Labour court dismissed union claim that a salesperson belongs to a higher pay group due to job requirements.

Myyjät oli työehtosopimuksen mukaan jaettu kahteen myyjäryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuuluneet toiseen myyjäryhmään. Työntekijä kuului toiseen myyjäryhmään, mikäli työ oli erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellytti erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa.

Tavaratalon supistetun rauta- ja maatalousosaston myyjän työ ei tuotevalikoima ja myyjien tehtävät huomioon ottaen ollut erityisen vaativaa myyntityötä. Myyjä ei siten kuulunut toiseen myyjäryhmään.

Kantaja Liikealan ammattiliitto r.y. Vastaaja Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Kuultava Osuuskauppa Ympyrä

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.4.1987 31.3.1989 voimassa olleessa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Myyjiä ja myymälätyöntekijöitä koskevia määräyksiä

1. Myyjäryhmät

Myyjät on jaettu kahteen eri myyjäryhmään.

Ensimmäiseen myyjäryhmään kuuluvat työntekijät, jotka eivät työtehtäviensä vuoksi kuulu toiseen myyjäryhmään.

Mikäli myyjän työ on erityisen vaativaa ja työtehtävien suorittaminen edellyttää erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa, kuuluu työntekijä toiseen myyjäryhmään.

S o v e l t a m i s o h j e:

Toiseen myyjäryhmään kuuluvan työntekijän töitä ovat esimerkiksi lajitelmiltaan ja myynnin määrältään suurehkojen elintarvikemyymälöiden tai -osastojen lihamestarin työt sekä muissa myymäläyksiköissä vastaavaa vaatimustasoa olevat vaativat myyntitehtävät.

Tällaisia vaativia myyntitehtäviä ovat esimerkiksi rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät silloin, kun myyjä asiakkaan esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella laatii kustannuslaskelmiin perustuvia kokonaisuuksien myyntitarjouksia.

Jos myyntitehtävät edellyttävät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella, työntekijän voidaan katsoa kuuluvan toiseen myyjäryhmään.

Jotta työtehtävien voitaisiin katsoa edellyttävän toisen myyjäryhmän palkan maksamista, vaaditaan työntekijältä myyntiartikkeleiden tavanomaista perusteellisempaa erikoistuntemusta, kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista.

Työntekijä kuuluu siihen myyjäryhmään, jonka mukaista työtä hän pääosan työajastaan suorittaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Työkohtaisuuslisä

1. Sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho tai kokemus tahi hänen tehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, voidaan hänelle maksaa enintään tässä sopimuksessa mainittua palkkaa 15 % korkeampi palkka.

2. Tämän pykälän 1. kohdassa tarkoitettua, korkeampaa palkkaa suositellaan maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittavat keskimääräistä suurempaa työtehoa, aloitekykyä ja ammattiinsa perehtyneisyyttä, kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua jne., sekä erityisen pitkään alalla olleille työntekijöille, samoin kuin sellaisille työntekijöille, jotka ovat lisänneet ammattipätevyyttään itseopiskelun tai muun lisäkoulutuksen kautta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 1.4.1989 - 31.3.1991 voimassa olevaan myyjien ja varastotyöntekijäin palkkoja koskevan työehtosopimuksen 5 § 1 kohtaan on lisätty viides kappale, joka kuuluu seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohjeessa on esimerkinomaisesti selvitetyllä tavalla mainittu eräitä niitä tehtäviä, joissa työ kuuluu toiseen myyjäryhmään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kivirannalle oli maksettu palkkaa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen ensimmäisen myyjäryhmän kahdeksan vuoden mukaisesti lisättynä 200 markan henkilökohtaisella lisällä.

Kiviranta oli 17.3.1988 vaatinut palkkaryhmänsä korjaamista toiseen myyjäryhmään kahdeksaan vuoteen, mihin työnantaja ei ollut suostunut. Asiasta oli työpaikalla laadittu erimielisyysmuistio, josta oli neuvoteltu Kaupan Työnantajaliitto KTL:n ja Liikealan ammattiliiton välillä aluetoimistotasolla viimeksi 19.3.1989. Neuvotteluissa Liikealan ammattiliiton edustaja oli vaatinut Kivirannan sijoittamista toiseen myyjäryhmään 1.4.1988 alkaen sillä perusteella, että hänen tehtävänsä edellyttivät suuren myyntiartikkelimäärän tavanomaista perusteellisempaa tuntemusta sekä kykyä suorittaa asiakasohjausta ja neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista ja koska rauta- ja maatalousosastojen miespuoliset myyjät yleisesti sijoitettiin vähintään toiseen myyjäryhmään.

