Labor court rules that unused annual leave earned before termination counts as full leave during notice period.

Yleissopimuksen mukaan toimihenkilöllä oli niin halutessaan oikeus pitää edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitsemansa koko vuosiloma siihen sisältyvine talviloman osuuksineen lomakaudeksi sattuneen irtisanomisaikansa kestäessä.

Kuultavat Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y. Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 9.5.1988 allekirjoitetussa yleissopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Irtisanomisaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaittu vuosiloma, johon toimihenkilöllä lomakauden alkaessa on oikeus, mutta jota hän ei vielä ole pitänyt, luetaan lomakauden aikana työnantajan tai toimihenkilön niin halutessa irtisanomisaikaan kuuluvaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Konttoritoimihenkilö Marja-Liisa Koski on Aros-Puku Oy:tä vastaan Helsingin raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut olleensa Aros-Puku Oy:n palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa. Koski oli 22.8.1988 irtisanonut työsopimuksensa päättymään yhden kuukauden pituista irtisanomisaikaa noudattaen siten, että hänen työsuhteensa viimeinen päivä olisi 22.9.1988. Koski oli kuukauden pituisena irtisanomisaikanaan työskennellyt 15 päivää. Hän oli ilmoittanut työnantajalle käyttävänsä edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana kertyneen ja vielä pitämättä olevan kuuden päivän mittaisen vuosilomansa irtisanomisaikana. Lisäksi Koski oli ilmoittanut, että 1.4.1988 alkaen kertyneestä vuosilomasta voitaisiin vähentää irtisanomisajasta puuttuvat päivät, joita oli ollut yhteensä neljä.

Koski oli tehnyt irtisanomisaikansa laskemista ja siihen sisällytettäviä lomapäiviä koskevan ilmoituksen yhtiön toimitusjohtajalle ja konttoripäällikölle. Kumpikaan heistä ei ollut tehnyt minkäänlaista huomautusta Kosken ilmoitusten johdosta. Sen vuoksi Koskelle oli syntynyt käsitys, että hänen esityksensä oli hyväksytty.

Lopputilin saadessaan Koski oli huomannut, että hänen palkastaan oli vähennetty väitetyn irtisanomisajan laiminlyönnin perusteella yksi kolmasosa hänen nettopalkastaan eli 1 395 markkaa. Koski oli huomauttanut työnantajalle siitä, että palkkaa ei ollut laskettu oikein ja että työnantajalla ei ollut ollut oikeutta suorittaa kuittausta loppupalkasta. Yhtiö oli myös jättänyt tilittämättä Koskelle syyskuulta 1988 kertyneen lomakorvauksen. Kosken omista ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton huomautuksista ja käydyistä neuvotteluista huolimatta ei yhtiö ollut suostunut korjaamaan virhettään.

Kun Kosken työsuhteesta johtuvat saatavat olivat työsuhteen päättymisen jälkeen viivästyneet enemmän kuin kuusi päivää, oli hänellä oikeus myös työsopimuslain mukaiseen odotusajan palkkaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Koski on vaatinut Aros-Puku Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle loppupalkasta perusteettomasti vähennettynä palkkasaatavana 1 395 markkaa ja syyskuulta 1988 kertyneenä lomakorvauksena 650,40 markkaa, molemmat määrät korkoineen. Lisäksi Koski on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle odotusajan palkkana kuudelta päivältä 1 440 markkaa ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

VASTINE

Vastineen perustelut

Aros-Puku Oy on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Koski oli irtisanonut työsopimuksensa 22.8.1988. Koska Koskella oli ollut yhden kuukauden irtisanomisaika, olisi työsuhteen viimeinen päivä ollut 22.9.1988. Irtisanomisajastaan huolimatta Koski oli 9.9.1988 ilmoittanut, ettei hän aikonut työskennellä irtisanomisaikansa loppuun asti.

