Labor court dismisses claim for relocation costs where employee moved alone while parents remained in original home.

Virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevassa asiassa oli välittömässä neuvonpidossa saavutettu yksimielisyys. Valtio työnantajana ei ollut noudattanut välittömän neuvonpidon tulosta. Virkamiesyhdistyksen esittäessä työnantajalle neuvottelupyynnön vetoamatta välittömässä neuvonpidossa saavutettuun neuvottelutulokseen sen oli katsottava hyväksyneen, että asiassa edelleen neuvoteltiin pääsopimuksen mukaisessa järjestyksessä, kuten myös oli tapahtunut. Virkamiehen oikeutta vaatimiinsa korvauksiin ei siten ollut lopullisesti ratkaistu välittömässä neuvonpidossa.

Puolustuslaitoksen virkamies oli asunut vanhempiensa vakituisessa asuinpaikassa ja sieltä muuttanut yksin pysyvästi uudelle sijoituspaikkakunnalle. Palvelu ennen muuttoa tuona aikana ei ollut sellaista tilapäistä perheestä erossa asumista, että se valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen nojalla olisi oikeuttanut majoittumis- ja matkustamiskorvauksiin.

Kantaja Akava r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtiovarainministeriön ja toisaalta muun muassa Akavan kesken 22.8.1988 tehdyssä, 15.9.1988 voimaan tulleessa pääsopimuksessa valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. luku Neuvottelut soveltamis- ja tulkintakysymyksistä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Välitön neuvonpito

Virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden sattuessa on valtiota työnantajana edustavan viranomaisen ja toisaalta virkamiehen tai häntä edustavan luottamusmiehen pyrittävä välittömällä neuvonpidolla selvittämään erimielisyydet.

Mikäli asiaa ei saada 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvitetyksi, voidaan se siirtää neuvoteltavaksi 8-11 §:ssä määrätyssä järjestyksessä.

Virkamiesten luottamusmiesjärjestelmästä määrätään erillisellä sopimuksella.

8 § Paikallisneuvottelut

Neuvottelut, jotka on siirretty 7 §:n 2 momentin nojalla, käydään tehtävään määrätyn valtion viranomaisten ja asianomaisen virkamiesyhdistyksen kesken (paikallisneuvottelut).

9 § Keskusneuvottelut

Ellei paikallisneuvotteluissa päästä ratkaisuun, voi sopimukseen osallinen pääsopijajärjestö saattaa asian käsiteltäväksi neuvotteluissa, jotka käydään valtion neuvotteluviranomaisen ja pääsopijajärjestön kesken (keskusneuvottelut).

Riidan laadusta tai muista erityisistä syistä johtuen voi valtion neuvotteluviranomainen taikka sopimukseen osallinen pääsopijajärjestö saattaa virkaehtosopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevan erimielisyyden suoraan käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa.

10 § Määräajat paikallis- ja keskusneuvotteluissa

Vaatimus keskusneuvottelujen käymisestä on puhevallan menettämisen uhalla tehtävä kolmen kuukauden kuluessa paikallisneuvottelujen päättymisestä.

Paikallisneuvottelut on aloitettava kahden viikon ja keskusneuvottelut kolmen viikon kuluessa siitä, kun vastapuolelle on jätetty kirjallinen vaatimus, jossa neuvottelujen kohteeksi tulevat asiat on ilmoitettu, elleivät osapuolet sovi neuvottelujen aloittamisesta myöhemmin.

Paikallis- ja keskusneuvottelut tulee saattaa päätökseen ilman aiheetonta viivytystä.

11 § Neuvottelujen päättäminen ja pöytäkirja

Neuvottelut katsotaan päättyneiksi sinä päivänä, jona neuvotteluosapuolet ovat yhteisesti niin todenneet, tai kun jokin neuvotteluosapuolista on kirjallisesti ilmoittanut katsovansa neuvottelut omalta osaltaan päättyneiksi.

