Legislator Case Law & Legislation
TT:1990-56 AI generated

Union fined for failing to stop strikes targeting collective agreement work rules and hours.

Case Number TT:1990-56
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Allowed / Granted

Legislator summary

AI generated

The Labour Court ruled that the Glass and Porcelain Workers' Union must pay a fine to the General Employers' Group. The union failed to take necessary measures to prevent strikes or restore industrial peace after employees went on strike over work hours and management rights. The court determined the union breached its statutory duty to monitor compliance with the collective agreement.

Legislator headnote

AI generated

Section 33 of the Collective Agreements Act; A trade union is liable to a fine for failing to take measures to prevent strikes or restore industrial peace when such strikes target the collective agreement's provisions on work leadership and working hours.

Keywords

AI generated
collective agreement strike prevention industrial peace union liability work leadership rights working hours supervisory duty

Cited Legislation

AI generated
Section 8 of the Collective Agreements Act
Section 9 of the Collective Agreements Act
Section 10 of the Collective Agreements Act
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Toimeenpannut lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto, joka ei ollut ryhtynyt toimiin lakkojen estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi, tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Lasi- ja Posliinityöväen Liitto r.y. Kuultava Karhulan Lasityöntekijäin Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 14.2.1990 allekirjoitetussa lasiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Keskusliittojen väliset sopimukset

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välisiä sopimuksia:

1 Yleissopimus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

3 § Työhön ottaminen ja erottaminen

1. Työnantajalla on oikeus ottaa työhön ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

9 § Työaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

keskeytymättömässä kolmivuorotyössä keskimäärin 37,4 tuntia viikossa enintään vuoden pituisena ajanjaksona.

Tämä edellyttää, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikoittainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

33 § Sopijapuolia koskevia määräyksiä

1. Työehtosopimus velvoittaa siihen osallisia ja muuten sidottuja yhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa sanotaan muun ohessa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. kohta: Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on lausunut, että A. Ahlström Oy:n Karhulan kuitulasitehtaalla oli keskeytymättömässä 3-vuorotyössä (5-vuorojärjestelmä) ollut käytössä noin 10 vuoden ajan järjestelmä, jossa työntekijöille kertyvät kuuden päivän pituiset vuorovapaat oli annettu tasaisesti ympäri vuoden, pääsääntöisesti kuitenkin kesälomakauden ulkopuolella. Kesälomakauden aikana oli siirrytty 4-vuorojärjestelmään ja kukin työntekijä oli saanut yhden 22 päivän pituisen vapaa-aikajakson.

Tehtaan pääluottamusmies oli 13.12.1989 esittänyt tehtaan tuotantopäällikölle vaatimuksen, jonka mukaan kuuden päivän vuorovapaita tulisi antaa kesälomakautena samalla tavalla kuin muinakin vuodenaikoina. Samana päivänä käydyissä paikallisissa neuvotteluissa työnantajapuoli oli torjunut vaatimuksen, koska vaadittuun järjestelmään siirtyminen olisi edellyttänyt tehtaan siirtymistä osaksi vuotta 6-vuorojärjestelmään ja lisätyövoiman palkkaamista. Työntekijäpuolelta neuvotteluihin olivat osallistuneet pääluottamusmiehen lisäksi alkutuotanto-osaston luottamusmies, 2-metrisen huopakoneosaston luottamusmies ja korjauspajaosaston luottamusmies.

Asiasta oli neuvoteltu samojen osapuolten välillä uudestaan 20.12.1989. Tässä neuvottelussa pääluottamusmies oli esittänyt vaatimuksen, jonka mukaan kuitulasitehtaan 5-vuorojärjestelmässä työskentelevien työntekijöiden vuoden 1990 työajan lyhennys 64 tuntia tuli sijoittaa vuosilomalain mukaiseen kesälomakauteen. Työnantajapuoli oli torjunut sekä aikaisemmin esitetyn että uuden vaatimuksen edellä kerrotuilla perusteilla.

Asianosaisyhdistykset olivat 11.12.1989 allekirjoitetulla pöytäkirjalla sopineet keskeytymättömän 3-vuorotyön työajan lyhentämisestä lasikeraamisessa teollisuudessa vuoden 1990 alusta 64 tunnilla. Näissä työajan lyhentämistä koskevissa liittojen välisissä neuvotteluissa, joissa muun muassa pääluottamusmies oli ollut mukana työntekijäliiton edustajana, työntekijäliiton puolesta oli esitetty vaatimus sovittavan työajan lyhennyksen sijoittamisesta kesäkauteen. Työnantajapuoli oli torjunut vaatimuksen tuotannollisiin järjestelyihin perustuvilla syillä. Asia oli tullut liittojen välillä loppuun käsitellyksi eikä asiasta myöskään ollut merkintää 11.12.1989 allekirjoitetussa pöytäkirjassa.

