Labor court dismisses union branch's defense, ruling work slowdown to support wage demands constitutes a strike under collective agreement.

Pituusleikkurin työntekijät olivat yhteistoimin hidastaneet työskentelyä palkankorotusvaatimustensa tukemiseksi ja siten ryhtyneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Ammattiosasto, joka vastasi luottamusmiehen osallistumisesta työn hidastukseen, tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

Kantaja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Paperiliitto r.y. Kuultava Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5 r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 21.3.1988 allekirjoitetussa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §. TYÖRAUHAVELVOITE

1. Ryhtyminen lakkoon, saartoon, työsulkuun tai muuhun siihen verrattavaan toimenpiteeseen tämän sopimuksen muuttamiseksi sen voimassaoloaikana tai lisäyksen saamiseksi siihen samoin kuin joukkoirtisanominen tai joukkoirtisanoutuminen saman tarkoituksen saavuttamiseksi on kielletty.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III PALKKAMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § TYÖPALKAT

1. Palkkojen määräämistä varten jaetaan työntekijät ammattinsa ja työn laadun perusteella ryhmiin, jotka luetellaan tämän sopimuksen liitteessä. (Liite II.)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § AIKAPALKAT

1. Kausipalkat sovitaan kussakin teollisuuslaitoksessa erikseen ottamalla huomioon työntekijäin ammattitaito, työn vaativuus ja muut työn suoritukseen vaikuttavat tekijät niin, että palkat tulevat ammateittain oikeudenmukaisessa suhteessa porrastetuksi ja että ammattiryhmien A1 - K1 kausipalkka on 17.3.1986 alkaen vähintään 1 658,40 mk ja 2.3.1987 alkaen 1 760,80 mk. Palkka-asteikon määräämisperusteena käytetään liitteessä II olevaa tai paikallisesti sovittua liittojen vahvistamaa ammattiryhmittelyä sekä ammatti- tai muuhun koulutukseen perustuvaa kokemusta. Kausipalkkasopimuksesta ilmenevä työntekijän tuntipalkka saadaan jakamalla hänen kausipalkkansa työehtosopimuksen 13 §:ssä sovitulla tuntikertoimella, joka on keskeytymättömässä vuorotyössä 82 ja muissa työaikamuodoissa 80. (Kts. TESA 1 § 1.)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § SOPIMUKSEN TULKINTA 1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. 2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on Paperiliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Metsä-Serla Oy:n tiivispaperitehtaalla Mäntässä oli 8.7.1986 tehty pituusleikkurin käyntiinlähtösopimus. Sopimuksessa oli määritelty palkankorotukset ja niiden vaiheittaiset voimaantuloajankohdat. Sopimukseen oli sisältynyt lavoituksen ja lavojen kiristekalvokäärinnän sekä rullakiristekalvokäärintälinjan käyttöönotto. Työntekijöiden esityksestä palkankorotusten toteuttamista oli varhennettu. Kun palkankorotusten viimeinen vaihe oli tullut ajankohtaiseksi talvella 1989, ei alkuperäisen sopimuksen pennimäärä ollut enää tyydyttänyt työntekijöitä. Luottamusmies oli tehnyt tuotantopäällikölle sopimusesityksen, minkä tuotantopäällikkö oli hyväksynyt. Luottamusmies ei kuitenkaan itse ollut myöhemmin hyväksynyt tekemäänsä esitystä.

Pituusleikkurin 15 työntekijää olivat helmikuun 1989 jälkipuoliskolla ryhtyneet tahallisesti jarruttamaan työvauhtia. Jarrutus oli toteutettu aluksi siten, että pituusleikkuria oli ajettu hitaalla nopeudella. Vuoromestarin huomautettua asiasta olivat työntekijät ryhtyneet jarruttamaan muita työvaiheita, kuten liitosten tekoa, muuttoja, tambuurinvaihtoja, hylsyjen tekoa sekä lavausta ja käärintää. Jarrutuksesta oli ollut seurauksena useita tambuuripulasta johtuneita seisokkeja paperikone 5:llä ja paperikone 7:llä. Tämän vuoksi tuotantoa oli menetetty helmi- ja heinäkuun 1989 välisenä aikana 111 tonnia.

