Labor court dismisses claim for waiting pay when contract overrides collective agreement terms on work stoppages.

Työsopimuksen määräys, jolla oli sovittu palkanmaksun keskeyttämisestä töiden vähyyden vuoksi työntekijää lomauttamatta, oli ristiriidassa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen odotusajan palkkaa koskevien määräysten kanssa. Tältä osin työsopimuksen määräykset olivat työehtosopimuslain nojalla mitättömiä ja niiden sijasta oli noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantaja oli menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta ajoneuvonosturin kuljettajana toimineelle työntekijälle odotusajan palkan siltä ajalta, jolloin työntekijän työssä oli syntynyt keskeytyksiä työntekijästä riippumattomista syistä eikä työnantaja ollut tarjonnut hänelle muutakaan työtä eikä työntekijää ollut lomautettu.

Työnantaja velvoitettu maksamaan työntekijälle maksamatta ollut odotusajan palkka.

Työehtosopimuksen tieten rikkomisen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnin perusteella asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty. (Ään.)

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaajat Suomen Maarakentajien Keskusliitto r.y. Nosturityö E. Kanerva Ky Liikkeenharjoittaja Eero kanerva Kuultava Maarakentajien Pohjois-Savon piiriyhdistys r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.4.1986 allekirjoitetussa maa ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II. TYÖSUHTEEN ALKAMINEN JA PÄÄTTYMINEN SEKÄ LOMAUTTAMINEN

6 §

Irtisanominen ja lomauttaminen

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä huhtikuun 21. päivänä 1986 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista maa- ja vesirakennusalalla. Maa- ja vesirakennusalan irtisanomissuojasopimus, MISS, on sivulla 42.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III. TYÖAIKA, TAUOT JA VAPAA-AIKA

8 §

Säännöllinen työaika

Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vuorokautista säännöllistä työaikaa voidaan, jos siitä etukäteen sovitaan, tilapäisesti pidentää, ei kuitenkaan enempää kuin tunnilla, edellyttäen, että viikottainen säännöllinen työaika enintään kolmen viikon pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työ alkaa yksivuorotyössä kello 07.00 ja päättyy kello 16.00. Kaksivuorotyössä työ alkaa kello 06.00 ja päättyy viimeistään kello 24.00. Vuorot vaihtuvat viikottain.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Milloin aloittamis- ja lopettamistöiden, koneiden tehokkaan käytön tai muuten työjärjestelyn vuoksi on tarpeellista, voidaan työaika järjestää edellä mainitusta ja yleisistä työn aloittamis- ja päättymisajoista poikkeavasti. Tällaisista työajan muutoksista on ilmoitettava työntekijälle kaksi työvuoroa tai kaksi vapaapäivää aikaisemmin. Kiirellisessä tapauksessa, joka yhteisesti todetaan, voidaan työjärjestely toteuttaa ilman ennakkoilmoitusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V. TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 §

Odotusajan palkka

Mikäli työntekijän työssä syntyy keskeytystä koneiden epäkuntoon joutumisen tai muun työntekijästä riippumattoman syyn vuoksi, on hänelle sinä aikana järjestettävä, mikäli mahdollista, urakkatai tuotantopalkkiotyötä. Siinä tapauksessa, ettei urakka- tai tuotantopalkkiotyötä voida järjestää, on odotusajalta maksettava hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa. Työntekijä on kuitenkin velvollinen edellä mainittuna odotusaikana suorittamaan muuta työtä, jos sitä voidaan hänelle järjestää, ja maksetaan hänelle siitä hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa. Mikäli työntekijä siirretään kesken työn työnantajasta riippuvasta syystä tuotantopalkkio- tai urakkatyöstä tuntityöhön, maksetaan hänelle hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa korotettuna 25 %:lla, kuitenkin enintään viiden (5) päivän ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 6 §:ssä tarkoitetussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita maa- ja vesirakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset: = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

22 §

Lomautuksen perusteet ja ilmoitusaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 §

