Labor court allows maternity pay during leave if employment lasted nine months and return was agreed.

Hoitovapaalla olevalla pankkitoimihenkilöllä oli oikeus työehtosopimuksen mukaiseen äitiysloma-ajan palkkaan riippumatta siitä, oliko toimihenkilö ollut työssä synnytyslomien välillä vai ei edellyttäen, että hänen työsuhteensa oli kestänyt yhdeksän kuukauden ajan ja että työhön paluusta oli sovittu.

Työnantajaliiton, joka oli hyväksynyt erään pankin menettelyn sen kieltäytyessä äitiysloma-ajan palkan maksamisesta hoitovapaalla olevalle toimihenkilölle, ei työehtosopimuksen määräyksen tulkinnanvaraisuuden huomioon ottaen katsottu laiminlyöneen asiassa valvontavelvollisuuttaan.

Kantaja Pankkitoimihenkilöliitto r.y. Vastaaja Pankkialan Työnantajaliitto r.y. Kuultava Tampereen Seudun Osuuspankki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 1.11.1989 31.12.1989 voimassa olleessa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. POISSAOLOT

19 § Lapsen syntymään liittyvät poissaolot

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Työnantaja suorittaa naispuoliselle toimihenkilölle täyden palkan 72 arkipäivän pituiselta äitiyslomalta. Palkallisuuden edellytyksenä on, että toimihenkilön työsuhde on kestänyt vähintään 9 kuukautta, ja että työhön paluusta sovitaan. Naispuolisen toimihenkilön ottaessa hoitoonsa alle 2-vuotiaan lapsen adoptiotarkoituksessa, maksaa työnantaja lapsen haltuunottopäivästä alkaen täyden palkan 72 arkipäivän pituiselta ajanjaksolta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Pankkitoimihenkilöliitto on Pankkialan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Tampereen Seudun Osuuspankissa oli syntynyt erimielisyys toimihenkilö Vuokko Harjun äitiysloma-ajan palkasta. Harju oli jäänyt äitiyslomalle 2.5.1987 ja sen jälkeen hoitovapaalle. Harjun aikomuksena oli ollut palata työhön 2.5.1989 mennessä. Helmikuussa 1989 Harju oli ilmoittanut työnantajalle jäävänsä uudelleen äitiyslomalle toukokuussa 1989. Työnantaja on vedoten työtuomioistuimen tuomioon n:o 166/88 ilmoittanut, ettei sillä ollut velvollisuutta maksaan Harjulle uudelta äitiyslomalta työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan mukaista palkkaa 72 arkipäivältä.

Työnantaja oli vedonnut myös siihen, että äitiysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset oli otettu työehtosopimukseen jo 1970-luvulla ja hoitovapaasäännökset työsopimuslakiin vasta vuonna 1985. Pankin näkemyksen mukaan sellainen tilanne, jossa uusi äitiysloma alkoi hoitovapaan aikana, ei ollut ollut mahdollinen kysymyksessä olevasta työehtosopimusmääräyksestä ensi kertaa sovittaessa. Pääluottamusmies oli katsonut, että työnantajan oli työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan mukaisesti maksettava Harjulle äitiysloma-ajan palkka myös jälkimmäiseltä äitiyslomalta.

Koska paikallisissa neuvotteluissa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä, osapuolet olivat siirtäneet asian liittojen ratkaistavaksi. Pankkitoimihenkilöliitto oli lähettänyt alan luottamusmiessopimuksen mukaisesti Pankkialan Työnantajaliitolle 2.8.1989 päivätyn kirjeen, jossa se oli katsonut työnantajan menetelleen vastoin työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohtaa jättäessään äitiysloma-ajan palkan maksamatta. Kirjeessä oli lisäksi katsottu, että työnantajaliitto pyrki yksipuolisesti samaan aikaan haluamansa muutoksen työehtosopimukseen. Tämä oli toimihenkilöliiton näkemyksen mukaan vastoin sille työehtosopimuslaissa säädettyä valvontavelvollisuutta. Kirjeessä oli edellytetty työnantajaliiton puuttuvan välittömästi pankin menettelyyn ja korjaavan asiaan liittyvät omat ohjeensa.

