Labor court dismisses termination claim but orders severance pay for employee dismissed without serious cause.

Kaupungin elintarvikekeskuksen keittiöapulaisen työsopimus oli purettu hänen tuotuaan keittiön työtiloihin alaikäisen sisarensa. Asiassa katsottiin selvitetyksi, että työsopimuksen päättäminen oli johtunut muusta syystä kuin työntekijän raskaudesta.

Työntekijä oli menetellyt tiedossaan olleiden ohjeiden ja määräysten vastaisesti, mutta työsopimuksen purkamiselle ei ollut näytetty olleen tärkeätä perustetta. Työntekijän määräysten ja ohjeiden vastaista käyttäytymistä ei ollut pidettävä niin vakavana ja moitittavana, että kaupungilla olisi ollut työntekijän menettelyn takia edes erittäin painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen. Työntekijän menettely oli kuitenkin otettava huomioon hänelle tuomittavaa korvausta tuntuvasti alentavana seikkana.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut kaupungin toimenpiteet keskusneuvottelussa hyväksyessään rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Kysymys myös kanteen tutkimisesta.

Kantaja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV r.y. Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Helsingin kaupunki

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja toiselta puolen muun muassa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä 1.3.1988 voimaan tulleessa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee kunnan tai kuntainliiton palveluksessa olevan kuukausipalkkaisen työntekijän (toimihenkilön) ja tuntipalkkaisen työntekijän toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1 oppisopimuslaissa (422/67) tarkoitettuja työsuhteita,

2 työsopimuslain 40 §:ssä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus),

3 työsopimuksen purkamista koeaikana.

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

3 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava palvelussuhteen jatkuttua keskeytyksettä

1 enintään viisi vuotta kahden kuukauden pituista irtisanomisaikaa,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

9 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos,

1) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Tuomioistuinkäsittely

Jollei työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa ole päästy sovintoon, sopimuksen osallinen voi saattaa asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Työtuomioistuimesta annetun lain (646/74) 15 §:n mukainen haastehakemus on toimitettava työtuomioistuimelle viiden kuukauden kuluessa keskusneuvotteluille 14 §:n 3 kappaleessa sovitun määräajan päättymisestä.

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansionmenetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on lausunut, että keittiöapulainen A oli ollut 15.6.1986 lukien Helsingin kaupungin elintarvikekeskuksen palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. A oli työskennellyt keittiöapulaisen tai ruokalanhoitajan tehtävissä kaupungin eri laitosten keittiöissä ja työmaaruokaloissa.

A oli saanut kotiinsa vuosilomansa aikana 16.6.1989 päivätyn kirjeen, jossa Helsingin kaupungin elintarvikekeskus oli ilmoittanut A:lle hänen työsuhteensa puretuksi sanottuna päivänä. Työsuhteen purkamisperustetta ei aluksi ollut yksilöity, vaan purkamisen oli ilmoitettu tapahtuneen työsopimuslain 43 §:n mukaisesti. Sittemmin 30.6.1989 Helsingin kaupungin ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n Helsingin yhteisjärjestön välillä käydyssä paikallisneuvottelussa kaupunki oli perustellut työsuhteen purkamista sillä, että A oli iltapäivällä 12.6.1989 sallinut 12-vuotiaan sisarensa oleskella elintarvikekeskuksen työtiloissa. Sanottuna päivänä A oli työskennellyt rakennusviraston Toukolan konekorjaamon ruokalassa keittiöapulaisena. Kaupunki oli perustellut A:n työsuhteen purkamista lisäksi sillä, että A:lle olisi pidetty kaksi puhuttelua vuonna 1988.

Helsingin kaupungilla ei ollut ollut työsopimuslain 43 §:n mukaista tärkeää syytä A:n työsuhteen purkamiseen eikä myöskään työsopimuslain 37 §:n edellyttämää erityisen painavaa perustetta työsopimuksen irtisanomiseen.

A ei kiistänyt sitä, että hänen sisarensa oli oleskellut A:n työpaikalla 12.6.1989. A ei kuitenkaan ollut saanut selviä ohjeita ulkopuolisten oleskelusta työpaikalla eikä ehdotonta kieltoa, jonka mukaan ulkopuolisia ei saanut tuoda keittiötiloihin. Keittiön esimiehenä toiminut työnjohtaja oli paikalla olleena havainnut sisaren oleskelun työpaikalla, mutta hän ei missään vaiheessa ollut kehottanut A:ta lähettämään sisartaan pois sieltä.

