Labor court fines union branch and union for violating collective agreement strike bans and neglecting supervision duties.
Legislator summary
AI generatedThe Labor Court ordered the Rauman Building Workers' Branch and the Building Workers' Union to pay compensation fines for violating the collective agreement's strike ban and neglecting their supervision duties. The employer argued that the union and its branch failed to act after being notified of the illegal strike, despite the union's prior attempts to resolve wage disputes. Although the union member argued they fulfilled their obligations, the court found the branch liable for its leader's participation and the union liable for failing to stop the strike after receiving specific warnings.
Legislator headnote
AI generatedSection 8 of the Collective Agreements Act; Section 9 of the Collective Agreements Act; Section 10 of the Collective Agreements Act: A trade union branch and the union itself are liable for fines if they violate the collective agreement's strike ban or neglect their statutory duty to supervise and prevent strikes.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Ammattiosasto, joka vastasi puheenjohtajansa osallistumisesta työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaisteluun, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.
Työntekijäliitto tuomittu valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon. (Ään.)
Kantaja Työnantajain Yleinen Ryhmä r.y. Vastaaja Kiinteistötyöntekijäin Liitto r.y. Kuultava Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14 r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton välillä 13.2.1990 allekirjoitetussa puhdistus ja siivousalaa koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 § Soveltamisalue
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Pöytäkirjamerkintä:
Mikäli puhdistus- ja siivousliike suorittaa muuta kuin siivoustyötä, sovitaan kulloinkin eri tehtävissä maksettavista palkoista erikseen työnantajan ja työntekijän kesken.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
7 § Työpalkat
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
PUHDISTUSALAN PERUSVAATIVUUSTASOT
Taso Työn luonne Työn raskaus ja olosuhteet mk mk I II
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4 Siivotaan erikoisko- Työ on fyysisesti 25,65 25,48 neiden kuten: Teol- melko raskasta ja lisuusimurin tai olosuhdehaittoja painepesulaitteiden esiintyy runsaasti avulla
Esim: Teollisuustilojen imurointi, joissa yleensä suojainten käyttö on välttämätöntä ja suursiivous
Tai:
Siivous yhdistelmä- Työ on fyysisesti keja suuralakoneiden veähköä ja olosuhdeavulla. Työhön kuu- haittoja esiintyy luu yleensä koneyk- vain kohtuullisesti sikön hoito. Varastotyö.
Esim: Varasto-tuotanto-myymälätilojen ja kulkuväylien puhdistustyö suurala- tai tai yhdistelmäkoneilla
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 Siivoustyö, jossa Työ on fyysisesti 29,69 29,44 käytetään suuria raskasta ja olosuhkorkeapainelaittei- teet ovat likaavia ta tai suurtehoimu- ja yleensä muita yksiköitä olosuhdehaittoja esiintyy niin runsaasti, että suojainten käyttö on välttämätöntä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
22 § Työrauhavelvoite
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, on kielletty. Liitot ja niiden alayhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät myöskään niiden jäseninä olevat yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy sellaisiin työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutenkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Työnantajain Yleinen Ryhmä on Kiinteistötyöntekijäin Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että RTKPalvelu Oy teki alihankintatyönä siivousta Olkiluodon ydinvoimalassa. Yhtiön palveluksessa oli noin 50 ydinvoimalassa työskentelevää työntekijää. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli neuvoteltu palkkaerimielisyyksistä, jotka olivat koskeneet niin sanotun valvotun alueen laitoshuoltajia. Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14:n työpaikalle asettama luottamusmies oli jättänyt työnantajalle kirjallisen esityksen, jossa oli vaadittu valvotun alueen laitoshuoltajien perusvaativuustason nostamista tasosta 4 tasoon 6. Samalla oli esitetty vaatimus, jonka mukaan laitoshuoltajien henkilökohtaisiin palkkoihin tulisi lisätä mainittujen tasojen välinen erotus 3,96 markkaa tunnissa. Vaatimuksensa tukemiseksi valvotun alueen noin 20 työntekijää oli ollut lakossa 17.4.1990 kello 7.30 - 13.
