Labour Court rejects trucking collective agreement for insulation workers, upholding construction industry agreement as applicable.

Kysymys puhallusvillaeritystyötä tekevän työntekijän työsuhteeseen sovellettavasta työehtosopimuksesta.

Kuultavat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Rakennusteollisuuden Keskusliitto r.y. Rakennusliitto r.y.

TUOMIO

KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Puhallusvillaeristäjät Osmo Ahola ja Lassi Honkanen ovat Haukiputaan kihlakunnanoikeudessa toiminimi Lämpöturva Ky:tä käyttävää liikkeenharjoittaja Veikko Martinviitaa ja Suomen valtiota vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet olleensa Lämpöturva Ky:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Ahola 12.10. 13.11.1989 ja Honkanen 23.5. 13.11.1989. Aholan ja Honkasen työtehtävänä oli ollut puhallusvillan asentaminen eri rakennuskohteisiin autosta, jossa oli ollut siihen tarvittavat laitteet.

Martinviita oli ilman purku- tai irtisanomisperustetta sekä irtisanomisaikaa noudattamatta lakkauttanut Aholan ja Honkasen työsuhteet 13.11.1989. Martinviita ei ollut kehotuksista huolimatta maksanut Aholalle ja Honkaselle irtisanomisajan palkkaa ja matkakorvauksia eikä muita työehtosopimukseen ja työsopimukseen perustuvia saatavia. Martinviita oli myös velvollinen maksamaan Aholalle ja Honkaselle irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n nojalla korvausta laittomasta irtisanomisesta sekä työsopimuslain 22.5 §:n nojalla odotusajan palkkaa kuudelta päivältä.

Ahola ja Honkanen olivat tehneet palkkaturvalain mukaiset hakemukset saatavistaan Oulun työvoimapiirin toimistolle 5.1.1990. Hakemukset oli kuitenkin hylätty työnantajan kiistettyä saatavien oikeellisuuden.

Lämpöturva Ky -nimeä käyttävä liikkeenharjoittaja Veikko Martinviita oli järjestäytymätön työnantaja, jonka oli noudatettava Aholan ja Honkasen työsuhteissa vähimmäisehtoina alalla noudatettavaa yleissitovaa työehtosopimusta. Alalla noudatettava yleissitova työehtosopimus oli talonrakennusalan työehtosopimus 1988-1990.

Ahola ja Honkanen viittasivat heidän työsuhteisiinsa sovellettavan työehtosopimuksen osalta Rakennustyölaisten Liiton 9.7.1987 antamaan lausuntoon, jossa puhallusvillatyön sopimusalaksi suositeltiin rakennusalan työehtosopimusta. Myös Keski-Suomen työsuojelupiirin 22.10.1990 päiväämässä selvityspyynnössä oli rakennusalan työehtosopimus katsottu yleissitovaksi työehtosopimukseksi eristystyössä. Ahola ja Honkanen viittasivat edelleen Seinäjoen kihlakunnanoikeuden päätökseen, jossa jutussa Martinviita oli itse katsonut, että vastaavaan työsuhteeseen tuli soveltaa rakennusalan työehtosopimusta.

Aholan ja Honkasen työtehtävät koostuivat tiivisti pakatun kivivillan lastauksesta autoon Haukiputaalla, tavaran kuljetuksesta työkohteisiin Pohjois-Suomessa ja kivivillan asennuksesta eristettäviin kohteisiin. Työn teknistä suorittamista varten autossa oli ollut silppuri ja puhalluslaite. Toinen työntekijöistä oli avannut kivivillapakkaukset ja syöttänyt villan koneeseen ja toinen oli ohjannut villan koneesta lähtenyttä noin 10 senttimetrin läpimittaista letkua hyväksikäyttäen asianomaiseen kohteeseen.

Se, miten työaika oli jakautunut kuljetuksen ja varsinaisen eristystyön välillä, oli riippunut työkohteitten etäisyyksistä. Jos esimerkiksi omakotitalot olivat olleet lähekkäin, jolloin ajomatkoja ei juuri ollut, päivässä oli ehtinyt puhaltaa villan 3-5 taloon.