Eräs toinen työnjohtaja ei myöskään käydessään keittiössä ollut heti huomauttanut sisaren oleskelusta A:lle, vaan hän oli vasta poistuttuaan työpaikalta muutaman tunnin kuluttua soittanut A:lle ja käskenyt tämän sisarta poistumaan välittömästi työpaikalta. A:n muistaman mukaan työnjohtaja oli soittanut työpaikalle noin kello 14:n vaiheilla. A oli tämän jälkeen poistunut työpaikalta sisarensa kanssa noin kello 14.15.

A oli syksyllä 1988 ja 20.12.1988, jolloin hänen oli ilmoitettu olleen puhutteluissa, keskustellut työnjohdon kanssa. Keskustelun luonne ei kuitenkaan ollut ollut kurinpidollinen, kuten työnantaja oli väittänyt. Keskustelut olivat käynnistyneet osittain A:n omasta aloitteesta ja liittyneet eräisiin työpaikan henkilösuhdeongelmiin.

A ei tiennyt jättäneensä noudattamatta työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamia määräyksiä. Työnantaja ei ollut yksilöinyt laiminlyöntejä, joihin A:n väitettiin syyllistyneen. A ei ollut saanut sellaista varoitusta tai huomautusta väitettyjen tehtävien laiminlyöntien tai nyt kysymyksessä olevien tapahtumien johdosta, jolla työnantaja olisi saattanut A:n tietoon, ettei hänen käyttäytymisensä työsuhteessa vastaisi työnantajan odotuksia tai että käyttäytyminen saattaisi johtaa työsuhteen päättämiseen.

A oli ilmoittanut tammi-helmikuussa 1989 työnantajalle olevansa raskaana. Hänen äitiyslomansa oli ollut määrä alkaa 22.8.1989. Kaupunki oli siis irtisanonut A:n sen jälkeen, kun hän oli ilmoittanut työnantajalle raskaudestaan. Työsopimuslain mukaan raskaus ei voinut olla erityisen painava syy työsuhteen irtisanomiseen. Työsopimuslain mukaan työnantaja ei saanut irtisanoa työntekijän työsopimusta raskauden johdosta. Työntekijän irtisanomisen katsottiin lain mukaan johtuvan raskaudesta, mikäli työnantaja irtisanoi raskaana olevan työntekijän työsopimuksen. Todistustaakkaa koskevaa säännöstä tuli soveltaa myös arvioitaessa A:n työsuhteen purkamisen syytä. Tosiasiallisena syynä työsuhteen purkamiseen oli ollut A:n raskaus. Helsingin kaupungilla ei ollut ollut asiallista syytä työsuhteen purkamiseen eikä myöskään erityisen painavaa perustetta työsuhteen irtisanomiseen.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli esittänyt kunnalliselle työmarkkinalaitokselle, että työsuhteen purkaminen oli ollut lain ja työehtosopimuksen vastainen seuraamus siitä, että A:n sisar oli vieraillut A:n työpaikalla 12.6.1989. Esitetyt purkamisperusteet vaikuttivat teennäisiltä. Tarkoituksena näytti olevan sen purkamiseen vaikuttaneen tosiasian peittäminen, että A oli ollut raskaana, kun työsuhde oli purettu. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV oli ilmoittanut työmarkkinalaitokselle, että liitto piti A:n työsuhteen purkamisen tosiasiallisena syynä hänen raskauttaan. Työmarkkinalaitoksen olisi tullut kiinnittää siihen erityistä huomiota ja tutkia työsuhteen purkamisen taustalla olleet syyt normaalia huolellisemmin. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli rikkonut sille työehtosopimuslain mukaan kuuluvan valvontavelvollisuuden.

A oli 27.6.1989 kirjallisesti ilmoittanut työnantajalle, ettei hän hyväksynyt työsuhteensa purkamista. Samalla hän oli todennut, ettei hän myöskään katsonut työnantajalla olleen perustetta työsuhteen irtisanomiseen. Kaupunki ei ollut ilmoituksen johdosta antanut A:lle työehtosopimuksen mukaisia ohjeita irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä.

