Labor court allows overtime rate calculation based on actual average weekly hours when shift work durations equal standard hours.

Kysymys keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajan määräytymisestä tilanteessa, jossa päivätyön ja keskeytyvän 3-vuorotyön työajat ovat toteutettujen työajan lyhennysten jälkeen muodostuneet yhtä pitkiksi.

Kun näyttämättä oli jäänyt, että asianosaisten kesken olisi toisin sovittu, runkosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan määräyksiä oli tulkittava siten, että keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajana oli käytettävä lukua, joka määräytyi suhteessa todelliseen keskimääräiseen viikkotyöaikaan samojen periaatteiden mukaan kuin aiemmin voimassa olleissa työehtosopimuksissa oli ylityöjakajasta tämän työaikamuodon osalta sovittu. (Ään.)

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaaja Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto MET r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n välillä 9.5.1988 solmitussa runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Ylityö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 Laskettaessa ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa on peruspalkka laskettava siten, että kuukausipalkka luontoisetuineen jaetaan luvulla 164 silloin, kun säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa (Kun säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa, jakaja on vuonna 1989 162 ja vuonna 1990 160.) ja luvulla 158 silloin, kun säännöllinen työaika on 37,5 tuntia viikossa. Säännöllisen työajan ollessa jokin muu, käytetään jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Keskeytymättömän vuorotyön lyhennetyn työajan osalta kuukausipalkan jakajasta on sovittava palkkasopimusliittojen välillä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Työaika

Työajan lyhennyksen soveltamisala ja määrä

Lyhennyksen piiriin tulevat työaikamuodot

1.1.1

40- tuntinen työviikko Työaikaa lyhennetään kohdan 2 mukaisesti niissä työaikamuodoissa, joissa säännöllinen työaika on 40 tuntia viikossa. Lisäksi edellytetään, että palkansaajalla on työehtosopimuksen mukaan enintään 30 arkipäivän vuosiloma. Työajan lyhentämisen edellytyksenä on lisäksi, että vuotuista työaikaa muutoin lyhentävät ainoastaan kirkolliset juhlapyhät, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, uudenvuodenpäivä, vapunpäivä sekä joulun ja pääsiäisen jälkeinen lauantai, 28 maaliskuuta 1984 allekirjoitetun tulopoliittisen sopimuksen 3.3.1986 sekä siihen 8.5.1986 tehdyn muutoksen perusteella toteutettu työajan lyhennys.

1.1.2

Keskeytyvä 3-vuorotyö Mikäli työaika 1.1.1 kohdassa toteutettavan työajan lyhennyksen jälkeen olisi siinä kohdassa tarkoitetuissa työaikamuodoissa lyhyempi kuin keskeytyvässä 3-vuorotyössä, lyhennetään työaikaa myös keskeytyvässä 3-vuorotyössä edellä tarkoitettuun määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työajan lyhennyksen toteuttamistapa Periaatteena on, että työajan lyhennys toteutetaan ansiotasoa alentamatta. Työajan lyhennys ja ansionmenetyksen korvaus toteutetaan kohdan 1.1.1 tarkoittamissa työaikamuodoissa alakohtaisesti työehtosopimuksissa, ellei osapuolten kesken erikseen toisin sovita, samoja periaatteita ja menettelytapoja noudattaen kuin 28.3.1984 allekirjoitetun tulopoliittisen ratkaisun perusteella toteutettu ja 1.1.1986 voimaan tullut työajan lyhennys. Työajan lyhennys toteutetaan kohdassa 1.1.2 tarkoitetussa työaikamuodossa alakohtaisesti työehtosopimuksissa, ellei osapuolten kesken toisin sovita, samoja periaatteita ja menettelytapoja noudattaen kuin yleisesti vuoden 1980 työehtosopimuksissa toteutettu keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhennys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toiselta puolen Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja toisaalta muun muassa Teknisten Liitto TL:n välillä 18.12.1986 on saavutettu seuraava neuvottelutulos:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Keskeytyvä kolmivuorotyö

Keskeytyvän kolmivuorotyön keskimääräinen viikkotyöaika muuttuu vuoden 1987 alusta 37,8 tuntiin ja vuoden 1988 alusta 37,6 tuntiin.

Keskeytyvän kolmivuorotyön ylityöjakajat ovat vuoden 1987 alusta 160 ja vuoden 1988 alusta 159.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto TL on kanteessaan lausunut, että toiselta puolen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton, jonka nimi on 1.1.1990 muuttunut Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:ksi, ja toisaalta Teknisten Liitto TL:n, Suomen Konepäällystöliiton sekä Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finlandin välillä oli käyty neuvotteluja keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhennyksestä metalliteollisuudessa runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n mukaisesti.

