Court ruled dismissal lacked serious cause but employee's conduct reduced damages; union's fine claim dismissed.

Yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaista erityisen painavaa syytä linja-autonkuljettajan irtisanomiseen. Työntekijän menettely muodosti kuitenkin sellaisen työntekijän itsensä antaman aiheen irtisanomiseen, joka vaikutti irtisanomisen johdosta tuomittavan korvauksen määrään alentavasti.

Työnantajaliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

TUOMIO

Kantaja, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y.

Vastaaja, Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y.

Kuultava, Etelän Liikenne Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1990 allekirjoitetussa linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskujärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 ja 16.1.1989 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä irtisanomissuojasopimus, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §.

Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

8 §

Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos 1 työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §.

Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huo-mioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Etelän Liikenne Oy oli purkanut linja-autonkuljettaja Gösta Huttusen työsuhteen 10.5.1990 kesken työpäivän ja ilmoittanut syyksi suuret tilitysepäselvyydet ja rahastusohjeiden laiminlyönnit. Työsuhteen purkamisen jälkeen työnantajan edustaja oli ilmoittanut Huttuselle, että hänen tulisi viipymättä laskea tilityksensä ja poistua työpaikalta. Työnantajan edustaja oli työsuhteen purkamisen jälkeen esittänyt Huttuselle lyijykynällä laadittuja laskelmia ja väittänyt, että laskelmat osoittivat Huttusen varastaneen rahaa Etelän Liikenne Oy:ltä.

Huttuselle ei ollut annettu mahdollisuutta perehtyä esitettyihin laskelmiin, eikä hänelle ollut annettu tilaisuutta selvittää asiaa avustajan, lähinnä luottamusmiehen läsnäollessa.

Keväällä 1990 Huttusen rahastuslaukku oli tarkastettu hänen työvuoronsa aikana ainakin kerran, eikä hänen rahastuksessaan ollut tuolloin todettu virheitä.

Käydyssä neuvottelussa työntekijäpuolelta oli ilmoitettu yhtiön edustajalle, että työnantajalla ei olisi ollut oikeutta edes Huttusen työsopimuksen irtisanomiseen, koska Huttunen ei ollut syyllistynyt mihinkään laiminlyöntiin tai vilppiin.

Asiaa oli selvitelty toisen kerran 25.5.1990 käydyssä neuvottelussa, jossa olivat olleet esillä Huttusen ja muiden hänen kanssaan samassa työpisteessä työskennelleiden työntekijöiden rahastuskoneiden tietokonetulosteet. Tulosteita oli verrattu kunkin työntekijän tekemiin tilityslappuihin ja niihin liitettyihin virhelippuihin. Selvitystyön yhteydessä oli käynyt ilmi, että kaikilla työntekijöillä oli ollut vastaavanlaisia eroja kuin Huttusella. Joillakin työntekijöillä oli ollut huomattavasti suurempiakin eroja kuin Huttusella. Selvitystyön yhteydessä oli myös käynyt ilmi, että rahastuskoneen tietokoneajossa oli ollut sellaisia virheitä, joita niihin perehtyneet henkilöt eivät olleet kyenneet selvittämään. Esimerkiksi kuljettajan rahastuskoneeseen lyömät niin sanotut aloitus- ja lopetusliput olivat osoittaneet tiettyä summaa, mutta tietokoneajossa oli ollut muu luku.

Työsuhteen purkamisen perusteena olleessa yhteenvedossa työnantajan edustajat olivat todenneet, että eräänä päivänä marraskuussa 1989 Huttunen olisi tilittänyt rahastuskoneen tietokonetulosteesta ilmenevää 102,80 markan määrää pienemmän summan. Selvitystilaisuudessa oli kuitenkin todettu, että Huttunen olikin tuolta päivältä tilittänyt 1 132,50 markkaa suuremman summan kuin mitä tietokonetulosteesta kävi selville.

Toukokuun 25 päivänä 1990 tehdyn selvityksen perusteella oli voitu havaita, että Huttusen omien tilitysten ja tietokonetulosteen väliset erot olivat pienentyneet purkamistilanteeseen verrattuna sadoista markoista siten, että Huttusen tilityslaput olivat osoittaneet 86,20 markkaa pienempää rahasummaa kuin mitä tietokonetulosteet olivat osoittaneet marraskuun 1989 ja huhtikuun 1990 väliseltä tarkasteluajanjaksolta.

Huttusen työsopimuksen purkamisen syy oli siten ilmeisesti ollut jokin muu seikka kuin rahastus- ja tilitys-epäselvyydet. Huttunen oli helmikuussa 1989 liukkaalla kelillä törmännyt yhtiön Loviisan toimipaikan pihalla kuljettamallaan linja-autolla toiseen työnantajan omistamaan linja-autoon. Onnettomuuden jälkiselvittelyjen yhteydessä Huttusen ja yhtiön liikennejohtajan välillä oli syntynyt erimielisyyttä. Ennen helmikuussa 1989 tapahtunutta kolaria Huttusta oli pidetty hyvänä työntekijänä, joka oli suostunut tekemään ylitöitä aina pyydettäessä. Onnettomuuden jälkeen Huttusen oli annettu eri tavoin ymmärtää, että hänen olisi parasta luopua Etelän Liikenne Oy:n palveluksesta. Huttusen työsopimuksen päättämisen todellinen syy oli siten luultavasti Huttusen ja yhtiön liikennejohtajan välinen ristiriitatilanne.

Asia oli riitautettu paikallisella tasolla 11.5.1990 ja erimielisyysmuistio asiasta oli laadittu 7.6.1990. Työnantajapuolen mukaan Huttusen työsopimuksen purkamiseen oli ollut lailliset syyt suurista tilitysepäselvyyksistä, rahastusohjeiden laiminlyönneistä sekä muista huomautuksista ja varoituksista johtuen.

