Labor court fines unions for strike actions violating collective agreement terms on wages and management rights.

Lakot, joilla oli pyritty painostamaan yhtiötä työnantajana erään työntekijän työsuhteen purkamista koskevien toimenpiteiden muuttamiseksi, olivat kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

Kaksi ammattiosastoa, joiden jäseniä oli osallistunut työtaisteluun ja jotka vastasivat edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Sen sijaan kolmatta ammattiosastoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty. Työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Päivän kestäneillä työstä kieltäytymisillä oli osoitettu mieltä ainakin palkkojen maksamisessa noudatettua menettelyä vastaan ja pyritty vaikuttamaan palkanmaksupäivien muuttamiseen entiselleen. Työstä poisjäämiset olivat työtaistelutoimenpiteenä kohdistuneet palkan maksamista ja myös työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto, joka oli tukenut työtaistelun toimeenpanemista ja joka vastasi myös pääluottamusmiehen osallistumisesta työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon. Työntekijäliittoa vastaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella esitetty hyvityssakkovaatimus hylätty.

Kysymys myös siitä, oliko kanteen ajamisesta etukäteen sitovasti luovuttu.

Kantaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y. Kuultavat Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunta r.y. Loviisan Autoalantyöntekijät r.y. Kotkan Autoalantyöntekijät r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1990 tehdyssä linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset STK/SAK

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:

- Yleissopimus 15.5.1946

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva yleissopimus soveltamisohjeineen 24.4.1984 siihen 3.12.1985 ja 16.1.1989 tehtyine muutoksineen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI ERINÄISET MÄÄRÄYKSET

25 § Palkanmaksu

1. Palkka linja-autohenkilökunnalle määräytyy kaksiviikkojaksopalkkana ja palkanmaksu tapahtuu kaksiviikkojaksottain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1990 tehdyssä huoltokorjaamoiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset

Luettelo kuuluu seuraavasti (lisäykset ja muutokset alleviivattu):

Yleissopimus 15.5.1946.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

Mom. 1. Kts. Yleissopimus (YS) 5. kohta ja 6. kohta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

24 § Palkanmaksu

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimusten 2 §:ssä tarkoitetussa yleissopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kohta: Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Autoalan Työnantajaliitto on lausunut, että työnantajaliiton Loviisasta olevassa jäsenyrityksessä Etelän Liikenne Oy:ssä oli 10.5.1990 purettu erään autonkuljettajan työsopimus tilitysepäselvyyksien vuoksi. Heti seuraavana aamuna 11.5.1990 kaikki yhtiön linja-autonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät olivat aloittaneet lakon. Loviisan Autoalantyöntekijöiden yhtiöön asettama pääluottamusmies oli aamulla 11.5.1990 vaatinut yhtiön liikennejohtajalta erotetun autonkuljettajan työsuhteen palauttamista ehtona töiden käynnistymiselle.

Aamulla 11.5.1990 työnantajaliiton toimitusjohtaja oli puhelimitse kehottanut työntekijäliiton sopimussihteeriä ryhtymään välittömästi riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Myös työntekijäliiton sopimussihteeri oli ilmoittanut töiden käynnistymisen ehdoksi erotetun autonkuljettajan työsuhteen palauttamisen.

Samana päivänä noin kello 12 aikaan Lapinjärvellä olevassa työnantajaliiton jäsenyrityksessä Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä oli Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan asettaman pääluottamusmiehen ollessa lomalla varapääluottamusmies ilmoittanut liikennejohtajalle, että kaikki yhtiön linja-autonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät tukivat Etelän Liikenne Oy:n lakkoa.

Iltapäivällä käydyissä paikallisissa neuvotteluissa Etelän Liikenne Oy:ssä Loviisan Autoalantyöntekijöiden asettamat pääluottamusmies ja varapääluottamusmies olivat uudistaneet autonkuljettajan työsuhteen palauttamista koskevan vaatimuksen ehtona töiden käynnistämiselle.

Etelän Liikenne Oy:ssä samana iltana käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajaliiton toimitusjohtaja ja työntekijäliiton järjestösihteerinä toimiva lakimies olivat sopineet, että työt käynnistyisivät Etelän Liikenne Oy:ssä ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:ssä tavanomaisesti 12.5.1990. Edelleen he olivat sopineet, että autonkuljettajan työsuhteen päättämisestä aloitettaisiin paikalliset neuvottelut ja että niissä esitettävän selvityksen perusteella liitot neuvottelisivat asiasta vielä 18.5.1990.

Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli 18.5.1990 käydyissä neuvotteluissa ilmoittanut, että asia oli käsitelty loppuun ja että yhtiössä oli menetelty 12.5.1990 pidetyssä neuvottelussa laaditun pöytäkirjan mukaisesti. Edelleen hän oli muistuttanut Loviisan Autoalantyöntekijöiden pääluottamusmiestä ja työntekijäliiton palkkasihteeriä työrauhavelvollisuuden noudattamisesta.

Lakko oli kestänyt molemmissa yhtiöissä 11.5.1990 aamuvuorojen alusta kello 4.20 alkaen koko päivän. Lakossa olivat olleet molempien yhtiöiden kaikki linja-autonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät, yhteensä noin 70 työntekijää. Lakossa olivat olleet myös Loviisan Autoalantyöntekijöiden puheenjohtaja, pääluottamusmies ja varapääluottamusmies sekä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan asettama varapääluottamusmies.

Loviisan Autoalantyöntekijöiden pääluottamusmies oli 21.5.1990 aamulla ilmoittanut työnantajan edustajalle, että Etelän Liikenne Oy:ssä oli alkanut lakko. Myöhemmin samana päivänä yhtiön liikennejohtajan kanssa puhelimitse käydyissä keskusteluissa pääluottamusmies oli vaatinut, että kaikkien kuljettajien tilitykset olisi tutkittava siten, että hän voisi tutkimuksia valvoa. Vaatimus liittyi edellä mainitun autonkuljettajan työsuhteen päättämisestä 11.5.1990 käytyihin neuvotteluihin. Niissä oli sovittu suoritettavaksi paikallisesti selvitys, jonka tulosta verrattaisiin sen autonkuljettajan, jonka työsopimus oli purettu, tiliepäselvyyksiin. Selvitys oli tehty ja asiasta oli käyty paikalliset neuvottelut 16.5.1990 ja liittojen väliset neuvottelut 18.5.1990.

Lakko oli koskenut kaikkia Etelän Liikenne Oy:n linja-autonkuljettajia ja huoltokorjaamotyöntekijöitä. Myös kaikki Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n linja-autonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät olivat olleet lakossa 21.5.1990 aamuliikenteen alusta alkaen. Illalla 21.5.1990 Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:hyn asettama varapääluottamusmies oli ilmoittanut yhtiön liikennejohtajalle, että yhtiön työntekijät jatkaisivat tukilakkoa. Molemmat lakot olivat päättyneet töiden käynnistyessä 25.5.1990. Lakossa oli ollut yhteensä noin 70 työntekijää ja myös Loviisan Autoalantyöntekijöiden puheenjohtaja, pääluottamusmies ja varapääluottamusmies sekä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan varapääluottamusmies.

Aamulla 21.5.1990 Kouvolasta olevassa työnantajaliiton jäsenyrityksessä Kossilan Liikenne Oy:ssä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan asettama pääluottamusmies oli ilmoittanut yhtiön liikennejohtajalle, että yhtiössä pidettäisiin sinä päivänä toimintapäivä, jonka syynä oli yhtiön harjoittama henkilöstöpolitiikka. Myöhemmin samana päivänä käydyssä puhelinkeskustelussa pääluottamusmies oli ilmoittanut, etteivät työntekijät hyväksyneet sitä, että osa henkilökunnasta oli siirretty Savonlinja Oy:hyn. Niinikään hän oli ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt siirrosta johtunutta palkkapäivän muutosta ja että kuljettajat olivat valinneet neuvottelukunnan, jonka kanssa työnantajan olisi neuvoteltava asioista. Mikäli työnantaja ei ryhtyisi käymään neuvotteluja, lakko alkaisi uudestaan.

Kaikki edellä mainitut yhtiöt kuuluivat Savonlinja Oy:hyn. Savonlinja Oy:n ja Kossilan Liikenne Oy:n välillä oli tapahtunut osittainen liikkeen luovutus. Sen seurauksena osa työntekijöistä oli siirtynyt Savonlinja Oy:n palkkaukseen. Tästä oli aiheutunut myös palkkapäivän siirtyminen muutamaa päivää myöhemmäksi. Työnantaja oli kuitenkin luvannut työntekijöille palkkaennakkoa, mikäli he sitä tarvitsisivat.

