Labor court dismissed union claim that plant closure threats constituted illegal collective dismissal under collective agreement.

Yhtiö oli irtisanonut kaikki palveluksessaan olevat työntekijät tuotantolaitoksen toiminnan lopettamisen johdosta. Riippumatta siitä, että yhtiö oli toimintansa lakkauttaessaan voinut irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä työntekijöitään, yhtiö oli toimintansa lakkauttamista uhkauksena käyttämällä painostanut työntekijöitä työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla ja siten rikkonut työrauhavelvollisuutta.

Yhtiön pääluottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisen jälkeen oli irtisanottu vielä viisi muuta työntekijää, joiden työn tekeminen oli ollut tarkoitus päättää samanaikaisesti muiden irtisanottujen työntekijöiden kanssa. Kun kaikkien työntekijöiden työn tekeminen oli tarkoitettu päättymään toiminnan loppuessa, sillä seikalla, missä järjestyksessä työntekijät oli irtisanottu, ei ollut sellaista merkitystä, että yhtiön menettely olisi ollut luottamusmiessopimuksen määräysten vastainen. (Ään.)

Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Näsin Pahviteollisuus Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.3.1988 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § URAKKA- JA PALKKIOTYÖ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Jos voimassa olevia hinnoitteluja joko työnantajan tai työntekijän aloitteesta halutaan tarkistaa jostain muusta kuin 4. kohdassa mainitusta syystä, voidaan se tehdä ao. työnantajan ja pääluottamusmiehen välisellä sopimuksella. Ellei asianomaisten välillä päästä uudesta hinnoittelusta yksimielisyyteen jatkuu työ entisillä perusteilla ja kysymys siirretään liittojen käsiteltäväksi. 6. Ennenkuin hinnoittelusta syntynyt erimielisyys on käsitelty tämän sopimuksen 31 §:ssä mainitulla tavalla, älköön sellaisen kysymyksen johdosta ryhdyttäkö työtaistelutoimenpiteisiin toisen sopimuspuolen painostamiseksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §.

Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa paitsi jäljempänä mainitussa tapauksessa.

Jos yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa pääluottamusmieheen, ellei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan.= = = = = = = = = = = = = = =

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on 15.11.1989 vireille panemassa kanteessa lausunut, että Näsin Pahviteollisuus Oy:stä oli toimitettu Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Paperiliiton välisiä neuvotteluja varten 23.5.1989 päivätty erimielisyysmuistio, joka koski muun muassa erimielisyyttä 27.2.1989 voimaan tulleen paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaisten yleiskorotusten ottamisesta huomioon urakkahintojen tarkistamisessa. Liittojen kanta oli ollut se, että korotetut urakkahinnat oli maksettava yleiskorotuksen voimaan tulosta alkaen.

Myöhemmin oli käynyt ilmi, ettei Näsin Pahviteollisuus Oy ollut noudattanut liittojen välistä ratkaisua. Päin vastoin yhtiö työnantajana oli esittänyt työntekijäpuolelle allekirjoitettavaksi muistion, jossa oli yritetty saada korotuksia koskevan sopimuksen voimaantulopäiväksi 31.7.1989. Tämän lisäksi työnantaja oli esittänyt tehtäväksi urakkahintasopimuksen, jonka mukaan palkankorotukset olisivat jääneet selvästi alle yleiskorotuksen. Pääluottamusmies ei ollut voinut hyväksyä työnantajan esityksiä.

Kun myöhemmin vielä oli yhtiön pääluottamusmiehen ja toimitusjohtajan välillä selvitetty asiaa, toimitusjohtaja oli selittänyt, että kysymys oli yhtiön tervehdyttämisestä. Toimitusjohtaja oli ehdottanut muun muassa, että 25.8.1989 mennessä erimielisyysmuistion sisältämistä asioista sovittaisiin paikallisesti. Sen jälkeen tulisi voimaan uusi käytäntö, jonka mukaan kaikki vanhat paikalliset sopimukset ja rajoitukset poistettaisiin. Lisäksi 10.9.1989 mennessä tutkittaisiin mahdollisuudet siirtyä uusiin menetelmiin ja miehityksiin. Kun pääluottamusmies oli käynyt ilmoittamassa toimitusjohtajalle työntekijöiden kielteisen vastauksen esitykseen, toimitusjohtaja oli katkaissut keskustelut heti ja ilmoittanut lähtevänsä pankkiin "panemaan ovet kiinni".