Pituusleikkurin nettotuotanto vuorokaudessa oli kesä-joulukuussa 1988 ollut keskimäärin 65,6 tonnia. Marraskuun 1988 ja tammikuun 1989 välisenä aikana oli pituusleikkurin keskimääräinen nettotuotanto ollut vuorokaudessa 69,5 tonnia ja tammi-helmikuussa 1989 67,9 tonnia. Jarrutuksen alettua oli keskimääräinen nettotuotanto vuorokaudessa maalis-kesäkuussa laskenut 59,5 tonniin ja 1.7. 17.7.1989 57,5 tonniin. Jarrutuksen päätyttyä oli tuotanto 18.7.1989 jälkeen ollut keskimäärin 72,5 tonnia vuorokaudessa. Paperikone 5:n ja paperikone 7:n keskimääräinen bruttotuotanto vuorokaudessa oli vastaavina ajanjaksoina ennen jarrutusta ollut 76,9 - 79,6 tonnia, jarrutuksen aikana 61,9 - 67,2 tonnia ja jarrutuksen jälkeen 75,1 tonnia.

Paperikone 5:llä ja paperikone 7:llä oli 15.4.1989 jälkeen ollut tambuuripulasta johtuneita seisokkeja yhteensä 103,4 tuntia, joista 86,2 tuntia oli ollut 11.6.1989 jälkeen. Vuonna 1988 tambuuripulasta johtuneita seisokkeja paperikoneilla oli ollut yhteensä 51,7 tuntia.

Mitään teknisiä syitä tuotannon ja työnteon hidastumiselle ei ollut ollut. Vuoden 1988 syksyllä suoritettu työntutkimus oli osoittanut, että aikapula ei ollut esteenä tuotannon kasvulle. Tutkimuksen mukaan kysymyksessä olevassa työssä odotusajan osuus oli ollut 26,8 prosenttia.

Työsuhdepäällikkö oli 18.4.1989 ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että työnantajan käsityksen mukaan pituusleikkurin työntekijät hidastivat tahallisesti tuotantoa. Työsuhdepäällikkö oli kehottanut pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työsuhdepäällikkö oli uudelleen 21.4.1989 huomauttanut työnteon hidastamisesta ja kehottanut pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Kun pituusleikkurin palkkausta koskeneissa neuvotteluissa ei ollut päästy yhteisymmärrykseen, olivat tuotantopäällikkö ja luottamusmies tehneet asiasta erimielisyysmuistion 26.5.1989. Työntekijäpuoli oli käydyissä neuvotteluissa katsonut, että pituusleikkurin palkkaus ei vastannut työntekijöiden vaatimuksia huomioon ottaen nykyiset työtehtävät. Työntekijäpuoli oli katsonut, että muun muassa lava- ja rullapakkauslinjoilla työ ei määrällisesti ja vaativuudeltaan vastannut tehtyjä sopimuksia. Työsuhdepäällikkö oli erimielisyysmuistion laatimisen jälkeen ilmoittanut pääluottamusmiehelle, että muistion käsitteleminen pääneuvottelijatasolla edellytti työrauhan palautumista.

Kun pituusleikkurin nettotuotanto oli ajanjaksolla 11.6 13.6.1989 noussut keskimäärin 66,7 tonniin vuorokaudessa, oli muistiosta ilmenevästä palkkaerimielisyydestä neuvoteltu työpaikalla 13.6.1989. Neuvottelun jälkeen tuotanto oli jälleen pudonnut siten, että se oli 14.6. - 18.6.1989 ollut keskimäärin 43 tonnia vuorokaudessa. Työsuhdepäällikkö oli antanut pääluottamusmiehelle 14.6.1989 sopimusesityksen asian ratkaisemiseksi. Pääluottamusmies ei ollut ilmoittanut työsuhdepäällikölle vastaustaan.

