Union fined for strike participation; employer salary deduction during strike deemed non-coercive.

Työntekijät olivat lakoilla pyrkineet vaikuttamaan palkkausta koskeviin neuvotteluihin. Lakot olivat siten työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiehen osallistumisesta lakkoon, tuomittu maksamaan hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Työnantaja oli vähentänyt luottamusmiehen palkasta niiden tuntien palkan, jotka sisältyivät lakon aikaan. Palkkaa oli pidätetty myös muilta työntekijöiltä. Työnantajan menettelyä ei katsottu luottamusmiehen painostamiseksi toimeenpannuksi työtaistelutoimenpiteeksi.

Kantajat Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Kemian Työntekijäin Liitto r.y. Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL r.y. Kuultavat Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijät r.y. Kemira Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1988 28.2.1991 voimassa olleessa ja 26.1.1990 uudistetussa, 1.3.1990 29.2.1992 voimassa olevassa kemian perusteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Sopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite

Sopimuksen sitovuus

1. Tämä työehtosopimus sitoo allekirjoittaneita liittoja ja niiden alayhdistyksiä sekä työnantajia ja työntekijöitä, jotka ovat tai sopimuksen voimassaoloaikana ovat olleet näiden yhdistysten jäseniä.

Työrauha ja valvontavelvollisuus

2. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III TYÖPALKAT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KEMIANTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITTO KTTL:N KANNE

Kanteen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on Kemian Työntekijäin Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Kemira Oy:n Vihtavuoren tehtaiden dynamiitti- ja aniittiosaston luottamusmies Martti Puupponen oli jättänyt osastoinsinöörille 8.1.1990 neuvottelupyynnön koskien osaston palkkausta. Asiaa koskevat neuvottelut oli käyty työpaikalla 22.1.1990. Neuvotteluissa luottamusmies oli täsmentänyt palkankorotusvaatimukseksi kolme markkaa tunnilta. Koska neuvottelutulokseen ei ollut päästy, osastoinsinööri oli esittänyt asiaan palattavaksi alan valtakunnallisten työehtosopimusneuvottelujen päätyttyä.

Helmikuun 1. päivänä 1990 iltavuorossa olleet aniitinsekoittaja ja suolansekoittajana toiminut luottamusmies Puupponen olivat lopettaneet työnteon. Osastoinsinööri oli kehottanut työntekijöitä töihin ja kysynyt syytä lakkoon. Työntekijät olivat kertoneet lakon syyksi tyytymättömyyden osaston palkkaneuvottelujen etenemiseen. Seuraavana päivänä, 2.2.1990 molemmat vuorot, joissa oli yhteensä 24 työntekijää, olivat olleet lakossa. Myös osaston luottamusmies Puupponen oli osallistunut lakkoon. Seuraavana maanantaina 5.2.1990 työt olivat käynnistyneet osastolla kello 12. Luottamusmies oli tullut töihin kello 9. Lakossa oli 5.2.1990 kello 6 - 12 ollut yhteensä 24 työntekijää.

Vihtavuoren tehtailla oli käyty työnantajan ja ammattiosaston välillä paikalliset työehtosopimuksen soveltamisneuvottelut 21.2. ja 9.3.1990. Dynamiitti- ja aniittitehtaan palkkakysymys oli ollut myös esillä neuvotteluissa. Neuvotteluissa ammattiosastoa oli edustanut pääluottamusmies, ammattiosaston puheenjohtaja sekä osaston luottamusmies. Työnantajaa oli edustanut henkilöstöpäällikkö ja osastojen osastoinsinöörit. Koska dynamiitti- ja aniittitehtaan osastoinsinööri ei ollut ollut 9.3.1990 ulkomaan matkasta johtuen paikalla, henkilöstöpäällikkö oli esittänyt, että dynamiitti- ja aniittitehtaan palkkauksesta jatkettaisiin neuvotteluja 19.3.1990 välittömästi osastoinsinöörin palattua matkalta.