Työntekijäpuoli oli puolestaan katsonut, että rahastuslaitteen ja tilityksien tietoja vertaamalla laadittu selvitys osoitti työsopimuksen purkamisen olleen aiheeton. Työntekijäpuolen mukaan kiireen ja rahastuslaitteen monimutkaisen ohjelmoinnin vuoksi kaikilla kuljettajilla oli esiintynyt tilityksissä virheitä. Työntekijäpuoli oli vaatinut Huttusen työsopimuksen palauttamista ja hänelle aiheutuneen vahingon korvaamista sekä yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu 18.6.1990. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n kannan mukaan Huttusen työsuhde oli purettu työsopimuslain ja työehtosopimuksen määräysten vastaisesti. Autoliikenteen Työnantajaliiton mielestä Huttusen työsuhde oli työnantajalta saadun selvityksen mukaan purettu työsopimuslain ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Etelän Liikenne Oy on purkanut Huttusen työsuhteen tilanteessa, jossa sillä ei ole ollut oikeutta edes irtisanoa tämän työsopimusta. Lisäksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut Etelän Liikenne Oy:n velvoittamista suorittamaan Huttuselle työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen purkamisesta aiheutuneen vahingon korvauksena irtisanomissuojasopimuksen 16 ja 17 §:n nojalla 20 kuukauden palkkaa vastaavat 122 026 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.5.1990 lukien. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä vaatinut Autoliikenteen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on asian esivalmistelussa luopunut kanteesta siltä osin, kuin siinä oli vaadittu Huttusen työsuhteen palauttamista ja vaihtoehtoisen korvauksen tuomitsemista sekä yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Huttunen oli tullut Etelän Liikenne Oy:n palvelukseen 8.5.1989 ja hänen työsopimuksensa oli purettu 10.5.1990. Yhtiön liikennejohtaja ja hallintopäällikkö olivat työsopimuksen purkamispäivänä kehottaneet Kotkan linja-autoasemalle saapunutta Huttusta siirtymään vuoron lopettamiseen liittyvien työtehtävien jälkeen yhtiön Kotkan toimipaikkaan. Täällä Huttuselta oli tiedusteltu, oliko hän tietoinen kuljettajille annetuista ohjeista, joiden mukaan liikennetilitykset oli tehtävä oikean määräisinä oikeassa paikassa ja oikeana aikana. Huttuselta oli myös tiedusteltu, oliko hän tietoinen siitä, mitä seurauksia edellä mainittujen ohjeiden laiminlyönnistä saattoi olla. Huttunen oli vastannut kysymyksiin myöntävästi. Huttuselta oli myös tiedusteltu syytä jatkuviin poikkeamiin tilityksissä marraskuun 1989 ja huhtikuun 1990 välisenä aikana. Huttunen ei ollut osannut antaa asiaan mitään selitystä.

Tämän jälkeen Huttusen työsopimus oli purettu. Purkamisen syyksi oli ilmoitettu tilityksissä havaitut jatkuvat epäselvyydet, rahastusohjeiden laiminlyönnit, toistuneet myöhästymiset työvuoroilta ja törkeä liikenne- ja matkustajaturvallisuutta vaarantava ajotapa. Huttuselle oli annettu suulliset huomautukset edellä mainittujen rikkomusten johdosta.

Tämän jälkeen Huttusta oli kehotettu laskemaan tilityksensä. Luovuttaessaan pohjakassasummaa liikennejohtajalle Huttunen oli esiintynyt epäkohteliaasti. Huttunen oli ollut läsnä, kun työnantajan edustajat olivat laskeneet hänen tilityksensä. Laskennan lopputulos oli ilmoitettu Huttuselle, minkä jälkeen hän oli luovuttanut pois yhtiölle kuuluvan omaisuuden. Työnantajan edustajat olivat sitten kehottaneet Huttusta välittömästi poistumaan yhtiön tiloista.

Työnantajan edustajat eivät missään yhteydessä olleet syyttäneet Huttusta työnantajan rahojen varastamisesta vaan ainoastaan tilitysepäselvyyksistä. Huttunen ei ollut pyytänyt saada tarkemmin perehtyä työnantajan ilmoittamiin epäselvyyksiin. Huttuselle oli annettu ennen työsopimuksen purkamista mahdollisuus esittää näkemyksensä tilitysepäselvyyksistä. Hän ei ollut kuitenkaan suostunut keskustelemaan asiasta eikä työsopimuksensa purkamisenkaan jälkeen ilmoittanut halukkuuttaan perehtyä häntä koskevaan aineistoon tai antaa asiassa lisäselvityksiä.

Kun asia oli ensimmäistä kertaa ollut esillä 11.5.1990 pidetyssä tilaisuudessa, osanottajille oli esitetty mikrotietokoneelta tulostettuja atk-listoja, joissa ei ollut ollut mukana kassan tarkistamia tilityssummia eikä virhelippujen aiheuttamia oikaisuja. Nämä asiat oli selostettu osanottajille. Samassa yhteydessä oli käyty atk-listoista läpi työntekijäpuolen edustajien toivomuksesta kahden heidän esittämänsä kuljettajan tilitystiedot, joista tosin ei ollut vielä tuolloin ollut käytettävissä tilityksiin liitettyjä työilmoituksia liitteineen. Jo pelkästään tämän tarkastelun perusteella oli todettu, että näillä kahdella kuljettajalla erot olivat olleet lähes olemattomat.