Liitot olivat yksimielisiä puheena olevan työajan lyhennyksestä kaikilta muilta osin, paitsi ylityöjakajan osalta. Neuvotteluja ylityöjakajan määrittelemiseksi oli tuloksetta käyty vuoden 1988 joulukuusta alkaen. Asiaan liittyen oli pyydetty myös keskusliitoilta lausunto. Neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen.

Neuvotteluissa Teknisten Liitto TL oli korostanut sitä, että työajan lyhennys tuli toteuttaa ansiotasoa alentamatta ja samojen periaatteiden mukaisesti kuin aikaisemminkin toteutettu työajan lyhennys.

Teknisten Liitto TL:n esittämä kaava ylityöjakajan laskemiseksi oli

50,7 x 38 - 52,18 = 156 12

Esitetyssä kaavassa 50,7 oli vuodessa olevien viikkojen määrä vähennettynä arkipyhien keskimääräisellä vaikutuksella, 38 tuntia osoitti aikaisemmin sovitun keskimääräisen viikkotyöajan keskeytyvässä 3-vuorotyössä, 56 työajan lyhennyksen kokonaismäärän, 52,18 viikkojen kokonaismäärän vuodessa ja 12 kuukausien määrän vuodessa.

Kaikilla muilla runkosopimuksen piiriin kuuluvilla palkkasopimusaloilla vastaavaa lyhennystä toteutettaessa oli ylityöjakajan laskenta tehty Teknisten Liitto TL:n edellä esittämällä tavalla. Kun työaika lyheni, tuli ylityöjakajankin vastaavasti pienentyä.

Teknisten Liitto TL oli yhtä mieltä Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:in kanssa siitä, että keskimääräinen tosiasiallinen viikkotyöaika keskeytyvässä 3-vuorotyössä oli 1.1.1989 toteutetun työajan lyhennyksen jälkeen noin 37 tuntia viikossa.

Työnantajaliiton mielestä kuukausipalkan ylityöjakajana puheena olevassa tapauksessa tuli kuitenkin olla 162, koska se oli sovittu 40-tuntisen työviikon eli päivätyön ylityöjakajaksi vuonna 1989. Sovintoesityksenä neuvotteluissa työnantajaliitto oli tarjonnut sovittavaksi ylityöjakajaksi lukua 159.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Metalliteollisuuden Työnantajaliiton sekä muun muassa Teknisten Liitto TL:n välisen palkkasopimuksen sekä keskusliittojen välisen runkosopimuksen nojalla oli keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajana metalliteollisuudessa 1.1.1989 lukien pidettävä lukua 156.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanne tuli jättää tutkimatta, koska kanteen kohteena oleva asia oli osapuolia sitovasti sovittu. Voimassa olevassa runkosopimuksen 13 § 6-kohdassa oli sovittu ylityöjakaja vuosille 1989 ja 1990 koskien 40-tuntista työviikkoa eli päivätyötä ja kaksivuorotyötä. Edelleen samassa sopimuskohdassa oli todettu, että säännöllisen työajan ollessa jokin muu, käytettiin jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Runkosopimus sitoi niitä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n jäsenliittoja, jotka eivät olleet siitä irtautuneet. Teknisten Liitto TL ei ollut runkosopimuksesta irtautunut eikä liioin työnantajaliitto.

Kuukausipalkan ylityöjakajat olivat keskimääräistä kuukausityöaikaa tunteina edellä mainituissa työaikamuodoissa ilmaisevia työajan sovittua lyhennystä seuraavia lukuja. Keskeytyvälle 3-vuorotyölle ei ollut vuosille 1989 ja 1990 sovittu itsenäistä lyhentämisohjelmaa, eikä näin muodoin itsenäistä lyhentämiskaavaa kuukausipalkan ylityöjakajalle. Se seurasi runkosopimuksessa sovitulla tavalla päivätyön lyhennettyä työaikaa. Kantajaliiton laskukaava oli perusteeton. Se oli myös laskennallisesti virheellinen ottaessaan vuosityöaikaa vähentävinä arkipyhien määrän kaksi kertaa huomioon. Työnantajapuolella oli edellytetty, että samanpituisissa työaikamuodoissa kuukausipalkkojen ylityöjakajat ja sen seurauksena ylityökorotukset määräytyivät saman keskimääräisen kuukausityöajan perusteella.