Pankkialan Työnantajaliitto oli katsonut, ettei Tampereen Seudun Osuuspankilla ollut työehtosopimuksen 19 §:n perusteella velvollisuutta palkanmaksuun äitiysloman ajalta.

Keväällä 1985 oli liittojen välillä neuvoteltu lastenhoitovapaajärjestelyä koskevan 1.2.1985 voimaan tulleen uuden lainsäädännön perusteella tehtävistä muutoksista työehtosopimukseen. Tuolloin oli sovittu työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan muuttamisesta nykyiseen muotoonsa. Koska työnantajaliitto ei käydyissä neuvotteluissa ollut asettanut lisäedellytyksiä äitiysloma-ajan palkan maksamiselle, se oli hyväksynyt työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan.

Maaliskuussa 1987 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto oli esittänyt äitiysloma-ajan palkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen muuttamista siten, että palkan maksaminen edellyttäisi työskentelyä yhdeksän kuukautta niin sanotuissa synnytyksien uusiutumistapauksissa. Luopuessaan kuitenkin neuvotteluissa tästä vaatimuksestaan työnantajaliitto oli toimihenkilöliiton käsityksen mukaan hyväksynyt työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan sanamuodon mukaisen tulkinnan.

Työtuomioistuimen tuomio n:o 166/88 poikkesi pankkialan tilanteesta siinä suhteessa, että tuolloin esillä olleessa tapauksessa ei liittojen välisissä neuvotteluissa ollut lainkaan otettu esille hoitovapaasäännösten vaikutusta äitiysloma-ajan palkanmaksua koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkintaan. Pankkialan Työnantajaliitto ja Pankkitoimihenkilöliitto olivat sen sijaan nimenomaisesti sekä vuonna 1985 että vuonna 1987 neuvotelleet uusien lainsäännösten vaikutuksesta äitiysloma-ajan palkkaa koskeviin työehtosopimusmääräyksiin.

Pankkialan Työnantajaliiton olisi tullut käsittää, että se uudella työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan sanamuotoa vastaamattomalla tulkinnallaan rikkoi työehtosopimuksen mukaista valvontavelvollisuutta ja yritti tällä yksipuolisella tulkinnallaan saada aikaan sellaisen työehtosopimusmuutoksen, josta se jo kevään 1987 neuvotteluissa oli luopunut. Tulkintakäytäntö alalla oli ollut työtuomioistuimen edellä mainittuun tuomioon asti toimihenkilöliiton nyt esittämän kaltainen, mutta työnantajaliitto oli lähtenyt yksipuolisilla ohjeillaan muuttamaan sitä työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohtaa on sovellettava sen sanamuodon mukaisesti siten, että toimihenkilölle on maksettava täysi palkka 72 arkipäivän pituiselta äitiyslomalta riippumatta siitä, onko toimihenkilö ollut työssä synnytyslomien välillä vai ei ja että Tampereen Seudun Osuuspankki on vastoin työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohtaa jättänyt maksamatta äitiysloma-ajan palkan Harjulle sekä velvoittaisi pankin toteuttamaan palkanmaksun työehtosopimuksen määräyksen mukaisena.

Lisäksi Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Pankkialan Työnantajaliitto on rikkonut työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa, koska se ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen Tampereen Seudun Osuuspankin noudattamaan liittojen välillä sovittua äitiysloma-ajan palkkaa koskevaa työehtosopimusmääräystä ja tuomitsisi Pankkialan Työnantajaliiton hyvityssakkoon työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Pankkialan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimukseen sisältyvä määräys äitiysloman palkanmaksuvelvollisuudesta oli otettu sopimukseen jo vuonna 1973. Asiasta tuolloin sovittaessa hoitovapaata koskevia lainsäännöksiä ei vielä ollut olemassa, vaan ne oli otettu työsopimuslakiin vasta vuonna 1985. Näin ollen tilanne, että uusi äitiysloma alkaisi hoitovapaan aikana, ei ollut ollut edes mahdollinen työehtosopimusmääräyksestä ensi kertaa sovittaessa.