Asiaa oli seuraavan kerran selvitetty 16.5.1990 pääluottamusmiehen ja työnantajan edustajien välisessä neuvottelussa 11.5.1990 sovitulla tavalla. Tuolloin oli käyty läpi vertailuaineistoa Huttusen tilitysepäselvyyksien arvioimiseksi. Vertailuaineistoon oli sisältynyt kuuden sattumanvaraisesti valitun kuljettajan tilitystiedot. Tilaisuudesta oli laadittu erillinen muistio, josta kävi muun muassa ilmi, että luottamusmies oli 3.2.1990 tapahtuneen kolarin jälkeen painottanut Huttuselle rahastus- ja tilitysohjeiden noudattamisen tärkeyttä. Neuvottelussa oli lisäksi todettu, että Huttusen rahastus- ja tilitysaineisto oli oleellisesti vertailuaineistosta poikkeava ja lopputulokseltaan merkittävä.

Asiaa oli vielä selvitelty 25.5.1990 pidetyssä tilaisuudessa, jossa oli ollut esillä enemmän vertailuaineistoa. Tämä aineisto oli tosin ollut puutteellista sen laajuudesta johtuen. Aineistosta olivat puuttuneet kassanhoitajan tarkistamat summat eräiltä osin samoin kuin myös virheliput. Vertailuaineisto ei ollut ollut täydellistä myöskään siinä suhteessa, että siitä oli puuttunut kuljettajien käyttämistä rahastuslaitteista eräillä paikkakunnilla purettu tietoaineisto. Näistä syistä johtuen tilaisuudessa tehdyt havainnot ja johtopäätökset olivat antaneet virheellisen kuvan vertailuaineiston sisällöstä. Työntekijäpuolen edustajat eivät olleet ottaneet huomioon työnantajan edustajan taholta esitettyjä näkökohtia virhelipuista. Näistä seikoista huolimatta Huttusen tilitysten kaltaisia toistuvia eroja ei ollut ollut havaittavissa muiden kuljettajien kohdalla.

Huttunen oli lisäksi työsuhteensa aikana muulla tavoin osoittanut jatkuvaa välinpitämättömyyttä työtehtäviään ja työvelvoitettaan kohtaan.

Huttunen oli 20.10.1989 nukkunut liikaa ja myöhästynyt työstä. Huttusen olisi tullut olla Helsingistä kello 5.50 lähtevän vuoron kuljettajana, mutta hän oli soittanut myöhästymisestään työhön vasta kello 7.20. Vuoro oli jää nyt ajamatta. Huttunen oli samasta syystä myöhästynyt työstä 26.11.1989, jolloin hänen olisi tullut olla Kotkasta kello 6.20 lähteneen vuoron kuljettajana. Huttusen menettelyn johdosta vuoro oli ollut myöhässä 30 minuuttia. Huttuselle oli tämän johdosta annettu suullinen huomautus.

Huttunen oli törkeän ja varomattoman ajotavan vuoksi törmännyt kuljettamallaan linja-autolla yhtiön Loviisan toimipaikan pihalle pysäköityyn yhtiön omistamaan toiseen linja-autoon niin voimakkaasti, että tämä linja-auto oli liikkunut paikaltaan törmäten edelleen vieressä pysäköitynä olleeseen kolmanteen linja-autoon. Törmäyksestä oli aiheutunut vakuutusyhtiön laskelmien mukaan 58 425,30 markan suuruinen vahinko. Tämän lisäksi oli otettava huomioon se, että työnantajalle aiheutui tapahtumasta lisäkustannuksia vakuutusmaksujen kohoamisen johdosta.

Tapahtuman johdosta laatimassaan vahinkoilmoituksessa Huttunen oli ilmoittanut ajaneensa noin 10 kilometrin tuntinopeudella ennen vahinkohetkeä. Koska piha-alue oli varsin tasainen ja laaja, ei Huttusen ilmoittama nopeus voinut olla mahdollinen pihan liukkaudestakaan huolimatta. Työnantajan käsityksen mukaan tapahtuma oli johtunut Huttusen varomattomasta ajotavasta ja liian suuresta tilannenopeudesta. Työnantajan käsitystä tuki se, että paikalla oli ollut havaittavissa linja-auton jarrutusjäljet noin 30 metrin pituisella matkalla. Huttunen oli työnantajan pyynnöstä huolimatta kieltäytynyt luovuttamasta työnantajalle vahinkohetkellä kuljettamansa linja-auton ajopiirturin kiekkoa.

Huttunen oli 8.2.1990 kieltäytynyt vastaanottamasta asian johdosta kirjallista varoitusta ajomestarilta. Huttunen oli todistajien läsnä ollessa 19.2.1990 ottanut varoituksen vastaan, mutta hän oli kieltäytynyt kuittaamasta varoituksen vastaanottamista.

Huttunen oli 6.2.1990 Helsingistä kello 13.30 lähteneellä vuorolla tehnyt Porvoon moottoriliikennetieosuudella törkeitä ohituksia vastaantulevasta liikenteestä piittaamatta niin, että ajoradalla oli ollut kolme ajoneuvoa rinnakkain. Muiden tiellä liikkuneiden ja matkustajien turvallisuudesta huolestuneet linja-auton matkustajat olivat valittaneet tapahtumasta yhtiön edustajalle.

Huttuselle oli annettu asian johdosta suullinen huomautus. Huttunen oli 19.2.1990 Loviisassa toiminut annettujen rahastusohjeiden vastaisesti rahastaessaan auton etuosasta takaosaan päin.

Viimeksi mainittuna päivänä Huttunen oli kieltäytynyt allekirjoittamasta hänelle Helsingissä suoritetun niin sanotun repputarkastuksen pöytäkirjaa.

Huttunen oli Kotkan linja-autoasemalla 10.5.1990 seissyt linja-auton vieressä ja tupakoinut sillä aikaa kun matkustajat olivat itse ottaneet tavaroitaan Huttusen kuljettaman linja-auton tavaratiloista. Huttuselle oli annettu asian johdosta huomautus.

