Labor court allows union claim that employer violated trustee agreement by refusing to reassign union rep after hotel sale.

Osuuskauppa oli luovuttanut toiselle yhtiölle hotellin, jossa osuuskaupan hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden pääluottamusmies työskenteli.

Luottamusmiessopimuksen määräykset eivät estäneet siirtämästä pääluottamusmiestä uuden omistajan palvelukseen. (Ään.)

Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y. Vastaaja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Kuopion Osuuskauppa

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.4.1989 28.2.1990 voimassa olleessa majoitus ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Työn johto ja jakaminen, järjestäytymisoikeus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia sopimuksia:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimus (LTK-SAK) 6.3.1970

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yhteistoimintasopimukset (LTK-SAK) 30.9.1986

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa keskusjärjestöjen välisessä luottamusmiessopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa kuin yrityksen muut työntekijät. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Sopimuksen soveltamisala

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsopimuslain muutosten vaikutus

Näitä soveltamisohjeita laadittaessa ei ole voitu kiinnittää huomiota hallituksen esitykseen eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eduskunnan sen johdosta hyväksymän uuden työsopimuslain tekstiin. Sen jälkeen kun tämä laki on saanut tasavallan presidentin vahvistuksen, tullaan asiaan palaamaan ja ilmoittamaan, millä tavoin näitä soveltamisohjeita olisi muutettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Luottamusmiehen työsuhde

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Luottamusmiehen työsuhteen päättyminen

a) Irtisanominen

Luottamusmiehen irtisanomista koskevat määräykset sisältyvät sopimuksen 4 §:n 2 kohdan 3 ja 4 kappaleisiin. Kollektiivisista (=taloudellisista tai tuotannollisista) syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Jos asianomaisen alan toimintaa vain supistetaan ja joitakin työntekijöitä jää työhön, on luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Aiemmin mainitussa keskusjärjestöjen välisessä yhteistoimintasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YHTEISTOIMINNAN OSAPUOLET JA MUODOT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Työsuojeluvaltuutettu

Työsuojeluvaltuutetun ja hänelle kaksi varavaltuutettua valitsee henkilöstö sellaiselle työpaikalle, jonka henkilöstön määrä on säännöllisesti vähintään kymmenen. Pienemmällekin työpaikalle on henkilöstöllä oikeus valita em. valtuutetut. Toimihenkilöillä on oikeus valita erillinen valtuutettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työsuojeluvaltuutetun irtisanomissuojasta on voimassa, mitä työsuojelun valvontalain 11 §:n 4 momentissa ja työsopimuslain 53 §:ssä on säädetty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Jos yrityksen työvoimaa lomautetaan, ei tällaista toimenpidettä saa kohdistaa työsuojeluvaltuutettuun, ellei koko yrityksen tai sen alueellisen ja/tai toiminnallisen kokonaisuuden muodostavan osan, jolle työsuojeluvaltuutettu on valittu, toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli yhteisesti todetaan, ettei työsuojeluvaltuutetulle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Työsuojeluvaltuutetun ollessa estynyt hoitamasta työsuojeluvaltuutetun tehtäviä toimii hänen sijallaan I varavaltuutettu ja tämänkin ollessa estyneenä II varavaltuutettu. Varavaltuutetun sijaantulo ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista, jos työsuojeluvaltuutetun este kestää vain lyhyehkön ajan. Työsuojeluvaltuutetun esteestä ja sen kestosta tulee ilmoittaa työsuojelupäällikölle. Jos tämä ei ole tavattavissa, ilmoitus tehdään ilmoittajan esimiehelle. Ilmoituksen tekee työsuojeluvaltuutettu, ellei hän ole tähänkin estynyt. Varavaltuutetun hoitaessa työsuojeluvaltuutetun tehtäviä hänellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin työsuojeluvaltuutetulla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 6.5.1977 allekirjoitetussa luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Luottamusmiesorganisaatio

1. Luottamusmiehellä tarkoitetaan ammattiosaston yrityksen alueellisen ja/tai toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaan majoitus- ja ravitsemisliiketoiminnan osaan valitsemaa pääluottamusmiestä ja työpaikan luottamusmiestä.

2. Milloin yrityksellä on vain yksi majoitusja/tai ravitsemisliiketoimintaa harjoittava työpaikka, työpaikalle valitaan yksi luottamusmies, joka vastaa jäljempänä kohta kolmessa sanottua pääluottamusmiestä.

3. Mikäli majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa harjoittavalla yrityksellä on useampia alan työpaikkoja, jotka muodostavat luottamusmiestoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden, valitaan yritykseen pääluottamusmies ja sen eri työpaikoille, joissa on alan työehtosopimusten piiriin kuuluvia henkilöitä vähintään kymmenen, työpaikan luottamusmiehet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kuopion Osuuskauppa oli vuoden 1989 lopussa harjoittanut majoitus- ja ravitsemisliiketoimintaa Kuopion talousalueella yhdeksässä eri toimipisteessä. Näissä liikkeissä oli tuolloin ollut työntekijöitä yhteensä noin 200.

Majoitus- ja ravitsemisalan luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjan määräyksien mukaisesti olivat Kuopion Osuuskaupan työpaikkojen työntekijät valinneet pääluottamusmiehekseen Hotelli Iso-Valkeisessa baaritarjoilijana työskentelevän Helga Vyyryläisen. Vyyryläinen oli valittu pääluottamusmieheksi ensimmäisen kerran vuonna 1979 ja hän oli toiminut pääluottamusmiehenä sen jälkeen yhtäjaksoisesti. Syksyllä 1989 Vyyryläinen oli valittu myös työsuojeluvaltuutetuksi, josta vaalin tuloksesta oli ilmoitettu työnantajalle 14.11.1989. Työsuojeluvaltuutetun tehtävien oli ollut määrä alkaa 1.1.1990, mutta Vyyryläinen oli hoitanut niitä jo syksyllä 1989.

Pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun tehtävistä oli Vyyryläisellä ollut työehtosopimuksen mukaan oikeutus työstä vapautukseen 2,5 - 3 päivää viikossa. Vyyryläinen oli vuoden 1989 alusta lukien ollut myös Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n Kuopion ammattiosaston puheenjohtaja.

Joulukuussa 1989 Kuopion Osuuskauppa oli myynyt Hotelli Iso-Valkeisen Kuopion Kaupunginhotelli Oy:lle. Hotelli Iso-Valkeinen oli siirtynyt 1.1.1990 Kuopion Kaupunginhotelli Oy:n hallintaan. Samanaikaisesti Kuopion Kaupunginhotelli Oy oli myynyt Grand Hotel Kuopio -nimisen hotelli-ravintolan Kuopion Osuuskaupalle. Koska Grand Hotel Kuopiossa oli ollut noin 75 työntekijää ja Hotelli IsoValkeisessa noin 40 työntekijää, oli Kuopion Osuuskaupan palveluksessa olevien majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden määrä noussut noin 235:een.

