Labor court allows severance pay when employer lacks serious reason to terminate due to employee's dishonest conduct.
Legislator summary
AI generatedThe labor court dismissed the union's appeal regarding the employer's right to terminate the employee for dishonest conduct but allowed the severance pay claim. The employee, Allinen, was fired after allegedly mishandling materials and acting unprofessionally, yet the court found the employer failed to prove a serious reason for termination. Consequently, the court ruled that while the dismissal itself was unjustified, the employee was still entitled to the statutory severance pay for the period of notice.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 37 § 2 momentti; Työehtosopimuslain 43 § ja 44 § 2 momentti: Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijää ilman erityisen painavaa syytä, jolloin työntekijä on oikeutettu korvaukseen ilman erityisen painavaa syytä tapahtuneesta irtisanomisesta.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työntekijän epärehellisen menettelyn johdosta työnantaja oli perustellusti voinut katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen puuttuvan ja sillä oli sen vuoksi ollut erityisen painava syy irtisanoa työntekijän työsopimus. Työnantajalla ei ollut ollut tärkeätä perustetta purkaa hänen työsopimustaan. Työntekijä oli siten oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan. (Ään.)
Kantaja Puutyöväen liitto r.y. Vastaaja Puusepänteollisuuden liitto r.y. Kuultava Novart Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 3.4.1990 tehdyssä puusepänteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
YLEISTÄ
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset
Yleiset sopimukset STK, SAK
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4. Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen (24.4.1984)
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa soveltamisohjeineen on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
1 § Yleinen soveltamisala
Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Soveltamisohje
Yleinen tulkintaohje
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.
Sopimus ei siten 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:
1 Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 43 §:n ja 44 §:n 2 momentin perusteella eikä työsopimuksen irtisanomista taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä, lukuun ottamatta 8 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tapauksia.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 § Irtisanomisen perusteet
Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 §. Irtisanomisajat Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksettä
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 kuuden kuukauden irtisanomisaikaa, jos työsuhde on jatkunut yli 15 vuotta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 §. Irtisanomisajan noudattamatta jättäminen Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ
8 § Soveltamisala
Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.
Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos
1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Soveltamisohje
Määräys vastaa IML 1 §:n ja 2 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan säännöksiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta
Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.
Soveltamisohje
Määräys vastaa IML 19.1 §:n säännöstä.
17 § Korvauksen määrä
Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.
Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.
Soveltamisohje
Määräys vastaa IML 20 §:n säännöstä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Puutyöväen liitto on lausunut, että trukinkuljettaja Markku Allinen oli ollut työnantajaliiton jäsenyrityksen Norvart Oy:n palveluksessa Nastolassa 1.9.1972 lähtien. Allisen työsuhde oli päättynyt 15.11.1990 työnantajan purettua hänen työsopimuksensa työsopimuslain 43 §:n perusteella. Purkamisen perusteeksi oli ilmoitettu työntekijän epärehellisyys työnantajaa kohtaan.
Novart Oy:n Nastolan tehdas oli noin 150 työntekijän puusepänalan yritys. Siellä tuotettiin pääasiallisesti keittiökalusteita ja vaatekomeroita. Yhtiön työntekijät olivat voineet ostaa yhtiöltä huonolaatuisia, tuotannossa käyttökelvottomia ovia, hyllyjä ja muita tuotteita. Työntekijöillä oli ollut myös tapana kerätä vähitellen tällaisia tuotteita ja ostaa ne sitten kerrallaan, koska työntekijöiden haluamia epäkurantteja tuotteita ei ollut aina saatavilla, vaan niitä saattoi joutua odottelemaan. Tuotteiden keräämisestä ja ostamisesta ei ollut annettu tehtaalla määräyksiä, vaan kyse oli ollut vuosien mittaan vakiintuneesta käytännöstä. Työnantajan edustajat eivät olleet puuttuneet tilanteeseen, vaan olivat sallineet käytännön, joka oli ollut työnjohdon tiedossa.
