Labour Court dismisses claim that collective agreements bind non-union local radio employers under general bindingness rule.

Kysymys siitä, oliko graafisen alan työehtosopimusta sovellettava paikallisradion palveluksessa olevien, ilmoitushankkijoina toimivien myyntineuvottelijoiden työhön työsopimuslain 17 §:n yleissitovuutta koskevan säännöksen nojalla.

Kuultavat Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto r.y. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y. Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafiset Toimihenkilöt r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafisten Toimihenkilöiden välillä 21.1.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa sekä Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä 23.3.1988 allekirjoitetussa työehtosopimuksessa on kumpaisessakin muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOVELTAMISALA

1 §

1. Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä lukuunottamatta teknisiä ja välittömästi tuotantoon liittyviä tehtäviä tai toimituksellisia tehtäviä poikkeuksena kuitenkin kustannustoimittajat, jotka kuuluvat tämän sopimuksen piiriin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. Osa-aikatyötä tekeviin toimihenkilöihin ja henkilöihin, jotka suorittavat työnsä pääasiallisesti provisiotyönä, noudatetaan tämän sopimuksen määräyksiä soveltuvin osin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ensiksi mainitun työehtosopimuksen 1 §:ssä on lisäksi myös seuraava kohta:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Tämän työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvat lehtiyrityksissä sellaiset toimihenkilötehtävät, joissa ilmoituksen vastaanottoon liittyy suorasyöttöä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Graafisen Teollisuuden Työnantajain ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisen työehtosopimuksen 1 §:ssä on lisäksi myös seuraava kohta:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Tämän työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluu sellainen kustannustoimittajan työ, johon liittyy toimituksellisen aineiston luomista, muokkausta ja edelleentoimittamista näyttöpäätettä hyväksi käyttäen, ei kuitenkaan tekstinkirjoittajan työ.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE RAASTUVANOIKEUDESSA

Kanteen perustelut

Opiskelija Ari Pekka Alatossava on Oulun Kaiku Oy:tä vastaan Oulun raastuvanoikeudessa ajamissaan kanteissa lausunut, että hän oli toiminut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa 18.7. - 8.12.1988 välisen ajan Oulun Kaiku Oy:n palveluksessa myyntiedustajana.

Alatossavan tehtävänä oli ollut myydä ilmoitustilaa Oulun Kaiku Oy:n julkaisemaan lehteen ja mainosaikaa paikallisradio Oulun Kaikuun. Lisäksi Alatossavan tehtäviin oli kuulunut mainosten suunnittelu ja teko sekä mainoskampanjoiden suunnittelu. Työsuhteen kestoajalta oli Alatossavalle maksettu provisiopalkkana myynnin määrästä yhteensä 6 985 markkaa.

Alatossavan työsuhteen ehdot määräytyivät Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisen työehtosopimuksen perusteella. Työehtosopimus oli työsopimuslain 17 §:ssä tarkoitettu yleissitova työehtosopimus, jonka vähimmäismääräyksiä työnantaja oli työsuhteessa velvollinen noudattamaan.

Työehtosopimuksen osana olevan palkkasopimuksen mukaan toimihenkilön palkka määräytyi toimen vaativuustason vähimmäispalkan perusteella. Työehtosopimuksen liitteenä olevan toiminimikkeistön mukaan ilmoituskonsultin, jonka tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa lehden ilmoitustilan myyntiä, palkka määräytyi vaativuustason 3 A mukaisesti. Mainitun palkkaluokan mukainen kuukausipalkka oli työsuhteen kestoaikana ollut 6 005 markkaa. Työehtosopimuksen osana olevan palkkasopimuksen 6 §:n 3-kohdan mukaan myös provisiopalkkatyössä palkan määrän tuli olla vähintään toimen vaativuustason mukaisen vähimmäispalkan suuruinen.

Työnantaja oli ollut velvollinen maksamaan Alatossavalle palkan vähintäin 6 005 markan kuukausipalkan mukaan. Tuollaisen kuukausipalkan mukaan Alatossavan palkka ajalta 18.7. - 8.12.1988 oli yhteensä 28 172,75 markkaa. Kun työssäoloajalta Alatossavalle oli maksettu 6 985 markkaa, oli työnantaja velvollinen maksamaan vielä 21 187,75 markkaa.