Kuopion Osuuskaupan henkilökunnalle oli pidetty 18.12.1989 tiedotustilaisuus, jossa oli ilmoitettu, että Hotelli Iso-Valkeisessa työskenteleville pyrittiin järjestämään mahdollisuus siirtyä Kuopion Osuuskaupan muihin toimipisteisiin. Vyyryläinen oli ilmoittanut tällöin olevansa halukas siirtymään johonkin Kuopion Osuuskaupan muuhun toimipisteeseen tekemään joko baaritarjoilijan työtä tai muuta vastaavaa työtä, kuten tarjoilijan tai kassanhoitajan työtä. Kun Vyyryläinen oli tiedustellut 30.12.1989 Kuopion Osuuskaupan johdolta mahdollisuuksiaan siirtyä Hotelli Iso-Valkeisesta muihin Kuopion Osuuskaupan toimipisteisiin, hänelle oli ilmoitettu, ettei Kuopion Osuuskauppa ollut velvollinen häntä siirtämään toiseen toimipisteeseen, vaan hän siirtyisi Kuopion Kaupunginhotelli Oy:n palvelukseen liikkeen luovutuksen johdosta suoraan työsopimuslain 7 §:n nojalla. Vyyryläinen oli ilmoittanut riitauttavansa asian.

Liikkeen luovutuksen jälkeen tammikuun alussa 1990 Hotelli Iso-Valkeisesta oli siirtynyt neljän esimiehen lisäksi kolme työntekijäasemassa olevaa henkilöä Grand Hotel Kuopioon ja Grand Hotel Kuopiosta vastaavasti seitsemän esimiestä, pääviinikassa ja yksi tarjoilija Hotelli Iso-Valkeiseen. Grand Hotel Kuopiossa avoimeksi jääneet pääviinikassan ja tarjoilijan paikat oli täytetty Kuopion Osuuskaupan omistaman Hotelli-Ravintola Puijonsarven henkilökunnalla. Hotelli-Ravintola Puijonsarven henkilövajaus oli täytetty siten, että tammikuun puolivälissä 1990 Hotelli Iso-Valkeisesta oli siirtynyt sinne vielä yksi tarjoilija.

Vyyryläisen siirryttyä Kuopion Kaupunginhotelli Oy:n palvelukseen oli asiasta käyty 8.1.1990 ja 11.1.1990 paikalliset neuvottelut, jotka olivat päättyneet erimielisyysmuistion laatimiseen. Myös liittotason neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Kuopion Osuuskauppa oli 8.2.1990 ilmoittanut, että Vyyryläinen voitaisiin ottaa Kuopion Osuuskaupan palvelukseen takaisin, mikäli työtuomioistuin vahvistaisi osuuskunnan menetelleen luottamusmies- ja yhteistoimintasopimuksen vastaisesti.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL oli jo neuvotteluissa esittänyt, että luottamusmies nautti luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan mukaista korostettua työsuhdeturvaa, kun kysymyksessä oli taloudellisista tai tuotannollisista syistä johtuva työvoiman supistaminen. Tällöin oli, mikäli mahdollista, noudatettava järjestystä, jonka mukaan luottamusmies joutuisi viimeiseksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Edellä mainitussa sopimuskohdassa todettiin lisäksi, ettei muissa tapauksissa luottamusmiehen työsopimusta voitu päättää muutoin kuin työsopimuslain purkamisperusteilla. Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa oli tarkennettu, että jos alan toimintaa vain supistettaisiin ja joitakin työntekijöitä jäisi työhön, olisi luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Yhteistoimintasopimuksen 16 §:ssä oli määräykset työsuojeluvaltuutetun erityisestä työsuhdeturvasta. Kollektiivisista syistä työsuojeluvaltuutettua ei saanut irtisanoa tai lomauttaa, ellei toimintaa keskeytetty kokonaan tai ellei työsuojeluvaltuutetulle voitu tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Työsuojeluvaltuutetusta oli voimassa samansisältöiset määräykset kuin luottamusmiehestä.

Mainituista sopimuskohdista ja niistä ilmenevistä periaatteista kävi ilmi, ettei luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun korostettu työsuhdeturva koskenut ainoastaan irtisanomis- tai lomautustilanteita. Liikkeen luovutuksen yhteydessä tapahtuva työvoiman supistaminen oli rinnastettavissa kollektiivisyistä tapahtuvaan työvoiman vähentämiseen.

Vyyryläinen oli ollut sekä pääluottamusmies että työsuojeluvaltuutettu, joten hänellä oli molemmista tehtävistään erityinen työsuhdeturva. Vyyryläinen oli ilmoittanut, että hän ei halunnut siirtyä uuden omistajan palvelukseen, vaan hän tahtoi jatkaa työtä Kuopion Osuuskaupassa. Kuopion Osuuskaupalla olisi ollut tarjota Vyyryläiselle hänen ammattiaan vastaavaa tai siihen rinnastettavaa työtä. Tätä osoitti muun muassa se, että tammikuun puolivälissä 1990 Hotelli Iso-Valkeisesta oli siirtynyt tarjoilija Hotelli-Ravintola Puijonsarveen ja se, että Kuopion Osuuskauppa oli ilmoittanut työllistävänsä Vyyryläisen, mikäli työtuomioistuin vahvistaisi, ettei Vyyryläistä saanut siirtää uuden omistajan palvelukseen. Tarjoilijan siirtäminen Hotelli Iso-Valkeisesta Hotelli-Ravintola Puijonsarveen viittasi siihen, että Kuopion Osuuskauppa oli halunnut päästä eroon ammattiosaston puheenjohtajana, pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna toimineesta Vyyryläisestä.

Neuvotteluissa oli esitetty, että Kuopion Osuuskauppa ei olisi saanut siirtää Vyyryläistä uuden omistajan palvelukseen, ja vaadittu Vyyryläisen siirtämistä Kuopion Osuuskaupan muihin toimipisteisiin.

Neuvotteluissa oli vedottu työtuomioistuimen tuomioon n:o 72/1989, jossa oli käsitelty samanlaista asiaa. Kuopion Osuuskauppa oli silti pysynyt kannassaan, eikä ollut suostunut jatkamaan Vyyryläisen työsuhdetta.