Kun yhtiön toimintaa ei kuitenkaan ollut lopetettu, olivat ne kaksi työntekijää, joiden tileissä korotuksia ei ollut otettu huomioon, ilmoittaneet ryhtyvänsä itse merkitsemään heille kuuluvat korotukset tuntilappuihin. Toinen työntekijöistä oli ilmoittanut asiasta yhtiön konttorissa. Työnantajan edustaja ei ollut vastustanut ehdotusta. Päin vastoin hän oli luvannut, että saatavat maksettaisiin 22.9.1989. Työnantajan edustaja oli ilmoittanut myös saaneensa tehtäväkseen selvittää muutkin 23.5.1989 päivätyn erimielisyysmuistion mukaiset asiat. Työntekijät olivat olettaneet, että asiat järjestyisivät.

Kuitenkin oli käynyt ilmi, että työnantaja oli antanut edellisistä sopimuksista poikkeavan määräyksen, jolla oli peruutettu jo kertaalleen hyväksytyt yleiskorotukset.

Erimielisyyttä yhtiössä oli ollut myös siitä, miten työsuojeluvaltuutettu määrättiin toimimaan työvuoroissa varamiehenä. Muiltakin osin erimielisyydet työsuhdeasioiden hoidossa olivat kärjistyneet.

Tehtaan työntekijät oli 10.11.1989 kutsuttu työnantajan järjestämään tiedotustilaisuuteen. Tilaisuuden alussa työnantajan edustaja oli kertonut, etteivät hän, toimitusjohtaja ja työsuhdeasiainhoitaja enää jaksaneet "tapella" työntekijöiden kanssa ja että yhtiö lopetettaisiin. Yhtiö oli tarkoitus yrittää myydä, mutta nykyiset omistajat tulisivat lopettamaan toimintansa vuoden vaihteessa. Tämän selostuksen jälkeen työnantajan edustaja oli antanut yhtiön kaikille työntekijöille, viittä lukuun ottamatta, ilmoituksen työsuhteiden irtisanomisesta. Mainitut viisi työntekijää, joiden työsuhteet oli solmittu syksyn 1989 aikana, työntekijöiden saaman ilmoituksen mukaan irtisanottaisiin kuukauden kuluttua.

Irtisanomisten syyksi oli irtisanomisilmoituksiin merkitty jatkuvat työsuhdeongelmat.

Ilmoitus pääluottamusmies Reijo Mäkisen irtisanomisesta oli luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan vastainen.

Paperiliitto on 29.11.1989 vireille panemassaan kanteessa vielä lausunut, että työnantaja ei työsopimuksia irtisanoessaan ollut missään vaiheessa edes väittänyt, että tuotantolaitoksen toiminta keskeytettäisiin kokonaan. Pääluottamusmies Mäkinen oli irtisanottu ennen viittä muuta työntekijää. Luottamusmiessopimukseen sisältyi määräykset neuvottelutavoista luottamusmiehen työsopimusta irtisanottaessa. Yhtiö oli tietensä rikkonut luottamusmiessopimusta laiminlyödessään velvoitteensa.

Lisäksi Paperiliitto on vaatimustensa perusteeksi lausunut, että irtisanomisilmoitusten toimittamisen jälkeen 10.11.1989 käydyssä keskustelussa työnantajan edustaja oli syyttänyt työsuojeluvaltuutettua siitä, ettei hän ollut suostunut tekemään työvuorojaan työnantajan määräysten mukaisesti, ja todennut, ettei yhtiöllä ollut varaa seisottaa tehdasta kahta viikkoa. Edelleen työnantajan edustaja oli moittinut työsuojeluvaltuutettua syypääksi siihen, että yhtiön toiminta loppuisi. Keskustelussa työnantajan edustaja oli myös huomauttanut, että erimielisyysmuistioita oli tehty keveillä perusteilla.

