Labour court allows icebreaker captain's claim for overtime pay despite Friday 14:00 stop, ruling collective agreement overrides ministry interpretation.

Kysymys jäänmurtajan päällikön oikeudesta työajanlyhennysvastikkeeseen vähintään viisi työpäivää kestäneeltä kalenteriviikolta, jos hän on lopettanut työnsä perjantaina kello 14.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Merenkulkulaitoksen alusten 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 §. Soveltamisala

1. Merenkulkulaitoksen alusten virkamiesten sekä merenmittausretkikuntien päälliköiden, luotauspäälliköiden ja mittausteknikoiden ja maanmittausteknikoiden palvelussuhteen ehdoista on voimassa, mitä tässä virkaehtosopimuksessa sovitaan. 2. Tämän virkaehtosopimuksen I ja II luvun määräykset koskevat työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain (248/82) soveltamisalan ulkopuolelle jääviä virkamiehiä vain, mikäli jäljempänä nimenomaan on niin sanottu. 3. Tämän lisäksi noudatetaan lakia työajasta kotimaanliikenteen aluksissa siltä osin, kuin tässä sopimuksessa ei ole toisin sovittu, sekä mitä tämän sopimuksen piiriin kuuluvien virkamiesten palvelussuhteen ehdoista on erikseen säädetty, määrätty tai sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖAIKAKORVAUKSET JA -LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 §. Työajanlyhennysvastike

1. Virkamies, lukuunottamatta päällikköä, vuorovapaata konepäällikköä ja merenmittausretkikunnan päällikköä, on oikeutettu kahteen vastiketuntiin vähintään viisi työpäivää käsittäneeltä kalenteriviikolta, jonka aikana hän on säännöllisenä työaikanaan tehnyt työtä 40 tuntia. Jos työviikossa on vuosi-, vastike- vai sairausloman vuoksi ollut työpäiviä vähemmän kuin viisi, virkamiehellä on edellä sanotun sijasta oikeus 24 minuutin vastikkeeseen jokaiselta kysymyksessä olevan kalenteriviikon työpäivältä, jona hän on tehnyt työtä säännöllisenä työaikana 8 tuntia. 2. Päällikkö, vuorovapaa konepäällikkö ja merenmittausretkikunnan päällikkö ovat oikeutettuja kahteen vastiketuntiin vähintään viisi työpäivää käsittäneeltä kalenteriviikolta. Jos työviikossa on vuosi-, vastike- tai sairausloman vuoksi ollut työpäiviä vähemmän kuin viisi, sanotuilla virkamiehillä on edellä sanotun sijasta oikeus 24 minuutin vastikkeeseen kultakin sanotun viikon työpäivältä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että määräys työajanlyhennysvastikkeesta oli otettu merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimukseen vuonna 1981.

Syksyllä 1988 merenkulkuhallituksen ja Suomen Laivanpäällystöliitto r.y:n välille oli syntynyt erimielisyys jäänmurtaja Urhon päällikön Tom Artelan työajanlyhennysvastikkeesta vuoden 1988 huhti-, kesä-, marras- ja joulukuulta.

Asiasta käydyissä neuvotteluissa merenkulkuhallitus oli ilmoittanut, ettei jäänmurtajien päälliköillä ollut oikeutta murtajien seisonta-aikana työajanlyhennysvastikkeeseen, mikäli työaikalomakkeesta ei ilmennyt, että hän oli työskennellyt perjantaina kello 14 jälkeen. Työnantajapuolen kanta oli virkaehtosopimuksen vastainen. Työnantaja ei ottanut huomioon sitä, etteivät päälliköt olleet työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain mukaisen työaikasuojan piirissä. Heillä ei ollut siten määrättyä päivittäistä taikka viikottaista työaikaa eikä heille myöskään maksettu ylityökorvauksia. Päälliköiden työajanlyhennysvastike määräytyi virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentin mukaan, jossa ei ollut kahdeksan tunnin päivittäisen tai 40 tunnin viikottaisen työajan edellytystä vastikkeen saamiseksi, kuten jäänmurtajan muuta virkasuhteista miehistöä koskevassa 14 §:n 1 momentissa.