30.6.1989 käydyissä paikallisneuvotteluissa enempää kuin 5.9.1989 pidetyssä keskusneuvottelussa ei ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei Helsingin kaupungilla ole ollut työsopimuslain 43 §:n edellyttämää asiallista syytä A:n työsuhteen purkamiseen eikä myöskään erityisen painavaa syytä työsuhteen irtisanomiseen, vaan työsuhteen päättymisen tosiasiallisena syynä on ollut A:n raskaus, joka oli ollut työnantajan tiedossa. Lisäksi Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut Helsingin kaupungin velvoittamista suorittamaan A:lle saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 8 926 markkaa sekä vuosilomakorvausta irtisanomisajalta 1 719,80 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.6.1989 lukien ja korvausta työsuhteen laittoman päättämisen johdosta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 89 260 markkaa 16 prosentin korkoineen. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on lisäksi vaatinut kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Puheenjohtaja on suullisessa esivalmistelussa tekemällään päätöksellä päättänyt, että lausunnon antaminen raukeaa Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n haastehakemuksessa esittämästä vaatimuksesta, joka koski Helsingin kaupungin tuomitsemista hyvityssakkoon, koska liitto oli esivalmistelussa luopunut vaatimuksestaan.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on jutun käsittelyn aikana luopunut haastehakemuksessa esittämästään vaatimuksesta Helsingin kaupungin velvoittamisesta suorittamaan A:lle saamatta jäänyttä vuosilomapalkkaa ja lomarahaa.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on lausunut, että työehtosopimus ei koskenut työsopimuksen purkamisen perusteita. Niitä koskeva erimielisyys ei siten ollut työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:ssä tarkoitettu työehtosopimusta koskeva riita-asia.

Paikallisneuvottelut oli 30.6.1989 käyty nimenomaan A:n työsopimuksen purkamisesta. Keskusneuvottelussa 5.9.1989 neuvotteluosapuolet olivat yksimielisesti todenneet, että työsopimuslain 43 §:ssä säädetyn purkamisperusteen tutkiminen kuului alioikeudessa ratkaistaviin asioihin. Näin ollen ei kanteen tutkimiselle ollut edellytyksiä siltä osin kuin siinä oli vaadittu A:n työsuhteen purkamisedellytysten selvittämistä.

Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1) kohdan mukaan sopimuksen II luvun määräyksiä sovellettiin työsopimuksen purkamisen. Se kuitenkin edellytti, että työntekijä ilmoitti ne syyt, joiden perusteella hän katsoi, ettei työnantajalla olisi ollut edes irtisanomisperustetta.

A ei 20.6.1989 päivätyssä työsuhteen päättymisen vastustamista koskeneessa ilmoituksessaan ollut esittänyt syitä, joiden perusteella hän väitti, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen. Hän ei ollut esittänyt perusteita väitteilleen, joiden nojalla työsuhteen purkamiseen olisi pitänyt soveltaa edellä sanottuja irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä. Kanteen tutkimiselle ei ollut edellytyksiä niiltäkään osin kuin se koski irtisanomisperusteen olemassaolon vahvistamista ja siihen liittyviä seuraamuksia. Kanne tulisi siten jättää kokonaisuudessaan tutkimatta.

Työnantajalla oli ollut työsopimuslain 37 §:ssä tarkoitettu työntekijästä johtuva erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen A:n toistuvien työnantajan määräysten noudattamatta jättämisten ja ohjeiden vastaisen käyttäytymisen sekä perusteettomien poissaolojen johdosta.

Vastoin kantajaliiton esittämiä väitteitä siitä, ettei työnantaja olisi antanut ohjeita esimerkiksi ulkopuolisten oleskelusta työpaikalla tai ettei työnantajan puhutteluja voitaisi katsoa varoituksiksi tai huomautuksiksi, työnantajan oli katsottava nimenomaan huomauttaneen ja varoittaneen A:ta hänen menettelytavoistaan työpaikalla. Hänelle oli ilmoitettu myös siitä, että hänen käyttäytymisensä saattoi johtaa työsuhteen purkamiseen. Kun työsuhteen päättämiselle oli olemassa asiallinen peruste, ei sitä voitu pitää raskaudesta johtuvana.

Sen huomautuksen johdosta, että Helsingin kaupungin olisi pitänyt antaa A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 §:ssä tarkoitetut ohjeet irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä, oli todettava, että määräys koski tilanteita, joissa työnantaja oli irtisanonut työsopimuksen.

A:n työsuhteen purkamisen perusteisiin ei ollut otettu kantaa keskusneuvotteluissa, vaan kunnallinen työmarkkinalaitos oli katsonut, että työsuhteen päättämiselle oli ollut olemassa irtisanomiseen oikeuttava erittäin painava syy. A:n työsuhteen purkamisen syynä ei ollut ollut raskaus.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen käsityksen mukaan Helsingin kaupunki ei ollut menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti eikä kunnallinen työmarkkinalaitos näin ollen ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta tai siinä tapauksessa, että se tutkittaisiin, kanteen hylkäämistä.