Koska Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli hyväksynyt ja tukenut Kuopion Osuuskaupan menettelyä, oli se syyllistynyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Kuopion Osuuskauppa on menetellyt luottamusmiessopimuksen ja yhteistoimintasopimuksen vastaisesti kieltäytyessään jatkamasta pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna toimineen Vyyryläisen työsuhdetta osuuskuntaan Hotelli Iso-Valkeisen myynnin jälkeen. Liitto on vaatinut myös Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton velvoittamista suorittamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa, koska työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvoa, että osuuskunta noudattaisi työehtosopimuksen määräyksiä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kanteessaan vaatinut Kuopion Osuuskaupan tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen määräyksen tietensä rikkomisesta. Esivalmistelussa liitto on luopunut tästä vaatimuksesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kuopion Osuuskaupalla oli ravintola- ja hotellitoimipisteitä Kuopion kaupungissa sekä ympäristökunnissa. Kuopion Osuuskauppa oli päättänyt syksyllä 1989 järkeistää hotelli- ja ravintolatoimintaansa hankkimalla Kuopion kaupungin keskustasta kesällä 1989 valmistuneen Grand Hotel Kuopion ja myymällä vastaavasti keskustan ulkopuolella, moottoritien varressa sijaitsevan Hotelli Iso-Valkeisen. Kaupoista oli päätetty joulukuussa 1989 ja liikkeet olivat siirtyneet uusille omistajille 1.1.1990.

Hotelli Iso-Valkeinen oli erillinen ja itsenäinen liiketoimintayksikkö, joka muodosti toiminnallisen kokonaisuuden. Kuopion Osuuskauppa oli luovuttanut sen kokonaisuudessaan uudelle omistajalle, joten kysymys oli ollut koko liikkeen luovutuksesta. Uudelle omistajalle oli siirtynyt sekä hotelli- ja ravintolatoiminta, liikerakennukset että vuokraoikeus tonttiin.

Vyyryläinen oli tullut osuuskunnan palvelukseen 26.4.1972 viinikassaksi Hotelli Iso-Valkeiseen. Työsuhteensa aikana hän oli työskennellyt ainoastaan Hotelli Iso-Valkeisessa.

Vyyryläinen oli toiminut Kuopion Osuuskaupan hotelli- ja ravintola-alan pääluottamusmiehenä ja Hotelli Iso-Valkeisen luottamusmiehenä. Hänellä oli ollut majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksen mukaisesti luottamusmiestehtävän hoitamista varten työstävapautusaikaa 38 tuntia kolmessa viikossa.

Majoitus- ja ravitsemisalan työsuojeluvaltuutetun tehtäviin oli syksyksi 1989 valittu työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut. Työsuojeluvaltuutetun ja ensimmäisen varavaltuutetun jäätyä eläkkeelle oli heidän sijaansa tullut yhteistoimintasopimuksen 16 §:n mukaisesti toinen varavaltuutettu. Vyyryläinen ei ollut syksyllä 1989 toiminut sopimuksen tarkoittamana työsuojeluvaltuutettuna. Vyyryläinen oli valittu 14.11.1989 työsuojeluvaltuutetuksi 1.1.1990 alkavaksi toimikaudeksi, mutta hän ei ollut ollut työsuojeluvaltuutetun asemassa ennen 1.1.1990 tapahtunutta liikkeen luovutusta.

Työsopimuslain 7 §:n mukaan siirtyivät työnantajan oikeudet ja velvollisuudet välittömästi liikkeen luovutuksessa liikkeen uudelle omistajalle. Säännös oli pakottavaa oikeutta. Liikkeen entisellä omistajalla ei ollut irtisanomisoikeutta liikkeen luovutuksen perusteella. Työntekijöiden työsuhteet eivät liikkeen luovutustilanteessa päättyneet, vaan työntekijät siirtyivät uuden omistajan palvelukseen.

Työsopimuslain 40 §:ssä oli säädetty erityisestä irtisanomisoikeudesta liikkeen luovutustilanteessa. Säännöksen 4 momentissa oli määräykset luottamusmiehen työsuhdeturvasta liikkeen luovutuksen yhteydessä. Työsopimuslain mukaan kaikki liikkeen palveluksessa olevat työntekijät, myös luottamusmies, siirtyivät lain pakottavan säännöksen mukaisesti uuden omistajan palvelukseen.

Kun Kuopion Osuuskauppa oli luovuttanut Hotelli Iso-Valkeisen uudelle omistajalle, oli henkilökunta, muiden mukana myös Vyyryläinen, samalla siirtynyt työsopimuslain säännöksen perusteella Kuopion Kaupunginhotelli Oy:n palvelukseen.

Kantajaliiton näkemyksen mukaan liikkeen luovutustilanteessa oli kysymys luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta, taloudellisista ja tuotannollisista syistä johtuvasta työvoiman supistamisesta, jolloin luottamusmies nautti luottamusmiessopimuksen mukaista korostettua työsuhdeturvaa. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan 2 momentissa sopijapuolet olivat tarkoittaneet antaa luottamusmiehelle tehostetun irtisanomissuojan työsuhteen päättymistilanteessa, jos kysymyksessä oli taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen. Tällaisessa tilanteessa oli, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutui viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Luottamusmiessopimuksessa ei ollut erikseen sovittu pääluottamusmiehen työsuhdeturvasta, vaan kaikki sopimuksen tarkoittamat luottamusmiehet olivat samassa asemassa. Sopimuksen sanamuodon mukaan oli selvää, että suoja koski vain luottamusmiehen työsuhteen päättymistilanteita.

Työsopimuslain säännökset, jotka koskivat liikkeen luovuttamista, edellyttivät, että työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyivät suoraan uudelle omistajalle. Vyyryläisen tapauksessa kysymyksessä ei ollut luottamusmiehen työsuhteen päättäminen, joten luottamusmiessopimus ei voinut sanamuotonsakaan perusteella tulla sovellettavaksi liikkeen luovutustilanteessa. Työsopimuslain 7 § oli pakottavaa oikeutta, eikä luottamusmiessopimus sisältänyt sellaista määräystä, jonka mukaan luottamusmiehen suhteen olisi liikkeen luovutustilanteessa meneteltävä työsopimuslain 7 §:stä poikkeavalla tavalla. Työsopimuslain 40 ja 53 §:n mukaan luovutuksensaaja voi liikkeen luovutuksen tapahduttua irtisanoa luottamusmiehen vain tietyin edellytyksin.

Säännökset olisivat tarkoituksettomia, jollei luottamusmies voisi siirtyä liikkeen muun henkilökunnan mukana. Näin ollen työsopimuslain säännökset liikkeen luovutuksesta syrjäyttivät erityissäännöksinä luottamusmiessopimuksen määräykset. Tämä oli myös todettu luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa, joissa todettiin, ettei soveltamisohjeita laadittaessa ollut voitu kiinnittää huomiota hallituksen esitykseen eduskunnalle työsopimuslaiksi ja eduskunnan sen johdosta hyväksymän uuden työsopimuslain tekstiin. Sen jälkeen, kun tämä laki olisi saanut tasavallan presidentin vahvistuksen, tultaisiin asiaan palaamaan ja ilmoittamaan, millä tavoin näitä soveltamisohjeita olisi muutettava.