Vastikkeen saamisen edellytyksenä virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentissa oli työpäivä, jonka tunteja ei ollut määrätty. Merenkulkuhallituksen ja Suomen Laivanpäällystöliiton välisessä 17.6.1982 päivätyssä pöytäkirjassa osapuolet olivat olleet yhtä mieltä siitä, että päälliköillä oli oikeus vastikkeeseen eräiden arkipyhien aattopäiviltä, jolloin muun miehistön työajan pituus oli kolme tuntia. Pöytäkirjassa oli muun muassa todettu, että päällikkö oli oikeutettu kahteen vastiketuntiin viisi työpäivää käsittäneeltä työviikolta siitä riippumatta, oliko mainitulla työviikolla ollut niin sanottuja lyhyitä kolmen tunnin aattopäiviä vai ei. Merenkulkuhallituksen ja Suomen Laivanpäällystöliiton väliset paikallisneuvottelut ja valtiovarainministeriön ja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n väliset keskusneuvottelut eivät olleet johtaneet yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että valtiovarainministeriön ja merenkulkuhallituksen tulkinta, ettei jäänmurtajan päällikkö ollut oikeutettu kahteen vastiketuntiin vähintään viisi työpäivää käsittäneeltä kalenteriviikolta, jos hän oli lopettanut työnsä perjantaina kello 14, oli virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentin vastainen, ja että Artelalla oli oikeus vuoden 1988 maksamatta jääneistä vastikkeista 8,2 tunnista saada rahana 908,20 markkaa 16 prosentin korkoineen kunakin kuukautena erääntyneen vastikkeen määrälle.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksen 14 §:n 1 momentissa tarkoitetun virkamiehen säännöllinen viikkotyöaika oli 40 tuntia. Täyden työviikon tekemisestä mainitut virkamiehet saivat kaksi vastiketuntia eli käytännössä heidän viikkotyöaikansa oli lyhennetty 38 tuntiin. Virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentilla oli ollut tarkoitus sopia työajasta kotimaan liikenteen aluksilla annetun lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien päälliköiden osalta samasta edusta eli täyden työviikon tehnyt päällikkö sai kaksi tuntia työajanlyhennysvastiketta.

Työajanlyhennysvastikkeet kaksi tuntia viikossa oli annettu sopimuksen 14 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetuille virkamiehille siten, että perjantaisin työpäivä oli päättynyt kello 14. Järjestelmä, jossa työajanlyhennysvastikkeet käytettiin perjantaina lyhennetyn työajan muodossa, oli luotu henkilöstön aloitteesta vuosina 1980 ja 1981, jolloin työajanlyhennysvastikkeesta oli sovittu. Järjestelmä oli otettu käyttöön ensiksi työsopimussuhteisen miehistön kohdalla ja lähes samanaikaisesti myös virkasuhteisen päällystön osalta.

Työajanlyhennysvastikkeesta mainitussa muodossa kaksi tuntia viikossa oli sovittu ensimmäisen kerran 19.3.1981 tehdyllä merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimuksella. Merenkulkuhallituksen aluksien päälliköille 10.11.1981 lähettämässä kirjeessä oli todettu muun muassa, että virkasuhteinen kansipäällystö oli 19.3.1981 tehdyn virkaehtosopimuksen mukaan oikeutettu 1.10.1981 lukien kahteen vastiketuntiin vähintään viisi työpäivää käsittäneeltä kalenteriviikolta, jonka aikana oli varsinaisena työaikana tehty 40 tuntia. Jos työviikossa oli vuosi-, vastike- tai sairausloman vuoksi ollut työpäiviä vähemmän kuin viisi, virkamies oli oikeutettu 24 minuutin vastikkeeseen jokaiselta kysymyksessä olevalta kalenteriviikon työpäivältä, jona hän oli tehnyt työtä varsinaisena työaikana kahdeksan tuntia. Päällikkö ja merenmittauspäällikkö olivat oikeutetut 24 minuutin vastikkeeseen kultakin sanotun viikon työpäivältä.