HELSINGIN KAUPUNGIN LAUSUNTO

Helsingin kaupunki on asiassa kuultuna lausunut, että jo keskusneuvottelussa oli todettu, että sikäli kuin erimielisyys koski työsopimuslain 43 §:n mukaista purkamisperustetta, asia kuului alioikeuden ratkaistavaksi. Näin ollen kanne olisi jätettävä yleiseen alioikeuteen kuuluvana tutkimatta.

Kaupunki on lisäksi lausunut, että A kuului niin sanottuihin kohdistamattomiin työntekijöihin, jotka tarpeen mukaan olivat työskennelleet eri työpisteissä. Työntekijöiden esimiehenä toimi asiakaspalvelupäällikkö, jonka alaisia olivat myös ruokapalveluesimiehet.

Toukolan henkilöstöravintolan vakinainen esimies oli ollut poissa työstä 12.6.1989 ja hänen tilallaan oli ollut sijainen. Käydessään henkilöstöravintolassa 12.6.1989 asiakaspalvelupäällikkö oli yllätyksekseen todennut keittiössä työskentelemässä nuoren tytön, joka oli pukeutunut työvaatetukseen. Hänelle oli selvinnyt, että tyttö oli A:n sisar, eikä hän kuulunut Toukolan henkilöstöravintolan henkilökuntaan. Tuolloin asiakaspalvelupäällikkö oli välittömästi poistanut tytön keittiöstä asiakaspalvelupuolelle. A:lle oli useaan otteeseen annettu selväsanainen kielto tuoda ulkopuolisia työpaikalleen. Kaikki keittiössä työskentelevät oli nimittäin todettava terveydentilaltaan ruokapalvelutyöhön sopiviksi salmonellanäytteen avulla. Se oli yleisesti tunnettu asia, jonka jokainen keittiöhenkilökuntaan kuuluva tiesi.

A:lle oli hänen työpaikalla käyttäytymisensä vuoksi pidetty puhuttelu lokakuussa 1988 sekä 28.12.1988. Tämän lisäksi hänen esimiehensä oli lähes jatkuvasti joutunut huomauttamaan, kieltämään tai varoittamaan häntä erilaisista laiminlyönneistä. Laiminlyönnit ja annettujen työohjeiden vastainen menettely oli hänelle myös esimiesten taholta riittävästi yksilöity.

A:lle oli annettu lokakuun 1988 puhuttelussa kehotus noudattaa annettuja ohjeita uhalla, että jos laiminlyönnit edelleenkin jatkuisivat, seurauksena olisi vakavampi varoitus. Puhuttelussa 28.12.1988 A:lle oli annettu vakavampi varoitus ja ilmoitettu, että jos varoituksesta huolimatta tapahtuisi laiminlyöntejä, ne voisivat johtaa työsuhteen päättämiseen.

A:n laskettu synnytysaika oli tiettävästi 24.8.1989, joten hänen raskaudestaan ei työnantajalla ollut tietoa siinä vaiheessa, kun A:lle oli annettu huomautus ja varoitus laiminlyönneistä. Se, että A saamastaan varoituksesta huolimatta oli toiminut selvästi vastoin annettuja määräyksiä, oli ainoa peruste työsuhteen purkamiseen. Väite siitä, että A:n raskaus olisi ollut syynä työsuhteen purkamiseen, oli perusteeton.

Helsingin kaupunginhallitus on edellä olevan perusteella katsonut, että kaupungilla oli ollut työsopimuslain 43 §:n tarkoittama tärkeä syy A:n työsuhteen purkamiseen.

Helsingin kaupunki on, yhtyen myös työmarkkinalaitoksen asiassa esittämään, vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUNNALLISTEN TYÖNTEKIJÄIN JA VIRANHALTIJAIN LIITTO KTV:N VASTASELITYS

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on lausunut, että sen mielestä irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1) kohdassa oli sovittu, että mikäli työsuhteen purkamista tarkoittava asia saatettiin määräyksen perusteella työtuomioistuimen käsiteltäväksi, asia oli käsiteltävä kokonaisuudessaan samassa oikeudenkäynnissä. Irtisanomissuojasopimuksen 15 §:n mukaan sopimukseen osallinen voi saattaa asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi, jollei työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa ollut päästy sovintoon. Viimeksi mainittua määräystä oli sovellettava myöskin työsuhteen purkamiseen.