Paikallis- ja keskusneuvotteluista pidetään pöytäkirjaa, joka tarkastetaan neuvotteluosapuolten sopimalla tavalla ilman aiheetonta viivytystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtiovarainministeriön ja toisaalta muun muassa Akavan kesken 17.4.1986 tehdyssä virkaehtosopimuksessa valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §.

Siirtymisvelvollisuuteen perustuvalla siirrolla tarkoitetaan viranomaisten toimesta tapahtuvaa siirtoa, jolla virkamies valtion viran tai pysyväisen toimen haltijain nimittämiskirjoista sekä heidän oikeudestaan pysyä virassaan tai toimessaan annetun lain (202/26), viran tai toimen haltijain oikeuksista ja velvollisuuksista, kun virka tai toimi lakkautetaan, annetun lain (181/31) tai asianomaisella hallinnonalalla voimassa olevien siirtymävelvollisuutta koskevien säännösten mukaisesti siirretään tai komennetaan pysyvästi toiselle paikkakunnalle. Virkamiehen perheenjäsenellä tarkoitetaan virkamiehen aviopuolisoa, hänen tai hänen aviopuolisonsa vajaavaltaista lasta, kasvatti- tai ottolasta tai hänen tai hänen aviopuolisonsa vanhempia, jotka asuvat samassa taloudessa virkamiehen kanssa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §. Majoittumiskorvaus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Akava on työtuomioistuimessa lausunut, että yliluutnantti Veli-Matti Rintala oli palvellut Savon prikaatissa Mikkelissä. Hänet oli 27.3.1987 päätetty siirtää seuraavan elokuun 1 päivästä lukien päällystöopistoon Lappeenrantaan. Oltuaan 27.7. - 25.9.1987 välisen ajan panssarintorjuntaupseerikurssilla panssarikoulussa Hattulassa Rintala oli ilmoittautunut päällystöopiston johtajalle 28.9.1987.

Rintala oli ilmoittanut muuttaneensa kesällä 1987 asumaan Leppävirralle vanhempiensa luokse. Syyksi muuttoonsa Rintala oli ilmoittanut, että hänen eläkkeellä olevat vanhempansa tarvitsivat sairauksiensa vuoksi Rintalan apua koti- ja kesämökkitöissä. Kun Rintalalle ei ollut voitu tarjota Lappeenrannasta tyydyttävää asuntoa, hän oli jäänyt kirjoille Leppävirralle siihen saakka, kunnes hänen veljensä oli kesällä 1988 muuttanut vanhempien luokse.

Päällystöopisto oli hyväksynyt Rintalalle maksettavaksi valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 10 §:n mukaisia perheestään erillään asuvalle perheelliselle virkamiehelle suoritettavia korvauksia.

Asiasta oli käyty pääsopimuksen edellyttämä välitön neuvonpito 24.10.1988 ja saavutettu siitä yksimielisyys. Asia oli näin käsitelty loppuun eikä kysymyksestä voitu enää neuvotella muilla tasoilla. Työnantaja ei viranomaisena voinut yksipuolisesti muuttaa neuvottelutulosta eikä mitätöidä neuvottelutulosta ryhtymällä perimään takaisin neuvottelutuloksen mukaisia korvauksia. Asiasta oli käyty pääesikunnan ja Upseeriliiton välillä paikallisneuvottelu 14.12.1988 ja siinä päädytty erimielisyyteen riita-asiassa. Myöskin valtiovarainministeriön ja Akavan välisissä 22.3.1989 käydyissä keskusneuvotteluissa olivat osapuolet jääneet asiasta erimielisiksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että pääsopimuksen 3 §:n nojalla 24.10.1988 käydyssä välittömässä neuvonpidossa saavutettu neuvottelutulos sisälsi lopullisen ratkaisun asiassa, joka koskee yliluutnantti Veli-Matti Rintalan oikeutta saada korvauksia valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 10 §:n 3 momentin nojalla.