Lakossa oli ollut kaikki Kossilan Liikenne Oy:n linja-autonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät ja kaikki Savonlinja Oy:hyn Kossilan Liikenne Oy:stä siirretyt linjaautonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät, yhteensä 88 työntekijää. Heidän joukossaan oli ollut myös Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan Kossilan Liikenne Oy:hyn asettama pääluottamusmies.

Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli aamupäivällä 21.5.1990 ilmoittanut lakoista työntekijäliiton järjestösihteerinä toimivalle lakimiehelle ja vaatinut työrauhan palauttamista välittömästi.

Lakoilla tuetut autonkuljettajan työsuhteen palauttamista koskevat vaatimukset olivat kohdistuneet työnantajan työnjohto-oikeutta koskevan, työehtosopimusten osana noudatettavan yleissopimuksen 5 kohdan määräykseen. Tilitysselvitysten vaatiminen kohdistui myös työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin sen vuoksi, että selvityksen tarkoituksena oli ollut vaikuttaa autonkuljettajan työsuhteen palauttamiseen. Henkilöstöpolitiikkaa koskevat vaatimukset kohdistuivat työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin ja työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan. Siltä osin kuin Kossilan Liikenne Oy:n lakolla oli tuettu työntekijöiden siirtojen peruuttamista ja palkkapäivän palauttamista entiselleen, lakko oli kohdistunut työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Siihen oli kohdistunut myös neuvottelukuntaa koskevat, lakoilla tuetut vaatimukset. Sen lisäksi lakko tältä osin oli kohdistunut työehtosopimusten neuvottelujärjestystä koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Autoalan Työnantajaliitto on vaatinut työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n perusteella Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n ja Kotkan Autoalantyöntekijöiden tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä sekä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan ja Loviisan Autoalantyöntekijöiden tuomitsemista työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on lausunut, että Etelän Liikenne Oy oli purkanut palveluksessaan olleen autonkuljettajan työsopimuksen 10.5.1990 väittäen, että autonkuljettaja olisi varastanut asiakkaiden lipuistaan hänelle maksamia rahoja. Autonkuljettajalle ei ollut yksilöity väitettä tarkemmin, eikä hänelle ollut varattu mahdollisuutta selvittää asiaa. Autonkuljettajalle ei ollut annettu mahdollisuutta työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla pyytää työsopimuksen purkamistilaisuuteen mukaan luottamusmiestä. Autonkuljettajaa ei ollut aikaisemmin varoitettu tiliepäselvyyksistä. Linjalla ennen työsuhteen päättämistä suoritetussa tarkastuksessa ei häneltä ollut havaittu puuttuvan rahaa.

Hämmentyneinä ja pelästyneinä työnantajan menettelystä työntekijät olivat 11.5.1990 jääneet saapumatta työhön, kunnes autonkuljettajan työsuhteen päättämisen perusteet tulisivat asianmukaisesti selvitetyiksi. Loviisan Autoalantyöntekijöiden Etelän Liikenne Oy:hyn asettama pääluottamusmies ei ollut vaatinut autonkuljettajan työsuhteen palauttamista, vaan työsuhteen purkamisperusteiden selvittämistä työehtosopimuksen määräysten mukaisesti ja työsuhteen purkamisen toimeenpanon siirtämistä asian selvittämisen ajaksi.

Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli aamulla 11.5.1990 ottanut yhteyttä työntekijäliiton sopimussihteeriin ja kehottanut häntä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Sopimussihteeri ei ollut ilmoittanut töiden käynnistymisen ehdoksi työsuhteen palauttamista, vaan hän oli ilmoittanut ryhtyvänsä selvittämään asiaa ja tekevänsä kaiken mahdollisen työrauhan palauttamiseksi. Sopimussihteeri oli kertonut toimitusjohtajalle, että työntekijät vaativat autonkuljettajan työsuhteen purkamisen selvittämistä asianmukaisella tavalla.

Iltapäivällä 11.5.1990 käydyissä paikallisissa neuvotteluissa Loviisan Autoalantyöntekijöiden luottamusmies ja varaluottamusmies eivät olleet asettaneet suoranaisesti autonkuljettajan työsuhteen palauttamista ehdoksi töihin paluulle, vaan he olivat vaatineet, kuten jo aamulla, asian selvittämistä työehtosopimuksessa määritellyllä tavalla sekä autonkuljettajan työsuhteen purkamisen toimeenpanon keskeyttämistä asian selvittämisen ajaksi.

