Labor court dismisses union claims against employer for withholding sick pay due to ambiguous interpretation of collective agreement clause.

Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta työntekijälle sairausajan palkkaa, koska työntekijän työkyvyttömyys työnantajan käsityksen mukaan oli johtunut työntekijän törkeästä tuottamuksesta. Kansaneläkelaitoksen paikallistoimisto oli kuitenkin maksanut työntekijälle sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan sairausajalta vähentämättömänä.

Työnantajalla ei ollut ollut perusteita poiketa työehtosopimusmääräyksen yleisestä soveltamiskäytännöstä, jonka mukaan epäselvissä tapauksissa noudatettiin kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja. Työntekijällä oli siten oikeus sairausajan palkkaan.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten liitto r.y. Vastaajat Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Gyproc Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välisessä 5.5.1988 allekirjoitetussa kalkki ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

19 § Sairausajan palkka

Karenssipäivä

1. Työnantaja maksaa sairausajan palkkana täyden palkan sellaiselle työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä. Sairausajan palkka maksetaan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka olisi ollut työntekijän työpäivä, seuraaviin ajanjaksoihin sisältyviltä työpäiviltä:

Korvausjakso

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhdenjaksoisesti

vähintään 1 kuukauden mutta alle

3 vuotta

28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta

35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta

42 päivää

10 vuotta tai kauemmin

56 päivää

Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut sairastumispäivän lisäksi kuusi arkipäivää, työnantaja maksaa palkan myös karenssipäivältä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Rajoitus

5. Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

Vähennykset

6. Sairausajan palkasta vähennetään sen verran, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajalta päivärahaa taikka siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten liitto on lausunut, että liiton jäsen A oli loukkaantunut tapaturmaisesti vapaa-aikanaan 21.8.1988 oikeaan olkapäähänsä yrittäessään irrottaa erään toisen henkilön omistamaa ja ohjaamaa venettä karilta Kirkkonummen Upinniemessä.

A oli saanut oikean olkapäänsä kipeytymisen johdosta sairausloman ajalle 22.8. - 12.9.1988. A oli tapaturman sattumishetkellä ollut Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsenyrityksen Gyproc Oy:n palveluksessa. Yhtiö oli kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdan nojalla.

A oli tapahtumahetkellä 21.8.1988 ollut erään toisen henkilön omistaman ja ohjaaman veneen ajauduttua karille veneessä matkustajana. Veneen ohjaaja oli myöhemmin tuomittu Kirkkonummen kihlakunnanoikeudessa yksin teoin tehdyistä vesiliikennejuopumuksesta ja varomattomuudesta vesiliikenteessä sakkorangaistukseen.

A ei ollut aiheuttanut vammaansa törkeällä tuottamuksella tai kevytmielisellä elämällä, vaan kysymyksessä oli ollut tavanomainen vapaa-ajan tapaturma. A oli poliisitutkinnassa kertonut, että hän oli sunnuntain 21.8.1988 aikana juonut joitakin keskioluita ja tapahtumahetken jälkeen jäljellä olleet kaksi pulloa keskiolutta. Työnantajalla ei ollut ollut mitään syytä arvioida A:n aiheuttaneen loukkaantumistaan törkeällä tuottamuksella tai kevytmielisellä elämällä. Sen vuoksi työnantaja oli jättäessään sairausajan palkan maksamatta rikkonut tahallaan työehtosopimusta ja työnantajaliitto tukiessaan työnantajan menettelyä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeuskäytäntö tuki kanteessa esitettyä näkemystä, ettei pelkkä keskioluiden nauttiminen ja siitä seurannut mahdollinen lievä päihtymys vielä täyttänyt työehtosopimuksen tarkoittamaa törkeän tuottamuksen tai kevytmielisen elämän tunnusmerkistöä.

Myös kansaneläkelaitoksen päätöksellä on asian ratkaisun kannalta merkitystä. Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha on maksettu A:lle vähentämättömänä.