Liikkeen luovutustilanteiden osalta soveltamisohjeita ei ollut muutettu, sillä liikkeen luovuttajalla ei ollut edes irtisanomisoikeutta kysymyksessä olevassa tilanteessa. Luovutuksen saajan osalta luottamusmiehen työsuhdeturvasta oli otettu erityissäännös työsopimuslakiin.

Liikkeen luovutusta koskevat erityissäännökset olivat syrjäyttäneet esimerkiksi työntekijän äitiysloman erityissuojan irtisanomistilanteissa. Asiasta oli annettu korkeimman oikeuden tuomio 99 II 1982.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan sanamuoto ei ollut ehdoton. Työvoiman supistamisessa oli, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutui viimeiseksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Edellytyksenä ei luottamusmiessopimuksen sanamuodon mukaan ollut esimerkiksi koko toiminnan keskeyttäminen. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa koko henkilökunta oli siirtynyt uuden omistajan palvelukseen.

Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeessa oli todettu, että jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanottiin irti kokonaisuudessaan, voitiin toimenpide kohdistaa myös heidän luottamusmieheensä. Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden mukaan korostettu työsuhdeturva koski vain luottamusmiehen työsuhteen päättymistilanteita, jollaisina oli mainittu vain työsopimuksen irtisanominen ja purkaminen. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työvoimaa ei ollut edes supistettu, vaan rationalisoinnin johdosta Kuopion Osuuskauppa oli ostanut liikkeen luovutuksen yhteydessä luovutuksensaajalta Grand Hotel Kuopio -nimisen hotellin, jolloin Kuopion Osuuskaupan palveluksessa olevien työntekijöiden määrä päinvastoin oli kasvanut.

Liikkeen luovutuksen yhteydessä vapautuneen luottamusmiehen sijoittaminen muualle yritykseen olisi aiheuttanut, että joku toinen työntekijä olisi ollut irtisanottava.

Vaikka Vyyryläinen ei ollut ollut liikkeen luovutuksen tapahtuessa työsuojeluvaltuutetun asemassa, oli yhteistoimintasopimuksen osalta todettava, että sopimuksella ei ollut tarkoitettu puuttua liikkeen luovutustilanteisiin. Yhteistoimintasopimus oli solmittu 30.9.1986, jolloin liikkeen luovutusta koskevat säännökset nykyisessä muodossaan olivat olleet työsopimuslaissa. Työsuojeluvaltuutetun erityinen työsuhdeturva koski vain työsuhteen päättymis- ja lomautustilanteita.

Majoitus- ja ravitsemisalalle oli tyypillistä usein tapahtuvat liikkeiden omistajanvaihdokset. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n aloilla luottamusmiessopimuksen määräyksiä työsuhteen päättämisestä ei ollut sovellettu sopimuksen voimassaoloaikana liikkeen luovutustilanteisiin. Soveltamiskäytännön yhtenäisyyttä kuvasi se, että liittojen välillä ei ollut ollut yhtään asiaa koskevaa erimielisyystapausta.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välillä oli 1.3.1990 tullut voimaan uusi luottamusmiessopimus, jota noudatettiin talous- ja tulopoliittisessa ratkaisussa mukana olleilla aloilla. Sopimusneuvottelujen aikana ei ollut käyty keskusteluja liikkeen luovutuksen rinnastamisesta taloudellisella ja tuotannollisella syyllä tapahtuvaan työsuhteen päättämiseen.

Työtuomioistuimen tuomio n:o 72/1989 koski metalliteollisuudessa noudatettavan luottamusmiessopimuksen pääluottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevien säännösten soveltamista. Tuomiolla ratkaistussa asiassa yritys oli luovuttanut erään tuotantolaitoksensa prosessiteknisen osaston uudelle yrittäjälle. Tuomiossa mainittu luottamusmiessopimus sisälsi pääluottamusmiestä koskevan säännöksen, jonka mukaan pääluottamusmiehen suoja syrjäytyi vain, jos tuotantolaitoksen toiminta keskeytettiin kokonaan. Nyt kysymyksessä olevan luottamusmiessopimuksen työsuhdeturvasäännökset koskivat kaikkia luottamusmiesasemassa olevia työntekijöitä samalla tavalla. Mikäli katsottaisiin, että luottamusmiessopimusta sovellettaisiin liikkeen luovutukseen, johtaisi se siihen, että toimipaikkakohtainenkaan luottamusmies ei siirtyisi liikkeen luovutuksen mukana, mikäli luovutettava yritys jäisi toimimaan jossakin toimipaikassa. Tulkinta ei voinut olla oikea alalla, jolla luottamusmiehen ja pääluottamusmiehen työsuhdeturva oli saman tasoinen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJALIITON VASTASELITYS

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton vastineen johdosta lausunut muun muassa, että Vyyryläinen oli ollut sekä Hotelli Iso-Valkeisen työpaikan luottamusmies että Kuopion Osuuskaupan hotelli- ja ravintolalinjan pääluottamusmies. Suurimman osan työstävapatusajastaan Vyyryläinen oli käyttänyt muiden työpisteiden kuin Hotelli Iso-Valkeisen työntekijöiden edustamiseen. Tämän takia ei Kuopion Osuuskauppa olisi saanut katsoa Vyyryläisen olleen pelkästään Hotelli Iso-Valkeisen työntekijä, joka työsopimuslain pakottavien määräysten mukaan suoraan siirtyi uudelle yrittäjälle.

Vyyryläinen oli käytännössä syksyllä 1989 hoitanut työsuojeluvaltuutetun tehtäviä, sillä toinen varavaltuutettu oli ollut jatkuvasti sairaslomalla ja ilmoittanut, ettei hän kyennyt hoitamaan työsuojelutehtäviä. Hän oli pyytänyt Vyyryläistä uutena valtuutettuna hoitamaan työsuojeluasioita.

Hotelli Puijonsarvessa Vyyryläinen oli kiinnittänyt työsuojelupäällikön huomiota työsuojelullisiin epäkohtiin. Vyyryläinen oli osallistunut 10.10.1989 työsuojelutoimikunnan kokoukseen. Vaikka Vyyryläisen työsuojeluvaltuutetun asemaa ei ollut vielä vuoden 1989 puolella vahvistettu, oli Kuopion Osuuskauppa hyväksynyt Vyyryläisen tosiasiallisesti työsuojeluvaltuutetuksi sallimalla hänen osallistua työsuojelutoimikunnan kokoukseen ja ottamalla huomioon Vyyryläisen parannusesitykset Hotelli Puijonsarvessa. Vyyryläinen oli siten tosiasiassa toiminut työsuojeluvaltuutettuna jo syksyllä 1989.