Palkkaerimielisyydestä oli neuvoteltu uudelleen 18.4.1990 ja tuolloin mukana olivat olleet myös liittojen edustajat. Työntekijäpuolta neuvotteluissa olivat edustaneet Kiinteistötyöntekijäin Liiton liittosihteeri ja järjestösihteeri sekä osaston luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja. Neuvotteluissa Kiinteistötyöntekijäin Liiton liittosihteeri oli laajentanut vaatimukset koskemaan kaikkia työntekijöitä, joiden palkkojen tulisi määräytyä nykyistä yhtä korkeamman tason mukaan. Neuvotteluissa työntekijäpuolen edustajat eivät olleet tyytyneet työnantajan tarjoukseen. Valvotun alueen työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon 18.4.1990 jo kello 9. Kello 14 lakko oli laajentunut koskemaan osaston luottamusmiestä lukuun ottamatta kaikkia työntekijöitä, jotka olivat olleet lakossa edelleen 19.4. ja 20.4.1990.
Luottamusmies oli esittänyt 20.4.1990 työnantajan edustajille, että ellei työnantaja suostuisi työntekijöiden vaatimuksiin 23.4.1990, niin hän ei voinut taata työrauhan säilymistä työpaikalla.
Osaston luottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat koko ajan olleet tietoisia tilanteen kehittymisestä RTK-Palvelu Oy:ssä. Työnantaja oli ollut heihin yhteydessä useaan otteeseen ja vaatinut työrauhan palauttamista työpaikalle. Lukuisista kehotuksista huolimatta ammattiosaston asettama luottamusmies ei ollut ryhtynyt riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin palauttaakseen työrauhan työpaikalle. Myöskään ammattiosasto ei ollut ryhtynyt tällaisiin toimenpiteisiin. Ammattiosasto vastasi myös puheenjohtajansa osallistumisesta lakkoon.
Työnantajain Yleisestä Ryhmästä oli oltu useaan otteeseen yhteydessä Kiinteistötyöntekijäin Liittoon ja vaadittu työrauhan palauttamista työpaikalle.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14:n ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.
VASTINE
Vastineen perustelut
Kiinteistötyöntekijäin Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa esitetyt lakkoja koskevat tiedot olivat paikkansa pitäviä. Työntekijät eivät olleet 17.4.1990 kello 7.30 ja 13 välillä käytyjen neuvottelujen aikana olleet töissä valvotulla alueella, mutta he olivat sen sijaan työskennelleet muualla sikäli kun työtä oli ollut.
Työehtosopimuksen 7 §:ssä olevat palkkausta koskevat määräykset olivat olleet voimassa 1970-luvun alusta alkaen. Työehtosopimus ei sisältänyt erikoistöitä ja erikoisalueita kuten ydinvoimalan siivousta ja huoltotyötä koskevia palkkamääräyksiä. Tämän vuoksi työehtosopimuksen 1 §:ään oli otettu pöytäkirjamerkintä, jossa todettiin, että mikäli puhdistus- ja siivousliike suoritti muuta kuin siivoustyötä, sovittiin kulloinkin eri tehtävissä maksettavista palkoista erikseen työnantajan ja työntekijän kesken. Tämä seikka oli ollut työpaikalla syntyneen erimielisyyden taustalla.
RTK-Palvelu Oy:n Olkiluodon ydinvoimalan työkohteen valvotun alueen työntekijät tekivät alueella runsaasti muitakin tehtäviä kuin pelkästään siivoustyötä. Työnantajan määräyksestä työntekijät suorittivat muun muassa koneiden huoltoa ja asennusta, lamppujen vaihtoja ja jopa metallin polttoleikkausta. Työ vaati jatkuvasti suojainten käyttöä. Tästä huolimatta työnantaja oli maksanut tehtävästä ainoastaan palkkaryhmän 4 mukaista palkkaa, vaikka jo yksinomaan suojainten käyttö olisi edellyttänyt palkkauksen maksamista palkkaryhmän 6 mukaisesti. Työn edellyttämään erillissopimuksen tekemiseen työnantaja ei ollut suostunut. Asiasta oli neuvoteltu työnantajan ja työntekijöiden välillä.