Huttusen rahastus- ja tilitystoiminnasta tehdystä selvityksestä voitiin havaita, että Huttusella oli marraskuussa 1989 ollut 20 rahastuspäivää, joista autoemäntä oli rahastanut kahden päivän aikana. Jäljelle jääneistä 18 päivästä kaikkien päivien kohdalla oli ilmennyt eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä virheliput mukaan lukien. Virhelippuja oli ollut yhteensä 16 kappaletta. Päivittäisten erojen vaihteluväli oli ollut +88 markasta -90,80 markkaan. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ollut 13 päivänä. Virhelippuihin ei ollut merkitty ajo-ohjelman tunnusta ja suuresta osasta virhelippuja oli puuttunut kuljettajan nimikirjoitus ja merkintä virheestä. Kuljettajille annettujen rahastusohjeiden mukaan virhelippuihin oli ehdottomasti merkittävä maininta virhelipusta, ajo-ohjelman tunnus ja kuljettajan allekirjoitus.

Joulukuussa 1989 Huttusella oli ollut 14 rahastuspäivää, joista autoemäntä oli rahastanut yhden päivän. Jäljelle jääneiden 13 päivän kohdalla oli ilmennyt eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä virheliput mukaan lukien. Virhelippuja oli ollut yksi. Päivittäisten erojen vaihteluväli oli ollut -5 markasta -182,50 markkaan. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ollut 10 päivän kohdalla ja näistä yli 100 markan suuruisia eroja oli ollut viitenä päivänä.

Joulukuun yhteenvedosta oli voitu todeta, että kassanhoitajan tarkistamien tilitysten ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välinen ero oli ollut -949,50 markkaa. Hyväksyttävää syytä tälle ei ollut löytynyt. Virhelipusta oli puuttunut kuljettajan nimikirjoitus, ajo-ohjelman tunnus ja merkintä virhelipusta.30.12.1989 Helsinkiin kello 20.40 päättyneen työajan sisällä olisi pitänyt laatia ja tallentaa rahastuslaitteelle tilitys kyseisestä päivästä. Lopetus- ja tilityslipuista oli voitu todeta, että tilityksen tallentaminen rahastuslaitteelle oli tapahtunut 31.12.1989 kello 9.01. Annettujen rahastusohjeiden mukaan tilitys olisi pitänyt tehdä heti työvuoron päätyttyä.

Tammikuussa 1990 Huttusella oli ollut 23 rahastuspäivää, joista 21 päivän kohdalla oli ilmennyt eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä virheliput mukaan lukien. Virhelippuja oli ollut yhdeksän kappaletta seitsemän päivän aikana. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ollut 14 päivänä ja näistä eroista yli 100 markan suuruisia oli ollut kahtena päivänä. Päivittäisten erojen vaihteluväli oli ollut -100,50 markasta +105,50 markkaan. Huttusen työtunti-ilmoitus 11.1.1990 oli ollut ristiriidassa siihen liitettyjen aloitus- ja lopetuslippujen kanssa. 13.1.1990 tilitykseen oli liitetty myöskin 14.1.1990 päivättyjä aloitus- ja lopetuslippuja ja 28.1.1990 tilitykseen seuraavana päivänä päivättyjä lopetuslippuja. Virhelipuissa ei ollut ollut kuljettajan nimikirjoitusta eikä ajo-ohjelman tunnuksia. Kokonaisero tammikuussa oli ollut -54,20 markkaa.

Helmikuussa 1990 Huttusella oli ollut 12 rahastuspäivää, ja yhdeksänä päivänä oli ollut eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä virheliput mukaan lukien. Virhelippuja oli ollut kaksi kappaletta kahden päivän aikana. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ollut seitsemänä päivänä. Päivittäisten erojen vaihteluväli oli ollut -16 markasta +23 markkaan. Virhelipuissa ei ollut ollut ajo-ohjelman tunnuksia ja kuljettajan nimikirjoitus oli puuttunut toisesta virhelipusta. Kokonaisero helmikuulta oli ollut +12,50 markkaa.

Maaliskuussa 1990 Huttusella oli ollut 22 rahastuspäivää, joista yksi oli ollut autoemännän rahastama. Jäljelle jääneistä 21 päivästä 17 päivän kohdalla oli ilmennyt eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä virheliput mukaan lukien. Virhelippuja oli yhdeksän päivän aikana ollut yhteensä 11. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ollut 11 päivänä. Päivittäisten erojen vaihteluväli oli ollut -205 markasta +211,50 markkaan. Huttunen oli liittänyt kolmeen eri tilitykseen niihin kuulumattomia aloitus- ja lopetuslippuja. Lähes kaikista virhelipuista olivat puuttuneet ajo-ohjelman tunnukset ja kuljettajan nimikirjoitus. 22.3.1990 laaditussa tilityksessä oli ollut eroa kassan tarkistaman rahasumman ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä -205 markkaa. 30.3.1990 laaditussa tilityksessä vastaava ero oli ollut +211,50 markkaa. Tälle erolle ei tilitysaineistosta ollut voitu löytää selitystä. Kokonaisero maaliskuulta oli ollut -70,80 markkaa.

Huhtikuussa 1990 Huttusella oli ollut 23 rahastuspäivää, joista kaksi oli ollut autoemännän rahastamia. Jäljelle jääneistä 21 päivästä kaikkien kohdalla oli ilmennyt eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä. Virhelippuja oli ollut viisi kappaletta kolmen päivän aikana. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ollut kahdeksana päivänä. Päivittäisten erojen vaihteluväli oli ollut -97 markasta +102,70 markkaan. Virhelipuista olivat puuttuneet ajo-ohjelman tunnukset ja kuljettajan nimikirjoitus. Kuljettajan työilmoituksessa 28.4.1990 oli ollut maininta 100 markan laskuvirheestä 26.4.1990 päivän tilityksessä. Kuljettaja oli laatinut myös tilityksen 27.4.1990, mutta hän ei ollut oikaissut virhettä siinä yhteydessä vaan vasta 28.4.1990. Kokonaisero huhtikuulta oli ollut 23,10 markkaa.