Erään työntekijän aloittaessa työsuhteensa 10.8.1989 yhtiön toimitusjohtaja oli kertonut, että yhtiöllä oli tilauksia syyskuulle 1990. Työnjohtajat olivat pääluottamusmiehelle kertoneet, että tilauksia riittäisi marraskuulle 1990 saakka. Toimitusjohtaja oli itse kertonut, ettei tilauksia ollut koskaan ollut niin paljon kuin vuoden 1989 aikana.

Työnantaja oli siten joukkoirtisanomisilla pyrkinyt painostamaan työntekijöitä mieleiseensä ratkaisuun avoinna olleissa erimielisyyskysymyksissä, joissa oli noudatettava neuvottelujärjestystä. Työnantaja oli myös tietensä rikkonut luottamusmiessopimuksen määräyksiä.

Joukkoirtisanominen oli kohdistunut muun muassa työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Yhtiö oli vastuussa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Yhtiön toimitusjohtaja ja työsuhdeasiainhoitaja olivat olleet toimeenpanemassa irtisanomisia.

Paperiliitto oli kirjallisesti vaatinut Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ryhtymään toimiin sopimusten mukaisen tilanteen palauttamiseksi Näsin Pahviteollisuus Oy:ssä. Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan sitä tehnyt. Näsin Pahviteollisuus Oy ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto olivat siten rikkoneet niille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuutensa, yhtiö toimeenpannessaan joukkoirtisanomisen ja liitto laiminlyödessään sille kuuluvan valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut Näsin Pahviteollisuus Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja luottamusmiessopimuksen tietensä rikkomisesta. Lisäksi Paperiliitto on vaatinut Metsäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Paperiliitto on asian käsittelyn aikana luopunut vaatimuksistaan, jotka koskivat sitä, että yhtiö olisi menetellyt vastoin luottamusmiessopimuksen 4 §:n 5 kohtaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Näsin Pahviteollisuus Oy kanteisiin vastatessaan ovat lausuneet, että yhtiö valmisti uusiopahvia. Yhtiö oli toiminut lokakuusta 1985 alkaen Tampereella. Yhtiön palveluksessa oli marraskuussa 1989 ollut yksi ylempi toimihenkilö, neljä teknistä toimihenkilöä, kaksi konttoritoimihenkilöä ja 22 työntekijää. Yhtiö oli irtisanonut 17 työntekijää ja neljä teknistä toimihenkilöä 10.1.1989. Kullekin heistä oli annettu kirjallinen irtisanomisilmoitus.

Irtisanomisilmoituksia antaessaan yhtiön edustaja oli samalla suullisesti ilmoittanut työntekijöille, että irtisanominen johtui myös tehtaan tuotannon lopettamisesta. Kun 13.11.1989 oli ilmennyt, että eräät työntekijät tulisivat kiistämään sen, ettei heille olisi kirjallisia ilmoituksia annettaessa samalla myös suullisesti ilmoitettu tuotannon lopettamisesta, yhtiö oli päättänyt täydentää kirjallista ilmoitustaan. Asianomaiset työnjohtajat olivat antaneet kaikille irtisanotuille työntekijöille 14.11.1989 uuden irtisanomisilmoituksen.

Yhtiön johdon työntekijöiden kanssa 13.11. ja 14.11.1989 asiasta keskustellessa oli ilmennyt vielä, että syksyn 1989 aikana yhtiön palvelukseen tulleet viisi työntekijää tulisivat esittämään, että heidän työsuhteissaan ei olisi sovittu koeajasta. Tästä syystä heidän työsopimuksensa oli irtisanottu kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen 15.11.1989. Näin ollen olivat kaikki tehtaan työntekijät tulleet irtisanotuiksi niin, että heidän työsuhteensa päättyisivät joko 10.1. tai 15.1.1990.

Yhtiöllä ei ollut tarkoitus jatkaa tuotannollista toimintaansa työntekijöiden työsuhteiden päätyttyä. Työnantaja ei ollut ollut painostanut palveluksessaan olevia työntekijöitä irtisanoessaan heidän työsuhteensa.

