Labor court orders union to pay fine for failing to monitor strikes under collective agreement.
Legislator summary
AI generatedThe labor court ordered the Jämsän Woodworkers' Union to pay a fine for failing to fulfill its monitoring obligations regarding repeated strikes. The union argued it lacked timely information about the initial strikes and that its phone calls to the head of trust were sufficient, while the employer contended the union's response was inadequate given the recurring nature of the disputes. The court partially upheld the claim by finding the union liable for the final strike but rejected the fine for the earlier incidents due to insufficient evidence of negligence.
Legislator headnote
AI generatedSection 3 of the Collective Agreements Act; The union is liable for fines if it fails to monitor strikes effectively, but liability is not established if the union can demonstrate it lacked timely information or acted reasonably under the circumstances.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Pääluottamusmies oli ilmoittanut sahan jälkikäsittelyn ja rimoittamon lakkojen alkaessa pyrkineensä estämään niiden syntymisen. Muutoin ei ammattiosasto ollut ryhtynyt toimiin työrauhan turvaamiseksi. Kun ammattiosaston toimikunnan jäsen oli osallistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin työtaisteluna kohdistuneisiin lakkoihin, ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa.
Työntekijäliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan sellaisten työnseisausten osalta, joista se ei ollut saanut tietoa, eikä sellaisenkaan kahtena päivänä jatkuneen lakon osalta, jonka kestäessä liiton toimesta oli vaadittu pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työtaistelun uusiutuessa työnantajaliiton toimenpiteitä viimeisimmäksi sattuneen lakon osalta ei pidetty riittävinä valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. (Ään.)
Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Puutyöväen Liitto r.y. Kuultava Jämsän Puutyöväen ammattiosasto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 3.4.1990 allekirjoitetussa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
YLEISET MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 § Työrauhavelvoite ja järjestäytymisvapaus
Sitovuus
1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneitaliittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseninä.
Työrauha
2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitäpaitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin taistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
PALKKAUSMÄÄRÄYKSET
8 § Palkkaustavat
Palkkaustavat
1. Palkat määräytyvät työhön käytetyn ajan perusteella (tuntipalkat) tahi suoritetun työn tuloksen tai määrän perusteella (suorituspalkat).
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
12 § Ohjetuntipalkat
1. Kahdeksantoista vuotta täyttäneiden työntekijöiden ohjetuntipalkat ovat seuraavat:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
13 § Suorituspalkat
Urakkatyö
1. Mikäli työn laatu sen sallii ja se teknisesti on mahdollista, on työt mahdollisuuksien mukaan pyrittävä järjestämään urakkatyöksi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että liiton jäsenen Walkipuu Oy:n Olkkolan sahalla oli syksystä 1989 alkaen neuvoteltu sahan jälkikäsittelyn ja rimoittamon palkoista. Työntekijäpuoli oli vaatinut palkkoihinsa yli 10 prosentin ylimääräisiä korotuksia. Palkkavaatimuksen tukemiseksi työntekijät olivat keskeyttäneet työnteon sahan jälkikäsittelyssä ja rimoittamossa keväällä 1990. Sahalla oli 20 työntekijää keskeyttänyt työnteon 4.4.1990 30:ksi minuutiksi ja 9.4.1990 21 työntekijää yhdeksi tunniksi. Lakossa oli ollut 19 työntekijää 17.5. - 18.5.1990 ja 16 työntekijää 29.5. - 1.6.1990. Jämsän Puutyöväen ammattiosaston pääluottamusmies oli 29.5.1990 ilmoittanut tuotantopäällikölle, että työntekijät palaisivat työhön maanantaina 4.6.1990, mutta hän ei kyennyt takaamaan työrauhaa senkään jälkeen. Lakkoihin oli ottanut osaa yksi Jämsän Puutyöväen ammattiosaston toimikunnan jäsen.
Työntekijät olivat lakoilla siis pyrkineet painostamaan työnantajaa suostumaan työehtosopimukseen perustumattomiin palkankorotuksiin. Ammattiosasto vastasi työtaistelusta, koska se ei ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimiin estääkseen ja lopettaakseen lakkoilun. Myös osaston toimikunnan jäsen oli osallistunut lakkoon.
Puutyöväen Liitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se ei ollut pystynyt ehkäisemään lakkoilua sahalla.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Puutyöväen Liiton ja Jämsän Puutyöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Puutyöväen Liitto, jonka vastineeseen jutussa kuultavana ollut Jämsän Puutyöväen ammattiosasto osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Walkipuu Oy:n Olkkolan sahalla olivat palkat jääneet alan teollisuuden palkkojen keskiarvoa alhaisemmiksi. Se oli aiheuttanut työntekijöissä tyytymättömyyttä. Työnantaja oli sitä paitsi tulehtuneessa tilanteessa levittänyt työmaalle 28.5.1990 päivättyä tiedotetta, jossa oli arvosteltu jälkikäsittelyn työntekijöitä muun muassa työaikojen noudattamatta jättämisestä. Tiedote oli herättänyt työntekijöiden keskuudessa suuttumusta.