Huttusella oli siten edellä tarkoitettuna kuuden kuukauden aikana ollut 114 rahastuspäivää, joista autoemäntä oli rahastanut kuutena päivänä. Jäljelle jääneistä 108 rahastuspäivästä vain yhdeksän oli ollut sellaista, joiden kohdalla ei ollut ilmennyt eroa kassan tarkistaman rahasumman ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä. Päivittäisiä yli 10 markan eroja oli ilmennyt 63 rahastuspäivän kohdalla. Näistä 10 rahastuspäivän kohdalla oli ollut yli 100 markan suuruisia eroja. Koko ajanjaksolta laskettujen erojen summa oli ollut yhteensä -1 019,50 markkaa.

Etelä Liikenne Oy:ssä jokaiselle kuljettajalle oli annettu rahastuslaitteen käyttöönoton yhteydessä käyttäjäkoulutus, jossa oli esimerkkien avulla opastettu oikeat toimintatavat eri tilanteissa ja erilaisilla lipputyypeillä. Kuljettajille oli opastettu tietojen siirtäminen rahastuslaitteilta mikrotietokäsittelyyn. Kuljettajille oli annettu kirjalliset rahastusohjeet. Ohjeissa oli käsitelty erilaisten lipputyyppien tallentaminen rahastuslaitteille, minkä lisäksi tilityshuoneiden ja toimipaikkojen ilmoitustauluilla oli kulloinkin voimassa olevia täsmennyksiä ohjeisiin.

Savonlinja-yhtiöissä sadat kuljettajat olivat vastaavissa työtehtävissä pystyneet virheettömään ja luottamusta herättävään työskentelyyn. Näin ollen mahdollisia virheitä ja epäselvyyksiä ei voitu panna sen tiliin, että rahastuslaitetta olisi vaikea käyttää sen monimutkaisen ohjelmoinnin ja kiireen vuoksi.

Huttuselle oli annettu hänen työsuhteensa kestäessä esiintyneiden laiminlyöntien johdosta useita huomautuksia ja varoituksia. Kun työnantajalle oli selvinnyt Huttusen menettely tilitysten suhteen, oli työnantaja katsonut aiheelliseksi purkaa Huttusen työsuhteen. Työsopimuksen purkamiselle oli ollut työsopimuslain ja työehtosopimuksen mukaiset edellytykset.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vielä lausunut, että Huttusen työsopimusta purettaessa purkamisen perusteeksi ei ollut esitetty muita seikkoja kuin rahastusepäselvyydet. Purkamisen huolellista valmistelua osoitti paitsi purkamisilmoituksessa purkamisen perusteiden täsmällinen selvittäminen myös se, että ilmoituksen oli allekirjoittanut koko konsernin toimitusjohtaja. Näissä oloissa työnantajapuolen vasta jälkeenpäin ilmoittamille uusille työsopimuksen purkuperusteille ei tulisi antaa merkitystä.

Työnantaja- ja työntekijäpuolen välillä 25.5.1990 pidetyssä selvittelytilaisuudessa oli käyty läpi myös muutaman muun kuljettajan rahastus- ja tilitiedot maalis-huhtikuulta 1990. Tähän aineistoon olivat sisältyneet kuljettajia koskevat tilitysliput, virheliput ja tietokoneliuskat kuten Huttusta koskevaan selvitykseenkin. Selvityksen perusteella oli voitu havaita muun muassa, että viiden Huttusen työtoverin tilityksiä koskevat tiedot olivat olleet sellaiset, ettei Huttusen ja hänen työtovereidensa tilityksissä ollut juurikaan ollut eroja. Näihin seikkoihin ei Huttusen työsopimuksen purkamisen perusteena voitu vedota.

Yhtiössä ei työntekijöille ollut myöskään annettu kirjallisia rahastusohjeita. Virhelippujen osalta kuljettajille ei ollut annettu niin yksityiskohtaisia rahastus-ohjeita kuin vastineessa oli esitetty. Käytännössä oli menetelty siten, että virhelippujen taakse oli kirjoitettu "virhe".

Huttunen oli vastineessa mainituin tavoin myöhästynyt työstä kaksi kertaa. Kummassakaan tapauksessa nukkuminen ei ollut johtunut edellisen illan juhlimisesta tai muusta vastaavasta syystä vaan ennen kaikkea siitä, että Huttunen oli noihin aikoihin tehnyt paljon töitä. Tämän työnantajakin voi tarkastaa omasta työaikakirjanpidostaan.

Ensiksi mainitussa tapauksessa vuoro ei ollut jäänyt kokonaan ajamatta vaan ainoastaan Helsingistä Pernajaan saakka. Pernajan ja Kotkan välin oli ajanut ajomestari.

Huttunen oli ottanut vaarin 26.11.1989 sattuneen myöhästymisen johdosta saamastaan huomautuksesta, eikä hän ollut tämän jälkeen myöhästynyt kertaakaan.

Huttuselle 3.2.1990 sattunut kolari oli johtunut siitä, että piha oli ollut liukas. Pihan liukkautta kuvasi se, että ennen Huttuselle sattunutta tapausta myös erään toisen kuljettajan auto oli osunut lumivalliin. Huttunen ei ollut voinut luovuttaa kuljettamansa ajoneuvon piirturinkiekkoa työnantajalle työnantajan sitä pyytäessä, koska piirturinkiekko oli silloin ollut toisessa autossa.