Majoitus- ja ravitsemisalan luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjassa todettiin, että luottamusmiehellä tarkoitettiin pääluottamusmiestä ja työpaikan luottamusmiestä. Siitä, kuinka useamman toimipisteen yritykseen valittiin pääluottamusmies ja työpaikan luottamusmies, oli määräykset sopimuspöytäkirjassa. Näiden määräysten mukaan niin pääluottamusmiehellä kuin työpaikan luottamusmiehellä oli luottamusmiessopimuksen tarkoittama työsuhdeturva. Liikkeen luovutustilanteessa työsuhdeturva oli kuitenkin erilainen.

Jos työpaikka, johon työpaikan luottamusmies oli valittu, luovutettiin, siirtyi hän edustamiensa työntekijöiden mukana uuden omistajan palvelukseen. Mikäli työpisteessä, joka luovutettiin, työskenteli pääluottamusmies, hän ei siirtynyt, koska hän edusti muidenkin työpaikkojen työntekijöitä. Koska Vyyryläinen oli ollut sekä työpaikan luottamusmies että pääluottamusmies, olisi pääluottamusmiesaseman pitänyt estää hänen siirtämisensä.

Täysin mahdollista olisi ollut pysyttää Vyyryläinen Kuopion Osuuskaupan palveluksessa. Osuuskunta olisi voinut sijoittaa useitakin työntekijöitä toimipisteisiinsä ilman suurempia vaikeuksia. Kuopion Osuuskauppa käytti säännöllisesti ravintoloissaan paljon ylimääräistä työvoimaa, joten yhden työntekijän sijoittaminen muihin toimipisteisiin ei olisi ollut vaikeaa. Tammikuun puolessa välissä vuonna 1990 oli muun muassa eräs tarjoilija siirtynyt Hotelli Iso-Valkeisesta Hotelli Puijonsarveen, jossa hän tulisi työskentelemään vuoden 1990 maaliskuun loppuun asti ja siirtyisi sitten Kuopion Osuuskaupan uuteen avattavaan ravintolaan.

Tammikuussa vuonna 1990 oli eräs toinen tarjoilija siirtynyt Hotelli Puijonsarvesta Grand Hotel Kuopioon. Hänen aikaisempia tehtäviään olivat sen jälkeen tehneet ylimääräiset työntekijät, lähinnä ravintolakoulun oppilaat.

Jos Vyyryläinen olisi sijoitettu muuhun toimipisteeseen, ei muiden työntekijöiden irtisanomisiin olisi tarvinnut ryhtyä. Vyyryläisen työstävapautusaika olisi hänen työsuojeluvaltuutetun asemansa johdosta vuoden 1990 alusta lähes kaksinkertaistunut.

Maaliskuun alussa vuonna 1990 voimaan tullut luottamusmiessopimus ei ollut voimassa majoitus- ja ravitsemisalalla.

VASTAAJALIITON VASTASELITYS

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että sillä seikalla, että Vyyryläinen oli toiminut Kuopion Osuuskaupan ravintola-alan pääluottamusmiehenä edustaen myös muiden toimipaikkojen työntekijöitä, ei ollut vaikutusta työnantajan ja työntekijän välisen työsuhteen sisältöön. Vyyryläinen oli työskennellyt työsopimuksensa perusteella Hotelli Iso-Valkeisessa ja siirtynyt työsopimuslain 7 §:n pakottavan lainsäännöksen perusteella liikkeen luovutuksen mukana luovutuksensaajan palvelukseen. Vyyryläisen työsuhdetta ei ollut missään vaiheessa irtisanottu, vaan työsuhde jatkui edelleen.

Vyyryläinen ei ollut ollut työsuojeluvaltuutetun asemassa syksyllä vuonna 1989. Kiinnittämällä huomiota työsuojelullisiin näkökohtiin ja osallistumalla työsuojelutoimikunnan kokoukseen 10.10.1989 Vyyryläinen ei ollut saavuttanut yhteistoimintasopimuksen mukaista työsuojeluvaltuutetun asemaa.

Työsopimuslain liikkeen luovutusta koskevat säännökset olivat pakottavia. Niiden perusteella luovutettavan liikkeen henkilökunta siirtyi liikkeen luovutuksen mukana luovutuksen saajan palvelukseen. Luovuttajalla ei ollut oikeutta irtisanoa liikkeen työntekijöitä luovutuksen vuoksi. Uudella omistajalla oli työsopimuslain 40 §:n perusteella tietyin edellytyksin oikeus työntekijöiden irtisanomiseen, mutta luottamusmiehelle oli liikkeen luovutustilanteessa säädetty erityinen työsuhdeturva lain 40 §:n 4 momentissa ja 50 §:n 2 momentissa.

Luottamusmiessopimuksella oli tarkoitettu turvata luottamusmiehen asema työsuhteen päättämistilanteessa. Sopimuksella ei ollut sovittu, eikä myöskään tarkoitettu sopia liikkeen luovutuksen rinnastamisesta taloudellis-tuotannollisella syyllä tapahtuvaan työsuhteen päättämiseen. Tällainen tulkinta olisi työsopimuslain 7 §:n pakottavan säännöksen vastainen. Tulkinnalle ei myöskään löytynyt tukea luottamusmiessopimuksesta. Jotta työsopimuslain 7 §:n vastainen menettely voitaisiin hyväksyä, pitäisi luottamusmiessopimuksessa olla selkeä säännös liikkeen luovutuksen rinnastamisesta irtisanomiseen.

Grand Hotel Kuopiossa täyttämättä jääneitä pääviinikassan ja tarjoilijan paikkoja ei ollut täytetty Kuopion Osuuskaupan omistamalla Hotelli-Ravintola Puijonsarven henkilökunnalla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Kuopion Osuuskauppa on yhtynyt Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kuopion Osuuskauppa on joulukuussa 1989 myynyt Hotelli Iso-Valkeisen Kuopion Kaupunginhotelli Oy:lle siten, että ostajalle on siirtynyt 1.1.1990 lukien sen hotelli- ja ravintolatoiminta, liikerakennukset ja tontin vuokraoikeus. Kuopion Osuuskaupalla on ollut muutakin hotelli- ja ravintolatoimintaa Kuopiossa ja muualla Savossa. Samoihin aikoihin puheena olevan kaupan kanssa Kuopion Osuuskauppa on puolestaan ostanut Kuopion Kaupunginhotelli Oy:ltä erään Kuopion keskustassa sijaitsevan hotellin. Kuopion Osuuskaupan palveluksessa olevien majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöiden määrä on hotellikauppojen jälkeen kasvanut jonkin verran aikaisemmasta.

Asianosaiset ovat yhtä mieltä siitä, että Hotelli IsoValkeisen myynnissä on kysymys työsopimuslaissa tarkoitetusta liikkeen luovutuksesta. Kun Hotelli Iso-Valkeinen on muodostanut Kuopion Osuuskaupan hotelli- ja ravintolatoiminnassa toimitiloiltaan ja toiminnaltaan erillisen, omaksi kokonaisuudeksi käsitettävän toimintayksikön, hotellin kauppa on työsopimuslain mukainen liikkeen, eikä sen osan luovutus.