Lomautusilmoitus

1. Lomautusilmoitus annetaan työntekijälle henkilökohtaisesti ellei työnantajan ja asianomaisen luottamusmiehen kanssa toisin sovita. Ilmoituksessa tulee mainita lomautuksen syy, sen alkamisaika ja määräaikaisen lomautuksen kesto sekä toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen osalta sen arvioitu kesto. Työntekijän pyynnöstä hänelle annetaan lomautuksesta kirjallinen todistus. 2. Lomautus voidaan toimeenpanna ilman tämän sopimuksen 22 §:n 2 momentissa mainittua ilmoitusta silloin, kun työnantajalla ei ole muun syyn kuin lomautuksen vuoksi lomautusaikaan kohdistuvaa palkanmaksuvelvollisuutta tai kun työnteon este johtuu työsopimuslain (320/70) 27 §:n 2 momentissa tarkoitetuista tapauksista. 3. Lomautus voidaan niinikään toimeenpanna ilman tämän sopimuksen 22 §:n 2 momentissa mainittua ilmoitusta, mikäli työt julkisen rakennuttajan määräyksestä on kokonaan taikka osaksi keskeytettävä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

26 §

Tilapäinen työ lomautuksen kestäessä

1. Mikäli lomautuksen kestäessä ilmaantuu tilaisuus tarjota tilapäistä työtä, työnantaja voi keskeyttää lomautuksen ilmoittamalla siitä työntekijälle ainakin kahta (2) päivää ennen. Ellei voida sopia työn kestoaikaa, tulee työnantajan ilmoittaa sen todennäköinen kestoaika kutsua antaessaan sekä työn päättymisaika viimeistään työn päättymistä edeltävänä työpäivänä. Lomautus voi jatkua tällaisen työn päätyttyä ilman uutta lomautusilmoitusta. Ellei työntekijä lomautuksen kestäessä ottamansa satunnaisen työn tai muun pätevän esteen vuoksi voi ottaa vastaan tarjottua tilapäistyötä, tulee hänen ilmoittaa esteestä välittömästi. Tällöin lomautus voi jatkua keskeytyksettä. Tilapäisenä on pidettävä enintään 10 päivää kestävää työtä. Tässä pykälässä sanotusta asiasta voidaan sopia toisin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Suomen Maarakentajien Keskusliittoa ja Nosturityö E. Kanerva Ky:tä ja sen vastuunalaista yhtiömiestä, liikkeenharjoittaja Eero Kanervaa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että kaivinkoneenkuljettaja Jari Mankinen oli työskennellyt Nosturityö E. Kanerva Ky:n palveluksessa 8.6.1987 - 5.9.1988. Mankinen oli ollut lomautettuna 22.1.1988 alkaen. Mankinen oli purkanut työsuhteensa 5.9.1988 työnantajan jätettyä maksamatta palkkasaatavia.

Mankinen oli työskennellyt ajoneuvonosturin kuljettajana. Työn luonteesta johtuen hänen työpaikkansa oli vaihtunut lähes päivittäin. Varsin usein työ oli käsittänyt rakennustyömailla elementtien ja palkkien ynnä muiden vastaavien nostoa. Työ oli saattanut kestää päivittäin alle kahdeksan tuntia tai yli sen, koska yleensä määrätty työ oli tehty samana päivänä valmiiksi.

Työnantaja oli 21.7.1987 alkaen maksanut Mankiselle palkkaa ainoastaan niiltä tunneilta, joilta asiakkaita oli laskutettu ajoneuvonosturin käytöstä. Työnantaja ei ollut noudattanut työsuhteessa säännöllistä työaikaa, vaan palkka Mankiselle oli maksettu sen mukaan, kuinka kauan tehtävät päivittäin olivat kestäneet. Mankiselle oli siten maksettu useilta päiviltä palkkaa alle kahdeksalta tunnilta. Mikäli Mankiselle ei ollut jonakin päivänä ollut tarjota lainkaan työtä, hänelle ei myöskään ollut maksettu palkkaa tällaiselta päivältä. Lomauttamisesta ei ollut ollut kysymys, sillä Mankiselle ei ollut annettu ennakkoilmoitusta lomautuksesta. Työnantajan menettely oli ollut työehtosopimuksen vastaista, koska työehtosopimuksen mukaan työntekijälle tuli maksaa odotusajan palkkaa niiltä tunneilta, joilta työnantajalla ei ollut tarjota työntekijälle työtä eikä työntekijää ollut lomautettu.

Mankinen oli kääntynyt asian johdosta Rakennustyöläisten Liiton Kouvolan toimiston puoleen, minkä jälkeen toimistossa työskentelevä toimitsija oli välittömästi ottanut yhteyttä työnantajaan ja kehottanut tätä korjaamaan työehtosopimuksen vastaisen menettelyn sekä maksamaan Mankiselle palkan työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla. Tähän työnantaja ei ollut suostunut. Rakennustyöläisten Liiton toimitsija oli tämän johdosta lähettänyt 9.9.1988 kirjeet työnantajalle, Suomen Maarakentajien Keskusliitolle ja Maarakentajien Pohjois-Savon piiriyhdistykselle. Kirjeessä oli ilmoitettu työnantajan työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä sekä sen seurauksista.

