Labor court dismisses union claim that temporary civil servant dismissal rules apply to work interruptions.

Autorekisterikeskus oli antanut autokatsastuksen toimipaikoilla työskenteleville varakatsastusmiehille tilapäisiksi virkamiehiksi ottamisesta määräyskirjat vuoden ajaksi. Varakatsastusmiehet eivät kuitenkaan olleet tehneet työtään yhtäjaksoisesti koko vuotta, vaan heidän työskentelynsä oli työn vähyyden vuoksi keskeytetty eripituisiksi ajanjaksoiksi. Varakatsastusmiesten virkasuhteita ei ollut irtisanottu töiden keskeytyessä.

Virkaehtosopimuksen määräykset irtisanomisajoista koskivat sanamuotonsa mukaan yksinomaan virkasuhteen irtisanomisella tapahtuvassa päättämisessä noudatettavaa menettelyä. Irtisanomisaikoja koskevat virkaehtosopimuksen määräykset eivät koskeneet tilanteita, joissa varakatsastusmiehen työskentely tilapäisesti keskeytettiin virkasuhdetta päättämättä.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Vuosia 1988 1990 koskevassa valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muut palvelussuhteen ehdot

50 §. Vakinaisen virkamiehen virkasuhde voidaan viranomaisen puolelta irtisanoa päättymään aikaisintaan:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tilapäisen virkamiehen virkasuhde voidaan viranomaisen puolelta irtisanoa päättymään aikaisintaan yhden kuukauden kuluttua ja virkamiehen puolelta aikaisintaan 14 päivän kuluttua.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 22.8.1988 tehdyssä pääsopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Kanneoikeus ja sen vanhentuminen

Kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennenkuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on lausunut, että järjestön jäsenyhdistyksen Autokatsastajat r. y:n jäseniä oli toiminut Autorekisterikeskuksen palveluksessa tilapäisinä virkamiehinä varakatsastusmiehen nimikkeellä. Varakatsastusmiehille oli annettu määräyskirja tilapäiseksi virkamieheksi ottamisesta 1.1. - 31.12.1988 väliseksi ajaksi. Määräyskirjan mukaan palkkaus määräytyi työssäoloajalta valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukaan maksettavana tuntipalkkiona. Edelleen määräyskirjassa oli todettu varakatsastusmiehen tehtävien osalta, että hän suorittaisi toimipaikan päällikön määräämät katsastus- ja kuljettajantutkintotehtävät sekä työhön kutsumisen osalta, että työssäoloaika sovittaisiin toimipaikan päällikön ja varakatsastusmiehen kesken erikseen kulloisenkin tarpeen mukaan.

Varakatsastusmiesten työskentely oli vuoden 1988 aikana keskeytetty aika ajoin ja heidät oli lomautettu yhden tai kahden päivän ennakkovaroituksella. Keskeytysajalta varakatsastusmiehille ei ollut maksettu palkkaa. Autorekisterikeskus oli perustellut menettelyään töiden vähyydellä ja määräyskirjassa olevalla merkinnällä työhön kutsumisesta.

Valtion virkamiesasetuksen 22 §:n 3 momentin mukaan tilapäinen virkamies otettiin määräajaksi. Asetuksen 23 §:n mukaan määräajaksi otetun tilapäisen virkamiehen virkasuhde päättyi ilman irtisanomista, kun määräaika oli kulunut, jollei virkasuhde irtisanomisen johdosta ollut päättynyt sitä ennen. Edelleen asetuksen 22 §:n 2 momentissa oli säädetty, että virasto voi ottaessaan tilapäisen virkamiehen rajoittaa hänelle kuuluvan työajan, opetusvelvollisuuden tai muun työmäärän tietyksi osaksi tehtävään yleensä kuuluvasta koko työmäärästä. Autorekisterikeskus ei kuitenkaan määräyskirjaa antaessaan ollut ajallisesti rajoittanut työaikaa tiettyihin viikonpäiviin tai kalenterikuukausiin.