Selvitys osoitti ainoastaan, että jo aiemmin huonosti toimiviksi todetut ja epäkäytännölliset, uudet rahastuslaitteet yhdessä työpaineen ja kiireen kanssa olivat aiheuttaneet kassakoneeseen virheellisiä lyöntejä. Tästä syystä kassakoneen merkinnät ja tilityksen rahamäärät olivat olleet toisistaan poikkeavia. Illalla 11.5.1990 käytyjen neuvottelujen yhteydessä oli suoritettu muutaman muun työntekijän tilitysten epätäydelliset tietokoneajot. Ne osoittivat esimerkiksi yhtiön luottamusmiehen lyöneen eräänä päivänä 655 markan suuruisen virhelyönnin kassakoneeseen. Erotettu autonkuljettaja ei ollut varastanut rahaa yhtiöltä, vaan hän, kuten muutkin työntekijät, oli tehnyt rahastuskoneeseen virhelyöntejä, joilla poikkeamat tilityksen ja rahastuskoneen antaman tuloksen välillä selittyivät.

Autonkuljettajan työsuhteen purkamisperusteena oli todellisuudessa ollut syystalvella 1989 sattunut liikenneonnettomuus ja sen selvittelyn yhteydessä syntynyt tilanne, jossa autonkuljettajan ja yhtiön edustajana toimineen liikennejohtajan välit olivat kiristyneet äärimmilleen.

Työnantajaliiton toimitusjohtaja ja työntekijäliiton järjestösihteerinä toiminut lakimies olivat sopineet siitä, että työt yhtiössä käynnistyisivät 12.5.1990 ja että työtaistelun osalta työnantajaliitto ei tulisi nostamaan kannetta työtuomioistuimessa, vaan asia katsottaisiin sovituksi.

Toimitusjohtajan ja järjestösihteerinä toimineen lakimiehen välillä oli sovittu siitä, että yhtiössä selvitettäisiin kaikkien erotetun autonkuljettajan kanssa samassa toimipisteessä työskentelevien kuljettajien osalta vastaavasti kassakoneen lukemien, tilitysten ja mahdollisten virhelippujen avulla, minkä suuruisia eroja tilityksissä muilla työntekijöillä mahdollisesti olisi. Selvitys tehtäisiin siten, että työnantajan edustaja ja luottamusmies yhdessä keräisivät aineiston ja tarkastaisivat sen. Vielä oli sovittu siitä, että aineisto käytäisiin uudelleen lävitse liittojen edustajien ollessa paikalla 18.5.1990.

Etelän Liikenne Oy:n edustajat olivat tehneet ilman luottamusmiehen myötävaikutusta kuuden muun työntekijän osalta puutteellisen selvityksen ja esittäneet sen luottamusmiehelle 16.5.1990 vaatien samalla häntä allekirjoittamaan autonkuljettajan työsopimuksen purkamista koskeneen 16.5.1990 tehdyn neuvottelumuistion. Muistio oli ollut virheellinen eikä vastannut todellisuutta.

Kanne oli 11.5.1990 tapahtuneen lakon osalta aiheeton, koska liittojen välillä oli sovittu, ettei työtaistelusta tultaisi nostamaan kannetta. Kanne oli perusteeton myös sen vuoksi, että työtaistelu ei ollut kohdistunut mihinkään työehtosopimusten yksittäiseen määräykseen eikä työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan.

Etelän Liikenne Oy ei ollut pysynyt 11.5.1990 tehdyssä sopimuksessa miltään osin. Työntekijät olivat 21.5.1990 päättäneet kieltäytyä tekemästä työtä sen vuoksi, että yhtiön johto ei ollut pitänyt lupauksiaan. Työntekijät olivat päättäneet osoittaa mieltään työnantajan menettelyn johdosta. Loviisan Autoalantyöntekijöiden yhtiöön nimeämä pääluottamusmies oli yrittänyt ratkaista tilanteen esittämällä yhtiön liikennejohtajalle selvitystyön aloittamista, jotta yhtiön työntekijöiden luottamus yrityksen johtoon olisi palautunut ja työt olisi voitu saada käyntiin.