Liikkeen luovutuksessa työsopimuslain 7 §:n mukaan siirtyvät työnantajan oikeudet ja velvollisuudet välittömästi uudelle omistajalle. Lain 40 §:stä käy ilmi, että siinä mainituin edellytyksin voi luovutuksen saaja määräajassa irtisanoa palvelukseensa siirtyneen työntekijän ja erityisissä tapauksissa myös pääluottamusmiehen, muun luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen. Liikkeen luovutuksen perusteella ei liikkeen luovuttajalla ole irtisanomisoikeutta.

Kanteessa on kysymys lähinnä siitä, onko pääluottamusmieheksi valitulla työntekijällä luottamusmiessopimuksen määräysten perusteella oikeus säilyttää työsuhteensa liikkeen luovuttajan palveluksessa, jos hän on luottamusmiestoimessaan edustanut myös liikkeen luovuttaneen työnantajan palvelukseen jääviä työntekijöitä.

Helga Vyyryläinen on vuodesta 1979 lukien toiminut Kuopion Osuuskaupan hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden pääluottamusmiehenä ja vuoden 1989 alusta myös Hotelli Iso-Valkeisen luottamusmiehenä. Liittojen välisen, 6.5.1977 tehdyn luottamusmiessopimuksen soveltamispöytäkirjan mukaan koko yritystä varten voidaan valita pääluottamusmies.

Vyyryläinen on valittu 14.11.1989 Kuopion Osuuskaupan hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden työsuojeluvaltuutetuksi. Työntekijäliitto on asiaa käsiteltäessä ilmoittanut, että Vyyryläisen toimikauden työsuojeluvaltuutettuna on ollut määrä alkaa 1.1.1990. Vuoden 1989 lopussa päättyväksi toimikaudeksi on aikaisemmin valittu työsuojeluvaltuutettu ja varavaltuutetut. Heistä on toinen varavaltuutettu tullut yhteistoimintasopimuksen 16 §:n mukaan eläkkeelle siirtymisten johdosta varsinaiseksi työsuojeluvaltuutetuksi. Vyyryläinen on tosin osallistunut joihinkin työsuojeluvaltuutetulle kuuluviin tehtäviin syksyllä 1989, mutta hän ei ennen toimikautensa alkamista, joka on tapahtunut vasta liikkeen luovutuksesta päättämisen jälkeen, ole ollut työsuojeluvaltuutetun asemassa.

Vyyryläinen on ilmoittanut osuuskunnan edustajille ennen Hotelli Iso-Valkeisen luovuttamista, että hän olisi halukas jäämään osuuskunnan palvelukseen ja siirtymään työhön johonkin toiseen toimipisteeseen. Osuuskunnan puolelta ei ole ehdotukseen suostuttu. Osuuskunnan ja sen työntekijöiden välillä on 8.2.1990 sovittu, että osuuskunta ottaa Vyyryläisen takaisin niin sanottuna vanhana työntekijänä, jos työtuomioistuimen tuomiolla Kuopion Osuuskaupan menettely todettaisiin sopimusten vastaiseksi.

Luottamusmiessopimuksessa eikä sen soveltamisohjeissa ole määräyksiä liikkeen luovuttamisen varalta.

Todistajien kuulustelussa on käynyt selville, ettei luottamusmiessopimuksesta neuvoteltaessa ole ollut esillä pääluottamusmiehen asema liikkeen luovutuksen sattuessa. Keskusjärjestöjen eikä liittojenkaan välillä ole ollut sellaista erimielisyysasiaa, jossa pääluottamusmiehen asemasta olisi käyty sopimusten soveltamisen kannalta neuvotteluja. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n alueasiamiehen käsityksen mukaan hotelli- ja ravintola-alalla pääluottamusmiehet ovat käytännössä siirtyneet liikkeen luovutuksen saajan palvelukseen.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 72/1989 käsitellyt luottamusmiehen asemaa sellaisessa tilanteessa, jossa metallialan työnantaja on myynyt tuotantolaitoksensa erään tuotantoryhmän toiselle yhtiölle. Tuomiossa on vahvistettu luovuttajayhtiön menetelleen luottamusmiessopimuksen vastaisesti kieltäytyessään jatkamasta pääluottamusmiehen työsuhdetta tuotantoryhmän myynnin jälkeen.

Työtuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan, jossa on ollut kysymys liikkeen osan luovuttamisesta, todennut, ettei sille ole esitetty selvitystä, mitä asianosaisliitot ovat tarkoittaneet riidanalaisesta luottamusmiessopimuksen kohdasta sopiessaan. Arvioitaessa luottamusmiessopimuksen soveltuvuutta liikkeen osan luovutustilanteisiin ja sopimusmääräyksen oikeata tulkintaa on tuomion mukaan soveltamisohjeiden lisäksi tukeuduttava lähinnä määräyksen sanamuotoon. Tuomion perusteluissa on vielä sanottu, ettei korostettua luottamusmiehen työsuhdeturvaa ole sopimuksessa nimenomaan rajoitettu koskemaan ainoastaan irtisanomistilanteita.

Liikkeen luovuttamisesta on otettu säännöksiä ensimmäisen kerran vuoden 1970 työsopimuslakiin. Lain 40 §:n säännös on tuolloin antanut työnantajalle oikeuden irtisanoa työntekijän työsopimuksen liikkeen luovuttamisen johdosta. Toisaalta työntekijöiden suojaa työsuhteen päättymistä vastaan liikkeen luovutustilanteissa on parannettu säätämällä lain 7 §:n 2 momentissa, että työnantajan oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät välittömästi liikkeen uudelle omistajalle.

Kanteen perusteena olevan, 6.3.1970 allekirjoitetun luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden 1 §:ssä on sanottu, että soveltamisohjeita laadittaessa ei ole voitu kiinnittää huomiota hallituksen esitykseen eduskunnalle työsopimuslaiksi eikä eduskunnan hyväksymän uuden työsopimuslain tekstiin. Määräyksessä on edelleen todettu, että sen jälkeen kun laki on saanut tasavallan presidentin vahvistuksen, tullaan asiaan palaamaan ja ilmoittamaan, millä tavoin näitä soveltamisohjeita olisi muutettava. Soveltamisohjeita eikä luottamusmiessopimusta ole kuitenkaan ilmoitetuilla syillä myöhemmin muutettu.

Kanteen perusteena olevassa luottamusmiessopimuksessa on määräyksiä vain luottamusmiehen työsopimuksen irtisanomisen ja hänen työsuhteensa purkamisen varalta. Luottamusmiessopimus on siten alusta alkaen antanut luottamusmiehelle erityisen suojan työsuhteen irtisanomista ja purkamista vastaan myös liikettä luovutettaessa. Sitä vastoin sopimuksessa ei ole sovittu menettelystä sen varalta, että luottamusmies siirretään hänen työsuhdettaan päättämättä uuden omistajan palvelukseen.