Alunperin äitiysloman palkanmaksuvelvollisuutta koskevassa työehtosopimusmääräyksessä oli edellytetty toimihenkilön työskentelyä pankissa vähintään vuoden ajan synnytysloman jälkeen, jotta hänellä olisi ollut oikeus äitiysloma-ajan palkkaan. Vuoden 1977 neuvotteluissa oli sopimuksesta poistettu määräys, joka sisälsi velvollisuuden työskennellä vähintään vuosi synnytysloman jälkeen. Sen sijaan palkanmaksuvelvollisuuden edellytykseksi oli sovittu, että työhön paluusta sovittiin.

Määräyksen sanamuodon, tarkoituksen ja soveltamiskäytännön perusteella oli selvää, että äitiysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksenä oli koko ajan ollut se, että toimihenkilö oli palannut työhön loman jälkeen. Palkkamääräys oli alunperin tarkoitettu koskemaan vain niitä tilanteita, joissa toimihenkilö jäi työstään äitiyslomalle.

Hoitovapaajärjestelyjä koskevan 1.2.1985 voimaan tulleen uuden lainsäädännön perusteella oli työehtosopimusneuvotteluissa sovittu tehtäväksi työehtosopimuksen 19 §:ään lainsäädännön edellyttämät terminologiset muutokset. Äitiysloman palkanmaksuvelvollisuuden edellytyksistä ei ollut neuvoteltu, eikä nyt esillä olevan kaltaista tilannetta ollut silloin edes osattu kuvitella.

Maaliskuussa 1987 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa työnantajaliitto oli esittänyt työehtosopimusmääräystä muutettavaksi siten, että palkanmaksu edellyttäisi työskentelyä yhdeksän kuukautta synnytysten uusiutumistapauksissa. Pankkitoimihenkilöliiton vastustuksen vuoksi työnantajaliitto oli luopunut esityksestään ja asia oli jäänyt entisen sopimusmääräyksen ja tulkinnan varaan. Palkanmaksun edellytyksenä oli siten edelleen ollut se, että toimihenkilön työhön paluusta sovittiin ja toimihenkilö palasi työhön.

Mistään muista edellytyksistä ei vuonna 1987 ollut edes neuvoteltu, eikä työntekijäpuoli ollut esittänyt mitään muitakaan vaatimuksia. Oudolta tuntui sellainen väite, että työantajaliitto luopumalla työehtosopimusmääräyksen kiristysesityksestään olisi samalla hyväksynyt lievennyksen määräyksen tulkintaan. Näin ei ollut asianlaita, vaan työnantajaliiton käsitys oli tullut täysin selväksi myös Pankkitoimihenkilöliitolle. Toimihenkilöliiton edustajat eivät kuitenkaan olleet halunneet edes keskustella asiasta.

Koska velvollisuus maksaa palkkaa äitiyslomalta perustui ainoastaan työehtosopimusmääräykseen, edellytti palkanmaksuvelvollisuuden laajentaminen sopimusta. Tällaista sopimusta ei asianosaisten välillä kuitenkaan ollut tehty. Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 166/88 esitettyjen perustelujen sekä työehtosopimusmääräyksen sanamuodon ja tarkoituksen perusteella oli selvää, että työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan mukainen palkanmaksuvelvollisuus edellytti työhön paluuta. Kysymyksessä oli sellainen lainsäädännön muutoksesta johtunut uusi tilanne, jota työehtosopimuksessa ei ollut tarkoitettu eikä edes voitu ottaa huomioon. Kysymyksessä oli eturistiriita, jota ei voitu tulkinnalla ratkaista, vaan työehtosopimukseen osallisten tulisi sopia siitä keskenään. Tällaiseen sopimukseen ei työehtosopimusneuvotteluissa ollut päästy, eikä toimihenkilöpuoli ollut edes vaatinut muutosta työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon, joka edellytti työhön paluuta.

Pankkialan Työnantajaliitto ei siten ollut rikkonut asiassa valvontavelvollisuuttaan, koska se oli koko ajan menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Pankkitoimihenkilöliitto on vielä lausunut, että keväällä 1985 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa oli liittojen välillä käsitelty kokonaisuudessaan lapsen hoitovapaajärjestelyä koskevan uuden lainsäädännön vaikutukset liittojen välisiin työehtosopimuksiin.