Olosuhteiden ja työehtosopimusten muututtua ei vuoden 1980 sopimuksessa omaksuttujen periaatteiden soveltamista voitu ymmärtää siten, että tosiasiallisesti tapahtuneita muutoksia ei otettaisi kanteen kohteena olevan yksityiskohdan osalta huomioon, vaikka muuten asialliset muutokset työajan lyhentämisessä toteutettiin. Päin vastoin voitiin perustellusti väittää, että voimassa olevien sopimusten periaatteita ja menettelytapoja kokonaisuutena arvioiden meneteltäisiin jopa virheellisesti, ellei tältäkin osin työehtosopimuksia sovellettaisi tosiasiallista asian tilaa vastaavasti. Liittojen välillä oli voimassa 25.3.1983 tehty keskeytyvää 3-vuorotyötä koskeva sopimus, joka oli edelleen täysin alkuperäinen sanamuodoltaan. Ainoastaan numerot olivat muuttuneet työajan lyhentämisestä johtuen.

Keskusjärjestöjen yhdessä ja yksimielisesti laskemat ylityöjakajaluvut 162 vuodelle 1989 ja 160 vuodelle 1990 oli oikein laskettu ja vastasivat myös työnantajaliiton käsitystä keskimääräisestä tosiasiallisesta kuukausityöajasta edellä mainituissa työaikamuodoissa. Työnantajaliitto ei ollut hyväksynyt kantajajärjestön perusteetonta ja virheellistä laskentatapaa. Työnantajaliitto oli liittojen välisessä neuvottelussa esittänyt lukua 159 sovittavaksi edellä mainituksi ylityöjakajaksi asian ratkaisemiseksi. Luku 159 ei perustunut laskennalliseen tosiasialliseen kuukausityöaikaan.

Joillain teollisuusaloilla oli jostain syystä sovittu keskenäänkin erilaisia, muita kuin laskennallisesti oikeita lukuja ylityöjakajiksi. Muun muassa mekaanisessa metsäteollisuudessa oli sovittu luku 159 ylityöjakajaksi keskeytyvässä 3-vuorotyössä vuonna 1989. Tosin työaika oli sillä alalla metalliteollisuuden työaikaa lyhyempi, joten metalliteollisuuteen olisi siihen nähden ollut perusteltua sopia suurempi luku ylityöjakajaksi.

Kantajaliitto oli neuvotteluissa edellyttänyt keskimääräistä työajan laskentatapaa. Tällaista laskentatapaa keskusjärjestöt olivat myös noudattaneet. Kun laskutoimitus suoritettiin oikein, tuloksena oli keskimääräinen tosiasiallinen kuukausityöaika eli ylityöjakaja. Tämä oli tuotu työnantajaliiton puolelta neuvottelussa selvästi esille. Neuvottelussa oli ollut myös Suomen Työnantajain Keskusliiton tilasto-osaston päällikkö asiantuntijana esittämässä oikean laskentakaavan liittojen edustajille. Tuolloin eivät liittojen edustajat olleet esittäneet väitteitä asiantuntijan esittämän laskentakaavan oikeellisuudesta. Laskentatapa oli sama, joka oli esitetty 30.5.1989 päivätyssä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n yhteisessä lausunnossa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on vastineessaan vaatinut, että kanne jätetään oikeudenkäyntiedellytyksen puuttumisen johdosta tutkimatta tai mikäli kanne tutkitaan, että se hylätään.

Vastaajaliitto on lisäksi vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan osapuolia sitovasti runkosopimuksessa sovitut ylityöjakajat 162 vuonna 1989 ja 160 vuonna 1990 oikeiksi samanpituisissa päivätyön ja keskeytyvän 3-vuorotyön työaikamuodoissa.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto TL on vastineeseen vastatessaan lausunut muun muassa, että vastaajaliiton vaatimus asian tutkimatta jättämisestä oli asiaväite. Kysymys oli runkosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan tekstien oikeasta tulkinnasta. Ratkaisu oikeudenkäyntiväitteestä kuului jutun pääasiaratkaisuun.

Runkosopimuksen 13 §:n 6-kohdassa oli sovittu ylityöjakajat vuosiksi 1989 ja 1990 40-tuntista työviikkoa tekeville. Keskeytyvän 3-vuorotyön säännöllinen työaika oli 38 tuntia viikossa. Keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajaa ei ollut sovittu runkosopimuksen 13 §:n 6-kohdassa vastaajaliiton väittämin tavoin samaksi kuin päivätyöajan ylityöjakaja.