Päälliköiden kuten kansipäällystön sekä muiden merenkulkulaitoksen virkaehtosopimuksen piiriin kuuluvien osalta työpäivällä tässä yhteydessä tarkoitettiin päivää, jolloin säännöllinen työaika oli pääsääntöisesti sopimuksen 2 §:n mukaisesti kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Sopimusta näin tulkittaessa myös työajanlyhennysvastikkeella toteutettu työajanlyhennystavoite toteutui. Sillä seikalla, ettei päällikön työpäivän pituutta eikä työpäivän lopettamisajankohtaa ollut missään määritelty, ei ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä. Merkitystä ei myöskään ollut sillä seikalla, että päälliköt olivat oikeutettuja kahteen vastiketuntiin viisi työpäivää käsittäneeltä työviikolta siitä riippumatta, oliko mainituilla työviikoilla niin sanottuja lyhyitä kolmen tunnin aattopäiviä vai ei. Päälliköt eivät luonnollisestikaan olleet oikeutettuja tällaisilta työpäiviltä 24 minuutin vastikkeeseen, jos he eivät olleet olleet työssä näinä päivinä kolmen tunnin ajan.

Vakiintuneen käytännön mukaisesti jäänmurtajien päälliköiltä, jotka olivat merkinneet seisontakautena työaikapäiväkirjaan työpäivänsä päättyneeksi perjantaina kello 14, oli katsottu työajanlyhennysvastike käytetyksi. Jos vastikevähennystä ei ollut merkitty jäänmurtajan päällikön työaikapäiväkirjaan, oli aluksen palkanlaskenta olettanut, että päällikkö näinä perjantaipäivinä oli ollut työssä koko päivän. Näin oli aiemmin oletettu myös niiden päälliköiden osalta, jotka olivat merkinneet työaikapäiväkirjaan vain merkinnän "päällikön työaika" kunkin viikon kohdalle, jolloin työajanlyhennysvastiketta ei myöskään ollut vähennetty. Nyttemmin jäänmurtajien palkanlaskennassa oli epäselvyyksien välttämiseksi lähdetty siitä, että koko laivaväki oli lopettanut työnsä perjantaisin kello 14, jollei työaikapäiväkirjamerkinnöistä ilmennyt, että oli työskennelty kello 14:n jälkeenkin.

Jos päällikkö oli aluksella täyden työviikon ja siis normaalina perjantaina kello 16 saakka, lisättiin hänen vastikesaldoonsa kyseessä olevan viikon työajanlyhennysvastike yhteensä kaksi tuntia. Työajanlyhennysvastikkeiden käyttäminen perjantaina lyhennetyn työpäivän muodossa oli järjestelmä, jonka tuli koskea koko laivan henkilöstöä. Mikäli päällikkö lopetti työnsä aluksella perjantaina kello 14 kuten muukin henkilöstö, tuli myös hänen kohdallaan katsoa, että työajanlyhennysvastike kuitattiin lyhyemmän työpäivän muodossa. Mikäli näin ei meneteltäisi asetettaisiin eri henkilöstöryhmät perusteettomasti eri asemaan.

Sopimuksen oikea tulkinta oli se, että jäänmurtajan päällikkö, joka oli lopettanut työnsä perjantaina kello 14, oli käyttänyt sopimuksen 14 §:n 2 momentissa tarkoitetun työajanlyhennysvastikkeen. Jäänmurtaja Urhon päällikölle Artelalle oli kysymyksessä olevat etuudet myönnetty tämän tulkinnan mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Merenkulkulaitoksen alusten virkaehtosopimukseen ovat vuodesta 1981 lähtien sisältyneet määräykset työajan lyhennysvastikkeesta. Työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain soveltamispiiriin kuuluvien virkamiesten osalta vastikeaika on sidottu säännölliseen päivittäiseen ja viikottaiseen työaikaan kun taas kyseisen lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävien virkamiesten kuten päälliköiden osalta vastikeaika on sidottu työviikkoon ja työpäiviin.

Merenkulkuhallituksen 24.8.1982 päivätyssä kirjeessä on ilmoitettu, että jäämurtajien seisontakautena voidaan ns. työaikalyhennysvastiketunnit käyttää siten, että perjantaisin työpäivä päättyy kello 14.00, mikäli se töiden järjestelyn kannalta on tarkoituksenmukaista.

