestä parhaiten ymmärrettävissä nyt puheena olevassa suhteessa siten, että yksinhuoltajana on pidettävä vanhempaa, joka tosiasiallisen huoltajuutensa perusteella on velvollinen järjestämään lapsen huollon riippumatta siitä, asuuko lapsi tämän vanhempansa luona pysyvästi vai vain rajoitetun ajan. Pesonen on työtuomioistuimen mielestä ollut yksinhuoltajan asemassa kanteessa tarkoitetussa tilanteessa, jolloin lapsi on asunut hänen luonaan ja ollut hänen huollossaan. Näin ollen hänellä on myös oikeus saada kanteessa vaadittu ansionmenetyksen korvaus lapsen sairauden edellyttämän poissaolon ajalta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Gyproc Oy on velvollinen maksamaan Pesoselle kalkki- ja sementtiteollisuuden korjausosastojen työehtosopimuksen 22 §:n 8. kohdassa tarkoitetun sairausajan palkan 6.3. - 9.3.1990 väliseltä ajalta.

Jutun laatuun katsoen saa Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suhonen, Nouro, Kontio, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.