Kaupan Työnantajaliitto KTL:n neuvotteluedustaja oli kiistänyt vaatimuksen toisen myyjäryhmän soveltamisesta, mutta myöntänyt Kivirannan tehtävien edellyttävän palkanlisän maksamista. Kaupan Työnantajaliitto KTL:n edustaja oli myös myöntänyt, että rauta- ja maatalousosastojen miespuolisille myyjille maksettiin vähintään toisen myyjäryhmän mukaista palkkaa. Kivirannan palkkauksesta oli myös neuvoteltu liittojen keskustoimistojen välillä, mutta nämäkin neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Kivirannan työtehtävät olivat työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla erityisen vaativia ja edellyttivät muun muassa pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua ammattitaitoa sekä kykyä suorittaa asiakasohjausta ja -neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista. Työehtosopimuksen määräyksiä ei voitu soveltaa eri tavalla nais- ja miespuolisiin työntekijöihin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kivirannan palkkaukseen tuli soveltaa myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen toista myyjäryhmää 1.4.1988 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto KTL on Liikealan ammattiliiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kiviranta työskenteli Osuuskauppa Ympyrän omistuksessa olevassa Prisma-tavaratalossa sijoitettuna osastolle, jossa myytiin maatalous- ja rautatarvikkeita.

Työehtosopimuksen mukaan myyjä kuului toiseen myyjäryhmään, mikäli hänen työnsä oli erityisen vaativaa ja sen lisäksi työtehtävien suorittaminen edellytti erityistä koulutusta tai pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua vaativaa ammattitaitoa. Kyseisen kohdan soveltamisohjeiden ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa mainittiin kaksi esimerkkiä toisen myyjäryhmän työtehtävistä. Kolmannessa kappaleessa oli yleisluontoisesti selvitetty soveltamisen edellytykset. Nämä määräykset olivat ehdottomia edellytyksiä toiseen myyjäryhmään kuulumiselle. Soveltamisohjeen neljännessä kappaleessa säädettiin vielä yleisedellytys toiseen myyjäryhmään kuuluvan myyjän henkilölle.

Soveltamisohjeiden neljännen kohdan määräys ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että henkilö, jolla oli mainitut erityispiirteet, suoraan kuuluisi toiseen myyjäryhmään, vaan se määritteli toisen myyjäryhmän myyjän henkilökohtaisia edellytyksiä.

Kiviranta oli ollut aivan tavallinen myyjä. Häneltä ei ollut vaadittu työehtosopimuksen mukaista tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien työsuunnitelmien perusteella tai muutakaan vastaavaa. Pitkän kokemuksensa perusteella Kivirannan voitiin katsoa tuntevan tuotteet hyvin. Pitkä työkokemus ja tuotteiden hyvä tuntemus eivät kuitenkaan riittäneet hänen siirtämisekseen toiseen myyjäryhmään. Samalla periaatteella Prisman kaikki ammattitaitoiset myyjät kuuluisivat toiseen myyjäryhmään. Työtuntiluettelojen laatiminen kuului esimiehen tehtäviin eikä se, että Kiviranta oli joskus tehnyt joitakin työvuorolistoja, tarkoittanut, että hänen myyjän tehtävänsä olisivat sellaisia, että hänet tulisi sijoittaa toiseen myyjäryhmään.

Maatalouskaupassa oli yleisesti katsottu, että sellaiset maatalousmyyjät, jotka hankkivat tilauksia kiertämällä maatiloilla, kuuluivat toiseen myyjäryhmää, jos heidän pääasiallinen työskentelypaikkansa kuitenkin oli myymälä. Tällöin he itse vastasivat myöskin siitä, että kyseistä myytyä tavaraa, esimerkiksi puimuria tai traktoria, oli myöskin liikkeessä saatavilla. Heillä oli yleensä omat vastuualueensa ja myyntitavoitteensa ja heihin sovellettiin tulosyksikköajattelua. Tällaiset toisen myyjäryhmän myyjät saivat usein lisäksi vielä provisiota.