Dynamiitti- ja aniittiosaston työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon 12.3.1990. Lakko oli päättynyt 14.3.1990 kello 9. Lakossa oli ollut mukana 26 työntekijää. Luottamusmies oli ilmoittanut 12.3.1990 aamulla työnjohtajalle, että työntekijät tulisivat töihin, kun neuvottelut käynnistyisivät. Samana päivänä henkilöstöpäällikkö oli keskustelussaan ammattiosaston puheenjohtajan ja varapääluottamusmiehen kanssa todennut työtaistelun laittomuuden ja vaatinut ammattiosastoa ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Henkilöstöpäällikkö oli seuraavana päivänä soittanut pääluottamusmiehelle ja vaatinut häntä ja ammattiosastoa ryhtymään toimenpiteisiin asiassa.

Seuraavat neuvottelut palkkakysymyksistä oli käyty 19.3.1990. Tuolloin oli saavutettu neuvottelutulos, jonka työntekijöiden edustajat olivat esittäneet osaston työntekijöille kello 14.

Dynamiitti- ja aniittitehtaan 34 työntekijää oli ryhtynyt uudelleen lakkoon 20.3.1990. Luottamusmies Puupponen oli ilmoittanut työnjohtajalle, että työntekijät olisivat koko viikon lakossa, mutta he voisivat tulla työhön aikaisemminkin, jos palkkauksesta neuvoteltaisiin. Luottamusmies Puupponen ei ollut osallistunut lakkoon. Samana päivänä henkilöstöpäällikkö oli muistuttanut työrauhavelvollisuudesta luottamusmiestä ja ammattiosaston puheenjohtajaa. Myöskin työnantajaliitosta oli tuona päivänä otettu yhteyttä työntekijäliittoon ja vaadittu työntekijäliiton toimenpiteitä työrauhan palauttamiseksi.

Henkilöstöpäällikön luokse olivat 21.3.1990 kello 13 tulleet Kemian Työntekijäin Liiton palkkasihteeri ja paikallisen ammattiosaston puheenjohtaja. Liiton palkkasihteeri oli kertonut keskustelleensa samana päivänä ammattiosaston puheenjohtajan kanssa, jossa keskustelussa oli paikalla ollut myös osaston luottamusmies ja muita ammattiosaston edustajia. Osaston luottamusmiehen tehtäväksi oli jäänyt kutsua osaston työntekijät työhön seuraavaksi aamuksi.

Lakko oli jatkunut edelleen 22.3.1990. Tehtaanjohtaja oli käynyt dynamiitti- ja aniittiosastolla kysymässä osaston luottamusmies Puupposelta, oliko pääluottamusmies ollut häneen yhteydessä edellisenä päivänä työntekijöiden työhön tulosta. Luottamusmies oli vastannut tehtaanjohtajalle, että näin ei ollut tapahtunut. Tämän jälkeen tehtaanjohtaja oli ottanut yhteyttä puhelimitse pääluottamusmieheen ja tarkistanut asian osaston luottamusmiehen kuullen. Saman päivän aamuna henkilöstöpäällikkö oli soittanut pääluottamusmiehelle vaatien ammattiosastoa ja pääluottamusmiestä ryhtymään pikaisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Edelleen henkilöstöpäällikkö oli soittanut ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle samasta asiasta. Lakko oli päättynyt perjantaina 23.3.1990 kello 6.

Pääluottamusmies, osaston luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat olleet tietoisia tilanteen kehittymisestä Vihtavuoren tehtailla. Työnantaja oli ollut heihin yhteydessä ja vaatinut heitä palauttamaan työrauhan työpaikalla. Lukuisista kehotuksista huolimatta ammattiosaston asettamat luottamusmiehet eikä ammattiosasto itsekään olleet ryhtyneet riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin palauttaakseen työrauhan työpaikalla. Osaston luottamusmies oli lisäksi lakon alkuvaiheessa osallistunut lakkoon sekä myöhemmin ilmoittanut työnantajalle työntekijöiden tulevan työhön vasta, kun neuvottelut käynnistyisivät. Työnantaja oli mieltänyt osaston luottamusmiehen toteamukset uhkauksiksi, joilla luottamusmies oli pyrkinyt painostamaan työnantajaa taipumaan työehtosopimukseen perustumattomiin palkankorotusvaatimuksiin.

Työntekijöiden edellä mainitut työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on vaatinut Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijöiden tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyömisestä.

KEMIAN TYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTINE

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että työntekijöiden esittämä kolmen markan korotus tuntipalkkaan oli perustunut tuottavuuden nousuun. Tuotantomäärät olivat tilastojen mukaan selvästi kasvaneet viime aikoina. Neuvottelut oli saatu käyntiin, mutta ne olivat keskeytyneet liittojen välisten työehtosopimusneuvottelujen vuoksi.