Liittojen välillä syntyneestä erimielisyydestä oli neuvoteltu 15.12.1988 ja 23.1.1989. Neuvotteluissa Suomen Maarakentajien Keskusliitto oli ilmoittanut, että liiton saaman tiedon mukaan Mankinen oli tehnyt työnantajan kanssa työsopimuksen, jonka mukaan palkkaa maksettaisiin ainoastaan niiltä tunneilta, jolloin työnantajalla oli tarjota hänelle työtä. Työnantajaliitto oli siten hyväksynyt työnantajan menettelyn.

Mankinen ei ilmoituksensa mukaan ollut kuitenkaan tehnyt työnantajan kanssa työnantajan ilmoittaman kaltaista sopimusta. Työnantaja oli 21.7.1987 tehnyt yksipuolisesti päätöksen, että palkkaa ei enää maksettaisi sellaisilta päiviltä, jolloin työtä ei ollut. Tätä ennen Mankiselle oli maksettu palkka kahdeksalta tunnilta eräiltä sellaisiltakin päiviltä, jolloin Mankinen ei ollut tehnyt työtä kahdeksaa tuntia. Mankinen oli mennyt töihin normaaleilla ehdoilla ja työsopimusta solmittaessa oli ollut puhetta ainoastaan työtehtävistä ja palkan määrästä.

Työnantajan ilmoittaman kaltainen sopimus olisi joka tapauksessa työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitätön siltä osin, kuin se estäisi työntekijää saamasta hyväkseen lomautuksen ennakkoilmoitusaikaa tai työehtosopimuksessa sovittua odotusajan palkkaa. Työnantaja oli siten selvästi rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantajan menettelyn johdosta Mankiselta oli jäänyt saamatta odotusajan palkka 493,5 tunnilta. Mankisen tuntipalkka oli ollut 24,36 markkaa, joten häneltä oli jäänyt saamatta odotusajan palkkoja yhteensä 12 021,66 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Maarakentajien Keskusliitto sekä Nosturityö E. Kanerva Ky ja liikkeenharjoittaja Eero Kanerva ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Nosturityö E. Kanerva Ky suoritti ajoneuvonostureilla nostotöitä eri tilaajien toimeksiannosta ja nykyisin myös betonielementtien asennustöitä. Yhtiöllä oli kaksi ajoneuvonosturia, joista toista ajoi Eero Kanervan poika ja toista palkattu kuljettaja. Elementtiasennustöissä oli kaksi palkattua työntekijää. Nosturityö E. Kanerva Ky:n toimialueena oli koko maa. Yhtiön liikevaihto oli vuonna 1989 ollut noin 1,7 miljoonaa markkaa.

Nosturityö E. Kanerva Ky oli palkannut Mankisen ajoneuvonosturin kuljettajaksi. Koska yhtiön ajoneuvonostureille ei ollut töitä aina joka päiväksi eikä työnantajalla ollut muutakaan työtä tarjolla, Mankisen kanssa oli sovittu, että säännöllinen työaika oli työehtosopimuksen 8 §:n mukaisesti enintään kahdeksan tuntia päivässä ja enintään 40 tuntia viikossa siten, että työtä tehtiin ainoastaan silloin, kun ajoneuvonosturilla oli ajoa. Lisäksi Mankisen kanssa oli sovittu, että palkkaa maksettiin vain niiltä tunneilta, jolloin oli työtä. Myös muiden yhtiön palvelukseen otettujen työntekijöiden kanssa oli tehty samanlaiset työsopimukset. Työsopimus täytti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen 8 §:ssä asetetut edellytykset. Mankisen työsopimus oli tehty olemaan voimassa toistaiseksi.

Käytännössä palkka Mankiselle oli maksettu hänen itse laatimiensa tuntilappujen perusteella. Muilta osin ja muun muassa tuntipalkan osalta oli sovittu noudatettavaksi maa- ja vesirakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta sellaisenaan. Mankinen oli koko työsuhteensa kestäessä työskennellyt edellä mainituilla ehdoilla, eikä hän työsuhteensa aikana ollut kertaakaan huomauttanut siitä, että työnantajan menettely ei olisi tehdyn sopimuksen mukainen.