Seuraavana aamuna 15.11.1990 työnantaja oli purkanut Allisen työsopimuksen. Neuvottelut Allisen ja työnantajan edustajien kesken oli käyty nopeasti ja jo aamupäivällä kello 10:n aikoihin tehtaalla oli ollut uusi trukinkuljettaja. Pääluottamusmies oli kutsuttu ainoastaan yhteen neuvotteluun, jossa työsopimuksen purkamista ei vielä ollut tehty.
Allisen työsopimuksen purkamisen perusteeksi oli ilmoitettu työntekijän epärehellisyys työnantajaa kohtaan. Käydyissä neuvotteluissa ennen työsopimuksen purkamisilmoituksen antamista Allinen oli myöntänyt, että hän oli siirtänyt sivuun kaksi epäkuranttia ovea tehtaan alueella siinä tarkoituksessa, että hän tulisi ne pian muiden sekundatuotteiden kanssa ostamaan. Työnantaja oli syyttänyt Allista varkaudesta, mutta hän oli sen kiistänyt, koska hän oli vain yhtiössä vallinneen käytännön mukaisessa ostotarkoituksessa siirtänyt ovien paikkaa tehtaan alueella. Ovet eivät olleet edes joutuneet pois työnantajan hallinnasta.
Ottaen huomioon työpaikan vakiintuneen käytännön Allisen menettelyssä ei ollut ollut mitään tavanomaisesta poikkeavaa. Oli täysin kohtuutonta, että yleiseen käytäntöön perustuvaan menettelyyn oli reagoitu työsopimuksen purkamisella. Alliselle ei ollut annettu mistään asiasta kuluneiden yli 18 vuoden aikana varoitusta tai huomautusta. Hänen ammattitaidossaan, ahkeruudessaan tai käytöksessään ei ollut ollut moittimista.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Puutyöväen liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Novart Oy on purkanut Allisen työsopimuksen vastoin irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen määräyksiä. Liitto on lisäksi vaatinut, että Novart Oy velvoitetaan maksamaan Alliselle irtisanomisajan palkkana vuosilomakorvauksineen ja työajan lyhentämiskorvaukseen yhteensä 39 547,60 markkaa ja korvauksena perusteettomasta työsuhteen päättämisestä 20 kuukauden palkkaa vastaavat 129 404,20 markkaa, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 15.11.1990 lukien.
VASTINE
Vastineen perustelut
Puusepänteollisuuden liitto on lausunut, että Novart Oy oli purkanut Allisen työsopimuksen 15.11.1990 sillä perusteella, että hän oli ollut epärehellinen työnantajaa kohtaan.
Yhtiön työnjohtaja oli 14.11.1990 löytänyt kaksi komeron ovea tehtaalta levysillan ulkopuolelta ja tuonut ne koneosastolle tavarahissin eteen kuorman päälle. Seuraavana päivänä 15.11.1991 noin kello 8 työnjohtaja oli huomannut ovet kadonneiksi. Tarkistussahalla työskennellyt työntekijä oli ilmoittanut Allisen vieneen ovet. Allinen ei tiedusteltaessa ollut tiennyt ovista mitään. Asiasta myöhemmin keskusteltaessa Allinen oli muistanut vieneensä ovet moniteräsärmälle. Niitä ei ollut löytynyt sieltä eikä muualtakaan koneosaston tiloista. Käyttöpäällikön keskusteltua Allisen, tarkistussahaajan ja työnjohtajan kanssa tapahtuneesta hän oli päätynyt siihen, että Allinen oli harhauttanut työnjohtajaa ja toiminut epärehellisesti työnantajaa kohtaan. Käyttöpäällikkö oli purkanut työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella.
