Labor court rules meal allowance applies based on official city center when no specific agreement exists.

Kun riidatonta selvitystä ei ollut esitetty siitä, että yhtiön palveluksessa olevien sähköasentajien ruokaraharajojen määrittelystä olisi tehty nimenomainen sopimus, oli ruokaraharajat määriteltävä työehtosopimuksen mukaisesti käyttämällä keskipisteenä kaupungin virallista keskipistettä. Näin määriteltyjä ruokaraharajoja noudattaen oli yhtiön palveluksessa olevalla sähköasentajalla oikeus ruokarahaan ja matkakulujen korvaukseen ajalta, jolloin hän oli ollut työssä ruokaraharajan ulkopuolella sijaitsevassa työkohteessa. Oikeutta ruokarahaan ei ollut sellaisilta päiviltä, jolloin sähköasentaja oli käynyt ruokailutauon aikana työhönottopaikallaan.

Työnantajaa ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.

Kantaja Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Sähkö- ja telealan työnantajaliitto r.y. Vaasan Sähkö Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 28.6.1986 allekirjoitetussa sähköasennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V. E R I N Ä I S E T K O R V A U K S E T

13 §.

MATKAKULUT, MATKA-AJAN KORVAUS SEKÄ PÄIVÄ- JA RUOKARAHAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Ruokarahat, matkakulut sekä matka-ajan korvaus alueella, josta työntekijä voi saapua yöksi työhönottopaikkaansa.

1 P i t e m p i a i k a i s et , k a u e mm i n k u i n p ä i v ä n k e s t ä v ä t t y ö t

a) Ruokarahat 1 Jos työpaikka sijaitsee sen alueen ulkopuolella, joka saadaan, kun paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä ja 5 km säteenä piirretään ympyrä eikä työntekijä voi ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassa, maksetaan työntekijälle kalenterivuorokaudelta ruokarahaa, jonka suuruus on 1/4 päivärahasta. 31.12.1986 asti on ruokarahan suuruus 27 mk.

Erikoistapauksissa voidaan sopia myös todellisen matkan käyttämisestä 5 km säteen asemasta (ruokaraharajat ks. liite n:o 10).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 Ruokarahoja ei makseta, milloin työntekijälle on työpaikalle järjestetty kunnollinen vapaa ruoka.

b) Matkakulut Matkakulut korvataan milloin työpaikka sijaitsee ruokaraha-alueella. Matkakuluilla tarkoitetaan edestakaisen matkan aiheuttamia kuluja. Työmatkan lähtökohtana matkakuluja määrättäessä on pidettävä sitä paikkakunnalla sijaitsevaa linja-autoasemaa, rautatieasemaa tai muuta keskuspaikkaa, josta ko. työpaikan läheisyyteen kulkevat kulkuneuvot lähtevät. Yleisiä kulkuneuvoja käytettäessä matkakulut päivittäisten työmatkojen yhteydessä aamuin ja illoin korvataan halvimman matkalippuvaihtoehdon mukaan. Nk. sarjalippuja ja kuukausilippuja käytettäessä kuuluu niiden hankintavelvollisuus ensisijaisesti työnantajalle, mutta osapuolet voivat sopia asiasta myös siten, että työntekijä hankkii lipun ja perii hinnan työnantajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 23.3.1989 allekirjoitetun sähköasennusalan työehtosopimuksen 13 §:ssä on vastaavan sisältöiset ruokarahoja koskevat määräykset kuin edelle on jäljennetty paitsi, että ruokarahan suuruudeksi on sovittu 34,75 markkaa. Matkakulujen osalta työehtosopimuksen 13 §:ään sisältyy edelle jäljennettyjen määräysten lisäksi seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Milloin sopivien yleisten kulkuneuvojen puuttuessa joudutaan käyttämään omaa autoa, sovelletaan oman auton käyttöä koskevaa sopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on Sähkö- ja telealan työnantajaliittoa ja Vaasan Sähkö Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Vaasan Sähkö Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä siitä, oliko sähköasentaja Seppo Arolla oikeus ruokarahaan ja matkakulujen korvaukseen hänen työskennellessään Vaasan kaupungin vesilaitoksella.