Työehtosopimuksen 19 §:ään oli tehty muitakin muutoksia kuin pelkästään terminologisia. Työehtosopimuksen 17 ja 19 §:ään oli tehty varsin suuria sisällöllisiä muutoksia siltä osin, kuin kysymys oli lapsen syntymään liittyvien poissaolojen määrityksestä työsuhteen kestoaikaan sidottuja etuuksia laskettaessa.

Näiden neuvottelujen yhteydessä olivat olleet esillä myös äitiysloman palkanmaksuvelvollisuuden edellytykset, joiden osalta oli pitäydytty sanamuodon mukaisessa tulkinnassa. Pankkitoimihenkilöliiton käsityksen mukaan työnantajaliiton oli täytynyt jo näissä neuvotteluissa ymmärtää, että sanamuodon mukainen tulkinta johti palkanmaksuvelvollisuuteen myöskin tilanteissa, joissa toimihenkilö jäi hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle.

Pankkialan Työnantajaliiton esitys työehtosopimuksen 19 §:n palkanmaksuedellytyksien kiristämisestä kevään 1987 neuvottelujen yhteydessä osoitti, että työnantajaliiton näkemys mainitun sopimuskohdan tulkinnasta oli myös ollut se, että sanamuoto piti sisällään palkanmaksuvelvollisuuden myöskin tilanteissa, joissa toimihenkilö jäi hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle palaamatta välillä työhön.

Pankkitoimihenkilöliiton taholta oli työehtosopimusneuvotteluissa nimenomaan esitetty vaatimus, jonka mukaan työehtosopimusmääräystä tulisi sovelletaa sen sanamuodon mukaisesti. Tämä merkitsi sitä, ettei työhön paluun edellytystä voitu asettaa palkanmaksun ehdoksi toimihenkilön jäädessä hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle. Tämän kantansa Pankkitoimihenkilöliitto oli neuvotteluissa selvästi esittänyt ja sen johdosta työnantajaliitto oli luopunut työehtosopimuksen kiristysesityksestään. Pankkitoimihenkilöliiton edustajat eivät olleet kieltäytyneet keskustelemasta asiasta.

Kysymyksessä ei ollut eturistiriita vaan tilanne, jossa työnantajaliitto oli yksipuolisesti omilla ohjeillaan lähtenyt muuttamaan liittojen välillä yhteisesti todettua työehtosopimuksen tulkintaa.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Tampereen Seudun Osuuspankki on osaltaan yhtynyt Pankkialan Työnantajaliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 19 §:n 3. kohdan mukaan työnantaja suorittaa toimihenkilölle täyden palkan 72 arkipäivän pituiselta äitiyslomalta. Palkallisuuden edellytyksenä on, että toimihenkilön työsuhde on kestänyt vähintään yhdeksän kuukautta ja että työhön paluusta sovitaan.

Pankkitoimihenkilöliitto on kanteessaan katsonut, että toimihenkilöllä on edellä mainitun työehtosopimusmääräyksen perusteella oikeus äitiysloma-ajan palkkaan myös silloin, kun hän hoitovapaalla ollessaan jää uudelleen äitiyslomalle palaamatta välillä työhön. Pankkialan Työnantajaliitto on lähtenyt siitä, että oikeus äitiyslomaajan palkkaan on vain niissä tapauksissa, joissa toimihenkilö on äitiyslomien välillä ollut työssä.

Työehtosopimukseen sisältyvä määräys äitiysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuudesta on esitetyn selvityksen mukaan otettu työehtosopimukseen vuonna 1973. Alunperin on edellytetty, että toimihenkilö työskentelee pankissa vähintään vuoden synnytysloman jälkeen saadakseen palkan äitiysloman ajalta. Vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa on tämä velvollisuus poistettu, mutta sen sijaan on sovittu palkanmaksuvelvollisuuden edellytykseksi, että työhön paluusta sovitaan. Palkan maksaminen äitiysloman ajalta on edellyttänyt, että toimihenkilö on vilpittömässä mielessä sitoutunut palaamaan työhönsä äitiysloman jälkeen. Tällöin äitiysloma-ajan palkkaa ei ole peritty takaisin, vaikka toimihenkilö sitten esimerkiksi muuttuneiden olosuhteiden vuoksi ei ole voinutkaan palata työhön.

