Labor court dismisses union appeal where employee's concurrent business violates competition rules under collective agreement.

Pankki oli asettanut konttorinhoitajansa virkavapaalta töihin palaamisen edellytykseksi, että tämä luopuisi omistamansa yhtiön hoidosta ja arvopaperikaupasta, mitä pankki oli pitänyt pankkitoimintaan nähden kilpailevana toimintana. Konttorinhoitajan kieltäydyttyä luopumasta yhtiön hoidosta pankki oli purkanut hänen työsopimuksensa. Myöntäessään konttorinhoitajan virkavapaan aikana lainan konttorihoitajan omistamalle yhtiölle ja jättäessään tuolloin hänelle huomauttamatta liiketoiminnasta pankin ei katsottu hyväksyneen konttorinhoitajan liiketoimintaa. Pankilla oli ollut työehtosopimuksen mukainen peruste purkaa konttorinhoitajan työsopimus.

Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Vastaaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Enon Osuuspankki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.12.1988 allekirjoitetussa pankkialan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. TYÖSUHDE

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työsuhteen päättyminen 1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa sopimusta, ellei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Pankki noudattaa toimihenkilöön, jonka työsuhde on kestänyt

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- yli 9 vuotta, mutta enintään 12 vuotta neljän kuukauden irtisanomisaikaa,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Työsuhde voidaan molemmin puolin purkaa laissa säädetyin edellytyksin. Tällöin työsuhde päättyy välittömästi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Työnantaja, joka ei noudata edellä mainittua irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan toimihenkilölle täyden palkan laiminlyödyltä irtisanomisajalta tai sen osalta. Tällöin työsuhde päättyy irtisanomisajan päätyttyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä Irtisanomisen peruste irtisanomismenettelystä annetun lain piiriin kuuluvissa irtisanomistapauksissa määräytyy työsopimuslain 37 §:n mukaan. Työsopimussuhteen päättämisessä, erimielisyyksien selvittelyssä, lain ja sopimuksen rikkomisen seuraamuksissa ja tuomioistuinkäsittelyssä noudatetaan irtisanomismenettelystä annetun lain ja tämän sopimuksen 5 §:n määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on lausunut, että konttorinhoitaja Erkki Eronen oli ollut Enon Osuuspankin palveluksessa 1.3.1978 lukien toimien viimeksi pankin Ukkolan konttorin hoitajana.

Eronen oli tammikuussa 1986 perustanut Eate Oy -nimisen yrityksen, jonka toimialana oli ollut lähinnä arvopaperikaupan harjoittaminen. Jo perustamisvaiheessa Eronen oli kertonut asiasta pankin toimitusjohtajalle, jolla ei ollut ollut hankkeen osalta mitään huomautettavaa. Yhtiön perustamisvaiheessa Eronen oli myös hakenut ja saanut pankilta 18 000 markan lainan yhtiönsä perustamiseen ja osakepääoman maksamiseen. Yhtiön perustamiskokous oli ollut 11.1.1986 ja kaupparekisteriin yhtiö oli merkitty 26.11.1986.

Kesäkuussa 1988 Eronen oli anonut pankin johtokunnalta palkatonta virkavapaata. Virkavapauden syyksi hän oli ilmoittanut hakemuksessaan "suurilta osin henkilökohtaiset syyt" ja hänen tarkoituksenaan oli ollut viettää niin sanottua sapattivuotta. Pankin johtokunta oli myöntänyt Eroselle virkavapaan ajalle 1.10.1988 - 30.9.1989. Jo hakemuksessaan Eronen oli ilmoittanut, että mikäli hän päättäisi olla tulematta takaisin konttorinhoitajan tehtäviin, hän ilmoittaisi siitä pankille välittömästi.