Siltä varalta, että paikallisen neuvonpidon mukainen neuvottelutulos ei tarkastustoimiston kannanoton vuoksi olisi sitova, Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että yliluutnantti Veli-Matti Rintalalla on oikeus saada valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 10 §:n 3 momentin mukaiset korvaukset siltä kysymyksessä olevalta ajalta, jonka hän on ollut kirjoilla Leppävirralla.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, ettei pääsopimuksen 7 §:ssä tarkoitetun välittömän neuvonpidon lopputulos sitonut valtiota, vaan asia voitiin siitä huolimatta siirtää neuvoteltavaksi pääsopimuksen 8-11 §:ssä määrätyssä järjestyksessä. Paikallisneuvottelu oli 14.12.1988 sitä paitsi käyty Upseeriliiton pyynnöstä. Vaatimus siitä, että paikallisen neuvonpidon lopputulos sisältäisi lopullisen ratkaisun asiassa, tulisi siis hylätä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen hylkäämistä.

AKAVAN VASTASELITYS

Akava on lausunut, että valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehty virkaehtosopimus muodosti yhden kokonaisuuden niin kuin mikä tahansa sopimus. Virkaehtosopimuksen 3 §:ssä oli määritelty perheellinen-käsitteen sisältö sopimuksessa. Puolustusministeriön tarkastustoimiston kanta oli ollut tiedossa käytäessä 24.10.1988 välitöntä neuvonpitoa.

Mitä neuvottelujen käyntiin tuli, niin Upseeriliitto oli pyytänyt paikallisneuvottelun käymistä siitä syystä, ettei paikallisen neuvonpidon tulosta ollut työnantajapuolella hyväksytty, vaan Rintalalle maksettuja korvauksia oli alettu periä takaisin. Työnantaja oli esittänyt normaalin neuvottelupyynnön laatimista, jotta olisi päästy asiassa eteenpäin.

Henkikirjoittajan antaman todistuksen mukaan Rintalan muuttopäivä Mikkelistä oli 3.8.1988. Puolustusvoimain Mikkelin rakennustoimistosta saadun selvityksen mukaan Rintalan asunto Mikkelissä oli ollut tyhjä 1.8.1988, joten muutto oli tapahtunut jo ennen tuota päivää.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Päällystöopisto on suorittanut yliluutnantti Veli-Matti Rintalalle valtion virkamiesten muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 3 §:n 1 momentin ja 10 §:n 3 momentin perusteella 1.10.1987 ja 29.2.1988 väliseltä ajalta perheelliselle virkamiehelle suoritettavaa majoittumiskorvausta ja matkustamiskustannusten korvausta.

Puolustusministeriön keskusosaston tarkastustoimisto on 24.8.1988 toimittamassaan tarkastuksessa katsonut, ettei Rintalalla ollut oikeutta sanottujen korvausten saamiseen, koska Rintalan Leppävirralla asuvat vanhemmat eivät olleet asuneet hänen taloudessaan ennen Rintalan siirtoa päällystöopistoon. Päällystöopisto on velvoitettu ryhtymään toimenpiteisiin virheellisesti maksetun korvauksen takaisin perimiseksi. Upseeriliiton Lappeenrannan osasto on pyytänyt päällystöopistolta pääsopimuksen 3 §:n mukaista välitöntä neuvonpitoa Rintalan ja tarkastustoimiston välillä syntyneen erimielisyyden ratkaisemiseksi. Välittömässä neuvonpidossa 24.10.1988 osapuolet ovat olleet yksimielisiä siitä, että Rintala on oikeutettu hänelle maksettuihin korvauksiin.