Sen enempää valtion virkamieslaki kuin virkamiesasetuskaan eikä myöskään yleinen virkaehtosopimus tehneet mahdolliseksi virkamiehen lomauttamista töiden vähyyden vuoksi. Sen vuoksi työnantajan määräyksestä tapahtuneessa työstä poissaolotapauksessa oli tosiasiassa kysymys tilapäisen virkamiehen irtisanomisesta. Valtion yleisen virkaehtosopimuksen 50 §:n mukaan tällöin oli noudatettava kuukauden pituista irtisanomisaikaa.

Asiassa oli 18.1.1989 käyty paikallisneuvottelut. Järjestöpuolelta oli neuvottelussa korostettu, että Autorekisterikeskuksessa päätoimessa olevien tilapäisten virkamiesten virkasuhdetta ja palkanmaksua ei olisi saanut keskeyttää ilman irtisanomisaikaa ja irtisanomismenettelyä. Varakatsastusmiehille olisi tullut takautuvasti suorittaa palkka kultakin sellaiselta irtisanomis- ja lomautusajalta, jossa irtisanomismenettelyä ei ollut noudatettu.

Kantajajärjestö oli 21.3.1989 pyytänyt asiassa keskusneuvotteluja. Asiasta oli pidetty neuvottelutilaisuudet 21.4. ja 3.5.1989, mutta valtiovarainministeriö ei ollut suostunut pitämään niitä keskusneuvotteluina, vaan asiasta oli laadittu muistio, josta oli käynyt ilmi kummankin osapuolen kanta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on jutun käsittelyn aikana täsmennettyään vaatimuksiaan vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Autorekisterikeskus on toiminut valtion yleisen virkaehtosopimuksen 50 §:n vastaisesti määrätessään varakatsastusmiehen tehtävissä olleille tilapäisille virkamiehille, joiden määräyskirja on ollut voimassa 1.1. - 31.12.1988, töiden vähyydestä johtuvia poissaolopäiviä ilmoittamatta niistä etukäteen kuukauden pituista irtisanomisaikaa noudattaen. Lisäksi STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että mainituilla virkamiehillä on oikeus irtisanomisajan palkkaan yhdeltä kuukaudelta kunkin sellaisen Autorekisterikeskuksen määräämän töiden vähyydestä johtuvan työstä poissaolon vuoksi, josta ei ollut ilmoitettu etukäteen kuukauden pituista irtisanomisaikaa noudattaen, vähennettynä kuitenkin kultakin ajanjaksolta työpäivien perusteella jo maksettu palkka.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että vuoden 1988 alusta lukien katsastustoimipaikoilla työskentelevät varakatsastusmiehet olivat olleet valtion virkamiesasetuksen 22 §:n mukaisia tilapäisiä virkamiehiä. Todistukseksi tilapäiseksi virkamieheksi ottamisesta heille oli annettu määräyskirja.

Määräyskirjan mukaisesti varakatsastusmiehelle oli suoritettu työssäoloajalta kulloinkin voimassa oleva valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukainen tuntipalkkio. Työmäärä puolestaan oli määräyskirjassa virkamiesasetuksen 22 §:n 2 momentin mukaisesti rajoitettu koskemaan vain toimipaikan päällikön määräämiä katsastusja kuljettajantutkintotehtäviä. Mainittuja tehtäviä varakatsastusmies oli määrätty hoitamaan kulloisenkin tarpeen mukaan, jonka perusteella oli taas määräytynyt varakatsastusmiesten työssäoloaika.

Koska varakatsastusmiesten palkkauksesta ei ollut määräyksiä virkaehtosopimuksissa, ei STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n vaatimusta palkkauksen suorittamisesta varakatsastusmiesten töiden vähyydestä johtuvilta poissaolopäiviltä voitu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaisesti tutkia työtuomioistuimessa. Kanteessa tarkoitettu erimielisyys ei ollut sellainen riita-asia, jossa olisi kysymys virkaehtosopimuksen pätevyydestä, voimassaolosta, sisällöstä, laajuudesta, tietyn sopimuskohdan oikeasta tulkinnasta tai menettelyn virkaehtosopimuksen tai virkaehtosopimuslain mukaisuudesta. Sen takia asiasta ei myöskään ollut käyty keskusneuvotteluja.

