Employer must pay sick leave wages under collective agreement even if statutory sickness benefit is denied.

Yhtiön työpaikkalääkäri on todennut työntekijän sairauden perusteella työkyvyttömäksi. Yhtiö oli sen perusteella maksanut työntekijälle palkan työkyvyttömyysajalta. Sittemmin yhtiö oli ilmoittanut perivänsä takaisin maksamansa sairausajan palkan.

Siitä huolimatta, että sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa koskeva hakemus oli hylätty, työntekijällä oli oikeus saada sairausajan palkka yhtiöltä.

Kantaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Vastaaja Suomen Lastauttajain Liitto SLL r.y. Kuultava Oy Werner Hacklin Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 18.4.1990 allekirjoitetussa vakinaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § SAIRAUSAJAN PALKKA

Vakinainen työntekijä, joka työnantajan hyväksymän selvityksen perusteella on estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi eikä hän ole aiheuttanut sitä tahallisesti taikka rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella, on oikeutettu saamaan esteen vallitessakin vakinaisen työsuhteensa edellyttämän palkkansa, toisen sellaisen sairauspäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta, ensimmäisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, siihen saakka, kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu koko edellä mainitun enimmäisajan, maksaa työnantaja palkan myös edellä mainitulta odotuspäivältä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta ei työntekijästä itsestään johtuvista syistä makseta tai jos se maksetaan vähäisempänä kuin mihin hänellä lain mukaan olisi ollut oikeutta, on työnantajalla oikeus vähentää sairausajan palkasta se päiväraha tai sen osa, minkä työntekijän laiminlyönnin johdosta on jäänyt suorittamatta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että asianosaisliittojen välillä oli syntynyt erimielisyyttä työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Werner Hacklin Ab:n velvollisuudesta maksaa sairausajan palkkaa ahtaaja A:lle ajalta 28.9. - 7.11.1989.

Yhtiön työterveyslääkäri oli todennut A:n olleen työkyvytön 27.9. - 26.11.1989 välisen ajan. Kansaneläkelaitoksen Porin paikallistoimisto sekä tehtyjen valitusten johdosta myös Lounais-Suomen vakuutusalueen sosiaalivakuutuslautakunta ja tarkastuslautakunta olivat olleet sitä mieltä, ettei A:ta voitu työkyvyttömyyden aikana pitää sairausvakuutuslain edellyttämällä tavalla kykenemättömänä tekemään ahtaajan työtä tai siihen rinnastettavaa työtä.

A oli ollut estynyt suorittamasta työtään sairauden vuoksi. Sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden oli todennut yhtiön työterveyslääkäri. A:n sairaudestaan esittämää selvitystä oli pidettävä työehtosopimuksen 14 §:n 1 momentin tarkoittamana selvityksenä. Kun työnantaja ei ollut edes väittänyt, että sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan epääminen olisi johtunut A:n syyksi luettavasta työehtosopimuksen 14 §:n 4 momentin tarkoittamasta menettelystä, työnantaja oli velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkan.

Työnantaja oli aluksi ollut sitä mieltä, että A:n esittämä selvitys oli ollut riittävä. Työnantaja oli maksanut hänelle sairausajan palkan työterveyslääkärin antamien lääkärintodistusten perusteella. Sen jälkeen kun ensin kansaneläkelaitoksen piiritoimisto ja myös sittemmin sosiaalivakuutuslautakunta sekä tarkastuslautakunta olivat tulleet A:n työkyvyttömyydestä sairausvakuutuslain perusteella toiseen tulokseen, yhtiö oli ilmoittanut perivänsä maksamansa sairausajan palkan takaisin.

A oli ollut selkäsairautensa vuoksi työkyvytön aiemmin ehkä kymmenkunta kertaa. Noilla kerroilla ei kansaneläkelaitoksen puolelta ollut pidetty A:n työkyvyttömyyttä sairausvakuutuslain päivärahan maksamisen kannalta mitenkään kyseenalaisena. A oli myöhemminkin ollut saman sairauden vuoksi työkyvytön ja työnantaja oli maksanut hänelle sairausajan palkkaa sekä kansaneläkelaitos sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa.