Oulun Kaiku Oy oli jättänyt työsuhteen päättyessä maksamatta myös vuosilomalain mukaisen lomakorvauksen, jonka Alatossava oli oikeutettu saamaan kymmeneltä päivältä.

Odotusajan palkkaan Alatossava oli oikeutettu lopputilin maksamisen viivästymisen johdosta ja sen vuoksi, että edellä mainittuja palkkasaatavia ei ollut vieläkään maksettu.

Alatossavalle suoritettu provisiopalkka oli ollut tavallisesta palkkatasosta poikkeava ja kohtuuttoman pieni. Sen vuoksi Oulun Kaiku Oy olisi velvoitettava siinäkin tapauksessa, ettei Alatossavan työsuhteessa olisi ollut noudatettava puheena olevaa työehtosopimusta työsopimuslain 17 §:n perusteella, suorittamaan Alatossavalle työstään kohtuullinen palkka, jona oli pidettävä edellä mainitun työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Alatossava oli aloittanut työnteon aamuisin kello 8 - 9 riippuen siitä, oliko hänellä sovittuja käyntejä yrityksissä. Töistä hän oli iltaisin lähtenyt kello 16 - 18. Alatossava oli pitänyt suunnilleen puolen tunnin pituisen ruokatunnin. Hän ei ollut pitänyt vapaapäiviä.

Ennen nykyistä työsopimuslakia oli ollut voimassa työsopimuslaki vuodelta 1922. Siinä ei ollut varsinaista säännöstä vähimmäispalkasta, mutta periaatteena oli jo tuolloin ollut se, ettei työntekijän tarvinnut tyytyä miten pieneen palkkaan tahansa. Aikaisemman työsopimuslain 12 §:ssä todettiin, että työsopimus oli mitätön, jos sopimus oli tehty ehdoilla, jotka olivat ilmeisessä ristiriidassa paikkakunnan tavan tai sellaisessa työssä tavallisesti noudatetun menettelyn kanssa. Lain 13 §:ssä oli säädetty, että jos työsopimuksen ehtoja ei voitu toteen saattaa, noudatettakoon siinä kohden paikkakunnan tapaa ja sellaisessa työssä tavanmukaista menettelyä.

Uutta työsopimuslakia koskevassa hallituksen esityksessä oli esitetty lain 17 §:n 1 momentin sanamuodoksi seuraavaa: "Työnantajan on maksettava työntekijälle palkka, josta on sovittu työsopimuksessa tai muussa työnantajaa työntekijään nähden sitovassa sopimuksessa. Jollei palkkaa ole näin määrätty, työntekijälle on maksettava tavanomainen ja kohtuullinen palkka." Ehdotusta perusteltiin hallituksen esityksessä sillä, ettei palkan määrää enää tulisi määritellä viittamalla nimenomaan paikkakunnan tapaan, vaan palkan määräytymisen tulisi ensijaisesti tapahtua alan työehtosopimuksen mukaan.

Hallituksen esitystä ei tältä osin kuitenkaan hyväksytty, vaan se sai nykyisen muodon eduskunnan sosiaalivaliokunnan mietinnön pohjalta. Valiokunnan mietinnössä todettiin, että hallituksen esityksen mukainen säännös merkitsisi, että työnantaja, jota työehtosopimus ei sitoisi, voisi edelleenkin vapaasti sopia työntekijän kanssa tälle maksettavasta palkasta. Sen vuoksi valiokunta piti tärkeänä, että kaikille työntekijöille siitä riippumatta, oliko työnantaja yksittäistapauksessa työehtosopimuksen sitoma vai ei, maksettaisiin ainakin tietty vähimmäispalkka. Tällaisen palkan tuli valiokunnan mielestä vastata palkkaa, joka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa oli määrätty noudatettavaksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Alatossava on vaatinut, että Oulun Kaiku Oy:n velvoitettaisiin suorittamaan hänelle työpalkkana 21 187,75 markkaa, lomakorvauksena 1 921,60 markkaa sekä odotusajan palkkana 1 715,70 markkaa, kaikki erät korkoineen.

