Labor court dismisses strike claim as general political protest lacked specific collective bargaining targets.

Rakennustyömailla oli liiton toimesta järjestetty valtakunnallinen työnseisaus työpäivänä iltapäivällä kello 14 alkaen. Kun työntekijäliiton ei ollut näytetty kohdistaneen vaatimuksia alan työnantajaliittoon ja mielenosoituksen tarkoituksena oli sen järjestämistä koskeneen ilmoituksen mukaan tuomita maan hallituksen toimet, joilla oli pyritty tulopoliittisen sopimuksen aikaan saamiseen, asiassa oli jäänyt näyttämättä, että mielenosoituksella olisi voitu katsoa olleen yleisen asioihin vaikuttamisen lisäksi välittömiä ja täsmällisiä rakennusalan työehtosopimukseen liittyviä tavoitteita. Työnseisauksien ei voitu näin ollen katsoa kohdistuneen voimassa olevaan rakennusalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai sen yksittäisiin määräyksiin työehtosopimuslaissa kiellettyä painostamista käyttäen. Työrauhakanne hylätty.

Kantaja Rakennusteollisuuden Keskusliitto r.y. Vastaaja Rakennusliitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 4.4.1990 allekirjoitetussa, ilman irtisanomista 29.2.1992 voimassa olevaksi sovitussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I. Yleiset määräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Asia- Allekirjoittaneiden sopimuspuolten vastuu määräypuol- tyy lain mukaan. ten vastuu

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III. Työaika

5 § Työai- Työsuhteissa noudatetaan työaikalain määräysten kamää- ohella tässä sovittuja työaikaa koskevia ehtoja. räykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV. Palkkaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI. Sosiaaliset määräykset

32 § Vuosiloma

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

34 § Sairaus ja vapaaajan tapaturma

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa on määräykset lomarahasta.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennusteollisuuden Keskusliitto on lausunut, että työmarkkinoiden keskusjärjestöt olivat kesällä 1991 käynnistäneet neuvottelut niin sanotusta yhteiskuntasopimuksesta, jolla pyrittäisiin hillitsemään työvoimakustannusten nousua maan kansainvälisen kilpailukyvyn nostamiseksi ja vallitsevan laman poistamiseksi. Rakennusteollisuuden Keskusliitto kuului jäsenenä neuvotteluihin osallistuvaan Suomen Työnantajain Keskusliittoon ja Rakennusliitto puolestaan jäsenenä Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:hon.

Tavoitteiksi neuvotteluissa rakennusalaa edustava Suomen Työnantajain Keskusliitto oli esittänyt muun muassa palkkojen alentamisen, lomarahan poistamisen sekä sairausajan palkkausta ja työajan lyhennystä koskevien määräysten muuttamisen. Näiden neuvottelujen rinnalla aloiteltiin syys-lokakuun vaihteessa 1991 alakohtaisia työehtosopimusneuvotteluja. Työnantajapuolen tavoitteet työehtosopimuksia koskevissa neuvotteluissa olivat pääosiltaan samoja kuin mitä Suomen Työnantajain Keskusliitto oli esittänyt.

Suomen Työnantajain Keskusliiton säännöissä oli jäsenliittoja kielletty vastoin keskusliiton tahtoa ottamasta työehtosopimukseen sellaisia määräyksiä, joita keskusliitto ei pitänyt hyväksyttävinä. Säännöt edellyttivät myös, että jäsenliitot pidättäytyivät keskusliiton tarkoitusperien vastaisesta toiminnasta sekä noudattivat sääntöjen puitteissa tehtyjä päätöksiä. Uusien työehtosopimusten oli määrä astua voimaan nykyisen sopimuskauden päätyttyä.

Rakennusliitto oli järjestänyt valtakunnallisen työnseisauksen rakennustyömailla torstaina 26.9.1991 kello 14 alkaen. Työnseisaus oli julistettu koskemaan kaikkia työmaita, joilla se tuotantoteknillisesti oli mahdollista eikä tuottanut vahinkoa. Työnseisauksiin liittyviä tiedotustilaisuuksia oli pidetty 19:llä paikkakunnalla. Rakennusteollisuuden Keskusliitolle ei työnseisauksesta ollut ilmoitettu, vaan se oli saanut kaikki tietonsa tiedotusvälineistä.