Jäänmurtajien päälliköiden osalta on virkaehtosopimusta sovellettu alusten seisontakautena käytännössä siten, että työajanlyhennysvastike on katsottu käytetyksi, milloin päällikkö on merkinnyt työaikapäiväkirjaan työpäivänsä päättyneeksi perjantaina kello 14.00. Jos vastikevähennystä ei ole merkitty työaikapäiväkirjaan tai jos siihen on merkitty esimerkiksi "päällikön työaika", työajanlyhennysvastiketta ei ole vähennetty. Merenkulkuhallitus on muuttanut soveltamiskäytäntöä vuonna 1988 siten, että koko laivaväen on oletettu lopettaneen työnsä perjantaisin kello 14.00, jollei työaikapäiväkirjamerkinnöistä ilmene, että aluksella on työskennelty kello 14 jälkeen. Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan työajanlyhennysvastikkeiden käyttäminen perjantaina lyhennetyn työpäivän muodossa on järjestelmä, jonka tulee koskea laivan koko henkilöstöä. Muussa tapauksessa asetettaisiin eri henkilöstöryhmät perusteettomasti eri asemaan.

Virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentissa tarkoitetaan täydellä työviikolla työviikkoa, joka käsittää viisi työpäivää. Työpäivän pituutta ei sopimuksessa ole määritelty. Merenkulkuhallituksen ja Suomen Laivanpäällystöliiton yhteisestä tulkintakäytännöstä, jossa päällikön työpäiväksi on hyväksytty kolmen tunnin pituinen aattopäivä, on pääteltävissä, ettei työpäivän tarvitse vastiketta kerryttääkseen olla vähintään kahdeksan tunnin pituisen.

Asiassa on riidatonta, että Tom Artela jäänmurtaja Urhon päällikkönä on työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain soveltamisalan ulkopuolella ja että työajanlyhennysvastikkeen osalta häneen on sovellettava virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momenttia. Kun merenkulkuhallituksen edellä mainittu ohje vuodelta 1982, jonka antamisesta ei ole sovittu Suomen Laivanpäällystöliiton kanssa, on koskenut työaikaa perjantaisin seisontakautena ja kun siinä lisäksi käsitellään muun muassa oikeutta ylityökorvaukseen, on katsottava, että ohjeen mukainen menettely on tarkoitettu koskemaan vain virkaehtosopimuksen 14 §:n 1 momentissa tarkoitettuja työaikalain alaisia virkamiehiä. Tähän viittaa myös vuoteen 1988 jatkunut edellä todettu soveltamiskäytäntö.

Asianosaisten kesken ei ole sovittu uudesta tulkinnasta jäänmurtajien päälliköiden osalta. Merenkulkulaitos ei ole voinut perustellusti johtaa uutta tulkintaa myöskään tarpeesta kohdella aluksen koko henkilökuntaa samalla tavoin, koska jäänmurtajien päälliköt muutoinkin ovat työaikasäännösten soveltamisen suhteen eri asemassa muuhun henkilökuntaan verrattuna.

Työtuomioistuin katsoo edellä todetuilla perusteilla, ettei valtiovarainministeriöllä ole ollut perusteita tulkita virkaehtosopimuksen 14 §:n työajanlyhennysvastiketta koskevia määräyksiä niin, että vastikkeen kertyminen työajasta kotimaan liikenteen aluksissa annetun lain soveltamispiirin ulkopuolella olevan päällikön osalta olisi edellyttänyt työskentelyä perjantaisin kello 14 jälkeen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että valtiovarainministeriön ja merenkulkuhallituksen tulkinta, jonka mukaan jäänmurtajan päällikkö ei ole oikeutettu kahteen vastiketuntiin vähintään viisi työpäivää kestäneeltä kalenteriviikolta, jos hän on lopettanut työnsä perjantaina kello 14.00, on virkaehtosopimuksen 14 §:n 2 momentin vastainen.

Työtuomioistuin lisäksi vahvistaa, että Tom Artelalla on oikeus vuoden 1988 maksamatta jääneistä vastikkeista 8,2 tunnista saada rahana 908 markkaa 20 penniä 16 prosentin korkoineen laskettuna huhti-, kesä-, marras- ja joulukuun 1988 lopusta kunakin kuukautena erääntyneen vastikkeen määrälle.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden saa kantaja pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Juurinen, Hynönen ja Lehto-Kannisto.

Tuomio oli yksimielinen.