Fysiatrian erikoislääkäri, jonka tutkittavana A oli 20.11.1989 ollut kansaneläkelaitoksen määräyksestä, ei lääkärinlausunnossa ollut ottanut kantaa hänen työkykyisyyteensä, vaan oli todennut, että akuuttia juuriärsytystä ei tutkimuksen aikaan ollut ollut. Fysiatri ei antamassaan lausunnossa ollut ottanut kantaa A:n työkykyisyyteen kiistanalaisena aikana. Kansaneläkelaitoksen piiritoimisto oli kuitenkin tulkinnut tilanteen siten, että A ei ollut ollut sairausvakuutuslain edellyttämällä tavalla työkyvytön päivärahahakemuksessa tarkoitettuna aikana. Kansaneläkelaitoksen piiritoimiston, sosiaalivakuutuslautakunnan ja tarkastuslautakunnan päätöksiä ei voitu pitää oikeina.

Kysymys oli A:n työkykyisyyden arvioimisesta 27.9. 7.11.1989 välisenä aikana. Näin ollen A:n 20.11.1989 tutkinut erikoislääkäri ei ollut voinut ottaa kantaa hänen työkykyisyyteensä tuona ajankohtana. A:n työkyky olikin jo tutkimusvaiheessa hänelle määrätyn sairausloman ja levon seurauksena siinä määrin palautunut, että fysiatri ei tutkimuksissaan ollut todennut mitään akuuttia ärsytystilaa. Se ei ollut merkinnyt, etteikö A olisi ollut myös sairausvakuutuslain edellyttämällä tavalla työkyvytön 27.9.1989 jälkeen, kuten häntä hoitanut lääkäri oli todennut. A oli ohjattu fysiatrin tutkimuksiin työkykynsä selvittämiseksi. Kun fysiatrin lausunnossa oli todettu, että A oli tarvinnut työkykynsä säilyttämiseksi lääkinnällistä kuntoutusta, ei ollut syytä epäillä, etteikö A olisi 27.9. - 7.11.1989 välisenä aikana ollut työkyvytön.

A:n oli ollut mahdotonta kansaneläkelaitoksen piiritoimiston 30.11.1989 antaman päätöksen jälkeen esittää muuta selvitystä jo 27.9.1989 alkaneesta työkyvyttömyydestään kuin häntä hoitaneen lääkärin antamat lausunnot. Kansaneläkelaitoksen piiritoimiston ja lautakuntien päätöksillä ei voinut olla merkitystä arvioitaessa sitä, oliko A esittänyt työkyvyttömyydestaan sellaisen selvityksen, jonka perusteella työnantajan tuli maksaa hänelle sairausajan palkka 28.9. - 7.11.1989. A oli saanut luottaa siihen, kun häntä hoitava työterveyslääkäri oli todennut hänet työkyvyttömäksi ja työnantaja oli lääkärintodistukset hyväksynyt, että hän oli esittänyt työkyvyttömyydestään työehtosopimuksen 14 §:n edellyttämän selvityksen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Oy Werner Hacklin Ab on velvollinen työehtosopimuksen 14 §:n nojalla suorittamaan A:lle sairausajan palkan hänen työkyvyttömyytensä johdosta 28.9. - 7.11.1989 väliseltä ajalta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Lastauttajain Liitto SLL on lausunut, että yhtiön työterveyslääkäri oli todennut A:n olleen työkyvytön 27.9. - 26.11.1989 välisen ajan. Yhtiö oli maksanut hänelle sairausajan palkan työterveyslääkärin antamien lääkärintodistusten perusteella. Kansaneläkelaitoksen paikallistoimisto oli ohjannut A:n fysiatrian erikoislääkärin tutkittavaksi terveydentilan selvittämistä varten. Fysiatrian erikoislääkäri oli 20.11.1989 todennut, ettei A:lla ollut akuuttia juuriärsytystä. Kansaneläkelaitoksen Porin toimisto ja sittemin sosiaalivakuutuslautakunta ja tarkastuslautakunta olivat hylänneet A:n päivärahahakemuksen. Kielteisten päätösten jälkeen yhtiö oli ilmoittanut perivänsä takaisin A:lle maksetun sairausajan palkan.