Alatossava on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

VASTINE RAASTUVANOIKEUDESSA

Vastineen perustelut

Oulun Kaiku Oy on kiistänyt kanteen ja siihen vastatessaan lausunut, että Alatossava ei ollut työskennellyt työehtosopimuksen edellyttämää 7,5 tuntia päivässä, vaan korkeintaan 6 tuntia. Sellaista yleissitovaa työehtosopimusta, johon kanne olisi voinut perusta, ei ollut, koska paikallisradioita koskevat neuvottelut olivat avoimina. Kukin paikallisradio teki sellaiset työsopimukset, jotka sille parhaiten sopivat. Työsopimusten ehdot eivät noudattaneet työehtosopimuksen määräyksiä. Myyntimiehet eivät olleet halunneet noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä, koska se olisi alentanut useampien palkkaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Oulun Kaiku Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä.

NÄYTTÖ

Asiassa on kuulusteltu Alatossavan nimeämiä todistajia.

Yhtiön palveluksessa 17.5. - 8.11.1988 työskennellyt myyntineuvottelija on todistajana kertonut, että Alatossava oli yleensä tullut töihin aamulla kello 8:n jälkeen. Joskus aamulla oli saattanut olla neuvottelu, jolloin töihintulo oli tapahtunut tilanteen mukaan. Työpäivät olivat kuluneet otettaessa yhteyttä asiakkaisiin ja neuvotteluissa asiakkaiden luona. Myyntineuvottelijat olivat käyneet asiakkaiden luona tai asiakkaat olivat tulleet Oulun Kaiku Oy:n tiloihin. Työstä poislähtö oli riippunut asiakkaiden käynneistä, sillä jokin asiakas oli saattanut tulla vielä kello 4:n tai 5:n aikaan iltapäivällä. Töistä ei kuitenkaan koskaan ollut lähdetty ennen kello 4:ää tai 5:ttä, vaan pikemminkin lähempänä kello 6:tta. Joskus työpäivä oli kestänyt myöhempään.

Työnantaja ei ollut määrännyt erityistä työaikaa, mutta myyntineuvottelijat olivat tehneet pitkiä työpäiviä. Se oli johtunut myyntineuvottelijan omasta ja yhtiön edusta. Todistaja oli sopinut aloittaessaan työt yhtiössä, että hän tulisi työhön kello 8 aamulla. Myyntineuvottelijat eivät olleet pitäneet varsinaista ruokatuntia. Joskus he olivat käyneet syömässä kaupungilla, mutta usein he olivat syöneet työpaikalla eväitä. Todistaja ei muistanut, että Alatossava olisi pitänyt yhtään vapaapäivää.

Todistajana on kuulusteltu myös yhtiön palveluksessa ollutta toimittajaa. Todistaja on kertonut olleensa Oulun Kaiku Oy:n palveluksessa 18.7.1988 alkaen tammi-maaliskuulle 1989 saakka. Todistaja oli ollut ensin Kaiku -lehden päätoimittajana ja sitten radion toimittajana 18.7.1988 alkaen.

Myyntineuvottelijoiden työajat olivat noudattaneet liikkeiden tavanomaista aukioloaikaa. Ilmoitusmyyjät olivat tulleet töihin kello 9:ään mennessä. He olivat kuitenkin työskennelleet myös työpaikan ulkopuolella, joten todistaja ei ollut tietoinen heidän töistä lähtöajoistaan. He olivat töissä yhtiön tiloissa yleensä ainakin kello 16:een saakka. Työ oli vaatinut kuitenkin, että joskus tehtiin myös pitempää työpäivää. Todistaja ei ollut seurannut myyntimiesten pitämiä ruokatunteja.

Kaiku-lehteä oli julkaistu seitsemän numeroa. Kesällä ja syksyllä 1988 lehteen oli myyty mainoksia, sillä tarkoituksena oli, että yksi lehti julkaistaisiin vielä samoihin aikoihin, kun radio aloitti toimintansa. Viimeinen lehti oli julkaistu juhannuksen alla 1988. Seuraavan numeron julkaisemista oli lykätty ja se oli lopulta jäänyt julkaisematta. Myyntimiesten tehtävänä oli ollut hankkia mainoksia radiotoiminnan aloittamisen aikoihin julkaistavaksi suunniteltuun lehteen, mutta todistaja ei tiennyt, oliko ilmoituksia saatu hankituksi.