Allinen oli ensin salannut ottaneensa ovet. Sen jälkeen hän oli muuttanut kertomustaan siten, että hän olikin ottanut ovet, mutta oli kertonut vieneensä ne toiseen paikkaan kuin mitä tosiasiassa oli tehnyt. Ovet olivat löytyneet vasta noin kahden viikon kuluttua Allisen työsuhteen päättymisestä hänen piirtämänsä kartan avulla. Allisen käyttäytyminen osoitti, että hänellä oli ollut tarkoitus ottaa luvatta ovet. Johdonmukaisella tekonsa salaamisella hän oli osoittanut myös tietävänsä, että hänen tekonsa ei ollut ollut hyväksyttävä. Työnantajalla oli ollut riittävän painava syy Allisen työsuhteen purkamiseen.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Puusepänteollisuuden liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Puutyöväen liitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Novart Oy on omalta osaltaan yhtynyt työnantajaliiton vastineessa esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Allinen on työskennellyt Novart Oy:n palveluksessa yhtiön Nastolan tehtaalla 1.9.1972 lukien. Yhtiö on 15.11.1990 purkanut Allisen työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella, koska Allinen oli harhauttanut työnjohtajaa ja toiminut epärehellisesti työnantajaa kohtaan.
Yhtiön työnjohtaja on muiden työntekijöiden ilmoituksen perusteella tarkastanut useampana päivänä Allisen työalueen yhtiöltä mahdollisesti anastetun omaisuuden löytämiseksi. Työnjohtaja on 14.11.1990 löytänyt kaksi komeron ovea levysillan ulkopuolelta ja tuonut kyseiset ovet koneosastolle. Kun ovet seuraavana aamuna oli todettu kyseisestä paikasta hävinneiksi, työnjohtaja oli tiedustellut läheisellä tarkistussahalla työskenneeltä työntekijältä, oliko tämä nähnyt ovia tai niiden pois viemistä. Kyseinen tarkistussahaaja oli kertonut Allisen vieneen ovet, minkä Allinen oli kysyttäessä kiistänyt. Kun edellä mainittu tarkistussahaaja oli kertonut havainnoistaan Allisen kuullen, tämä oli ilmoittanut vieneensä ovet moniteräsärmälle. Sieltä ovia ei kuitenkaan ollut löytynyt. Ovien todellista sijaintipaikkaa Allinen ei ilmoittanut myöskään yhtiön käyttöpäällikölle, joka edellä kerrotuilla perusteilla oli purkanut Allisen työsopimuksen.
Allinen on sittemmin asiaa Puutyöväen liiton taholta selvitettäessä ilmoittanut ovien sijaintipaikan yhtiön luottamusmiehelle ja ovet ovat noin kahden viikon kuluttua työsopimuksen purkamisesta löytyneet tehdasalueen portin läheisyydestä levysillan viereen rakennetusta peltihallista, josta niitä oli todistajana kuullun työnjohtajan kertoman mukaan etsitty jo heti ovien katoamisen jälkeen.
Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että yhtiön työntekijät ovat voineet ostaa omaan käyttöönsä alennetuin hinnoin yhtiön tuotteita. Virheettömien tuotteiden ostamisesta on etukäteen tullut sopia työnantajan edustajan kanssa. Virheellisten, myyntiin sellaisenaan kelpaamattomien tuotteiden ostotavasta on esitetty jossain määrin ristiriitaista selvitystä. Nimenomaisia ohjeita ei ole näytetty annetun. Käytännössä on voitu menetellä siten, että työntekijä on vähitellen koonnut erilaisia osia ja saatuaan kaikki tarvittavat osat kasattua ilmoittanut asiasta työnjohtajalle, joka on määrännyt ostohinnan.
Myös niiden ovien laadusta, jotka Allinen edellä kerrotuin tavoin oli ottanut, on esitetty ristiriitaista tietoa. Kyseisen työnjohtajan mukaan kysymyksessä oli virheettömät ovet. Sen sijaan eräät todistajat muistavat, että kyseisistä ovista oli puuttunut toisen päädyn listat. Joka tapauksessa esitetyn selvityksen valossa on katsottava, että kysymys on ollut sellaisista tuotteista, jotka olisivat joko korjattuina kelvanneet myyntiin tai joista olisi voitu tehdä joko pienempiä ovia tai muita yhtiön tuotannossa käyttökelpoisia osia.