Aholan ja Honkasen palkkaus oli muodostunut puhallettavan villan kuutiomäärän mukaan. Matka-aikaa ei palkkauksessa ollut otettu huomioon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Ahola on vaatinut Martinviidan velvoittamista suorittamaan hänelle työajan lyhennysrahaa 566,67 markkaa, vuosilomakorvausta 2 383,83 markkaa, matkakorvausta 147,50 markkaa, voileipärahaa 347,50 markkaa, irtisanomisajan palkkaa 20 134,80 markkaa, työajan lyhennysrahaa irtisanomisajan palkasta 926,20, vuosilomakorvausta irtisanomisajan palkasta ja työajan lyhennysrahasta 3 896,29, edellä mainitut saatavat 16 prosentin korkoineen 13.11.1989 lukien. Honkanen on edelleen vaatinut Martinviidan velvoittamista maksamaan hänelle irtisanomismenettelystä annetun lain mukaista korvausta 50 337 markkaa 16 prosentin korkoineen jutun päätöspäivästä lukien ja odotusajan palkkaa 3 842,56 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.1.1990 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista 16 prosentin korkoineen jutun päätöspäivästä lukien.

Honkanen on vaatinut Veikko Martinviidan velvoittamista maksamaan hänelle työajan lyhennysrahaa 252,53 markkaa, vuosilomakorvausta 1 062,32 markkaa, matkakorvausta 128,70 markkaa, voileipärahaa 903,50 markkaa, irtisanomisajan palkkaa 23 330,80 markkaa, työajan lyhennysrahaa irtisanomisajan palkasta 1 073,22 markkaa, vuosilomakorvausta irtisanomisajan palkasta ja työajan lyhennysrahasta 4 514,75 markkaa, edellä mainitut saatavat 16 prosentin korkoineen 13.11.1989 lukien. Ahola on edelleen vaatinut Martinviidan velvoittamista maksamaan hänelle irtisanomismenettelystä annetun lain mukaista korvausta kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 58 327 markkaa 16 prosentin korkoineen jutun päätöspäivästä lukien ja odotusajan palkkaa 3 293,76 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.1.1990 lukien sekä oikeudenkäyntikulujen korvaamista 16 prosentin korkoineen jutun päätöspäivästä lukien.

Ahola ja Honkanen ovat edelleen vaatineet oikeuksiensa vahvistamista myös Suomen valtioon nähden.

VASTINE

Vastineen perustelu

Veikko Martinviita on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Honkanen oli ollut Martinviidan palveluksessa 25.5. - 10.11.1989. Ahola ja Honkanen eivät olleet olleet toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa, vaan Martinviita oli kutsunut Aholan ja Honkasen työhön aina silloin, kun hän oli saanut puhallusvillan myydyksi. Honkanen oli ollut työssä vain 26 päivänä.

Aholan ja Honkasen tehtävänä oli ollut tavaran kuljettaminen ja lastaus sekä lastin purkaminen työkohteessa. Työ oli tapahtunut siten, että toinen oli syöttänyt puhalluskoneeseen tavaran ja toinen oli ollut letkun päässä ohjaten villan tarvittaviin paikkoihin. Purkamistyö ei ollut vaatinut rakennus-alan ammattitaitoa. Myöskään yhtiön toiminta ei ollut ollut rakentamista. Aholan ja Honkasen työn luonnetta voitiin lähinnä verrata turverekan kuljettajan työhön, joka sisälsi lastin purkamisen turvevoimalassa.

Martinviita totesi edelleen, että kun puheena oleva ala oli uusi, suppea ja järjestäytymätön, alalla tuskin oli yleissitovaa työehtosopimusta. Auto- ja kuljetusalan työehtosopimus olisi korkeintaan saattanut tulla kysymykseen. Martinviidan mukaan eri työnantajat olivat soveltaneet eri työehtosopimuksia eristysalan töissä.

Martinviita totesi vielä, että työsuojelupiirin lausunnolla ei ollut merkitystä arvioitaessa puhallusvillaeristäjiin sovellettavaa työehtosopimusta.Martinviita pyysi, että Aholan ja Honkasen työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta hankittaisiin työtuomioistuimen lausunto.