Todistaja ei tiennyt ilmoitusmyyjien palkkiosopimuksesta. Kaiku-lehteä tehtäessä oli sovittu, että ilmoitusmyyjät tulisivat töihin kello 9:ään mennessä.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton asiamies on todistajana kertonut, että vuoden 1970 työsopimuslaissa oli omaksuttu laajempi työehtosopimukseen sidottuisuus siten, että jos työehtosopimukseen oli sidottu niin suuri joukko työntekijöitä, että sitä voitiin pitää alalla yleisenä, silloin järjestäytymättömät, työehtosopimuksen ulkopuolella olevat työnantajat tulivat sidotuiksi työehtosopimukseen. Edellytyksenä oli, että työnantajan harjoittama liiketoiminta oli sen laatuista kuin työehtosopimuksessa tarkoitettu toiminta. Työsopimuslain tarkoittama sidottuisuus tarkoitti yleissitovuutta.

Kysymys oli siitä, joutuiko järjestäytymätön työnantaja noudattamaan työehtosopimusta sillä perusteella, että jollakin toimialalla oli sovittu työehtosopimuksesta. Ainoa työnantajajärjestö, joka oli ottanut jäsenikseen sellaisia työnantajia, jotka toimivat tiedotusteollisuudessa, lukuun ottamatta yleisradiota ja mainostelevisiota, oli Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto.

Viestintäteollisuus oli ajan myötä kehittynyt. Painetun viestinnän lisäksi oli muodostunut kaapelin kautta kulkevaa viestintää ja ilmassa kulkevaa radioviestintää. Niiden mukaantulo graafiseen teollisuuteen ilmeni siten, että alan työnantajaliitto oli toukokuussa 1982 muuttanut sääntöjensä 2 §:ää siten, että liitto otti jäsenikseen myös muita kuin perinteisen graafisen teollisuuden alalla toimivia, kuten viestintäteollisuuden ja niihin liittyvien teollisuuden ja kaupan alojen piirissä toimivia yrityksiä ja laitoksia. Viestinnän laajeneminen oli tapahtunut siten, että perinteiset painotalot olivat ottaneet toimintaansa mukaan radiotoimintaa. Kun erillissopimuksia ei ollut tehty uusien alojen osalta, sidottuisuus vanhaan graafisen alan työehtosopimukseen ulottui myös uusille toimialoille. Lisäksi oli ryhdytty perustamaan itsenäisiä pieniä radioyrityksiä, joista osa oli oma-aloitteisesti hankkiutunut jäseniksi Graafisen Teollisuuden Työnantajaliittoon.

Ydinkysymys työehtosopimuksen yleissitovuuden kannalta oli se, oliko graafisen teollisuuden jäsenyritysten piirissä niin paljon työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvia henkilöitä, että he muodostivat enemmistön alalla olevista henkilöistä. Tähän kysymykseen vastaaminen perustui pelkkään kokemusperäiseen arviointiin. Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten jäsenluettelon perusteella todistajalle oli syntynyt sellainen mielikuva, että enemmistö myös paikallisradioista oli sidottu mainittuun työehtosopimukseen. Tätä todistaja perusteli yritysten lukumäärällä ja sillä, että järjestäytyneet yritykset olivat suurehkoja.

Kysymykseen kuinka suuri osa paikallisradioiden henkilökunnasta oli järjestäytynyt, todistaja lausui, ettei hän pystynyt kysymykseen vastaamaan. Karkena sääntönä oli, että graafisen teollisuuden toimihenkilösopimuksen alueella kolmannes oli järjestäytymättömiä, kolmannes kuului Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon ja kolmasosa taas Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon. Viimeksi mainittujen liittojen työehtosopimukset olivat samansisältöiset. Kysymykseen paikallisradioiden toimihenkilöiden järjestäytymisasteesta todistaja lausui, että niistä toimihenkilöistä, jotka tekivät työtä pääyhtiöiden puolella, oli järjestäytynyt 80 prosenttia ja muilta osin lukumäärä oli pienempi. Toimittajat olivat kaikki järjestäytyneitä, mutta myyntimiehistä osa kuului myös Suomen Myyntimiesten Keskusjärjestöön. Kaikkiaan toimihenkilöistä hieman yli puolet oli järjestäytynyt joko Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon tai Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon.