Kanteessa oli lueteltu suuri joukko Kivirannan työtehtäviä. Vastuu luetelluista tuoteryhmistä kuului kuitenkin joko osastopäällikölle, osaston miespuoliselle myyjälle tai osastopäällikön sijaiselle. Muutkin myyjät esimerkiksi elintarvikeosastolla myivät tuotteita, joiden lukumäärä oli suuri. Kiviranta ei joutunut myymään maanviljelijöiden toivomusten mukaan tuotekokonaisuuksia kuten yleensä maatalousmyyjä niissä liikkeissä, joissa oli toiseen myyjäryhmään kuuluva maatalousmyyjä.

Jos Kiviranta naulojen sijaan olisi myynyt esimerkiksi työehtosopimuksessa mainituin tavoin rakennustarvikkeita asiakkaan esittämien piirustusten tai ohjeiden perusteella laatien kustannuslaskelmiin perustuvia kokonaisuuksia ja niistä myyntitarjouksia, olisi Kiviranta kuulunut toiseen myyjäryhmään.

Neuvotteluvaiheessa oli viitattu osaston miespuoliseen myyjään ja siihen, että hän sai suurempaa palkkaa kuin Kiviranta. Tämä myyjä oli saanut koulutuksen tehtäviinsä käymällä maatalouskoulun sekä harjoittelemalla maatalousalalla. Kiviranta oli käynyt typistetyn kauppakoulun. Miespuolinen myyjä vastasi kodinkone-, työkalu- ja maalituoteryhmistä ja sai parempaa palkkaa kuin Kiviranta koulutuksensa ja työtehtäviensä vuoksi. Kaupan alalla ei ollut sellaista ikälisäjärjestelmää, joka ohittaisi koulutuksen ja vastuun.

Kantajaliitto oli perustellut vaatimustaan ennen kaikkea Kivirannan pitkällä työkokemuksella ja sen avulla hankitulla ammattitaidolla sekä kyvyllä ohjata ja neuvoa asiakkaita tuotteista. Tämä kuului kuitenkin jokaisen ammattitaitoisen myyjän toimenkuvaan varsinkin, jos myyjällä oli pitkä työkokemus. Kivirannalle oli lisäksi maksettu taulukkopalkan ylittävää palkkaa.

Mikäli Kivirannan tehtävät ja kokemus olisivat sellaisia, että hänelle tulisi maksaa nykyistä korkeampaa palkkaa, oli ainoa soveltuva työehtosopimuksen kohta palkkoja koskevan työehtosopimuksen 14 §, jossa määrättiin työkohtaisuuslisästä. Tämän pykälän mukaan voitiin työntekijälle maksaa sen mukaan, poikkeavatko työntekijän työtaito, työteho, kokemus tai hänen työtehtävänsä hänelle asettamat vaatimukset kysymyksessä olevan työntekijäryhmän yleisestä keskitasosta, enintään sopimuksessa mainittua palkkaa 15 prosenttia korkeampi palkka. Pykälän toisessa kohdassa todettiin, että tällaista korkeampaa palkkaa suositeltiin maksettavaksi sellaisille työntekijöille, jotka työssään osoittivat muun muassa kysymyksessä olevan erikoisalan hallitsemista, taitavaa asiakaspalvelua sekä erityisen pitkään alalla olleille työntekijöille. Kanteessa ei kuitenkaan ollut otettu oikeudenkäynnin kohteeksi tätä työehtosopimuksen kohtaa.

Toisen myyjäryhmän soveltaminen ei tässä tapauksessa tullut kysymykseen. Liikealan ammattiliitto pyrki kanteellaan muuttamaan työehtosopimuksen sisältöä sellaisella tavalla, joka tulisi tehdä työehtosopimusneuvotteluiden yhteydessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto KTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Toisaalta rauta- ja maatalousosaston myyjän työ oli vaativuudeltaan täysin rinnasteista esimerkiksi lihamestarin työhön, joka oli mainittu soveltamisohjeessa yhtenä esimerkkinä toisen myyjäryhmän mukaisesta työstä. Soveltamisohjeessa mainittujen töiden esimerkinomaisuutta oli korostettu keväällä 1989 ottamalla työehtosopimukseen maininta, jonka mukaan soveltamisohjeessa oli esimerkinomaisesti selvitetyllä tavalla mainittu eräitä niitä tehtäviä, joissa työ kuului toiseen myyjäryhmään. Tällä määräyksellä ei ollut muutettu työehtosopimuksen sisältöä, vaan haluttu nimenomaan korostaa sitä, että jos työ vaativuudeltaan vastasi lihamestarin tai muuta soveltamisohjeessa mainittua tehtävää, työstä oli maksettava toisen myyjäryhmän mukainen palkka.