Kun Ahola ja Honkanen eivät olleet olleet toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa, kantajien vaatimukset irtisanomisajan palkasta ja siihen liittyvät muut vaatimukset olivat olleet aiheettomia. Martinviita lausui edelleen, että jos Honkasen katsottiin olleen työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa, työnantajalla oli ollut oikeus irtisanoa Honkanen työstä kieltäytymisen perusteella.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Toiminimeä Lämpöturva Ky käyttävä liikkeenharjoittaja Veikko Martinviita on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on 27.5.1991 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausuntoa siitä, mitä työehtosopimusta on mahdollisesti sovellettava Osmo Aholan ja Lassi Honkasen työsuhteissa.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Autoliikenteen Työnantajaliitolle, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle, Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja Rakennusliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työtuomioistuimessa laaditun kertoelman mukaan Lämpöturva Ky on eristysalan yritys. Yrityksen palveluksessa olleet puhallusvillaeristäjät ovat siirtäneet yrityksen asiakkaiden tilaaman eristeen kuorma-autolla asiakkaille sekä suorittaneet varsinaisen eristeen paikalleen asettamistyön autossa olevilla teknisillä laitteilla.

Sanotun perusteella toteamme, että solmimamme kuorma-autoalan työehtosopimus, jonka määräyksiä sen soveltamisalaa koskevan 1 §:n mukaan sovelletaan Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y:n alueliikennettä, ulko- ja kotimaan tavaraliikennettä harjoittavien jäsenyritysten työntekijän työsuhteisiin, ei sovellu noudatettavaksi kihlakunnanoikeudessa vireillä olevan jutun kantajien Osmo Aholan ja Lassi Honkasen ja vastaajan Veikko Martinviidan välisissä työsuhteissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puhallusvillatyöstä

Puhallusvillaa käytetään toisaalta lisälämmöneristeenä jo olemassa olevissa rakennuksissa sekä toisaalta keveiden yläpohjien lämmöneristeenä uudisrakennuksissa. Villan asettaminen paikalleen tapahtuu tavanomaisesti kuorma-autoon asennetun laitteiston avulla siten, että pakkauksesta silppurin kautta menevä villa johdetaan putkea pitkin ja levitetään puhaltamalla paikalleen. Työtä tekee normaalisti kahden työntekijän työryhmä, joista toinen hoitaa villan purkamisen pakkauksista ja syöttämisen silppuriin ja toinen on levittämässä putkea pitkin tulevaa villaa yläpohjassa. Työhön kuuluu olennaisena osana valmistelevia töitä kuten villan lastaaminen autoon ja siirtyminen työkohteeseen kyseisellä autolla.

Puhallusvillana asennetaan nykyään toisaalta ns. kivivillaa, jota valmistavat sekä Partek Oy että Ahlström Oy ja toisaalta Ekovillan ns. selluvillaa. Puhallusvillan puhaltavat rakennuksiin eri yrittäjät, joista lukumääräisesti suurin osa on pieniä muutaman hengen työllistäviä itsenäisiä yrittäjiä. Näiden lisäksi puhallusvillatyötä tekevät muutamat yritykset, joilla puhallusvillatyö muodostaa vain osan liikevaihtoa muun osan muodostuessa erilaisista rakennus- tai sen erityisalojen tai jonkin muun alan töistä. Pienyrittäjillä työtä tekevien henkilöiden määrä vaihtelee 2-10 henkilön välillä, joista osa on työsuhteessa osa omistajia.

Sovellettavasta työehtosopimuksesta

Puhallusvillatyö voidaan edellä kerrotun mukaisesti jakaa kahteen eri vaiheeseen. Toisaalta on kuorman lastaaminen ja siirtyminen työkohteeseen ja toisaalta villan puhaltaminen lämmöneristeeksi rakennukseen.

