Employee entitled to sick pay despite alcohol-induced psychosis as injury not caused by gross negligence.

Työntekijä oli loukkaantunut hypättyään alkoholin käytöstä johtuneessa vierotuspsykoosissa viidennessä kerroksessa sijainneen asuntonsa ikkunasta. Työntekijän ei katsottu aiheuttaneen tahallaan työkyvyttömyyttään. Kun mainitun sairaustilan kehittyminen ei ole ollut ennakoitavissa, työntekijän ei katsottu myöskään kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksellaan aiheuttaneen sairauttaan.

Työntekijällä oli oikeus sairausajan palkkaan. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hyvityssakkovaatimukset yhtiötä ja työnantajaliittoa vastaan hylätty. (Ään.)

TUOMIO

Kantaja, Paperiliitto r.y.

Vastaajat, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y., Rauma-Repola Oy

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välisessä 21.3.1988 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V

SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

25 §

SAIRAUSAJAN PALKKA

A. Sairaus

1. Työntekijällä, jonka työsuhde on kestänyt vähemmän kuin kuusi kuukautta, ja joka sairauden, tapaturman tai terveydenhoitoviranomaisten määräyksestä on estynyt tekemästä työtä, on oikeus saada sairausajan palkka toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä tai 6 §:n 11. kohdassa tarkoitettu vuorovapaa, enintään kunnes työkyvyttömyys on jatkunut sen pituisen ajan, jonka kuluttua lain säätämässä sairausvakuutuksessa alkaa oikeus sairauspäivärahaan. Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys jatkuu koko edellä mainitun enimmäisajan, maksetaan sairausajan palkka myös odotuspäiviltä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Jos työsuhde on yhtä jakoisesti kestänyt vähintään 5 vuotta, on työntekijällä oikeus saada sairausajan palkkaa enintään 42 päivän ajalta työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien. Jos työsuhde on yhtäjaksoisesti kestänyt vähintään 10 vuotta, on työntekijällä oikeus saada sairausajan palkkaa enintään 56 päivän ajalta työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Sairausajan palkkaa ei kuitenkaan makseta, jos työntekijä on aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Työntekijän tulee vaadittaessa esittää lääkärintodistus sairaudestaan tai terveydenhoitoviranomaisen määräys poissaolostaan esittäessään työnantajalle sairausajan palkkaa koskevan vaatimuksensa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on lausunut, että Rauma-Repola Oy:n Porin tehtaalla työskennellyt paperityöntekijä A oli 4.5.1989 hypännyt viidennessä kerroksessa sijainneen asuntonsa ikkunasta. Tällöin A oli saanut useita luunmurtumia ja lääkäri oli määritellyt hänelle sairausajaksi 4.5. - 30.6.1989. Psykiatrin 18.9.1989 antamasta lääkärinlausunnosta ilmeni, että A oli ollut hänen haastattelussaan 5.5.1989. Haastattelussa A oli kertonut olleensa vainottu ja hengenvaarassa. Tässä epätoivoisessa tilanteessa hän oli hypännyt parvekkeelta. Psykiatri oli haastattelun perusteella tullut siihen tulokseen, että potilaalla oli tapahtumahetkellä ollut alkoholidelirium eli vierotuspsykoosi. Psykiatrin käsityksen mukaan potilas oli tapahtumahetkellä ollut psykoottisessa tilassa ja vammoja ei tässä mielessä voitu katsoa itse aiheutetuiksi.

Työnantaja oli ilmoittanut, ettei se tulisi maksamaan A:lle työehtosopimuksen mukaista sairausajan palkkaa. Työnantajalle oli esitetty lääkärintodistus. Myös mainittu psykiatrin lausunto oli esitetty paikallisen työnantajan edustajalle. Työntekijäin sairauskassa oli myöntänyt A:lle sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa 4.5. ja 30.6.1989 väliseltä ajalta.

