Labour court dismisses union claim that employee caused acute pancreatitis by heavy drinking without gross negligence.

Työntekijä oli vuosilomansa aikana sairastunut alkoholin käytön seurauksena syntyneeseen akuuttiin haimatulehdukseen. Kun työntekijä ei ollut ollut tietoinen taipumuksestaan sairastua haimatulehdukseen ja kun hänellä ei muutoinkaan ollut ollut syytä olettaa, että suhteellisen runsaskaan alkoholin käyttö sinänsä olosuhteet huomioon ottaen aiheuttaisi hänelle hänen työkykyään vaarantavaa sairautta, työntekijän ei voitu katsoa aiheuttaneen sairauttaan kevytmielisellä elämällä tai muulla törkeällä tuottamuksella. (Ään.)

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaaja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y. Kuultava Osuuskauppa Suur-Savo

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n välisessä leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Sairausajan palkka

Milloin työnantajan palveluksessa kuukauden ollut työntekijä estyy työtä tekemästä sairauden, tapaturman tai terveydenhoitoviranomaisen tartuntatautilain 20 §:n perusteella määräämän karanteenin vuoksi eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aikaansaanut tahallisesti tai aiheuttanut rikollisella toiminnallaan tahi kevytmielisellä elämällään taikka muulla törkeällä tuottamuksella, suorittaa työnantaja hänelle palkkaa seuraavasti:

Työsuhde, joka ennen työ-

ajanjakso

kyvyttömyyden alkua on

jatkunut yhdenjaksoisesti

= = = = = = = =

10 vuotta tai kauemmin

56 päivää

siten, että sairausvakuutuslain tarkoittamalla karenssiajalta maksetaan täysi palkka ja tämän jälkeiseltä ajanjaksolta palkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Jälkimmäisen palkanosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Elintarviketeollisuuden Liitto SEL on kanteessaan lausunut, että Osuuskauppa Suur-Savon palveluksessa oleva taikinantekijä A oli vuosilomansa aikana Rhodoksella ollessaan sairastunut haimatulehdukseen siten, että hänet oli todettu työkyvyttömäksi 2.9.1990 alkaen.

A oli ollut ensin hoidettavana Ateenan yliopistollisessa keskussairaalassa ja tämän jälkeen Mikkelin keskussairaalassa 4. - 25.10.1990. A:n työkyvyttömyys oli päättynyt 3.2.1991.

Leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaan Osuuskauppa Suur-Savo oli velvollinen suorittamaan A:lle sairausvakuutuslain mukaiselta karenssiajalta 2. - 9.9.1990 täyden palkan sekä tämän jälkeen palkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotuksen 56 päivän ajalta, koska hänen työsuhteensa oli kestänyt yli 10 vuotta. Osuuskauppa Suur-Savo oli kieltäytynyt maksamasta päivärahan ja palkan erotusta vedoten A:n kohtuuttomasta alkoholin käytöstä johtuneeseen sairastumiseen.

Työehtosopimuksen 18 §:n mukaan työnantajalla ei ollut sairausajan palkan maksuvelvollisuutta, jos työntekijä oli aikaansaanut taudin tai tapaturman tahallisesti tai rikollisella toiminnalla tahi kevytmielisellä elämällä taikka muulla törkeällä tuottamuksella.

Vaikka alkoholin nauttiminen olisikin ollut A:n sairauden laukaissut tekijä, missään tapauksessa hän ei ollut käyttänyt alkoholia kohtuuttomasti tai muutoin normaalista poikkeavasti. A ei ollut aiheuttanut sairauttaan työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla tahallisesti, rikollisella toiminnalla tahi kevytmielisellä elämällä taikka muulla törkeällä tuottamuksella.

Kansaneläkelaitoksen päätöksellä A:lle oli myönnetty sairausvakuutuslain mukainen päiväraha 11.9.1990 - 3.2.1991 väliseltä ajalta. Päivärahan suuruus oli ollut 294,00 markkaa.