Palkan määräsi tosiasiallisen työn kuvaus. Vähimmäispalkkatason taas ratkaisi tosiasiallisen työn sisältö.

Paikallisradiot olivat järjestäytyneet aatteellisesti Paikallisradioiden Liittoon. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolla ja Paikallisradioiden Liitolla ei ollut yhteistoimintaa. Suomen Sanomalehtimiesten Liitto ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto olivat keskustelleet erillisen sopimuksen tekemisestä.

Ilmoitusmyyjän ja myyntineuvottelijan työehtosopimuksen mukaisesta palkkaryhmittelystä todistaja lausui, että mainostuotteen myyntityö oli työehtosopimuksessa jaoteltu kahteen luokkaan tasolle 2. tai 3. Tasolle 2. luokiteltiin sellainen myyntiin liittyvä työ, joka oli passiivista ilmoitusten vastaanottamista. Tasolle 3. kuului vaativampi ilmoitustyö, joka käsitti ilmoitustilan myyntiä. Siihen liittyi usein ilmoituksen sisällön muotoilemista ja asiakkaiden kanssa yritettiin saada aikaan myyntisopimus. Ilmoitusmyyjät, myyntikonsulentit ja myyntineuvottelijat olivat tasolla 3. Heidän lähtötasonsa oli 3 A-ryhmä. Myyntipäälliköt olivat 4. tasolla. Työhön liittyi laajempaa myyntityötä.

Työehtosopimus oli koskenut alunperin nimenomaan lehdissä tai kirjapainoissa tapahtuvaa työskentelyä, jossa yhtenä tehtävänä oli ilmoitusten myynti.

Yritysten lukumäärä sinänsä ei vaikuttanut työehtosopimuksen soveltuvuuteen, vaan henkilömäärä. Paikallisradioiden palveluksessa oli useita kymmeniä myyntimiehiä, mutta ei kuitenkaan satoja.

Paikallisradioiden palveluksessa olevat myyntimiehet olivat järjestäytyneet Suomen Kirjatyöntekijäin Liittoon, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon ja Suomen Myyntimiesten Keskusjärjestöön. Osa heistä oli järjestäytynyt mainittuihin muihin liittoihin. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton työehtosopimukset olivat samansisältöisiä.

RAASTUVANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Raastuvanoikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausuntoa siitä, oliko paikallisradioiden palveluksessa olevien, ilmoitushankkijoina toimivien myyntineuvottelijoiden työhön sovellettava Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä tai jotain muuta työehtosopimusta.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitolle, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitolle ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafisille Toimihenkilöille tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Liitot ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Katsomme, että Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välillä solmittu työehtosopimus ei ole paikallisradioalalla TSL 17 §:ssä tarkoitettu työehtosopimus, jota tulisi yleissitovuuden perusteella soveltaa paikallisradioalan toimihenkilötehtävissä.

Tällä hetkellä paikallisradioalalla ei ole yleissitovina pidettäviä työehtosopimuksia. Toimittajien osalta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto, Suomen Paikallisradioliitto ja Suomen Sanomalehtimiesten Liitto ovat neuvotelleet yhteisen 1.5.1988 voimaantulleen paikallisradiotoimittajien työehtoja koskevan suosituksen, jolla ei ole työehtosopimuksen oikeusvaikutuksia.

Paikallisradiotoiminta alkoi Suomessa vasta vuonna 1985. Tällä hetkellä toimivia paikallisradioita on yli 60, joista 20 kuuluu jäsenenä Graafisen Teollisuuden Työnantajaliittoon. Toiminnan alkuvaiheessa eräät GTT:n jäsenyritykset olivat mukana perustamassa paikallisradioita. Ne joutuivat Suomen Työnantajien Keskusliiton sääntöjen 4 §:n ja Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton sääntöjen 3 §:n nojalla liittymään jäseniksi GTT:hen ja sitä kautta STK:hon myös paikallisradiotoiminnan osalta.