Väite, että myyjä kuului toiseen myyjäryhmään vain silloin, kun myyntitehtävät edellyttivät työntekijältä taitoa suorittaa tuotekokonaisuuksien tarjontaa asiakkaiden esittämien valmiiden työsuunnitelmien perusteella ei pitänyt paikkaansa, mitä osoitti sekin, että lihamestarin työ oli mainittu esimerkkinä toisen myyjäryhmän töistä.

Soveltamisohjeen neljäs kappale oli täysin itsenäinen, eikä lisäedellytys kolmannen kappaleen edellytysten lisäksi. Työtuomioistuin oli katsonut tuomiossaan numero 35/1988, että sanotussa kappaleessa vaaditut ominaisuudet täyttävä myyjä kuului toiseen myyjäryhmään.

Niin sanottujen kenttämyyjien palkkauksella ei ollut mitään tekemistä myymälässä tai tavaratalossa työskentelevien myyjien palkkauksen kanssa. He eivät kuuluneet myyjäryhmittelyn piiriin.

Kivirannan tehtäviin kuului paitsi kanteessa mainittujen koneiden, laitteiden ja muiden tuotteiden myynti myös näiden tuotteiden asiakasneuvonta. Kiviranta pystyi ja myös käytännössä joutui neuvomaan asiakkaita kaikkien tuotteiden käytössä ja selvittämään tuotteiden toimintaperiaatteita.

Kiviranta oli pitkän, yli 20 vuoden kokemuksensa ansiosta hankkinut erittäin hyvän ammattitaidon, mistä työnantaja oli hänet palkinnut vuonna 1987. Kiviranta pystyi ja käytännössä teki kaikkia osaston töitä. Kiviranta oli myös opastanut 1.2.1988 rauta- ja maatalousosaston myyjäksi palkatun uuden miespuolisen työntekijän tämän työhön. Siitä huolimatta, että uudella työntekijällä ei ollut alan työkokemusta, hänen palkkansa oli ylittänyt heti toisen myyjäryhmän mukaisen palkan. Uuden työntekijän tehtävät eivät olleet vastanneet vaativuudeltaan Kivirannan tehtäviä, ennen kuin Kiviranta oli vaatinut palkkauksensa korjaamista oikeaan ryhmään. Vasta tämän jälkeen työnantaja oli väittänyt uudelle työntekijälle kuuluvan joitain tuoteryhmävastuita, joita hänellä ei tosiasiallisesti ollut ollut. Tuoteryhmävastuut eivät edes vaikuttaneet myyjäryhmittelyn soveltamiseen, vaan olivat lähinnä työkohtaisuuslisän maksamisperusteita, joista ei nyt kuitenkaan ollut kysymys.

Kivirannan tehtävät eivät poikenneet missään olennaisessa suhteessa Osuuskauppa Ympyrän palveluksessa olevien miespuolisten rauta- ja maatalousosastojen myyjien tehtävistä, joille kaikille maksettiin vähintään toisen myyjäryhmän mukaista palkkaa. Kivirannan tehtävien vaativuuden perusteella ja koska työehtosopimuksen määräyksiä ei voitu soveltaa eri tavalla miehiin ja naisiin, oli Kivirannan palkkaukseen sovellettava toista myyjäryhmää.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Kivirannan kanssa samalla osastolla työskenteli osastonhoitaja, jaoshoitaja, joka vastasi rauta- ja kodinkoneista, toinen jaoshoitaja, joka vastasi puutarhapuolesta, osa-aikainen myyjä, kenttämyyjä sekä varasto- ja autonkuljetushenkilökuntaa.

Osaston hankinnat suoritettiin koottuina ennakko-ostoina. Näistä huolehtivat ja vastasivat omilla vastuualueillaan jaoshoitajat. Tämän lisäksi osastolla oli lista, johon kerättiin ilmenneet puutteet. Tällöin tavaran toimittaja saattoi soittaa osastolle ja kysyä mahdollisia puutteita, jolloin puhelimeen vastannut henkilö luetteli listaan merkityt puuttuvat tuotteet. Myös Kiviranta saattoi vastata puhelimeen, jolloin hän kertoi tavarantoimittajalle puuttuvista tuotteista. Tämän enempää Kiviranta ei tilannut tavaroita. Isommat maatalouteen liittyvät kaupat hoiti kenttämyyjä. Viljaa tässä Prisman myymälässä ei myyty lainkaan, vaan viljan myynti tapahtui Osuuskauppa Ympyrän Haminan keskustoimipisteestä. Prismassa oli lähinnä puutarhaan liittyviä tuotteita myytävänä.