Tällaista ilmoitusta Eronen ei virkavapaansa aikana ollut pankille antanut ja ollessaan palaamassa töihin syyskuun lopulla 1989 hän oli saanut pankilta ilmoituksen, jossa pankki oli asettanut työhönpaluun ehdoksi kilpailevasta toiminnasta luopumisen. Tämä oli ollut ensimmäinen kerta, jolloin pankki oli väittänyt Erosen toiminnan omassa yhtiössään olevan kilpailevaa toimintaa pankin toiminnan kanssa.

Kun Eronen oli kieltäytynyt luopumasta oman yhtiönsä hoitamisesta, pankki oli päättänyt purkaa hänen työsopimuksensa. Työsopimuksen purkaminen oli tapahtunut 18.10.1989. Eronen oli ilmoittanut kirjallisesti pankille, ettei hän hyväksynyt työsopimuksen purkamista katsoen, ettei työnantajalle ollut ollut myöskään perusteita irtisanoa työsopimusta. Eronen oli vaatinut työsuhteensa palauttamista. Lisäksi hän oli ilmoittanut olevansa valmis supistamaan yhtiönsä toimialaa siitä, miksi se oli ilmoitettu kaupparekisteriin.

Erosen työsopimuksen päättämiselle ei ollut ollut olemassa sen enempää purku- kuin irtisanomisperusteitakaan. Pankki oli Erosen yhtiön perustamisesta lähtien ollut tietoinen yhtiön toiminnasta. Tämä tietoisuus oli merkinnyt toiminnan hyväksymistä. Sitä osoitti myös se, että pankki oli myöntänyt tammikuussa 1986 Eroselle lainan yhtiön perustamiseen. Erosella oli ollut perusteltu syy olettaa, että pankki edellä todetun tietoisuuden ja lainan myöntämisen johdosta oli täysin hyväksynyt hänen yhtiönsä toiminnan.

Eroselle ei ennen hänen virkavapaansa päättymistä ollut missään vaiheessa huomautettu kilpailevasta toiminnasta eikä myöskään esitetty vaatimuksia kilpailevan toiminnan lopettamisesta.

Eronen oli hakenut yhtiölleen virkavapaansa aikana helmikuussa 1989 40 000 markan lainaa, jonka pankki oli myös myöntänyt. Tässäkään yhteydessä pankki ei ollut esittänyt Eroselle huomautuksia kilpailevasta toiminnasta eikä myöskään vaatimuksia toiminnan supistamisesta tai lopettamisesta. Näin ollen Erosella oli ollut perusteltu syy olettaa, että pankki edelleen hyväksyisi hänen toimintansa yhtiössä.

Työsopimuslain 44 §:n mukaan purkamisoikeus raukesi viikon kuluttua siitä, kun aihe purkamiseen ilmaantui. Ottaen huomioon pankin tietoisuuden Erosen yhtiön toiminnasta jo tammikuussa 1986, pankin myöntämän lainan Erosen yhtiölle helmikuussa 1989 sekä sen, että pankin johtokunta oli 3.10.1989 pitämässään kokouksessa päättänyt, että ellei Eronen lopettaisi pankin kanssa kilpailevaa toimintaa, ei työsuhteen jatkamiselle ollut perusteita, ei työsopimuslain mukaista työsopimuksen purkamisoikeutta enää 18.10.1989 voinut käyttää.

Virkavapaahakemuksessaan Eronen oli nimenomaisesti todennut, että hän ilmoittaisi pankille välittömästi, mikäli hän ei palaisi entiseen työtehtäväänsä. Kun Eronen ei tällaista ilmoitusta ollut missään vaiheessa tehnyt, ei pankki voinut perustellusti väittää, etteikö Eronen olisi ollut halukas palaamaan virkavapaalta työhönsä.

Eronen oli hoitanut yhtiötään vain vapaa-aikanaan eikä väitettyä kilpailevaa toimintaa ollut missään vaiheessa tapahtunut työaikana eikä pankin toimitiloissa. Eronen ei myöskään ollut ohjannut pankin asiakkaita oman yhtiönsä asiakkaiksi.

