Construction workers' claim for lower pay on unpriced tasks allowed if contract covers unpriced work.

Kysymys siitä, mitä palkkaa rakennusalalla urakan ulkopuolisista töistä oli maksettava.

Kuultava Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y. Rakennustyöläisten Liitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 29.3.1988 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV. Palkkaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 §

Urakkapalkat

1. Urakkapalkat määräytyvät eri kalleusluokissa tähän sopimukseen liittyvien hinnoittelujen perusteella. Kaikki hinnoiteltu työ suoritetaan etupäässä urakkatyönä. Sellaisesta työstä, jota ei ole hinnoiteltu tässä sopimuksessa, saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia. Tavoiteansio urakkatyössä pyritään saamaan sellaiseksi, että se eri ammateissa muodostuu noin 50 % asianomaisen ammattiryhmän perustuntipalkkaa ammattitaitolisineen korkeammaksi 1).

Hinnoittelemattomat urakkatyöt pyritään hinnoittelemaan työehtosopimusosapuolten kesken tarvittaessa työntutkimuksen avulla niin, että tavoiteansioksi tulee kohdan 1. kappaleessa 1 mainittu palkkataso.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Jos urakkatyötä suorittava työntekijä joutuu odottamaan työaineita tai muuten hänestä itsestään riippumattomista syistä olemaan työtä vailla, on hänelle sinä aikana järjestettävä muuta hänen ammattiaan vastaavaa urakka- tai tuntityötä ja maksetaan hänelle siitä hänen omassa ammatissaan hänen urakka-ansiotaan vastaava palkka, joka maksetaan myöskin urakan yhteydessä ja aikana tehdystä tuntityöstä. Siinäkin tapauksessa, jos muuta työtä ei voida järjestää maksetaan odotusajalta urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Jos työnseisaus kestää enemmän kuin 3 päivää, voidaan työsopimus jommankumman vaatimuksesta purkaa. Täksi 3 päivän ajaksi on järjestettävä muuta työtä tai maksettava odotusajan palkka.

Edellä sanottua odotusajan palkkaa ei makseta, milloin työntekijä estyy työstään työpaikan muiden työntekijäin lakon vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1) Mikäli työkunnan työsopimuksen mukainen työ koostuu eri ammatti- ja palkkaryhmiin luettavista työsuorituksista, saavat työnantaja ja työkunta keskenään sopia työn urakkapalkkauksesta siten, että työkunnan keskimääräinen tavoiteansio muodostuu noin 50 % II palkkaryhmän perustuntipalkkaa ammattitaitolisineen korkeammaksi.

Palkanjakoperusteet voivat työkunnan jäsenet keskenään sopia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A:N JA B:n KANNE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Kirvesmiehet A ja B ovat liikkeenharjoittaja C:ta ja Kiinteistö Oy Kastia vastaan Piikkiön kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausuneet, että he olivat joulukuussa 1988 solmineet työsopimussuhteisen urakkasopimuksen C:n kanssa Kaarinaan rakennettavan teollisuushallin puutöiden tekemisestä. Urakkasummaksi oli sovittu 98 000 markkaa ja ainakin osan palkasta oli maksanut C:n perustama Kiinteistö Oy Kasti -niminen osakeyhtiö. A:n ja B:n keskituntipalkaksi oli urakassa muodostunut 90,07 markkaa.

Urakkatyön lisäksi A ja B olivat tehneet myös tuntitöitä. Alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaan urakkatyön yhteydessä tehdyiltä työtunneilta tuli maksaa urakassa saadun keskiansion mukainen palkka. Työnantaja oli maksanut A:lle ja B:lle tuntityöstä kuitenkin ainoastaan 65 markkaa tunnilta eli kummaltakin oli jäänyt saamatta 84 x 25,07 markkaa eli 2 105,88 markkaa.

Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan tuli työntekijälle maksaa vuosilomakorvauksena lomaltapaluurahoineen 18,5 prosenttia maksetusta palkasta. Työnantaja oli jättänyt maksamatta A:lle ja B:lle lomakorvauksen edellä mainitusta 2 105,88 markan määrästä eli 389,60 markkaa.

Työehtosopimuksen mukaan tuli työntekijälle suorittaa työajan lyhennyskorvauksena eli niin sanottuna Pekkaspäivän korvauksena 3,9 prosenttia maksetusta palkasta. Työnantaja oli jättänyt maksamatta A:lle ja B:lle mainitun korvauksen 2 105,88 markan määrästä eli 82,10 markkaa.