Graafisella alalla noudatetaan konttoritoimihenkilöihin soveltamisalaltaan kahta rinnakkaista työehtosopimusta, joista toinen on solmittu GTT:n ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton ja toinen GTT:n ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liiton/Graafiset Toimihenkilöt r.y:n välillä. Molempien työehtosopimusten soveltamisalamääräyksen 1 §:n 1 kohta on ollut jo ennen radiotoiminnan alkua seuraavan sisältöinen:

"Tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvat koulutuksestaan riippumatta Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton jäsenyritysten palveluksessa olevat toimihenkilöt, jotka työskentelevät kaupallishallinnollisissa konttori- ja toimistotehtävissä lukuunottamatta teknisiä ja välittömästi tuotantoon liittyviä tehtäviä tai toimituksellisia tehtäviä poikkeuksena kuitenkin kustannustoimittajat, jotka kuuluvat tämän sopimuksen piiriin."

Soveltamisalamääräyksen sisältö ja GTT:n säännöt ovat johtaneet siihen, että GTT:n jäsenyritykset ovat soveltaneet toimihenkilöihin joko GTT:n ja SKL/GT:n tai GTT:n ja STL:n välistä työehtosopimusta. Todettakoon, että GTT ei ole neuvotellut SKL/GT:n tai STL:n kanssa paikallisradioiden työehdoista eikä toimihenkilöjärjestöjen taholta ole myöskään esitetty valtakunnallisen paikallisradioita koskevan työehtosopimuksen solmimista. Kantamme mukaan GTT-SKL/GT:n ja GTT-STL:n työehtosopimusten soveltaminen perustuu GTT:n jäsenyyteen ja sitoo siten ainoastaan GTT:n jäsenyrityksiä eikä soveltaminen perustu työsopimuslain 17 §:n yleissitovuuteen.

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitolla ei ole edustavuutta neuvotella yleissitovasta työehtosopimuksesta, koska vain noin 1/3 paikallisradioyrityksistä kuuluu jäseninä GTT:hen. Arvioimme keräämiemme tietojen perusteella, että GTT:n jäsenyrityksissä työskentelee noin 1/3 paikallisradioalan toimihenkilöistä.

Oulun Kaiku ei ole GTT:n jäsen, minkä vuoksi se ei näkemyksemme mukaan ole yleissitovan työehtosopimuksen puuttuessa velvollinen noudattamaan GTT:n ja SKL/GT:n tai GTT:n ja STL:n välillä solmittuja konttoritoimihenkilösopimuksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Graafisen Teollisuuden Työnantajaliitto, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafiset Toimihenkilöt ovat edelle jäljennetyssä yksimielisessä lausunnossaan esittäneet, ettei paikallisradiotoimintaa harjoittavien yritysten palveluksessa olevien, ilmoitushankkijoina toimivien myyntineuvottelijoiden työhön voida työsopimuslain 17 §:n yleissitovuutta koskevan säännöksen nojalla soveltaa Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välistä työehtosopimusta eikä myöskään työnantajaliiton ja Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto/Graafisten Toimihenkilöiden välistä vastaavaa työehtosopimusta. Liittojen mielestä paikallisradioalalla ei ole toimihenkilöitä koskevaa yleissitovaa työehtosopimusta.

Kysymys siitä, mitä työehtosopimusta on työsopimuslain 17 §:n mukaan pidettävä alan yleiseksi katsottavana valtakunnallisena työehtosopimuksena, on työsopimuslain tulkintakysymys. Työsopimuslain sisällön tulkitseminen ei ole sellainen työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:ssä tarkoitettu asia, joka edellyttäisi erityistä työehtosopimusalojen tuntemusta. Tämän huomioon ottaen työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että sen tiedossa olevien seikkojen mukaan liittojen lausunnossa esitettyjä käsityksiä voidaan perustellusti pitää oikeina ja asianmukaisina.

Työtuomioistuimella ei ole lausuntoasiaa käsitellessään mahdollisuutta selvittää, saatettaisiinko mahdollisesti joidenkin muiden kuin edellä mainittujen liittojen välisiä työehtosopimuksia pitää puheena olevien ilmoitushankkijoiden työssä työsopimuslain 17 §:n mukaisena, yleissitovuuden nojalla sovellettavana työehtosopimuksena.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Rautiainen, Niskanen, Sulkunen ja Vertanen.

Lausunto oli yksimielinen.