Työsuhdeongelmat olivat vaikuttaneet osaltaan yhtiön päätökseen tuotannollisen toiminnan lopettamiseksi. Yhtiöllä ja ammattiosastolla oli ollut eriäviä näkemyksiä kahden työntekijän urakkapalkkauksesta. Yhtiö oli 22.9.1989 maksanut urakkapalkkausta koskevan erimielisyyden johdosta taannehtivana korvauksena kahdelle työntekijälle, toiselle 200 markkaa ja toiselle 280 markkaa. Taannehtivan korvauksen maksamisen jälkeen heidän urakkapalkkauksestaan oli ollut erimielisyyttä. Yhtiö ei kuitenkaan ollut irtisanonut työntekijöitään ja toimihenkilöitään kahden työntekijän urakkapalkkoja koskevan vähäisen riidan johdosta.

Koska yrityksen tuotannollisen toiminnan lopettaminen ja sen johdosta työntekijöiden irtisanominen ei ollut voimassa olevan lainsäädännön tai työehtosopimuksen vastaista, ei työnantajaliitto ollut syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Pääluottamusmies Mäkisen työsuhde oli irtisanottu samanaikaisesti kuin yhtiön muiden työntekijöiden työsuhteet. Mäkisen työsuhteen irtisanomisen perusteena oli ollut tehtaan tuotannollisen toiminnan lopettaminen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Näsin Pahviteollisuus Oy ovat vaatineet kanteiden hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Näsin Pahviteollisuus Oy on 10.11.1989 irtisanonut Tampereen tuotantolaitokseltaan 17 työntekijää ja neljä teknistä toimihenkilöä. Yhtiö on irtisanotuille työntekijöille ja toimihenkilöille antamissaan kirjallisissa ilmoituksissa merkinnyt irtisanomisten syyksi jatkuvat työsopimusongelmat. Esitetyn selvityksen mukaan irtisanomistilaisuudessa yhtiön puolelta on ilmoitettu irtisanotuille työntekijöille ja toimihenkilöille, että yhtiön tuotannollinen toiminta tultaisiin lopettamaan. Yhtiö on 14.11.1989 antanut irtisanomilleen työntekijöilleen ja toimihenkilöilleen kirjallisen lisäselvityksen, jonka mukaan irtisanomisten perusteena on ollut tuotannollisen toiminnan lopettaminen.

Yhtiö on 15.11.1989 irtisanonut palvelukseensa syksyllä 1989 otettujen viiden työntekijän työsopimukset. Kaikki yhtiön palveluksessa olevat työntekijät ovat siten tulleet irtisanotuiksi.

Edellä mainittujen viiden työntekijän työsopimukset on yhtiön ilmoituksen mukaan ollut tarkoitus irtisanoa vasta kuukautta myöhemmin kuin muiden työntekijöiden työsuhteet, jotta heidän työsopimuksensa päättyisivät samanaikaisesti. Yhtiö on nimittäin pitänyt heitä koeajalla olevina työntekijöinä, jolloin heidän työsopimustensa irtisanomiseen olisi riittänyt kuukauden irtisanomisaika. Kun yhtiölle on selvinnyt, ettei näin olisi voinut menetellä, on myös heidän työsopimuksensa irtisanottu edellä selostetuin tavoin.

Yhtiössä on syntynyt erimielisyyttä keväällä 1989 erilaisista palkkaukseen ja töiden järjestelyihin liittyvistä kysymyksistä, muun muassa urakkahintojen tarkistamisesta yleiskorotuksen yhteydessä. Näistä seikoista on 23.5.1989 laadittu erimielisyysmuistio. Erimielisyyksien kohteena olevista asioista on sovittu sittemmin liittojen välillä.

Selvityksen mukaan työsuhteisiin liittävät epäselvyydet ovat vielä tämän jälkeen jatkuneet. Yhtiö on liittojen ohjeiden mukaan maksanut kahdelle työntekijälle korvausta eräästä urakkatyöstä. Tästä huolimatta on heidän palkkauksestaan ollut erimielisyyttä, kunnes yhtiö on luvannut maksaa kummallekin työntekijälle vajaan 100 markan korvauksen.