Rakennusliitto oli ilmoittanut pyrkivänsä työnseisauksella tuomitsemaan hallituksen suunnitelmat huonontaa palkkatyöläisten ja eläkeläisten asemaa ja vaativansa lamakierteen pysäyttämistä elvytyspolitiikalla ja työttömyyttä vähentämällä. Vallitsevassa neuvottelutilanteessa Rakennusliiton järjestämä työnseisaus ei ollut kuitenkaan ollut ainoastaan mielenilmaisu hallituksen talouspolitiikkaa vastaan, vaan se oli kohdistunut myös työnantajiin. Rakennusliitto oli pyrkinyt vaikuttamaan lakollaan suoraan myös oman alansa työmarkkinaneuvotteluihin. Keskusjärjestötasolla saavutettava neuvottelutulos asetti rajat myös alakohtaisissa neuvotteluissa saavutettavina oleville tavoitteille erityisesti nykyisessä poikkeuksellisessa taloudellisessa tilanteessa.

Työtaistelujen todellinen tavoite oli käynyt selvästi ilmi sanomalehtikirjoituksista. Tällaisia kirjoituksia oli ollut Rakennusliiton julkaiseman Rakentajan 18.9.1991 ja 25.9.1991 ilmestyneissä numeroissa sekä Kansan Uutisten 26. ja 27.9.1991 ilmestyneissä numeroissa.

Työtaistelua koskevissa kirjoituksissa Rakennusliitto oli rinnastanut maan hallituksen ja Suomen Työnantajain Keskusliiton työnantajien edustajina työnseisauksen kohteeksi.

Kun palkkoja oli pyritty lamatilanteessa alentamaan kaikkia työntekijöitä yhdenmukaisesti koskevalla sopimuksella, oli työnseisauksella pyritty suoraan vaikuttamaan rakennusalan työehtoihin. Työehtosopimuksen voimassa ollessa työehtojen muuttamiseksi tai niiden säilyttämiseksi toimeenpantu työnseisaus oli laiton, vaikka painostus koskisi työehtoja, jotka tulisivat voimaan vasta voimassa olevan sopimuksen lakattua. Tämä kanta oli omaksuttu työtuomioistuimen oikeuskäytännössä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennusteollisuuden Keskusliitto on vaatinut Rakennusliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Rakennusliitto on kanteeseen vastatessaan ilmoittanut panneensa toimeen 26.9.1991 kello 14 alkaneen mielenosoituksen. Sillä oli tuomittu hallituksen suunnitelmat huonontaa palkkatyöläisten ja eläkeläisten asemaa ja vaadittu lamakierteen pysäyttämistä elvytyspolitiikan avulla ja työttömyyttä vähentämällä. Mielenosoitus oli perustunut hallitusmuodon 9 §:ssä taattuun sanan- ja kokoontumisvapauteen sekä Kansainvälisen Työjärjestön yleissopimukseen n:o 87, jonka Suomi oli ratifioinut vuonna 1949. Yleissopimus koski ammatillista järjestäytymisvapautta ja sen suojelua. Rakennusteollisuuden Keskusliitolle Rakennusliitto ei ollut esittänyt mitään vaatimuksia mielenosoituksen yhteydessä.

Sikäli kuin mielenosoituksen oli kanteessa katsottu suuntautuneen myös Suomen Työnantajain Keskusliittoa vastaan, oli todettava, ettei yhteiskuntasopimusta koskevien neuvottelujen tavoitteena oleva tulopoliittinen kokonaisratkaisu ollut työehtosopimus, eikä siihen liittyvä vaikutustarkoitus kohdistunut rakennusalan työehtosopimukseen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sääntöjen mukaan jäsenliitoilla oli oikeus irtisanoutua kokonaisratkaisusta vähintään kahden viikon määräajan kuluessa. Tulopoliittisen sopimuksen vaikutus myöhempiin liittotason neuvotteluihin oli arvelujen varassa, joilla ei ollut oikeudellista merkitystä. Tunnettua oli, että kokonaisratkaisuista oli usein liittotasolla irtaannuttu. Rakennusteollisuuden Keskusliiton edeltäjä Suomen Rakennusteollisuusliitto oli monilla neuvottelukierroksilla ollut haluton toteuttamaan kokonaisratkaisun eri osatekijöitä työehtosopimuksissa.

Rakennusalan työehtosopimukseen osallisten välisiä neuvotteluja uudesta työehtosopimuksesta ei ollut aloitettu. Rakennusalan työehtosopimus oli voimassa 29.2.1992 asti. Se oli sanottava irti viimeistään 31.1.1992 uhalla, että sopimus muutoin jatkuisi vuodella eteenpäin. Irtisanomisen yhteydessä oli annettava ilmoitus niistä sopimuksen kohdista, joita haluttiin muuttaa sekä muutosten asiasisällön pääpiirteet. Sopimuksen irtisanomista ei ollut tehty.