Kanne oli tältäkin osin perusteeton, sillä työtaistelu ei ollut kohdistunut mihinkään työehtosopimusten yksittäiseen määräykseen eikä työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan.

Kossilan Liikenne Oy oli ilmoittanut Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan yhtiöön asettamalle pääluottamusmiehelle, että yhtiön palveluksesta tultaisiin tuotannollisten ja taloudellisten syiden perusteella siirtämään valtaosa työntekijöistä Savonlinjat Oy:n palvelukseen. Luottamusmies oli tuolloin vaatinut yhtiön liikennejohtajalta yhteistoimintalain mukaista tarkempaa selvitystä niistä perusteista, joiden nojalla työntekijöitä olisi tarpeen siirtää yhtiöstä toiseen. Pääluottamusmies oli samalla esittänyt, että työntekijöiden siirtoja lykättäisiin niin pitkäksi aikaa, että työntekijöiden olisi mahdollista arvioida tilannetta ja asiasta voitaisiin myös liittojen edustajien läsnä ollessa keskustella. Yhtiön liikennejohtaja oli kuitenkin kieltäytynyt näin menettelemästä.

Muutaman päivän kuluttua keskustelusta työntekijöiden siirrot oli ilman tarkempia perusteluja sekä liittojen myötävaikutuksella tapahtunutta neuvottelua toteutettu. Joitakin päiviä sen jälkeen työnantajan edustaja oli ilmoittanut, että työntekijöiden palkkapäivää siirrettäisiin viisi päivää myöhäisemmäksi työsopimuslain ja linjaautohenkilökunnan työehtosopimuksen vastaisesti.

Edellä kuvatun menettelyn johdosta työntekijät olivat päättäneet ryhtyä päivän kestävään mielenosoitustyötaisteluun. He eivät olleet esittäneet työnantajalleen mitään vaatimuksia, vaan he olivat halunneet vain osoittaa mielipiteensä työnantajan edustajien käytöksestä ja toiminnasta. Iltapäivällä 21.5.1990 pääluottamusmies oli ilmoittanut yhtiön johdolle sitä häneltä kysyttäessä ne asiat, jotka olivat saaneet työntekijät osoittamaan mieltään. Pääluottamusmies oli ilmoittanut syyksi edellä kerrotut tapahtumat. Hän ei ollut uhannut uudella lakolla.

Työnantajaliiton toimitusjohtaja oli 21.5.1990 vaatinut työntekijäliiton järjestösihteerinä toimivalta lakimieheltä toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi välittömästi. Työntekijäliiton lakimies oli kehottanut työntekijöitä palaamaan töihin siitä huolimatta, että lakko ei ollut kohdistunut mihinkään yksittäiseen työehtosopimusten määräykseen eikä työehtosopimuksiin kokonaisuudessaan. Työntekijät olivat palanneet töihin 22.5.1990.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVIEN LAUSUNTO

Kuultavana olleet Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunta, Loviisan Autoalantyöntekijät ja Kotkan Autoalantyöntekijät ovat osaltaan yhtyneet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n puolesta vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Savonlinja Oy:n piirissä toimiva Etelän Liikenne Oy on 10.5.1990 purkanut erään palveluksessaan olevan autonkuljettajan työsopimuksen yhtiön puutteellisina pitämien tilitysten vuoksi.

Etelän Liikenne Oy:n ja myös Savonlinja Oy:n piirissä toimivan Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n palveluksessa olevat noin 70 linja-autonkuljettajaa ja huoltokorjaamotyöntekijää ovat olleet lakossa seuranneena päivänä aamuvuorojen alusta lukien. Lakkoon osallistuneista työntekijöistä on ilmoituksen mukaan 43 kuulunut jäseninä Loviisan Autoalantyöntekijöihin, 11 Kotkan Autoalantyöntekijöihin ja loput Kouvolan seudun Linja-autohenkilökuntaan.

Lakolla on tuettu työntekijöiden puolelta esitettyä vaatimusta, jonka mukaan ne tilityksissä olevat epäselvyydet, joiden perusteella mainitun linja-autonkuljettajan työsopimus on purettu, tulisi selvittää ja hänen työsuhteensa purkaminen peruuttaa tai siirtää sen toteuttaminen tuonnemmaksi. Esillä on ollut jossakin vaiheessa myös kysymys työsuhteen purkamisen muuttamisesta lomauttamiseksi.