Ajoneuvonosturilla, jota Mankinen oli ajanut, oli ollut töitä vaihtelevasti. Siten myös Mankisen työaika, jolta palkkakin oli maksettu, oli vaihdellut. Työnantaja oli töiden oleellisesti vähennyttyä lomauttanut Mankisen 22.1.1988 alkaen toistaiseksi. Mankisen työsuhde oli päättynyt hänen itsensä irtisanouduttua työnantajan palveluksesta.

Rakennustyöläisten Liiton Kouvolan aluetoimiston otettua 9.9.1988 päivätyllä kirjeellä yhteyttä työnantajapuoleen oli asiaa ryhdytty välittömästi selvittämään. Piiritason neuvotteluja ei ollut pystytty käymään vasta kuin marraskuussa 1988, koska Maarakentajien Pohjois-Savon piiriyhdistyksellä ei ollut ollut piiriasiamiestä aikaisemmin. Asiaa oli tätä ennen selvitelty epävirallisesti Suomen Maarakentajien Keskusliitosta käsin. Käydyissä piiritason neuvotteluissa oli sovittu asian siirtämisestä liittotasolle. Liittojen välillä asiasta oli neuvoteltu kaksi kertaa. Neuvottelujen tuloksena työnantaja oli suorittanut Mankiselle Suomen Maarakentajien Keskusliiton kehotuksen mukaisesti erehdyksessä maksamatta jääneet työsuhteen aikana tapahtuneet palkankorotukset. Lisäksi Mankiselle virheellisesti maksettu liian pieni ajolisä oli korjattu oikean suuruiseksi ja maksettu Mankiselle maksetun palkan ja korjatun palkan välinen erotus.

Työehtosopimuksen 17 §:ssä sovittu odotusajan palkanmaksuvelvollisuus ei voinut tulla sovellettavaksi Mankisen tapaukseen, koska hänen kanssaan oli työsopimuksella sovittu siitä, että työtä tehtäisiin ja palkkaa maksettaisiin ainoastaan niiltä tunneilta, jolloin ajoneuvonosturilla oli ajoa. Työehtosopimuksen 17 §:n määräykset tulivat sovellettavaksi vain sellaisissa tapauksissa, joissa työajaksi oli sovittu työehtosopimuksen 8 §:n pääsäännön mukainen kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Kanervan ja Mankisen välinen sopimus oli perustunut siihen, ettei Kanervalla ollut ollut tarjota ajoneuvonosturinkuljettajalleen muuta työtä silloin, kun ajoneuvonosturilla ei ollut ajoa. Odotusajan palkkaa koskevat määräykset eivät siten voineet tulla sovellettaviksi Mankisen kohdalla.

Nosturityö E. Kanerva Ky oli siten noudattanut Mankisen työsuhteessa työehtosopimusta. Työnantaja ei ollut mentellyt työehtosopimuksen vastaisesti sopiessaan työehtosopimuksen 8 §:ssä esitetystä pääsäännön mukaisesta työajasta poikkeavasta työajasta työehtosopimuksen sallimissa rajoissa. Tehty työsopimus osoitti vain työnantajan jo työsopimusta solmittaessa ottaneen huomioon työsuhteeseen liittyvät oleelliset asiat, joista oli ollut syytä työsuhdetta solmittaessa sopia.

Koska Mankinen ei työsuhteensa kestäessä kertaakaan ollut huomauttanut työnantajalle palkastaan ja sen maksuperusteista, osoitti tämäkin, että Mankisen kanssa oli tehty ilmoitetun kaltainen työsopimus. Mikäli työnantajan kaikesta huolimatta katsottaisiin tietensä rikkoneen työehtosopimusta, tulisi hyvityssakkoa tuomittaessa sen määrää alentavana seikkana ottaa huomioon, että Nosturityö E. Kanerva Ky oli pieni työnantaja. Lisäksi tulisi ottaa huomioon Mankisen toiminta työsuhteen aikana.

Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Pohjois-Savon piiriyhdistys olivat selvittäneet erimielisyyttä riittävällä huolellisuudella. Työnantajaliitto oli neuvottelujen yhteydessä huolehtinut siitä, että työnantaja korjasi todetut työehtosopimuksen soveltamisessa sattuneet virheet ja maksoi Mankiselle saamatta jääneet palkkaerät sekä lain mukaisen odotusajan palkan. Mikäli työnantajaliiton tai sen piiriyhdistyksen katsottaisiin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, tulisi hyvityssakon määrää alentavana tekijänä ottaa huomioon yhdistysten koko ja toimenpiteet työnantajan menettelyn saattamiseksi työehtosopimuksen mukaiseksi siltä osin kuin virheitä oli havaittu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto sekä Nosturityö E. Kanerva ja liikkeenharjoittaja Eero Kanerva ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut, että työehtosopimuksen 8 §:ssä oli sovittu säännöllisestä työajasta maa- ja vesirakennusalalla. Määräys oli sanamuodoltaan työaikalain 5 §:ää vastaava. Määräyksen olemassaolo työehtosopimuksessa osoitti, että työsuhteissa oli oltava työaika, joka oli sillä tavoin säännöllinen, että sekä työnantaja että työntekijä jo etukäteen tiesivät, milloin työntekijä oli töissä.