Kanteen mukaan yhtiö on pyrkinyt irtisanomisilla painostamaan työntekijöitä mieleiseensä ratkaisuun palkkaukseen ja töiden järjestelyihin liittyvissä erimielisyyskysymyksissä.

Asiassa kuullun yhtiön toimitusjohtajan kertoman mukaan yhtiön toiminnan lopettaminen on tullut esille elokuun 1989 aikana. Hän on tuolloin työntekijäpuolelle esittänyt, että kaikista vanhoista työsuhteita koskevista sopimuksista yhtiössä luovuttaisiin. Kun työntekijäpuoli on antanut tähän ehdotukseen kielteisen vastauksen, toimitusjohtaja on ilmoittanut, että muuta vaihtoehtoa kuin toiminnan lopettaminen ei olisi. Toimitusjohtajan asian käsittelyssä antaman selityksen mukaan hän olisi ollut valmis jatkamaan yhtiön toimintaa sillä ehdolla, että työntekijöiden kanssa olisi sovittu kaikista vanhoista sopimuksista luopumisesta ja toiminnan jatkamisesta pelkästään työehtosopimuksen mukaisin ehdoin.

Yhtiön varapääluottamusmies on puolestaan todistajana kuulusteltuna kertonut, että toimitusjohtajan vaimo työnantajan edustajana on 10.11.1989 pidetyssä irtisanomistilaisuudessa ilmoittanut työntekijöille, että työnantaja ei enää halunnut jatkaa riitelyä työntekijöiden kanssa, minkä vuoksi yhtiö lopetettaisiin. Lisäksi toimitusjohtaja on jo aikaisemmin puhunut siitä mahdollisuudesta, että hän "panee ovet kiinni", vaikka työntekijät eivät ole näitä puheita ottaneet oikein vakavasti. Myös hänen vaimonsa on elokuussa 1989 käytyjen neuvottelujen kuluessa vihjannut siihen suuntaan, että toiminta saatettaisiin lopettaa, jolleivät neuvottelut sujuisi.

Toimitusjohtaja on selittänyt, että yhtiön toiminnan on määrä lakata 10.1.1990, jolloin irtisanottujen työntekijöiden ja toimihenkilöiden irtisanomisajat, lukuun ottamatta viittä viimeksi irtisanottua työntekijää, tulisivat päättymään. Mainittujen viiden työntekijän irtisanomisajat päättyisivät 15.1.1990.

Irtisanottujen työntekijöiden tilalle ei ole selvityksen mukaan otettu tai edes yritetty ottaa uusia työntekijöitä - puhumattakaan siitä, että kenenkään irtisanotun työntekijän kanssa olisi ollut puhetta hänen työsuhteensa jatkamisesta. Irtisanomisten jälkeen on tuotantolaitoksen koneisiin toimitettu eräitä varalaitteita, kuten viira, mutta toimitusjohtajan ilmoituksen mukaan ne on tilattu sitä ennen. Toimitusjohtajan kertoman mukaan tuotantolaitoksen toiminnan lopettaminen, jota varten on ollut muitakin suunnitelmia, on tarkoitus toteuttaa siten, että laitoksen tilat vuokrattaisiin ja koneet myytäisiin tilaisuuden ilmaantuessa.

Toimitusjohtajan lausumista ja muusta selvityksestä on työtuomioistuimen mielestä pääteltävissä, että tuotantolaitoksen toiminnan lopettamista on pidettävä todellista tilannetta vastaavana.

Tuotantolaitoksella ilmenneet erimielisyydet työsuhteisiin ja töiden järjestelyihin liittyvissä kysymyksissä ovat olleet, kuten irtisanomisilmoituksistakin käy ilmi, syynä toiminnan lopettamiseen ja kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden ja toimihenkilöiden irtisanomisiin. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työnantajan päätöstä lakkauttaa tuotantolaitoksensa ei voida, jos toimenpide on tarkoitettu lopulliseksi, pitää työtaistelutoimenpiteenä. Toiminnan lopettamista ja etenkin sillä uhkaamista työnantaja voi kuitenkin käyttää sillä tavoin hyväkseen, että se muodostuu työntekijöiden painostamiseksi työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla. Näin saattaa olla asian laita varsinkin silloin, kun toiminnan lakkauttamisesta ilmoittamisella pyritään vaikuttamaan työehtosopimuksella sovittuihin tai työpaikalla muutoin noudatettaviin työsuhteen ehtoihin.

