Employer termination during vacation without employee fault preserves right to return pay under collective agreement.

Mikäli työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut työsopimuksen päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, ei työntekijä työehtosopimuksen mukaan tästä syystä johtuen menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan.

Sairautta ei katsottu määräyksessä tarkoitetuksi muuksi kuin työntekijästä johtuvaksi syyksi. Työntekijä menetti näin ollen oikeutensa lomaltapaluurahaan kun työnantaja oli työntekijän sairauden vuoksi irtisanonut työsuhteen niin, että se päättyi työntekijän vuosiloman aikana. (Ään.)

Kantaja Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva r.y. Vastaaja Tekstiiliteollisuusliitto r.y. Kuultava Tammerkosken Teollisuus Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen kesken 15.4.1988 allekirjoitetussa tekstiiliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

23 §.

Vuosiloma

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaltapaluuraha

2.

a) Vuosilomalta työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan. Vuosilomapalkalla tarkoitetaan tässä sitä vuosilomapalkkaa, johon työntekijä palvelussuhteensa perusteella on vuosilomalain mukaan oikeutettu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaltapaluurahan ennakko

b) Lomaltapaluurahasta 1/3 suoritetaan ennakkona vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Tätä osaa eivät koske jäljempänä olevat lomaltapaluurahan saamista koskevat edellytykset lomaltapaluun osalta. Lomaltapaluurahan ennakkoa koskevia määräyksiä ei sovelleta 24 päivää ylittävään loman osaan.

Lomaltapaluurahan edellytykset

c) Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

d) Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut työstä poissa työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 5 momentissa mainitun syyn takia.

Työntekijän työstä poissaolo hoitovapaan vuoksi rinnastetaan tilanteisiin, joissa työntekijä on poissa työnantajan suostumuksella. Edellytyksenä lomaltapaluurahan maksamiselle on, että työntekijä palaa työhön hoitovapaalta työsopimuslain 34 b §:n tarkoittaman ilmoituksen tai siihen myöhemmin perustellusta syystä tehdyn muutoksen mukaisesti. Osapuolet suosittelevat kokonaissuunnitelman laatimista vanhempainloman ja hoitovapaan käyttämisestä keskusjärjestöjen yhteisesti laatimalla lomakkeella.

Mikäli työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön, työntekijä ei tästä syystä johtuen menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan.

Mikäli työnantaja irtisanoo työntekijän muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä siten, että työsuhde päättyy kesälomakautena (2.5.-30.9.) ennen kuin lomaltapaluurahan ennakko on työntekijälle maksettu, suoritetaan se hänelle lopputilin yhteydessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on lausunut, että Tekstiiliteollisuusliiton jäsenyritys Tammerkosken Teollisuus Oy oli 23.5.1989 antanut työntekijälleen Erkki Kalevi Kukkoselle ilmoituksen siitä, että Kukkosen työsuhde irtisanottiin päättymään 23.7.1989. Ilmoitusta oli perusteltu sillä, että lääkärintodistuksen perusteella Kukkonen oli terveydentilansa puolesta tehtaalla tarjolla olevaan työhön sopimaton.

Kukkonen oli toiminut vuodesta 1985 lähtien yhtiössä trasselityöntekijänä ja ennen sitä viisi vuotta samassa työssä eräällä toisella työpaikalla. Trasselin teko oli lähinnä paalausta, jossa työntekijä joutui jatkuvasti kyykistelemään ja tekemään työtä polvillaan.

Kukkosella oli ollut maaliskuun alusta 1989 lähtien särkyä vasemmassa polvessa. Hän oli yrittänyt olla välillä työssä, mutta hän ei ollut pystynyt siihen. Hän oli ollut sairaslomalla tästä syytä vuonna 1989 seuraavat jaksot:

29.3. - 19.4., 26.4. - 10.5., 11.5. - 16.5., 25.5. - 30.5., 31.5. - 7.6., 8.6. - 18.6. ja sen jälkeen 16.7.1989 saakka. Lääkärinlausunnossa oli todettu, että Kukkonen ei menestynyt polvia rasittavassa työssä.

Kukkonen ei ollut halunnut riitauttaa irtisanomista, koska lääkäri oli kieltänyt kyykistelyn ja liian liikkumisen. Tuossa vaiheessa ei ollut ollut puhetta lomaltapaluurahasta.