Työ käsittää siten eri vaiheita, joita voidaan tarkastella eri työehtosopimuksien soveltamisalojen näkökulmista. Työn ensimmäinen osa vastaa luonteeltaan melko läheisesti auto- ja kuljetusalan työtä, jossa tavara kuormataan ajoneuvoon ja kuljetetaan määräpaikkaansa. Tämän perusteen käyttämistä yksinomaan ratkaisevana tekijänä ei kuitenkaan voida pitää oikeana. On nähtävä myös työn toinen puoli eli villan puhaltaminen rakennukseen. Tätä työtä on esitetty pidettäväksi talonrakennusalan työnä. Kuitenkaan ei voida katsoa, että kyseessä olisi talonrakennustyö sen perinteisessä ja tavanomaisessa mielessä. Työ poikkeaa tavanomaisesta lämmöneristeiden asentamisesta, johon olennaisesti liittyy lämmöneristeen sovittaminen rakenteeseen sisältäen mm. villan leikkausta ym. työvaiheita.

Paitsi rakennusalan työehtosopimusta ja auto- ja kuljetusalan työehtosopimusta sovelletaan ainakin yhdessä yrityksessä puhallusvillatyöhön asfalttialan työehtosopimusta. Tämä perustuu siihen, että kyseisen yrityksen ao. yksikön töissä sovelletaan tätä työehtosopimusta minkä lisäksi samat työntekijät tekevät sekä puhallusvillatyötä että myös vedeneristystyötä, joka on asfalttialan työehtosopimuksen piirissä. Tätä yksittäistapausta ei kuitenkaan voida pitää esillä olevassa tapauksessa ratkaisuna, koska työ siinä on luonteeltaan toisenlaista kuin tehtäessä pelkästään puhallusvillatyötä.

Edellä olevan perusteella voidaan asettaa kokonaan kyseenalaiseksi ns. yleissitovan työehtosopimuksen olemassaolo. Työ ei ole luonteeltaan perinteiseksi katsottua talonrakennusalan työtä eikä myöskään auto- ja kuljetusalan työtä. Siten kysymyksessä voi hyvinkin olla tilanne, jossa ei ole olemassa yleissitovaa työehtosopimusta.

Lausuntonamme katsomme, että edellä kerrotun perusteella ei voida yksiselitteisesti määritellä puhallusvillatyössä sovellettavaa työehtosopimusta esillä olleiden vaihtoehtojen joukosta. Lähinnä sovellettavat työehtosopimukset ovat rakennusalan tai asfalttialan työehtosopimukset, mikäli katsotaan yleissitovan työehtosopimuksen olevan olemassa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rakennusliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Puhallusvillatyöt sisältyvät rakennusalan työehtosopimuksen palkkaryhmittelyn III palkkaryhmään ja tarkemmin sanoen sen kohtaan "Rakenteisiin sijoitettavien eristeiden (esim. Tojax, mineraalivilla, korkki, styrox) paikoilleen laitto" (työehtosopimuksen 18 §, liite 1). Sopimuskohta tarkoittaa yleensä lämpöeristeitä, jollaista puhallusvillakin on. Lämpöeristystyö on puolestaan mitä tyypillisintä rakennusalan työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä. Jo näillä perusteilla on katsottava, että puhallusvillatyöhön on sovellettava rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä.

Mikäli yritys on pelkästään puhallusvillatyötä tekevä kuten lausunnon tarkoittamassa tapauksessa on asianlaita, ei edellä sanotun suhteen ole tarpeen tehdä varauksia. Pulmalliseksi sovellettava työehtosopimus saattaa osoittautua vain tilanteessa, jossa puhallusvillatyötä tekevät työntekijät saattavat tehdä runsaasti - ja jopa pääasiassa - muuta työtä. Mikäli tuohon muuhun työhön selvästi on sovellettava muuta kuin rakennusalan työehtosopimusta (nimenomaan asfalttialan työehtosopimusta), voidaan puhallusvillatyöhön sovellettavaa työehtosopimusta pitää tulkinnanvaraisena kysymyksenä. Monitoimiyritys Lemminkäinen Oy:n osalta asiasta on neuvoteltu keväällä 1987, jolloin Rakennusliiton ja Rakennusteollisuuden Keskusliiton edeltäjän Suomen Rakennusteollisuusliiton edustajat ovat olleet sitä mieltä, että työnä puhallusvillatyö on rakennusalan työehtosopimuksen mukaista työtä (ks. liite 2).