Työnantajaliiton ja työntekijäliiton välillä oli ollut voimassa tulkinta, jonka mukaan työnantaja maksoi työntekijälle sairausajan palkkaa, jos työntekijä sai sairausvakuutuksen nojalla korvausta sairaudesta tai vammasta. Ottaen huomioon mainitun psykiatrin lausunnon sekä liittojen välillä voimassa olleen edellä mainitun periaatteen työnantaja oli velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkkaa vaaditulta ajalta. Psykiatrin lausunnon mukaan kysymyksessä ei ollut ollut työehtosopimuksen 25 §:n 4 kohdan tarkoittama tilanne.

Asiasta oli neuvoteltu sekä paikallisesti että liittojen välillä pääsemättä yksimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on ollut oikeus saada työehtosopimuksen 25 §:n 3 kohdan 2 kappaleen nojalla sairausajan palkkaa ajalta 4.5. - 30.6.1989 ja että kysymyksessä ei ollut työehtosopimuksen 25 §:n 4 kohdassa tarkoitetuista seikoista. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut Rauma-Repola Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Rauma-Repola Oy ovat lausuneet, että tapahtumapäivänä 4.5.1989 puolen päivän aikoihin A oli soittanut eräälle tuttavalleen tiedustellen, voisiko tämä lainata 200 markkaa, minkä summan hän välttämättä tarvitsisi velkojensa maksuun. A oli kertonut, että jollei hän heti maksaisi velkaansa, häneen saattoi kohdistua väkivaltaa. A oli tuntunut täysin normaalilta. Hän ei ollut vaikuttanut päihtyneeltä eikä ollut edes tuoksunut alkoholille. Noin tunti sen jälkeen, kun tuttava oli jättänyt A:n tämän asunnolle A oli hypännyt asuntonsa ikkunasta.

Tapahtumapäivää edeltäneenä aikana A oli ollut tavanomaisesti töissä työtuntijärjestelmän edellyttämällä tavalla eikä hänen esimiehensä ollut havainnut hänessä tai hänen käyttäytymisessään mitään poikkeavaa.

Lääkärintodistuksessa, joka oli päivätty 30.5.1989, oli taudinmäärityksen kohdalla mainittu pelkästään putoamisesta johtuneet fyysiset vammat. Alkoholideliriumista ei ollut mainittu mitään, vaikka psykiatrin suorittama A:n haastattelu oli tapahtunut jo 5.5.1989. Psykiatrin 18.9.1989 allekirjoittama lääkärinlausunto oli perustunut pelkästään A:n omaan kertomukseen. Lisäksi lausunto oli annettu noin viisi kuukautta tapahtuman jälkeen eikä se ollut ollut saatavilla silloin kun kyseessä oleva erimielisyysasia oli ollut liittoneuvottelussa esillä 14.8.1989.

Työehtosopimuksen 25 §:n 4 kohdan mukaan työnantajalla ei ollut palkanmaksuvelvoitetta, mikäli työntekijä oli aikaansaanut sairauden tai tapaturman tahallisesti, rikollisella toiminnallaan, kevytmielisellä elämällään tai muulla törkeällä tuottamuksella. Kun ne henkilöt, jotka olivat olleet A:n kanssa tekemisissä ennen kyseessä olevaa tapahtumaa, eivät olleet havainneet A:n käyttäytymisessä mitään poikkeuksellista ja kun psykiatrin jälkikäteen laadittu lausunto oli perustunut yksinomaisesti A:n kertomukseen tasapuolisten tutkimusten ja selvitysten sijasta, oli katsottava psykiatrin lausunnon johtopäätöksistä poiketen, että A oli 4.5.1989 tietoisesti ja tahallisesti itsetuhotarkoituksessa hypännyt asuntonsa ikkunasta ulos. Kun A:n menettely oli ollut tahallista, ei työnantajalla mainitun työehtosopimusmääräyksen nojalla ollut sairausajan palkanmaksuvelvoitetta.