Vaasan Sähkö Oy:n varaston eteisaulan seinällä oli usean vuoden ajan ollut Vaasan kartta, johon oli merkitty yhtiössä noudatetut ruokaraharajat. Kartan mukaan Vaasan kaupungin vesilaitos sijaitsi ruokaraharajojen ulkopuolella. Näin ollen Arolle olisi tullut maksaa ruokarahaa ja korvata matkakulut siltä ajalta, jolloin hän oli ollut työssä vesilaitoksella.

Yhtiön palveluksessa olevien sähköasennusalan työntekijöiden käsityksen mukaan sovitut ruokaraharajat koskivat myös heitä. Työnantajan mielestä karttaan merkityt rajat koskivat vain voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia työntekijöitä eikä Arolla tällä perusteella ollut oikeutta ruokarahaan eikä matkakustannusten korvauksiin.

Sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaan ruokarahaalueen mittaamisessa keskipisteenä käytettiin paikkakunnan keskipistettä tai muuta erikseen sovittua kohtaa. Työntekijöiden tiedossa ei ollut muuta sovittua ruokaraha-alueen mittaamisperustetta kuin edellä mainittu kartta. Mikäli karttaan merkityt rajat eivät koskisi sähköasennusalan työntekijöitä, olisi mittaamisperusteena käytettävä Vaasan toria. Sekä kartan että torin käyttäminen mittaamisperusteena johtivat siihen, että Arolle olisi tullut maksaa ruokaraha ja korvata matkakulut.

Liittojen välillä asiasta käydyt erimielisyysneuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen.

Työehtosopimuksen ruokarahaa koskeva määräys oli yksiselitteinen. Kieltäytyessään ruokarahan maksamisesta ja matkakulujen korvaamisesta Arolle oli Vaasan Sähkö Oy tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Sähköja telealan työnantajaliitto oli tukiessaan yhtiön menettelyä laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Vaasan Sähkö Oy on velvollinen maksamaan Arolle ruokarahan ja korvaamaan matkakulut hänen työskennellessään Vaasan kaupungin vesilaitoksella. Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Vaasan Sähkö Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Sähkö- ja telealan työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Vaasan Sähkö Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Aro oli ollut Vaasan Sähkö Oy:n palveluksessa 31.3.1980 lukien. Hänen vakinainen työntekemispaikkansa oli 13.9.1988 alkaen ollut Vaasan kaupungin vesilaitoksella. Aro kuului yhtiön sähköasennusosaston työntekijöihin. Yhtiön palveluksessa sähköasennusosastolla oli noin 15 työntekijää. Heihin sovellettiin sähköasennusalan työehtosopimusta. Suurin osa yhtiön palveluksessa olevista työntekijöistä eli noin 150 työntekijää kuului voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen soveltamispiiriin.

Vaasan kaupungin vesilaitos sijaitsi yhtiön toimipaikasta mitattuna alle viiden kilometrin etäisyydellä. Arolla olisi ollut mahdollisuus ruokailla vesilaitoksen ruokalassa, jossa ruoan hinta vuonna 1989 oli ollut 12,50 markkaa. Lisäksi hän olisi voinut halutessaan käydä ruokailemassa työhönottopaikallaan Vaasan Sähkö Oy:n toimitiloissa. Siellä ruoan hinta oli ollut 16 markkaa vuonna 1989.

Vaasan alueella toimivilla sähköasennusalan yrityksillä ei ollut yhtenäistä käytäntöä siitä, käytettiinkö työehtosopimuksen 13 §:n kohdassa tarkoitetun ruokaraharajan määrittelyn keskipisteenä yrityksen työhönottopaikkaa vai kaupungin keskustassa olevaa toria.

Vaasan Sähkö Oy:ssä oli asennusosaston työntekijöiden ruokaraharajojen määrittelyssä noudatettu aina menettelyä, jonka mukaan ruokaraharajan määrittelyssä oli keskipisteenä käytetty yrityksen työhönottopaikkaa. Tämä käytäntö oli ollut sähköasennuspuolen työntekijöiden tiedossa. Ruokaraharajoista oli yhtiössä keskusteltu kerran. Se oli tapahtunut 17.1.1984 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa, josta laaditun pöytäkirjan mukaan asia oli jätetty ratkaisematta. Tuolloin käydyt neuvottelut olivat koskeneet vain sähkölaitospuolta. Tämän jälkeen asiaan ei ollut palattu yhteisissä kokouksissa. Mitään muutosta asennusosastolla työskentelevien työntekijöiden ruokaraharajojen määrittelyyn ei ollut sovittu tehtäväksi missään vaiheessa.

Voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluviin yhtiön työntekijöihin oli noudatettu heitä koskevaan työehtosopimukseen perustuvaa ruokaraharajojen määrittelyä. Sähkölaitospuolella ruokaraha-alue määriteltiin todellisen kulkumatkan perusteella. Sopimusta, jonka mukaan voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen ruokaraharajoja noudatettaisiin myös sähköasennuspuolen työntekijöihin, ei ollut milloinkaan tehty. Yhtiön varastossa esillä ollut ruokaraharajoja määrittelevä kartta koski ainoastaan voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia työntekijöitä.

Yksi Vaasan Sähkö Oy:n sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamispiirissä oleva asentaja oli työskennellyt vesilaitoksella vuodesta 1974 lähtien, eikä hänelle ollut koko hänen vesilaitoksella työskentelynsä aikana maksettu ruokarahaa.

Koska edellä mainittu käytäntö ruokarahojen määrittelyssä sähköasennusosaston työntekijöiden kohdalla oli ollut heidän tietensä yhtiössä voimassa vuosikymmeniä, voitiin käytännön katsoa muodostuneen sopimuksen veroiseksi.

Jos ruokaraharajat määriteltäisiin käyttämällä keskipisteenä Vaasan toria, olisi Vaasan kaupungin vesilaitos ruokaraha-alueella. Mikäli tämä ruokaraharajan määrittely katsottaisiin oikeaksi, tulisi ottaa huomioon se, että Aro oli voinut ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassaan ruokailemassa. Näin Aro oli myös menetellyt vajaan neljän kuukauden ajan aloitettuaan työt kaupungin vesilaitoksella. Tästäkään syystä sähköasennusalan työehtosopimuksen mukaiset edellytykset ruokarahan maksamiselle eivät hänen kohdallaan täyttyneet.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijälle korvattiin matkakulut sellaisissa tapauksissa, joissa työpaikka sijaitsi ruokaraha-alueella. Koska Vaasan vesilaitos sijaitsi alueella, jolla ei ruokarahaa maksettu ja josta Aro oli voinut käydä työhönottopaikassaan ruokailemassa, ei hänellä ollut oikeutta myöskään matkakulujen korvaukseen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Vaasan Sähkö Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vielä lausunut, että sillä seikalla, että Arolla oli ollut mahdollisuus ruokailla vesilaitoksen ruokalassa, ei ollut asiassa merkitystä. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja vapautui ruokarahan maksamisesta vain sellaisissa tapauksissa, joissa työntekijälle oli työpaikalle järjestetty kunnollinen vapaa ruoka. Aro ei ollut käynyt ruokailemassa Vaasan Sähkö Oy:n toimipaikkaruokalassa sinä aikana, jolloin hän oli ollut työssä vesilaitoksella.

Käytäntö myös sähköasentajien kohdalla oli Vaasan Sähkö Oy:ssä ollut sellainen, että ruokaraharajat oli määritelty varaston eteisaulan seinällä pidetyn kartan mukaisesti. Mikäli työnantaja joissakin tapauksissa oli jättänyt maksamatta ruokarahoja karttaan merkittyjen rajojen mukaisesti, ei se oikeuttanut työnantajaa kieltäytymään ruokarahan maksamisesta myös Arolle. Työnantajaliitto ja yhtiö eivät myöskään olleet esittäneet selvitystä, että yhtiössä olisi tehty sopimus, jonka mukaan ruokaraharajoja määriteltäessä keskipisteenä käytettäisiin yhtiön toimitiloja.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sähköasennusalan työehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitetun ruokarahan maksamisen edellytyksenä on työpaikan sijaitseminen sen alueen ulkopuolella, joka saadaan, kun paikkakunnan virallinen keskipiste tai muu erityisesti sovittu kohta keskipisteenä ja viittä kilometriä säteenä käyttäen piirretään ympyrä. Lisäksi edellytyksenä on, että työntekijä ei voi ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassaan. Työehtosopimuksen mukaan erikoistapauksissa voidaan sopia myös todellisen matkan käyttämisestä viiden kilometrin säteen asemasta.