Työnantajan työsopimuksen purkamisen syyksi ilmoittama ohitustilanne 6.2.1990 oli Huttusen mielestä ollut täysin normaali. Lähtiessään ohittamaan edellä ajanutta ajoneuvoyhdistelmää Huttunen oli havainnut vastaantulevan ajoneuvon. Edessä ajaneen ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja oli siirtynyt pientareelle ja vielä erikseen vilkulla ilmoittanut Huttusen voivan suorittaa ohituksen. Kysymyksessä ei siten ollut ollut törkeä tai vaarallinen ohitus. Huttuselle oli tapauksen jälkeen kerrottu matkustajalta tulleesta soitosta. Huttunen oli tämän tapauksen jälkeen ottanut vastaavat seikat huomioon ja pitänyt muun muassa huolen siitä, että hän ei missään vaiheessa ollut ylittänyt sallittua nopeusrajoitusta huolimatta siitä, että vuoro oli saattanut tästä syystä myöhästyä.

Huttunen ei ollut allekirjoittanut hänelle 11.2.1990 suoritetun niin sanotun repputarkastuksen pöytäkirjaa. Menettely oli johtunut siitä, että Huttusella oli ollut huonoja kokemuksia työnantajan allekirjoitettaviksi tarjoamista asiakirjoista heti työsuhteen alkuajoista lähtien. Työnantaja oli nimittäin jatkaessaan välittömästi ensin määräaikaisena solmittua työsopimusta tehnyt uuden työsopimuksen, johon myös oli merkitty koeaika. Virheensä työnantaja oli oikaissut. Tuon tapauksen jälkeen yhtiön palveluksessa Huttusta kauemmin olleet kuljettajat olivat kehottaneet Huttusta olemaan allekirjoittamatta mitään työnantajan tarjoamaa asiakirjaa ennen kuin luottamusmies olisi sen katsonut.

Huttunen ei ollut tupakoinut 10.5.1990 palvellessaan kuljettamansa vuoron matkustajia. Matkustajat olivat menneet itse ottamaan matkatavaroitaan auton tavaratilasta siitä syystä, että Huttunen oli samaan aikaan palvellut kyydissä ollutta matkustajaa, jonka kanssa hän yhdessä oli tarkastanut, oliko matkustajan mukana ollut sello vahingoittunut matkatavaroiden joukossa.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vielä lausunut, että 25.5.1990 pidetty selvitystilaisuus oli järjestetty kiireellä. Työntekijäpuolen edustajille oli tuolloin ilmoitettu, että esillä ollut aineisto ei ollut täydellinen.Tämä oli johtunut siitä, että rahastuslaitteiden purkamisia oli tapahtunut eri paikkakunnilla. Vastineessa oli viitattu viittä Huttusen työtoveria koskevaan selvitykseen ja katsottu, että Huttusen virheet eivät poikenneet näiden muiden työntekijöiden virheistä.

Edellä tarkoitetuista viidestä työntekijästä ensimmäisen virhetilitysten määrä maaliskuussa 1990 oli ollut +194 markkaa. Hänen virheidensä vaihteluväli oli ollut -27 markasta +99 markkaan. Kuljettajan kokonaisero huhtikuussa 1990 oli ollut -4,40 markkaa ja vaihteluväli virheissä oli ollut -7 markasta +7,50 markkaan.

Toisen selvityksessä mukana olleen kuljettajan tilitystietojen osalta voitiin todeta, että hänen rahastuskoneensa oli rikkoutunut kesken päivän. Kuljettaja oli joutunut käyttämään kahta rahastuskonetta. Kun näiden koneiden tiedot oli kerätty yhteen, oli havaittu, että kuljettajan maaliskuun 1990 tilitys oli ollut täysin virheetön. Virheiden vaihteluväli päivittäin oli ollut +1 markasta -1 markkaan. Huhtikuussa saman kuljettajan virheiden vaihteluväli oli ollut -2,85 markasta +2,90 markkaan ja ero koko kuukaudelta +2 markkaa.

Kolmannen kuljettajan virheiden vaihtelut olivat maalis- huhtikuussa 1990 olleet -98,50 markasta +50 markkaan ja ero koko ajalta -29,60 markkaa.

Neljännen kuljettajan virheiden vaihteluväli maaliskuussa 1990 oli ollut -6 markasta +5 markkaan ja ero koko kuukaudelta -3 markkaa. Seuranneessa huhtikuussa hänen virheidensä vaihteluväli oli ollut -104,50 markasta +194 markkaan ja koko kuukauden ero +32,90 markkaa.

Viidennen kuljettajan virheiden vaihteluväli oli ollut maaliskuussa 1990 -109,50 markasta +181,90 markkaan ja ero koko kuukaudelta +22,90 markkaa. Huhtikuussa kuljettajan virheiden vaihteluväli oli ollut -49 markasta +14 markkaan ja ero koko kuukaudelta -210,30 markkaa.

Huttusen rahastuksessa ja tilityksessä tapahtuneet virheet olivat siten näihin muihin kuljettajiin verrattuna olleet huomattavat.

KUULTAVAN LAUSUMA

Etelän Liikenne Oy on jutussa kuultuna yhtynyt työnantajaliiton esittämään.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Etelän Liikenne Oy on 10.5.1990 purkanut palveluksessaan 8.5.1989 lukien olleen linja-autonkuljettajan Gösta Huttusen työsopimuksen. Huttuselle annetussa työsopimuksen purkamista koskevassa kirjallisessa ilmoituksessa purkamisen syyksi on ilmoitettu hänen tilityksissään olleet puutteellisuudet marraskuun 1989 ja huhtikuun 1990 välisenä aikana. Työnantajan edustaja on työsopimuksen purkamistilaisuudessa suullisesti ilmoittanut Huttuselle työsopimuksen purkamisen perusteiksi myös työstä myöhästymisen kahtena aamuna, yhtiön Loviisan toimipaikan pihalla sattuneen autojen yhteentörmäyksen, törkeän ajotavan Helsingin ja Porvoon välisellä moottoriliikennetiellä, rahastuksen aloittamisen auton etuosasta taaksepäin sekä sopimattoman esiintymisen kuljettajatehtävässä ja samassa yhteydessä tapahtuneen osittaisen työtehtävien laiminlyönnin.