Työvuorolistoista vastasi osastonhoitaja yksin. Kiviranta oli käytännössä kuitenkin laatinut työvuorolistoja osaston henkilökunnalle, lukuun ottamatta varasto- ja autonkuljetushenkilöstöä, jolla oli säännölliset työajat. Tässä Kiviranta oli kuitenkin toiminut osastonhoitajan teknisenä avustajana. Kivirannalta tämä työ vaati noin yhden tunnin kuukaudessa.

Myrkkyjen myynti osastolta tapahtui siten, että asiakas nouti yleensä tuotteet itse. Vastuu myrkystä kuului osastonhoitajalle. Myrkyt oli yleensä pienissä pakkauksissa, kuten kärpäsmyrkyt ja puutarhassa käytettävät hyönteismyrkyt. Pakkaukset sisälsivät selvät käyttöohjeet. Mitään myrkyn tuotantoa tai sekoitusta ei osastolla tehty.

Jaoshoitaja teki vastuualuettaan koskevat ostot ja sopimukset, myi ja vastasi tavaran oikeasta määrästä kodinkoneiden, työkalujen, maalien ja tapettien osalta. Toinen jaoshoitaja puolestaan oli entinen osastonhoitaja ja saanut jo aiemmin Prisman palveluksessa osastonhoitajan palkkaa. Hänellä oli myöskin vastuualueellaan toiminnallinen vastuu.

Keväällä 1988 Prisman vieressä oli toiminut erillinen liike, Rauta-Ässä. Tämä liike oli lakkautettu ja osa toiminnoista siirtynyt Prisman hoidettavaksi. Tämä siirtynyt osa toiminnosta käsitti juuri niitä tuotteita, joista jaoshoitaja vastasi. Tässä yhteydessä kyseinen jaoshoitaja oli palkattu Prisman työntekijäksi, koska hänellä ainoastaan oli ollut kokemusta rauta- ja kodinkoneista,joita hän oli hoitanut jo Rauta-Ässän aikana. Prismassa rautapuoli oli kuitenkin typistetty, sillä esimerkiksi rakennustarvikkeet puuttuivat kokonaan. Sen sijaan remonttitarvikkeita oli myytävänä. Kivirannan kokemus rautapuolesta ja kodinkoneista alkoi vasta keväältä 1988.

Kiviranta ei ollut saanut koulutusta, joka tukisi vaatimuksia nostaa hänen myyjäryhmäänsä ja hänen pitkä kokemuksensa rajoittui vain puutarhatuotteisiin.

Kivirannan työtä ei voinut verrata terveydenhoitotarvikkeiden myyjän työhön, jonka osalta työtuomioistuin oli kiinnittänyt huomiota tuki- ja puristussiteisiin, tyrävöihin, palovammoihin ja turvotustilojen hoitoon käytettäviin erikoissiteisiin ja terveyskenkiin ja jalkatukiin, joita myytiin potilaille ja asiakkaille yksilöllisten mittausten perusteella ja lääkärin laatimien ohjeiden nojalla. Tällainen asennus vaati yleensä henkilökohtaista fyysistä kontaktia asiakkaaseen ja asennustoimenpiteitä.

Kivirannalla ei ollut taloudellista tai toiminnallista vastuuta työstään. Myöskään Kivirannalla ei ollut myrkkyvastuuta.

Työnantajaliiton tilastojen mukaan toisessa myyjäryhmässä oli 8-9 prosenttia kaikista myyjistä. Kun viimeisen työehtosopimuksen tekstistä oli neuvoteltu keväällä 1989, oli Liikealan ammattiliitto esittänyt muutoksia myyjäryhmittelyyn. Kantajaliitto oli esittänyt sellaista muutosta, että kun työehtosopimuksessa sanottiin "mikäli myyjän työ on erityisen vaativaa", olisi siitä pitänyt poistaa sana "erityisen". Tarkoituksena oli laajentaa sitä vähäistä joukkoa, joka kuului toiseen myyjäryhmään. Kaupan Työnantajaliitto KTL oli torjunut työntekijäliiton esityksen ja teksti oli jäänyt tuolta osin ennalleen. Soveltamisohjeen tulkinnan osalta oli tehty muutos siten, että varsinaisen 5 §:n 1 kohtaan oli lisätty viides kappale. Tämä painotti erityisesti sitä, että mainitut lihamestarin työt sekä rakennus- ja LVI-tarvikkeiden myyntitehtävät, jotka mainittiin soveltamisohjeessa, olivat esimerkinomaisia.