Kukkosen työsuhde oli päättynyt vuosiloman aikana, joka oli määrätty 3.7. - 29.7.1989 väliseksi ajaksi. Työnantaja oli suorittanut yhden kolmasosan lomaltapaluurahasta vuosilomalle lähdettäessä. Lopputilin yhteydessä oli selvinnyt, ettei työnantaja ollut suorittanut lomaltapaluurahan loppuosaa. Kukkosella ei ollut ollut mahdollisuutta neuvotella asiasta pääluottamusmiehen kanssa heinäkuussa 1989, koska tuolloin oli ollut loma-aika. Tämän vuoksi hän oli kääntynyt työntekijäliiton puoleen. Elokuun alkupäivinä 1989 työntekijäliiton palkkasihteeri oli ottanut yhteyttä yhtiön pääluottamusmieheen, joka puolestaan oli ollut yhteydessä työnantajaan. Tällöin oli käynyt selville, että työnantaja oli tulkinnut työehtosopimusta siten, ettei työnantajan tarvinnut suorittaa lomaltapaluurahan loppuosaa.

Liittojen välillä asiassa käydyissä neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen.

Sopimusmääräyksen tarkoitus oli selvästi ollut taata lomaltapaluuraha sellaiselle työntekijälle, jonka työsuhteen päättyminen loman aikana ei ollut aiheutunut hänen omasta syystään. Toisaalta oli lomaltapaluurahan ulkopuolelle ilmeisesti haluttu sulkea sellaiset työntekijät, joiden voitiin itse katsoa aiheuttaneen työsuhteen päättämisen moitittavalla käyttäytymisellä. Käsitteellä "työntekijästä johtuva syy" oli syyksiluettavuuteen viittaava sisältö. Kieliopillisestikin oli katsottava, ettei sairaus ollut ihmisestä itsestään johtuva tila, ellei hän ollut aiheuttanut sitä tahallisesti tai ainakin tuottamuksellisesti.

Työnantaja oli irtisanonut Kukkosen hänen sairautensa perusteella ilmeisesti sen vuoksi, että työnantaja oli katsonut Kukkosen työkyvyn heikentyneen olennaisesti ja pysyvästi työsopimuslain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällaisessa tilanteessa yhtiön menettely sen evätessä lomaltapaluurahan ei ollut hyväksyttävää. Selvää joka tapauksessa oli, ettei polvivamma voinut olla Kukkosesta itsestään johtuva syy. Sopimusmääräyksen tarkoitus oli siinä määrin ilmeinen, että työnantajaliitto antaessaan yhtiölle tulkintaohjeen oli laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva on vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaisi Tammerkosken Teollisuus Oy:n irtisanoneen Kukkosen työsuhteen työehtosopimuksen 23 §:n d)-kohdan 3 kappaleessa tarkoitetusta muusta kuin Kukkosesta johtuvasta syystä ja velvoittaisi Tammerkosken Teollisuus Oy:n suorittamaan Kukkoselle lomaltapaluurahan loppuosaa vastaavana määränä 2 037,78 markkaa 16 prosentin korkoineen 23.7.1989 lukien. Lisäksi liitto on vaatinut Tekstiiliteollisuusliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Tekstiiliteollisuusliitto on lausunut, että Tekstiiliteollisuusliiton jäsenyritys Tammerkosken Teollisuus Oy oli perustanut kantansa, jonka mukaan kysymyksessä olevassa sopimuskohdassa tarkoitettiin taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvia irtisanomisia, Tekstiiliteollisuusliitosta saamaansa ohjeeseen. Tekstiiliteollisuusliitto puolestaan oli varmistanut oman tulkintansa keskusliitoltaan. Kysymyksessä oleva sopimuskohta oli nimittäin alkujaan keskusliittojen sopima.

Työnantajapuolen näkemys siitä, että sopimuskohdassa oli tarkoitettu vuosiloman yhteyteen osuvia taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvia irtisanomistilanteita, perustui siihen, että irtisanomisperusteet oli perinteisesti jaettu individuaali- ja kollektiiviperusteisiin. Työsuhdeturva- ja työelämäuudistusten yhteydessä tällainen irtisanomisperusteiden jako oli tullut entistä selkeämmin vahvistetuksi.