Vuoro- ja työajan lyhennysvapaiden antamisesta ei ollut syntynyt paikallista neuvotteluratkaisua, mutta asia oli päätetty siirtää liittojen välillä käsiteltäväksi. Pääluottamusmies oli ilmoittanut, että hän ei voinut asiaa esittää tällaisessa muodossa työntekijöille eikä voinut taata työrauhaa.

Asianosaisyhdistykset olivat sopineet, että asiasta neuvoteltaisiin työehtosopimusneuvottelujen jälkeen. Työnantajapuolen paikallisen edustajan työmatkan johdosta asiaa koskevan neuvottelun ajankohdasta ei ollut voitu sopia ennen kuin 27.2.1990. Tuolloin oli sovittu, että asiasta neuvoteltaisiin 12.3.1990. Työntekijöiden taholta oli ilmoitettu, että työnantajapuoli oli neuvotteluhaluton asian suhteen eikä työrauhaa voitu taata.

Kuitulasitehtaan 5-vuorojärjestelmässä työskentelevät työntekijät olivat 27.2.1990 aloittaneet työtaistelun kello 16. Lakko oli kestänyt yhden vuorokauden ja siihen oli osallistunut ammattiosaston noin 370 jäsenestä ja tehtaan noin 155 työntekijästä 85 työntekijää.

Asiasta oli neuvoteltu uudestaan 12.3.1990. Työntekijäpuolelta neuvotteluun olivat osallistuneet työntekijäliiton liittosihteeri ja tehtaan pääluottamusmies sekä mainitut osastojen luottamusmiehet. Neuvottelussa työnantaja oli ilmoittanut, ettei esitettyyn vaatimukseen voitu suostua.

Työnantaja oli kuitenkin ilmoittanut laativansa 21.3.1990 mennessä työtuntijärjestelmän, jossa puolet vuoden 1990 työajan lyhennysvapaasta eli 32 tuntia pyrittäisiin sijoittamaan vuosilomalain mukaiseen kesälomakauteen. Tämä merkitsisi sitä, että jokainen 5-vuorojärjestelmässä työskentelevä työntekijä saisi neljän päivän pituisen työajan lyhennysvapaan kesälomakauden aikana vuosiloman lisäksi. Tämän ohessa oli sovittu, että paikallisesti jatkettaisiin neuvotteluja työtuntijärjestelmän toteuttamisesta ja liittojen puoleen käännyttäisiin, mikäli paikallisesti ei saavutettaisi ratkaisua työtuntijärjestelmän toteuttamistavasta. Samana päivänä neuvottelujen jälkeen pääluottamusmies oli ilmoittanut, että paikallisesti asiaa ei sovittaisi näin ja esitti asiassa uusia neuvotteluja. Pääluottamusmies oli myös ilmoittanut, ettei hän voinut taata työrauhaa.

Kuitulasitehtaan 5-vuorojärjestelmän 85 työntekijää olivat 13.3.1990 kello 16 aloittaneet lakon, johon olivat 14.3.1990 kello 8 yhtyneet kaikki tehtaan päivätyöntekijät lukuun ottamatta 4-metrisen lasihuopakoneen työntekijöitä. Työtaistelu oli jatkunut vielä 15.3.1990. Päivätyöntekijät, joita oli ollut noin 30, olivat olleet lakossa koko päivän. Tuotantotoiminta oli käynnistynyt 15.3.1990 kello 14.

Työtaistelut olivat kohdistuneet työehtosopimuksen ja yleissopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin sekä työehtosopimuksen 9 §:n määräykseen työnantajan oikeudesta laatia työtuntijärjestelmä.

Pääluottamusmies oli esittänyt työnantajalle työtuntijärjestelmän toteuttamista koskevat työehtosopimukseen perustumattomat vaatimukset. Pääluottamusmies ja osastojen luottamusmiehet eivät olleet ryhtyneet minkäänlaisiin toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai sen lopettamiseksi. Ammattiosasto ei ollut edes pyrkinyt täyttämään työehtosopimuslain sille asettamaa valvontavelvollisuutta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Karhulan Lasityöntekijäin Ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyjen velvollisuuksiensa rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on lausunut, että asia liittyi vuorotyöstä johtuvien vuorovapaiden antamiseen. Työntekijät olivat vaatineet, että kuuden päivän vuorovapaa tulisi antaa kesälomakautena eli vuosilomalain tarkoittamana lomakautena samalla tavalla kuin muinakin vuodenaikoina. Työnantaja oli luvannut järjestää sanotuin tavoin neljä vuorovapaata kahdeksasta.