Allinen on ilmoittanut yhtiössä noudatetun käytännön mukaisesti olleensa kasaamassa isompaa kuormaa, jonka hän myöhemmin olisi ostanut itselleen. Tähän nähden Allinen ei ole uskottavasti kyennyt selvittämään, minkä vuoksi hän on ensin kiistänyt ottaneensa kyseisiä ovia ja sen jälkeen kieltäytynyt ilmoittamasta työnjohtajalle ja käyttöpäällikölle ovien todellista sijaintipaikkaa. Allisen epärehellisen menettelyn johdosta työnantaja on perustellusti voinut katsoa työsuhteen edellyttämän luottamuksen puuttuvan ja sillä on sen vuoksi ollut erityisen painavat syyt irtisanoa Allisen työsopimus. Sen sijaan työtuomioistuin ottaen huomioon olosuhteet kokonaisuudessaan katsoo, ettei työnantajalla ole ollut tärkeätä perustetta purkaa Allisen työsopimusta. Allinen on siten oikeutettu vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan, mikä määrän osalta on myönnetty oikeaksi.
Tuomiolauselma
Novart Oy velvoitetaan maksamaan Alliselle irtisanomisajan palkkana 39 547 markkaa 60 penniä 16 prosentin korkoineen 15.11.1990 lukien.
Kanne hylätään enemmälti.
Asian laatuun nähden Puutyöväen liitto saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Peltola, Äimälä, Nouro, Kuivanen ja Hynönen jäseninä.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:
Jäsen Hynönen, jonka lausuntoon jäsenet Peltola ja Kuivanen vuorollaan yhtyivät, lausui:
Asiassa on käynyt ilmi, että Allinen on työmaalla käytäntönä olleen tavan mukaan koonnut erilaisia osia, tässä tapauksessa osaksi virheellisiä komeron ovia, saadakseen tarpeellisten osien tultua kerätyksi niistä kootuksi kokonaisen komeron. Allisella on ollut tarkoitus ostaa tavara omakseen sopimalla hinnasta jonkin myymiseen oikeutetun työnjohtajan kanssa. Allinen ei missään vaiheessa ole vienyt tai edes yrittänyt viedä ovia tuotantolaitoksen alueelta niitä maksamatta. Asiassa ei ole näin ollen selvitetty, että Allisella olisi ollut tarkoitus anastaa nyt puheena olevat ovet.
Sen sijaan Allinen on menetellyt epäasiallisesti kiistäessään ensin ottaneensa kyseisiä ovia ja jättäessään ilmoittamatta työnjohtajalle ja käyttöpäällikölle näiden asiaa kysyessä ovien todellisen sijaintipaikan tuotantolaitoksen alueella. Allinen on työtuomioistuimessa kuultuna selvittänyt käyttäytymistään sillä, että hänellä oli ollut kitkaa työnjohtajan kanssa ja hermostuneensa työnantajan edustajiin työnjohtajaan ja käyttöpäällikköön näiden pommittaessa häntä tuossa tilanteessa. Työnantajapuolen edustajat eivät toisaalta ole ennen purkuilmoituksen antamista selvittäneet Alliselle, mitä kieltäytyminen selvitysten antamisesta tai kiertelevät vastaukset voivat työsuhteen jatkumisen kannalta merkitä.
Näissä oloissa työnantajalla ei ole katsottava olevan erityisen painavaa syytä edes Allisen työsuhteen irtisanomiseen. Allinen on siten oikeutettu paitsi vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan, mikä määrän osalta on myönnetty oikeaksi, myös korvaukseen ilman erityisen painavaa syytä tapahtuneesta irtisanomisesta. Korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti edellä kerrottu Allisen moitittava käyttäytyminen ja se, että Alliselle on työsuhteen jo päätyttyä tarjottu tilaisuutta työhön paluuseen, tosin palkkaedut parin viikon mittaiselta väliajalta menettäen. Asiassa ei myöskään ole selvitetty Allisen mahdollisen työttömyyden kestoa. Näin ollen hänellä on katsottava olevan oikeus kuuden kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen työehtosopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta.
Esittämilläni perusteilla velvoitan Novart Oy:n suorittamaan Alliselle irtisanomisajan palkkana 39 547 markkaa 60 penniä ja korvauksena perusteettomasta työsuhteen päättämisestä 38 821 markkaa 26 penniä, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 15.11.1990 lukien. Puusepänteollisuuden liiton ja Novart Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puutyöväen liiton oikeudenkäyntikulut 2 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.