Erosen yhtiön toiminta oli ollut niin suppeaa, että esimerkiksi verovuodelta 1988 paikallinen verolautakunta oli päättänyt liikevaihdon vähäisyyden takia verottaa yrityksen suorittamaa arvopaperikauppaa Erosen henkilökohtaisena tulona tulo- ja varallisuusverolain mukaan. Virkavapaansa aikana Eronen ei ollut keskittynyt yhtiönsä hoitamiseen, jota osoitti sekin, ettei yhtiön liikevaihdossa ollut tapahtunut Erosen virkavapaajaksolla olennaista muutosta. Lisäksi oli huomioitava, että pankin harjoittama arvopaperikauppa oli ollut niin suppeaa, ettei se ollut lainkaan aikaansaanut tuottoja pankille.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Enon Osuuspankilla ollut ollut työsopimuslain 43 ja 44 §:n eikä irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaisia perusteita konttorinhoitaja Erosen työsuhteen päättämiseen. Liitto on myös vaatinut pankin velvoittamista suorittamaan Eroselle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 144 400 markkaa ja irtisanomisajan palkkana neljältä kuukaudelta 28 800 markkaa, kummatkin erät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. Lisäksi Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on lausunut, että Eronen oli ollut pankin palveluksessa 1.3.1978 alkaen. Erosen sijoitusasia oli tullut esille ensimmäisen kerran, kun hän oli hakenut tammikuussa 1986 18 000 markan lainaa osakepääomaan, jonka hän oman kertomuksensa mukaan oli tarvinnut veljensä Yrjö Erosen yhtiön Eate Oy:n perustamiseen. Erosen ilmoituksen mukaan yhtiötä hoidettiin Lieksasta ja hän vain sijoitti panoksen yhtiöön. Muunlaista tietoa tai ilmoitusta ei Eronen ollut pankin johdolle tai johtokunnalle antanut.

Asia oli käsitelty mainittujen tietojen pohjalta johtokunnassa ja laina oli myönnetty Eroselle jäsenluottovakuudella. Keskusteluissa oli mainittu, että Eronen ei johtanut yhtiötä eikä osallistunut kaupankäyntiin paikkakunnalla. Edellä mainittujen tietojen perusteella johtokunta oli katsonut asian olevan oman sijoituspanoksen laittamista yhtiön nimiin ja pankki oli uskonut, ettei arvopaperikauppaa käytäisi pankissa tai paikkakunnalla.

Kesäkuussa 1988 Eronen oli kirjallisesti tiedustellut mahdollisuutta saada virkavapautta henkilökohtaisista syistä määrittelemättä tarkemmin syitä virkavapaudelleen. Tiedusteluihin Eronen oli vastannut ylimalkaisesti, että hän ei ollut tilivelvollinen pankille siitä, mitä hän lomallaan teki. Virkavapaus oli myönnetty ajalle 1.10.1988 - 30.9.1989.

Virkavapauden aikana Eronen oli tiedustellut periaatepäätöstä pankin suhtautumisesta 250 000 markan lainaan osakesalkkua vastaan, jota hän olisi hoitanut pankissa. Lainan vakuutena olisivat olleet kulloinkin salkussa olevat paperit. Varsinaista lainahakemusta ei ollut tehty, vaan asia oli otettu johtokunnassa periaatekeskusteluun ja johtokunta oli tehnyt päätöksen, ettei se lähtenyt mukaan tämän tapaisiin lainoihin. Helmikuussa 1989 pankki oli myöntänyt pankin omia debentuureja vastaan 40 000 markan luoton Eate Oy:lle. Asia oli hyväksytty keskusteluitta pankin johtokunnassa.