Kun Rintalalle ei ole välittömän neuvonpidon tuloksesta huolimatta maksettu korvauksia, on Upseeriliitto pyytänyt 16.11.1988 pääesikunnalta pääsopimuksen mukaisen paikallisneuvottelun käymistä erimielisyyskysymyksestä. Paikallisneuvottelussa pääesikunnan edustajat ovat katsoneet, ettei Rintalalla ollut oikeutta vaadittuihin perheelliselle virkamiehelle suoritettaviin korvauksiin. Valtiovarainministeriön ja Akavan välillä käydyssä keskusneuvottelussa on myös päädytty erimielisyyteen riitakysymyksestä.

Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 7 §:n nojalla virkaehtosopimuksen tulkintaa koskevan erimielisyyden sattuessa on valtiota työnantajana edustavan viranomaisen ja toisaalta virkamiehen tai häntä edustavan luottamusmiehen pyrittävä välittömällä neuvonpidolla selvittämään erimielisyydet. Mikäli asiaa ei saada tällä tavalla selvitetyksi, voidaan se siirtää neuvoteltavaksi pääsopimuksen 8 - 11 §:ssä määrätyssä järjestyksessä.

Asiassa on ensin kysymys siitä, sitooko päällystöopiston ja Upseeriliiton Lappeenrannan osaston 24.10.1988 käymässä välittömässä neuvonpidossa saavuttama yksimielinen neuvottelutulos asianosaisia, jotka ovat ottaneet asian uudelleen erimielisyysneuvottelujen kohteeksi. Akavan kanta lähtee siitä, että pääsopimuksen tarkoittama välitön neuvonpito muodostaa osan siitä neuvottelumenettelystä, josta virkaehtosopimuksen sopijapuolet ovat sopineet tulkintaerimielisyyksien ratkaisemiseksi. Sen mukaan asianmukaisessa järjestyksessä syntynyt sovinto välittömässä neuvonpidossa sitoo sopijapuolia. Valtiovarainministeriön kanta taas lähtee siitä, ettei työpaikkakohtainen neuvonpito kuulu varsinaiseen neuvottelumenettelyyn.

Osapuolet eivät ole esittäneet työtuomioistuimessa näyttöä pääsopimuksen sopijapuolten tarkoituksesta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että paikallisneuvotteluissa ja keskusneuvotteluissa saavutettu yksimielinen neuvottelutulos sitoo paitsi neuvotteluosapuolia, myös näiden ala- ja yläpuolella olevia jäseniä, mikäli sovintoa yleisten sääntöjen mukaan voidaan pitää pätevänä ja sopimuksen tulkinnan kannalta järkevänä tai tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Työtuomioistuin on muun muassa tuomiossaan n:o 74/1982 todennut neuvottelutuloksen sitovuuden keskusneuvottelujen osalta. Välittömän neuvonpidon sitovuudesta on oikeuskirjallisuudessa sensijaan esitetty erilaisia näkemyksiä.

Saavutetusta neuvottelutuloksesta huolimatta asianosaiset voivat yhdessä ottaa asian uudelleen neuvottelun kohteeksi. Tämä on todettu myös työtuomioistuimen tuomiossa n:o 5/1976, jossa työtuomioistuin on katsonut, ettei paikallisneuvottelussa saavutettu yksimielisyys estänyt neuvotteluosapuolia ottamasta asiaa yhteisestä sopimuksesta uutena pidetyn selvityksen vuoksi uudelleen paikallisneuvotteluun. Vastaavalla tavalla asiaa on työtuomioistuimen mielestä tulkittava myös välittömän neuvonpidon osalta siinäkin tapauksessa, että välittömässä neuvonpidossa saavutetun neuvottelutuloksen muutoin katsottaisiin sitovan asianosaisia.