Työnantaja oli 5.7.1989 päivätyllä kirjeellä kehottanut ammattiosastoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Jarrutus oli kuitenkin edelleen jatkunut. Pääluottamusmies oli ilmoittanut tuotantopäällikölle, että pituusleikkurin työntekijöillä ei ollut yrittämisen halua. Työsuhdepäällikkö oli 17.7.1989 ilmoittanut varapääluottamusmiehelle, että jos tuotanto paperikoneilla jouduttaisiin vielä keskeyttämään, ei tuotannon uudelleen käynnistäminen olisi jarrutuksen jatkuessa taloudellisista eikä tuotannollisista syistä mahdollista. Työnantaja oli ilmoittanut asiasta ammattiosastolle 18.7.1989 päivätyllä kirjeellä. Tuotanto oli mainitun päivän jälkeen noussut normaalille tasolle.

Pituusleikkurin työntekijöiden palkkausta koskeneilla neuvotteluilla oli selvä ajallinen ja asiallinen yhteys työtaistelun alkamiseen. Huhtikuun alusta 1989 lähtien selvästi havaittavissa ollut jarrutus, joka oli kestänyt seuranneen heinäkuun puoliväliin asti, oli kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työnantaja oli useaan otteeseen kehottanut pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, minkä lisäksi työnantaja oli kahdella edellä mainitulla kirjeellä kehottanut ammattiosastoa ryhtymään toimenpiteisiin jarrutuksen lopettamiseksi. Ammattiosasto ei kuitenkaan ollut pyrkinyt riittävän tehokkaasti palauttamaan työrauhaa. Pituusleikkurilla työskentelevä luottamusmies oli myös osallistunut työtaisteluun.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Paperiliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että siinä vaiheessa kun Metsä-Serla Oy:n tiivispaperitehtaalla Mäntässä oli 8.7.1986 tehty pituusleikkurin käyntiinlähtösopimus, ei tietoa ollut ollut niistä useista teknisistä ongelmista, joita uuden pituusleikkurin käyttöönotto oli tuonut mukanaan. Pituusleikkuri ei ollut toiminut suunnitellulla tavalla. Kun työpaikalla alkuvuodesta 1989 oli neuvoteltu pituusleikkurin työntekijöiden palkkauksesta, luottamusmies oli ilmoittanut tuotantopäällikölle hyväksyvänsä sopimuksen, jos työntekijät sen hyväksyisivät.

Pituusleikkurin työntekijät eivät olleet kanteessa kerrotuin tavoin ryhtyneet jarruttamaan työvauhtia. Paperikone 5:llä ja paperikone 7:llä mahdollisesti olleet tambuuripulasta johtuneet seisokit eivät olleet johtuneet pituusleikkurin työntekijöistä johtuneista syistä.

Työntekijäpuolen laskelmien mukaan pituusleikkurin nettotuotanto vuorokaudessa oli kesä-joulukuussa 1988 ollut keskimäärin 62,672 tonnia, marraskuun 1988 ja tammikuun 1989 välisenä aikana 64,037 tonnia ja tammi-helmikuussa 1989 55,167 tonnia. Kanteessa ilmoitetut pituusleikkurien nettotuotantojen määrät vuorokaudessa maalis-kesäkuussa ja 1.7. - 17.7.1989 pitivät suunnilleen paikkansa. Siitä, että pituusleikkurin tuotanto oli 18.7.1989 jälkeen noussut, ei voitu tehdä johtopäätöstä, jonka mukaan työntekijät olisivat ennen tätä ajankohtaa ryhtyneet työtaistelutoimenpiteeseen. Pituusleikkurin nettotuotanto oli riippuvainen useista eri seikoista.