Edes teoriassa "kilpailevana" työehtosopimuksena ei voida pitää auto- ja kuljetusalan työehtosopimusta, koska sitä sovelletaan kuljetuspalvelujen tarjonnassa. Puhallusvillatyössä oleellista on puhalluslaitteisto ja itse puhaltaminen. Pelkästään puhallusvillan kuljetusta tarjoavia yrityksiä ei liene edes olemassa.

Täysin virheellisenä pidämme sitä käsitystä, että puhallusvillayritysten tekemään työhön ei soveltuisi mikään työehtosopimus. Kyseessähän ei ole mikään kokonaan uusi teollisuuden ala vaan vain rakennusalalla tavanomaisesta teknisestä kehityksestä johtuva uusi toimintamuoto.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Kuorma-autoalan työehtosopimuksen osalliset Autoliikenteen Työnantajaliitto ja Auto- ja kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ovat lausunnossaan olleet yhtä mieltä siitä, että sanottu työehtosopimus ei sovellu noudatettavaksi kihlakunnanoikeudessa vireillä olevan jutun kantajien Osmo Aholan ja Lassi Honkasen ja vastaajan Veikko Martinviidan välisissä työsuhteissa.

Suomen Rakennusteollisuusliitto on lausunnossaan todennut, että puhalluseristysvillatyö poikkeaa luonteeltaan tavanomaisesta talonrakennusalan työehtosopimuksen piiriin kuuluvasta lämmöneristeiden asentamisesta, sillä perinteiseen lämpöeristeen rakenteeseen sovittamiseen sisältyy useita sellaisia työvaiheita, kuten esimerkiksi leikkausta, jota puhallusvillatyössä ei käytetä. Suomen Rakennusteollisuusliitto on edelleen todennut, että käytännössä asfalttialan työehtosopimusta sovelletaan niissä tapauksissa, joissa puhallusvillaeristystä tekevät työntekijät tekevät myös vedeneristystyötä. Suomen Rakennusteollisuusliiton mukaan ei voida yksiselitteisesti määritellä puhalluseristystyöhön sovellettavaa työehtosopimusta, mutta mikäli yleissitovan työehtosopimuksen katsotaan olevan olemassa, kyseeseen tulevat lähinnä rakennusalan ja asfalttialan työehtosopimukset.

Rakennusliitto on lausunnossaan todennut, että lämpöeristystyö, johon myös puhallusvillatyö kuuluu, on tyypillistä rakennusalan työehtosopimuksen tarkoittamaa työtä. Puhallusvillatyössä ei ole kysymys uudesta teollisuuden alasta vaan teknisestä kehityksestä johtuvasta uudesta toimintamuodosta, jonka perusteella talonrakennusalan työehtosopimuksen soveltumista ei voida poissulkea. Niissä tapauksissa, joissa yhtiössä ei tehdä muuta kuin puhallusvillatyötä, rakennusalan työehtosopimuksen soveltaminen on ainoa kysymykseen tuleva työehtosopimus.

Kysymys siitä, mitä työehtosopimusta on työsopimuslain 17 §:n mukaan pidettävä alan yleiseksi katsottavana valtakunnallisena työehtosopimuksena, jää työsopimuslain tulkintakysymyksenä viime kädessä kihlakunnanoikeuden ratkaistavaksi. Tämän huomioon ottaen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että sillä ei ole aihetta poiketa siitä lausuntoasiassa kuultujen liittojen kannasta, että kuorma-autoalan työehtosopimus ei sovellu noudatettavaksi lausuntopyynnössä tarkoitettujen puhallusvillaeristäjien työhön. Työtuomioistuin toteaa edelleen yhtyen Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennusliiton kantaan, että talonrakennusalan työehtosopimus on lähinnä se työehtosopimus, joka soveltuu noudatettaviksi sellaisten puhallusvillaeristäjien työsuhteissa, jotka eivät tee muuta kuin sanottua puhallusvillaeristystä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Suhonen, Äimälä, Tiitola, Kuivanen ja Sulkunen jäseninä.

Lausunto on yksimielinen.