Kun osapuolet ovat nimenomaisesti sopineet muuttavansa sopimusta, jos vuoden 1970 työsopimuslain uudet säännökset antavat siihen aihetta, työtuomioistuimen mielestä ei sopimuksen muutosten jäätyä tekemättä tulkinnan kautta ole mahdollista päätyä siihen, että luottamusmiessopimuksen työsuhteen päättämistä koskevia määräyksiä olisi sovellettava liikkeen luovutuksessa siinäkin tapauksessa, että hänen työsuhdettaan ei päätetä irtisanomisella tai purkamisella. Lain säännöksillä on tällaisessa tapauksessa turvattu luottamusmiehen työsuhteen säilyminen entisin ehdoin.

Liikkeen luovutuksessa, kun lakiin ei ole otettu säännöksiä työntekijän valintaoikeudesta tai -mahdollisuudesta, on lähdettävä siitä, että luovutettavassa liikkeessä työssä olevat työntekijät siirtyvät uuden omistajan palvelukseen. Valintaoikeus saattaisi tulla kysymykseen sellaisessa tilanteessa, jossa työntekijä työskentelee sekä luovutettavassa liikkeessä että jossakin muussa samaan yritykseen kuuluvassa liikkeessä tai työpaikassa, jolloin velvollisuus siirtyä uuden omistajan palvelukseen ilmeisesti jouduttaisiin ratkaisemaan sen mukaan, missä työpaikassa - luovutettavassa tai jäljelle jäävässä - työntekijän työ pääasiasiallisesti tapahtuu. Vyyryläisen työpaikka on riidattomasti ollut luovutuksen kohteena olleessa Hotelli Iso-Valkeisessa.

Vyyryläisellä on pääluottamusmiestehtävässään ollut vapautusta muusta työstään 38 tuntia kolmessa viikossa. Työtuomioistuin on todennut tuomiossaan n:o 72/1989, että luottamusmiestehtävään käytetyllä ajalla ei ole merkitystä sopimuksen tulkinnan kannalta. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välistä luottamusmiessopimusta sovellettaessa ei toisenlaiselle tulkinnalle liioin näyttäisi olevan sijaa, kun keskusjärjestöt eivät ole muusta sopineet.

Työtuomioistuin toteaa vielä, että luottamusmiehen irtisanomissuoja on tuomion n:o 72/1989 perusteena olevassa irtisanomissuojasopimuksessa ja nyt käsiteltävässä asiassa sovellettavassa luottamusmiessopimuksessa eri lailla järjestetty.

Viimeksi mainitun luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden mukaan taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Soveltamisohjeissa on sanottu, että jos esimerkiksi rationoinnin takia tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Toimintaa supistettaessa muutoin tulee luottamusmiehen olla työhön jäävien joukossa.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n välisen luottamusmiessopimuksen määräykset eivät siten estä työtuomioistuimen mielestä siirtämästä pääluottamusmiestä liikkeen luovutustilanteessa uuden työnantajan palvelukseen.

Jutussa on siten jäänyt näyttämättä, että kanteessa tarkoitettua luottamusmiessopimusta olisi sovellettava siinä vaaditulla tavalla.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Kanne hylätään.

Jutun laatuun nähden saavat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Kuopion Osuuskauppa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Vertanen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Jäsen V e r t a n e n, jonka lausuntoon jäsenet S u l k u n e n ja P e l t o l a yhtyivät, lausui:

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välinen luottamusmiessopimus on allekirjoitettu 6.3.1970 ja siten vuoden 1922 työsopimuslain vielä voimassa ollessa. Tammikuun 1. päivänä 1971 voimaan tulleen työsopimuslain varalta sopijapuolet ovat todenneet yhteisesti laatimissaan soveltamisohjeissa palaavansa asiaan sen jälkeen, kun viimeksi mainittu laki on saanut tasavallan presidentin vahvistuksen ja ilmoittavansa millä tavalla näitä soveltamisohjeita on muutettava. Tämän soveltamisohjeen mukaisesti ei kuitenkaan ole sittemmin menetelty eikä soveltamisohjeita täsmennetty.

Todistajien kuulustelussa on käynyt selville, ettei luottamusmiessopimuksesta neuvoteltaessa ole ollut esillä pääluottamusmiehen asema liikkeen tai sen osan luovutuksen sattuessa. Keskusjärjestöjen eikä liittojenkaan välillä ole ollut sellaista erimielisyysasiaa, jossa pääluottamusmiehen asemasta työnantajan liikettä luovutettaessa olisi käyty luottamusmiessopimuksen ja sitä täydentävien alakohtaisten sopimusmääräysten soveltamista koskevia neuvotteluja. Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n alueasiamiehen käsityksen mukaan hotelli- ja ravintola-alalla pääluottamusmiehet ovat käytännössä siirtyneet liikkeen luovutuksen saajan palvelukseen.

Tämän vuoksi luottamusmiestä koskevien sopimusmääräysten soveltamista liikkeen luovutustilanteissa on mielestäni muun selvityksen puuttuessa arvioitava toisaalta luottamusmiehen asemaa koskevien keskusjärjestöjen luottamusmiessopimuksen, sen soveltamisohjeiden sekä asianosaisliittojen välillä 6.5.1977 allekirjoitetun soveltamispöytäkirjan sekä toisaalta vuoden 1970 työsopimuslain pakottavien määräysten valossa, jolloin huomiota on kiinnitettävä sopimuksen solmimishetkellä voimassa olleen työsopimuslain säännöksiin.

Vuoden 1922 työsopimuslakiin ei sisältynyt määräyksiä liikkeen luovutuksesta. Luovutustapauksissa luovuttaja on irtisanonut työsopimukset ja uudet sopimukset on solmittu luovutuksen saajan kanssa. Nyt puheena olevan luottamusmiessopimuksen 4 § ei nimenomaan määrää luottamusmiehen irtisanomisesta vaan edellyttää yleisesti, että taloudellisiin tai tuotannollisiin syihin perustuvassa työvoiman supistamistilanteessa on, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisen luottamusmiessopimuksen määräyksen ja sen soveltamisohjeen sanamuoto tukevat vieläkin selkeämmin kuin Suomen Työnantajain Keskusliitto STK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n luottamusmiessopimuksen sanamuoto sitä työtuomioistuimen tuomiossa n:o 72/1989 omaksuttua tulkintaa, jonka mukaan liikkeen tai sen osan luovuttaminen on työvoiman supistamista luottamusmiessopimuksen mielessä.