Alalla vallitsevan käytännön mukaisesti sairausajan palkanmaksuvelvollisuus oli pääsääntöisesti kytketty sairausvakuutuslain tarkoittaman päivärahan maksamiseen. Jos päivärahaa ei maksettu työntekijästä johtuvasta syystä tai jos päivärahaa maksettiin vähennettynä, työnantajalla oli oikeus vähentää sairausajan palkasta se osa, joka työntekijän menettelystä oli jäänyt kokonaan tai osittain sairausvakuutuslain mukaisena päivärahana suorittamatta. A:n päivärahan määrää ei ollut vähennetty, vaan se oli määrätty täysimääräisenä viimeisessä verotuksessa todettujen työtulojen perusteella.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketeollisuuden Liitto SEL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla oli oikeus saada 2.9.1990 tapahtuneen sairastumisensa perusteella sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan ja palkan erotus 56 päivän ajalta. Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on edelleen vaatinut Osuuskauppa Suur-Savon velvoittamista suorittamaan A:lle 9 170 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.11.1990 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vastineessaan lausunut, että A oli vuosilomalla ollessaan sairastunut alkoholipankreatiittiin eli alkoholin aiheuttamaan haimatulehdukseen. Haimatulehdus aiheutui suurimmassa osassa tapauksista liiallisesta alkoholinkäytöstä.

A:n loman aikana Suomen konsulaatista oli otettu yhteyttä työnantajaan ja pyydetty rahaa, jotta A:n asiaa voitiin hoitaa. Tällöin konsulaatista oli ilmoitettu työnantajalle, että A oli joutunut sairaalaan alkoholin liikakäytöstä johtuneen haimatulehduksen vuoksi.

A oli sairaslomalta palatessaan kertonut esimiehelleen, että päästyään perille Rhodokselle hän oli "vetänyt pellit kiinni" ensimmäisenä päivänä ja "putki" oli jatkunut samanlaisena siihen saakka, kunnes hän oli joutunut sairaalaan. A oli lomaillessaan nauttinut alkoholia siinä määrin runsaasti, että hänen haimansa oli reagoinut siihen ja aiheuttanut työkyvyttömyyden pitkäksi aikaa. A oli itse aiheuttanut työkyvyttömyytensä kevytmielisellä elämällä ja törkeällä tuottamuksella. A:lla ei tämän vuoksi ollut oikeutta sairausajan palkkaan työkyvyttömyyden ajalta.

Sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta ei ollut kytketty sairausvakuutuslain tarkoittamaan päivärahan maksamiseen. Liittojen välillä ei missään vaiheessa ollut sovittu tai todettu, että sairausajan palkkaa maksettiin aina, kun sairausvakuutuslain tarkoittamaa päivärahaa maksettiin. A:lla ei siten ollut automaattisesti oikeutta sairausajan palkkaan, vaikka hän oli saanut sairausvakuutuslain tarkoittaman päivärahan. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuus perustui työmarkkinaosapuolten väliseen sopimukseen eikä sairausvakuutuslakiin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on lausunut vielä, että haimatulehduksen syy oli lääketieteellisesti epäselvä. Äkillinen haimatulehdus saattoi syntyä siten, että haimaentsyymit pääsivät rauhaskudokseen ja aiheuttivat sen omien solujen tuhoutumisen. Taudin oireita olivat ylävatsakivut, oksentelu ja joissakin tapauksessa joutuminen shokkiin. Sairauden aikana potilaan veren ja virtsan amylaasipitoisuus nousi.

Pitkäaikainen haimatulehdus oli vähäoireinen sairaus, jonka syynä voi olla sappikivitauti tai alkoholismi. Sairauden syy saattoi jäädä myös tuntemattomaksi.