Työehtosopimuksen mukaan oli mahdollista sopia myös työehtosopimuksessa mainittua lyhyemmästä työajasta, kunhan sovittiin vain säännöllisestä työajasta. Työaika ei voinut olla sellainen, että se vaihtelisi päivittäin sen mukaan, kuinka kauan siksi päiväksi osoitettu työ kesti. Muuhun johtopäätökseen ei työehtosopimuksen 8 §:n nojalla voitu tulla, sillä määräyksessä oli muun muassa sovittu siitä, että työ alkoi yksivuorotyössä kello 7 ja päättyi kello 16. Työehtosopimuksen 8 §:ssä oli edelleen sovittu siitä, että mikäli oli tarpeellista järjestää työ alkamis- ja päättymisajoista poikkeavasti, tästä oli ilmoitettava työntekijälle kaksi työvuoroa tai kaksi vapaapäivää aikaisemmin.

Mankisen työsuhteessa työnantajan menettely oli merkinnyt sitä, että kun työnantaja ei ollut saanut järjestetyksi työtä nosturille, Mankinen oli toisinaan ollut jopa useampia päiviä työtä vailla ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Mikäli työnantajan noudattama menettely olisi mahdollista, voitaisiin tällaisella työsopimuksella mitätöidä työntekijän suojaksi työehtosopimuksessa sovitut irtisanomissuojaa, lomautuksen ennakkoilmoitusaikaa ja työaikaa koskevat määräykset.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa oli sovittu siitä, että mikäli työntekijälle ei voida tarjota hänen ammattinsa mukaista työtä, hän oli velvollinen ottamaan niin sanotulla odotusajan palkalla tehtäväkseen muutakin työtä. Jos muuta työtä ei voitu osoittaa, työntekijälle oli joka tapauksessa maksettava hänen henkilökohtainen tuntipalkkansa.

Työehtosopimuksessa määrättyä lomauttamisen ennakkoilmoitusaikaa ei voitu kiertää siten, että työntekijällä olisi aina voimassa varoitus lomautuksesta ja lomautus alkaisi välittömästi, kun työnantaja ilmoittaisi, että lomautuksen keskeyttäneet työt ovat taas päättyneet. Mankinen oli lomautettu vasta 22.1.1988.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Suomen Maarakentajien Keskusliitto sekä Nosturityö E. Kanerva Ky ja liikkeenharjoittaja Eero Kanerva ovat vielä lausuneet, että työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevat määräykset lähtivät siitä, että työnantajan ja työntekijän välillä ei voitu sopia työehtosopimuksessa sovittuja enimmäisaikoja pidemmistä säännöllisistä työajoista. Lyhyemmistä säännöllisistä työajoista sopimista ei työehtosopimus estänyt. Työaikalain eivätkä myöskään työehtosopimuksen määräykset estäneet sopimasta työsopimuksella myöskään siitä, että päivittäinen säännöllinen työaika vaihteli säädettyjen ja sovittujen enimmäisaikojen puitteissa.

Työehtosopimuksen 8 §:n 5 momentissa oleva työn alkamisja päättymisaikoja koskeva määräys oli tarkoitettu selvittämään sitä, mille kellonajalle säännöllisen vuorokautisen työajan enimmäistyöaika pääsääntöisesti tuli sijoittaa ilman, että muun muassa työehtosopimuksen mukaiset ilta- ja muut lisät tulivat maksettaviksi. Pykälän viimeisessä momentissa oli sovittu menettelytavoista silloin, kun oli tarpeellista sijoittaa sovittu vuorokautinen työaika yleisistä sovituista työn alkamis- ja päättymisajoista poikkeavasti eikä työsopimuksella ollut asiasta etukäteen muutoin sovittu.