Työnantaja oli suorittanut viimeisen palkkaerän vasta huomattavasti työsuhteen päättymisen jälkeen, minkä vuoksi A ja B olivat oikeutettuja odotusajan palkkaan kuudelta päivältä. Kun tuntipalkka oli ollut 90,07 markkaa, tuli odotusajan palkan määräksi 6 x 8 x 90,07 markkaa eli 4 323,36 markkaa. A:lle oli odotusajan palkkana suoritettu 3 120 markkaa, mutta B:lle ei mitään.

Keskeisin kysymys oli se, mikä on urakan ulkopuolella tehdyn työn oikea tuntipalkka. Se määriytyy yksiselitteisesti ja pelkästään työehtosopimuksen mukaisesti siten, että urakkapalkka jaettiin siihen käytettyjen työtuntien määrällä. Muuta eivät työnantaja ja työntekijä voineet pätevästi sopia, vaikka niin olisivat halunneetkin.

A:n ja B:n laskelma urakkatyöhön käytetyistä työtunneista oli luotettava ja laadittu työnantajan kannalta edullisesti. Todellisuudessa A ja B olivat käyttäneet urakkatyöhön huomattavasti vähemmän tunteja kuin mitä he olivat laskelmassa esittäneet. Oikeita lukuja käyttäen tuntipalkan määrä olisi noussut vielä huomattavasti.

Yleinen käytäntö työurakkana tehdyissä urkkatöissä oli se, että urakkasopimuksessa sovittiin tietty takuupalkka, joka tarkoitti työehtosopimuksen mukaista vähimmäispalkkaa, joka rakennuttajan oli joka tapauksessa maksettava työntekijöille. Mikäli urakka tuli tehdyksi nopeammin, maksoi rakennuttaja urakkasumman työkohteen valmistuttua, jolloin todellinen tuntipalkka tehtyjen työtuntien mukaan jaettuna muodostui korkeammaksi kuin takuupalkka. Mainittu takuupalkka oli nimenomaan 65 markkaa kysymyksessä olevan urakan aikana.

Alkuun oli rakennuttaja suorittanut maksut asianmukaisesti siten, että A:lle ja B:lle oli toimitettu myöskin selvitys siitä, mistä palkka oli maksettu, mutta myöhemmin mitään selvitystä ei ollut tullut, vaan ainoastaan pankista saatavista pankkisiirtokuiteista oli selvinnyt, minkälaisia summia oli maksettu. Tämän vuoksi ei voitu puhua mistään sopimuksesta loppumaksujen osalta.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

A ja B ovat muun ohella vaatineet C:n ja Kiinteistö Oy Kastin velvoittamista suorittamaan yhteisvastuullisesti heille molemmille maksatta jätettyinä tuntipalkkoina 2 105,88 markkaa, vuosilomakorvauksena 389,60 markkaa, niin sanottujen Pekkas-päivien korvauksena 82,10 markkaa, nämä summat 16 prosentin korkoineen 31.3.1989 lukien, sekä suorittamaan B:lle odotusajan palkkana 4 323,36 markkaa ja A:lle 1 203,36 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.3.1989 lukien.

C:N JA KIINTEISTÖ OY KASTIN VASTINE KIHLAKUNNANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Pienurakkasopimuksen osapuolet olivat urakkasopimuksen yhteydessä pätevästi sopineet mahdollisen urakan lisäksi tehtävien tuntitöiden hinnaksi 65 markkaa. Tätä hintaa ei ollut sovittu mitenkään ehdollisena.

A ja B olivat vielä urakan päätyttyäkin ilmoittaneet itse omana näkemyksenään, että hinta tuntitöissä oli työsuhteen päättyessä ollut 65 markkaa tunnilta. Tämän he olivat ilmaisseet asianajajan kautta lähettämässään kirjeessä vielä lähes kuukausi työsuhteen päättymisen jälkeen.