Edellä mainitut työsopimuksen purkamisen perusteiksi ilmoitetut työstä myöhästymiset ovat tapahtuneet 20.10. ja 26.11.1989. Ensiksi mainittuna päivänä Huttusen olisi tullut toimia Helsingistä kello 5.50 lähtevän linja-autovuoron kuljettajana. Huttunen on kuitenkin herännyt liian myöhään ja ilmoittanut työnantajalle myöhästymisestään kello 7.20. Myöhästymisen seurauksena puolet linjasta on jäänyt ajamatta. Marraskuun 26. päivänä 1989 tapahtuneen työstä myöhästymisen johdosta on linja-autovuoro ollut myöhässä 30 minuuttia. Kantajaliiton taholta Huttusen työstä myöhästymisten syyksi on ilmoitettu, että Huttunen on mainittuna ajankohtana tehnyt runsaasti ylitöitä. Huttuselle on molempien tapahtumien jälkeen annettu työnantajan taholta asiasta suullinen huomautus. Työstä myöhästymisiä ei Huttusella ole mainittujen tapausten jälkeen ollut.

Huttunen on illalla 3.2.1990 törmännyt yhtiön Loviisan toimipaikan pihamaalla kuljettamallaan linja-autolla toiseen autoon, joka edelleen on liikahtaessaan vahingoittanut kolmatta autoa. Huttusen ilmoituksen mukaan kolari on johtunut piha-alueen liukkaudesta. Todistajana kuulustellun yhtiön työsuojeluvaltuutetun kertoman mukaan myös eräs toinen kuljettaja on saman viikon aikana pihamaan liukkaudesta johtuen ajanut lumivalliin. Todistaja on kertomansa mukaan saman viikon aikana kahdesti huomauttanut työnantajan edustajalle pihan liukkaudesta, mutta tästä huolimatta piha-aluetta ei ollut hiekoitettu. Myös yhtiön korjaamopäällikkö on todistajan kertoman mukaan samalla viikolla kiinnittänyt huomiota piha-alueen liukkauteen.

Työnantajan käsityksen mukaan yhteentörmäykseen on ollut syynä Huttusen käyttämä liian suuri ajonopeus. Tämän päätelmän työnantaja on tehnyt sillä perusteella, että paikalla on ollut jarrutusjäljet noin 30 metrin matkalla.Työnantajan edustaja on tapahtuman jälkeen pyytänyt Huttuselta hänen kuljettamansa auton ajoneuvon piirturinkiekkoa. Pyynnöstä huolimatta Huttunen ei ole toimittanut sitä työnantajalle. Tämä Huttusen menettely viittaa työtuomioistuimen mielestä siihen, että Huttunen itsekin on saattanut olla sitä mieltä, että onnettomuuteen on osaltaan vaikuttanut myös hänen oma menettelynsä. Kun toisaalta on esitetty selvitystä piha-alueen liukkaudesta kysymyksessä olevana aikana, työtuomioistuin katsoo, että riittävää selvitystä ei ole esitetty siitä, että liikennevahinko olisi johtunut yksinomaan Huttusen viaksi luettavasta syystä. Huttuselle on annettu asian johdosta kirjallinen varoitus 19.2.1990.

Huttunen on 6.2.1990 Helsingin ja Porvoon välisellä moottoriliikennetiellä lähtenyt ohittamaan edellään ajanutta ajoneuvoa tilanteessa, jolloin vastaan on ollut tulossa kolmas ajoneuvo. Huttusen ilmoituksen mukaan hänen edessään ajanut auto on väistynyt pientareelle ja antanut Huttuselle merkin, että hän voisi suorittaa ohituksen. Huttusen kuljettamassa autossa mukana ollut matkustaja on matkan jälkeen soittanut yhtiön konttorille ja ilmoittanut tapahtumasta, jonka hän on katsonut vaaralliseksi. Myös Huttusen perässä toista linja-autoa kuljettanut yhtiön palveluksessa oleva toinen kuljettaja on huomauttanut työnantajan edustajalle Huttusen vaarallisesta ajotavasta. Todistajana kuullun yhtiön liikennejohtajan kertoman mukaan kysymys on ollut ilmeisesti samasta tapauksesta, jota matkustajan tekemä huomautus on koskenut. Huttuselle on tämän jälkeen annettu asiasta suullinen huomautus. Huttusen ei ole näytetty muulloin menetelleen varomattomasti liikenteessä.

Huttunen on 19.2.1990 suorittanut rahastuksen annettujen ohjeiden vastaisesti auton etuosasta takaosaan päin. Työsuojeluvaltuutetun kertoman mukaan menettely on johtunut kiireestä, koska Huttunen oli saapunut myöhässä autollaan Loviisan asemalle ja työnantaja oli vielä kutsunut Huttusen sisälle asemarakennukseen antaakseen hänelle varoituksen 3.2.1990 sattuneen liikennevahingon johdosta.