Mankinen oli saanut tiedon seuraavan päivän töistä suullisesti silloin, kun Mankinen oli ollut tavoitettavissa työmaalla. Muulloin hänelle oli ilmoitettu töistä puhelimitse kotiin. Suullisen ilmoituksen tekeminen ei aina ollut ollut mahdollista, koska Mankinen oli usein poistunut työpaikalta omia aikojaan.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja vastaajat lisäksi kuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Maarakentajien Pohjois-Savon piiriyhdistys on osaltaan yhtynyt vastaajien vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kaivinkoneenkuljettaja Jari Mankinen on tullut Nosturityö E. Kanerva Ky:n palvelukseen toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 8.6.1987. Työnantaja on lomauttanut Mankisen työn vähyyden vuoksi 22.1.1988 alkaen. Mankinen on purkanut työsopimuksensa 5.9.1988.

Nosturityö E. Kanerva Ky on maksanut Mankiselle palkan pääosin vain niiltä työtunneilta, jolloin Mankisen kuljettamalla ajoneuvonosturilla on ollut työtä. Kanteessaan Rakennustyöläisten Liitto on katsonut työnantajan menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta Mankiselle palkan siltä ajalta, jolloin työssä on syntynyt keskeytyksiä Mankisesta riippumattomista syistä eikä työnantaja ole tarjonnut hänelle muutakaan työtä.

Vastineen mukaan Mankisen kanssa on sovittu, että hänen säännöllinen työaikansa työehtosopimuksen mukaisesti on enintään kahdeksan tuntia päivässä ja enintään 40 tuntia viikossa siten, että työtä tehdään ainoastaan silloin, kun ajoneuvonosturilla on ajoa ja että palkkaa maksetaan vain vastaavilta tunneilta. Muilta osin on sovittu noudatettavaksi maa- ja vesirakennusalan kulloinkin voimassa olevaa työehtosopimusta sellaisenaan. Mankinen on työskennellyt koko työsuhteensa ajan näillä ehdoilla eikä sinä aikana ole huomauttanut työnantajan menettelystä.

Rakennustyöläisten Liitto on ilmoittanut Mankisen kiistävän, että työnantajan kanssa olisi sovittu työn tekemisestä edellä todetulla tavalla. Työhön tullessaan Mankinen oli sopinut vain palkan määrästä ja työn aloittamisesta ajoneuvonosturin kuljettajana. Vasta noin kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta työnantaja oli ilmoittanut, että yrityksessä on aina menetelty ja menetellään kaikkien työntekijöiden kohdalla siten, että palkka maksetaan vain koneen todellisilta työtunneilta. Väitetyn kaltainen sopimus olisi Rakennustyöläisten Liiton mukaan työehtosopimuksen vastainen.

Kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies Eero Kanerva on työtuomioistuimessa kertonut, että suullista työsopimusta Mankisen kanssa tehtäessä on Mankisen kanssa sovittu siitä, että työtä tehdään vain silloin kun kaivinkoneella on ajoa ja että työehtosopimuksen mukainen palkka maksetaan vain tehdyiltä työtunneilta. Palkanmaksu on perustunut Mankisen omiin tunti-ilmoituksiin. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu kommandiittiyhtiön palveluksessa vuonna 1986 ollut kaivinkoneenkuljettaja on kertonut, että myös hän on työhön tullessaan tehnyt Kanervan kanssa työsopimuksen, jonka mukaan palkkaa maksettiin vain tehdyiltä työtunneilta.

Esitetyn asiakirjaselvityksen mukaan Mankiselle on työsuhteen alusta heinäkuun 21 päivään 1987 saakka maksettu palkkaa sellaisiltakin tunneilta, jolloin hänen päivittäinen työaikansa on jäänyt alle kahdeksan tunnin, ja myös sellaisilta päiviltä, jolloin työtä ei ole lainkaan tehty. Mainitusta heinäkuun 21. päivästä 1987 alkaen Mankiselle on maksettu palkka vain tehdyiltä työtunneilta.

Työtuomioistuimen mielestä on jäänyt riittävästi selvittämättä, että Mankisen kanssa olisi työsuhteen alkaessa sovittu menettelystä, jonka mukaan palkka maksetaan vain sellaisilta työtunneilta, jolloin ajoneuvonosturilla on ollut työtä. Kun näin on ryhdytty menettelemään heinäkuun 21. päivästä 1987 alkaen Mankisen tekemättä huomautuksia menettelyn suhteen on katsottava, että Mankisen ja työnantajan välillä on tosiasiallisesti sovittu palkanmaksusta työnantajan ilmoittamin tavoin.