Kukaan Osuuskauppa Ympyrän palveluksessa oleva rauta- ja maatalousosastolla työskentelevä myyjä ei ollut toisessa myyjäryhmässä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liikealan ammattiliitto on vielä lausunut, että Rauta-Ässä, joka oli perustettu aikanaan erilliseksi rauta- ja rakennustarvikkeita myyväksi yksiköksi, oli toiminut samoissa, vain seinän ja oven erottamissa tiloissa kuin nykyinen maatalousosasto. Erillisestä yksiköstä oli luovuttu talvella 1988 ja palattu entiseen järjestelyyn, jossa rauta- ja maatalousosasto toimivat yhdistettyinä. Samalla oli luovuttu suuremmista rakennustarvikkeista ja lisätty itsepalvelua. Myyjien työssä tai henkilöissä ei ollut tapahtunut mitään olennaisia muutoksia Rauta-Ässän lyhyen toiminnan aikana. Kiviranta oli tehnyt koko ajan myös Rauta-Ässän töitä ja osa hänen palkastaankin oli tiliöity Rauta-Ässän palkkakustannuksiksi. Kiviranta oli jatkuvasti tehnyt samaa työtä samojen tuotteiden parissa.

Vaikka tavaratalo Prismassa olikin niin kutsutut ulosmenokassat, eikä eri osastoja ollut eroteltu toisistaan väliseinin ja vaikka itsepalvelu oli täysin mahdollista, suurin osa rauta- ja maatalousosaston asiakkaista halusi ja myös tarvitsi myyjän opastusta. Myyjän oli esimerkiksi osattava sanoa asiakkaan esittämän käyttötarkoituksen perusteella millaisen koneen, työkalun, varaosan tai laitteen hän tarvitsi ja miten sitä käytettiin. Kiviranta pystyi esimerkiksi kertomaan asiakkaalle millaisen hitsauskoneen erillisine hitsauspuikkoineen tai porakoneen lisävarusteineen asiakas tarvitsi ja opettamaan näiden käytössä. Rauta- ja maatalousosaston myynnistä suuri osa oli myös tilimyyntiä, jolloin tarvittavat asiakirjat tehtiin osastolla. Mikäli työpaikka olisi luonteeltaan lähinnä alennushalli, siellä ei tarvittaisi lainkaan varasto- ja kuljetushenkilöstöä tai maatiloja kiertävää kenttämyyjää.

Myrkkylaki ja -asetus säätelivät myrkkyjen myyntiä niin, ettei niitä voinut pitää kaupan ilman myyntilupaa. Työpaikan luvassa oli vastuulliseksi hoitajaksi merkitty osastonhoitaja, mutta Kiviranta oli tosiasiallisesti vastannut myrkkyjen myynnistä. Hän oli jo 1970-luvulla saanut tähän koulutuksen. Kiviranta osasi ja käytännössä joutui kertomaan asiakkaille, mitä myrkkyä asiakas haluamaansa tarkoitukseen tarvitsi sekä kertomaan, miten sitä käytetään. Paketeissa oli tosin käyttö- ja laimennusohjeet, mutta ne olivat epäselvät, eivätkä asiakkaat niitä ymmärtäneet. Osastolla oli pääasiassa myynnissä vain toisen luokan myrkkyjä, mutta Kivirannalla oli oikeus koulutuksensa perusteella käsitellä ja myydä myös ensimmäisen luokan myrkkyjä.

Kivirannan tehtävät eivät mitenkään olennaisesti poikenneet osaston muiden myyjien työtehtävistä. Hänen palkkauksensa oli jaoshoitajan palkkaa alhaisempi, vaikka hän oli opettanut tämän työhönsä. Jaoshoitajalle maksettiin jo hänen työhön tullessaan palkkaa 5 267 markkaa Kivirannan palkan ollessa tuolloin 4 632 markkaa, mihin sisältyi 200 markan henkilökohtainen lisä.