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja ei ollut velvollinen kaikissa tapauksissa hyväksymään työkyvyttömyydestä esitettyä lääkärintodistusta. Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK olivat ottaneet kantaa työehtosopimuksen määräyksen tulkintaan 26.4.1984 laatimassaan muistiossa ja todenneet, että työnantajalla oli oikeus tarkistaa lääkärintodistuksesta ilmeneviä seikkoja, mikäli tarkistamiseen katsottiin olevan perusteltua syytä. Edelleen muistiosta ilmeni, että lääkintöhallituksen ilmoituksen mukaan tarkistaminen voi tapahtua ottamalla yhteyttä asianomaiseen lääkäriin. Myös työnantaja voi tarkistuttaa lääkärintodistuksen toisella lääkärillä tai määrätä kustannuksellaan työntekijän toisen lääkärin tutkimukseen. Muistion johdosta työnantajaliitto oli 25.5.1984 lähettänyt jäsenilleen kiertokirjeen keskusjärjestöjen kannanottoineen. Yhtiön ja koko alan käytäntö oli ollut kiertokirjeen mukainen.

A:lla oli ollut vuosittain lukuisa määrä sairauspoissaoloja, joista eri lääkärit olivat antaneet lääkärintodistukset. Hänen sairauspoissaolojensa määrä ylitti selvästi yhtiön muiden työntekijöiden sairauspoissaolojen määrän. Tähän seikkaan oli ilmeisesti myös kansaneläkelaitos kiinnittänyt huomiota määrätessään A:n jatkotutkimuksiin ja evätessään hänen päivärahahakemuksensa.

Yhtiön sairausajan palkanmaksukäytäntö oli aina perustunut kansaneläkelaitoksen noudattamaan päivärahan maksamiskäytäntöön. Jos kansaneläkelaitos oli maksanut päivärahaa, yhtiö oli maksanut sairausajan palkkaa ja päinvastoin. Yhtiö oli aina tehnyt varauksen periä sairausajan palkan takaisin, jos kansaneläkelaitos oli päätynyt kielteiseen ratkaisuun päivärahojen maksamisessa. Käytännössä oli joskus jouduttu perimään sairausajan palkkoja takaisin. Käytäntöä työntekijäpuoli ei ollut koskaan riitauttanut.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Lastauttajain Liitto SLL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Werner Hacklin Ab on osaltaan yhtynyt Suomen Lastauttajain Liitto SLL:n puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Werner Hacklin Ab:n palveluksessa ahtaajana työskennellyt A on ollut esittämiensä lääkärintodistusten perusteella työkyvytön 27.9.-26.11.1989. Yhtiö on maksanut hänelle sairausajan palkan 28.9.- 7.11.1989 väliseltä ajalta.

A ja yhtiö ovat 14.10.1989 hakeneet kansaneläkelaitoksen Porin toimistosta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa A:n työkyvyttömyysajalta 27.9.1989 alkaen. Toimisto ei ole pitänyt A:n työkyvyttömyyttä riittävästi selvitettynä, vaan on määrännyt hänet terveydentilan selvittämiseksi fysiatrian erikoislääkärin tutkittavaksi.

Fysiatrin 20.11.1989 antamassa lausunnossa on todettu, että työkyvyn säilyttämiseksi A kaipaisi lääkinnällistä kuntoutusta, ja hänelle on suositeltu selkäpotilaalle tarkoitettua laitoskuntoutusta. A:n työkykyä koskevina johtopäätöksinä ja niiden perusteluina on lausunnossa ilmoitettu, ettei tutkimuksessa ole havaittu sillä hetkellä juuriärsytystä eikä röntgenologisesti rakenteellista poikkeavuutta, mutta selän toimintakyvyn parantamiseksi omatoiminen kuntoilu on ensiarvoisen tärkeää työkyvyn säilyttämisen kannalta. Lausuntoon ei sisälly arviota A:n kykeneväisyydestä työhön eikä hänen työkyvyttömyydestään.

Lausunnon saatuaan kansaneläkelaitoksen Porin sosiaalivakuutustoimikunta on katsonut, että A:ta ei voitu pitää esitetyn selvityksen perusteella kykenemättömänä tekemään tavallista ahtaajan työtä tai siihen läheisesti verrattavaa työtä, ja hylännyt 30.11.1989 tekemällään päätöksellä päivärahahakemuksen.

A on valittanut päätöksestä ensin Lounais-Suomen vakuutusalueen sosiaalivakuutuslautakuntaan ja sen jälkeen tarkastuslautakuntaan, mutta ne ovat vuorollaan hylänneet valitukset. Yhtiö on sen jälkeen ilmoittanut perivänsä takaisin A:lle maksamansa sairausajan palkan.

Työehtosopimuksen 14 §:n 1 momentin mukaan vakinainen työntekijä, joka työnantajan hyväksymän selvityksen perusteella on estynyt tekemästä työtä sairauden vuoksi, on oikeutettu saamaan palkkansa sairausajalta.