Työnantajan joustamaton asenne oli johtanut tilanteen kärjistymiseen. Valvotun alueen työntekijät olivat yksimielisesti esittäneet palkkaryhmän muutosta työehtosopimuksen mukaiseksi. Työntekijät olivat katsoneet, että työehtosopimuksen vastainen tilanne saattaisi johtaa siihen, ettei työntekijöillä olisi edellytyksiä jatkaa työskentelyä kohteessa. Luottamusmies oli välittänyt tämän tiedon työnantajan edustajalle 17.4.1990. Koska käydyt neuvottelut eivät olleet johtaneet tulokseen, olivat työntekijät mainittuna päivänä lopettaneet työnteon.
Liittojen välillä 17.4.1990 Helsingissä käydyissä neuvotteluissa oli ollut esillä lakon alkaminen. Työntekijäliitolla ei tuossa vaiheessa ollut ollut käytössään yksilöityä selvitystä työpaikalla syntyneen erimielisyyden syistä, joten neuvotteluissa oli ainoastaan todettu vallitseva tilanne. Kiinteistötyöntekijäin Liiton puolesta neuvotteluissa oli todettu, että liittosihteeri oli välittömästi työtaistelun alkamisesta tiedon saatuaan sekä puhelimitse että kirjeitse edellyttänyt ammattiosaston toimivan siten, että aloitettu työnseisaus päättyisi välittömästi.
Työnantajan ja työntekijöiden edustajat olivat 17.4.1990 paikallisesti sopineet seuraavana päivänä kello 10 aloitettavista neuvotteluista. Työntekijäpuolelta neuvotteluun olivat osallistuneet liiton ja paikallisen ammattiosaston edustajat sekä kaksi valvotun alueen työntekijää. Neuvottelussa oli keskusteltu esille tulleista ongelmista ja työntekijäliiton liittosihteeri oli esitellyt työpaikkakokouksen tulosta. Työnantajaliiton taholta oli todettu, että työntekijäliitto oli samojen kysymysten osalta jo aikaisemmin esittänyt erillissopimusten solmimista, mutta tähän työnantajaliitto ei ollut ollut valmis. Sekä työnantajan että työnantajaliiton puolesta oli todettu, että työnantajan maksama palkkaus oli tästä työstä riittävä. Mitään lähentymistä työntekijöiden ja työnantajan välillä ei käydyissä neuvotteluissa ollut ilmennyt.
Työntekijät olivat 18.4.1990 kello 12.05 alkaen pitäneet kokouksen, jossa he olivat katsoneet, että työnantajan ja työnantajaliiton edustajat olivat tarkoituksellisesti halunneet edelleen kärjistää tilannetta. Kiinteistötyöntekijäin Liiton ja ammattiosaston edustajat olivat kokouksessa edellyttäneet, että töiden tuli erimielisyydestä huolimatta jatkua. Tästä huolimatta työntekijät olivat äänestyksen jälkeen päättäneet töiden lopettamisesta iltapäivällä. Lisäksi he olivat päättäneet, että työhön palattaisiin 23.4.1990 työvuoron alkaessa.
Ammattiosaston toimikunta oli 18.4.1990 kello 17 pitämässään kokouksessa todennut työtaistelun laittomaksi ja kehottanut työntekijöitä palaamaan välittömästi töihin.
Työntekijöiden palattua 23.4.1990 työhön oli työnantajan ja työntekijöiden kesken sovittu riidanalaisesta asiasta siten, että työnantaja oli suostunut kaikkiin työntekijöiden esittämiin vaatimuksiin.