Mikäli kuitenkin katsottaisiin, että A:lla olisi ollut psykiatrin lääkärinlausunnossa mainittu alkoholidelirium ja A näin olisi ollut psykoottisessa tilassa, ei työnantajalla tässäkään tapauksessa ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa, koska kyseessä oleva sairaus oli työehtosopimuksen tarkoittamalla kevytmielisellä elämällä ja törkeällä tuottamuksella itse hankittu. Jotta alkoholin käytön johdosta henkilö joutuisi psykoottiseen tilaan, se edellytti pitkäaikaista ja poikkeuksellisen runsasta alkoholinkäyttöä. Kanteessa ei ollut kuvattu A:n alkoholinkäyttöä kyseisenä aikana eikä myöskään mainittu sitä, oliko A 4.5.1989 ollut alkoholin vaikutuksen alainen.

Asianosaisliittojen välillä ei ole sovittu työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta siinä tapauksessa, että työntekijälle on maksettu korvausta sairausvakuutuslain nojalla. Epäselvissä tilanteissa on korvauskäytäntöön tosin kiinnitetty huomiota ja annettu merkitystä eräänä tekijänä tilannetta kokonaisuutena arvioitaessa. Tässä tapauksessa ei korvauspäätökselle voida antaa merkitystä, koska kysymys on ollut työehtosopimuksen tarkoittamasta tahallisuudesta tai törkeästä tuottamuksesta. Sairausvakuutuslain nojalla suoritetuilla korvauksilla ei ole tässä jutussa merkitystä myöskään sen vuoksi, että korvaukset on suorittanut sairauskassa, joka on työntekijöiden hallinnassa ja jonka toimintaan työnantaja ei mitenkään osallistu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Rauma-Repola Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatinet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, Metsäteollisuuden Työnantajaliitto 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rauma-Repola Oy:n palveluksessa Porin tehtaalla ollut paperityöntekijä A on 4.5.1989 itsetuhotarkoituksessa hypännyt viidennessä kerroksessa sijainneen asuntonsa ikkunasta. A on saanut useita luunmurtumia, minkä vuoksi hän on ollut sairaslomalla 4.5. - 30.6.1989.

Satakunnan Keskussairaalan ylilääkärin 18.9.1989 allekirjoitetussa lääkärinlausunnossa on todettu, että A on ollut psykiatrin haastattelussa 5.5.1989. Tuolloin potilas on kertonut olleensa vainottu ja hengenvaarassa. Tässä epätoivoisessa tilanteessa A on hypännyt parvekkeelta. Haastattelun perusteella psykiatri on tullut siihen tulokseen, että potilaalla on tapahtumahetkellä ollut alkoholidelirium eli vierotuspsykoosi. Lääkärin käsityksen mukaan potilas on tapahtumahetkellä ollut psykoottisessa tilassa ja vammoja ei tässä mielessä voida katsoa itse aiheutetuiksi.

Työnantaja on kieltäytynyt maksamasta A:lle palkkaa sairausajalta työehtosopimuksen 25 §:n 4 kohtaan nojautuen, koska A työnantajan näkemyksen mukaan on aiheuttanut työkyvyttömyytensä itse tahallaan. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on yhtynyt työnantajan näkemykseen katsoen lisäksi, että mikäli kysymyksessä on ollut alkoholideliriumista johtunut psykoottinen tila, A on aiheuttanut työkyvyttömyyden työehtosopimuksen 25 §:n 4 kohdan tarkoittamalla kevytmielisellä elämällä ja törkeällä tuottamuksella.