Vaasan Sähkö Oy on kieltäytynyt suorittamasta työehtosopimuksen mukaista ruokarahaa ja matkakorvauksia sähköasentaja Seppo Arolle siltä ajalta, jolloin Aro on ollut työssä Vaasan kaupungin vesilaitoksella. Yhtiö on perustellut kantaansa sillä, että sähköasennusalan työehtosopimuksen mukainen ruokaraharaja on yhtiössä määritelty käyttämällä yhtiön Vaasan kaupungin Klemettilässä sijaitsevia työntekijöiden työhönottopaikkana olevia toimitiloja keskipisteenä. Koska Vaasan kaupungin vesilaitos sijaitsee näin piirretyn ruokaraharajan sisäpuolella, ei Arolla yhtiön mukaan ollut oikeutta ruokarahaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset on perustettu ensisijaisesti siihen, että Vaasan kaupungin vesilaitos sijaitsee alueella, jolla yhtiössä vuonna 1984 sovittuja ruokaraharajoja noudattaen ruokaraha riidattomasti tulisi maksaa. Toissijaisesti kanteessa on lähdetty siitä, että ruokaraharajan määräämisessä keskipisteenä olisi tullut käyttää Vaasan toria.

Yhtiön mukaan vuonna 1984 sovitut ruokaraharajat on tarkoitettu koskemaan vain voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia työntekijöitä. Mainitun työehtosopimuksen mukaan ruokarahaa maksetaan, jos työpaikka on vähintään viiden kilometrin todellisen kulkumatkan päässä työhönottopaikasta, eikä työntekijä voi ruokailutauon aikana käydä työhönottopaikassa.

Esitetyn selvityksen mukaan ruokarahojen muuttamista koskeva asia on vuonna 1984 tullut esille työntekijäpuolen aloitteesta. Asia on ollut esillä 17.1.1984 pidetyssä yhteistoimintakokouksessa, jossa muun muassa sähköasentajien luottamusmies on ollut läsnä. Asia on jäänyt kokouksessa ratkaisematta ja konttoripäällikön tehtäväksi on annettu ruokaraharajojen määritteleminen. Konttoripäällikkö on tämän jälkeen merkinnyt Vaasan kaupungin karttaan ruokaraharajat, minkä jälkeen hän on neuvotellut asiasta pääluottamusmiehen kanssa. Kartta, johon ruokaraharajat on merkitty, on kiinnitetty yhtiön työhönottopaikan varaston seinälle. Varasto on ollut sekä voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen soveltamispiiriin että sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden käytössä. Karttaan ei ruokaraharajojen merkitsemisen lisäksi ole tehty muita merkintöjä kuin maininta ruokaraharajoista.

Työtuomioistuimessa todistajana kuulustellun sähköasentajien luottamusmiehenä vuonna 1984 toimineen työntekijän kertoman mukaan pääluottamusmies on ruokaraharajojen selvittämisen jälkeen ilmoittanut luottamusmiehelle rajojen koskevan kaikkia yhtiön palveluksessa olevia työntekijöitä.

Todistajana kuulustellun kartan laatineen konttoripäällikön kertoman mukaan yhteistoimintakokouksessa on tullut esille, että ruokaraharajojen muuttaminen koskisi vain yhtiön päätoimialan, voimalaitos- ja sähkönjakelualan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia työntekijöitä. Kokouksessa on tullut selkeästi esille se, että sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien työntekijöiden osalta ruokarahan maksamiskäytäntöä ei ole ollut tarkoitus muuttaa. Konttoripäällikkö on lisäksi kertonut, että sähköasentajien edustajat ovat kartan valmistumisen jälkeen ottaneet ruokaraharajojen muuttamista koskevan asian uudelleen esille hänen muistamansa mukaan syksyllä 1984. Konttoripäällikkö on tuossa tilaisuudessa ilmoittanut, ettei rajoja ainakaan tuolloin oltu valmiita muuttamaan.