Keskeytyvää 3-vuorotyötä koski runkosopimuksen 13 §:ssä ainoastaan maininta: "Säännöllisen työajan ollessa joku muu, käytetään jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää". Runkosopimuksen tämä määräys oli ollut samassa muodossa vuodesta 1963 lähtien.

Runkosopimuksen soveltaminen tässä asiassa oli aina vaatinut osapuolten yhteisen käytännön laskentatyön. Laskelmat oli tähän saakka aina tehty kanteessa esitetyllä tavalla. Sama kaava oli ollut käytössä laskettaessa päivätyön ylityöjakajaa runkosopimuksen 13 §:ään. Keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajaa laskettaessa muilla palkkasopimusaloilla aikaisemmin ja myös vuodeksi 1989 esimerkiksi kemianteollisuudessa, mekaanisessa metsäteollisuudessa ja elintarvikealalla, oli kanteessa esitetty laskentakaava ollut käytössä. Sitä oli sovellettu metalliteollisuudessa vielä kyseessä olevan työehtosopimuskauden ensimmäisenä vuonna eli vuonna 1988.

Runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli maininta, jonka mukaan työajan lyhennys toteutettiin alakohtaisesti työehtosopimuksissa, ellei osapuolten kesken toisin sovittu, samoja periaatteita ja menettelytapoja noudattaen kuin yleisesti vuoden 1980 työehtosopimuksessa toteutettu työajan lyhennys. Kanteessa esitetty vaatimus perustui vakiintuneeseen käytäntöön jakajan laskennassa ja voimassa olevan sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mainintaan aikaisempien menettelytapojen noudattamisesta sekä periaatteeseen, jonka mukaan työajan lyhetessä tuli ylityöjakajankin pienentyä.

Asianosaiset olivat yksimielisiä kaavan kaikista osatekijöitä erikseen: keskeytyvän 3-vuorotyön säännöllinen työaika oli voimassa olevan työehtosopimuksen mukaan keskimäärin 38 tuntia viikossa, keskimääräistä 38 tunnin viikkotyöaikaa oli lyhennetty vuoteen 1989 mennessä 56 tunnilla, vuodessa oli viikkoja keskimäärin 52,18 ja näin keskimääräiseksi tosiasialliseksi viikkotyöajaksi saatiin vuonna 1989 36,93 eli 37 tuntia viikossa. Vuodessa oli 50,7 viikkoa, kun arkipyhien vaikutus otettiin huomioon. Käsiteltävä erimielisyys koski siis sinänsä riidattomien lähtölukujen sijoittamista laskentakaavaan.

Päivätyö ja keskeytyvä 3-vuorotyö olivat erillisiä ja itsenäisiä työaikamuotoja. Voimassa olevan runkosopimuksen ja palkkasopimuksen eri kohdassa niitä oli käsitelty erillään toisistaan. Korostetusti erillään nämä työaikamuodot oli pidetty myöskin työajan lyhentämistä koskevassa allekirjoituspöytäkirjan 5 §:ssä ja palkkasopimuksen 9 §:ssä. Työaikamuotoa koskevista runkosopimuksen 13 §:n määräyksistä ei voitu siten vetää johtopäätöstä 3-vuorotyötä koskien.

Kanteessa esitetty ylityöjakajan laskentakaava oli täsmälleen sama kuin esimeriksi Suomen Työnantajain Keskusliiton kirjelmässä, joka koski ylityöjakajan laskemista vuosille 1986 - 1988. Tässä Suomen Työnantajain Keskusliiton laskelmassa kaava lähti päivätyön teoreettisesta viikkotyöajasta, 40 tunnista viikossa. Tosiasiallinen viikkotyöaika oli päivätyöaikamuodoissakin ennen työajan lyhennyksen aloittamista ainoastaan 38,8 tuntia viikossa.

Lähtökohdaksi ylityöjakajaa laskettaessa oli tähän saakka vakiintuneesti otettu työehtosopimukseen kirjattu teoreettinen viikkotyöaika, päivätyössä 40 tuntia viikossa ja keskeytyvässä 3-vuorotyössä 38 tuntia viikossa riippumatta tosiasiallisesta työajasta. Koska lähtötilanteessa vallinnut teoreettisten viikkotyöaikojen ero oli vakiintuneessa laskentakaavassa mukana, säilyi alkuperäistä vastaava ero ylityöjakajassa työajan lyhetessä.