Työntekijäpuoli on erimielisyysneuvotteluissa vedonnut asianosaisliittojen välillä noudatettuun periaatteeseen, jonka mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan palkan työkyvyttömyysajalta, mikäli sairausvakuutuslain nojalla on työntekijälle maksettu täysi päiväraha. Rosenlewin työntekijäin sairauskassa on 12.6.1989 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan sairausajalta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultujen Paperiliiton palkkasihteerin ja Metsäteollisuuden Työantajaliiton hallintojohtajan yhdensuuntaisten kertomusten mukaan käytännössä on seurattu sairausvakuutustoimistojen ottamaa kantaa asiassa milloin kysymys on ollut sen seikan ratkaisemisesta, onko työntekijä aiheuttanut työkyvyttömyytensä törkeällä tuottamuksella. Sen sijaan esitetyn selvityksen valossa on jäänyt epäselväksi, onko sairausvakuutuslain nojalla tehtyjä ratkaisuja noudatettava myös silloin, kun työntekijä on tahallaan aiheuttanut työkyvyttömyytensä. Selvittämättä on niin ikään jäänyt, ovatko sairausvakuutuslain nojalla tehdyt korvauspäätökset kysymyksessä olevassa suhteessa sitovuudeltaan eri asemassa sen mukaan, onko korvauspäätöksen tehnyt sairasvakuutustoimisto vai paikallinen sairauskassa.

Esitetyn lääkärinlausunnon perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A on asuntonsa ikkunasta hypätessään ollut psykoosissa eikä hänen voida katsoa aiheuttaneen tahallaan työkyvyttömyyttään.

Oikeudessa todistajana kuultujen lääkärien kertoman mukaan alkoholideliriumin kehittyminen edellyttää pitkäaikaista ja runsasta alkoholin käyttöä. Deliriumin kehittyminen on yksilöllistä eikä se ole ennakoitavissa varsinkaan, jos henkilöllä ei ole aikaisemmin esiintynyt vastaavaa tilaa. Esitetyn selvityksen valossa ja ottaen huomioon, ettei A:n, joka ilmoituksensa mukaan ei ollut nauttinut alkoholia 1.5.1989 jälkeen, ole tapahtuman sattuessa näytetty olleen alkoholin vaikutuksen alaisena, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että A olisi törkeällä tuottamuksellaan tai kevytmielisellä elämällään aiheuttanut työkyvyttömyytensä.

Kun A:n sairastuminen ei ole tapahtunut työehtosopimuksen 25 §:n 4 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa ja hän siten on oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaan, työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa sairausvakuutuslain nojalla tehtyjen päätösten merkitykseen siltä osin kun asia edellä tässä päätöksessä todetuin tavoin on jäänyt riitaiseksi.

A on esittänyt edellä tarkoitetun psykiatrin lausunnon työnantajalle vasta liittotasolla käytyjen erimielisyysneuvottelujen jälkeen. Siihen mennessä esitetyn selvityksen perusteella Rauma-Repola Oy:llä työnantajana on ollut perusteltua aihetta kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta samoin kuin työnantajaliitolla tukea työnantajan kantaa asiassa. Kun asia muutoinkin on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että sen saattaminen työtuomioistuimen ratkaistavaksi on ollut perusteltua, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantaja olisi asiassa rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai Metsäteollisuuden Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 25 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan ajalta 4.5. - 30.6.1989.

Enemmälti kanne hylätään.

Asian laatuun ja lopputulokseen nähden saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Rautiainen, Niskanen, Hynönen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen R a u t i a i s e n lausunto:

Todistajana kuultujen lääkärien kertoman mukaan alkoholideliriumin kehittyminen edellyttää pitkäaikaista ja runsasta alkoholin käyttöä. Asiantuntijalääkärit ovat edelleen kertoneet, että deliriumtila kehittyy yleensä noin 3-4 päivää sen jälkeen, kun henkilö on joko lopettanut tai oleellisesti vähentänyt alkoholin käyttöä. Tämä merkitsee mielestäni sitä, että deliriumtilaan itsensä saattaneen henkilön käyttäytymistä on pidettävä työehtosopimusmääräyksen tarkoittamana törkeänä tuottamuksena ja kevytmielisenä elämänä, vaikka henkilö olisikin ollut työkyvyttömyyteen välittömästi johtaneessa tilanteessa psykoosissa.

Esittämilläni perusteilla katson, että A ei ole oikeutettu työehtosopimuksen mukaiseen sairausajan palkkaa ja hylkään kanteen.

Oikeudenkäyntikulujen osalta yhdyn enemmistön lausuntoon.