Työntekijäpuolen laskelmien mukaan paperikone 5:n ja paperikone 7:n keskimääräinen bruttotuotanto vuorokaudessa oli kesä-joulukuussa 1988 ollut 72,388 tonnia, marraskuun 1988 ja tammikuun 1989 välisenä aikana 70,502 tonnia ja tammi-helmikuussa 1989 61,742 tonnia. Maalis-kesäkuussa 1989 oli paperikoneiden keskimääräinen bruttotuotanto vuorokaudessa ollut 66,172 tonnia, 1.7. - 17.7.1989 62,741 ja 18.7. - 23.7.1989 kanteessa mainitut 75,1 tonnia. Paperikoneiden tuotannonvaihtelut olivat kuitenkin normaaleja eivätkä pituusleikkureiden työntekijät olleet vaikuttaneet tuotannon vaihteluun. Kun pituusleikkurin työntekijöistä riippumattomista syistä pituusleikkurille oli syntynyt ruuhkaa, se oli vaikuttanut myös tilanteeseen paperikoneilla. Mikäli paperikoneilla oli ollut tambuuripulasta johtuneita seisokkeja, oli pääasiallisena syynä siihen ollut se, että työnantaja ei ollut ottanut käyttöön riittävästi tambuurirautoja.

Pituusleikkurilla oli kanteessa väitettynä jarrutusaikana ollut useita teknisiä syitä, jotka olivat vaikuttaneet tuotantoon. Vuoden 1988 syksyllä tehty työntutkimus ei ollut luotettava, koska tuolloin pituusleikkurien työntekijöiden tehtäviin eivät olleet kuuluneet kaikki ne työt, joista oli sovittu pituusleikkurin käyntiinlähtösopimuksessa ja joita töitä oli otettu käyttöön muun muassa kanteessa ilmoitettuna jarrutusajanjaksona. Tällaiset lisätyöt olivat vaikuttaneet hidastavasti pituusleikkurin työntekijöiden työhön.

Kanteessa esitetyt pituusleikkurin nettotuotantomäärät ajoilta 11.6. - 13.6.1989 ja 14.6. - 18.6.1989 eivät voineet pitää paikkaansa. Tuotanto pituusleikkurilla oli vaihdellut mainittuina ajanjaksoina normaalin rajoissa huomioon ottaen pituusleikkureilla olleet tuotanto-ongelmat. Tilanteessa, jolloin työnantaja oli voimakkaasti syyttänyt pituusleikkurin työntekijöitä jarrutuksesta, pääluottamusmies ei ollut ollut halukas sopimaan asiaa. Pääluottamusmies ei ollut käytyjen neuvottelujen yhteydessä todennut tuotantopäällikölle, että pituusleikkurin työntekijöillä ei olisi yrittämisen halua. Pääluottamusmies oli sen sijaan todennut, että tiivispaperitehtaalla oli huono ilmapiiri. Työnantaja oli käyttäytynyt asiassa työehtosopimuslain vastaisesti uhkaamalla työntekijöitä tuotannon keskeytyksellä. Tuotannon nousulla 18.7.1989 jälkeen ja työnantajan lähettämällä kirjeellä ei ollut mitään tekemistä keskenään.

Kanteessa tarkoitettuna aikana työpaikalla oli esiintynyt useita teknisiä ongelmia. Paperikone 5:llä oli ollut erityisesti liukkailla laaduilla teknisiä vaikeuksia. Tämä oli ilmennyt tambuurin luistamisena, mikä puolestaan oli hidastanut työskentelyä pituusleikkurilla. Paperikone 5:ltä tulleissa tambuureissa oli ollut lisäksi reunavikoja, jotka myös olivat hidastaneet työskentelyä pituusleikkurilla. Paperikone 7:llä oli ollut teknisiä vaikeuksia lopputalvesta kesään asti. Tämä oli aiheuttanut pituusleikkurilla runsaasti liitosten tekoa ja lusauksia. Paperikone 7:llä oli vuoden 1989 alkupuolella nostettu paperin tiiveystasoa, mikä oli myös aiheuttanut vikaherkkyyttä. Erikoisliitokset varsinkin pituusleikkurin edessä pienillä rullilla olivat olleet voimakkaasti hidastamassa työtä. Myös nauhaimurit olivat olleet normaalia enemmän tukossa ja märkäkontit täynnä. Rullakoko vaikutti pituusleikkureiden tuotantoon siten, että rullakoosta riippuen tuotanto vaihteli paljonkin.

Ammattiosasto oli toiminut asiassa täysin työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisesti.