Helmikuun 1. ja 2. päivänä 1990 ollut lakko oli johtunut työntekijöiden suuttumuksesta. Osastoinsinööri ei nimittäin ollut suostunut antamaan työntekijöiden pyynnöstä huolimatta toista suolansekoittajaa aamuvuoroon. Pyyntö oli perustunut paikalliseen sopimukseen, jonka mukaan yhden sekoittajan sijasta tuli vuorossa olla kaksi sekoittajaa, jos sekoituksia tehtäisiin yli 17 päivässä. Sekoituksien lisääntyminen oli johtanut sekasortoon osastolla. Työntekijät olivat tämän vuoksi ryhtyneet toimenpiteisiin.

Helmikuun alkupäivien 1990 tapahtumien yhteydessä osastoinsinööri oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen. Tuotannon vähenemisen vuoksi työntekijöiltä oli vähennetty tuntipalkka joiltakin tunneilta. Osaston luottamusmies Puupposelta oli vähennetty osastoinsinöörin määräyksestä kuitenkin enemmän kuin muilta työntekijöiltä. Puupposelta oli vähennetty yhteensä 19 tunnin ansio. Puupponen oli mieltänyt menettelyn painostukseksi, koska hän oli edustanut työntekijöitä palkkaneuvotteluissa.

Osastoinsinööri oli käytöksellään ärsyttänyt työntekijöitä ilmoittamalla, ettei hän neuvottelisi Puupposen kanssa ja esittämällä, että Puupponen oli vaatinut korotusta vain omaan palkkaansa.

Osastoinsinöörin menettely oli ollut hyvän työmarkkinakäytännön vastaista ja vaikeuttanut tilannetta osastolla. Työnantaja oli todennut tämän ja osastoinsinööri oli siirretty 1.4.1990 alkaen toisiin tehtäviin.

Helmikuun 12. - 13. päivinä 1990 ollut työtaistelu oli johtunut neuvottelujen hitaasta etenemisestä. Luottamusmiehet olivat saaneet lakon kuitenkin loppumaan nopeasti, kun seuraava neuvottelupäivä oli tullut työntekijöiden tietoon.

Maaliskuun 19. päivänä pidetyssä neuvottelussa olivat työntekijät pyytäneet tuottavuuden nousun perusteella korotusta peruspalkkaan 1,50 markkaa. Työntekijöiden edustajat olivat neuvottelujen kuluessa todenneet, että he halusivat saada asian liittojen välillä ratkaistavaksi. Neuvottelutulos oli esitelty osaston työntekijöille 20.3.1990 kello 7, jolloin työntekijät olivat päättäneet lähteä kotiin siitä huolimatta, että luottamusmiehet olivat kehottaneet työntekijöitä ryhtymään töihin.

Lakko oli päättynyt kolmen päivän kuluttua Kemian Työntekijäin Liiton palkkasihteerin käytyä työpaikalla selvittämässä tilannetta. Luottamusmies oli saanut työntekijät puhelinsoitoilla palaamaan työpaikalle ilmoitettuaan, että palkkakiistaa tultaisiin käsittelemään liittojen välisessä neuvottelussa 29.3.1990 Helsingissä.

Tehtaanjohtajan ja Puupposen välillä käyty keskustelu oli päättynyt molemminpuoliseen väärinkäsitykseen. Pääluottamusmies oli ollut yhteydessä Puupposeen, jonka tarkoituksena oli ollut ryhtyä soittamaan työntekijöitä työpaikalle 21.3.1990. Perhesyiden vuoksi hän ei ollut voinut soittaa työntekijöille ennen seuraavaa aamua.

Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijät oli Kemian Työntekijäin Liiton lisätuella ryhtynyt nopeisiin toimiin neuvottelujen jatkamiseksi ja työntekijöiden saamiseksi takaisin töihin. Ammattiosasto ei ollut rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Kemian Työntekijäin Liiton mielestä asiaa ratkaistaessa olisi joka tapauksessa otettava huomioon, että osastoinsinöörin käyttäytyminen ja hänen toimeenpanemansa työtaistelutoimenpide olivat kärjistäneet tilannetta ja vaikeuttaneet sen selvittämistä. Myös se olisi otettava huomioon, että työnseisaus oli kestänyt vain lyhyen aikaa ja että siihen oli osallistunut vain pieni määrä työntekijöitä.