Kun Erosen virkavapaus oli lähestynyt loppuaan, oli pankin toimitusjohtaja pyytänyt Eroselta ilmoitusta siitä, mitä hän aikoi tehdä työhönpaluunsa suhteen, koska virkavapauden aikana oli ilmennyt, että Eronen oli ryhtynyt yritys- ja sijoitustoimintaan, joka oli kilpailevaa toimintaa pankin toimintojen kanssa. Keskusteluissa pankinjohtajan kanssa Eronen oli maininnut, että jos johtokunta tietäisi, mitä hänen yrityksensä toimiala sisälsi, niin hänet erotettaisiin heti.

Pankki oli tilannut 13.10.1989 kaupparekisteriotteen, josta oli ilmennyt, että Erosen antamat tiedot eivät olleet pitäneet yhtä totuuden kanssa. Yhtiön toimiala oli ollut täysin kilpailevaa toimintaa pankin toimintojen kanssa. Rekisteriotteen mukaan Eate Oy:n toimialana oli arvopaperikauppa, toimisto-, kirjanpito- sekä liiketaloudelliset palvelut, notaariaattipalvelut, tilintarkastus ja konsultointi.

Tämän jälkeen pankin toimitusjohtaja oli pyytänyt Erosen välittömästi neuvotteluun asian johdosta ja tiedustellut hänen työhönpaluuaikeitaan ja samalla pyytänyt lisätietoja Erosen yhtiöstä. Eronen oli sanonut miettivänsä, mitä hän tekisi työhönpaluun kanssa. Keskusteluissa oli ilmennyt, että Erosella oli ollut mahdollisuus hoitaa oman yhtiönsä sijoitustoimintaa pankin työaikana ja pankin puhelimella ja lisäksi hän voi tehdä kauppaa pankin asiakkaiden kanssa. Kun pankilla oli itsellään vaihto-omaisuussalkku ja lisäksi se oli suorassa yhteydessä Osuuspankkien Keskusosakepankissa olevaan osakesalkkuun, oli ristiriita ilmeinen. Pankin toimitusjohtaja oli ilmoittanut kyseessä olevan kilpailevan toiminnan olevan esteenä työsuhteen jatkamiselle.

Keskusteluissa oli ilmennyt myös, että Eronen oli sopinut ainakin yhden asiakkaan osakkeiden ostamisesta pankin konttorissa ja osto oli tapahtunut virkavapaalla ollessa.

Pankin johtokunta oli päättänyt, että työsuhteen jatkamisen ehtona oli kilpailevan yhtiön hoidosta luopuminen. Käydyissä neuvotteluissa Eronen oli ilmoittanut, ettei hän ollut halukas luopumaan yhtiöstään, vaikka palaisi pankin palvelukseen. Tässä tilanteessa pankki oli katsonut, että oli olemassa riittävän painavat syyt työsopimuksen purkamiseen, koska työsuhteen jatkamista ei voitu hyväksyä Erosen vaatimilla ehdoilla.

Erosen työsopimus oli purettu laissa säädetyin edellytyksin. Hän oli erehdyttänyt pankkia oman yhtiönsä perustamisvaiheessa ja jatkanut tätä erehdyttämistä virkavapautta hakiessaan. Pankki oli hyväksynyt ainoastaan Erosen osallistumisen sijoitustoimintaan veljensä yhtiössä. Yhtiön toimialan laajuus sekä tiedot omistajista ja johdosta olivat tulleet pankin tietoon vasta 13.10.1989 päivätystä kaupparekisteriotteesta.

Eronen oli rikkonut työsopimuslain 13 §:n ja 16 §:n säännöksiä harjoittamalla työnantajan luvatta kilpailevaa toimintaa. Erosen työsopimus oli purettu viikon kuluessa siitä, kun Eronen oli ilmoittanut, ettei hän tulisi luopumaan kyseessä olevasta kilpailevasta yritystoiminnasta.