Mielenosoitus ei ollut muodostanut työehtosopimukseen kohdistuvaa työtaistelua.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennusteollisuuden Keskusliitto on vielä lausunut, että työrauhavelvollisuuden sisältö ja laajuus määriteltiin työehtosopimuslaissa. Työehtosopimuslaissa oli kielletty voimassa olevaan työehtosopimukseen kohdistuvat työtaistelutoimenpiteet. Vastineessa olevat viittaukset hallitusmuodon perusvapauksia koskeviin säännöksiin ja Suomen ratifioimiin sopimuksiin olivat vailla merkitystä.

Neuvottelujen kohteena oikeudenkäynnin aikana ollut yhteiskuntasopimus ei ollut tavanomainen tulopoliittinen kokonaisratkaisu. Tavoitteena oli alentaa työvoimakustannuksia ja neuvottelujen kohteena oli palkkojen alennuksen suuruus. Tällainen tavoite voitiin saavuttaa ainoastaan keskitettyjen neuvottelujen kautta. Yksittäinen ammattiliitto ei voinut otaksua saavuttavansa parempia etuuksia yhteiskuntasopimuksesta irtisanoutumalla. Keskusjärjestöjen välisessä yhteiskuntasopimuksessa ratkaistaisiin myös rakennusalan työntekijöiden palkka- ja työaikaetuuksien kehitys tulevana sopimuskautena. Kun painopiste työehtosopimusneuvotteluissa oli siirtynyt keskusjärjestötasolle, tuli työrauhavelvollisuuden kattaa niiden vauhdittamiseksi tai niissä esille tulleiden vaatimusten tukemiseksi toimeenpannut työtaistelutoimenpiteet.

Tilanteen poikkeuksellisuus ilmeni myös siitä, että neuvotteluja käytiin huomattavasti ennen sopimuskauden päättymistä. Tästä syystä ei alakohtaisia työehtosopimuksia ollut vielä irtisanottu. Mikään ei kuitenkaan estänyt sitä, että uudet työehtosopimukset solmittaisiin ja tulisivat voimaan ennen kuin aikaisempien sopimusten voimassaolokaudet olisivat päättyneet.

Se, että kanteen kohteena oleva työtaistelu oli yksin Rakennusliiton järjestämä ja kohdistunut yksinomaan rakennusalan työnantajiin, osoitti, että sillä oli ollut tarkoitus vaikuttaa alan työehtoihin.

Työtaisteluun osallistuneita oli mahdollisesti ollut lähes 50 000 henkeä. Työnantajain Yleinen Ryhmä oli ainoa rakennusteollisuuden alalla työehtosopimuksia solmiva työnantajayhdistys, joka ei ollut Rakennusteollisuuden Keskusliiton jäsen.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rakennusliitto on järjestänyt 26.9.1991 kello 14 alkaen valtakunnallisen työnseisauksen. Työnseisauksesta on ilmoitettu etukäteen 18.9.1991 julkaistussa liiton Rakentaja-lehdessä. Ilmoituksessa on sanottu, että työt pysähtyvät koko maassa tuona päivänä kello 14.00, mikäli se tuotantoteknisesti on mahdollista eikä tuota vahinkoa. Ilmoituksen mukaan mielenosoituksella tuomitaan hallituksen suunnitelmat huonontaa palkkatyöläisten ja eläkeläisten asemaa ja vaaditaan lamakierteen pysäyttämistä elvytyspolitiikalla ja työttömyyttä vähentämällä. Työnseisauksia on toteutettu 19:llä paikkakunnalla ja niihin on osallistunut 45 000 - 50 000 Rakennusliiton jäsentä.

Kanteen mukaan työnseisauksilla, joita niitä koskevassa lehti-ilmoituksessa on kutsuttu mielenosoitustilaisuuksiksi, on pyritty vaikuttamaan keskusjärjestöjen välillä käynnissä oleviin neuvotteluihin yhteiskuntasopimukseksi kutsutusta sopimuksesta, jolla on tarkoitus pyrkiä hillitsemään työvoimakustannusten nousua maan kansainvälisen kilpailukyvyn nostamiseksi ja vallitsevan laman poistamiseksi.