A:n työehtosopimuksen mukainen keskituntiansio oli elokuussa 1988 ollut 48,93 markkaa tunnissa ja hänen saamatta jäänyt sairausajan palkkansa ajalta 22.8. - 12.9.1988 oli siten ollut 6 263 markkaa. Erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti 12.12.1988 ja liitojen välillä 4.4.1989 pääsemättä asiassa yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Rakennustyöläisten liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Gyproc Oy on menetellyt työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta sairausajan palkkaa A:lle ajalta 22.8. - 12.9.1988, sekä korvauksen määrästä pääkäsittelyssä enemmälti luopuen velvoittamaan yhtiön suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 5 110,76 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.9.1988 lukien. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Gyproc Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Työnantajain Yleisen Ryhmän työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Gyproc Oy ovat lausuneet, että kysymyksessä oleva tapaus ei ollut työehtosopimuslain 7 §:n mukainen työehtosopimuksen tietensä rikkominen. Erimielisyys oli syntynyt työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdan tulkinnasta. Kysymys oli siitä, oliko A:n käyttäytyminen ollut sellaista, jota työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdassa tarkoitettiin ja oliko työnantaja tulkitessaan A:n käytöksen mainitun työehtosopimuskohdan tarkoittamaksi tulkinnut oikein työehtosopimusmääräystä vai ei. Koska kysymyksessä oli puhdas työehtosopimuksen tulkintaerimielisyys, yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta tietensä eikä Työnantajain Yleinen Ryhmä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

A ja vesiliikennejuopumuksesta tuomittu kuljettajana toiminut henkilö olivat molemmat poliisitutkinnassa kertoneet olleensa alkoholin vaikutuksen alaisina tapahtumahetkellä. A ja kuljettajana toiminut henkilö olivat kertoneet nauttineensa alkoholia lauantai-illan 21.8.1988 ja koko sitä seuranneen sunnuntaipäivän ajan. Merivartioston etsintäpartion toimiupseeri oli poliisitutkintapöytäkirjan mukaan kertonut, että molemmat etsintäpartion jäsenet olivat todenneet karilla olleissa henkilöissä alkoholin tuoksua ja sen, että miehet olivat olleet juovuksissa. Tämän kertomuksen toimiupseeri oli vahvistanut Kirkkonummen kihlakunnanoikeudessa pidetyssä todistajankuulustelussa. Näin ollen oli kiistatonta, että sekä A että veneen kuljettaja olivat nautiskelleet alkoholia kahtena päivänä peräkkäin ja että he olivat onnettomuuden sattuessa olleet kumpikin alkoholin vaikutuksen alaisina.

Sairaslomansa aikana syyskuun alussa 1988 A oli keskustellut sairausajan palkan maksamisesta työnantajan kanssa ja tämän keskustelun yhteydessä hän oli myöntänyt olleensa veneessä alkoholin vaikutuksen alaisena ja ilmoittanut hyväksyvänsä työnantajan kielteisen kannan sairausajan palkan maksamisen osalta. A oli myös pyytänyt työnantajalta todistusta sairausaikana menettämästään ansiosta voidakseen vaatia sitä oikeudessa veneen kuljettajana toimineelta henkilöltä.

Kanteessa oli lähdetty siitä, että A olisi tapahtumahetkellä ollut veneessä selvin päin matkustajana ja tapaturma olisi sattunut hänen yrittäessään auttaa humalaista kuljettajaa. Osapuolten ja merivartijan kertomus tapahtumista osoitti lähtökohdan kuitenkin vääräksi. Tapaus kuului selvästi työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdan tarkoittamaan luokkaan kevytmielinen elämä ja muu törkeä tuottamus.