Mankisen työsuhteen ehdot ovat määräytyneet Nosturityö E. Kanerva Ky:n kanssa tehdyn työsopimuksen ja maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukaan. Työehtosopimuslain 6 §:n mukaan, jos työsopimus joiltakin osiltaan on ristiriidassa siinä noudatettavan työehtosopimuksen kanssa, on työsopimus näiltä osiltaan mitätön ja niiden sijasta käyvät noudatettaviksi työehtosopimuksen vastaavat määräykset. Mankisen ja kommandiittiyhtiön välisessä työsopimuksessa on sovittu, että milloin työnantajalla ei ole tarjota Mankiselle työtä, Mankisella ei ole työntekovelvollisuutta eikä työnantajalla vastaavasti palkanmaksuvelvollisuutta. Työehtosopimuksen 17 §:ään sisältyvät määräykset palkan maksamisesta tilanteissa, joissa työntekijän työssä syntyy keskeytystä työntekijästä riippumattoman syyn vuoksi. Kyseisen työehtosopimusmääräyksen mukaan työntekijälle on tällaisessa tapauksessa maksettava vähintään hänen henkilökohtainen tuntipalkkanssa.

Mankinen on tekemänsä työsopimuksen perusteella ollut työnantajan käytettävissä työehtosopimuksessa sovitun työajan. Työsopimuksen määräys, jolla on sovittu palkanmaksun keskeyttämisestä töiden vähyyden vuoksi työntekijää lomauttamatta on ristiriidassa työehtosopimuksen 17 §:n odotusajan palkkaa koskevien määräysten kanssa. Tältä osin työsopimuksen määräykset ovat työehtosopimuslain 6 §:n nojalla mitättömiä ja niiden sijasta on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä sikäli kuin Mankista ei ole lomautettu.

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maa- ja vesirakennusalalla tehdyn sopimuksen 22 §:n mukaan työsuhteen kestäessä voidaan sopia työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisestä toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Kun työnantajan ilmoituksen mukaan menettelystä työnteon keskeytyksen aikana on sovittu jo työsopimusta solmittaessa, ei työsopimusta voida tulkita niin, että samalla olisi sovittu lomautusmenettelystä sopimuksen 22 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Sinänsä Mankista ei ole edes väitetty lomautetun ennen kuin 22.1.1988, mihin saakka Mankinen on oikeutettu vaatimaansa odotusajan palkkaan. Vastaajaliitto on myöntänyt vaatimuksen määrältään oikeaksi.

Työsuorituksen estymistä ja palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset ovat siinä määrin tulkinnanvaraisia, ettei Nosturityö E. Kanerva Ky:n edellä todetulla työehtosopimuksen vastaisella menettelyllään voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työnantajan menettelystä on ilmoitettu Suomen Maarakentajien Keskusliitolle ja sen Pohjois-Savon Piiriyhdistykselle 9.9.1988 päivätyllä kirjeellä. Asian johdosta on käyty työehtosopimuksen edellyttämät neuvottelut, joiden yhteydessä työnantajan selvästi virheelliset menettelyt on oikaistu. Tähän sekä asian tulkinnanvaraisuuteen nähden työtuomioistuimen katsoo jääneen näyttämättä, että Suomen Maarakentajien Keskusliitto tai Maarakentajien Pohjois-Savon piiriyhdistys olisivat laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Nosturityö E. Kanerva Ky on menetellyt maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta Jari Mankiselle odotusajan palkan siltä ajalta, jolloin Mankisen työssä on syntynyt keskeytyksiä hänestä riippumattomista syistä eikä työnantaja ole tarjonnut hänelle muutakaan työtä tai häntä lomauttanut.

Työtuomioistuin velvoittaa Nosturityö E. Kanerva Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Eero Kanervan yhteisvastuullisesti suorittamaan Mankiselle odotusajan palkkaa 12 021 markkaa 66 penniä 16 prosentin korkoineen 22.1.1988 lukien. Nosturityö E. Kanerva Ky ja Eero Kanerva velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti suorittamaan Rakennustyöläisten Liitolle oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1 500 markkaa.

Enemmälti kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Äimälä, Tuulensuu, Kuivanen ja Korpela. Sihteerin ehdotus ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Sihteeri L a u r i l a n ehdotus, johon jäsenet T u ul e n s u u ja Ä i m ä l ä yhtyivät:

Perustelut

Kaivinkoneenkuljettaja Jari Mankinen on tullut Nosturityö E. Kanerva Ky:n palvelukseen ajoneuvonosturin kuljettajaksi toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 8.6.1987. Työnantaja on lomauttanut Mankisen työn vähyyden vuoksi 22.1.1988 alkaen. Mankisen työsuhde on päättynyt 5.9.1988, jolloin hän on purkanut työsopimuksensa.