Kun työntekijöiden vaatimuksiin ei ollut suostuttu eikä niistä ollut voitu työnantajan asenteen vuoksi edes asiallisesti neuvotella, lakot tehtaalla 13.3. 15.3.1990 olivat alkaneet vaistomaisesti ammattiosaston pystymättä niitä estämään. Työntekijäliiton puheenjohtaja oli käynyt tehtaalla 15.3.1990. Tuona päivänä tuotantotoiminta oli käynnistynyt kello 14.

Kun työntekijät yhtäkkiä olivat ilmoittaneet olevansa poissa työstä tietyn lyhyen ajan, ammattiosastolla enempää kuin pääluottamusmiehelläkään ei ollut käytettävissään mitään keinoja lakon estämiseksi tai sen lopettamiseksi välittömästi. Käytännössä ei liioin ollut mahdollista, että työntekijät yksitellen käytäisiin poimimassa töihin. Sitäpaitsi pääluottamus oli aktiivisesti pyrkinyt työrauhan pikaiseen palauttamiseen.

Kysymyksessä olevalla tehtaalla ei ollut paikallistasolla saavutettu luottamuksellisia neuvottelusuhteita. Työnantaja ei ollut lainkaan halukas neuvottelemaan asioista työntekijöiden mielipiteiden pohjalta. Työaikojen järjestelykysymykset olivat työnantajan mielestä vain direktiooikeuden piiriin kuuluvia ilmoitusasioita.

Työntekijöiden vaatimusten taustalla olivat lähinnä työterveys- ja työturvallisuusnäkökohdat. Työskentelyolosuhteet olivat Kuitulasin alkutuotannossa etenkin kesäaikana rasittavat, koska ilman suhteellinen kosteus oli 90 - 95 prosenttia ja lämpötila + 30 - 40 Cø.

Työnantaja ei ollut täyttänyt vuorotyöhön liittyvää kouluttamisvelvoitettaan. Näin siitä huolimatta, että lasiteollisuuden työehtosopimuksen uudistamisesta 18.4.1988 allekirjoitetun pöytäkirjan 34 §:ssä lausuttiin muun muassa, että työaikaratkaisun edellyttämä lisätyövoima otetaan ensisijaisesti yrityksen palveluksessa olevista vuorotyöntekijöistä ja toissijaisesti yrityksen muista työntekijöistä.

Ammattiosasto ei ollut laiminlyönyt velvollisuuttaan valvoa työrauhan noudattamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Lasi- ja Posliinityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, ja Työnantajain Yleinen Ryhmä 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Karhulan Lasityöntekijäin Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Lasi- ja Posliinityöväen Liiton puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A. Ahlström Oy:n Karhulan kuitulasitehtaalla on keskeytyvässä kolmivuorotyössä työskenteleville työntekijöille kertyvät kuuden päivän pituiset vuorovapaat annettu pääsääntöisesti kesälomakauden ulkopuolella. Työntekijät ovat vaatineet, että näitä vuorovapaita tulisi antaa kesälomakautena samalla tavoin kuin muinakin vuodenaikoina. Edelleen työntekijät ovat vaatineet, että kuitulasitehtaan kolmivuorotyössä viisivuorojärjestelmässä työskentelevien työntekijöiden vuoden 1990 työajan lyhennys 64 tuntia tulisi sijoittaa vuosilomalain mukaiseen kesälomakauteen.

Painostaakseen työnantajaa suostumaan esitettyihin vaatimuksiin tehtaan viisivuorojärjestelmässä työskentelevät työntekijät ovat 27.2.1990 ryhtyneet lakkoon, joka on alkanut kello 16 ja kestänyt yhden vuorokauden. Työtaisteluun on osallistunut 85 tehtaan 155 työntekijästä.

Kun erimielisyyskysymyksistä käydyt neuvottelut eivät ole johtaneet tulokseen, ovat edellä tarkoitetut työntekijät uudelleen ryhtyneet lakkoon 13.3.1990 kello 16. Tähän työtaisteluun on seuraavana aamuna kello 8 yhtynyt noin 30 tehtaan päivätyöntekijää. Työtaistelu on jatkunut vielä 15.3. siten, että mainitut päivätyöntekijät ovat olleet lakossa koko päivän, mutta tuotantotoiminta on käynnistynyt kello 14.

Lakot ovat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ei ole ryhtynyt toimiin lakkojen estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi, joten se on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Karhulan Lasityöntekijäin Ammattiosaston maksamaan Työnantajain Yleiselle Ryhmälle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 12 000 markkaa.

Karhulan Lasityöntekijäin Ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Rautiainen, Tiitola, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.