Työsopimuslakiin vuonna 1985 otettujen hoitovapaata koskevien säännösten vaikutus pankkialan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen määräyksiin on ollut esillä työehtosopimukseen osallisten välillä vuonna 1985 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa. Tuolloin on kuitenkin käsitelty lähinnä kysymyksiä, jotka ovat koskeneet hoitovapaan lukemista työssäoloajan veroiseksi ajaksi laskettaessa työehtosopimuksen mukaisia työsuhteen kestoaikaan sidottuja etuuksia. Neuvotteluissa ei ole tullut esille kysymys työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta kanteessa tarkoitetun kaltaisessa tilanteessa.

Sen sijaan vuoden 1987 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä Pankkialan Työnantajaliitto on esittänyt äitiysloma-ajan palkkaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä muutettaviksi siten, että niin sanotuissa synnytyksien uusiutumistapauksissa äitiysloma-ajan palkanmaksu edellyttäisi työskentelyä yhdeksän kuukauden ajan. Työntekijäpuolen vastustuksen vuoksi Pankkialan Työnantajaliitto on luopunut esityksestä ja asia on jäänyt entisten sopimusmääräysten ja tulkinnan varaan.

Esitetty selvitys osoittaa kummankin sopimusosapuolen tarkoittaneen, että työehtosopimuksen äitiysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevia määräyksiä sovelletaan myös kanteessa tarkoitetuissa tilanteissa. Erimielisyys koskeekin näiden määräysten tulkintaa; edellyttääkö palkanmaksuvelvollisuus myöhemmiltä äitiysloma-ajoilta palaamista välillä työhön. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan toimihenkilön tulee välillä palata työhön vähintään yhdeksi päiväksi. Toimihenkilöpuolen mukaan määräykset eivät edellytä välillä työhön paluuta, vaan riittävää on, että työsuhde on jatkunut yhdeksän kuukautta ja työhön paluusta on sovittu.

Selostetussa työtuomioistuimen tuomiossa on ollut kysymys eri sopimusalan työehtosopimusneuvotteluista, joissa asianosaisten yhteisen näkemyksen mukaan hoitovapaalainsäädännön muodostama uusi tilanne ei ole ollut esillä eikä sitä ollut osattu ottaa huomioon ja asia siten oli jäänyt sopimatta. Näin ollen ei kyseisestä työtuomioistuimen tuomiosta ole saatavissa johtoa pankkialan työehtosopimuksen äitiysloma-ajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevien määräysten oikealle tulkinnalle.

Pankkialan Työnantajaliitto on keväällä 1988 toimittanut Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:ssä laaditun hoitovapaata koskevan kirjasen Pankkitoimihenkilöliitolle. Tässä kirjasessa on äitiysloman palkanmaksuvelvollisuuden osalta todettu, että jos uusi äitiysloma alkaa hoitovapaan aikana ilman, että työntekijä edellisen synnytyksen jälkeen on ollut välillä työssä, ei uuden äitiysloman palkanmaksuvelvollisuudelle liene perusteita. Pankkitoimihenkilöliitosta on tämän johdosta toimitettu työnantajaliitolle kirje, jossa on todettu, että kysymyksessä oleva kohta on alan työehtosopimusmääräysten vastainen.

Velvollisuus palata synnytyslomien välillä työhön ainakin joksikin aikaa ei ole todistajana kuullun työnantajaliittoa työehtosopimusneuvotteluissa edustaneen liittoasiamiehen mukaan ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa. Tämä on todistajan mukaan kuitenkin ollut määräyksen tarkoitus ja soveltamiskäytäntö.

Myöskään todistajana kuullun toimihenkilöliiton osastopäällikön kertoman mukaan sopimusneuvotteluissa ei ole tullut esille velvollisuutta työskennellä synnytyslomien välillä. Vuoden 1987 sopimusneuvotteluissa työnantajapuoli oli perustellut muutosesitystään sillä, että toimihenkilön jäädessä hoitovapaalta uudelle synnytyslomalle syntyy työnantajalle ylimääräisiä kustannuksia, koska työnantajalle sairausvakuutuslain säännösten perusteella maksettava äitiyspäiväraha on tällaisessa tapauksessa pienempi kuin siinä tapauksessa, että toimihenkilö on synnytyslomien välillä ollut työssä. Työnantajapuoli oli luopuessaan muutosesityksestään pitänyt tilannetta kohtuuttomana ja ilmoittanut palaavansa siihen seuraavan vuoden neuvottelussa.