Syksy 1988 oli ollut yhtiössä kiireistä aikaa. Koski oli pyytänyt lupaa saada käyttää pitämättömiä vuosilomiaan irtisanomisaikanaan. Yhtiön toimitusjohtaja ja konttoripäällikkö olivat selvästi ilmoittaneet Koskelle, että työnantaja ei hyväksynyt hänen tekemäänsä ehdotusta lomapäivien pitämisestä irtisanomisaikana. Lisäksi Koskelle oli ilmoitettu, että mikäli hän lopettaisi työnteon ennen irtisanomisajan päättymistä, tultaisiin hänen lopputilistään tekemään lain sallima kuittaus.

Asia oli sittemmin alistettu Vaatetusteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton tutkittavaksi. Liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa ei Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ollut missään vaiheessa edes väittänyt, että Kosken ja työnantajan välillä olisi sovittu vuosilomapäivien pitämisestä irtisanomisaikana. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton työnantajaliitolle toimittamassa kirjelmässä oli päinvastoin sanottu selvästi, että työnantaja oli kieltänyt Koskea käyttämästä lomaa irtisanomisaikana ja vaatinut Koskea olemaan työssä koko irtisanomisajan.

Liittojen välisessä neuvottelussa käsitelty erimielisyys oli koskenut Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä solmitun yleissopimuksen 5 §:n 4. kohdan tulkintaa. Kysymys oli siten sellaisesta työehtosopimuksen tulkinnasta syntyneestä erimielisyydestä, joka työtuomioistuimesta annetun lain mukaan kuului työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Yhtiön suorittama kuittaus oli perustunut työsopimuslain 38 a §:ään, jonka mukaan työnantaja sai pidättää työntekijälle maksettavasta lopputilistä irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän, jollei työntekijä ollut noudattanut irtisanomisaikaa.

Koski oli ollut töissä syyskuussa 1988 seitsemän työpäivää. Kosken päiväpalkka saatiin jakamalla hänen kuukausipalkkansa 5 420 markkaa syyskuun 1988 työpäivillä, joita oli ollut 22. Kosken päiväpalkka oli näin ollen ollut 246,36 markkaa. Jos työnantaja olisi laskenut työssäolon ajalta maksettavan palkan oikein, olisi määräksi tullut 1 724,52 markkaa. Virheellisen kertoimen käytön vuoksi työnantaja oli kuitenkin päätynyt laskelmissaan 2 120,85 markkaan.

Kosken menettelyn johdosta hänen irtisanomisaikansa oli jäänyt yhdeksän työpäivää liian lyhyeksi. Työnantajalla oli siten ollut oikeus vähentää noudattamatta jätetyltä irtisanomisajalta yhdeksän päivän palkkaa vastaava määrä 2 217,24 markkaa.

Koskelle oli maksettu lopputilin yhteydessä kulumassa olleen lomanmääräytymisvuoden lomakorvaus 12 päivältä. Vuosilomapalkka määräytyi yleissopimuksen perusteella siten, että Kosken kuukausipalkka 5 420 markkaa oli jaettu 25:llä, jolloin päiväpalkaksi oli muodostunut 216,80 markkaa. Lomakorvauksen suuruus oli näin ollen ollut 2 601,60 markkaa. Lisäksi yhtiö oli korvannut Koskelle aikaisempaa talvilomaa kuusi päivää, joista talvilomakorvausta oli maksettu 1 300,80 markkaa.