Työntekijäliiton kannan mukaan työntekijästä johtuvalla syyllä olisi syyksi luettavuuteen viittaava sisältö. Työnantajapuolen mukaan asia ei ollut näin, eikä sopimusmääräystä työehtosopimukseen otettaessa ollut sitä tarkoitettu. Määräys koski taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvia joukkoirtisanomisia, jotka osuivat vuosilomien yhteyteen. Tekstiiliteollisuudessa tällaiset irtisanomiset olivat olleet 1970 - 80 lukujen vaihteessa, jolloin sopimusmääräyksestä oli sovittu, erittäin yleisiä. Alan työntekijämäärä oli vähentynyt tällöin useilla tuhansilla.

Työnantajapuolen kannan oikeellisuutta tuki myös kysymyksessä olevaa määräystä välittömästi seuraava sopimuskohta.

Mikäli sopijapuolten tarkoituksena olisi ollut esimerkiksi se, että sairauden ollessa irtisanomisen peruste työntekijä ei menettäisi lomaltapaluurahaa, olisi siitä nimenomaan sovittu. Se kävi ilmi muun muassa siitä, että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvän osalta oli todettu, että tällaiselle henkilölle lomaltapaluuraha maksettiin. Kukkosen sairaus oli ollut työntekijästä johtuva syy irtisanomiselle. Tällä ei luonnollisestikaan tarkoitettu syyksiluettavuutta. Koska irtisanomisen peruste oli ollut individuaalinen eikä kollektiivinen, työnantajapuoli katsoi, ettei Kukkosella ollut työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta lomaltapaluurahan loppuosaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Tekstiiliteollisuusliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Teva 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.

KUULTAVAN LAUSUMA

Tammerkosken Teollisuus Oy on asiassa kuultuna yhtynyt työnantajaliiton vastineeseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tammerkosken Teollisuus Oy on 23.5.1989 irtisanonut Erkki Kalevi Kukkosen työsuhteen hänen sairautensa vuoksi. Kukkosen työsopimus on päättynyt hänen vuosilomansa aikana 23.7.1989. Yhtiö on kieltäytynyt suorittamasta Kukkoselle lomaltapaluurahan jälkimmäistä osaa työehtosopimuksen 23 §:n 2 c) kohdan 1 kappaleen määräyksen perusteella. Määräyksen mukaan lomaltapaluurahan jälkimmäisen osan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä. Kukkosen työsuhteen päätyttyä vuosiloman aikana ei tämä edellytys yhtiön mielestä ole täyttynyt.

Kanteen mukaan taas tällaisessa tilanteessa olisi sovellettava työehtosopimuksen 23 §:n 2 kohdan d) kappaleen määräystä. Sen mukaan työntekijä ei menetä oikeuttaan lomaltapaluurahaan, mikäli työnantaja on muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuosiloman aikana siten, että työntekijä on työsuhteen päättymisen vuoksi estynyt palaamasta vuosilomaltaan työhön. Sairaus ei ole määräyksessä tarkoitettu työntekijästä johtuva syy.

Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto Tevan ilmoituksen mukaan viimeksi mainittu määräys on peräisin Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n ja Suomen Työnantajain Keskusliitto STK:n välisen, 6.6.1978 allekirjoitetun irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta. Määräys on sellaisenaan otettu vuonna 1980 solmittuun tekstiiliteollisuuden työehtosopimukseen.

Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n neuvotteluedustajana vuonna 1978 allekirjoitettua yleissopimusta solmittaessa toiminut silloinen keskusjärjestön työehtoasiainsihteeri on todistajana työtuomioistuimessa sopimusneuvotteluja kuvatessaan kertonut pyrityn siihen, että työnantaja ei voisi vapautua lomaltapaluurahan maksamisesta irtisanoessaan työntekijän työsuhteen päättymään vuosiloman aikana tarkoituksella kiertää lomaltapaluurahan suorittamisvelvollisuutta. Sairautta irtisanomisen syynä ei hänen lausumansa mukaan keskusjärjestöneuvotteluissa ole otettu esille.