Pankkitoimihenkilöliiton taholta on esitetty, että riidanalaista määräystä on vakiintuneesti tulkittu sen nyt vaatimalla tavalla. Tarkempaa selvitystä käytännöstä, jossa erimielisyyksiä määräyksen tulkinnasta ei ole syntynyt ennen nyt esillä olevaa tapausta, ei toimihenkilöliitto ole esittänyt. Työnantajaliiton taholta on Pankkitoimihenkilöliiton ilmoittaman käytännön noudattaminen kiistetty. Myöskään työnantajaliitto ei ole esittänyt yksityiskohtaisempaa selvitystä noudatetusta käytännöstä.

Työehtosopimuksen 19 §:n mukaan äitiysloman palkallisuuden edellytyksenä on, että toimihenkilön työsuhde on kestänyt vähintään yhdeksän kuukautta ja että työhön paluusta sovitaan. Sanamuotonsa mukaan määräys ei edellytä työskentelyä äitiyslomien välillä. Kun äitiysloman palkallisuuden ehdottomana edellytyksenä ei aikaisemmin ole ollut työhön palaaminen ja kun työnantajaliiton muutosesitys on liittynyt nimenomaan työehtosopimuksen 19 §:ssä tarkoitetulla vapaalla olevien toimihenkilöiden asemaan, olisi työnantajapuolen, jos sen tarkoituksena on ollut tulkita työehtosopimusta kanteen tarkoittamissa tilanteissa työnantajaliiton nyt esittämällä tavalla, se neuvotteluissa ottaa esille. Kun näin ei ole tapahtunut ja kun sopimusneuvotteluista esitetyn selvityksen valossa toimihenkilöpuolenkaan ei voida edellyttää ymmärtäneen tällaista tarkoitetun, on kyseistä määräystä työtuomioistuimen mielestä tulkittava toimihenkilöliiton esittämällä sen sanamuotoa paremmin vastaavalla tavalla.

Tampereen Seudun Osuuspankki on kieltäytynyt maksamasta äitiysloma-ajan palkkaa hoitovapaalla olleelle pankkitoimihenkilö Vuokko Harjulle vedoten työtuomioistuimen edellä mainittuun tuomioon n:o 166/88. Kun Pankkialan Työnantajaliitto on saanut tiedon syntyneestä erimielisyydestä, olisi sen tullut työtuomioistuimen mielestä havaita, että edellä tarkoitetussa työtuomioistuimen tuomiossa käsitelty tilanne on ollut erilainen kuin tilanne pankkialalla muun muassa siinä suhteessa, että asia on ollut pankkialan työehtosopimukseen osallisten välisissä neuvotteluissa esillä. Ottaen kuitenkin huomioon sopimuksen tulkinnanvaraisuuden tältä osin työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että

työehtosopimuksen 19 §:n 3 kohdan mukaan toimihenkilölle on maksettava täysi palkka 72 arkipäivän pituiselta äitiyslomalta riippumatta siitä, onko toimihenkilö ollut työssä synnytyslomien välillä vai ei edellyttäen, että työsuhde on jatkunut yhdeksän kuukautta ja työhön paluusta sovitaan,

Tampereen Seudun Osuuspankki on menetellyt työehtosopimuksen 19 §:n 3 kohdan vastaisesti jättäessään maksamatta äitiysloma-ajan palkan Vuokko Harjulle, ja että

Tampereen Seudun Osuuspankki on velvollinen maksamaan Vuokko Harjulle työehtosopimuksen 19 §:n 3 kohdan mukaisen äitiysloma-ajan palkan.

Pankkialan Työnantajaliittoa vastaan ajettu kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saavat asianosaiset itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Nouro, Tuulensuu, Kuivanen ja Palanko-Laaka.

Tuomio oli yksimielinen.