Kiinteistö Oy Kasti ja C katsoivat, että heidän tuli voida luottaa siihen yksiselitteiseen tuntitöiden hintaan, jonka A ja B olivat ilmoittaneet jo pienurakkasopimusta solmittaessa. Näin sen vuoksi, että Kiinteistö Oy Kasti ja C olivat luonnollisesti laskeneet, kannattiko ylimääräiset, urakkaan kuulumattomat työt teettää urakan tekijöillä vai ostaa palvelut muualta. Tähän harkintaan ei työn teettäjä ollut voinut käyttää muuta perustetta kuin erikseen ilmoitettua tuntihintaa. A ja B olivat tarjoutuneet kirjallisessa tarjouksessaan, joka oli kirjallisella pienurakkasopimuksella vahvistettu, tekemään tietyn työn sovittuun kokonaishintaan lisättynä lainmukaisilla maksuilla, kuten esimerkiksi kesälomakorvauksilla. Tämän lisäksi A ja B olivat suullisesti tarjoutuneet tekemään tuntityötä 65 markan hinnasta.

Osoituksena siitä, että myöskin A ja B olivat alunalkaen mieltäneet sitovasti sovituksi 65 markan hinnan tuntitöiden osalta, oli heidän asianajajansa kirjeessä ollut toteamus, jonka mukaan "tuntipalkka on työsuhteen päättyessä ollut 65 markkaa". Jälkeenpäin he pyrkivät rikkomaan sinänsä täysin pätevää suullista sopimusta tuntitöiden hinnasta. Kiinteistö Oy Kasti ja C olivat ymmärtäneet työn alkaessa A:n ja B:n ilmoittaman 65 markan tuntihinnan olleen juuri tarjous siitä, millä hinnalla he olisivat valmiit mahdollisia tuntitöitä tekemään.

Mikäli A:n ja B:n katsottaisiin olevan oikeutettuja tuntitöiden osalta 90,07 markan tuntipalkkaan, oli puuttuvan osan maksamattomuus johtunut työsopimuslain 22 § 5 momentin tarkoittamasta maksuvirheestä tai siihen verrattavasta erehdyksestä. Näin sen vuoksi, ettei Kiinteistö Oy Kastilla ja C:llä ollut ollut mahdollisuutta käyttää työsuhteen päättyessä muuta palkan määrää kuin A:n ja B:n ilmoittamaa 65 markan tuntihintaa, koska Kiinteistö Oy Kasti ja C eivät olleet voineet laskea urakkatuntien lukumäärää ja keskituntiansiota. Koska A ja B eivät olleet työsopimuslain mukaisesti kuukauden kuluessa huomauttaneet työnantajalle väittämänsä mukaan puuttuvaksi jääneestä tuntikorvauksesta, olivat he työsopimuslain nojalla menettäneet oikeutensa odotusajan palkkaan siltä osin kuin vaatimus perustui jälkikäteen korotettuun tuntipalkkavaatimukseen.

A ja B toisaalta ja C ja Kiinteistö Oy Kasti toisaalta olivat todistettavasti sopineet urakan yhteydessä, että A ja B tekevät myöskin mahdolliset urakkaan kuulumattomat tuntityöt ja että tuolloin tuntihinta on 65 markkaa. Kyseessä ei ollut niin sanottu takuupalkka, vaan A ja B olivat neuvotteluissa esittäneet selvän tarjouksen, jolla he olivat valmiit tuntityöt tekemään. Tämän heidän esittämänsä suullisen tarjouksen perusteella oli sovittu, että he saivat myös tuntityöt tehdäkseen. Mikäli A ja B olisivat ilmoittaneet, että tuntihinta oli niin sanottu takuupalkka, ja että lopullinen hinta selviytyi urakan perusteella, olisi tämä tullut sopimuksen tekovaiheessa mainita.

A:n ja B:n ilmoittama urakan mukainen keskiansio ei ollut mitenkään selvä. Todellisia tuntimääriä ei kukaan ollut selvittänyt eikä myöskään ollut selvitetty, mikä oli urakkasummaan sisältyvien työkalukorvauksien ja mahdollisten matkakorvausten osuus. Urakkasopimuksen mukaan työkalukorvaus kuului urakkahintaan, mutta keskituntiansiota laskettaessa se ei missään tapauksessa voinut kuulua laskelmaan.

A ja B ovat vedonneet asiassa työehtosopimukseen väittäessään, että tuntitöissä tuli saada urakka-ansiota vastaava palkka. Kyseinen työehtosopimuksen 24 § 4-kohta ei tarkoittanut nyt käsiteltävää tilannetta. Työehtosopimuksen kohta koski sellaisia tilanteita, jolloin urakkatyö työntekijästä riippumattomasta syystä jouduttiin keskeyttämään.

Työehtosopimuksen 24 § 21-kohdan mukaan "sellaisesta työstä, jota ei ole hinnoiteltu tässä sopimuksessa saavat työnantaja ja työntekijä keskenään sopia". Tälläkin perusteella Kiinteistö Oy Kasti ja C katsoivat, että osapuolten tekemä sopimus 65 markan tuntihinnasta oli täysin pätevä ja myöskin työehtosopimuksen mukaan sovittavissa oleva asia.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

C ja Kiinteistö Oy Kasti ovat vaatineet kanteen hylkäämistä ja A:n ja B:n velvoittamista korvaamaan C:n ja Kiinteistö Oy Kastin oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

NÄYTTÖ

Asiassa on kuultu Kiinteistö Oy Kastin ja C:n nimeämää rakennusinsinööriä todistajana. Todistaja on kertonut toimineensa rakennuttajan eli Kiinteistö Oy Kastin työmaalla vastaavana mestarina Kaarinassa. Hän oli laatinut pienurakkasopimuksen ja toiminut mainitussa urakkakohteessa konsulttina. Urakan alussa oli sovittu, että tuntityöt tehdään 65 markan hinnasta. Mainitun tuntipalkan tarkistamisesta myöhemmin ei ollut ollut mitään puhetta tuntipalkkaa sovittessa ja silloin ei myöskään ollut puhetta mistään takuupalkasta. Tuntitöistä oli sovittu heti urakan alussa eli ennen töiden alkamista. Tuntitöiden teettäminen urakoitsijan työntekijöillä ei ollut ollut ainoa vaihtoehto, mutta se oli ollut järkevää, koska samat henkilöt, jotka tekivät myös urakkasopimuksen mukaisen työkohteen työt, tekivät tuntityöt. Ulkopuolisia työntekijöitä olisi myös voitu käyttää. A:n ja B:n vaatima tuntihinta oli ollut kohtuullinen, joten ulkopuolisia työntekijöitä ei ollut ruvettu etsimään.

Työehtosopimuksen mukainen tuntipalkka oli todistajan mukaan 45 - 50 markkaa. Rakennusliikkeiden maksamat palkat alalla olivat noin 50 - 60 markkaa tunnissa. Mikäli lähdettiin bruttopalkasta, oli se kaikkiaan noin 100 - 110 markkaa tunnissa, jossa summassa olivat muun muassa sosiaalikulut mukana.

Jos tuntipalkkaa olisi vaadittu noin 90 markkaa, olisi tuolloin varmaan harkittu muiden tuntityöntekijöiden palkkaamista, koska kokonaistuntipalkka olisi muodostunut lähes 150 markaksi työntekijän työtunnilta. Osa sovitusta urakkapalkasta oli maksettu matkakorvauksena ja työkalukorvauksena, jolloin jäljelle jäävä osuus oli ollut ennakonpidätyksen alaista tuloa. Mainitut kulukorvaukset oli sovittu sisältyviksi 98 000 markan urakkasummaan.

Kyseessä olleella työmaalla tuntien kirjaaminen ulkopuolisen toimesta oli ollut lähes mahdotonta, koska välillä oltiin poissa työmaalta ja välillä tehtiin pitempää päivää. A ja B olivat tehneet mahdollisesti muutamana päivänä normaalia pitempää työpäivää, mutta tämä ei ollut tavallista. Joskus kirvesmiehet olivat olleet poissa työmaalta.

Todistaja ei muistanut, että A ja B olisivat työskennelleet työmaalla viikonloppuna. A ja B olivat olleet työmaan aikana viikon lomamatkalla.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Kihlakunnanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko rakennusalan työehtosopimusta urakkahinnoitteluineen 1988-1989 ja sen 24 § 4-kohtaa sovellettava siten, että A:lle ja B:lle oli maksettava alunpitäen sovittua 65 markan tuntipalkkaa vai urakka-ansiota vastaavaa keskipalkkaa.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Rakennusteollisuusliitolle ja Rakennustyöläisten Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Liitot ovat yhteisesti lausuneet muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. Asianosaisten välisen sopimuksen luonteesta

Käytettävissä olleesta Piikkiön kihlakunnanoikeuden pöytäkirjasta ilmenee, että D on 15.11.1988 tehnyt urakkatarjouspyynnön koskien siihen liitettyjen piirustusten mukaisia teollisuusrakennuksen "puutöitä". Tarjouspyynnössä on lueteltu yksityiskohtaisesti ne työt, jotka tulisivat tehtäväksi. A ja B ovat 28.11.1988 tehneet urakkatarjouksen tarjouspyynnön mukaisista töistä ja tältä pohjalta osapuolten kesken on tehty sopimus pienurakkasopimuslomakkeelle RT 80207. Sopimuksen kohteena on ollut tarjouspyynnön mukainen suoritus, joka on kuitenkin sovittu tehtäväksi työsuhteessa.