Irtisanomissuojasopimuksen 9 §:ssä enempää kuin muuallakaan irtisanomissuojasopimuksessa ei määritelty sitä, missä vaiheessa työntekijän tuli yksilöidä ne perusteet, joiden nojalla hän katsoi, ettei työnantajalla ollut oikeutta edes työsopimuksen irtisanomiseen. Väite siitä, että työsuhteen purkaminen oli tosiasiallisesti johtunut A:n raskaudesta, oli ollut esillä viimeistään keskusneuvottelussa. Ne muut seikat, joiden nojalla A oli väittänyt irtisanomisperusteen puuttuvan, olivat olleet esillä jo paikallisneuvottelussa. Paikallisneuvottelussa oli viitattu myöskin raskauteen, vaikkakaan tätä seikkaa ei ollut pöytäkirjaan kirjattu. Koska irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1) kohdan sanamuoto ei edellyttänyt, että työntekijä yksilöisi väitteensä irtisanomisperusteen riittämättömyydestä jo työsuhteen päättymistä koskevan vastustamisilmoituksen jättämisen yhteydessä, työtuomioistuimen tulisi tutkia ilmoitetun purkamisperusteen riittävyys irtisanomisen asianmukaisuuden kannalta.

Helsingin kaupunki ei ollut paikallisneuvottelussa kieltäytynyt neuvottelemasta A:n työsuhteen purkamisesta sen enempää vastustamisilmoituksen sisällön puutteellisuuden vuoksi kuin silläkään perusteella, ettei työsuhteen purkaminen kuuluisi neuvotteluvelvollisuuden piiriin. Myöskään kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut keskusneuvottelun yhteydessä esittänyt sellaista irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 momentin 1) kohdan tulkintaan liittyvää perustetta, jonka johdosta kanne olisi jätettävä tutkimatta.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Helsingin kaupunki olivat vasta oikeudenkäynnin yhteydessä luetelleet ne muut kuin kesäkuun 12 päivän 1989 tapahtumiin liittyvät seikat, joihin A:n työsuhteen purkamisen väitettiin perustuneen. Lukuun ottamatta ehkä perusteettomia työstä poissaoloja koskevaa väitettä, koskivat muut irtisanomisperusteet sellaisia tilanteita, joiden osalta tapahtumien todellista sisältöä oli pitkän ajan kuluttua vaikeata selvittää ja joiden luonne työsopimusrikkomuksena oli vähintäänkin kyseenalainen.

Ruuan kotiin viemisen osalta A oli myöntänyt vieneensä työpaikalta kotiinsa ruokaa ainoastaan kerran. Kysymys oli sellaisesta ruoka-annoksesta, joka olisi muuten jouduttu heittämään pois. A oli maksanut ruokalipullaan annoksen. A:n muistaman mukaan hän ei ollut ainoa työntekijä, joka oli ottanut sulatettuja ruokia omaan käyttöönsä ruokalippua vastaan.

Sen johdosta, että A:n oli väitetty tuoneen ystäviään Toukolan henkilöstöravintolan keittiöön syömään, A oli kertonut panneensa merkille, että Toukolan henkilöstöravintolassa kävi joskus syömässä sellaisia asiakkaita, jotka eivät olleet Helsingin kaupungin palveluksessa. Keittiössä työskentelevien työntekijöiden oli ollut vaikeata ymmärtää työnantajan ehdotonta kieltoa estää ulkopuolisten ruokaileminen satunnaisesti. Käytäntö tässä suhteessa oli ollut eri henkilöstöruokaloissa kirjavaa.

Väite siitä, että A olisi tarjonnut Toukolan henkilöstöravintolassa asiakkaille maksutta kahvia, oli perusteeton. Asiakkaat olivat saattaneet menetellä niin, että he maksoivat kahvin ruoan yhteydessä, mutta nauttivat kahvin myöhemmin ruokailun jälkeen.

Se, että A olisi päästänyt asiakkaan Talttatien henkilöstöravintolan keittiöön tekemään voileipiä, ei pitänyt paikkansa. A:lle ei ollut tällaisesta koskaan aikaisemmin ilmoitettu.

Mitä siihen tuli, että A olisi antanut asiakkaan viedä ruoka-annoksen ja kahvin maksamatta Talttatien henkilöstöravintolassa, niin A muisti ainoastaan yhden tapauksen, jolloin hän ei ollut saanut asiakkaalta asianmukaista maksua ruoka-annoksesta. Tästä tapauksesta hän oli välittömästi sen tapahduttua ilmoittanut esimiehelleen saadakseen ohjeita vastaisen varalle.