KEMIAN TYÖNTEKIJÄIN LIITON KANNE

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:ää vastaan ajamassaan kanteessa viitannut edellä olevan vastineen perusteluissa kuvattuihin tapahtumiin.

Kemira Oy:n Vihtavuoren tehtailla dynamiitti- ja aniittiosastolla 1. - 5.2.1990 olleen lakon yhteydessä osastoinsinööri oli syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen. Tuotannon alenemisen vuoksi työntekijöiltä oli vähennetty palkkaa eräiltä työtunneilta. Palkkojen pidättäminen ei ollut koskenut kaikkia työntekijöitä. Esimerkiksi kolmelta trukinkuljettajalta eikä kolmelta muulta työntekijältä ollut vähennetty lainkaan palkkaa.

Sen sijaan osaston luottamusmies Puupposelta oli 1. - 5.2.1990 väliseltä ajalta maksetusta palkasta vähennetty osastoinsinöörin määräyksestä 19 tunnin ansio. Puupponen oli mieltänyt tämän painostukseksi, sillä hän oli edustanut työntekijöitä palkkaneuvotteluissa. Puupposen työpanos ei ollut eronnut olennaisesti niiden työntekijöiden työpanoksesta, joilta ei ollut palkkaa vähennetty.

Osastoinsinööri oli toiminnallaan syyllistynyt työtaistelutoimenpiteeseen, joka kohdistui työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut Kemira Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työehtosopimuslain 8 §:n perusteella.

KEMIANTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITTO KTTL:N VASTINE

Vastineen perustelut

Lakon syynä ei ollut ollut yhden suolansekoittajan puuttuminen aamuvuorosta. Aamuvuorojen aikana ei ollut kertaakaan tehty 17 sekoitusta enempää. Keskimäärin sekoituksia oli tehty 14,5 aamuvuoroa kohden.

Työnantaja ei ollut ryhtynyt vastatyötaistelutoimenpiteeseen vähentäessään luottamusmies Puupposen palkasta 19 tunnin palkkaa vastaavan ansion. Palkan vähentäminen oli perustunut siihen, ettei lakon ajalta yleensäkään maksettu palkkaa. Luottamusmiehen palkan vähennys oli samanlainen kuin muiden työntekijöiden palkkojen pidätykset. Palkkoja oli pidätetty siinä suhteessa, kun kukin työntekijä oli osallistunut lakkoon. Puupposta lähinnä olevalla työpisteellä työskennelleeltä työntekijältä oli myös vähennetty 19 tunnin palkka, koska raaka-aineen syöttämättä jättäminen oli välittömästi vaikuttanut siihen, että hän oli jäänyt vaille töitä.

Osastoinsinöörin käytös ei ollut yllyttänyt työntekijöitä lakkoon. Osastoinsinöörin ja luottamusmiehen välisissä keskusteluissa oli osastoinsinööri todennut, että heidän välillään ei varsinaisesta riitakysymyksestä neuvoteltaisi, koska riita oli siirretty pääluottamusmiehen ja henkilöstöpäällikön välillä neuvoteltavaksi, eikä työrauha ollut palautunut.

Osastoinsinööri oli siirtynyt toisiin tehtäviin, koska jo aiemmin oli sovittu hänen ryhtyvän tekemään väliaikaisesti erästä toista työtä.

Työnantajan käsityksen mukaan 19.3.1990 saavutettu neuvottelutulos olisi voitu esitellä työntekijöille jo samana päivänä kello 14.

Puupposella olisi ollut mahdollisuus 21.3.1990 soittaa työntekijöille ja kutsua heidät töihin seuraavaksi päiväksi. Puupponen oli ollut haluton siihen. Hän oli seuraavana päivänä kieltänyt saaneensa pääluottamusmieheltä minkäänlaista kehotusta työntekijöiden töihin kutsumiseksi.