Vastineessa esitetty vaatimus

Paperiliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että pituusleikkuri oli toiminut suunnitellulla tavalla joukuusta 1988 lähtien. Luottamusmies ei alkuvuodesta 1989 käydyissä neuvotteluissa ollut asettanut esityksensä ehdoksi työntekijöiden hyväksymistä. Luottamusmies oli jättänyt 25.1.1989 päivätyn kirjallisen sopimuksen allekirjoittamatta perustellen sitä sillä, ettei työntekijäpuoli ollut hyväksynyt sopimusta.

Työntekijäpuolen esittämät tuotantoluvut poikkesivat työnantajapuolen luvuista sen vuoksi, että työntekijäpuolen laskelmissa oli jakajana käytetty kaikkia työehtosopimuksen mukaisia käyntipäiviä. Työnantajapuolen laskelmissa ei sen sijaan ollut otettu mukaan sellaisia aikoja/tonneja, jolloin paperikone oli ollut remontissa. Tällöin pituusleikkurilla ei ollut ollut riittävästi ajettavaa, eikä pituusleikkurilla ollut voitu edellyttää olleen tuotantoa. Tämän vuoksi laskelmissa oli otettava huomioon vain normaalikäynnin aikaiset tuotannon muutokset.

Paperikoneiden tuotantovaihtelut olivat normaaleja, mutta kanteessa tarkoitettuna aikana vaihteluja olivat lisänneet tambuuripulasta johtuneet seisokit. Pituusleikkurin työntekijät olivat vaikuttaneet paperikoneen tuotantoon muun muassa siten, että tambuurirautojen oli annettu täyttyä nopeassa tahdissa. Vasta kun rautapula oli uhannut, pituusleikkuria oli ryhdytty ajamaan paperikoneen tuotannon mukaisesti. Tämän menettelyn seurauksena oli ollut tambuurien painuminen, jolloin paperin laatua ei ollut pystytty kontrolloimaan ja vähäisemmänkin laatuvian tai leikkuuvian sattuessa olivat tambuuriraudat loppuneet nopeasti. Tämä puolestaan oli aiheuttanut seisokin paperikoneelle. Kanteessa tarkoitettuna ajankohtana ei pitemmänkään, esimerkiksi paperikoneen remontista johtuvan seisokin aikana täydet tambuurirullat olleet tulleet ajettua pituusleikkurilla. Tällaisen seisokin jälkeen oli ollut vaikeuksia paperikoneen käynnistämisessä pelkästään sen vuoksi, että tyhjiä tambuurirautoja ei ollut ollut.

Tambuurirautoja oli eri aikoina ollut käytössä erilaisia määriä. Ennen toukokuun 1989 loppua oli paperikone 7:llä ollut käytössä neljä ja paperikone 5:llä viisi tambuurirautaa ja yksi tambuurirauta molemmilla koneilla oli ollut korjauskierrossa. Kesäkuun alun jälkeen paperikone 7:llä oli ollut neljä ja paperikone 5:llä myös neljä tambuurirautaa ja yhteensä kolme tambuurirautaa oli ollut korjauskierrossa. Toisen koneen tambuurirautaa ei voitu käyttää toisessa koneessa. Jarrutuksen kestäessä pituusleikkurin miehistö oli työskennellyt siten, että riippumatta rautojen lukumäärästä niiden oli annettu täyttyä ennen kuin pituusleikkurilla oli alettu ajaa lähes normaalia tuotantoa. Tilanteen palauduttua normaaliksi 18.7.1989 alkaen oli tambuurirautojen määrä ollut sama kuin keväälläkin. Tambuurirautapulat, joista oli aiheutunut kanteessa tarkoitettuja paperikoneen seisokkeja, eivät siten olleet johtuneet tambuurirautojen lukumäärästä.