Työtuomioistuimessa kuullun Nosturityö E. Kanerva Ky:n vastuunalaisen yhtiömiehen Eero Kanervan kertoman mukaan suullista työsopimusta Mankisen kanssa tehtäessä on Mankisen kanssa sovittu siitä, että työtä tehdään vain silloin kun kaivinkoneella on ajoa ja että työehtosopimuksen mukainen palkka maksetaan vain tehdyiltä työtunneilta. Esitetyn selvityksen mukaan työsuhteen alkuaikana Mankiselle on maksettu palkkaa sellaisiltakin tunneilta, jolloin hänen päivittäinen työaikansa on jäänyt alle kahdeksan tunnin ja myös joiltakin päiviltä, jolloin työtä ei ole tehty lainkaan. Kanervan kertoman mukaan palkanmaksu on perustunut Mankisen omiin tunti-ilmoituksiin, minkä lisäksi palkkaa on saatettu maksaa joiltakin Mankisen kanssa sovituilta vapaapäiviltä. Heinäkuun 21. päivästä 1987 alkaen Mankiselle on maksettu palkka vain tehdyiltä työtunneilta.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun kommandiittiyhtiön palveluksessa vuonna 1986 olleen kaivinkoneenkuljettajan kertoman mukaan myös hän on työhön tullessaan tehnyt Kanervan kanssa työsopimuksen, jonka mukaan palkkaa maksettiin vain tehdyiltä työtunneilta. Kanervan kertoman mukaan myös muiden hänen palveluksessaan olleiden ajoneuvonosturin kuljettajien kanssa on tehty samanlainen työsopimus kuin Mankisen kanssa on ilmoitettu tehdyn. Mankisen ei työsuhteensa kestäessä ole selvitetty huomauttaneen työnantajalle siitä, että palkkaa ei olisi maksettu niiltä tunneilta, joilta se Mankisen käsityksen mukaan olisi pitänyt maksaa. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Mankisen ja työnantajan välillä on sovittu työajasta ja palkanmaksusta työnantajan ilmoittamin tavoin.

Säännöllistä työaikaa koskevassa työehtosopimuksen 8 §:ssä on sovittu siitä, että työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Mainitussa työehtosopimuksen kohdassa on sovittu säännöllisen työajan enimmäispituudesta. Työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevat määräykset eivät työtuomioistuimen mielestä sen sijaan estä sopimasta työehtosopimuksessa sovitusta poikkeavasta lyhyemmästä säännöllisestä työajasta. Nämä määräykset eivät myöskään estä sopimasta muusta kuin säännöllisestä työajasta, kunhan työehtosopimuksessa sovittuja työaikoja ei ylitetä. Työehtosopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevat määräykset eivät työtuomioistuimen mielestä myöskään estä tekemästä sellaista työsopimusta, jolla sovitaan työn tekemisestä muutoin kuin säännöllistä työaikaa noudattaen.

Työehtosopimuksen 17 §:n odotusajan palkkaa koskevien määräysten mukaan työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle määräyksessä sovittua odotusajan palkkaa, mikäli työntekijän työssä syntyy keskeytystä koneiden epäkuntoon joutumisen tai muun työntekijästä riippumattoman syyn vuoksi, eikä työnantaja pysty järjestämään työntekijälle täksi ajaksi muuta työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä.

Mankinen on työnantajan ilmoituksen mukaan saanut tiedon seuraavan päivän tai päivien töistä sille työmaalle, jossa hän kulloinkin on työskennellyt. Ellei Mankista ole tavoitettu työmaalta, on hänelle ilmoitettu tulevista töistä puhelimitse kotiin. Sellaisia tilanteita ei ole selvitetty olleen, että Mankinen olisi ollut työmaalla odottamassa töiden mahdollista järjestymistä.

Odotusajan palkkaa koskevien työehtosopimusmääräysten soveltaminen edellyttää, että työntekijän kanssa on sovittu määrätystä työajasta ja että työntekijä tällaisena sovittuna aikana sattuneen työn keskeytyksen aikana on ollut työnantajan käytettävissä. Kun Mankisen kanssa ei ole sovittu määrätystä työajasta eikä Mankisella myöskään ole ollut velvollisuutta olla työnantajan käytettävissä niinä tunteina, jolloin työtä ei ole ollut tarjolla, ei Mankisella ole oikeutta kanteessa vaadittuun odotusajan palkkaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto sekä Nosturityö E. Kanerva Ky ja liikkeenharjoittaja Eero Kanerva pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.