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 13 §:n 1 momentin mukaan kannetta työtuomioistuimessa ei saanut panna vireille ennen kuin asiassa oli käyty sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut. Työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan työtuomioistuin ei saanut tutkia kannetta, kun virkaehtosopimuksen mukaan sitä koskevasta riitaisuudesta olisi pitänyt sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvotella, mutta neuvottelut olivat jääneet käymättä.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J ei kanteessaan myöskään ollut riittävästi yksilöinyt palkkauksen määräytymisperusteita. Varakatsastusmiesten palkkaus työssäoloajalla oli vahvistettu tuntipalkkiona, jonka mukaan laskettu kuukausiansio oli samalla henkilöllä eri kuukausina saattanut huomattavastikin vaihdella. Vaatimus irtisanomisajan palkkauksesta ei ollut riittävästi yksilöity, eikä sitä sen vuoksi voitu ottaa tutkittavaksi.

Tilapäisten tehtävien luonteen vuoksi varakatsastusmiesten määräyskirjat oli kirjoitettu olemaan voimassa määräajan, yleensä kalenterivuoden loppuun. Kanteessa mainituissa tapauksissa varakatsastusmiehille oli annettu määräyskirjat ajalle 1.1. - 31.12.1988. Vuoden pituisten määräyskirjojen antamisella Autorekisterikeskus oli pyrkinyt siihen, ettei varakatsastusmiehille jokaista erillistä työjaksoa varten olisi tarvinnut kirjoittaa eri määräyskirjaa. Tarkoituksena oli ollut, että saman määräyskirjan perusteella voitaisiin kutsua varakatsastusmiehiä töihin tarpeen mukaan.

Virkamiesasetuksen 22 §:n 2 momentti teki mahdolliseksi työajan rajoittamisen tietyksi osaksi tehtävään yleensä kuuluvasta työmäärästä. Työmäärän rajoitus oli määräyskirjassa ilmaistu tehtävien kuvauksella, joka koski toimipaikan päällikön määräämiä katsastus- ja kuljettajantutkintotehtäviä. Työmäärän rajoitus oli ollut virkamiesasetuksen 22 §:n 2 momentin mukainen.

Katsastus- ja kuljettajantutkintotehtäviä oli toimipaikan päällikön toimesta määrätty varakatsastusmiesten hoidettavaksi kulloisenkin tarpeen mukaan. Heidän työssäoloaikansa oli määräytynyt sen mukaisesti. Määräyskirjassa oli sanottu, että työssäoloaika sovittaisiin toimipaikan ja varakatsastusmiehen kesken erikseen kulloisenkin tarpeen mukaan.

Varakatsastusmiesten tiedossa oli ollut tehtävää vastaanottaessaan, ettei työtä tullut riittämään jokaiselle päivälle. Se oli käynyt ilmi määräyskirjan sanamuodosta ja myös siitä, että oli haluttu käyttää tuntipalkkion mukaan määräytyvää palkkausperustetta. Määräyskirjassa oli nimenomaisesti puhuttu myös työssäoloajasta eikä työajasta. Työssäoloaika puolestaan oli sovittu määräytymään tarpeen mukaan. Määräyskirjassa ei ollut tarkoitettu, että työssäoloajan järjestäminen tai järjestämättä jättäminen edellyttäisi varakatsastusmiehen suostumusta. Toimipaikan päällikkö ja varakatsastusmies eivät olleet määräyskirjassa voineet sopia siitä, mitä virkamies teki, eivätkä muistakaan työnjohto-oikeuden piiriin kuuluvista asioista. Näistä seikoista ei voitu määrätä edes virkaehtosopimuksin.

Varakatsastusmiehiä ei myöskään ollut irtisanottu eikä heidän virkasuhdettaan ollut muullakaan tavoin keskeytetty, vaan varakatsastusmiehille oli määräyskirjaan merkityn työmäärän rajoituksen perusteella ilmoitettu, milloin työtä ei ollut tarjolla. Se, että palkanmaksu näiltä päiviltä oli keskeytynyt, oli johtunut määräyskirjassa sovituista palkkauksen määräytymisperusteista.