Lakon jatkuminen 29.5.1990 jälkeen oli johtunut yksinomaan tiedotteesta. Tapahtumien kulku oli muuten kanteessa kuvatunlainen. Lakko oli 17.5.1990 alkanut kello 12.40 ja päättynyt kello 15.40. Työntekijät olivat 18.5.1990 olleet poissa työstä koko päivän. Työt olivat päättyneet 28.5.1990 kello 14.28 siten, että työntekijät olivat olleet poissa työpaikalta tunnin ja 20 minuuttia. Työntekijät olivat olleet 1.6.1990 poissa koko päivän. Koko työnseisauksen ajan lakko oli koskenut ainoastaan jälkikäsittelyn ja rimoituksen työntekijöitä.
Lakoissa oli ollut kysymys palkankorotusvaatimuksista ainoastaan ennen toukokuun 29 päivää 1990. Työnseisaus ei sanotusta päivästä lähtien ollut kohdistunut lainkaan työehtosopimukseen, vaan sen syynä oli ollut yksinomaan työnantajan jakama lentolehtinen, jonka sisällön työntekijät olivat kokeneet epäoikeudenmukaiseksi.
Ammattiosaston pääluottamusmies oli tehnyt kaikkensa työrauhan palauttamiseksi. Ennen jokaista työnseisausta hän oli kutsunut kokoon työmaakokouksen ja ilmoittanut selvänä kantanaan lakon työrauhavelvoitteen vastaisuuden kehottaen työntekijöitä palaamaan työhön. Myös Puutyöväen Liiton työehtosopimussihteeri oli ilmoittanut selvästi liiton torjuvan kannan lakkoon ja kehottanut luottamusmiestä palauttamaan työrauhan.
Ammattiosasto, jonka jäsenmäärä oli noin 160, ja Puutyöväen Liitto olivat tehneet kaikkensa työrauhan palauttamiseksi.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Puutyöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä ainakin liiton osalta. Siinä tapauksessa, ettei ammattiosastoa voitaisi jättää tuomitsematta hyvityssakkoon, työnantajan menettely tulehtuneessa tilanteessa olisi kuitenkin otettava huomioon hyvityssakon määrää alentavana seikkana.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Walkipuu Oy:n Olkkolan sahan jälkikäsittelyn ja rimoittamon 20 työntekijää on keskeyttänyt työnteon 4.4.1990 puoleksi tunniksi ja 21 työntekijää 9.4.1990 yhden tunnin ajaksi, jolloin on käyty myös keskusteluja työntekijöiden ja henkilöstöpäällikön välillä. Edelleen 19 työntekijää on ollut lakossa osan päivää 17.5.1990 ja koko seuranneen päivän 18.5.1990. Työntekijöistä on 16 ollut lakossa tiistaista 29.5.1990 alkaen perjantaipäivän 1.6.1990 loppuun.
Puutyöväen Liitto on myöntänyt, että huhtikuussa 1990 olleilla työnseisauksilla samoin kuin 17.5. - 18.5.1990 toimeenpannulla lakolla on tuettu työnantajalle esitettyjä palkankorotusvaatimuksia. Sitä vastoin 29.5. 1.6.1990 ollut lakko on työntekijöiden ilmoituksen mukaan aiheutunut siitä, että jälkikäsittelyn ja rimoittamon työntekijät olivat pitäneet henkilöstöpäällikön 28.5.1990 laatimassa, työpaikalla jaetussa tiedotteessa jälkikäsittelyn työntekijäin käyttäytymisestä ja työskentelystä esitettyjä tietoja epäasiallisina. Tiedote on aiheuttanut selvityksen mukaan ärtymystä työpaikalla, mutta kun palkkauserimielisyydet ovat vielä tuolloin olleet ratkaisematta, viimeksi toimeenpantu lakko on osaltaan, kuten aikaisemmatkin työtaistelut, kohdistunut työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin.
Jämsän Puutyöväen ammattiosaston asettama pääluottamusmies on ilmoittanut lakkojen alkaessa pyrkineensä estämään niiden syntymisen. Muutoin ei ammattiosasto ole ryhtynyt toimiin työrauhan turvaamiseksi. Kun ammattiosaston toimikunnan jäsen on osallistunut lakkoihin, ammattiosasto on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.
