Labor court dismisses union strike claim, ruling employer did not violate peace obligation by rejecting local wage agreement.

Työntekijät olivat lakkoon ryhtymällä painostaneet työnantajaa palkkaneuvotteluissa. Lakko oli työtaistelutoimenpiteenä kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Paikallisesti saavutettu neuvottelutulos ei ollut työehtosopimuksen tarkoittama kausipalkkasopimus. Työnantajayhtiö ei ollut tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä ilmoittaessaan, ettei se hyväksynyt paikallista neuvottelutulosta. Työnantaja ei myöskään ollut menettelyllään painostanut työntekijöitä kausipalkkariidassa eikä siten syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Työnantajan menettely otettu huomioon tuomittaessa ammattiosasto maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Kantajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Paperiliitto r.y. Vastaajat Paperiliitto r.y. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. A. Ahlström Osakeyhtiö Kuultava Paperiliiton Karhulan osasto n:o 73 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.3.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa, joka on voimassa 21.3.1988 28.2.1990, on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § AIKAPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Paikallisia kausipalkkasopimuksia noudatetaan osana tätä sopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan kartonkitehtaalla oli neuvoteltu massaja raaka-aineosaston uudistamisen sekä kartonkikoneen uusimisen vaikutuksesta työntekijöiden palkkaukseen. Asiasta 1.11.1989 neuvoteltaessa oli työnantajapuoli esittänyt, että massaosaston uusintaan liittyvistä muutoksista sekä kunnossapitotyöntekijöiden kausitarkistuksista sovittaisiin ja aloitettaisiin uudestaan neuvottelut kartonkikoneinvestoinneista. Samalla työnantajapuoli oli ilmoittanut tekevänsä uuden neuvotteluesityksen perjantaihin 3.11.1989 mennessä.

Torstaina 2.11.1989 olivat kartonkitehtaan ja kunnossapito-osaston työntekijät ryhtyneet työtaisteluun. Tehtaan henkilöstöpäällikkö oli puhelimitse kehottanut heti työtaistelun alettua pääluottamusmiestä ryhtymään toimiin työrauhan palautumiseksi. Luottamusmies oli vastannut sen olevan vaikeaa, koska työntekijät olivat päättäneet kotiin lähdöstä. Pääluottamusmies oli ilmoittanut kuitenkin samalla, että hän mahdollisesti saisi koneen käyntiin seuraavana aamuna kello 6. Iltavuoron alettua työnantajan edustajat olivat keskustelleet pääluottamusmiehen kanssa koneen käynnistämisestä. Tähän pääluottamusmies oli vastannut sen olevan mahdollista vasta seuraavana aamuna kello 6.

A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan kartonkitehtaalla oli työtaisteluun osallistunut 2.11.1989 aamuvuorosta kello 12 alkaen 3.11.1989 yövuoron päättymiseen kello 6 saakka yhteensä 36 tuotanto-osastojen työntekijää sekä lisäksi kunnossapito-osaston 29 työntekijää 2.11.1989 kello 12 ja 16 välisenä aikana.

Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Paperiliiton Karhulan osasto n:o 73 oli rikkonut sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuutensa, kun se ei ollut ryhtynyt riittäviin toimiin tehtaalla alkaneen työtaistelun lopettamiseksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimusten mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

PAPERILIITON VASTINE

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan kartonkitehtaalla oli 21.11.1988 sovittu kartongin valmistuksen investointeja koskeva perussopimus kokonaisvaltaisen investointiratkaisun pohjalta siihen liittyvine tarkennuksineen. Sopimuksen sisältöä ja yksityiskohtia oli tarkennettu neuvottelussa vielä tämän jälkeen kevään 1989 aikana.

Toukokuussa 1989 oli käyty investointeihin liittyen palkkauserimielisyyttä käsittelevä liittojen välinen neuvottelu, jossa ei ollut saavutettu ratkaisua. Asia oli alistettu paikallisten osapuolten käsittelyyn. Paikallisten osapuolten neuvottelun tuloksena oli päästy investointeja koskevaan kokonaisratkaisuun 18.10.1989. Ratkaisu oli koskenut massa- ja raaka-aineosaston uudistamisen sekä kartonkikoneen uudistamisen vaikutusta palkkaukseen.