Mitä siihen tuli, että A olisi tilannut henkilöstöravintolan tuotevalikoimiin kuulumattomia tuotteita, niin hänelle oli annettu työhön tullessa ohje, jonka mukaan keittiössä työskentelevä henkilöstö voisi tilata joitakin tuotteita erityisesti silloin, kun tuotevalikoimassa oli puutteita.

A oli kiistänyt, ettei hän olisi noudattanut esimiehen antamia henkilöstöravintolan siisteyttä koskevia ohjeita.

A oli kolmen työssäolovuoden aikana joutunut ehkä noin kolme kertaa olemaan poissa työstä ilman lääkärintodistusta. Nämä yhden päivän poissaolot olivat johtuneet siitä, ettei hän ollut päässyt sanottuina päivinä työterveyslääkärin vastaanotolle. Kaikista näistä poissaoloista hän oli kuitenkin tehnyt asianmukaiset ilmoitukset.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ja Helsingin kaupunki ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV sekä Helsingin kaupunki laillisine korkoineen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kanteen perusteena olevan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan työehtosopimuksen 9 §:n mukaan sitä sovelletaan, jos työnantaja on purkanut työsopimuksen työsopimuslain mukaisiin purkamisperusteisiin vedoten ja työntekijä väittää, ettei työnantajalla olisi ollut edes perustetta työsopimuksen irtisanomiseen. Helsingin kaupungin purettua 16.6.1989 palveluksessaan keittiöapulaisena olleen A:n työsopimuksen A on tehnyt sopimuksen sanotussa kohdassa tarkoitetun väitteen.

Kanteessa on esitetty vaatimuksia sillä perusteella, että Helsingin kaupunki on menetellyt a:n työsopimuksen purkaessaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesti ja että kunnallinen työmarkkinalaitos on laiminlyönyt valvoa sopimuksen noudattamista. Kun työtuomioistuimen toimivaltaan siitä annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu ratkaista riita-asia, jos siinä on kysymys, onko jokin menettely työehtosopimuksen mukainen ja myös työehtosopimuksen vastaisen menettelyn seuraamuksista, kanteessa tarkoitettu riita-asia näiltä osin kuuluu työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos tällaisen riita-asian ratkaiseminen sitä edellyttää, työtuomioistuimen on otettava kantaa työsopimuslain säännösten ja etenkin sen 43 §:ssä säädettyjen purkamisperusteiden soveltamiseen, vaikka työtuomioistuimen toimivaltaan ei sinänsä kuulu lainsäännösten oikean sisällön vahvistaminen.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sillä perusteella, ettei A ilmoittaessaan työnantajalle hänen työsopimuksensa purkamisen tapahtuneen ilman irtisanomiseen oikeuttavia perusteita ole esittänyt irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 9 §:n mukaisesti syitä väitteensä tueksi. Sopimuksen 13 §:n mukaan työntekijän, jonka työsopimus on purettu, on saatettava työnantajan tietoon, että hän pitää työsopimuksen päättämistä sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisena. Näin on A menetellyt. Työntekijän käsityksen saattaminen työnantajan tietoon ei vastoin määräyksen sanamuotoa edellytä, että sen tulisi sisältää myös ne syyt, joiden perusteella työntekijä pitää työnantajan menettelyä sopimuksen vastaisena. Työmarkkinalaitoksen esittämällä perusteella kannetta ei sen vuoksi voida jättää tutkimatta.

A on työskennellyt 15.6.1986 lukien Helsingin kaupungin elintarvikekeskuksen ylläpitämien, kaupungin virastojen ja laitosten keittiöiden ja työmaaruokaloiden kiertävänä keittiöapulaisena ja ruokalan hoitajana. A on saanut 16.6.1989 kotiinsa kirjallisen ilmoituksen siitä, että hänen työsuhteensa on purettu työsopimuslain 43 §:n nojalla.

Päätöksen työsopimuksen purkamisesta on tehnyt elintarvikekeskuksen toimitusjohtaja. Elintarvikekeskuksen toimitusjohtaja on todistajana kuulusteltaessa kertonut, että A:n työsopimuksen purkaminen on tapahtunut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 ja 6 kohtien nojalla.

