Labor court orders employer to pay compensation for wrongful termination but denies severance pay and fines.

Toimihenkilö ei ollut ollut tietoinen työehtosopimuksen määräyksestä 60 vuoden eroamisiästä eikä hän ollut hyväksynyt työnantajan noudattamaa tämän mukaista käytäntöä.

Työnantajalla ei ollut ollut oikeutta pitää toimihenkilön työsuhdetta päättyneenä eikä työnantajalla myöskään ollut ollut esittämillään perusteilla oikeutta irtisanoa toimihenkilöä.

Työnantaja velvoitettu maksamaan korvausta työsuhteen sopimuksenvastaisesta päättämisestä, mutta ei irtisanomisajan palkkaa.

Työnantajaa ei voitu tämän lisäksi tuomita hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kantaja Järjestötoimihenkilöt JTH r.y. Vastaaja Kunnallisvirkamiesliitto KVL r.y

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisvirkamiesliitto KVL ja Järjestötoimihenkilöt JTH ovat 7.3.1990 sopineet liittojen välisessä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa muun muassa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Sovittiin, että JTH:n KVL:n työpaikkaosaston jäsenten työehdoissa noudatetaan TVK:n Järjestötyönantajat ry:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH ry:n välistä, 1.11.1989 - 31.10.91 voimassa olevaa työehtosopimusta liitteineen lukuunottamatta yhteistoiminnan järjestelyä koskevaa liitettä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa TVK:n Järjestötyönantajien ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välisessä työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

TYÖSUHTEEN PÄÄTTÄMINEN

Työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta toimihenkilöstä johtuvasta syystä, ellei tämä syy ole erityisen painava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan irtisanoessa työsopimuksen noudatetaan seuraavia irtisanomisaikoja:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- neljä (4) kuukautta, jos työsuhde on jatkunut yli yhdeksän (9) vuotta mutta enintään kaksitoista (12) vuotta

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomisessa, lomauttamisessa tai työsuhteen purkamisessa on muutoin noudatettava tämän sopimuksen määräysten lisäksi, mitä työsopimuslaissa ja laissa työsopimuksen irtisanomismenettelystä on säädetty. Lakeja noudatetaan kuitenkin vain niiltä osin kuin tässä sopimuksessa ei ole niistä poikkeavasti sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 §

LISÄELÄKETURVA JA VAKUUTUKSET

Lisäeläkevakuutuksella järjestetään toimihenkilöiden eläketurva siten, että 30 vuoden ansainta-aikana saavutetaan 66 %:n eläketaso 60 vuoden eroamisiässä.

Toimihenkilö on oikeutettu työnantajan kustantamaan vapaa-ajan tapaturmavakuutukseen sekä ryhmähenkivakuutukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Järjestötoimihenkilöt JTH on Kunnallisvirkamiesliitto KVL:a vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Leila Inkeri Nordquist oli ollut Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n Pohjanmaan piiritoimiston palveluksessa kanslistina 1.9.1980 - 31.3.1990. Hänen viimeinen kuukausipalkkansa oli ollut 7 583 markkaa.

Nordquist oli täyttänyt 60 vuotta 31.3.1990. Hyvissä ajoin ennen mainittua päivää hän oli ilmoittanut työnantajalleen jatkavansa työntekoa 60 vuotta täytettyään ja ettei hän halunnut käyttää hyväkseen oikeuttaan siirtyä eläkkeelle 60 vuotta täyttäessään. Työnantajan vastaus oli ollut, ettei Nordquistin ilmoitus aiheuttanut enempiä toimenpiteitä, koska työehtosopimuksen mukaan toimihenkilön eroamisikä oli 60 vuotta. Nordquist oli ilmoittanut maanantaina 2.4.1990 työpaikalla olevansa edelleen työnantajan käytettävissä, mutta työnantajan edustaja oli kehottanut häntä poistumaan työpaikalta ilmoittaen työsuhteen päättyneen.

Tosiasiassa työnantaja oli purkanut Nordquistin työsopimuksen päättymään heti ilman irtisanomisaikaa, koska Nordquistin työsopimuksen ei voitu katsoa itsestään rauenneen hänen täytettyään 60 vuotta. Työsuhteen päättymisen tosiasiallinen syy oli ollut Nordquistin ja hänen esimiehensä huonot välit, joten työsuhde oli päättynyt Nordquistin henkilöstä johtuvasta syystä.

Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n käsityksen mukaan työehtosopimuksen 9 §, jossa säädettiin lisäeläketurvasta ja vakuutuksista, tarkoitti sitä, että työntekijä olisi velvollinen eroamaan 60 vuotta täytettyään ja että työntekijän työsuhde täten automaattisesti päättyisi 60 vuoden iässä.

Kantajaliiton mielestä työehtosopimuksen 9 §:llä oli tarkoitettu ainoastaan järjestää työntekijöille työnantajan kustantama lisäeläketurva siten, että 30 vuoden ansaintaaikana saavutetaan 66 prosentin eläketaso 60 vuoden eroamisiässä. Maininnalla 60 vuoden eroamisiästä ei ollut tarkoitettu sitä, että työntekijä olisi tällöin velvollinen eroamaan vaan ainoastaan sitä, että mikäli hän eroaa, oli työnantajan tullut kustantaa 66 prosentin eläkkeeseen oikeuttava eläke, mikäli ansainta-aikaa oli kertynyt 30 vuotta.

Työehtosopimuksen 9 § oli ensimmäisen kerran otettu työehtosopimukseen vuonna 1977, eikä siitä sovittaessa ollut ollut tarkoitus sopia, että toimihenkilöiden työsuhteet päättyisivät automaattisesti heidän täytettyään 60 vuotta. Tarkoitus oli ainoastaan ollut sopia lisäeläketurvasta. Tähän viittasi sopimuskohdan sijainti työehtosopimuksessa, sillä 9 §:n otsikko oli "Lisäeläketurva ja vakuutukset". Eroamisiästä ei ollut muuta mainintaa työsuhteen päättämistä koskevissa määräyksissä eikä muuallakaan.

Vuodesta 1974 alkaen työehtosopimuksissa oli ollut suositusluontoinen määräys, jonka mukaan lisäeläketurvalla työnantaja pyrki lisäämään toimihenkilön eläketurvaa siten, että saavutetaan 66 prosentin täysi eläke 60 vuoden eroamisiässä. Tällöinkään ei ole voitu ajatella, että toimihenkilöiden työsuhteet päättyisivät 60 vuoden iässä riippumatta siitä, oliko työnantaja noudattanut suositusta vai ei.

Järjestötoimihenkilöt JTH:ssä ei työehtosopimuksen 9 §:ää ollut koskaan mielletty muuten kuin siten, että työntekijällä oli oikeus niin halutessaan jäädä eläkkeelle 60 vuoden iässä. Sopimuskohdan muunlainen tulkinta johtaisi kohtuuttomuuksiin, sillä täysi lisäeläketurva ansaittiin 30 vuoden työsuhteen jälkeen ja tapauksissa, joissa toimihenkilön työsuhde oli kestänyt huomattavasti vähemmän aikaa, joutuisi toimihenkilö jäämään eläkkeelle hyvinkin pienen eläkepalkan turvin, koska työntekijäin eläkelain 4 §:n 2 momentin mukaan työntekijällä oli oikeus saada vanhuuseläkettä vasta täytettyään 65 vuotta edellyttäen, ettei hän enää ollut työeläkelain alaisessa työsuhteessa.

Nordquistin ansaitun eläkkeen määrä oli 1 621,15 markkaa. Eläkkeen määrä oli niin pieni, että Nordquistin oli täytynyt hakeutua työttömyyskortistoon saadakseen uutta työtä. Uuden työn saaminen ei ollut helppoa 60 vuotiaalle henkilölle.

Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n ilmoituksen mukaan liitossa oli aina tulkittu työehtosopimuksen 9 §:ää siten, että toimihenkilön eroamisikä olisi 60 vuotta. Järjestötoimihenkilöt JTH:n tiedossa ei ollut yhtään tapausta, jossa liittojen välillä olisi tarvinnut ottaa kantaa sopimuksen sisältöön, sillä työntekijät olivat pääsääntöisesti käyttäneet hyväkseen oikeutta jäädä eläkkeelle 60 vuotta täytettyään ja milloin näin ei ollut tapahtunut, oli työnantaja sallinut heidän jatkaa työntekoaan ainakin vanhuuseläkeikään saakka. Tällaisia tapauksia oli useita.