Luistamisia ja reunavikoja esiintyi eräillä paperilaaduilla aina silloin tällöin. Tällaisia puutteita esiintyi myös täysin normaaleina aikoina, joten tällä ei voitu osoittaa työnteon hitautta ja tuotannon laskua. Paperin tiiveystason nosto ei aiheuttanut vikoja sen enempää kuin vastaava laskukaan. Koneiden tuotannon tunnusluvut ennen ja jälkeen 17.7.1989 osoittivat, että liitokset, muutot, tonnit ja metrit eivät selittyneet vioilla paperissa, liitosten lukumäärillä tai liitosten tekotavoilla. Nauhaimurit eivät olleet olleet normaalia enempää tukossa. Märkälujakontista huolehtiminen kuului pituusleikkurin miehistölle. Asiallisella työskentelyllä eivät tyhjennykset aiheuttaneet normaalia suurempaa työmäärää.

Tehdyn työntutkimuksen seurauksena joitain tehtäviä oli poistettu ja tilalle oli otettu uusia toimintoja, jotka vastasivat työmäärältään entisiä töitä. Työntutkimus oli osoittanut, että pituusleikkuritoiminnoissa oli riittävästi käyttämätöntä odotusaikaa. Rullakoko sinänsä voi vaikuttaa pituusleikkureiden tuotantoon, mutta tuotannon määrä ei ollut välttämättä siitä suoraan riippuvainen.

VASTAAJAN VASTASELITYS

Paperiliitto on vielä lausunut, että pituusleikkuri ei ollut joulukuun 1988 jälkeenkään toiminut suunnitellulla tavalla. Tähän oli ollut useita eri syitä. Pituusleikkurin valmistaja oli olettanut, että paperikoneelta tulevat tambuurit olisivat pääsääntöisesti niin sanottuja päättömiä tambuureja. Päätön tambuuri oli sellainen, jossa ei ollut tuntiarkin lovia eikä paperikonekatkoja.Tällainen tambuuri oli suhteellisen helppo ajaa. Niin sanotussa päisessä tambuurissa oli taas tuntiarkin lovia ja paperikonekatkoja.

Pituusleikkurin suunnittelussa ja valmistamisessa lähtökohtana oli lisäksi ollut, että muuttojen halkaisijat olisivat noin 80 - 100 senttimetriä. Pienet muutot eli 45 - 50 senttimetriä halkaisijaltaan olevat rullat oli ollut tarkoitus ajaa jälkikäsittelyrullakoneella. Niin sanottujen pienten muuttojen ajaminen oli aiheuttanut huomattavia ongelmia ja tuotannon heilahteluja pituusleikkurilla.

Pituusleikkurin suunnittelussa oli edelleen lähdetty siitä, että paperikoneelta tulevat paperilaadut eivät olisi niin sanottuja liukkaita laatuja. Liukkaita paperilaatuja olivat muun muassa silikon, everal ja quilon.

Pituusleikkurin ajokapasiteetti oli laskettu edellä mainittujen edellytysten varaan. Kun nämä edellytykset eivät olleet toteutuneet ja pituusleikkurilla oli ajettu paljon niin sanottuja pieniä muuttoja, päisiä tambuureja ja liukkaita paperilaatuja, olivat ongelmat olleet odottamattoman suuria. Työnantaja oli myös ollut kaiken aikaa tietoinen pituusleikkurilla olevista teknisistä ja tuotanto-ongelmista.

Tuotantolukuihin vaikutti suuresti se, kuinka suuri oli valmistettavien rullien halkaisija. Mikäli tuotannossa oli pientä rullakokoa, esimerkiksi halkaisijaltaan 50 senttimetristä rullaa, oli muuttojen keskipaino pienempi kuin isompia halkaisijakokoja tehtäessä. Pientä halkaisijakokoa tehtäessä oli muuttojen lukumäärä suhteellisesti paljon suurempi kuin isoa halkaisijakokoa tehtäessä. Jotta päästäisiin samaan tonnimäärään pientä ja suurta halkaisijakokoa valmistettaessa, tuli pienellä halkaisijakoolla tehdä suhteellisesti paljon enemmän muuttoja. Tämä tarkoitti sitä, että jos paperikoneelta tuli paljon pieniä rullia, oli tuotantokin tällöin pienempi. Mitä enemmän tuli pieniä rullia, sen pienempi oli muuttojen keskipaino ja näin ollen myös tuotannon määrä oli pienempi.