Osuuskauppa Ympyrän palveluksessa oleville miespuolisille rauta- ja maatalousmyyjille maksettiin vähintään toisen myyjäryhmän palkkaa. Työnantajan luottamusmiehille antamissa palkkatilastoissa heitä ei merkitty yleensä kumpaankaan myyjäryhmään, vaan ryhmään sopimuspalkka. Tosiasiallisesti heidän palkkansa ylitti jopa toisen myyjäryhmän mukaisen palkan. Tällaisia myyjiä oli ainakin Haminan maatalousosastolla, Virojoen rauta- ja maatalousosastolla sekä Haminan Sokos-Raudassa. Samaa työtä tekeville naispuolisille myyjille maksettiin ensimmäisen myyjäryhmän mukaista taulukkopalkkaa.

Liikealan ammattiliitto oli esittänyt keväällä 1989 palkkaryhmittelyyn vastaajapuolen kertomaa muutosta. Muutos olisi merkinnyt sitä, että muun muassa kosmetiikka-, kello- ja kultamyyjät olisivat tulleet toisen myyjäryhmän piiriin. Esityksen tarkoituksena oli nimenomaan laajentaa nykyisen toisen ryhmän soveltamisalaa. Kanne perustui kuitenkin voimassa olevaan ryhmittelyyn sillä perusteella, että Kivirannan työ oli erityisen vaativaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujansa korvattaviksi 16 prosentin korkoineen.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Osuuskauppa Ympyrä on osaltaan yhtynyt Kaupan Työnantajaliitto KTL:n puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Leena Kiviranta on työskennellyt Osuuskauppa Ympyrän Kotkan tavaratalo Prisman rauta- ja maatalousosastolla myyjänä 1.6.1966 lukien. Kivirannan palkka on määräytynyt myyjien ja varastotyöntekijöiden palkkoja koskevan työehtosopimuksen ensimmäisen myyjäryhmän mukaisesti, minkä lisäksi hänelle on maksettu 200 markan suuruista henkilökohtaista lisää. Liikealan ammattiliitto on kanteessaan vaatinut, että Kivirannalle tulisi maksaa palkka toisen myyjäryhmän mukaisesti 1.4.1988 lukien. Kanteen mukaan Kivirannan työtehtävät ovat työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla erityisen vaativia ja edellyttävät pitkäaikaisella työkokemuksella hankittua ammattitaitoa sekä kykyä antaa asiakasohjausta ja neuvontaa tuotteiden toimintaperiaatteista. Lisäksi Osuuskauppa Ympyrän miespuoliset maatalous- ja rautamyyjät kuuluvat toiseen myyjäryhmään.

Jutun käsittelyn yhteydessä on tullut esille, että noin kahdeksan prosenttia kaikista myyjistä on sijoittunut toiseen myyjäryhmään. Rautakauppojen noin 1 400 myyjästä vuonna 1989 oli 900 sijoittunut toiseen myyjäryhmään. Todistajana kuultu työnantajaliiton johtaja on kertonut, että niissä S-ryhmän 15 marketissa tai tavaratalossa, joissa on vastaavanlainen osasto, on rauta- ja maatalousmyyjät sijoitettu ensimmäiseen myyjäryhmään lukuunottamatta yhtä toimipistettä, jossa myyjät ovat toisessa ryhmässä. Osuuskauppa Ympyrän palveluksessa ei ole selvitetty olevan vastaavan toimenkuvan omaavia myyjiä muussa kuin ensimmäisessä myyjäryhmässä.

Kivirannan työn tavaratalo Prisman rauta- ja maatalousosastolla ei ole näytetty edellyttävän erityistä koulutusta. Myytävänä olevasta tavaravalikoimasta ja myyjille kuuluvista tehtävistä samoin kuin työehtosopimuksen kyseisen määräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys huomioon ottaen ei kyseistä työtä työtuomioistuimen mielestä voida muutoinkaan pitää työehtosopimuksen tarkoittamana erityisen vaativana myyntityönä. Tähän nähden ja vaikka Kivirannan on näytetty pitkäaikaisen kokemuksensa kautta hankkineen myyntiartikkeleiden siinä määrin perusteellisen tuntemuksen, että hän kykenee suorittamaan kaikkien osaston tuotevalikoimaan kuuluvien tuotteiden osalta asiakasohjausta ja neuvontaa, ei hän tehtäviensä vaativuuden perusteella kuulu toiseen myyjäryhmään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Virtanen, Leivo ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.