Tapaukseen eivät soveltuneet yleisen virkaehtosopimuksen määräykset irtisanomisajasta, koska kysymyksessä ei ollut ollut virkasuhteen irtisanominen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta ja, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on vielä lausunut, että kanne kuului työtuomioistuimen tutkittavaksi, koska kanteessa kerrotulla menettelyllä Autorekisterikeskus oli toiminut valtion yleisen virkaehtosopimuksen 50 §:n vastaisesti.

Autorekisterikeskuksen palveluksessa tilapäisinä virkamiehinä olevien varakatsastusmiesten määräyskirjoissa oli toteamus siitä, että työssäoloaika sovittiin toimipaikan päällikön ja varakatsastusmiehen kesken erikseen kulloisenkin tarpeen mukaan. Kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa päällikön ja varakatsastusmiehen kesken ei ollut kuitenkaan sovittu erillisistä työstäpoissaolopäivistä. Autorekisterikeskus oli yksipuolisella määräyksellään todennut, että mainittuina päivinä ei varakatsastusmiehen työtä tarvittaisi. Näin ollen Autorekisterikeskus oli itse asiassa noudattanut aikaisempaa käytäntöään. Neuvotteluissa syksyllä 1987 Valtion Teknillisten Keskusliitto r. y:n ja valtiovarainministeriön kesken oli toimipaikan päällikön aiempi yksipuolinen oikeus määrätä työssäoloaika muutettu toimipaikan päällikön ja varakatsastusmiehen välistä keskinäistä sopimista edellyttäväksi.

Valtion virkamiesasetuksen 22 §:n 2 momenttia ei voinut tulkita siten, että varakatsastusmiehen tehtävät olisi rajoitettu koskemaan toimipaikan päällikön määräämiä katsastus- ja kuljettajantutkintotehtäviä. Määräyskirjassa ei ollut etukäteen millään tavalla ajallisesti rajoitettu työaikaa. Kun työstä poissaoloista ei ollut sovittu toimipaikan päällikön ja varakatsastusmiehen kesken, kysymyksessä oli valtion yleisen virkaehtosopimuksen 50 §:n vastainen toiminta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Autorekisterikeskus on vuonna 1988 antanut autokatsastuksen toimipaikoilla työskenteleville varakatsastusmiehille tilapäisiksi virkamiehiksi ottamisesta määräyskirjat koko vuoden ajaksi. Kanteessa tarkoitetut varakatsastusmiehet eivät kuitenkaan ole tehneet työtään yhtäjaksoisesti koko vuotta, vaan heidän työskentelynsä on työn vähyyden vuoksi keskeytetty eripituisiksi jaksoiksi.

Kanteessa esitetyssä vahvistusvaatimuksessa on kysymys siitä, onko varakatsastusmiehille ilmoitettava työskentelyjakson keskeytymisestä noudattamalla valtion yleisen virkaehtosopimuksen 50 §:ssä sovittua irtisanomisaikaa ja siinä tapauksessa, että näin olisi meneteltävä, myös irtisanomisajalta maksettavasta palkasta. Kun vahvistusvaatimus perustuu siihen, että Autorekisterikeskuksen menettely ei ole ollut valtion yleisen virkaehtosopimuksen edellä mainitun määräyksen mukaista ja tuollaisen menettelyn seuraamuksista, asia tältä osin kuuluu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan sen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi.

STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J on esivalmistelussa täsmentänyt irtisanomisajan palkkojen maksamista koskevaa vahvistusvaatimusta vaatimalla vahvistettavaksi, että kultakin kuukauden pituiselta irtisanomisajalta on varakatsastusmiehille suoritettava täysi palkka siihen sisältyviltä työpäivinä pidettäviltä päiviltä vähennettyinä työssäolopäiviltä jo maksetuilla palkoilla. Huomioon ottaen työtuomioistuimesta annetun lain 17 ja 23 §:n säännökset työtuomioistuin katsoo, että vahvistusvaatimus on sen täsmentämisen jälkeen esitetty riittävän selvästi ja täsmällisesti.