Ruokarahan maksamisessa sähköasentajille noudatettu käytäntö on esitetyn selvityksen mukaan viime vuosien aikana ollut epäyhtenäistä. Useissa tapauksissa ruokaraha on maksettu vuonna 1984 sovittujen ruokaraharajojen mukaisesti. Toisaalta on esitetty lukuisia esimerkkejä siitä, että ruokarahan maksamisessa ei näin ole menetelty, vaan sen asemesta on sovellettu muita määräytymisperusteita. Samassa työkohteessa on ruokarahan maksamisessa tosiasiassa voitu noudattaa erilaista menettelyä. Ruokarahan maksaminen on perustunut työntekijöiden itsensä täyttämiin tuntilappuihin, jotka on toimitettu työnjohtajan hyväksyttäviksi. Tuntilappujen tarkastaminen on ollut ilmeisen puutteellista. Käytännöstä ei sen epäyhtenäisyyden vuoksi työtuomioistuimen mielestä ole mahdollista tehdä päätelmiä, mistä seikoista ja millä tavoin Vaasan Sähkö Oy:n sähköasentajien osalta on ruokaraharajoista mahdollisesti sovittu.

Selvitys siitä, onko vuonna 1984 sovitut ruokaraharajat tarkoitettu koskemaan myös sähköasennusalan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia yhtiön sähköasentajia, on jäänyt ristiriitaiseksi. Työtuomioistuimen mielestä kumpaisenkaan osapuolen käsitystä asiasta ei ole näytetty toista luotettavammaksi. Epäjohdonmukaisesta käytännöstä ei, kuten edellä on todettu, voida tehdä päätelmiä sopimuksen tarkoituksesta. Kun riittäviä tosiseikkoja ei ole esitetty kanteessa esitetyn käsityksen tueksi, asiassa on jäänyt näyttämättä, että vuonna 1984 sovittua sopimusta ruokaraharajoista olisi sovellettava yhtiön sähköasentajiin.

Asiassa on jäänyt myös epäselväksi, miten yhtiössä on menetelty sähköasentajien ruokaraharajojen määrittelemisessä ennen vuonna 1984 tehtyä sopimusta, joka ei ole koskenut sähköasentajia. Jutussa ei ole näytetty, että työehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitetuksi ruokaraharajan määrittelemisessä käytetyksi keskipisteeksi olisi nimenomaisesti sovittu yhtiön työhönottopaikkana olevat toimitilat Vaasan Klemettilässä. Työnantajapuolen nimeämien todistajien tietojen mukaan menettely on perustunut noudatettuun käytäntöön, josta seikasta on esitetty myös vastakkaista selvitystä.

Riidattoman selvityksen puuttuessa sähköasentajiin noudatettavasta ruokaraharajoja koskevasta sopimuksesta työtuomioistuimen mielestä heidän oikeutensa ruokarahaan on ratkaistava työehtosopimuksen määräysten mukaan. Niitä sovellettaessa keskipisteenä on pidettävä paikkakunnan virallista keskipistettä. Sen mukaan Aron työskentelypaikka vesilaitoksella on sijainnut Vaasan toria keskipisteenä käyttäen ruokarahaan oikeuttavalla alueella.

Kun yhtiö ei ole järjestänyt kuljetusta Aron työskentelypaikalta yhtiön toimitiloihin, eikä matkaan soveltuvaa julkista liikennettä ole selvitetty olleen, työtuomioistuimen mielestä Arolla ei ole huomioon ottaen, että vesilaitoksen ja yhtiön toimitilojen välimatka on ollut yli neljä kilometriä, ollut tilaisuutta työehtosopimuksen määräyksessä tarkoitetulla tavalla käydä ruokailutauon aikana työhönottopaikassaan.

Asian epäselvään tilaan nähden ei Vaasan Sähkö Oy:n ole näytetty työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla rikkoneen kanteessa tarkoitettua työehtosopimuksen määräystä. Yhtä vähän työnantajaliiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa asiassa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Vaasan Sähkö Oy on velvollinen maksamaan Arolle työehtosopimuksen 13 §:ssä tarkoitettua ruokarahaa ja korvausta matkakustannuksista siltä ajalta, jona hän on työskennellyt Vaasan kaupungin vesilaitoksessa, kuitenkin niin, ettei korvausvelvollisuutta ole niiden työpäivien osalta, joina Aro on käynyt ruokataukonsa aikana työhönottopaikassaan Vaasan Klemettilässä.

Muilta osin kanne hylätään.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto saa asian laatuun nähden pitää omat oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Nouro, Virtanen, Leivo ja Pennanen.

Tuomio oli yksimielinen.