Mikäli katsottaisiin, että työehtosopimuksella oli tarkoitettu sopia siitä, että toimihenkilö oli velvollinen eroamaan 60 vuotta täytettyään, ei tällainen työehtosopimuksen määräys ollut pätevästi tullut Nordquistin työsuhteen ehdoksi siten, että työnantajalla olisi tällä perusteella ollut oikeus purkaa tai irtisanoa Nordquistin työsopimus tai käsitellä sitä päättyneenä.

Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n tulkinta sopimuksesta tarkoitti sitä, että kysymyksessä olisi työsopimuslain 2 §:ssä tarkoitettu määräaikainen työsopimus. Työsopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikainen työsopimus voitiin tehdä vain, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka oli siihen syynä tai jos työnantajalla oli muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen.

Työsopimuslain 37 §:n 3 momentin mukaan työnantajan irtisanomisoikeutta voitiin sopimuksella rajoittaa, mutta ei laajentaa. Työsopimuslain 37 §:n 3 momentin nojalla työnantaja ja työntekijä saattoivat sopia siitä, että työnantaja oli oikeutettu suorittamaan irtisanomisen vain esimerkiksi työntekijän saavuttaman eläkeiän perusteella, mutta pätevästi ei voitu sopia siitä, että työntekijän saavuttama eläkeikä antaisi työnantajalle irtisanomisoikeuden. Irtisanomiseen täytyi työnantajalla aina olla erityisen painava syy.

Eläkeiän saavuttaminen ei sellaisenaan riittänyt työsuhteen irtisanomisperusteeksi. Nordquistin työkyky ei ollut alentunut hänen ikänsä johdosta. Ikä sinänsä ei ollut työnantajalle sallittu irtisanomisperuste, sillä työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa kiellettiin työnantajaa asettamasta työntekijöitä perusteettomasti eri asemaan muun muassa iän perusteella.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 17 vuodelta 1981 oli todettu, että eläkekassan säännöissä määrätty eläkeikä ei sellaisenaan velvoittanut eläkekassan jäsentä siirtymään eläkkeelle eläkeiässä.

Kanteessa vaadittu korvaus enintään 20 kuukauden palkkaa vastaavasta määrästä perustui Nordquistin työttömyyden arvioituun pitkään kestoon. Työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain määräykset tulivat sovellettavaksi, sillä työsopimus oli purettu, vaikka työsopimuksen irtisanomisellekaan ei ollut ollut perustetta.

Asiasta oli käyty Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välinen työehtosopimuksen tarkoittama keskusneuvottelu 15.5.1990, jossa asia oli jäänyt erimieliseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Järjestötoimihenkilöt JTH on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n maksamaan Nordquistille irtisanomisajan palkkaa neljältä kuukaudelta 30 332 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.7.1990 lukien sekä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 ja 20 §:n mukaista korvausta enintään 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 151 660 markkaa 16 prosentin korkoineen vaatimuksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Järjestötoimihenkilöt JTH on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n maksamaan kantajaliitolle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallisvirkamiesliitto KVL on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kunnallisvirkamiesliitto KVL ei ollut purkanut Nordquistin työsuhdetta. Koska Nordquistin palvelussuhde liittoon oli päättynyt 31.3.1990 Nordquistin saavutettua 60 vuoden eroamisiän, oli luonnollista, että hänen saavuttuaan 2.4.1990 entiselle työpaikalleen ilman asiaa häntä oli kehotettu poistumaan. Nordquistin työsuhteen päättämiseen eivät olleet vaikuttaneet Nordquistin henkilöstä johtuvat syyt eikä Nordquistin ja hänen esimiehensä väliset suhteet.

Määräykset eläkeiästä ja eroamisiästä olivat sisältyneet ainakin vuodesta 1971 työsääntösuosituksiin ja samoin vuodesta 1974 työehtosopimussuositukseen ja myöhemmin työehtosopimuksiin.

Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ei muuttunut määräaikaiseksi sillä, että työehtosopimuksessa oli maininta eläkeiästä ja eroamisiästä. Työtuomioistuimen tuomio n:o 17/1981 ei soveltunut nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen, koska eläkekassan säännöissä oli ollut määräys eläkeiästä, ei eroamisiästä. Sen sijaan nyt kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa on määräys eroamisiästä. Sanamuodoltaan määräys oli sopijapuolten tarkoituksen mukainen.

Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välillä sovellettavan työehtosopimuksen 9 §:ssä oli lisäeläketurvan ohella selvästi sovittu eroamisiästä. Tämän määräyksen perusteella toimihenkilön täytettyä 60 vuotta työsuhde päättyi ilman eri toimenpiteitä. Ottaen huomioon Norquistin taloudellinen tilanne työsuhteen päättymistä tuossa vaiheessa ei voitu pitää kohtuuttomana.

Kanteessa vaadittu enintään 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli liian korkea, sillä se oli lain mahdollistama yläraja eikä asiassa ollut mitään korottavia tekijöitä. Asiassa ei ollut kysymys irtisanomisesta, vaan vallitsevan käytännön mukaan Kunnallisvirkamiesliitto KVL oli tulkinnut työehtosopimusta. Myös kantajaliiton esittämä hyvityssakkovaatimus oli perusteeton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisvirkamiesliitto KVL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Leila Nordquist on työskennellyt 1.9.1980 alkaen kanslistina Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n Pohjanmaan piirin piiritoimistossa aluksi määräaikaisessa ja 12.10.1981 allekirjoitetun työsopimuksen perusteella toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. Kunnallisvirkamiesliitto KVL on vedoten työehtosopimuksen eroamisikää koskevaan määräykseen katsonut Nordquistin työsuhteen päättyneeksi 31.3.1990, jolloin Nordquist on täyttänyt 60 vuotta.

Nordquist on riitauttanut työsuhteensa päättämisen katsoen, ettei työnantajalla ole ollut perusteita edes työsopimuksen irtisanomiseen. Nordquistilla ei käsityksensä mukaan ole ollut velvollisuutta erota 60 vuotta täytettyään.

Nordquistin ja Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n välillä 12.10.1981 laaditussa työsopimuksessa on muun ohella sovittu siitä, että työsuhteeseen sovelletaan Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välistä työehtosopimusta. Edelleen on sovittu, että eläkeoikeutta laskettaessa otetaan huomioon vain Kunnallisvirkamiesliitto KVL:ssä palveltu aika. Työsopimuslomakkeella on valmiiksi painettuna teksti: "Allekirjoituksellani vakuutan, että olen tutustunut KVL:n ja JTH:n välisen työehtosopimuksen sisältöön".

Nordquistin ilmoituksen mukaan työsopimusta tehtäessä ei ole ollut esillä, mikä on työntekijän eroamisikä. Nordquist on saanut tietää velvollisuudesta erota 60 vuotiaana vasta elo- syyskuun vaihteessa 1989 erään järjestösihteerin saavutettua 60 vuoden iän ja pyrittyä jatkamaan työsuhdettaan tämän jälkeen.

Työnantaja on viitannut menettelynsä perusteeksi työehtosopimuksen 9 §:ään, jossa otsikkonsa mukaan on määräyksiä lisäeläketurvasta ja vakuutuksesta. Tuon määräyksen mukaan lisäeläkevakuutuksella järjestetään toimihenkilöiden eläketurva siten, että 30 vuoden ansainta-aikana saavutetaan 66 prosentin eläketaso 60 vuoden eroamisiässä. Työnantajan käsityksen mukaan kyseinen maininta eroamisiästä on vastaajaliitossa aina tulkittu siten, että toimihenkilön eroamisikä on 60 vuotta, eikä tiettävästi aikaisemmin ole saatettu kyseenalaiseksi, etteikö eroamisikä liiton palveluksesta olisi mainitut 60 vuotta.

Työtuomioistuimelle kyseisen työehtosopimusmääräyksen syntyhistoriasta esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimuksen 9 §:n määräys on ollut jokseenkin saman sisältöisenä alan ensimmäisessä vuonna 1977 solmitussa työehtosopimuksessa ja sitä edeltäneessä vuonna 1974 annetussa työehtosopimussuosituksessa. Sen sijaan tätä ennen noudatetuissa työsääntösuosituksissa on otsikon "Eläkemääräykset" alla ollut määräys, jonka mukaan eläkeiän ja eroamisiän tulee olla korkeintaan 63 vuotta ja että eroamisikään työnantaja voi harkintansa mukaan myöntää pidennystä, mikäli se todetaan tarkoituksenmukaiseksi. Tämänkaltaista määräystä ei kuitenkaan ole otettu työehtosopimussuositukseen eikä se ole ollut tässä muodossa edes esillä neuvotteluissa, joissa keskeisenä kysymyksenä tältä osin on ollut eläkeiän alentaminen 63 vuodesta 60 vuoteen.