Irtisanomissuojaa kehitettäessä lainsäädännössä ja keskusjärjestöjen ja liittojen välisissä sopimuksissa irtisanomisperusteet on ryhmitelty taloudellisiin ja tuotannollisiin sekä työntekijästä johtuviin syihin. Esimerkiksi 22.2.1966 allekirjoitetun keskusjärjestöjen välisen irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeessa on lausuttu, että kollektiivisella suojalla tarkoitetaan sellaisia työsuhteen katkaisemistapauksia varten asetettuja rajoituksia, joissa työnantajan palveluksessa olevien työntekijäin lukumäärää on tarkoitus vähentää. Individuaalisella suojalla eli yksilösuojalla tarkoitetaan sitä vastoin irtisanomisoikeuden rajoituksia sellaisissa tapauksissa, joissa työnantaja katkaisee työsuhteen työntekijästä itsestään riippuvan syyn perusteella.

Keskusjärjestöt ovat 6.6.1978 sopineet yleissopimuksella irtisanomisen ja lomautuksen perusteista. Sopimuksen tarkoituksena on ollut sen johtolauseen mukaan ottaa huomioon muun muassa taloudellisista ja tuotannollisista syistä tapahtuneiden yritysten työntekijämäärien supistamisen työntekijöiden sosiaaliselle turvallisuudelle aiheuttama epävarmuus.

Yleissopimuksen 4 §:ssä on säilytetty edelleen jako kollektiivisiin ja individuaalisiin irtisanomisperusteisiin. Erityisen painavina irtisanomisperusteina määräyksen mukaan pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään toisaalta myös syitä, joiden perusteella työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten muun muassa töiden laiminlyömistä ja muita esimerkinomaisesti lueteltuja työntekijän tuottamuksellisesta tai tahallisesta menettelystä johtuvia syitä.

Työtuomioistuimen mielestä esimerkkiluettelon perusteella ei näytä olevan mahdollista tehdä kovinkaan pitkälle meneviä päätelmiä työntekijästä itsestään riippuvan syyn käsitteestä. Jos työsuhteen päättämisen perusteet joudutaan jakamaan kahteen ryhmään, työntekijän sairaus ei voi kuulua taloudellisten ja tuotannollisten syiden joukkoon. Työsopimuslain 43 §:n mukaan työsopimuksen purkaminen voi lainkohdassa tarkoitettujen muiden edellytysten täyttyessä perustua muun muassa siihen, että työntekijä on jatkuvasta syystä kykenemätön työhön, mikä seikka voi johtua luonnollisesti myös sairaudesta.

Lomaltapaluurahaa koskeva, tekstiiliteollisuuden työehtosopimukseen sittemmin otettu riidanalainen määräys on edellä selostetuin tavoin otettu suoraan keskusjärjestöjen välisen, vuonna 1978 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta. Kun tuolloin vallinneen käsityksen mukaan työntekijästä johtuvalla syyllä irtisanomisen yhteydessä on näytetty yleisesti tarkoitetun taloudellisen ja tuotannollisen syyn vastakohtaa, lähtökohtana täytyy työtuomioistuimen mielestä pitää sitä, että allekirjoituspöytäkirjassa käytetty ilmaisu on käsitettävä samalla tavalla. Kantajaliitto ei ole näyttänyt, kuten sen näissä oloissa olisi pitänyt, että allekirjoituspöytäkirjassa työntekijästä johtuvan syyn käsitteelle olisi tarkoitettu antaa suppeampi sisältö. Asiassa ei ole liioin näytetty, että puheena olevaa määräystä olisi joidenkin keskusjärjestön alaisten liittojen välisissä työehtosopimussuhteissa sovellettu kantajaliiton väittämin tavoin.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on alunperin ollut asianosaisliittojen välisen sopimuksen mukaan, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna aikana ja palaa työhön heti vuosilomansa päätyttyä, johon on rinnastettu sellaiset tilanteet, joissa töihin palaaminen on estynyt hyväksyttäväksi katsotusta syystä. Myöhemmin on oikeutta lomaltapaluurahaan laajennettu. Lomaltapaluurahaa on ryhdytty maksamaan myös lomakorvauksen yhteydessä eräissä tilanteissa ja myös eläkkeelle siirtyville varsin laajasti. Puheena olevaa määräystä ei kuitenkaan ole muutettu toisensisältöiseksi.