Dynamiitti- ja aniittiosaston luottamusmies Puupponen oli työskennellyt suolansekoittamolla, josta molemmat prosessit alkoivat. Suolansekoittajan tehtäviin kuului suolansekoittamolla annostella pääraaka-aine ja muutamia lisäaineita prosessiin. Raaka-aineet kumpaankin valmistuslinjaan kuljetettiin eri siirtoputkistoissa. Niin sanotulla sekoittamolla tapahtui lopullinen räjähdysaineen valmistus. Valmistuksen jälkeen tuote siirrettiin patruunointikoppeihin, missä se pakattiin myyntipakkauksiin. Dynaamittilinja työskenteli yhdessä vuorossa ja aniittilinja kahdessa vuorossa.

Aniittilinjalle ei ollut saatu suolansekoittamolta, jossa Puupponen työskenteli, normaalia tuotantoa vastaavaa raaka-ainemäärää kanteessa mainittuna ajankohtana. Vaikka suolan sekoittaminen tapahtui prosessin alkupäässä, ei näiden töiden tekemättä jättäminen välittömästi johtanut muiden työntekijöiden työn loppumiseen. Raaka-ainetta oli riittänyt noin kuuden tunnin ajaksi linjan loppupäässä, patruunoinnissa ja pakkaamossa. Työvuoroillaan 1. - 2.2.1990 luottamusmies ei ollut aloittanut suolansekoittajan työtehtäviä. Työnteon hän oli aloittanut vasta seuraavana maanantaina 5.2.1990 kello 9. Tämän johdosta Puupposelta oli pidätetty 19 tunnin palkka.

Puupponen oli työskennellyt linjan alkupäässä ja linjan muiden työntekijöiden työt olivat riippuvaisia hänen työpanoksestaan. Työntekijät, joilta ei ollut mainitulta ajanjaksolta pidätetty palkasta tunteja, olivat tehneet 31.1.1990 välivarastoon jäänyttä massaa tai 1.2.1990 aamuvuoron aikana tullutta massaa. Työntekijöille, jotka massan loppumisen takia olivat jääneet vaille tuotannollista työtä ja jotka olivat osoittaneet tämänkin jälkeen työhalukkuutensa, oli työnantaja osoittanut muuta työtä, kuten esimerkiksi siivousta.

Työnantaja ei ollut pyrkinyt painostamaan luottamusmiestä pidättämällä osan hänen palkastaan eikä muutoinkaan asettamaan häntä eriarvoiseen asemaan muiden työntekijöiden kanssa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL on vaatinut Kemian Työntekijäin Liiton kanteen hylkäämistä.

KEMIAN TYÖNTEKIJÄIN LIITON VASTASELITYS

Kemian Työntekijäin Liitto on vielä lausunut, että kyseessä oli työnantajan vastatyötaistelu, jolla työnantajan edustajana toiminut osastoinsinööri oli painostanut dynamiitti- ja aniittiosaston luottamusmies Puupposta. Vastatyötaistelu kohdistui työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Palkat oli vähennetty 9.3.1990 maksetusta tilistä. Tätä ennen osastoinsinööri oli jo helmikuun alkupäivinä kieltäytynyt tylyin sanoin neuvottelemasta Puupposen kanssa, vaikka työt olivat olleet käynnissä. Sen vuoksi Puupposella oli ollut perusteltua aihetta mieltää osastoinsinöörin käyttäytyminen painostukseksi, jonka tarkoituksena oli ollut saada työntekijät luopumaan palkankorotusesityksistään. Myöhemmin Puupponen oli jälleen osallistunut neuvotteluihin, joiden tuloksena 29.3.1990 tehdyllä sopimuksella oli korotettu tuotantopalkkiokerrointa samoin kuin käsin patruunoinnista maksettavaa aikapalkkaa.

Suolasekoituksia oli 30.1.1990 tehty 22, joista 19 oli tehty aamuvuorossa. Vastaavanlainen tilanne oli ollut viimeksi 11.1.1990. Työntekijät olivat suuttuneet, kun työnantaja ei ollut noudattanut paikallista sopimusta.

Aamuvuoron työntekijät olivat päättäneet 1.2.1990 lopettaa työt. Iltavuoron työntekijät olivat olleet samaa mieltä ja ilmoittaneet tuotantolinjan alkupäässä työskentelevälle Puupposelle, etteivät he tulisi ottamaan sekoitettua ammoniumnitraattia vastaan. Puupponen ei ollut voinut suorittaa normaaleja työtehtäviään, koska suolasekoitus olisi jäänyt koneeseen, josta sen irrottaminen olisi kestänyt monta päivää.