Asiasta on 30.6.1989 neuvoteltu Helsingin kaupungin henkilöstöasiainkeskuksen ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustajien kesken. Paikallisneuvottelusta laadittu pöytäkirja osoittaa, että välittömänä syynä A:n työsuhteen purkamiseen on ollut se, että A on 12.6.1989 tuonut työpaikalleen, kaupungin rakennusviraston konekorjaamon ruokalaan 12-vuotiaan sisarensa ja sallinut hänen ottaa osaa työhön keittiössä. Kaupungin edustajat ovat katsoneet A:n näin toimiessaan antaneen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 2 kohtaan perustuvan tärkeän syyn työsopimuksensa purkamiselle. Paikallisneuvottelussa on kaupungin taholta perusteltu työsuhteen lopettamista myös seikoilla, jotka koskevat A:n käyttäytymistä tai työvelvoitteen täyttämistapaa hänen työsuhteensa kestäessä.

Edellä mainitussa keskusneuvottelussa kunnallinen työmarkkinalaitos on ollut sitä mieltä, että kun asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella A on useita kertoja työsuhteensa aikana laiminlyönyt työnantajan antamien määräysten noudattamisen, An työsuhteen päättämiselle on ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu erityisen painava peruste. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n edustajien neuvottelussa esittämän käsityksen mukaan todellisena syynä työsuhteen purkamiseen on ollut tuolloin tiedossa ollut A:n raskaus. A:lle on myönnetty 23.8.1989 alkaen äitiyslomaa.

Salliessaan 12.6.1989 sisarensa oleskella ruokalan keittiössä ja siellä käsitellä ruoka-aineita on A aikaisemmin saamiensa huomautusten perusteella ollut tietoinen siitä, että hän on menetellyt annettujen määräysten vastaisesti. Hänen menettelyään arvioitaessa on otettava huomioon, että keittiön emäntänä tuona päivänä toiminut ruokalan hoitaja ei ole puuttunut A:n sisaren oleskeluun ja vähäiseen työskentelyyn keittiössä, vaan on sitä ohjaillut.

A:n esitettyä työnantajalle, että hän olisi halukas tekemään enemmän esimiestehtäviä, hänelle on 30.10.1988 järjestetty puhuttelu. Tilaisuudessa ovat olleet saapuvilla A:n ohella ruokapalveluesimies, joka toimii luottamusmiehenä, asiakaspalvelupäällikkö ja A:n esimiehenä ollut ohjaava emäntä. Tilaisuudessa on keskusteltu keittiön toiminnasta ja asiakaspalvelusta sekä esitetty A:lle toivomus koulutuksen hankkimisesta. Vaikka sanotusta tilaisuudesta käydyn keskustelun sisällöstä on saattanut muodostua osallistuneille erilaisia käsityksiä, on A:n kuitenkin käydystä keskustelusta tuolloin tullut ymmärtää, että työnantajalla on toivomuksia hänen toimintatapansa suhteen useissa kohdin.

A:ta on puhuteltu uudelleen 28.12.1988 ruokapalvelupäällikön kokoon kutsumassa tilaisuudessa. Tilaisuudessa ovat olleet saapuvilla ruokapalvelupäällikön lisäksi henkilöstöpäällikkö ja A:n esimiehenä toimiva asiakaspalvelupäällikkö. Tilaisuudessa on otettu esille joukko tilanteita, joissa A ei työnantajan mielestä ole noudattanut annettuja ohjeita ja määräyksiä. Tuolloin on uudelleen käsitelty myös alkuvuoden 1988 tapahtumia. Tilaisuudessa A:lle on ilmoitettu, että jolleivät hänen laiminlyöntinsä lakkaisi, hänen työsuhteensa saattaisi päättyä.

Puhutteluissa ja myöhemmin paikallisneuvotteluissa on kaupungin puolelta tuotu esiin erinäisiä A:n viaksi katsottuja määräysten noudattamatta jättämisiä ja ohjeiden vastaisia käyttäytymisiä, joita on tapahtunut alkuvuodesta 1988 lukien. A:n on ilmoitettu muun muassa vieneen henkilöstöravintolasta ruokaa omassa astiassaan kotiinsa, tuoneen tuttaviaan ruokailemaan ruokalaan, tarjoilleen asiakkaille kahvia maksutta ja sallineen erään asiakkaan jättää ruoka- ja kahviannoksensa maksamatta, antaneen asiakkaan tehdä voileipiä keittiössä, tilanneen henkilöstöravintolaan tuotevalikoimaan kuulumattomia leivonnaisia ja jättäneen noudattamatta siisteyttä.