Työnantajapuolelta on työtuomioistuimessa ilmoitettu irtisanomiseen perusteeksi myös se, että Huttunen on 19.2.1990 kieltäytynyt allekirjoittamasta hänelle Helsingissä suoritetun niin sanotun repputarkastuksen pöytäkirjaa. Suoritetun tarkastuksen mukaan Huttusella on rahastuslaukussa ollut rahaa kuusi markkaa enemmän kuin siellä olisi pitänyt olla. Huttunen on menettelynsä syyksi ilmoittanut, että yhtiön palveluksessa pitemmän aikaa olleet työntekijät ovat antaneet hänelle ohjeen, jonka mukaan hänen ei tulisi allekirjoittaa mitään työnantajan esittämää asiakirjaa ennen kuin luottamusmies on sen tarkastanut. Tämän ohjeen Huttunen on saanut sen jälkeen, kun hänen ja yhtiön välillä aluksi määräaikaiseksi tehdyn työsopimuksen jälkeen on tehty uusi työsopimus, johon on merkitty uusi koeaika. Tämän virheen työnantaja on huomautuksen jälkeen oikaissut.

Huttuselle ei ole kahden viimeksi mainitun tapahtuman johdosta annettu huomautusta.

Samana päivänä kun Huttusen työsopimus on purettu, Huttunen on työnantajapuolen ilmoituksen mukaan käyttäytynyt kuljettajalle sopimattomalla tavalla, kun hän on autosta poistuessaan sytyttänyt savukkeen ja aukaistuaan auton sivuluukut jäänyt katsomaan, kun matkustajat ovat ottaneet itse ulos tavaroita ryhtymättä auttamaan heitä. Huttusen oman ilmoituksen mukaan hän on tuolloin tarkastanut erään matkustajan kanssa sitä, olisiko tämän matkatavaroissa ollut soitin vahingoittunut. Tästä johtuen muut matkustajat ovat Huttusen mukaan itse ottaneet ulos tavaroitaan. Työnantaja on antanut tapahtuman jälkeen Huttuselle suullisen huomautuksen.

Huttusen työsopimuksen purkamisen pääasiallisena perusteena olleiden tilitysepäselvyyksien osalta on esitetty selvitystä Huttusen tilityksistä marraskuun 1989 ja huhtikuun 1990 väliseltä ajalta. Selvityksen mukaan Huttusella on mainittuna aikana ollut lähes päivittäin eroja kassan tarkistaman rahamäärän ja rahastuslaitteelle kertyneen käteisen liikennetulon välillä virheliput mukaan lukien. Päivittäisten erojen vaihteluväli on ollut marraskuussa +88 markasta -90,80 markkaan, joulukuussa -5 markasta -182,50 markkaan, tammikuussa -100,50 markasta +105,50 markkaan, helmikuussa -16 markasta +23 markkaan, maaliskuussa -205 markasta +211,50 markkaan ja huhtikuussa -97 markasta +102,70 markkaan.

Kuukausittain tarkasteltuna Huttusen kassanhoitajan tarkastamien tilitysten ja rahastuslaitteelle kertyneiden tulojen väliset erot ovat olleet joulukuussa -949,50 markkaa, tammikuussa -54,20 markkaa, helmikuussa +12,50 markkaa, maaliskuussa -70,80 markkaa ja huhtikuussa +23,10 markkaa.

Huttusen kohdalla on kassanhoitajan tarkastamien tilitysten ja rahastuslaitteelle kertyneiden tulojen ero kysymyksessä olevalta kuuden kuukauden jaksolta ollut työnantajapuolen ilmoituksen mukaan yhteensä -1 019,50 markkaa. Työnantajan mukaan selvitys on myös osoittanut, että Huttusella on ollut muita kuljettajia enemmän sellaisia rahastuspäiviä, jolloin päivittäinen ero on ylittänyt 10 markkaa, mitä yhtiössä on pidetty vaihtorahan käsittelystä aiheutuvana normaalina virheenä. Esitetty selvitys osoittaa, että päivittäisten virheiden vaihteluväli Huttusella on maaliskuussa 1990 ollut suurempi kuin muilla kuljettajilla. Sen sijaan muihin kuljettajiin verrattuna Huttusen kuukausittain tehdyissä tilityksissä ei ole joulukuuta 1989 lukuun ottamatta ollut havaittavissa suurempia poikkeuksia muihin kuljettajiin verrattuna.

Yhtiön taholta on Huttusen tilityksissä havaituiksi puutteiksi ilmoitettu myös, että kaikkiin virhelippuihin ei ollut merkitty ajo-ohjelman tunnusta eikä kuljettajan nimikirjoitusta. Työsuojeluvaltuutetun kertoman mukaan hänelle on virhelippujen osalta annettu ohjeeksi vain se, että lippuun tulee kirjoittaa sana "virhelippu". Yhtiön rahastusohjeissa, jotka työnantajan ilmoituksen mukaan on jaettu kuljettajille, on todettu, että väärin leimatun lipun taakse kirjoitetaan virhelippu ja se liitetään tilitykseen. Työnantajapuolelta ei ole selvitetty, että Huttuselle olisi annettu muita ohjeita virhelippujen täyttämiseksi.

Työnantajapuolelta on lisäksi ilmoitettu, että Huttusen tilitysaineistossa on aloitus- ja lopetuslippuja sekä virhelippuja liitetty muun kuin kysymyksessä olevan päivän tilitysaineistoon, eikä tilityksiä kaikissa tapauksissa ole tehty ohjeiden mukaisena ajankohtana.

Huttuselle ei työnantajan taholta ole ennen työsopimuksen purkamista huomautettu hänen tilityksissään olleista puutteellisuuksista.

Koska kysymys Huttusen työsopimuksen päättämisen perusteen riittävyydestä Huttusen oma menettely huomioon ottaen on kuitenkin ollut tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo, ettei Autoliikenteen Työnantajaliitto ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Etelän Liikenne Oy:llä ei ole ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua erityisen painavaa syytä Huttusen työsopimuksen päättämiseen ja velvoittaa Etelän Liikenne Oy:n suorittamaan Huttuselle mainitun sopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta korvauksena 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.5.1990 lukien.

Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Etelän Liikenne Oy velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen saa Autoliikenteen Työnantajaliitto pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Tuulensuu, Pennanen ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.