Puutyöväen Liitto, jolla ei ole ollut tietoa huhtikuussa 1990 sattuneista työnseisauksista niiden tapahtuessa, on saanut työnantajaliitolta puhelinilmoituksen 17.5. 18.5.1990 olleesta lakosta toisena noista päivistä. Puutyöväen Liiton työehtosopimussihteeri on heti ollut yhteydessä pääluottamusmieheen, jonka ilmoituksen mukaan työpaikalla vallinneessa tulehtuneessa tilanteessa ei mitään ole ollut tehtävissä lakon lopettamiseksi. Kun viimeksi mainittu lakko on kuitenkin jäänyt lyhytaikaiseksi, työtuomioistuimen mielestä näyttämättä on jäänyt, että Puutyöväen Liitto olisi tämän lakon tai aikaisempien lakkojen osalta laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on ilmoittanut työntekijäliitolle puhelimitse myös 29.5.1990 alkaneesta lakosta, mutta tarkemmin on jäänyt selvittämättä, milloin ilmoitus on tehty. Työehtosopimussihteeri on tälläkin kerralla ilmoituksen saatuaan ottanut puhelimitse yhteyttä pääluottamusmieheen. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan työntekijät ovat olleet siinä määrin tuohtuneita, ettei hän mahtaisi tilanteelle mitään.
Työehtosopimussihteeri, jota on kuulusteltu todistajana, on muistellut olleensa toukokuussa 1990 sattuneiden työtaistelujen aikana puhelinyhteydessä pääluottamusmieheen työrauhan palauttamiseksi kaksi tai kolme kertaa. Hän on kertonut saaneensa tiedon lakon loppumisesta pääluottamusmieheltä puhelinkeskustelussa, jollaiset ovat tavallisia työtaistelutilanteissa.
Siitä huolimatta, ettei työnantajaliiton 29.5.1990 alkaneesta lakosta työntekijäliitolle tekemän ilmoituksen sisällöstä ja sen ajankohdasta ole esitetty tarkempaa selvitystä, Puutyöväen Liiton olisi pitänyt ryhtyä tehokkaampiin toimiin työtaistelun lopettamiseksi, kun otetaan huomioon, että lakot ovat toistuneet. Puutyöväen Liitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, jonka täyttämistä on vaikeuttanut pääluottamusmiehen kuvaama työntekijöiden keskuudessa vallinnut mieliala.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Jämsän Puutyöväen ammattiosaston maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 12 000 markkaa sekä Puutyöväen Liiton maksamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 5 000 markkaa.
Jämsän Puutyöväen ammattiosasto ja Puutyöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.
Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Rautiainen, Sulkunen ja Leivo.
Eri mieltä oleva jäsen S u l k u n e n, jonka mielipiteeseen jäsen L e i v o yhtyi, lausui:
Ammattiosaston vastuun osalta yhdyn tuomioon. Puutyöväen Liiton valvontavelvollisuuden osalta olen sitä mieltä, että liitto, jolla ei ole ollut tietoa huhtikuussa 1990 sahalla sattuneista työnseisauksista niiden tapahtuessa, on saanut työnantajaliitolta puhelimitse tiedon 17.5. 18.5.1990 olleesta lakosta ja myös 29.5.1990 alkaneesta lakosta niiden kestäessä, mutta ilmoitusten tarkempaa ajankohtaa ei ole jutussa selvitetty.
Puutyöväen Liiton työehtosopimussihteeri on lakoista tiedon saatuaan kaksi tai kolme kertaa puhelimitse kehottanut pääluottamusmiestä ryhtymään työpaikalla toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi. Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan tilanne on työntekijöiden keskuudessa ollut niin kärjistynyt, ettei mitään ole ollut hänen käsityksensä mukaan tehtävissä lakkojen lopettamiseksi. Työehtosopimussihteeri on saanut tiedon viimeisimmän lakon päättymisestä puhelinkeskustelussaan pääluottamusmiehen kanssa.
Kun Puutyöväen Liitolle ei ole ilmoitettu huhtikuussa 1990 olleista lakoista ja 17.5.1990 alkanut lakko on päättynyt jo seuraavana päivänä, katson jääneen näyttämättä, että liitto olisi näiden työnseisauksien kohdalla laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Viimeisimmän lakon aikana Puutyöväen Liiton toimenpiteet ovat olleet yhden tai kahden puhelinsoiton varassa, mutta kun selvittämättä on jäänyt, missä vaiheessa työnantajaliitto on vaatinut Puutyöväen Liitolta toimenpiteitä lakon lopettamiseksi, ei Puutyöväen Liiton voida katsoa näissä oloissa tämänkään työtaisteluvaiheen osalta laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Hylkään näillä perusteilla Puutyöväen Liittoon kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen ja velvoitan ammattiosaston yksin korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut tuomiolauselmasta ilmenevin tavoin.