Yhtiön toimitusjohtaja on edellä selostetuin tavoin esittäessään työntekijöille aikaisempien sopimusten noudattamisesta luopumista ja saatuaan siihen torjuvan vastauksen ilmoittanut toiminnan lakkauttamisesta, josta toimitusjohtaja on jo aikaisemmin puhunut. Työsopimusten irtisanomisten yhteydessä on yhtiön puolelta myös ilmoitettu sen toiminnan lopettamisesta. Kun irtisanomisten perusteena on käytetty kuitenkin ensi vaiheessa työsopimuksista johtuvien jatkuvien ongelmien esiintymistä, irtisanomisten kohteeksi joutuneet ovat perustellusti voineet pitää irtisanomisia sellaisena painostuksena, joilla heidät on yritetty saada suostumaan työsuhteiden ehtojen muutoksiin työpaikkojensa säilyttämisen edellytyksenä.

Riippumatta siitä, että Näsin Pahviteollisuus Oy on toimintansa lakkauttaessaan voinut irtisanoa taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä työntekijöitään, yhtiö on toimintansa lakkauttamista uhkauksena käyttämällä painostanut työntekijöitä työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla ja siten rikkonut työrauhavelvollisuutta. Työtaistelutoimenpiteen on katsottava kohdistuneen ainakin työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Yhtiön toimitusjohtaja on selittänyt olleensa ennen irtisanomisten toimittamista yhteydessä Metsäteollisuuden Työnantajaliiton toimitusjohtajaan, joka on ilmoittanut yhtiön olevan velvollinen noudattamaan sitä sitovaa työehtosopimusta. Paperiliitto on irtisanomisten toimittamisen jälkeen 13.11.1989 vaatinut työnantajaliittoa ryhtymään toimenpiteisiin työehtosopimuksen mukaisen tilanteen palauttamiseksi yhtiössä. Siihen nähden, että asiassa ei ole kysymys irtisanomisten perusteiden oikeellisuudesta, työtuomioistuin katsoo asian sekavaan tilaan nähden jääneen näyttämättä, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt sille työrauhavelvollisuuden noudattamisessa kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Luottamusmiessopimuksessa on sovittu siitä, että jo yrityksen työvoimaa vähennetään tai lomautetaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä, ei tällaista toimenpidetta saa kohdistaa pääluottamusmieheen, jollei teollisuuslaitoksen toimintaa keskeytetä kokonaan. Edellä esitetty selvitys osoittaa, että yhtä lailla kuin muillekin työntekijöille on myös pääluottamusmiehenä toimineelle Reijo Mäkiselle irtisanomistilaisuudessa ilmoitettu, että työsopimusten irtisanomisten perusteena on yhtiön tuotannollisen toiminnan lopettaminen. Tästä seikasta on Mäkiselle annettu edellä kerrotuin tavoin myös kirjallisesti lisäselvitys 14.11.1989. Työtuomioistuimen mielestä Mäkisen on katsottava saaneen tiedon siitä, että hänen työsopimuksensa on irtisanottu luottamusmiessopimuksessa tarkoitetulla perusteella.

Mäkisen työsopimuksen irtisanomisen jälkeen on irtisanottu vielä viisi muuta työntekijää, joiden työn tekeminen on tarkoitus päättää samanaikaisesti muiden irtisanottujen työntekijöiden kanssa. Kun kaikkien työntekijöiden työn tekeminen on tarkoitettu päättymään toiminnan loppuessa, työtuomioistuimen mielestä sillä seikalla, missä järjestyksessä työntekijät on irtisanottu, ei ole sellaista merkitystä, että yhtiön menettelyä olisi pidettävä tässä suhteessa luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisena.