Esitetyillä perusteilla työtuomioistuimen mielestä asiassa on jäänyt näyttämättä, että riidanalaista määräystä olisi sovellettava kanteessa vaadituin tavoin ja että Kukkosella olisi oikeus hänelle vaadittuun lomaltapaluurahan osaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saavat Tekstiiliteollisuusliitto ja Tammerkosken Teollisuus Oy pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Rautiainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä olevan jäsen S u l k u s e n lausunto, johon jäsen K u i v a n e n yhtyi:

Sopimusmääräyksen sanamuoto sellaisenaan puoltaa tulkintaa, jonka mukaan sairautta sinänsä ei voida pitää työntekijästä johtuvana syynä.

Todistajana kuullun Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK:n neuvotteluedustajan mukaan neuvoteltaessa vuonna 1978 keskusjärjestöjen välillä vuonna 1966 solmitun irtisanomissuojaa koskevan yleissopimuksen uudistamisesta sairautta irtisanomisen perusteena ei nimenomaan otettu esille. Asiassa esitetty muukin selvitys huomioon ottaen on ilmeistä, että tulkinnanalaisen sopimusmääräyksen teksti on Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvottelijoiden laatima. Teksti on sellaisenaan otettu asianosaisliittojen välisen työehtosopimuksen osaksi sen sisältöön erikseen puuttumatta.

Näin ollen vastaajaliiton asiana on näyttää, että sopimusmääräykselle olisi tarkoitettu antaa toisenlainen sisältö.

Vastaajaliitto on Suomen Työnantajain Keskusliitolta varmistamansa tulkinnan mukaisesti katsonut kysymyksessä olevalla sopimusmääräyksellä tarkoitetun taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin perustuvia irtisanomisia. Liitto on perustellut kantaansa myös sillä, että irtisanomisperusteet on perinteisesti jaettu individuaali- ja kollektiiviperusteisiin. Vastaajaliiton selityksen mukaan työnantajapuolen näkemystä sopimusmääräyksen tarkoituksesta tukee määräystä välittömästi seuraava sopimuskohta, joka määrää lomaltapaluurahan ennakon maksuajankohdasta niissä tapauksissa, joissa työntekijän työsuhde päättyy kesälomakautena työnantajan irtisanottua työsopimuksen muista kuin työntekijästä johtuvista syistä.

Keskusjärjestöjen välillä vuonna 1966 solmittu irtisanomissuojasopimus kieltää työnantajaa irtisanomasta tai lomauttamasta yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta, jollaisina sopimuksen 3 §:n 2 kappaleen mukaan pidetään muun muassa sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden vuoksi yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Lisäksi sopimuksen 5 § määrää menettelytavoista, joita on noudatettava silloin, kun kysymys on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvasta työvoiman vähentämisestä. Muina perusteina samassa sopimuskohdassa mainitaan muun muassa työntekijästä itsestään johtuvat syyt, ja tällaisina mainitut esimerkit viittaavat työntekijän käyttäytymiseen.

Vuoden 1970 työsopimuslain 37 § rakentuu irtisanomisperusteiden osalta edellä mainitun Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksen periaatteille muun muassa siinä, että sen 2 momentissa luetellaan joukko perusteita, joita ei ainakaan voida pitää 1 momentissa tarkoitettuina erityisen painavina, työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavina syinä. Tällaisena perusteena mainitaan siinä mainituin edellytyksin muun muassa työntekijän sairaus. Tuotannollisista tai taloudellisista syistä säännös mainitsee vai työn tilapäisen vähentymisen työntekijän lomauttamiseen oikeuttavana perusteena, mutta oikeuskäytännössä tällaiset perusteet on edelleen eräin reunaehdoin tunnustettu irtisanomiseen oikeuttaviksi (Ks. Tiitinen: Työsopimuksen irtisanomisperusteiden ryhmittelystä ja sen vaikutuksista, Defensor Legis 1990, s. 33). Sen sijaan säännös ei sinänsä, kuten ei myöskään vuoden 1966 yleissopimuksen teksti, puolla vastaajaliiton tulkintaa työsuhdeturvan kaksijakoisuudesta.

Edellä mainituilla perusteilla hyväksyn kanteessa esitetyn vahvistusvaatimuksen ja velvoitan Tammerkosken Teollisuus Oy:n suorittamaan Kukkoselle lomaltapaluurahan loppuosaa vastaavana määränä 2 037 markkaa 78 penniä 16 prosentin korkoineen 23.7.1989 lukien.

Sen sijaan sopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään asiassa esitetyn hyvityssakkovaatimuksen.

Tekstiiliteollisuusliiton ja Tammerkosken Teollisuus Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.