Pankkialan Työnantajaliitto ei ollut rikkonut työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan, vaan pyrkinyt koko ajan neuvotteluissa selvittämään työsuhteen päättämisperusteet.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pankkitoimihenkilöliitto on vielä lausunut, että Eronen oli tammikuussa 1986 hakiessaan lainaa osakepääoman maksamiseen nimenomaisesti todennut pankin toimitusjohtajalle, että hän aikoi itse perustaa yhtiön. Erosen veli, jolla oli ollut vastaavantyyppinen yhtiö Lieksassa, oli vuonna 1986 tai 1987 muuttanut Turkuun ja ryhtynyt harjoittamaan yrityksensä toimintaa yhteistyössä turkulaisen pankin kanssa. Erikoiselta pankkitoiminnalta vaikutti se, ettei Enon Osuuspankki ollut millään tavoin tarkistanut, minkälaiselle yhtiölle se myönsi luottoa.

Mikäli pankin johtokunnassa oli käyty keskusteluja siltä pohjalta, ettei Eronen johtaisi yhtiötä eikä osallistuisi kaupankäyntiin paikkakunnalla, eivät nämä vastanneet Erosen pankin toimitusjohtalle antamia tietoja. Eronen oli luvannut, ettei hän hoitaisi yhtiönsä toimintaa pankin tiloissa eikä työaikana.

Pankkialan työehtosopimus ei sisältänyt määräyksiä virkavapauden antamisesta. Näin ollen pankilla olisi ollut mahdollisuus evätä Erosen virkavapaa-anomus.

Pankin johtokunnassa käyty 250 000 markan suuruinen lainan periaatepäätöskeskustelu osoitti sen, että pankki oli varmasti ollut tietoinen Erosen yritystoiminnasta. Huomattavaa oli se, että periaatekeskustelussa ei ollut otettu kielteistä kantaa Erosen yritystoimintaan. Helmikuussa 1989 Eate Oy:lle myönnetty laina osoitti entistä selvemmin pankin tietoisuuden Erosen yritystoiminnasta. Luotto oli myönnetty keskusteluitta johtokunnassa. Tälläkin perusteella Erosella oli perusteltu syy olettaa, ettei pankilla ollut ollut mitään yritystoimintaa vastaan. Olihan laina haettu nimenomaisesti jo perustetulle yhtiölle, joten perustellusti voitiin väittää, että pankin oli täytynyt selvittää muun muassa se, minkälaisesta yhtiöstä oli kysymys ja mitkä olivat sen omistussuhteet sekä ketkä olivat sen nimenkirjoittajat.

Eronen oli harjoittanut yritystoimintaa heti yhtiön perustamisesta lähtien. Hän oli harjoittanut ainoastaan arvopaperikauppaa, vaikka yhtiön toiminta kaupparekisteriotteessa olikin merkitty laajemmaksi. Ratkaisevaa tapausta arvioitaessa oli se, mitä tosiasiallista toimintaa yhtiö oli harjoittanut, ei se, mikä oli ollut yhtiön kaupparekisterin ilmoitettu toimiala. Eronen oli pankin toimitusjohtajalle lähettämässään 25.10.1989 päivätyssä kirjeessä todennut, ettei työnantaja ollut missään vaiheessa edes väittänyt käytännön toimintaa niin laajaksi kuin yhtiön toimiala oli merkitty kaupparekisteriin. Ilmoituksessaan Eronen lisäksi asian ratkaisemiseksi oli esittänyt olevansa valmis jättämään yhtiön toimialasta pois kaiken muun paitsi pankin hyväksymän arvopaperikaupan.

Olennaista ei ollut se, olisiko Erosella ollut mahdollisuus hoitaa oman yhtiönsä toimintaa pankin puhelimella ja työaikana, vaan se, oliko hän tosiasiallisesti tätä tehnyt. Eronen ei ollut missään vaiheessa harjoittanut yritystoimintaa sen enempää pankin tiloissa kuin työaikanaankaan. Tällaista toimintaa ei ollut tapahtunut Erosen työssä ollessa eikä hänen virkavapaansakaan aikana.

Eronen ei ollut asettanut minkäänlaisia ehtoja työsuhteensa jatkamiselle, vaan pikemminkin ilmoittanut halukkuutensa supistaa yhtiön toimialaa kaupparekisteriin merkitystä.