Haimatulehduksen voi laukaista moni erilainen tekijä, kuten muun muassa alkoholi. Jos taudin liikkeelle saavana syynä oli alkoholi, tämä ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että alkoholia olisi käytetty normaalista poikkeavasti. Myös vähäinen alkoholille altistuminen saattoi olla syynä sairauden puhkeamiseen.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vastineessaan todennut konsulaatista ilmoitetun, että A oli joutunut sairaalaan alkoholin liikakäytöstä johtuneen haimatulehduksen vuoksi. Vastineessa ei kuitenkaan ollut selvitetty, mihin konsulaatista saatu tieto oli perustunut ja oliko todellakin ilmoitettu, että A:n sairastuminen oli johtunut alkoholin liikakäytöstä vai oliko ilmoituksen sisältö ollut vain, että kyseessä oli ollut mahdollisesti alkoholista johtunut haimatulehdus.

Alkoholin nauttiminen ei ollut normaalien ja vallitsevien moraalikäsitysten tai käyttäytymissääntöjen mukaan kevytmielistä elämää. A:n ei voitu katsoa viettäneen kevytmielistä elämää pelkästään alkoholin nauttimisen vuoksi. Hänen ei myöskään voitu katsoa aiheuttaneen sairauttaan törkeällä tuottamuksella. Jos A olisi tiennyt, että hänen mahdollisuutensa sairastua haimatulehdukseen olivat poikkeuksellisen suuret ja jos hän tästä huolimatta olisi käyttänyt alkoholia, tilanne olisi voinut olla toinen.

Kun A:lla ei kuitenkaan ollut ollut entuudestaan mitään tietoa saati aavistusta vaarasta sairastua haimatulehdukseen, hänen ei voitu katsoa aiheuttaneen sairauttaan törkeällä tuottamuksella.

Haimatulehduksen olisi voinut saattaa puhkeamaan moni muukin ärsyke. Yhtä hyvin voitiin sanoa, että A oli aiheuttanut haimatulehduksen törkeällä tuottamuksella, koska hän oli syönyt siinä määrin runsaasti hänelle myöhemmin sopimattomaksi osoittautuneita ruokalajeja.

A ei ollut missään vaiheessa kieltänyt nauttineensa alkoholia lomamatkan aikana. Alkoholin nauttiminen lomalla oli lisäksi varsin normaalia ja hyväksyttyä käyttäytymistä. A:n alkoholin käyttö ei kuitenkaan ollut kevytmielistä elämää eikä muutoin tavallisuudesta poikkeavaa. A:n ainoaksi viaksi oli luettava se seikka, että hänen todennäköisyytensä ja mahdollisuutensa sairastua haimatulehdukseen oli ollut suurempi kuin muiden ja että hän ei itse tiennyt tästä mitään.

Tällainen viaksi luettava seikka ei kuitenkaan ollut ollut sellainen, että työehtosopimuksen 18 §:n mukainen ehto olisi täyttynyt. Työnantajalla oli todistustaakka siitä, että A olisi aiheuttanut sairautensa työehtosopimuksen 18 §:ssä sovitulla tavalla.

Vaikka sairausajan palkan maksamista ei ollut kytketty sairausvakuutuslain mukaiseen käytäntöön, 99 prosentissa tapauksista meneteltiin päivärahakäytännön mukaisesti.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on lausunut vielä, että Mikkelin Keskussairaalassa A:ta pitkään hoitanut kirurgian - ja vatsaelinkirurgian erikoislääkäri oli antanut lausunnon, jonka mukaan A oli Rhodoksen matkalla sairastunut äkilliseen haimatulehdukseen. Meilahden sairaalan sairauskertomusmerkintöjen mukaan hän oli viikon aikana juonut noin pullon kirkasta alkoholia päivässä. Lisäksi lääkärintodistuksessa oli todettu, että kysymyksessä oli ollut alkoholin käytön seurauksena syntynyt vaikea-asteinen haimatulehdus ja pitkäaikainen sairaala- ja lääkehoito.