Saavutetun neuvottelutuloksen jälkeen sekä työnantajan että työntekijöiden edustajat olivat käsittäneet, että asiasta oli päästy sopimukseen. Pääluottamusmies oli tiedustellut henkilöstöpäälliköltä saattoiko hän esitellä asian työntekijöille tältä pohjalta. Henkilöstöpäällikkö oli vastannut, että asia oli selvä.

Tämän jälkeen yhtiön toimialajohtaja oli ilmoittanut 1.11., ettei hän voinut hyväksyä saavutettua ratkaisua, vaan neuvottelut oli aloitettava uudelleen alusta ja työnantaja tekisi uuden esityksen toisista lähtökohdista. Työnantajan muuttunut kanta oli kärjistänyt tilannetta tehtaalla ja johtanut työntekijöiden poistumiseen työpaikalta Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanteessa kerrottuina ajankohtina.

Ammattiosaston edustajat ja luottamusmiehet olivat pyrkineet heti työstä kieltäytymisten alettua saamaan työntekijät jatkamaan työntekoa. Pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat olleet 2.11.1989 tehtaalla selvittämässä tilannetta työntekijöille sekä yrittämässä pysyttää heidät työpaikalla. Työnantajan käyttäytyminen sekä viivyttely asian selvittämisessä eivät kuitenkaan olleet mahdollistaneet ammattiosaston edustajille työrauhan ylläpitämistä. Ammattiosasto oli kuitenkin ryhtynyt riittäviin toimiin tehtaalla alkaneiden työstä kieltäytymisten lopettamiseksi.

PAPERILIITON KANNE

Kanteen perustelut

Paperiliitto on Metsäteollisuuden Työnantajaliittoa ja A. Ahlström Osakeyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa perusteluina viitannut edellä olevassa Paperiliiton vastineessa esitettyyn. A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan kartonkitehtailla oli sovittu kartongin valmistuksen investointeja koskeva perussopimus 21.11.1988. Tähän liittyen oli neuvoteltu massa- ja raaka-aineosaston uudistamisen sekä kartonkikoneen uusimisen vaikutuksesta työntekijöiden palkkaukseen. Asiassa oli saavutettu neuvotteluratkaisu 18.10.1989. Neuvotteluratkaisun paikalliset osapuolet olivat tulkinneet sopimukseksi.

Työnantajayhtiön ylempi johto ei ollut noudattanut tehtyä sopimusta, vaan oli ilmoittanut, ettei sopimusta panna täytäntöön sekä kehottanut neuvottelemaan samat asiat uudelleen. Kun työntekijöiden mielestä jo käyttöön otettujen uudistusten osalta kyseessä oli sitova sopimus, oli työnantajan menettely työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuva työtaistelu ja palkkamääräysten tietensä rikkomista.

Työrauhakanteessa kerrottujen tapahtumien jälkeen 8.11.1989 oli uudelleen sovittu samalla tavalla ne asiat, mitä koskevan sopimuksen työnantaja oli yrittänyt 1.11.1989 annetulla uhkauksellaan romuttaa.

Työnantajan sovittuun paikalliseen palkkaratkaisuun kohdistunut ilmoitus, jonka mukaan sopimusta ei toteuteta, oli työrauhavelvollisuuden vastainen uhkaus, joka oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin ja toisaalta työnantaja oli ilmoituksellaan tietensä rikkonut työehtosopimuksen palkkausta koskevia määräyksiä. A. Ahlström Osakeyhtiö oli rikkonut sille työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan kuuluvat velvollisuudet ryhtymällä työehtosopimuksen palkkausmääräyksiin kohdistuvaan työtaisteluun ja toisaalta rikkomalla tietensä työehtosopimuksen palkkausta koskevia määräyksiä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että 18.10.1989 syntynyt paikallinen sopimus oli työehtosopimuksen 11 §:ää täydentävä sitova paikallinen palkkasopimus, jota työnantaja oli velvollinen noudattamaan. Paperiliitto on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan kartonkitehtaan, oikeastaan A. Ahlström Osakeyhtiön hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 ja 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta.

METSÄTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA A. AHLSTRÖM OSAKEYHTIÖN VASTINE

Vastineen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Osakeyhtiö ovat Paperiliiton kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Karhulan kartonkitehtaalla oli neuvoteltu koko vuoden 1989 ajan tehtaan investointien vaikutuksista palkkaukseen. Neuvottelut olivat perustuneet vuonna 1988 allekirjoitettuun periaatesopimukseen, jonka perusteella oli neuvoteltu koko vuoden 1989 aina marraskuun 8. päivään saakka, jolloin työnantajan ja ammattiosaston välillä oli kirjoitettu sopimus. Sopimuksessa oli sovittu vuosien 1988 ja 1989 investointien vaikutukset palkkaukseen. Sopimus ei ollut sisältänyt vuoden 1990 järjestelyjen vaikutusta palkkaukseen.

Paperiliitto oli kanteessaan väittänyt, että 18.10.1989 olisi saavutettu tehtaan henkilöstöpäällikön ja pääluottamusmiehen välillä neuvottelutulos palkkaratkaisusta. Neuvottelussa työnantajapuolta edustaneelle henkilöstöpäällikölle ei ollut 17. - 18.10.1989 käydyistä neuvotteluista jäänyt sellaista käsitystä, että asioista olisi sovittu 18.10.1989. Neuvotteluissa oli tuolloin ollut useita asioita ratkaisematta, vaikka palkkaratkaisun suuruudesta ei ollut vallinnut suurta erimielisyyttä.

A. Ahlström Osakeyhtiön menettely ei ollut voinut muodostua työrauhavelvollisuuden vastaiseksi painostustoimeksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Osakeyhtiö ovat vaatineet Paperiliiton kanteen hylkäämistä.

PAPERILIITON VASTASELITYS

Pääluottamusmies oli tiedustellut nimenomaisesti henkilöstöpäälliköltä, saattoiko neuvottelutuloksen esitellä hyväksyttäväksi työntekijöille. Henkilöstöpäällikön mielestä asia oli ollut selvä, joten pääluottamusmies oli järjestänyt 18.10.1989 kello 12 työntekijöiden edustajien kokouksen, jossa olivat olleet paikalla neuvotteluissa työntekijöitä edustanut neuvottelukunta sekä osastokohtaisesti valitut työryhmät. Kokous oli hyväksynyt yksimielisesti työnantajan esityksen, josta päätöksestä oli tiedotettu myös työnantajalle. Työntekijöiden mielestä palkka-asiassa oli syntynyt sopimus.

Henkilöstöpäällikkö oli laatinut syntyneen palkkaratkaisun pohjalta myös jakoehdotuksen.

Jo ennen 1.11.1989 toimialajohtaja oli ilmoittanut, ettei palkkasopimusta tultaisi toteuttamaan. Lopullisesti asia oli kerrottu johtoryhmän kokouksessa 1.11.1989, johon pääluottamusmies oli kutsuttu. Tämän jälkeen toimialajohtajan määräyksestä oli aloitettu uudelleen neuvottelut, joissa ei kuitenkaan seuraavaan aamuun mennessä ollut saatu ratkaisua. Työntekijät olivat tiedustelleet luottamusmieheltä, miksi sovittua palkkaratkaisua ei ollut ryhdytty noudattamaan. Työntekijöiden neuvottelijoiden kerrottua asian saamaan käänteen olivat työntekijät toimineet työnantajaliiton kanteessa kerrotulla tavalla.

Toimialajohtaja ei ollut antanut tietoja kilpailutilanteesta ilmoittaessaan, ettei tule hyväksymään paikallista palkkasopimusta. Työntekijät olivat sittemmin sanomalehden välityksellä noin viisi kuukautta tapahtumien jälkeen saaneet tiedon siitä, miksi työnantaja oli menetellyt kerrotulla tavalla.

Paperiliitto on ilmoittanut sen Karhulan osasto n:o 73:n jäsenmäärän olevan 393, joista työssä käyviä jäseniä on noin 200.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanne

A. Ahlström Oy:n Karhulan kartonkitehtaalla on 21.11.1988 tehty kartongin valmistuksen investointeja koskeva perussopimus kokonaisvaltaisen investointiratkaisun pohjalta. Tähän liittyen on neuvoteltu massa- ja raaka-aineosaston uudistamisen sekä kartonkikoneen nykyaikaistamisen vaikutuksesta työntekijöiden palkkaukseen. Neuvottelussa 18.10.1989 on saavutettu neuvottelutulos, jonka mukaan palkkojen tarkistuksen määrä on 3,72 markkaa tunnissa kartonginvalmistuksen kunnossapidon työntekijää kohti. Kokouksessa 1.11.1989 yhtiön toimialajohtaja on kuitenkin ilmoittanut, että neuvottelutulosta ei hyväksytä.