A on myöntänyt joitakin laiminilyöntejä tapahtuneen. Tietoja A:n menettelystä asiaa selvittänyt ruokapalvelupäällikkö on saanut joko suoraan tai välikäsien kautta eri henkilöstöravintoloissa ja ruokaloissa työskenneiltä hoitajilta ja muilta A:n esimiehiltä. Todistajien lausumista on käynyt ilmi, että A on käyttäytynyt työssään ainakin osaksi sillä tavoin kuin edellä mainituissa puhutteluissa ja paikallisneuvotteluissa on hänen ilmoitettu menetelleen. Kun kysymys on varsin pitkän ajanjakson tapahtumista, asiassa ei ole näytetty yksityiskohtaisesti, milloin puheena olevat tapahtumat ovat sattuneet, eikä sitäkään, millaisia ne yksityiskohdiltaan ovat olleet tai ovatko ne johtuneet jostakin ymmärrettävästä tai muutoin hyväksyttävästä syystä.

Asiassa on otettu esille myös A:n poissaolot työstä. Lukuisten poissaolojen vuoksi hänelle on annettu määräys esittää lääkärintodistus päivänkin kestäneestä työstä poissaolosta, jos sen perusteena on ollut sairaus. Selvityksen mukaan A on ollut poissa esittämättä lääkärintodistusta 12. ja 19.9.1988, 26.10.1988 sekä 16. ja 26.1.1989.

Selvityksen mukaan ainakin A:n esimiehenä toimineet asiakaspalvelupäällikkö ja ruokalapalvelupäällikkö ovat jo alkuvuodesta 1989 tienneet A:n raskaudesta. A:lle on myöskin ennen työsuhteen purkamista myönnetty äitiyslomaa. Kun asiassa on esitetty seikkaperäinen selvitys A:n työsuhteen purkamisen syistä ja työsuhteen purkaminen on tapahtunut välittömästi 12.6.1989 tapahtuneen hänen sisaren työpaikalla oleskelun tapahduttua, asiassa on katsottava selvitetyksi, että A:n työsopimuksen päättäminen on johtunut muusta syystä kuin hänen raskaudestaan.

Harkittaessa, onko kaupungilla ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy purkaa A:n työsopimus, arviointi on tehtävä lähinnä 12.6.1989 tapahtuneen hänen sisarensa työpaikalla oleskelun perusteella. A on, kuten edellä on todettu, menetellyt hänen tiedossaan olleiden ohjeiden ja määräysten vastaisesti. Asiassa ei ole näytetty, että sisaren saapuvilla olosta olisi aiheutunut työpaikalla terveydellistä vaaraa. Kun paikalla ollut ruokalanhoitaja ei ole tuosta syystä eikä muutoinkaan puuttunut asiaan, vaan sallinut alaikäisen tytön olla keittiössä, A:n työsopimuksen purkamiselle ei ole näytetty olleen tärkeätä perustetta.

Sisaren tuomista työpaikalle on lähinnä pidettävä ajattelemattomuudesta johtuvana. A:n työssään osoittamaa määräysten ja ohjeiden vastaista käyttäytymistä ei ole työtuomioistuimen mielestä pidettävä laadultaan niin vakavana ja moitittavana, että kaupungilla olisi ollut hänen menettelynsä takia edes erittäin painavaa syytä hänen työsopimuksen irtisanomiseen. A:n menettely on kuitenkin otettava huomioon hänelle tuomittavaa korvausta tuntuvasti alentavana seikkana. A:lla on oikeus myös korvaukseen saamatta jääneestä irtisanomisajan palkasta lomakorvauksineen.

Asian sekavaan ja ristiriitaiseen laatuun nähden kunnallisen työmarkkinalaitoksen ei voida katsoa kaupungin toimenpiteet keskusneuvottelussa hyväksyessään rikkoneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Oikeudenkäyntiväitteet hylätään.

Työtuomioistuin vahvistaa vahvistusvaatimuksen siten hyväksyen, että Helsingin kaupunki on päättänyt A:n työsopimuksen ilman irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa tarkoitettua erityisen painavaa syytä.

Työtuomioistuin velvoittaa Helsingin kaupungin suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana vaaditut 8 926 markkaa ja vuosilomakorvauksena irtisanomisajalta 1 719 markkaa 80 penniä, molemmat erät 16 prosentin korkoineen 16.6.1989 lukien ja korvauksena työsopimuksen irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesta päättämisestä 27 000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 8.1.1990 lukien.

Kanne hylätään muutoin.

Helsingin kaupunki velvoitetaan korvaamaan Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamisesta lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Äimälä, Uski, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.