Kun edellä mainitut saatavat oli laskettu yhteen, oli Kosken lopputiliksi tullut 6 023,25 markkaa. Tästä työnantaja oli suorittanut ennakonpidätyksen 30,5 prosentin suuruisena. Ennakonpidätyksen määrä oli ollut 1 837 markkaa. Ennakonpidätyksen vähentämisen jälkeen maksettavaksi oli jäänyt 4 186,25 markkaa. Tästä määrästä työnantaja oli saanut työsopimuslain 26 §:n perusteella kuitata yhden kolmasosan, joka oli 1 395 markkaa. Korvaus yhdeksältä noudattamatta jätetyltä irtisanomispäivältä olisi ollut 2 217,24 markkaa. Työnantajan maksettavaksi oli jäänyt 2 791,25 markkaa, josta oli vielä vähennetty työntekijän työsuhdeasunnon vuokra 536,30 markkaa. Maksettavaksi oli jäänyt siten 2 255 markkaa, jonka Koski oli saanut. Koska Koski ei syyskuussa ollut työskennellyt vuosilomalain 3 §:n 3 momentissa edellytettyä 14 työpäivää, ei hänellä ollut oikeutta vuosilomakorvaukseen syyskuulta 1988.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Aros-Puku Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Koski on asiassa vielä lausunut, että kun hän oli ilmoittanut yhtiön toimitusjohtajalle ja konttoripäällikölle käyttävänsä ansaitsemaansa vuosilomaa irtisanomisaikana, ei toimitusjohtaja ollut puuttunut asiaan millään tavoin. Konttoripäällikkö oli sen sijaan todennut, että Koski ei voisi menetellä esittämällään tavalla. Koski ei ollut saanut tälle kannalle mitään perusteluja. Näin ollen ei asiassa ollut syntynyt sopimusta siitä, että Koski voisi käyttää irtisanomisaikansa täydennyksenä ansaitsemiaan vuosilomapäiviä.

Kosken ja Aros-Puku Oy:n väliseen työsuhteeseen sovellettavan yleissopimuksen 5 §:n 4. kohdassa todettiin, että edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaittu vuosiloma, johon toimihenkilöllä lomakauden alkaessa oli oikeus, mutta jota hän ei vielä ollut pitänyt, luettiin lomakauden aikana työnantajan tai toimihenkilön niin halutessa irtisanomisaikaan kuuluvaksi. Mainittu yleissopimuksen määräys oikeutti toimihenkilön yksipuolisella päätöksellään käyttämään koko edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitsemansa vuosiloman irtisanomisaikana. Edellytyksenä oli kuitenkin se, että ansaittu vuosiloma sijoitettiin irtisanomisaikana vuosilomalain mukaiselle lomakaudelle.

Kosken irtisanomisaika oli päättynyt 22.9.1988 vuosilomalain tarkoittamana lomakautena. Lomakauden alkaessa 1.4.1988 Koskella oli ollut ansaittuna yhteensä 30 päivän mittainen loma, josta hän oli pitänyt kesälomana ennen irtisanomisajan alkua 24 päivää. Koskella oli ollut oikeus lukea jäljelle jäänyt kuuden päivän mittainen loma irtisanomisaikaan. Pitämättä ollut talviloma, joka oli ansaittu edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana, oli kattanut ajan 12. - 17.9.1988. Kun Kosken työsuhde oli päättynyt 22.9., olisi työnantaja näin ollen ollut oikeutettu kuittaamaan lopputilistä 19. - 22.9.1988 väliset työpäivät eli yhteensä neljä työpäivää. Kosken neljää päivää vastaava palkka oli ollut 985,44 markkaa ja kun tästä tehtiin ennakonpidätys 30,5 prosentin suuruisena, saatiin 684,90 markkaa, minkä työnantaja olisi ollut oikeutettu kuittaamaan Kosken lopputilistä. Kun lopputilistä oli kuitenkin kuitattu 1 395 markkaa, oli työnantaja kuitannut liikaa yhteensä 680,10 markkaa.