Työtuomioistuimen antama tuomio n:o 68 vuodelta 1981 liittyi keskeytymättömän 3-vuorotyön työajan lyhentämiseen vuonna 1977 sovitun Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n välisen pöytäkirjan pohjalta. Ylityöjakajaa koskevassa erimielisyydessä työnantajan kanta oli ollut, että keskeytymättömässä 3-vuorotyössä tuli noudattaa lyhennyksestä huolimatta edelleen päivätyöhön sovittua ylityöjakajaa. Työtuomioistuimen mielestä kysymyksessä oli kuitenkin eri työaikamuoto, jolle ylityöjakaja oli laskettava erikseen. Työtuomioistuimen tuomion jälkeen keskeytymättömän 3-vuorotyön ylityöjakaja oli laskettu mainitusta vakiintuneesta kaavasta:

50,7 x 36 = 152 12

VASTAAJAN VASTASELITYS

Suomen Metalli- , Kone- ja Sähköteknisten Teollisuuden Keskusliitto, MET on vielä lausunut, että kanteen kohteena oleva asia oli osapuolia sitovasti sovittu, joten kanne tuli jättää tutkimatta. Kysymys ei ollut runkosopimuksen ja sen allekirjoituspöytäkirjan tekstien oikeasta tulkinnasta, vaan mainittujen asiakirjojen osapuolia sitovasta vaikutuksesta. Runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 1.1.2-kohdan mukaan, mikäli työaika 1.1-kohdassa toteutettavan työajan lyhennyksen jälkeen olisi siinä kohdassa tarkoitetussa työaikamuodossa lyhyempi kuin keskeytyvässä kolmivuorotyössä, lyhennettiin työaikaa myös keskeytyvässä 3-vuorotyössä edellä tarkoitettuun määrään.

Runkosopimuksen 13 §:n 6-kohdan mukaan laskettaessa ylityöstä maksettavaa korotettua palkkaa oli peruspalkka laskettava siten, että kuukausipalkka luontoisetuineen jaettiin luvulla 164 silloin kun säännöllinen työaika oli 40 tuntia viikossa. Säännöllisen työajan ollessa jokin muu käytettiin jakajana vastaavasti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Keskeytymättömän vuorotyön lyhennetyn työajan osalta kuukausipalkan jakajasta oli sovittava palkkasopimusliittojen välillä.

Asia oli sekä muodollisesti että asiallisesti osapuolia ja sopimukseen yhtyneitä liittoja sitovasti sovittu edellä mainituissa sopimuskohdissa. Vain keskeytymättömän vuorotyön lyhennetyn työajan osalta kuukausipalkan jakajasta oli sovittava palkkasopimusliittojen välillä.

Runkosopimuksen 13 §:n 6-kohdan 40-tuntisen työviikon kanssa sama työaika oli päivätyöaikamuodoissa, 2-vuorotyöaikamuodoissa ja keskeytyvässä 3-vuorotyössä. Metalliteollisuuden palkkasopimuksessa ei ollut poikettu runkosopimuksen määräyksistä, vaan noudatettiin runkosopimuksen mukaisesti edellä mainituissa työaikamuodoissa samanpituista työaikaa.

Keskusjärjestöt ovat antaneet asiasta yksimielisen lausunnon 30.5.1989. Siinä 40-tuntisen työviikon työaika oli sama kuin keskeytyvän 3-vuorotyön työaika ja lausunnossa oli todettu, että 40-tuntisen työviikon kuukausipalkan ylityöjakajat olivat keskimääräisiä kuukausityöaikoja tunteina laskettuna.

Runkosopimuksen 13 §:n 6-kohdassa oli valmiiksi sovittu kuukausipalkan jakajaluvut kaikille muille niin sanotuille täysipäiväisille työaikamuodoille paitsi keskeytymättömälle vuorotyölle, josta sopimuskohdassa erityisesti mainittiin. Velvoitetta sopia jo runkosopimuksessa sovitusta asiasta ei ollut senkään vuoksi, että keskusjärjestöt olivat mainituin tavoin yhteisesti laskeneet samanpituiselle työajalle jakajaluvut ja todenneet niiden vastaavan keskimääräisiä kuukausityöaikoja työtunteina laskettuna.

Kantajaliiton kanne perustui vain siihen, että kun työaikaa yleensä lyhennettiin, niin myös keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajalukua tuli pienentää, vaikka se jo oli runkosopimuksessa sovittu ja todettu tosiasiallista kuukausityöaikaa vastaavaksi. Kantajaliiton vaatimuksella ei ollut sopimuksen edellyttämää perustetta eikä virheellisellä laskelmalla merkitystä.

Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 68 vuodelta 1981 antanut ratkaisun asiassa, joka koski keskeytymättömän 3-vuorotyön kuukausipalkan ylityöjakajaa. Tuomion mukaan sovellettaessa keskeytymättömässä 3-vuorotyössä keskimäärin 36 tunnin viikkotyöaikaa oli ylityöjakajana runkosopimuksen mukaan käytettävä kemianteollisuuden palkkasopimuksen soveltamispiirissä, kunnes palkkasopimusliitot ehkä sopisivat toisin, runkosopimuksen mukaisesti laskettua säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyjen työtuntien määrää. Vastaajaliiton käsityksen mukaan tämä ratkaisu soveltui tähänkin tapaukseen, joskin sillä lisäyksellä, että keskusjärjestöt olivat jo valmiiksi laskeneet tosiasiallisen keskimääräisen kuukausityöajan tunteina riidanalaisessa työaikamuodossa ja sen vielä erillisellä lausunnolla vahvistaneet.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut oikeudenkäyntikulujaan korvattavaksi.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Käsittelyratkaisut

Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Metalliteollisuuden Työnantajaliiton sekä Teknisten Liitto TL:n, Suomen Konepäällystöliiton ja Svenska Tekniker- och Arbetsledareförbundet i Finland r.y:n välisen palkkasopimuksen sekä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n välisen runkosopimuksen nojalla on keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajana metalliteollisuudessa 1.1.1989 lukien pidettävä lukua 156. Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on katsonut, että kanteen kohteena oleva asia on jo runkosopimuksessa osapuolia sitovasti sovittu, minkä vuoksi kantajan vaatimus tulee jättää tutkimatta.

Esitetyn oikeudenkäyntiväitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että väite siitä, että asiasta on jo työehtosopimuksella sovittu on kannetta koskeva asiaväite, joka hyväksyttynä ei johtaisi kanteen jättämiseen tutkimatta vaan sen hylkäämiseen. Kun kanteessa on kysymys työehtosopimusten oikeasta sisällöstä, on työtuomioistuin työtuomioistuinlain 1 §:n mukaan toimivaltainen sen käsittelemään ja ratkaisemaan.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET on kanteeseen vastatessaan puolestaan vaatinut, että työtuomioistuin vahvistaa osapuolia sitovasti runkosopimuksessa sovitut ylityöjakajat 162 vuonna 1989 ja 160 vuonna 1990 oikeiksi samanpituisissa päivätyön ja keskeytyvän 3-vuorotyön työaikamuodoissa. Kun vahvistusvaatimus on esitetty vastineessa kannetta vireille panematta, ei vaatimusta työtuomioistuimesta annetun lain 15 § huomioon ottaen voida tutkia.

Pääasiaratkaisu

Runkosopimuksen 9.5.1988 päivätyssä allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella sovittu 40-tuntisen työviikon työajan lyhentämisestä. Keskeytyvän 3-vuorotyön työajasta on samalla sovittu, että mikäli 40-tuntisen työviikon osalta toteutettavan työajan lyhennyksen jälkeen tuossa työaikamuodossa työaika olisi lyhyempi kuin keskeytyvässä 3-vuorotyössä, lyhennetään työaikaa myös keskeytyvässä 3-vuorotyössä samaan määrään. Työajan lyhennys toteutetaan mainitun allekirjoituspöytäkirjan mukaan 3-vuorotyössä alakohtaisesti työehtosopimuksissa, ellei osapuolten kesken toisin sovita, samoja periaatteita ja menettelytapoja noudattaen kuin yleisesti vuoden 1980 työehtosopimuksessa on toteutettu keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhennys. Työajan lyhennyksen toteuttamistavan osalta on allekirjoituspöytäkirjassa vielä todettu, että työajan lyhennys toteutetaan ansiotasoa alentamatta.

Maaliskuun 25 päivänä 1983 allekirjoitetulla sopimuksella on sovittu keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhentämisestä metalliteollisuuden piirissä 1.3.1981 alkaen. Sopimuksen mukaan säännöllinen työaika keskeytyvässä 3-vuorotyössä on keskimäärin 38 tuntia viikossa. Ylityökorvausta laskettaessa käytetään kuukausipalkan jakajana lukua 161. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja teknisten toimihenkilöjärjestöjen välillä on 18.12.1986 sovittu työajan lyhentämisestä keskeytyvässä 3-vuorotyössä edelleen niin, että keskimääräinen viikkotyöaika on muuttunut vuoden 1987 alusta 37,8 tuntiin ja vuoden 1988 alusta 37,6 tuntiin. Keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajat ovat olleet vuoden 1987 alusta 160 ja vuoden 1988 alusta 159.