Syntyneen erimielisyyden taustalla oli ollut pitkään jatkunut kiista siitä, että työnantaja ei ollut noudattanut työehtosopimuksen mukaista palkkausta. Työnantaja oli siten tietoisesti rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliiton edustaja oli erimielisyyden yhteydessä antanut palkkausta koskevia ohjeita, jotka olivat olleet työehtosopimuksen vastaisia. Työnantajapuolen menettely oli ollut omiaan entisestään kärjistämään tilannetta.
Ammattiosaston ja liiton toimihenkilöiden toiminnasta oli kanteessa annettu väärä kuva. Tehtäviensä luonteen mukaisesti he olivat kaikissa vaiheissa olleet asiassa välittäjinä ja vedonneet työntekijöihin työrauhan palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Kaikissa vaiheissa liiton edustajat olivat vaatineet töiden jatkamista erimielisyydestä huolimatta. Liiton taholta oli lisäksi selvitetty, että työnantajalla oli laittoman työnseisauksen vuoksi oikeus jopa työsopimusten purkamiseen. Myös paikallinen ammattiosasto oli kehottanut työntekijöitä palaamaan työhön.
Liitto ja ammattiosasto olivat tehneet kaiken voitavansa työrauhan turvaamiseksi. Luottamusmiehen ja osaston puheenjohtajan toimintaa oli vaikeuttanut se, että työnantaja ei neuvottelujen alkuvaiheessa ollut halunnut millään tavoin sovitella asiaa. Tämä oli johtunut osaltaan työnantajaliiton antamista ohjeista. Työntekijät eivät myöskään erimielisyyden aikana olleet esittäneet työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.
Ammattiosaston jäsenmäärä oli 270.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Kiinteistötyöntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14 on osaltaan yhtynyt vastineessa esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Lakon alkamisen jälkeen ammattiosaston toimikunta on 18.4.1990 pitämässään kokouksessa todennut lakon laittomaksi ja päättänyt kehottaa työntekijöitä välittömästi palaamaan työhön. Kun muihin toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai sen pikaiseksi lopettamiseksi ei ammattiosaston tai sen edustajien taholta ole selvitetty ryhdytyn, on ammattiosasto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Ammattiosasto vastaa myös puheenjohtajansa osallistumisesta työtaisteluun.
Kiinteistötyöntekijäin Liitto on työtaistelun alkamisesta tiedon saatuaan 17.4.1989 puhelimitse ja kirjeitse kehottanut ammattiosastoa toimimaan työnseisauksen päättämiseksi välittömästi. Liiton edustaja on työntekijöiden 18.4.1990 pitämässä kokouksessa kieltänyt työtaistelutoimenpiteiden jatkamisen ja selvittänyt, että työnantajalla on mahdollisuus työsopimusten purkamiseen lakon aikana. Jättäessään lakon jatkumisesta ja laajenemisesta huolimatta ryhtymättä tämän jälkeen enempiin toimenpiteisiin työnseisauksen lopettamiseksi on liitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14:n ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton maksamaan hyvityssakkoa Työnantajain Yleiselle Ryhmälle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 13 000 markkaa ja liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 10 000 markkaa. Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14 ja Kiinteistötyöntekijäin Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.
Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Peltola, Rautiainen, Tiitola, Kuivanen ja Sulkunen.
Eri mieltä olevan jäsen S u l k u s e n lausunto:
Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Kiinteistötyöntekijäin Liiton puolelta esitetyn näytön huomioon ottaen katson Kiinteistötyöntekijäin Liiton täyttäneen sille työehtosopimuslain 8 §:n perusteella kuuluvan valvontavelvollisuuden. Näin ollen Kiinteistötyöntekijäin Liitto ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, minkä vuoksi hylkään kanteen siltä osin kuin siinä on vaadittu liiton tuomitsemista hyvityssakkoon ja velvoitan Rauman Kiinteistötyöntekijäin osasto 14:n yksin korvaamaan Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla.