Union fined for strike-related duties breach; employer not liable for non-striker pay stoppage.

Työntekijät olivat ryhtyneet lakkoon painostaakseen työnantajaa luopumaan päätöksestä, joka olisi johtanut valssaamojen töiden olosuhdepisteiden alentamiseen. Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto ja työntekijäliitto tuomittu hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen laiminlyönnistä oli työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan seurauksena, että laiminlyöntiin syytön osapuoli voi ilman neuvottelujen loppuun viemistäkin saattaa riitakysymyksen oikeudellisesti ratkaistavaksi. Yhtiö ei mahdollisella kieltäytymisellä käymästä erimielisyysneuvotteluja ollut rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Yhtiö ei ollut painostustarkoituksessa valssaamojen työntekijöiden lakon johdosta keskeyttänyt lakkoon osallistumattomien jaloterässulaton tuotantopuolen työntekijöiden työntekoa ja palkanmaksua.

Kantajat Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y., Metallityöväen Liitto r.y.

Vastaajat Metallityöväen Liitto r.y., Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET r.y., Outokumpu Oy

Kuultava Tornion Metallityöväen ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Y L E I S T Ä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II T Y Ö P A L K A T

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Työn vaativuuden määritys

Töitä ja työtehtäviä tarkastellaan työpaikalla vakiintuneen työnsisällön kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarkoituksena on selvittää tehtyjen töiden ja työtehtävien keskinäiset vaativuudet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työpaikalla käytetään vain yhtä määritystapaa. Perusmääritystapana on töiden vaativuusryhmittely. Tapauksessa, jossa tämä järjestelmä ei sovellu työpaikan töiden keskinäisten vaativuuksien määritykseen, voidaan paikallisesti sopia joko työnluokituksen tai karkearyhmittelyn käyttämisestä.

Työnantajan tulee kaikissa tapauksissa antaa työntekijöille riittävä selvitys ja koulutus työn vaativuuden määritystavasta ja määrityksessä noudatettavista periaatteista.

Työpaikan työt sijoitetaan vaativuutensa perusteella työnvaativuusryhmiin.

T ö i d e n v a a t i v u u s r y h m i t t e l y

Mom. 1. Työn vaativuuden määrityksessä edetään seuraavasti:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työryhmä

Paikallisesti muodostetaan työnvaativuustyöryhmä, jonka tehtävänä on huolehtia työpaikan ohjetöiden vaativuuksien määrityksestä.

Käyttöönoton jälkeen työnvaativuustyöryhmä jatkaa työtään tarvittaessa kokoontuvana asiantuntijaryhmänä. Tämän ryhmän tulee käsitellä asiat tarpeetonta viivytystä välttäen.

Työntekijöiden edustajilla on oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ylläpito

Määritetyn työnvaativuuden tulee vastata työn todellista vaativuutta. Työn ja työolosuhteiden muuttuessa määritetään työn vaativuus uudelleen. Tämän uuden määrityksen perusteella muutetaan työn sijoittumista töiden vaativuusryhmittelyyn.

Työn vaativuus määritetään seuraavien työnvaativuustekijöiden perusteella:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII E R I N Ä I S E T M Ä Ä R Ä Y K S E T

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

Neuvotteluvelvollisuus, Painostuskielto, Alistaminen

Liittojen välisistä neuvotteluista on voimassa, mitä keskusjärjestöjen välillä tehdyssä yleissopimuksessa määrätään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SUOMEN METALLI-, KONE- JA SÄHKÖTEKNISEN TEOLLISUUDEN KESKUSLIITTO, MET:N KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on Metallityöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Outokumpu Oy:n Tornion tehtaan valssaamojen työntekijät olivat painostustoimenpiteenä työnantajaa kohtaan ryhtyneet työehtosopimusta rikkoen lakkoon 22.1.1990 kello 15 alkaen. Lakko oli päättynyt 2.2.1990 kello 22. Lakkoon oli ottanut osaa yhteensä 310 työntekijää. Työntekijöistä suurin osa oli työskennellyt keskeytymättömässä 3-vuorotyössä.

Työtaistelulla työntekijät olivat ammattiosaston luottamusmiesten ilmoituksen mukaan pyrkineet painostamaan työnantajaa luopumaan panemasta täytäntöön 1.2.1990 lukien työn vaativuuden määrityksen yhteydessä päätettyjen pisteiden alennuksia.

Työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken oli kuukausien ajan neuvoteltu työn vaativuuden määrityksen tarkistamisesta vastaamaan töiden todellista vaativuutta. Asiassa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen. Koska työehtosopimuksessa ei ollut määräystä siitä, että töiden vaativuusryhmittelystä tulisi sopia työntekijöiden edustajien kanssa, työnantaja oli tehnyt tulkintaetuoikeutensa nojalla yksipuolisen päätöksen työn vaativuuden määrityksen tarkistamisesta 1.2.1990 lukien.

Tehtaassa järjestetty työtaistelu oli kohdistunut erityisesti työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Metallityöväen Liitolle oli 23.1.1990 kello 15.30 ilmoitettu puhelimitse lakosta ja vaadittu siltä toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja niiden ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdollisia toimenpiteitä oli kuitenkin pidettävä riittämättöminä. Ammattiosasto ei ollut myöskään huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaiseen työtaisteluun ryhtymistä. Päin vastoin ammattiosaston edustajat olivat toiminnallaan osoittaneet tukevansa työntekijäin työtaistelua. Luottamusmiehet olivat muun muassa lausunnollaan selvästi edustaneet sitä työehtosopimuksen vastaista näkemystä, että työnantajalla ei olisi oikeutta myös yksipuolisesti päättää työn vaativuuden määrityksestä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut Metallityöväen Liiton ja Tornion Metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on vastineessaan myöntänyt, että kanteessa ilmoitetut tiedot työnseisauksen kestosta ja laajuudesta pitivät pääosin paikkansa.

Outokumpu Oy:n Tornion tehtaalla työn vaativuuden määritys suoritettiin ohjetöiden osalta työehtosopimuksen määräyksiä noudattaen alkuvuonna 1989. Ohjetöiden pisteytys oli ollut palkanmaksun perusteena siitä lähtien. Pisteytystä oli muutettu tämän jälkeen kuuden ohjetyön osalta siten, että asia oli käsitelty työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla työnvaativuusryhmässä.

Työnantajan edustajat olivat 14.12.1989 pidetyssä PARAKEkokouksessa ilmoittaneet pudottavansa kuuma- ja kylmävalssaamon olosuhdepisteitä kautta linjan kahdella pisteellä. Työntekijät olivat ilmoittaneet välittömästi, että yhteisesti sovittuja ohjetöiden pisteytyksiä ei saanut muuttaa yksipuolisesti. Jos näin meneteltiin, kyseessä oli selvästi työehtosopimuksen ja ohjetöiden pisteytyksen muuttamista koskevan vakiintuneen käytännön vastainen teko. Pisteytyksen muuttaminen oli mahdollista vain työehtosopimuksen tarkoittamissa tilanteissa. Lisäksi muutos oli käsiteltävä työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla työnvaativuustyöryhmässä. Työnantajalla ei ollut oikeutta mielivaltaisesti ja yksipuolisesti muuttaa ohjetöiden pisteytystä.

Työnantaja oli uudistanut uhkauksen ohjetöiden pisteytyksen muuttamisesta 5.1.1990 pidetyssä neuvottelussa. Työntekijäpuoli oli tuonut uudestaan esiin näkemyksensä, että ohjetöiden pisteytyksen yksipuolinen muuttaminen oli vastoin työehtosopimuksen määräyksiä. Edelleen työntekijät olivat esittäneet pidettäviksi paikallisneuvotteluja, joissa olisivat olleet läsnä sekä työnantaja- että työntekijäliittojen edustajat. Työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut ehdotukseen. Tämän jälkeen pääluottamusmies oli esittänyt, että asiasta tehtäisiin työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukainen erimielisyysmuistio. Työnantaja oli pitänyt muistion laatimista tarpeettomana.

Työntekijät olivat 11.1.1990 pidetyissä neuvotteluissa uudistaneet esityksensä paikallisneuvottelujen käymisestä liittojen edustajien läsnä ollessa. Työnantajan edustajat eivät olleet hyväksyneet ehdotusta sillä perusteella, että työnantajaliitosta saatujen ohjeiden mukaan kyseessä täytyisi olla todellinen riita ennenkuin liitosta tultiin paikalle neuvottelemaan. Tilaisuudessa oli kuitenkin sovittu, että osapuolet tekisivät erimielisyysmuistion aiheesta, oliko työnantajalla oikeutta tehdä yksipuolisesti ohjetöiden pisteytyksen muutosta. Samalla oli sovittu siitä, että ohjetöiden pisteytystä ei muutettaisi ennenkuin liitot olivat ottaneet kantaa asiaan. Erimielisyysmuistio oli sovittu tehtäväksi 15.1.1990. Työnantajan edustajana toiminut työsuhdeasiainpäällikkö oli kuitenkin ilmoittanut kieltäytyvänsä muistion tekemisestä.

Yhtiön tuotantojohtaja oli pitänyt valssaamoiden ja jaloterässulaton luottamusmiehille sekä pääluottamusmiehelle tiedotustilaisuuden 22.1.1990 kello 13. Tilaisuudessa tuotantojohtaja oli kertonut työnantajan toteuttavan yksipuolisesti ohjetöiden pisteytyksen muuttamisen 1.2.1990 lukien. Tuotantojohtaja oli jakanut samalla listat uusista pisteistä ja työnvaativuusryhmittelystä. Pääluottamusmies oli muistuttanut tällöin työnantajaa aikaisemmasta sopimuksesta, jonka mukaan yksipuolista muutosta ei toteutettaisi ennenkuin oli selvitetty työnantajan oikeus yksipuoliseen ohjetöiden pisteytyksen muutokseen. Pääluottamusmies oli esittänyt myös työntekijöiden kantana olevan, että tällainen muuttaminen oli työehtosopimuksen vastaista. Lisäksi hän oli uudistanut esityksen erimielisyysmuistion laatimiseksi. Tuotantojohtaja oli myöntänyt, että pääluottamusmies oli tulkinnut työnantajan ja työntekijöiden välillä tehtyä sopimusta oikein, mutta hän oli muuttanut asiassa mieltään.

Kun luottamusmiehet olivat välittäneet tiedotustilaisuudessa saadut tiedot työntekijöille, seurauksena oli ollut kuuma- ja kylmävalssaamolla työskennelleiden työntekijöiden välitön ja oma-aloitteinen poistuminen työpaikalta. Kyseessä oli ollut vastalause työnantajan menettelyä kohtaan. Työntekijät eivät olleet esittäneet minkäänlaisia työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia.

Tiistaina 23.1.1990 kello 8.30 pidetyssä luottamusmieskokouksessa oli tehty päätös pyrkiä pitämään kaikin käytettävissä olevin keinoin työnseisauksen ulkopuolella olevat työntekijät työssä. Pääluottamusmies oli ottanut kokouksen jälkeen kello 10.15 yhteyttä yhtiön työsuhdepäällikköön tarkoituksena saada aikaan erimielisyysmuistion tekemistä koskevat neuvottelut. Työsuhdepäällikkö oli kuitenkin kieltäytynyt neuvottelusta. Edelleen samana päivänä pääluottamusmies oli jättänyt työnantajalle kirjallisen kehoituksen palata noudattamaan työehtosopimuksen mukaisia vähimmäisehtoja. Saman päivän iltana pääluottamusmies oli saanut kuulla työnantajan keskeyttävän palkanmaksun seuraavana päivänä 24.1.1990 kello 22 alkaen. Niin oli myös tapahtunut. Palkanmaksun lopettaminen oli koskenut noin 120 jaloterässulaton työntekijää.

Pääluottamusmies oli 24.1.1990 ottanut puhelimitse yhteyttä yhtiön työsuhdepäällikköön ja tuotantopäällikköön sekä Polarit Oy:n toimitusjohtajaan, Outokumpu Oy Steelin toimitusjohtajaan ja hallituksen puheenjohtajaan sekä Outokumpu Oy:n pääjohtajaan. Pääluottamusmiehen tarkoituksena oli ollut käydä läpi kaikki ne mahdolliset tahot, joilla olisi ollut vaikutusvaltaa työnantajaan tilanteen mahdollisimman nopeaksi normalisoimiseksi. Samana päivänä jaloterästehtaan sulaton luottamusmies oli jättänyt sulaton johdolle kirjelmän, jossa oli todettu palkanmaksun keskeyttämisen olevan työsopimuslain tarkoittama työsulku.

Heti kun työnseisauksesta oli tullut tieto Metallityöväen Liittoon sieltä oli lähetetty pääluottamusmiehelle telefax-sanoma, jossa liitto oli kehottanut ammattiosastoa ja luottamusmiehiä toimimaan niin, että työntekijät lopettaisivat työehtosopimuksen vastaiset työtaistelutoimet ja aloittaisivat työt normaalisti. Sanoman olivat allekirjoittaneet Metallityöväen Liiton toinen puheenjohtaja ja sihteeri. Lisäksi Metallityöväen Liiton useat toimitsijat olivat olleet yhteydessä työnantajaliittoon tarkoituksenaan saada tilanne normalisoiduksi. Ammattiosaston valitsemat luottamusmiehet olivat tehneet voitavansa saadakseen työrauhan palautumaan ja estääkseen työnseisauksen laajentumisen muihin työpisteisiin.

Työnseisauksen syntyminen oli ollut seurausta työnantajan työehtosopimuksen vastaisista toimenpiteistä ja työnantaja oli omilla toimillaan aiheuttanut tilanteen kärjistymisen työnseisauksen asteelle.

Vastineessa esitetty vaatimus

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

METALLITYÖVÄEN LIITON VASTAKANNE

Metallityöväen Liitto on vastakanteessaan lausunut, että yhtiö oli edellä vastineessa kerrotulla tavalla kieltäytymällä työehtosopimuksen 30 §:n mukaisten muistioneuvottelujen käymisestä rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä. Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET oli sallimalla yhtiön toimia mainitulla tavalla laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden. Lisäksi yhtiö oli keskeyttämällä työntekijöiden palkanmaksun rikkonut työrauhavelvollisuutta. Metallityöväen Liitto on edelleen katsonut, että yhtiö oli muuttamalla yksipuolisesti ohjetöiden pisteytystä menetellyt vastoin työehtosopimuksen 7 §:n määräystä, mutta jutun käsittelyn aikana luopunut tältä osin kanteesta.

Vastakanteessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut Outokumpu Oy:n tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Lisäksi Metallityöväen Liitto on vaatinut Outokumpu Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

SUOMEN METALLI-, KONE- JA SÄHKÖTEKNISEN TEOLLISUUDEN KESKUSLIITTO, MET:N JA OUTOKUMPU OY:N VASTINE

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Outokumpu Oy ovat lausuneet, että yhtiön Tornion tehtaalla oli otettu PARAKE-palkkarakenne käyttöön maaliskuun alussa 1989. PARAKE-työryhmän kokouksessa 9.3.1989 työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken oli yhteisesti todettu, että oli ilmeistä, että suoritetussa työn vaativuuden määrityksessä esiintyi keskeneräisyydestä johtuvia ristiriitaisuuksia ja virheitä, joiden johdosta jouduttaisiin vaativuusryhmittelyssä tekemään tarkistuksia. PARAKE-työryhmä oli jatkanut työskentelyään paikallisella sopimuksella aina vuoden 1989 loppuun saakka. Töiden pisteytyksen ja vaativuusryhmittelyn tarkistamisessa oli päästy eräiltä osin yhteisymmärrykseen, mutta erimielisiksi oli jääty nimenomaan valssaamoilla käytössä olevien työnvaativuuspisteiden asianmukaisuudesta.

Työehtosopimuksen 7 §:n 1 momentin mukaan määritetyn työn vaativuuden tuli vastata työn todellista vaativuutta. Oli ilmennyt, että niin kuuma- kuin kylmävalssaamossa työn vaativuuden määrityksessä alkujaan valitut olosuhdepisteet eivät olleet työehtosopimuksen 7 §:n 1 momentin mukaisia, vaan yleisesti liian korkeita varsinkin kun niitä verrattiin sulatoilla työskentelevien työntekijöiden olosuhdepisteisiin. Myös työntekijöiden edustajien taholta oli lausuttu mielipiteitä, joiden mukaan olosuhteet sulatoilla olivat haitallisempia kuin valssaamoilla.

Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä siitä, että töiden vaativuusryhmittelystä tulisi sopia työntekijöiden edustajien kanssa. Työehtosopimuksessa todettiin työntekijöiden edustajilla olevan vain oikeus osallistua työn vaativuuden määritykseen. Työnantaja oli voinut lopulta myös yksipuolisesti tulkintaetuoikeutensa nojalla oikaista työnvaativuuspisteitä sikäli kuin ne olivat osoittautuneet virheellisiksi.

PARAKE:n mukaiset työn vaativuuden määritykset eivät milloinkaan voineet muodostua vakioiksi, koska työt ja työolosuhteet muuttuivat ja vaativuusryhmittely oli pidettävä jatkuvasti ajan tasalla. Asian luonteesta jo johtui, etteivät myöskään työehtosopimuksen määräyksiä vastaamattomiksi havaitut pisteytykset voineet olla pysyviä.

PARAKE:n lyhyen voimassaolokauden aikana ei ollut syntynyt sellaista työehtosopimuksen vastaista työmarkkinakäytäntöä, joka olisi edellyttänyt ohjetöiden vaativuuksien määrityksessä työntekijöiden edustajille varattavan määritykseen osallistumismahdollisuuden lisäksi osapuolten välistä sopimusta määrityksestä tai uudelleen määrityksestä, vaikka sopimukseen luonnollisesti yritettiinkin kussakin yksittäisessä tilanteessa päästä.

Työnantajan edustajat eivät olleet perusteettomasti kieltäytyneet erimielisyysmuistion laatimisesta.

Neuvottelussa 11.1.1990 oli sovittu, että riitakysymyksestä laadittaisiin työehtosopimuksen 30 §:n mukainen erimielisyysmuistio. Työnantaja oli ollut valmis muistion tekemiseen välittömästi, mutta pääluottamusmies oli halunnut siirtää asian seuraavan päivän 12.1.1990 aamuun. Tuona aamuna pääluottamusmies ei kuitenkaan ollut saapunut tekemään muistiota.

Työsuhdepäällikkö oli kieltäytynyt 15.1.1990 perustellusti laatimasta pääluottamusmiehen kanssa erimielisyysmuistiota, johon olisi pääluottamusmiehen esittämin tavoin kirjoitettu osapuolten kannat vain siitä periaatteesta, oliko työnantajalla oikeus yksipuolisesti pudottaa ohjetöiden vaativuuspisteitä yksilöimättä tulkintaerimielisyyttä oman työpaikan konkreettiseen riitatapaukseen. Työehtosopimukseen pelkästään sidotut eivät voineet paikallisissa neuvotteluissa ratkaista työehtosopimuksen oikeaa sisältöä yleisellä tasolla.

Pääluottamusmies oli vaatinut erimielisyysmuistion laatimista myös 22.1.1990 kello 13.30. Pääluottamusmiehen pyynnöstä muistion tekoa oli siirretty, koska hän oli halunnut aikaa perustelujen valmistelulle. Työntekijöiden työtaistelutoimet olivat alkaneet kuitenkin 22.1.1990 kello 15, minkä johdosta työnantaja oli yleisen työmarkkinakäytännön perusteella kieltäytynyt jatkamasta muistioneuvotteluja ja laatimasta muistiota ennenkuin työrauha yhtiössä palautuisi.

Työnantajapuoli oli ollut nimenomaisesti halukas saamaan liittojen edustajat mukaan selvittämään paikallista erimielisyyskysymystä. Tuotantojohtaja oli lisäksi ilmoittanut tyytyvänsä liittojen ratkaisuun.

Työntekijät eivät olleet omasta aloitteestaan poistuneet työpaikaltaan 22.1.1990. Kuumavalssaamon osaston luottamusmies oli ilmoittanut vastaavalle mestarille 22.1.1990 kello 14.05, että uunin panostaminen oli keskeytetty ja kuumavalssaamon henkilöstö poistuisi töistä heti kun uuni oli ajettu tyhjäksi. Luottamusmies oli kertonut työnseisauksen johtuvan työnantajan ilmoittamista 1.2.1990 voimaan astuvista PARAKE-pistemuutoksista. Vastaavan mestarin tiedusteltua tämän jälkeen puhelimitse uunin ohjaamosta tilannetta hänelle oli kerrottu luottamusmiehen antaneen sinne panostuskeskeytysilmoituksen. Panostuksessa oli seurannut pysähdys kunnes vuoromestari oli kello 14.46 soittanut uunille ja käskenyt panostuksen jatkua. Luottamusmies oli tullut vaatimaan kello 15.10 vastaavalta mestarilta kirjallista selvitystä panostuksen uudelleen aloittamisesta. Työnteko oli kuitenkin päättynyt samantien uudelleen.

Yhtiö oli Tornion tehtaillaan keskeyttänyt terässulaton 121 työntekijän työnteon ja palkanmaksun 24.1.1990 kello 22 lukien, koska taloudellisesti ja tuotannollisesti mielekäs työ oli heiltä loppunut valssaamoilla toteutetun lakon johdosta. Yhtiön tarkoituksena ei siten ollut painostaa työntekijöitä valssaamojen lakon vuoksi, vaan palkanmaksun keskeyttäminen oli tapahtunut tuotannollisista ja taloudellisistä syistä.

Terässulatto valmisti normaalisti valssaamojen raaka-aineeksi noin 25 000 kiloa painavia teräsvaluaihioita, jotka olivat noin 14 metriä pitkiä, 1,2 metriä leveitä ja 0,20 - 0,25 metriä paksuja. Tehtaan välivarastot olivat olleet työnteon keskeytyksen hetkellä täynnä, joten teräsvaluaihioita ei ollut enää tarkoituksenmukaista valmistaa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET ja Outokumpu Oy ovat vaatineet niitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n kanne

Outokumpu Oy:n Tornion jaloterästehtaalla on PARAKE-palkkarakenne otettu käyttöön 1.3.1989. Uusi palkkausjärjestelmä on jouduttu ottamaan käyttöön osin keskeneräisenä ja jo alunalkaen on tiedetty, että töiden vaativuusryhmittelyyn jouduttaisiin myöhemmin tekemään tarkistuksia. Työnantajan ja työntekijöiden edustajien kesken on sitten vuoden 1989 aikana useita kertoja neuvoteltu työn vaativuuden määrityksen tarkistamisesta. Joitakin muutoksia on sovittu tehtäväksi, mutta osapuolet ovat jääneet erimielisiksi valssaamoilla käytössä olevien olosuhdepisteiden osalta, joita työnantaja on pitänyt liian korkeina suhteessa sulaton olosuhdepisteisiin.

Kun neuvotteluissa ei ole saavutettu yksimielisyyttä, työnantaja on 14.12.1989 tehnyt yksipuolisen päätöksen työn vaativuuden määrityksen tarkistamisesta 1.2.1990 lukien.

Painostaakseen työnantajaa luopumaan päätöksestä, joka olisi johtanut valssaamoiden töiden olosuhdepisteiden alenemiseen kauttaaltaan, tehtaan kuuma- ja kylmävalssaamon 310 työntekijää ovat ryhtyneet 22.1.1990 kello 15 lakkoon, joka on päättynyt 2.2.1990 kello 22. Työtaistelu on kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto ei ole lakon jatkumisesta huolimatta ryhtynyt mainittaviin toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi, joten se on laiminlyönyt sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

Metallityöväen Liiton kanne

Metallityöväen Liitto on vaatinut työnantajaliiton ja Outokumpu Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon muun muassa sillä perusteella, että yhtiö on kieltäytynyt työehtosopimuksen mukaisten muistioneuvottelujen käymisestä.

Työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen laiminlyönnistä on työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan seurauksena, että laiminlyöntiin syytön osapuoli voi ilman neuvottelujen loppuun viemistäkin saattaa riitakysymyksen oikeudellisesti ratkaistavaksi. Työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan neuvotteluvelvollisuutta sinänsä ei voida pitää, huomioon ottaen myös työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin määräykset, sellaisena velvollisuutena, jonka laiminlyönnistä voisi aiheutua työehtosopimuslain 7 §:n mukainen hyvityssakkoseuraamus, vaan sillä on vain se työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa säädetty vaikutus, ettei riitakysymystä voida ottaa työtuomioistuimessa tutkittavaksi ennen kuin neuvottelu on tapahtunut. Näin ollen yhtiö ei mahdollisella kieltäytymisellä käymästä erimielisyysneuvotteluja ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä myöskään työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Työnantaja on valssaamojen työntekijöiden lakon vuoksi keskeyttänyt 24.1.1990 kello 22 alkaen työntekijöiden palkanmaksun kaikilta noin 120:ltä jaloterässulaton tuotantopuolen työntekijältä. Palkanmaksun keskeyttämistä työnantaja on perustellut sillä, että taloudellisesti ja tuotannollisesti mielekäs työ tehtaalla on työntekijöiltä loppunut valssaamoilla toteutetun lakon johdosta.

Jaloterässulatto on tuotantoketjussa ennen kuumavalssaamoa. Teräsvaluaihiot siirretään jaloterässulatolta kuumana välivarastona oleviin kuumanapitokuoppiin, joihin mahtuu kolmen vuorokauden tuotanto. Palkanmaksun keskeyttämisajankohtana nämä varastot ovat olleet täynnä. Jaloterässulaton ylikapasiteetin vuoksi on tehtaalla ollut lisäksi ylimääräinen sulaton kahden viikon tuotantoa vastaava varasto. Tämä välivarasto on ehkä ollut, kuten todistajana kuultu pääluottamusmies on kertonut, joskus suurempikin ja teknistä estettä ei sinänsä ole ollut aihioiden valmistamisen jatkamiselle. Lisäksi teräsvaluaihioiden varastoiminen varastotilojen täyttyessä esimerkiksi ulkosalle on ollut periaatteessa mahdollista, joskaan näin ei normaalisti ollut menetelty.

Jaloterästehtaan tuotantojohtaja on todistajana kertonut, että varastossa olleet valmiit teräsvaluaihiot olivat liian pitkiä käytettäviksi yhtiön Raahen valssaamolla. Yhtiöllä ei ollut liioin yhtään ulkopuolista tilausta teräsvaluaihioille. Sulaton toiminnan jatkaminen olisi näin lisännyt koko tuotannon määrällä aikaisempia varastoja ja aiheuttanut yhtiölle 3,5 miljoonan markan määrän sitoutumisen varastoihin vuorokaudessa.

Yhtiön tehdessä päätöksen keskeyttää jaloterässulaton työntekijöiden palkanmaksun työnantajalla ei ole ollut tiedossa, kuinka kauan lakko mahdollisesti jatkuisi. Sulatolla on jo kulumassa olleen tammikuun 1990 aikana jouduttu sulaton ylikapasiteetin vuoksi syntyneen varaston pienentämiseksi pitämään yhteensä viisi vuorokautta tuotannon rajoittamisseisokkeja, jolloin työntekijät ovat tehneet siivous- ja kunnostustöitä. Kun näissä olosuhteissa teräsvaluaihioiden valmistamisen jatkaminen varastoon ei ole ollut taloudellisesti ja tuotannollisesti järkevää ja kun työnantajalla ei esitetyn selvityksen mukaan palkanmaksun keskeyttämistilanteessa ole ollut osoittaa osallekaan sulaton kysymyksessä olevista työntekijöistä muuta mielekästä työtä, työtuomioistuimen mielestä on jäänyt näyttämättä, että yhtiö olisi painostustarkoituksessa valssaamojen työntekijöiden lakon johdosta keskeyttänyt lakkoon osallistumattomien jaloterässulan tuotantopuolen työntekijöiden työnteon ja palkanmaksun.

Metallityöväen Liitto on oikeudenkäynnin kuluessa luopunut vaatimuksestaan Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Outokumpu Oy:n tuomitsemiseksi hyvityssakkoon lain ja työehtosopimuksen mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta sillä perusteella, että mainittu yhtiö olisi muuttanut yksipuolisesti ohjetöiden pisteytystä.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen Metallityöväen Liiton kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tornion Metallityöväen ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ammattiosaston 28 000 markkaa sekä Metallityöväen Liiton 15 000 markkaa.

Metallityöväen Liiton kanne hylätään.

Tornion Metallityöväen ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Rihto, Rautiainen, Pohjanoksa, Leivo ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.