Sovittujen työajan lyhennysten jälkeen on keskimääräinen viikkotyöaika sekä 40-tuntisen työviikon että keskeytyvän 3-vuorotyön osalta lyhentynyt 37 tuntiin vuoden 1989 alusta. Ylityöjakajaksi 40-tuntisen työviikon osalta on sovittu vuoden 1989 alusta 162 ja vuoden 1990 alusta 160.

Asianosaisliittojen kesken ei ole päästy sopimukseen ylityöjakajasta keskeytyvän 3-vuorotyön osalta. Työnantajaliiton näkemyksen mukaan on samalla kun on sovittu yhtenevistä työajoista kysymyksessä olevissa työaikamuodoissa katsottava sovitun, että myös ylityöjakajat on laskettava samalla tavalla. Näin myös keskeytyvässä 3-vuorotyössä tulisi ylityöjakajan vuoden 1989 alusta olla 162 ja vuoden 1990 alusta 160. Teknisten Liitto TL puolestaan on katsonut, että keskimääräisen viikkotyöajan lyhentyessä on ylityöjakajan vastaavasti pienennyttävä.

Keskusjärjestöjen lausunnon yhteydessä laaditussa muistiossa on todettu, että asiallisesti ottaen riita on syntynyt siitä, tulisiko 3-vuorotyön ylityöjakajaa pienentää samassa suhteessa kuin vuotuista työaikaa vähennetään, vai olisiko siirryttävä samaan laskentatapaan kuin päivätyössä. Lausunnossa ei kuitenkaan ole otettu suoraan kantaa siihen, mitä jakajaa syntyneessä erimielisyystilanteessa tulisi käyttää, koska tästä liitot eivät olleet varsinaisesti lausuntoa pyytäneet.

Asianosaisliittojen välisissä työehtosopimusneuvotteluissa ei ole sovittu minkään tiettyjen laskentakaavojen käyttämisestä ylityöjakajia laskettaessa. Asianosaisliittojen välillä ei ole erimielisyyttä jutun käsittelyn yhteydessä esille nousseista ns. päivätyön ylityöjakajan laskentakaavoista. Keskeytyvän 3-vuorotyön osalta vastaajaliitto on pitänyt Teknisten Liitto TL:n esittämää kaavaa sikäli virheellisenä, että se ottaa vuosityöaikaa vähentävänä arkipyhien määrän huomioon kahteen kertaan. Työehtosopimusneuvotteluissa ei viimeksi mainittua kaavaa ole aikaisemmin esitetty, mutta sovitut ylityöjakajat ovat olleet tuon kaavan mukaisia.

Lähtökohdiltaan laskukaavat poikkeavat toisistaan ainakin sikäli, että niin sanotun 40-tuntisen työviikon työajan lyhennystunteja laskettaessa on lähtökohtana kaavassa pidetty 40 viikkotyötuntia, vaikkakin keskimääräinen viikkotyöaika esitetyn selvityksen mukaan on alun alkaenkin ollut alle 39 tuntia. Keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajaa laskettaessa lähtökohtana ollut 38 viikkotyötuntia on sen sijaan vastannut tuolloin todellista keskimääräistä viikkotyöaikaa. Lähtökohtien erilaisuudesta johtuen kaavat myös johtavat eri lopputulokseen siitä huolimatta, että vuosina 1984 ja 1986 keskitetysti sovitut työajan lyhennykset ovat johtaneet työaikojen muodostumiseen yhtä pitkiksi kummassakin työaikamuodossa.

Sovittaessa 9.5.1988 runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa työajan lyhennyksestä ja sen toteuttamistavasta ei ole ollut nimenomaisesti esillä kysymys keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajan määrittelytavasta siinä tapauksessa, että työaika tässä työaikamuodossa muodostuu saman pituiseksi kuin 40-tuntisessa työviikossa. Ylityöjakajista on näissä työaikamuodoissa aikaisemmin sovittu eri tavoin ja allekirjoituspöytäkirjan työajan lyhennyksen toteuttamistapaa koskevassa määräyksessä on näihin sopimuksiin kummankin työaikamuodon osalta erikseen viitattu. Allekirjoituspöytäkirjan ei tähän nähden työtuomioistuimen mielestä voida katsoa sisältävän myöskään tosiasiallista kannanottoa tähän kysymykseen. Näyttämättä on näin ollen jäänyt, että vuoden 1988 runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa olisi sovittu aikaisemmin noudatettujen ylityöjakajien määräämiskäytäntöjen yhtenäistämisestä.