2. Työn luonteesta

Tarjouspyynnöstä ilmenee, että tehtäväksi sovittu työ on ollut huomattavasti laajempi kuin pelkästään teollisuushallin puutyöt. Puutöitten lisäksi se on sisältänyt maatöitä (alapohjan tasausta), raudoitus- ja betonivalutöitä sekä LVIS-töiden vaatimia pohjia ja läpivientejä. Urakkatyö on näin ollen koostunut eri ammatti- ja palkkaryhmiin luettavista työsuorituksista.

3. Rakennusalan työehtosopimuksen soveltamisesta

Työehtosopimuksen soveltamisen kannalta kyseistä työtä voidaan lähinnä verrata ns. monitoimityökuntaan, jota koskeva perusmääräys on rakennusalan työehtosopimuksen 24 §:n 1 kohdan ensimmäisen kappaleen alaviitteessä. Siinä todetaan, että mikäli työkunnan työsopimuksen työ koostuu eri ammattija palkkaryhmiin luettavista työsuorituksista, saavat työnantaja ja työkunta keskenään sopia työn urakkapalkkauksesta siten, että työkunnan keskimääräinen tavoiteansio muodostuu noin 50 % II palkkaryhmän perustuntipalkkaa ammattitaitolisineen korkeammaksi. Tämä edellytys on täyttynyt.

Osapuolten välillä on erimielisyyttä siitä, mikä palkka urakkaan kuulumattomista töistä on maksettava. Edellä sanotun mukaisesti kysymys urakan ulkopuolisten töiden palkasta on ratkaistava työehtosopimuksen 24 §:n 1 kohdan tulkinnan kautta. Kuten mm. työtuomioistuimen tuomioista 1/1969 ja 40/1974 ilmenee, urakan ulkopuoliset työt voidaan työehtosopimuksen 24 §:n 4 kohdan sitä estämättä sopia tehtäväksi myös urakan keskituntiansiota pienemmällä tuntipalkalla, mikäli urakka koskee työehtosopimuksessa hinnoittelematonta työtä, jollaisena käsitellään myös 24 §:n 1 kohdan alaviitteessä mainittua monitoimityökunnan työtä. Tuomiosta 40/1974 ilmenee lisäksi, että hinnoittelemattoman urakkatyön yhteydessä tehtävistä tuntitöistä on maksettava keskituntiansion mukainen palkka, jos niistä ei ole tosin sovittu. Nämä kannanotot sopivat myös A:n ja B:n työsopimukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Viitaten Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton lausunnosta ilmenevään liittojen yhteiseen näkemykseen rakennusalan työehtosopimuksen 24 §:n 1 ja 4 kohdan tulkinnasta, josta työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa, työtuomioistuin lausuntonaan esittää seuraavaa:

Urakan ulkopuoliset työt voidaan sopia tehtäviksi urakan keskituntiansiota pienemmällä tuntipalkalla, mikäli urakka koskee työehtosopimuksessa hinnoittelematonta työtä. Tällaisena työnä soveltamiskäytännössä on käsitelty myös niin sanottua monitoimityökunnan työtä eli työtä, joka koostuu eri ammatti- ja palkkaryhmiin luettavista työsuorituksista, kuten myös nyt kysymyksessä olevassa urakkasopimuksessa näyttää olevan asianlaita. Jos hinnoittelemattoman urakkatyön yhteydessä tehtävistä tuntitöistä ei ole toisin sovittu, on niistä maksettava urakasta saadun keskituntiansion mukainen palkka.

Ratkaisu siitä, onko toiselta puolen A:n ja B:n sekä toiselta puolen Kiinteistö Oy Kastin ja C:n välillä sovittu urakan ulkopuolisten töiden tekemisestä muulla kuin urakan keskituntiansion mukaisella tuntipalkalla, jää esitetyn tai mahdollisesti vielä esitettävän näytön pohjalta kihlakunnanoikeuden arvioitavaksi.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Kuikka, Sulkunen ja Korpela.

Lausunto oli yksimielinen.