Asian saattaminen uudelleen neuvoteltavaksi Upseeriliiton ja pääesikunnan välillä on johtunut siitä, ettei valtio työnantajana ollut noudattanut paikallisen neuvonpidon tulosta. Upseeriliiton esittäessä neuvottelupyynnön pääesikunnalle vetoamatta välittömässä neuvonpidossa saavutettuun neuvottelutulokseen sen on kuitenkin katsottava hyväksyneen, että asiasta edelleen neuvotellaan pääsopimuksen mukaisessa järjestyksessä, kuten myös on tapahtunut. Rintalan oikeutta vaatimiinsa korvauksiin ei siten ole lopullisesti ratkaistu 24.10.1988 pidetyssä välittömässä neuvonpidossa.

Tutkiessaan erimielisyyskysymyksen työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että yliluutnantti Rintala on siirretty 27.3.1987 tehdyllä päätöksellä Mikkelistä päällystöopistoon Lappeenrantaan 1.8.1987 lukien. Rintala on ollut panssarintorjuntaupseerikurssilla Hattulassa 27.7.1987 alkaen päällystöopistoon siirtymiseensä saakka.

Rintala, joka on asunut ja ollut kirjoilla perheettömänä Mikkelissä, on muuttanut 3.8.1987 Leppävirralle huolehtiakseen perheenjäseninään sairaista isästään ja äidistään.

Kysymys on siitä, onko Rintalaa hänen siirtyessään päällystöopistoon pidettävä sellaisena perheellisenä virkamiehenä, jolle muuttokustannusten korvaamisesta tehdyn virkaehtosopimuksen 10 §:n 3 momentin nojalla on ollut maksettava majoittumiskorvausta ja matkustamiskustannusten korvausta.

Asianosaiset eivät ole esittäneet selvitystä, mitä sopijaosapuolet ovat tarkoittaneet kyseisestä määräyksestä sopiessaan. Muun selvityksen puuttuessa asia on ratkaistava tukeutuen määräyksen sanamuotoon.

Sopimuksen 10 §:ssä on sovittu niistä periaatteista, joiden mukaan maksetaan majoittumiskorvausta ylimääräisistä kustannuksista, joita aiheutuu kahdella paikkakunnalla asumisesta joko sen vuoksi, että muutto uudelle sijoittumispaikkakunnalle on tapahtunut ennen varsinaista siirtymisajankohtaa (1 momentti) tai varsinaisen siirtymisajankohdan jälkeen (2 momentti). Tällöin suoritetaan majoittumiskorvausta niistä kustannuksista, jotka virkamiehelle aiheutuvat tilapäisestä asumisesta alkuperäisellä tai uudella sijoituspaikkakunnalla. Saman pykälän 3 momentissa on määrätty, miten perheelliselle virkamiehelle suoritetaan korvausta 1 ja 2 momentissa mainituissa tapauksissa.

Muuttokustannusten korvaussopimuksen 10 §:n 3 momentti koskee sanamuotonsa mukaan niitä tapauksia, joissa perheellinen virkamies tilapäisesti asuu erossa perheestään joko sen vuoksi, että joutuu perheen jo muutettua uudelle sijoituspaikkakunnalle työskentelemään alkuperäisellä sijoituspaikkakunnallaan, tai sen vuoksi, että perhe vielä asuu alkuperäisellä sijoituspaikkakunnalla ja virkamies työskentelee uudella sijoituspaikkakunnalla. Rintala on asunut vanhempiensa vakituisessa asuinpaikassa Leppävirralla, josta hän on myöhemmin muuttanut yksin pysyvästi uudelle sijoituspaikkakunnalle. Palvelu tuona aikana päällystöopistossa Lappeenrannassa ei työtuomioistuimen mielestä ole ollut sellaista tilapäistä perheestä erossa asumista, jota sopimuksen 10 §:ssä tarkoitetaan. Rintalalla ei sen vuoksi ole kyseisen sopimusmääräyksen perusteella oikeutta vaatimiinsa korvauksiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian tulkinnanvaraisuuteen nähden valtiovarainministeriö saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Virtanen, Juurinen, Pohja ja Mäenpää.

Tuomio oli yksimielinen.