Luottamusmies Puupponen oli siivonnut toisten työntekijöiden tavoin. Tästä huolimatta työnantaja oli asettanut hänet muita saman vuoron työntekijöitä huonompaan asemaan pidättämällä hänen palkastaan eniten. Aamuvuorossa työskenteli tavallisesti 8 - 10 ja iltavuorossa 4 - 5 työntekijää.

Kemian Työntekijäin Liitto on ilmoittanut Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijöiden jäsenmääräksi noin 600. Kaikki jäsenet työskentelevät Vihtavuoren tehtailla.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi.

KUULTAVIEN LAUSUNNOT

Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijät on yhtynyt Kemian Työntekijäin Liiton puolesta esitettyyn ja Kemira Oy puolestaan Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n puolesta lausuttuun.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kemira Oy:n Vihtavuoren tehtaiden dynamiitti- ja aniittiosastolla ovat työntekijät vaatineet tammikuun alussa 1990 kanteessa kerrotuin tavoin tuntipalkkojen korottamista kolmella markalla lähinnä tuottavuuden nousun johdosta. Palkkauksen korottamista koskevat neuvottelut ovat keskeytyneet työehtosopimusneuvottelujen takia. Neuvottelujen hidas edistyminen on aiheuttanut tyytymättömyyttä työntekijöissä.

Työntekijöiden tyytymättömyys heidän ilmoituksensa mukaan on johtunut myös siitä, ettei yhtiön puolelta ole suostuttu ottamaan toista suolansekoittajaa aamuvuoroon. Paikallisen sopimuksen mukaan kahta suolansekoittajaa on käytettävä, milloin päivässä suoritetaan enemmän kuin 17 sekoitusta. Selvityksen mukaan 30.1.1990, kuten eräänä toisenakin päivänä alkuvuotena, on sekoituksien määrä ylittänyt 17:n, mutta muutoin sekoitusten lukumäärä on jäänyt vähemmäksi.

Dynamiitti- ja aniittitehtaan työntekijät ovat 1.2.1990 aamuvuoron aikana edellä kerrottujen syiden, lähinnä kuitenkin palkkauserimielisyyksien takia lopettaneet tuotannollisen toiminnan. Lakko on jatkunut seuraavana päivänä molempien työvuorojen aikana. Viikonvaihteen jälkeen maanantaina 5.2.1990 työntekijöitä on ollut lakossa vielä kello 6 - 12 välisenä aikana. Lakkoihin on ottanut osaa yhteensä 24 työntekijää.

Palkkausta koskevia neuvotteluja jatkettaessa niissä ei ole päästy yksimielisyyteen, vaan ne ovat maaliskuun 1990 alkupuolella osastoinsinöörin ulkomaanmatkan vuoksi lykkääntyneet. Tehtaan työntekijät ovat tyytymättöminä tilanteeseen aloittaneet uudelleen lakon 12.3.1990, mutta lopettaneet sen 14.3. kello 9. Lakkoon on osallistunut 26 työntekijää.

Palkkaneuvotteluissa on päästy ratkaisuun 19.3.1990. Työntekijöitä se ei kuitenkaan ole tyydyttänyt. Sen takia 34 työntekijää on ollut lakossa vielä 20.3.1990 kello 6 - 22.3.1990 kello 22 välisenä aikana.

Työtaisteluilla työntekijät ovat pyrkineet vaikuttamaan palkkausta koskeviin neuvotteluihin. Lakot ovat siten työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijät ei ammattiosastona ole ryhtynyt tehokkaisiin toimenpiteisiin lakkojen estämiseksi tai niiden pikaiseksi lopettamiseksi. Ammattiosaston asettama luottamusmies on osallistunut lakkoon 2.2.1990. Ammattiosasto, joka on vastuussa luottamusmiehen mukanaolosta työtaistelussa, on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Tehtaalla 1. - 5.2.1990 kolmena päivänä olleen lakon johdosta yhtiö on jättänyt maksamatta 9.3.1990 tapahtuneen palkanmaksun yhteydessä dynamiitti- ja aniittiosaston työntekijöiden palkkoja lakon ajalta. Lakossa olleelta osaston luottamusmieheltä Martti Puupposelta on palkka jätetty suorittamatta yhteensä 19 tunnilta.