Valtiovarainministeriö on vielä vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sen vuoksi, että asiassa ei ole käyty pääsopimuksen 13 §:ssä tarkoitettuja keskusneuvotteluja. Selvityksen mukaan asiassa on käyty STTK:n Julkisten alojen ammattijärjestö STTK-J:n keskusneuvottelupyynnön perusteella neuvottelu sen ja valtiovarainministeriön välillä, mutta ministeriö on katsonut, ettei erimielisyys koskenut keskusneuvottelussa käsiteltävää asiaa. Kun neuvotteluja on pidettävä keskusneuvotteluina, ei työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan ole estettä asian tutkimiselle.

Tutkiessaan asian oikeudenkäyntiväitteiden estämättä työtuomioistuin toteaa, että valtion virkamiesasetuksen 22 §:n 2 momentin mukaan virasto voi ottaessaan tilapäisen virkamiehen rajoittaa hänelle kuuluvan työajan, opetusvelvollisuuden tai muun työmäärän tietyksi osaksi tehtävään yleensä kuuluvasta koko työmäärästä. Autorekisterikeskuksen antamissa määräyskirjoissa on ilmoitettu, että varakatsastusmiehen palkkauksena työssäoloajalta on kulloinkin voimassa olevan valtiovarainministeriön vahvistamien perusteiden mukainen tuntipalkkio ja että tehtävinä ovat toimipaikan päällikön määräämät katsastus- ja kuljettajantutkintotehtävät. Määräyskirjojen mukaan varakatsastusmiehen työssäoloajoista sovitaan toimipaikan ja varakatsastusmiehen kesken erikseen kulloisenkin tarpeen mukaan.

Varakatsastusmiehille on selvityksen mukaan ennen palveluksen alkua annettu Autorekisterikeskuksen laatima ohjekirje palvelussuhteen ehdoista. Siinä on todettu muun muassa, että varakatsastusmies suorittaa ne uusintakatsastukset, jotka toimipaikan päällikkö määrää ja että varakatsastusmiestä käytetään työssä silloin, kun kuukausipalkkainen henkilökunta työn ruuhkautumisen tai työvoiman tilapäisen vajauksen takia ei ehdi suorittaa kaikkia tehtäviä.

Vuoden 1988 aikana on kanteessa kerrotuin tavoin keskeytetty työskentely töiden vähyyden perusteella siinä tarkoitetuilta varakatsastusmiehiltä muutamien päivien varoitusaikaa noudattaen. Vastaavalla tavalla on menetelty myös aikaisempina vuosina.

Varakatsastusmiesten työssäolon keskeyttämisessä ei ole kysymys virkasuhteen päättämisestä, vaan työnteon tilapäisestä keskeyttämisestä työn vähyyden vuoksi. Valtion virkamiesasetuksen 22 §:n säännösten mukaan tilapäisen virkamiehen virkasuhde kestää määräajan, jollei häntä sitä ennen irtisanota. Kanteessa mainittujen varakatsastusmiesten virkasuhteita ei ole irtisanottu määräyskirjoissa mainittuna määräaikana.

Valtion yleisen virkaehtosopimuksen 50 §:n määräykset irtisanomisajoista koskevat sanamuotonsa mukaan yksinomaan virkasuhteen irtisanomisella tapahtuvassa päättämisessä noudatettavaa menettelyä. Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, että irtisanomisaikoja koskevat virkaehtosopimuksen määräykset koskisivat myös tilanteita, joissa varakatsastusmiehen työskentely tilapäisesti keskeytetään virkasuhdetta päättämättä. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että Autorekisterikeskus olisi valtion yleisen virkaehtosopimuksen perusteella ollut velvollinen ilmoittamaan varakatsastusmiehille työn tekemisen keskeyttämisestä irtisanomisaikaa noudattaen.

Tuomiolauselma

Asian tutkimista vastaan tehdyt oikeudenkäyntiväitteet hylätään.

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Rautiainen, Juurinen, Leivo ja Tuomi.

Tuomio oli yksimielinen.