Käytännössä työntekijät ovat yleensä eronneet 60 vuotta täytettyään. Työsuhteen jatkamisesta tämän ajankohdan jälkeen on sovittu erikseen.

Työehtosopimuksen 9 §:n määräyksen otsikoinnista tai sanamuodosta ei voida päätellä, että työntekijän työsuhde aina päättyisi työntekijän saavuttaessa 60 vuoden iän. Sanamuotonsa mukaan määräys on paremminkin ymmärrettävissä niin, että työntekijä voi saada täyden eläkkeen - 66 prosenttia palkasta - 60 vuoden iässä 30 vuoden ansaintaajan jälkeen. Käytäntö, jonka mukaan 60 vuoden ikä on samalla eroamisikä, on syntynyt ennen työehtosopimuksen solmimista voimassa olleiden suositusten pohjalta työsopimustasolla. Tämä käytäntö on jatkunut samanlaisena, vaikka työehtosopimukseen ei olekaan otettu suositusten sisältämiä selkeitä määräyksiä työsuhteen päättymisestä määrätyn iän perusteella. Tällainen paikallinen käytäntö työsuhteen ehtona ei kuitenkaan sido työntekijää, jonka kanssa asiasta ei ole sovittu tai joka tästä soveltamiskäytännöstä ei ole ollut tietoinen ja sitä hyväksynyt.

Nordquist on saanut tietää liiton noudattamasta käytännöstä edellä todetuin tavoin elo- syyskuun vaihteessa 1989. Tämän jälkeen Nordquist on ryhtynyt selvittämään eläketurvaansa ja mahdollisuuksiaan jatkaa työsuhdettaan. Nordquistin menettelystä ei voida päätellä, että hän olisi edes tosiasiallisesti hyväksynyt liiton kantaa asiassa.

Kun Kunnallisvirkamiesliitto KVL:llä ei esittämillään perusteilla ole ollut perusteita pitää Nordquistin työsopimusta päättyneenä tai sitä edes irtisanoa, on Nordquistilla oikeus työehtosopimuksen mukaiseen korvaukseen työsuhteen sopimuksenvastaisesta päättämisestä. Korvauksen määrää harkittaessa on sitä korottavana otettava huomioon Nordquistin pitkään jatkunut työttömyys ja hänen iästään johtuvat heikentyneet mahdollisuudet saada työtä. Toisaalta on otettava huomioon, että Nordquist on saanut päättyneen työsuhteensa perusteella eläkettä 1 621,15 markkaa kuukaudessa.

Nordquist on kertonut saaneensa työnantajan edustajalta tietää Kunnallisvirkamiesliitto KVL:n noudattamasta käytännöstä eroamisiän suhteen liittohallituksen käsiteltyä edellä tarkoitettua järjestösihteerin työsopimuksen jatkamista koskevaa asiaa ja siten ainakin neljää kuukautta ennen työsuhteensa päättymistä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajan viaksi voida lukea sovitun irtisanomisajan laiminlyöntiä eikä Nordquistilla siten ole oikeutta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan.

Työsuhteen päättämiseen on työehtosopimuksen 3 §:n mukaan muutoin noudatettava sopimuksen määräysten lisäksi mitä työsopimuslaissa ja työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetussa laissa on säädetty. Viimeksi mainitussa laissa on työsopimuksen laittoman irtisanomisen varalta määrätty suoritettavaksi korvausta. Tähän nähden ja huomioon ottaen työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin säännökset ei työnantajaa tämän lisäksi ole määrättävä maksamaan hyvityssakkoa.

Tuomiolauselma

Kunnallisvirkamiesliitto KVL velvoitetaan suorittamaan Leila Nordquistille TVK:n Järjestötyönantajien ja Järjestötoimihenkilöt JTH:n välisen työehtosopimuksen 3 §:n nojalla korvauksena työsuhteen sopimuksenvastaisesta päättämisestä 90 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 18.6.1990 lukien.

Kunnallisvirkamiesliitto KVL velvoitetaan korvaamaan Järjestötoimihenkilöt JTH:n oikeudenkäyntikulut 2 300 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Kuningas, Pohjanoksa, Tuulensuu, Palanko-Laaka ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.