Lääkärintodistuksen perusteella oli kiistatonta, että haimatulehdus oli johtunut alkoholin käytöstä. A:n kohdalla ei voitu puhua sappikivitaudista tai muusta tuntemattomaksi jääneestä syystä haimatulehduksen aiheuttajana. Lääkärintodistuksissa haimatulehduksen syyksi oli todettu alkoholi.

Alkoholin määrän ja käytön osalta voitiin viitata A:n omaan kertomukseen hänen esimiehelleen. "Pelti kiinni" sanontaa ei voitu pitää kohtuullisena alkoholinkäyttönä. Lääkärintodistuksesta ilmenevä "pullo kirkasta" päivässä osoitti myös alkoholin käytön runsautta. A ei ollut käyttänyt alkoholia kohtuullisesti tai normaalisti. Kysymyksessä oli ollut kohtuuttoman runsaasti käytetty alkoholimäärä ja normaalista poikkeava alkoholin nauttiminen. Tästä johtuen ei ollut yllätyksellistä tai ennalta arvaamatonta, että tällaisen epänormaalin alkoholinkäytön seurauksena oli alkoholista johtuva sairaus. A:n käyttäytyminen hänen sairastuessaan oli osoittanut ilmeistä piittaamattomuutta sairastumisen välttämiseksi ja oman terveytensä hoitamiseksi.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Asiassa kuultavana ollut Osuuskauppa Suur-Savo on osaltaan yhtynyt vastineessa esitettyyn.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Osuuskauppa Suur-Savon palveluksessa oleva taikinantekijä A on vuosilomalla Rhodoksella ollessaan 2.9.1990 sairastunut haimatulehdukseen. A on ollut ensin hoidettavana Ateenan yliopistollisessa keskussairaalassa ja tämän jälkeen muun muassa Mikkelin keskussairaalassa. A:n työkyvyttömyys on päättynyt 3.2.1991.

Mikkelin keskussairaalan kirurgian ja vatsaelinkirurgian erikoislääkärin 18.9.1991 allekirjoittamassa lääkärinlausunnossa on todettu, että A:lla on ollut alkoholinkäytön seurauksena syntynyt vaikea-asteinen haimatulehdus, joka on vaatinut leikkaushoidon Ateenassa ja myöhemmin osastoja polikliiniset hoidot Mikkelissä.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle palkkaa sairausajalta leipomoalan työehtosopimuksen 18 §:ään vedoten, koska A on työnantajan näkemyksen mukaan aiheuttanut sairautensa ja siitä johtuvan työkyvyttömyyden kevytmielisellä elämällä ja törkeällä tuottamuksella.

Työntekijäpuoli on erimielisyysneuvotteluissa vedonnut asianosaisliittojen välillä pääsääntönä vallitsevaan periaatteeseen, jonka mukaan sairausajan palkan maksamisessa on noudatettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahakäytäntöä. Kansaneläkelaitoksen Mikkelin toimisto on 24.10.1990 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan sairausajalta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n sosiaalisihteerin mukaan työehtosopimuksen 18 §:n tarkoittamasta kevytmielisestä elämästä ei voi olla kysymys niissä tapauksissa, joissa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa on maksettu. Sosiaalisihteeri ja todistajana kuultu Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n johtaja ovat olleet yhtä mieltä siitä, että asianosaisliittojen välillä ei ole sovittu sairausvakuutuslain mukaisen käytännön ja sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden yhteen kytkemisestä, mutta pääsääntönä on kuitenkin ollut, että sairausajan palkka on maksettu niissä tapauksissa, joissa päiväraha on myönnetty. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että sairausvakuutuslain nojalla annetut päiväraharatkaisut eivät ole työnantajaa sitovia, vaikka käytännössä työnantajat sairausvakuutuslain mukaista maksukäytäntöä ovatkin seuranneet.