Kun luottamusmiessopimukseen ei sisälly nimenomaista määräystä siitä, että pääluottamusmies olisi ajallisessa järjestyksessä viimeksi irtisanottava, asiassa on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi rikkonut luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan määräystä Mäkisen työsopimuksen päättäessään.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Näsin Pahviteollisuus Oy tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Paperiliitolle 15 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

Näsin Pahviteollisuus Oy velvoitetaan korvaamaan Paperiliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien, mutta muutoin saavat asianosaiset itse pitää kulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Porttila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Virtanen, johon lausuntoon jäsen Rautiainen yhtyi, lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta yhtiön vastuun osalta totean, että oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työnantajan päätöstä lakkauttaa tuotantolaitoksensa ei voida, jos toimenpide on tarkoitettu lopulliseksi, pitää työtaistelutoimenpiteenä. Toiminnan lopettamista ja etenkin sillä uhkaamista työnantaja voi kuitenkin käyttää sillä tavoin hyväkseen, että se muodostuu työntekijöiden painostamiseksi työehtosopimuslaissa kielletyllä tavalla. Näin saattaa olla asian laita varsinkin silloin, kun toiminnan lakkauttamisesta ilmoittamisella pyritään vaikuttamaan työehtosopimuksella sovittuihin tai työpaikalla muutoin noudatettaviin työsuhteen ehtoihin.

Tuotantolaitoksella ilmenneet erimielisyydet työsuhteisiin ja töiden järjestelyihin liittyvissä kysymyksissä ovat olleet syynä toiminnan lopettamiseen ja kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden ja toimihenkilöiden irtisanomisiin. Riippumatta siitä, mistä syystä työnantaja lopettaa liiketoimintansa, häntä ei voida työehtosopimuksella velvoittaa sitä jatkamaan.

Harkittaessa, onko Näsin Pahviteollisuus Oy:n puolelta toiminnan lakkauttamisesta ilmoitettaessa ja työntekijöitä irtisanottaessa kohdistettu työntekijöihin sellaista painostamista, joka muodostaisi kielletyn työtaistelutoimenpiteen, työtuomioistuin toteaa, että yhtiön toimitusjohtaja on edellä selostetuin tavoin esittäessään aikaisempien sopimusten noudattamisesta luopumista ja saatuaan siihen torjuvan vastauksen ilmoittanut ainoaksi mahdollisuudeksi jäävän toiminnan lakkauttamisen. Toimitusjohtajan ilmoitusta toiminnan lopettamisesta on pidettävä sisällöltään lähinnä toteamuksena epäonnistuneiden neuvottelujen seuraamuksesta.

Siitä huolimatta, että irtisanomisten perusteena on ensiksi annetuissa irtisanomisilmoituksissa mainittu työsopimuksista johtuvien jatkuvien ongelminen esiintyminen, työsuhteiden päättäminen on johtunut tarkoituksesta lakkauttaa yhtiön pahvinjalostuksen tuotannollinen toiminta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, että irtisanomisilla, jotka on työtuomioistuimen mielestä käsitettävä työsuhteiden päättämistä koskeviksi lopullisiksi toimenpiteiksi, olisi yritetty saada työntekijät suostumaan heidän työsuhteiden ehtojaan koskevien sopimusten peruuttamiseen tai muihin niihin vaikuttaviin muutoksiin työpaikkojensa säilyttämisen edellytyksenä.

Kun työsuhteiden päättämisiin johtaneet toimenpiteet ovat aiheutuneet tarkoituksesta lopettaa yhtiön harjoittama pahvinjalostustuotanto, näyttämättä on jäänyt, että irtisanomisilla tai toiminnan lakkauttamista koskevalla ilmoituksella olisi painostettu työntekijöitä ja toimihenkilöitä avoinna olleissa erimielisyyskysymyksissä tai että toimenpiteet muutoinkaan olisivat muodostaneet kanteessa tarkoitetun työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin kohdistuneen työtaistelutoimenpiteen.

Näillä perusteilla hylkään kanteen.

Velvoitan Paperiliiton korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton ja Näsin Pahviteollisuus Oy:n oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.