Runkosopimuksen 9.5.1988 päivätyssä allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu noudatettavaksi samoja periaatteita ja menettelytapoja kuin yleisesti vuoden 1980 työehtosopimuksessa on toteutettu keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhennyksen osalta. Asiassa on käynyt selville, että tässä työaikamuodossa on ylityöjakaja vuoteen 1989 saakka määräytynyt samalla tavalla suhteessa keskimääräiseen viikkotyöaikaan. Asianosaisten yhteisen näkemyksen mukaan todellinen keskimääräinen viikkotyöaika on vuonna 1989 ollut 37 tuntia. Mainitun runkosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:n 1.3 kohtaa on työtuomioistuimen mielestä tulkittava siten, että keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakaja myös vuonna 1989 määräytyy suhteessa mainittuun todelliseen keskimääräiseen viikkotyöaikaan aikaisemmin noudatetulla tavalla.

Tuomiolauselma

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n oikeudenkäyntiväite hylätään ja sen esittämä vahvistusvaatimus jätetään tutkimatta.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, MET:n sekä muiden ohella Teknisten Liitto TL:n välillä solmitun palkkasopimuksen sekä työehtosopimuksena mainittujen liittojen välillä sovellettavan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n välillä solmitun runkosopimuksen nojalla keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajana vuonna 1989 on, elleivät asianosaisliitot muuta sovi, käytettävä lukua, joka määräytyy suhteessa todelliseen keskimääräiseen viikkotyöaikaan samojen periaatteiden mukaan kuin 25.3.1983 ja 18.12.1986 allekirjoitetuissa työehtosopimuksissa vuosille 1981 - 1988 sovitut ylityöjakajat.

Enemmälti kanne hylätään.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Rautiainen, Suomalainen, Hölttä ja Korpela.

Eri mieltä olevan jäsen R a u t i a i s e n lausunto:

Kysymyksessä olevassa työehtosopimuksessa on sovittu eri tavalla 40-tuntisen työviikon ja keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhentämisen toteuttamistavasta. Työtuomioistuimessa ei ole näytetty, että samalla olisi nimenomaisesti sovittu ylityöjakajien määräytymiskäytäntöjen yhtenäistämisestä. Toisaalta ei ole esitetty näyttöä myöskään siitä, miksi työaikamuodoissa, joissa työajat ovat yhtä pitkät, ylityöjakajien tulisi olla erilaiset.

Runkosopimuksen 9.5.1988 päivätyssä allekirjoituspöytäkirjassa on sovittu noudatettavaksi samoja periaatteita ja menettelytapoja kuin yleisesti vuoden 1980 työehtosopimuksessa on toteutettu keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhennyksen osalta, jossa keskimäärin 38 viikkotuntia on tuolloin vastannut todellista keskimääräistä viikkotyöaikaa. Jutussa on selvitetty, että osapuolet ovat tämän työaikamuodon osalta yksimielisiä todellisesta keskimääräisestä viikkotyöajan pituudesta.

Kun työtuomioistuimelle on esitetty yksimielinen ja riidaton selvitys osapuolten välillä alakohtaisesta keskimääräisestä todellisesta keskeytyvän 3-vuorotyön viikkotyöajasta (37.0 tuntia/viikko) vuonna 1989, osapuolten kesken voidaan laskea ylityöjakaja, joka vastaa säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää. Keskimääräinen viikkotyöaika kerrotaan kuukauteen keskimäärin sisältyvien viikkojen lukumäärällä.

Vahvistan, että Metalliteollisuuden Työnantajaliiton sekä muiden ohella Teknisten Liitto TL:n välillä solmitun palkkasopimuksen sekä työehtosopimuksena mainittujen liittojen välillä sovellettavan Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK:n välillä solmitun runkosopimuksen nojalla keskeytyvän 3-vuorotyön ylityöjakajana on, elleivät asianosaisliitot muuta sovi, käytettävä säännölliseen työhön tosiasiallisesti keskimäärin kuukaudessa käytettyä työtuntien lukumäärää.

Esittämilläni perusteilla samalla kun yhdyn tuomioon käsittelyratkaisujen osalta hylkään kanteen.