Eronen ei ollut erehdyttänyt pankkia yhtiönsä perustamisvaiheessa eikä myöskään jatkanut tätä erehdyttämistä virkavapautta hakiessaan. Pankin olisi Erosen lainahakemusten ja hyväksyttyjen luottojen yhteydessä tullut tarkistaa, minkälaiselle yhtiölle luottoja myönnettiin ja mitkä olivat yhtiön omistussuhteet. Erosella oli ollut perusteltu syy olettaa, että tällaiset tarkistukset oli tehty. Pankin tietoisuus yrityksen toiminnasta ilmeni myös johtokunnan pöytäkirjanotteesta, joka sisälsi päätöksen siitä, että Erosen työsuhde purettaisiin, mikäli hän ei lopettaisi pankin tässä vaiheessa ensimmäisen kerran väittämää kilpailevaa toimintaa.

Eronen ei ollut työssoloaikanaan ryhtynyt toimenpiteisiin pankin asiakkaiden osakkeiden ostamiseksi oman yhtiönsä lukuun. Mitään tällaisia väitteitä ei ennen työsuhteen purkamista ollut Eroselle edes esitetty.

Pankkialan Työnantajaliitto oli pitäytynyt ainoastaan pankin kantojen puolusteluun eikä se ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin, jotta pankki olisi noudattanut alan työehtosopimusmääräyksiä työsuhteen päättämisen osalta.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVA

Enon Osuuspankki on ollut jutussa kuultavana.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Konttorinhoitaja Erkki Eronen on ollut Enon Osuuspankin palveluksessa 1.3.1978 lukien toimien viimeksi pankin Ukkolan konttorin hoitajana ja samalla tuon konttorin ainoana toimihenkilönä. Tästä tehtävästä Eronen on ollut virkavapaalla 1.10.1988 - 30.9.1989.

Enon Osuuspankki on asettanut Erosen virkavapaalta työhön palaamisen edellytykseksi, että tämä luopuu omistamansa Eate Oy -nimisen yhtiön hoidosta ja arvopaperikaupasta, mitä pankki on pitänyt pankkitoimintaan nähden kilpailevana toimintana. Erosen kieltäydyttyä luopumasta yhtiön hoidosta pankki on 18.10.1989 purkanut Erosen työsopimuksen työsopimuslain 16 §:n perusteella.

Eronen on katsonut, että pankilla ei ole ollut perusteita purkaa työsopimusta eikä edes sitä irtisanoa. Enon Osuuspankki on yhtiön perustamisesta lähtien ollut tietoinen sen toiminnasta. Tämä tietoisuus on merkinnyt toiminnan hyväksymistä, mitä osoittaa myös se, että pankki on myöntänyt tammikuussa 1986 Eroselle lainan yhtiön perustamista varten. Erosella on ollut perusteltu syy olettaa, että pankki edellä todetun tietoisuuden ja lainan myöntämisen johdosta on hyväksynyt yhtiön toiminnan. Eroselle ei ole ennen virkavapaansa päättymistä missään vaiheessa huomautettu kilpailevasta toiminnasta eikä myöskään vaadittu sen lopettamista. Pankki on helmikuussa 1989 myöntänyt yhtiölle 40 000 markan lainan. Näin Erosella on ollut perusteltu syy olettaa, että pankki edelleen hyväksyi Erosen toiminnan yrityksessään.

Edelleen Eronen on katsonut, ettei pankilla ole ollut työsopimuslain mukaista työsopimuksen purkamisoikeutta enää 18.10.1989, kun purkamisoikeus työsopimuslain 44 §:n mukaan raukeaa viikon kuluttua siitä kun aihe purkamiseen ilmaantuu. Lisäksi Eronen on hoitanut yritystään vain vapaa-aikanaan eikä väitettyä kilpailevaa toimintaa ole missään vaiheessa tapahtunut työaikana eikä pankin toimitiloissa. Eronen ei ole myöskään ohjannut pankin asiakkaita oman yrityksensä asiakkaiksi. Eronen on vielä vedonnut siihen, että yhtiön toiminta on ollut suppeaa eikä Erosen virkavapaan aikana yhtiön liikevaihdossa ole tapahtunut olennaista muutosta. Myös pankin harjoittama arvopaperikauppa on ollut niin suppeaa, ettei se ole aikaansaanut tuottoja pankille.