Koski on ilmoittanut luopuvansa vaatimasta lomakorvausta syyskuulta 1988 ja luopunut kanteesta siltä osin, kuin siinä oli vaadittu yhtiön velvoittamista suorittamaan loppupalkasta perusteetta vähennettyjä palkkasaatavia yli 680,10 markkaa.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Aros-Puku Oy on lausunut, että asian käsittelyä tulisi jatkaa työtuomioistuimessa tai ainakin asiassa tulisi pyytää työtuomioistuimen lausunto yleissopimuksen 5 §:n 4. kohdan tulkinnasta.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin raastuvanoikeus on 19.3.1990 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon siitä, saattoiko toimihenkilö Suomen Työnantajain Keskusliiton, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton vuonna 1988 solmiman yleissopimuksen 5 §:n 4. kohdan perusteella työnantajan kanssa asiasta nimenomaan sopimatta pitää edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitsemansa koko vuosiloman siihen sisältyvine talviloman osuuksineen kesälomakaudeksi sattuneen irtisanomisaikansa kestäessä vai olisiko hänen oikeutensa pitää lomaa irtisanomisaikana rajoittunut vain hänen varsinaisen kesälomansa käsittäviin 24 päivään.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Työnantajain Keskusliitolle, Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK:lle ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Edellä mainitut liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimusmääräyksen kehityksestä

Työehtosopimuksen määräys loman sijoittamisesta lomakauden aikaiselle irtisanomisajalle on ollut nykyisessä sanamuodossaan Yleissopimuksessa 1.3.1979 alkaen. Tätä aikaisemmin määräyksen sanamuoto sisälsi ajallisesti laajemman valtuutuksen. Mm. 22.3.1977 - 28.2.1979 väliseksi ajaksi sovitun Yleissopimuksen vastaavan määräyksen sanamuoto oli seuraava:

"Mikäli toimihenkilö työsuhteen päättyessä on oikeutettu vuosilomaan, voidaan tämä loma lukea irtisanomisaikaan, mikäli työnantaja tai toimihenkilö niin haluaa."

Siteerattua "vanhaa" määräystä ovat sopijapuolet tulkinneet yhdessä laatimassaan soveltamisohjeessa:

"Lomakauden alkaessa pitämättä oleva vuosiloma voidaan työnantajan tai toimihenkilön niin halutessa lukea irtisanomisaikaan (3 mom). Näin voidaan menetellä 31.3. päättyneen lomanmääräytymisvuoden aikana kertyneen loman suhteen."

(Yleissopimuksen soveltamisohjeet 22.3.1977 28.2.1979 STK-TVK/STL s.8)

Vuoden 1979 työehtosopimusneuvotteluissa säännöksen mukaisen valtuutuksen ajallinen käyttöoikeus supistettiin kattamaan vain lomakauden aikainen irtisanomisaika. Vuodesta 1979 nykysisällössään olleen Yleissopimuksen 5 §:n 4 kohdan muuttamisen tarkoituksena oli siten rajata vain säännöksen sisältämän oikeuden käyttöaikaa. Sen sijaan tarkoituksena ei ollut supistaa työnantajan tai toimihenkilön käytettävissä olevan loman pituutta.

Järjestöt ilmoittavat yhteisenä kantanaan tarkoittaneensa Yleissopimuksen 5 §:n 4 kohtaan kirjoitetulla ansaitulla vuosilomalla koko sitä lomaa, joka toimihenkilölle on kertynyt 31.3. päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Yleissopimukseen osalliset liitot ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa katsoneet, että yleissopimuksen 5 §:n 4. kohdassa mainitulla edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitulla vuosilomalla tarkoitetaan koko sitä vuosilomaa, joka toimihenkilölle on kertynyt edellisen maaliskuun viimeisenä päivänä päättyneeltä lomanmääräytymisvuodelta. Työtuomioistuimella ei ole perustetta poiketa tästä liittojen yhteisestä tulkinnasta.

Näin ollen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että toimihenkilöllä on niin halutessaan oikeus pitää edellisen lomanmääräytymisvuoden aikana ansaitsemansa koko vuosiloma siihen sisältyvine talviloman osuuksineen lomakaudeksi sattuneen irtisanomisaikansa kestäessä.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Uski, Nouro, Leivo ja Palanko-Laaka.

Lausunto oli yksimielinen.