Asiasta on 11.5.1990 käyty työpaikalla neuvotteluja, joihin myöhemmin ovat osallistuneet Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtaja ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n järjestösihteerinä toimiva lakimies. Liittojen edustajien aamuyöllä 12.5.1990 allekirjoittaman pöytäkirjan mukaan osapuolet ovat sopineet töiden aloittamisesta heti saman päivän aamusta alkaen. Samalla on sovittu edellä mainitun linja-autonkuljettajan työsuhteen päättämistä koskevien paikallisten neuvottelujen aloittamisesta 14.5.1990 alkavalla viikolla ja liittojen välisen neuvottelun pitämisestä 18.5.1990 paikallisneuvotteluissa esitettyjen selvitysten perusteella.

Sovituissa neuvotteluissa ei kuitenkaan ole esitetty työntekijöitä tyydyttävää selvitystä. Tyytymättöminä neuvottelujen kulkuun Etelän Liikenne Oy:n ja Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n autonkuljettajat ja huoltokorjaamotyöntekijät ovat ryhtyneet uudelleen lakkoon 21.5.1990 aamusta alkaen. Lakko on päättynyt töiden käynnistyessä 25.5.1990 aamulla. Edellä mainittuihin lakkoihin on muiden työntekijöiden joukossa osallistunut Loviisan Autoalantyöntekijöiden asettama pääluottamusmies sekä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan puheenjohtaja ja pääluottamusmiehen asemesta hänen tehtäviään hoitanut varapääluottamusmies.

Liittojen edustajien läsnä ollessa 12.5.1990 käydyn neuvottelun loppuvaiheessa Autoliikenteen Työnantajaliiton toimitusjohtaja on joko työntekijäliiton järjestösihteerin kysymyksen johdosta tai oma-aloitteisesti sanonut, ettei työtaistelua koskevaa kannetta tultaisi nostamaan työtuomioistuimessa. Kun sitä työtaistelua, jonka lopettamisesta on pöytäkirjalla sovittu, on muutaman päivän kuluttua ryhdytty jatkamaan, työnantajaliiton toimitusjohtajan suullista, tarkemmin selvittämättä jääneessä yhteydessä antamaa lausumaa ei näissä oloissa voida pitää sellaisena liittojen välisenä sovintona, joka estäisi Autoliikenteen Työnantajaliittoa ajamasta kannetta 11.5.1990 alkaneen työtaistelutoimenpiteen seuraamuksista koko työtaistelun ajalta.

Lakot, joilla on pyritty painostamaan Etelän Liikenne Oy:tä työnantajana edellä mainitun linja-autonkuljettajan työsuhteen purkamista koskevien toimenpiteiden muuttamiseksi, ovat kohdistuneet työehtosopimusten määräyksinä noudatettaviin keskusliittojen välisen yleissopimuksen määräyksiin, joissa on sovittu työnantajan oikeudesta johtaa työtä sekä ottaa ja erottaa työntekijöitä.

Loviisan Autoalantyöntekijät ja Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunta työntekijäliiton alayhdistyksinä eivät ole ryhtyneet toimiin lakkojen estämiseksi tai niiden lopettamiseksi. Ammattiosastot vastaavat myös edellä mainittujen luottamusmiesten ja puheenjohtajan osallistumisesta työtaisteluihin. Ammattiosastot ovat siten rikkoneet työrauhavelvollisuutensa.

Kotkan Autoalantyöntekijöillä ei ole ollut luottamusmiestä Etelän Liikenne Oy:n eikä Etelä-Suomen Linjaliikenne Oy:n työpaikoilla. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että ammattiosastolla olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen jäseninä kuuluvien työntekijöiden lakkoon osallistumiseen, ja siten myös, että Kotkan Autoalantyöntekijät olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT on 11.5.1990 alkaneesta lakosta tiedon saatuaan järjestösihteerinsä paikan päällä käydyissä neuvotteluissa saanut aikaan työnantajaliiton kanssa sopimuksen töiden aloittamisesta seuranneena aamuna. Työtuomioistuimen mielestä liitto on toimillaan täyttänyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden, joten vaatimus liiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon 11.5.1990 olleen lakon johdosta on hylättävä.

Työtaistelutoimenpiteen jatkuessa 21.5.1990 työnantajaliitto on heti vaatinut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:tä ryhtymään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Työntekijäliiton puolelta on myös kehotettu työntekijöitä palaamaan töihin. Työnantajaliitto on 23.5.1990 toimittanut työntekijäliitolle kirjeen, jossa on vaadittu toimenpiteitä lakon lopettamiseksi. Liittojen välillä on asiasta neuvoteltu 24.5.1990, jolloin on päästy yksimielisyyteen selvitysten tekemisestä seuranneena päivänä, jona päivänä lakko on myös loppunut.

Työntekijäliiton olisi kuitenkin pitänyt heti lakon jatkumisesta tiedon saatuaan ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Lakon estämiseksi riittäviin toimiin ryhtymisen laiminlyödessään liitto on laiminlyönyt myös velvollisuutensa valvoa työrauhan noudattamista.

Kossilan Liikenne Oy:ssä, joka myös kuuluu Savonlinja Oy:n piirissä toimiviin yhtiöihin, Kouvolan seudun Linjaautohenkilökunnan asettama pääluottamusmies on ilmoittanut yhtiön johdolle 21.5.1990 toimeenpantavasta niin sanotusta toimintapäivästä, jolloin linja-autonkuljettajat olisivat pois töistä. Ilmoituksen mukaisesti on 88 linjaautonkuljettajaa ja muuta työntekijää jättänyt työnsä sanottuna päivänä tekemättä. Työstä kieltäytymiseen osallistuneet linja-autonkuljettajat ovat kuuluneet jäseninä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökuntaan. Siihen on osallistunut myös edellä mainittu pääluottamusmies.

Pääluottamusmiehen ilmoituksen mukaan toimintapäivä on järjestetty mielenilmauksena yhtiössä harjoitettua henkilöstöpolitiikkaa vastaan. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ennen toimintapäivän järjestämistä on 55 Kossilan Liikenne Oy:n palveluksessa olevaa linja-autonkuljettajaa siirretty Savonlinja Oy:n palkkaukseen. Sen seurauksena heidän palkanmaksupäivänsä on siirtynyt viittä päivää myöhemmäksi. Savonlinja Oy:n palvelukseen siirtämisestä ja sen toteuttamisesta esitetty selvitys on yksityiskohdissaan jäänyt ristiriitaiseksi.

Työstä kieltäytymisillä mainittuna päivänä on osoitettu mieltä ainakin palkkojen maksamisessa noudatettua menettelyä vastaan ja pyritty vaikuttamaan palkanmaksupäivän muuttamiseen entiselleen. Työstä poisjäämiset ovat siten työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet palkanmaksamista ja myös työnantajan työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Näyttämättä sitä vastoin on jäänyt, että toimintapäiväksi kutsutulla lakolla olisi muutoin pyritty vaikuttamaan Savonlinja Oy:n palkkaukseen siirrettyjen linja-autonkuljettajien työsuhteiden ehtoihin sillä tavoin, että lakko työtaistelutoimenpiteenä olisi kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Asiassa ei liioin ole näytetty, että työtaistelutoimenpiteitä olisi uhattu toimintapäivänä tapahtuneen työnseisauksen jälkeen jatkaa niin, että uhkaus olisi käsittänyt työtaistelutoimenpiteen.

Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunta ei ole pyrkinyt estämään työnseisausta, vaan päinvastoin on ollut sitä tukemassa. Ammattiosasto vastaa myös pääluottamusmiehen osallistumisesta siihen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:lle on työnseisauksen alettua ilmoitettu siitä työnantajaliiton toimesta. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei työntekijäliitolla ole ollut mahdollisuuksia toimenpiteillään enää tuossa vaiheessa vaikuttaa työntekijöiden työstäkieltäytymisiin, joiden kestoaika etukäteen on rajattu yhteen päivään. Työntekijäliiton ei ole puheena olevan työnseisauksen kohdalla näytetty laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT:n maksamaan Autoliikenteen Työnantajaliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa sekä Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunnan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 14 000 markkaa ja Loviisan Autoalantyöntekijät myös työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 10 000 markkaa. Kotkan Autoalantyöntekijöihin kohdistettu hyvityssakkovaatimus hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Kouvolan seudun Linja-autohenkilökunta ja Loviisan Autoalantyöntekijät velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien. Kotkan Autoalantyöntekijät saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Niskanen, Korpela ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.