Vastalauseena työnantajan menettelyä kohtaan ovat kartonkitehtaan ja kunnossapito-osaston työntekijät ryhtyneet 2.11.1989 kello 12 lakkoon, johon on osallistunut kello 16:een saakka 29 kunnossapito-osaston työntekijää ja seuraavaan aamuun kello 6:een saakka 36 tuotanto-osastojen työntekijää.

Lakko on toimeenpantu työnantajan painostamiseksi palkkausta koskevassa kiistassa, joten se on työtaisteluna kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston puheenjohtaja ja pääluottamusmies ovat pyrkineet palauttamaan työrauhan ja estämään lakon laajenemisen. Ammattiosaston edustajien toimenpiteitä ei lakon kesto huomioon ottaen voida kuitenkaan pitää riittävinä ammattiosastolle kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Osaltaan työrauhan pikaista palauttamista on ollut vaikeuttamassa edellä todettu neuvottelutilanteen aikaisempaan neuvottelukäytäntöön nähden poikkeuksellinen ja perusteiltaan puutteellisesti tiedotettu muutos, mikä on otettava huomioon ammattiosastolle tuomittavan hyvityssakon suuruutta määrättäessä.

Paperiliiton kanne

Paikallisten neuvotteluosapuolten välillä on 18.10.1989 saavutettu neuvotteluratkaisu siitä kustannusvaikutuksesta, jonka puitteissa palkankorotukset toteutetaan. Tuossa yhteydessä on ollut esillä myös työantajapuolen laskelma siitä miten palkankorotusten ensimmäinen vaihe toteutetaan. Ottaen huomioon työehtosopimuksen 11 §:n ja siihen liittyvien muistutusten määräykset kausipalkkasopimuksen tekemisestä, sisällöstä ja muodosta työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että asianosaisten välillä olisi tuolloin syntynyt työehtosopimuksen tarkoittama kausipalkkasopimus. Näin ollen työnantajayhtiö ilmoittaessaan, että se ei tule neuvottelutulosta hyväksymään, ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Kokouksessa 1.11.1989, johon on osallistunut myös yhtiön pääluottamusmies, on ollut esillä yhtiön palkkaneuvottelujen taustalla olleet investointisuunnitelmat. Kokouspöytäkirjassa on todettu, että meneillään ollut kilpailukykyselvitys vie aikaa noin kaksi viikkoa. Tämän selvityksen pohjalta tarkistetaan strategia, investointisuunnitelmat ja niiden kannattavuus. Edelleen on todettu, että tämä voi johtaa myös henkilöstösuunnitelmien tarkistamiseen. Sittemmin neuvotteluissa on sovittu, että Karhulan tehtaiden kehittämisohjelman toinen vaihe on jäänyt sopimuksen ulkopuolelle ja 8.11.1989 allekirjoitettu sopimus käsitti vain Karhulan tehtaiden kehittämisohjelman ensimmäisen vaiheen.

Työtuomioistuimessa todistajana kuultu yhtiön pääluottamusmies on kertonut, että neuvotteluosapuolten tiedossa oli yksityiskohtaisesti investointisuunnitelma, jonka pohjalta palkkaneuvotteluja käytiin. Lähinnä markkinatilanteen muutokseen vedoten yhtiön toimialajohtaja oli 1.11.1989 pidetyssä kokouksessa ilmoittanut investointisuunnitelmien tarkistamisesta, minkä vuoksi neuvottelutulosta ei hyväksytty.

Esitetty selvitys osoittaa, että työnantajan muuttunut suhtautuminen palkkakiistassa saavutettuun neuvottelutulokseen on johtunut tarpeesta tarkistaa niiden taustalla olleita investointisuunnitelmia. Tähän nähden työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi jättänyt sopimatta avoinna olleista palkkakysymyksistä saavutetun neuvottelutuloksen mukaisesti painostaakseen työntekijöitä kausipalkka-asiassa ja siten rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Karhulan osasto n:o 73:n maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 7 000 markkaa.

Paperiliiton kanne hylätään.

Paperiliitto ja Paperiliiton Karhulan osasto n:o 73 velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Rihto, Nouro, Tuulensuu, Sulkunen ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.