Asianosaisliittojen välillä on ollut aikanaan erimielisyyttä eräistä työehtosopimuksen 14 §:ään liittyvistä tulkintakysymyksistä, joista keskusjärjestöt ovat antaneet liitoille lausuntonsa. Työnantajaliitto on 25.5.1984 jäsenilleen lähettämässä kiertokirjeessä ilmoittanut keskusjärjestöjen lausuntoa selostaessaan, että työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella ja että yrityksen työterveyslääkärin todistus on siten suosituksena asetettu ensisijaiseksi. Kiertokirjeessä on myös sanottu keskusjärjestöjen todenneen, että työnantaja voi tarkistuttaa lääkärintodistuksen toisella lääkärillä tai määrätä kustannuksellaan työntekijän toisen lääkärin tutkimukseen.

A:n työkyvyttömyyden toteamiseksi yhtiö ei ole pyytänyt sille esitetyn lääkärintodistuksen tarkistuttamista, vaan se on tapahtunut vasta kansaneläkelaitoksen paikallistoimiston toimesta. Yhtiö on päinvastoin hyväksynyt lääkärintodistuksen selvitykseksi A:n työkyvyttömyydestä ja sen perusteella maksanut hänelle palkkaa sairausajalta. Selvityksen mukaan A:ta on kirjallisesti vuonna 1987 kehotettu käyttämään sairaustapauksissa työpaikkalääkäriä.

Harkittavaksi on vielä otettava kysymys siitä, mikä merkitys A:n oikeuteen saada palkkaa sairausajalta, on sillä seikalla, että hänellä ei ole ollut oikeutta puheena olevalta ajanjaksolta sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan. Suomen Lastauttajain Liitto on viitannut työtuomioistuimen tuomioon n:o 97/1990, jossa on todettu, että Suomen Työnantajain Keskusliitto on laatinut soveltamisohjeet sairausajan palkan maksamisesta, jotka Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK on puolestaan hyväksynyt ja joissa on sanottu, että sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden suhteen epäselvissä tapauksissa seurataan kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja. Mainitulla tuomiolla ratkaistussa asiassa on menetelty ohjeelliseksi ilmoitettujen soveltamisohjeiden mukaan.

Suomen Lastauttajain Liitto ja yhtiö ovat ilmoittaneet, että yhtiö on noudattanut käytäntöä, jonka mukaan sairausajan palkkaa ei ole suoritettu, jos sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa ei ole maksettu. Työtuomioistuimen mielestä ei vastoin kantajaliiton kiistämistä tuollaista vakiintunutta käytäntöä voida katsoa muodostuneen, kun selvitys siitä on jäänyt lähinnä muutaman yksittäistapauksen varaan. Jutussa ei ole selvitetty, että alalla olisi sovittu edellä mainittujen soveltamisohjeiden noudattamisesta.

Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla tekemillä ratkaisuilla on riidattomasti yleistä merkitystä sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden määrittämisessä. Niille kuitenkaan ei voi antaa sellaista vaikutusta, että päivärahojen suorittamisen evääminen ilman muuta vapauttaisi työnantajan työehtosopimukseen perustuvasta sairausajan palkan maksamisvelvollisuudesta.

A:n työkyvyttömyyden on todennut yhtiön työpaikkalääkäri, jota A on osoitettu käyttämään. Hänen sairautensa aiheuttaman työkyvyttömyyden ovat todenneet muutkin lääkärit sen jatkuessa. Kun työnantajaliitto on edellä mainitussa kiertokirjeessään antanut tukensa sen käsityksen hyväksymiselle, että työpaikkalääkärin antamalle lääkärintodistukselle pitäisi antaa etusija epäselvyyksien ilmaantuessa, työtuomioistuin katsoo asiassa esitetyn selvityksen osoittavan, että A on ollut työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla sairauden perusteella estynyt tekemästä työtään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Oy Werner Hacklin Ab on velvollinen työehtosopimuksen 14 §:n perusteella suorittamaan A:lle palkan 28.9. ja 7.11.1989 väliseltä ajalta hänen työkyvyttömyytensä johdosta.

Asian laatuun nähden Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ATK saa itse pitää kulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pelkonen puheenjohtajana sekä Iirola, Rautiainen, Tiitola, Sulkunen ja Korpela jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.