Pankkialan työehtosopimuksen mukaan työsuhde voidaan purkaa laissa säädetyin edellytyksin. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan työsopimus voidaan purkaa muun muassa silloin, kun työntekijä törkeällä tavalla rikkoo saman lain 16 §:n 1 momentissa olevaa kieltoa. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan työntekijä ei saa työnantajan luvatta tehdä toiselle sellaista työtä tai harjoittaa muutoinkaan sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona ilmeisesti vahingoittaa työnantajaa. Jos työnantaja työsopimusta tehtäessä on ollut tietoinen kilpailevasta toiminnasta eikä nimenomaan sovita, että siitä on luovuttava, lupa on katsottava annetuksi.

Eate Oy:n kaupparekisteriin merkitty toimiala on arvopaperikauppa, toimisto-, kirjanpito- sekä liiketaloudelliset palvelut, notariaattipalvelut, tilintarkastus ja konsultointi. Erosen ilmoituksen mukaan yhtiö on harjoittanut ainoastaan arvopaperikauppaa ja yhtiön toimiala on merkitty kaupparekisteriin laajaksi sen varalta, että Eronen jäisi pois pankin palveluksesta ja ryhtyisi päätoimisesti hoitamaan yritystään, jonka hallituksen ainoa varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja hän on. Eronen ei ole kiistänyt, etteikö kyse ole pankin toiminnan kanssa kilpailevasta toiminnasta, mutta katsonut edellä todetuin tavoin, että pankki on toiminnan hyväksynyt.

Eronen ei ole oma-aloitteisesti selvittänyt työnantajalleen harjoittamansa yritystoiminnan luonnetta ja laajuutta. Viimeksi mainittujen laina-asioiden käsittelyn yhteydessä Erosen aseman ja toiminnan Eate Oy:ssä on kuitenkin katsottava tulleen pankin tietoon. Kun nämä laina-asiat ovat olleet esillä Erosen virkavapauden aikana ja kun Erosen virkavapauden syyksi ainakin osaksi on voitu perustellusti ymmärtää oman yrityksen hoitaminen, ei pankin lainan myöntäessään tai jättäessään huomauttamatta Eroselle tuossa vaiheessa tämän liiketoiminnasta voida katsoa ilman muuta hyväksyneen Erosen liiketoiminnan jatkumista myös tämän työssä ollessa. Erosella ei ole muutoinkaan näytetty olleen perusteltua aihetta olettaa, että hänen itsensäkin pankin toimialan kanssa kilpailevaksi toiminnaksi mieltämä liiketoiminta olisi voinut jatkua samanlaisena virkavapauden päätyttyä.

Erosen toiminta on ollut ristiriidassa hänen asemassaan olevalta toimihenkilöltä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa ja olisi kilpailutekona ilmeisesti vahingoittanut työnantajaa. Kun Eronen vedoten elinkeinoharjoittamisen vapauteen on kieltäytynyt luopumasta yritystoiminnastaan, on pankilla ollut työehtosopimuksen mukainen peruste purkaa Erosen työsopimus. Koska purkamisen syynä ollut toiminta on jatkunut vielä 18.10.1989, ei pankin purkamisoikeus työsopimuslain 44 §:n määräysten mukaan ollut rauennut. Näin ollen Eronen ei ole oikeutettu vaatimiinsa suorituksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Pankkitoimihenkilöliitto velvoitetaan korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Rihto, Nouro, Tuulensuu, Sulkunen ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.