Kemian Työntekijäin Liitto on kanteessaan katsonut, että yhtiö pidättämällä palkkaa Puupposelta enemmän kuin muilta työntekijöiltä on pyrkinyt painostamaan häntä luottamusmiestehtävänsä vuoksi käynnissä olleissa palkkaneuvotteluissa.

Palkkaa on jätetty maksamatta työntekijöiltä selvityksen mukaan vaihtelevilta tuntimääriltä. Eräältä toiselta työntekijältä on Puupposen lisäksi jätetty maksamatta palkka 19 tunnilta. Usealta työntekijältä palkka on pidätetty 12 tunnilta ja muilta vähemmän, vähimmillään kolmelta tunnilta. Ainakin neljälle työntekijälle on palkka maksettu täysimääräisenä. Heidän on selvitetty tehneen tuona aikana osaksi tuotannollista työtä tai osaksi työnjohdon osoittamaa tai hyväksymää siivous- tai muuta vastaavanlaista työtä.

Todistajana kuulustellun osastoinsinöörin kertoman mukaan palkan pidättämiset on toimitettu sillä perusteella, mistä ajankohdasta lähtien kunkin työntekijän on katsottu lopettaneen työnsä. Osastoinsinööri on kertonut palkkojen pidätyksistä päätetyn työnjohtajan kanssa käytyjen keskustelujen perustella joitakin päiviä lakon alkamisen jälkeen. Yhtiön puolelta ei työntekijöille ole annettu kehotusta tai määräystä suorittaa siivoustöitä.

Puupposen tehtävänä on ollut annostella ja sekoittaa suolaa tuotantokoneiston alkupäässä. Hän ei ole voinut enää 1.2.1990 iltavuoronsa alkaessa suorittaa tätä työtään, sillä tuotantoprosessin jälkipäässä olevien työntekijöiden lopetettua työskentelyn suolan syöttäminen olisi johtanut siilojen tukkiutumiseen ja suolan jähmettymiseen siiloissa.

Puupponen on työtuomioistuimessa kuulusteltaessa kertonut tehneensä siivoustyötä lakon aikana 1. - 5.2.1990. Aamuvuoron aikana 1.2.1990 samassa tehtävässä olleelle suolansekoittajalle on suoritettu palkkaus täysimääräisenä. Tuotannollinen toiminta on tuolloin ollut tuotantoprosessin jälkipään osalta käynnissä. Hänellekään ei ole enää maksettu palkkaa 2.2.1990. Aamuvuoron aikana 1.2.1990 suolansekoittaja on siivonnut työpaikkaansa ja hänen todistajana antamansa lausuman mukaan sitä on siivottu myös seuranneen iltavuoron aikana. Suolansekoittajan mielestä hänen siivottua työpistettä vielä 2.2.1990 aamuvuoron aikana siivous on suoritettu loppuun.

Edellä mainittu osastoinsinööri on kertonut käyneensä 1.2.1990 iltavuoron kestäessä kahdesti tavoittamassa Puupposta työpaikaltaan häntä tapaamatta. Osastoinsinööri on kerran havainnut Puupposen tuotantoprosessin jälkipään tiloissa.

Esitetyn selvityksen mukaan samassa prosessivaiheessa iltavuoron aikana 1.2.1990 työskennelleeltä toiselta työntekijältä on pidätetty palkkaa samalla tavoin kuin Puupposelta. Puupponen ei ole voinut suorittaa tuossa iltavuorossa, jossa on ollut yhteensä 4 - 5 työntekijää, lakon vuoksi suolansekoittajan työtään. Suurelle osalle työntekijöistä ei ole enää maksettu palkkaa seuranneena päivänä aamu- ja iltavuoroilta. Näihin seikkoihin nähden asiassa on työtuomioistuimen mielestä jäänyt näyttämättä, että työnantaja olisi pidättäessään Puupposen palkan edellä kerrotulla tavalla ryhtynyt sellaiseen häneen kohdistuneeseen painostamiseen, jota voitaisiin pitää työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuvana työtaistelutoimenpiteenä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Vihtavuoren Räjähdysainetyöntekijät maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:lle 15 000 markkaa.

Kemian Työntekijäin Liiton kanne hylätään.

Ammattiosasto velvoitetaan korvaamaan Kemianteollisuuden Työnantajaliitto KTTL:n oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Nouro, Leivo ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.