A on ilmoittanut häntä tutkineelle Meilahden sairaalan lääkärille juoneensa lomallaan noin yhtä pullollista kirkasta viinaa vastaavan määrän alkoholia päivässä. Työtuomioistuimessa todistajana kuullulle esimiehelleen A on kertonut olleensa koko lomansa ajan "pellit kiinni" ja juoneensa "yhtä putkea" sairastumiseensa asti. A on työtuomioistuimessa kuultaessa ilmoittanut juoneensa ennen sairastumistaan noin viikon ajan päivittäin 10-12 pullollista olutta tai vastaavan määrän muuta alkoholia. A:n oman ilmoituksen mukaan hänellä ei ole ollut muistikatkoksina ilmenevää humalatilaa. Hänellä ei ole ollut aiemmin haimatulehduksen syntymiseen viittaavia oireita.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun vatsa- ja ruuansulatuselinkirurgian professorin mukaan akuuttiin haimatulehdukseen liittyy alkoholinkäyttö, mutta sellaista mekanismia ei ole voitu osoittaa, jonka mukaisesti alkoholi tämän taudin aiheuttaa. Pitkähkön aikaa jatkuvaa runsasta alkoholin nauttimista pidetään akuuttiin haimatulehdukseen altistavana tekijänä, mutta siitä ei ole tietoa, mitkä tekijät johtavat siihen, että vain jotkut sairastuvat. Edelleen todistaja on kertonut, että henkilön, joka on nauttinut päivittäin viikon ajan viinaa noin 500 grammaa, todennäköisyys sairastua tämän johdosta johonkin vakavaan sairauteen on erittäin pieni ja että akuutti, vaikea haimatulehdus, jollaisesta A:n sairaudessa oli kysymys, on erittäin harvinainen tauti.

Todistajan kertomus työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että A:n alkoholinkäyttö on liittynyt äkillisen haimatulehduksen syntymiseen, mutta taudin puhkeaminen ei ole ollut ennakoitavissa varsinkaan, kun hänellä ei ole aikaisemmin esiintynyt vastaavia oireita. Kun A ei ennen lomamatkaansa ole ollut tietoinen taipumuksestaan sairastua haimatulehdukseen ja kun hänellä ei ole muutoinkaan ollut syytä olettaa, että suhteellisen runsaskaan alkoholinkäyttö sinänsä olosuhteet huomioon ottaen aiheuttaisi hänelle hänen työkykyään vaarantavaa sairautta, A:n ei voida katsoa aiheuttaneen sairauttaan ja siitä johtuvaa työkyvyttömyyttään työehtosopimuksen 18 §:n tarkoittamin tavoin kevytmielisellä elämällä tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaen, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 18 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan 56 päivän ajalta velvoittaa Osuuskauppa Suur-Savon maksamaan A:lle vaaditut 9 170 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.11.1990 lukien.

Asian laatuun nähden saa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Rautiainen, Ahtela, Kuivanen ja Sulkunen jäseninä.

Eri mieltä olevan jäsen Ahtelan lausunto, johon jäsen Rautiainen on yhtynyt:

Todistajan kertomus työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että A:n alkoholin käyttö on liittynyt äkillisen haimatulehduksen syntymiseen. A on myös myöntänyt alkoholin käytön olleen varsin runsasta. Työtuomioistuin katsoo A:n alkoholin käytön olleen poikkeuksellisen runsasta ja aiheuttaneen pitkäaikaisen humalatilan. A:n olisi tullut ymmärtää, että tällainen runsas ja pitkähkön ajan jatkuva alkoholin käyttö voi johtaa hänen terveydelleen haitallisiin seuraamuksiin. A on näin ollen omalla menettelyllään saattanut itsensä tilaan, jonka välittömänä seurauksena on ollut äkillinen haimatulehdus. Hänen on katsottava aiheuttaneen sairautensa työehtosopimuksen 18 §:n tarkoittamin tavoin kevytmielisellä elämällä tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Edellä lausutun perusteella hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden saa Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.