Vuoden 1970 työsopimuslain määräykset lähtevät siitä, että liikkeen luovutus sellaisenaan siirtää luovuttajalla olleet työnantajaoikeudet ja -velvollisuudet uudelle omistajalle. Luovutustapahtumaan liittyy myös luovutuksensaajan oikeus työsuhteiden irtisanomiseen sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta riippumatta. Samoin on yksityiselle työntekijälle annettu vastaava oikeus. Liikkeen tai sen osan luovutuksen ei sitä vastoin ole katsottu antavan irtisanomisoikeutta liikkeen luovuttajalle yksinomaan tällä perusteella. Tältä osin lakikin on rajoittanut työnantajan irtisanomisoikeutta.

Riidatonta on, että luovutuksensaajan irtisanomisoikeutta on rajoitettu luovutuksen myötä luovutuksensaajan palvelukseen siirtyviin luottamusmiehiin nähden. (Vrt. työsopimuslain 53 §:n 2 momentti, osin saman lain 5 § ja 17 §, Suviranta: Den nya lagen om arbetsavtal, Festskrift utgiven i anledning av Juristklubben Codex' 30- års jubileum, ss 47-48, ja myös työsopimuslain (3.2.1984/125) 40 §:n 3 momentti). Lainsäätäjä on siten selvästi pitänyt mahdollisena sitä, että luottamusmies siirtyy luovutettavan liikkeen mukana jatkaen työsuhdettaan uuteen omistajaan.

Pakottavuudestaan huolimatta vuoden 1970 työsopimuslain 7 §:n 2 momentti ei yksinomaan riitä ratkaisemaan sitä kysymystä, onko liikkeen luovutustilanteessa kysymys sellaisesta työvoiman supistamistilanteesta, jota luottamusmiessopimus tarkoittaa. Lainsäätäjä on kuitenkin työsopimuslain 53 §:n 2 momentin säännöksellä halunnut suojata luottamusmiestä muun ohella myös tilanteissa, joissa työ kokonaan päättyy.

Liiketyönantajain Keskuliitto LTK:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n välisestä luottamusmiessopimuksesta neuvoteltaessa samaan aikaan valmisteilla ollut ja eduskunnassa lopullisen muotonsa saanut työsopimuslaki ei edellä esitettyjen pakottavien lainsäännösten perusteella kuitenkaan ole asettanut estettä sille, että sopimusperusteisesti asetetaan työnantajalle velvoite sijoittaa luottamusmiesasemassa olevia työntekijöitä toisiin tehtäviin työvoiman vähentämistilanteissa, mitä kysymyksessä olevat luottamusmiessopimuksen määräykset edellyttävät. Näin ollen katson, että keskusliittojen välillä vuonna 1970 solmittu luottamusmiessopimus ei ainakaan tältä osin ole voinut menettää velvoittavuuttaan samana vuonna säädetyn työsopimuslain johdosta.

Edellä esitetyn perusteella katson luottamusmiessopimuksen solmineiden osapuolten tarkoituksena olleen suojata työehtosopimusjärjestelmän toimivuuden kannalta tärkeää luottamusmiesjärjestelmää, kun sopimuksessa on asetettu työnantajalle velvoite kohdistaa vähentämistoimenpiteet viimeksi, mikäli mahdollista, luottamusmieheen. Mielestäni sopimus edellyttää siten sekä sanamuotonsa että tarkoituksensa perusteella työantajalta sen seikan selvittämistä, onko luottamusmiehelle tarjota hänen ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä luovutettavassa yrityksessä vai ei.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Vyyryläinen on vuodesta 1979 lukien toiminut Kuopion Osuuskaupan hotellija ravintola-alan työntekijöiden pääluottamusmiehenä ja vuoden 1989 alusta myös Hotelli Iso-Valkeisen luottamusmiehenä.

Vyyryläinen on myös valittu 14.11.1989 Kuopion Osuuskaupan hotelli- ja ravintola-alan työntekijöiden työsuojeluvaltuutetuksi siten, että hänen toimikautensa on ollut määrä alkaa 1.1.1990. Siitä huolimatta, että Vyyryläinen on ennen toimikautensa alkamista osallistunut joihinkin työsuojeluvaltuutetulle kuuluviin tehtäviin, hän ei ole ollut työsuojeluvaltuutetun asemassa, koska varsinaiseksi työsuojeluvaltuutetuksi on yhteistoimintasopimuksen 16 §:n mukaan tullut toinen vuoden 1989 lopussa päättyväksi toimikaudeksi valituista varavaltuutetuista.

Vyyryläinen on ilmoittanut ennen Hotelli Iso-Valkeisen luovuttamista, että hän olisi halukas jäämään osuuskunnan palvelukseen ja siirtymään työhön johonkin toiseen toimipisteeseen. Osuuskunnan puolelta ei ole ehdotukseen suostuttu. Osuuskunnan ja sen työntekijöiden välillä on kuitenkin 8.2.1990 sovittu, että osuuskunta ottaa Vyyryläisen takaisin niin sanottuna vanhana työntekijänä, jos Kuopion Osuuskaupan menettely todettaisiin luottamusmiestä koskevien sopimusmääräysten vastaiseksi. Paikallinen sopimus sellaisenaan osoittaa, että Kuopion Osuuskaupalla on ollut tarjota Vyyryläiselle työtä muissa toimipisteissään.

Tällä seikalla samoin kuin sillä, että suurin osa Vyyryläisen pääluottamusmiehenä edustamista työntekijöistä on jäänyt Kuopion Osuuskaupan palvelukseen jopa siten, että suoritetun yrityskaupan johdosta osuuskaupan työntekijämäärä on lisääntynyt, on merkitystä harkittaessa osuuskunnan velvollisuutta Vyyryläisen uudelleen sjoittamiseen luottamusmiessopimuksen perusteella. Liikkeen luovutusta on puolestaan samoin perustein kuin edellä mainitussa työtuomioistuimen tuomiossa n:o 72/1989 pidettävä taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvana työvoiman vähentämistilanteena.

Edellä olevilla perusteilla katson, että Kuopion Osuuskauppa on menetellyt luottamusmiessopimuksen määräysten vastaisesti kieltäytyessään pitämästä Vyyryläistä palveluksessaan luovuttaessaan Vyyryläisen työpaikkana olleen Hotelli Iso-Valkeisen toiselle yhtiölle.

Asianosaisliittojen välillä ei ole aikaisemmin ollut esillä luottamusmiessopimuksen määräysten tulkitseminen liikkeen luovutustilanteessa. Kun kysymystä on pidettävä varsin tulkinnanvaraisena, katson, ettei työnantajaliitto ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Edellä olevilla perusteilla vahvistan, että Kuopion Osuuskauppa on menetellyt vastoin luottamusmiessopimuksen määräyksiä kieltäytymällä jatkamasta Vyyryläisen työsuhdetta osuuskunnan palveluksessa Hotelli Iso-Valkeisen toiselle yhtiölle luovuttamisen yhteydessä.

Muutoin hylkään kanteen.

Asian laatuun nähden työntekijäliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.