Yleisesti tiedossa on, että maan hallitus on pyrkinyt aikaansaamaan yhteiskuntasopimukseksi nimetyn sopimuksen työolojen ja työehtojen järjestämiseksi lähivuosina. Hallituksen puheena olevat toimet tai, kuten kanteessa on ilmaistu, talouspolitiikka eivät voi olla sinänsä sellaisia toimintoja tai muutospyrkimyksiä, joihin työnseisaukset voisivat työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla kohdistua. Kanteessa ei ole tarkoitettu, että työnseisauksia olisi pidettävä työehtosopimuslain vastaisina siltä osin kuin niillä on osoitettu mieltä hallituksen tai muutoin valtiovallan toimenpiteitä vastaan.

Tiedossa ei ole vielä mielenosoituksen toimeenpanovaiheessa ollut, minkälaisin oikeudellisin vaikutuksin ja minkäsisältöisenä toteutettavaksi suunniteltu yhteiskuntasopimus tai vastaava tulopoliittinen sopimus on tarkoitettu saada aikaan, eikä myöskään sitä, millä edellytyksillä mahdollisesti solmittava sopimus tulisi sitomaan keskusjärjestöihin jäseninä kuuluvia liittoja, jollaisia asianosaisliitot ovat, Rakennusteollisuuden Keskusliitto Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Rakennusliitto Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n alayhdistyksinä.

Työtuomioistuimen tuomiosta n:o 125/1988 käy ilmi, että siinä tarkoitettu, vuonna 1988 solmittu tulo- ja talouspoliittinen ratkaisu ei ole ollut keskusjärjestöjen välillä työehtosopimuksen oikeusvaikutuksin voimassa oleva sopimus. Tulopoliittisissa sopimuksissa on varattu keskusjärjestöjen jäsenliitoille mahdollisuus tavalla tai toisella jäädä sopimuksen ulkopuolelle. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n sääntöjen mukaan sen jäsenliitoilla on tällainen oikeus määräajan kuluessa.

Työtuomioistuimelle esitettyjen sanomalehtikirjoitusten ja -uutisten mukaan mielenosoituksissa on otettu kantaa myös niitä tavoitteita vastaan, jotka Suomen Työnantajain Keskusliitto on kerrotuin tavoin esittänyt.

Rakennusalan työehtosopimuksen muuttamisesta tai alan uuden työehtosopimuksen solmimisesta ei Rakennusliiton ilmoituksen mukaan ole ollut vireillä neuvotteluja. Liioin ei ole selvitetty, että Rakennusliiton puolelta olisi esitetty Rakennusteollisuuden Keskusliitolle vaatimuksia, jotka olisivat koskeneet yhteiskuntasopimuksen piiriin kuuluvia tavoitteita.

Harkitessaan, onko mielenosoitukseksi ilmoitetulla työnseisauksella pyritty työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla vaikuttamaan alan työehtosopimukseen, työtuomioistuin toteaa, että mielenosoituksen toimeenpanemista koskevan, edellä selostetun ilmoituksen mukaan se on järjestetty hallituksen suunnitelmien tuomitsemiseksi. Hallituksen aikomuksiin on julkisuudessa olleiden tietojen perusteella kuulunut tulopoliittisen sopimuksen kautta saada aikaan yleisen kustannustason alentavia toimenpiteitä, myös muun muassa palkkauskustannusten supistamista. Työnseisauksilla on katsottava pyrityn kiinnittämään huomiota ja ilmaisemaan torjuva asenne suunnitteilla oleviin, hallituksen aloitteesta esiintuotuihin toimiin ja niiden seuraamuksiin, joilla toteutuessaan olisi vaikutusta työolojen ja -ehtojen yleiseen järjestämiseen.

Kun Rakennusliiton ei ole näytetty kohdistaneen vaatimuksia alan työnantajaliittoon ja mielenosoitus on sen järjestämistä koskevan ilmoituksen mukaan kohdistettu hallituksen toimien tuomitsemiseksi, joilla on pyritty tulopoliittisen sopimuksen aikaansaamiseen, työtuomioistuimen mielestä on asiassa jäänyt näyttämättä, että mielenosoituksella voitaisiin katsoa olleen yleisen asioihin vaikuttamisen lisäksi välittömiä ja täsmällisiä rakennusalan työehtosopimukseen liittyviä tavoitteita. Näin ollen työnseisauksien ei voida katsoa kohdistuneen voimassa olevaan rakennusalan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai yksittäisiin määräyksiin työehtosopimuslaissa kiellettyä painostamista käyttäen.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden Rakennusliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Virtanen, Kontio, Sulkunen ja Palanko-Laaka jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.