Kalkki- ja sementtiteollisuudessa noudatettiin Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n soveltamisohjeiden mukaista sääntöä, jonka mukaan sairausajan palkan maksuvelvollisuuden suhteen epäselvissä tapauksissa työnantaja ainakin ohjeellisesti seurasi kansaneläkelaitoksen ratkaisukäytäntöä. Kansaneläkelaitoksen Kirkkonummen paikallistoimisto oli tosin maksanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa A:lle 22.8. ja 12.9.1988 väliseltä ajalta työkyvyttömyyden perusteella vähentämättömänä, mutta tämä päätös oli mahdollisesti perustunut erehdykseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Gyproc Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Gyproc Oy 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Gyproc Oy:n palveluksessa ollut laadunvalvoja A on 21.8.1988 loukannut oikean olkapäänsä yrittäessään irrottaa erään toisen henkilön karille ajamaa venettä. Saamansa vamman johdosta A on ollut sairaslomalla 22.8. 12.9.1988.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa vedoten työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohtaan, koska A oli aiheuttanut työkyvyttömyytensä törkeällä tuottamuksella lähtiessään alkoholia nauttineena illalla noin 21 - 22 välisenä aikana pimeälle merelle veneellä, jonka kuljettaja on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Työnantajan mukaan A on keskusteltaessa asiasta A:n sairasloman aikana itsekin myöntänyt olleensa onnettomuuden sattuessa alkoholin vaikutuksen alaisena. Tuolloin A on myös ilmoittanut, ettei tule vaatimaan yhtiöltä sairausajan palkkaa.

Rakennustyöläisten Liitto on katsonut Gyproc Oy:n menetelleen voimassa olevan kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdan vastaisesti evätessään A:n sairausajan palkan maksun. Liitto on myös kiistänyt, että A ja yhtiö olisivat sopineet siitä, ettei A:lle makseta sairausajan palkkaa.

Gyproc Oy:n henkilöstöpäällikkö on työtuomioistuimessa todistajana kertonut, ettei yhtiössä ollut syntynyt tulkintakäytäntöä työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdan soveltamisesta, koska ainakaan kuuteen vuoteen ei ollut sattunut tapauksia, joissa yhtiö olisi kieltäytynyt maksamasta sairausajan palkkaa. Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että kalkki- ja sementtiteollisuudessa noudatetaan Suomen Työnantajain Keskusliiton laatimia ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n hyväksymiä soveltamisohjeita, joiden mukaan sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden suhteen epäselvissä tapauksissa seurattiin kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla tekemiä ratkaisuja. Kyseinen periaate on ollut voimassa ohjeellisena, mutta esille ei ole tullut tapauksia, joissa kyseisestä periaatteesta olisi poikettu.

Kansaneläkelaitoksen Kirkkonummen paikallistoimisto on sairausvakuutuslain nojalla maksanut A:lle sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan sairausajalta vähentämättömänä. Gyproc Oy:llä on ilmoituksensa mukaan ollut perusteita epäillä, että päätös on saattanut perustua erehdykseen.

A:n on selvitetty aluksi hyväksyneen työnantajan tulkinnan työehtosopimuksen 19 §:n 5 kohdan soveltamisesta ja ilmoittaneen, ettei tule vaatimaan yhtiöltä sairausajan palkkaa. Kuitenkaan ei ole edes väitetty, että asiasta olisi sovittu erimielisyysneuvotteluissa tai muutoin tämän oikeudenkäynnin osapuolia sitovalla tavalla tai että A, joka ilmeisesti on erehtynyt veneen kuljettajan korvausvastuun suhteen, olisi tarkoittanut luopua hänelle työehtosopimuksen mukaan kuuluvasta etuudesta. A:lla on siten oikeus vaatimaansa sairausajan palkkaan, jonka Gyproc Oy on myöntänyt määrältään oikeaksi.

Gyproc Oy on perustanut edellä todetun menettelynsä A:lta itseltään sekä veneen kuljettajalta saamiinsa tietoihin. Tämän selvityksen perusteella työnantajan palkanmaksuvelvollisuus on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Gyproc Oy:n ole näytetty sairausajan palkan maksamisesta kieltäytyessään tietensä rikkoneen työehtosopimusta tai sen edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa. Samoin on jäänyt näyttämättä, että Työnantajain Yleinen Ryhmä olisi työnantajan menettelyn hyväksyessään laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Gyproc Oy on menetellyt kalkki- ja sementtiteollisuuden työehtosopimuksen 19 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta A:lle sairausajan palkkaa ajalta 22.8. - 12.9.1988.

Työtuomioistuin velvoittaa Gyproc Oy:n suorittamaan A:lle sairausajan palkkaa 5 110 markkaa 76 penniä 16 prosentin korkoineen 30.9.1988 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Jutun näin päättyessä ja sen laatuun nähden saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Nouro, Kontio, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.