Esimerkiksi ajanjaksolla 21.7. - 28.7.1989 oli muuttojen kokonaismäärästä niin sanottua suurta rullaa eli 80 senttimetriä halkaisijaltaan olevia rullia ollut 82,7 prosenttia. Koska muuttojen keskipaino oli tämän kokoisilla rullilla korkea, oli tuotanto heilahtanut tällöin voimakkaasti ylöspäin.

Paperikone 7:ltä tulleesta tuotannosta halkaisijaltaan alle 60 senttimetrin suuruista rullaa eli niin sanottua pientä rullaa oli yhteisestä kilomäärästä 13.6 17.6.1989 tehty yhteensä 80,1 prosentti. Keskiarvotuotannoksi päivää kohden oli saatu 26 182 kiloa. Samalta ajalta paperikone 5:ltä tulleesta tuotannosta niin sanottuja pieniä rullia oli kokonaiskilomäärästä ollut 57,9 prosenttia. Keskituotanto päivää kohden oli ollut 18 017 kiloa. Ajanjakso 13.6 - 17.6.1989 kuului jarrutusväitteen piiriin.

Ajanjaksona 21. - 28.7.1989, joka ei enää kuulunut väitetyn jarrutusajan piiriin, oli paperikone 7:ltä tulleesta tuotannosta tehty halkaisijaltaan 80 senttimetristä rullaa kokonaiskilomäärästä yhteensä 94,6 prosenttia. Keskituotanto oli ollut 28 654 kiloa. Samana ajanjaksona paperikone 5:ltä tulleesta tuotannosta suurten rullien osuus oli ollut kokonaiskilomäärästä 49,9 prosenttia. Keskituotanto päivää kohden oli ollut 30 277 kiloa.

Koska 13.6 - 17.6.1988 tehtävänä oli ollut paljon pieniä rullia, oli kokonaiskilomäärä jäänyt suhteellisesti huomattavasti pienemmäksi kuin ajanjaksolla 21.7 28.7.1989. Pituusleikkureiden tuotannossa oli näin ollen huomattavia heittoja ja näihin heittoihin vaikuttivat olennaisesti juuri rullakoon vaihtelut.

Ajanjaksolla 9.7 - 14.7.1989 oli niin sanottuja isoja rullia ollut paperikone 7:ltä tehdystä tuotannosta 80 prosenttia. Paperikone 5:n tuotannosta oli 62,2 prosenttia ollut isoja rullia. Tämä oli heijastunut tuotantoon ajalla 9.7 - 14.7.1989 siten, että paperikone 7:ltä tulleesta tuotannosta oli pituusleikkurilta saatu keskiarvoksi päivää kohden 35 000 kiloa ja paperikone 5:ltä tulleesta tuotannosta 20 508 kiloa.

Jos molemmilta paperikoneilta tulevasta tuotannosta ajettiin niin sanottuja pieniä muuttoja, laski tuotantomäärä välittömästi. Jos tällaiseen ajoon liittyi vielä liukas laatu, niin sanottu päinen tambuuri, lisämassojen käyttöä ja muita vastaavia seikkoja, saattoi pituusleikkurin tuotanto heilahtaa voimakkaasti alaspäin. Rullakoon vaihtelut ajalla 11.6 -13.6. ja 14.6 - 18.6. selittivät vaihtelut tuotantojen määrässä. Ajanjaksolla 11.6 - 13.6. oli tehty pääsääntöisesti isoa rullakokoa kuitenkin niin, että 13.6. oli tehty halkaisijaltaan 50 senttimetriä olevaa rullakokoa.

Tambuurirautapula oli olennaisilta osiltaan johtunut siitä, että työnantajapuoli ei ollut käyttänyt niin sanottua järkeistettyä ajo-ohjelmaa. Järkeistetty ajo-ohjelma tarkoitti sitä, että kun toiselta paperikoneelta pituusleikkurilla ajettiin suuria rullia, ajettiin vastaavasti toiselta koneelta pieniä rullia. Ongelmia oli syntynyt helposti juuri silloin, kun molemmilta koneilta oli pituusleikkurilla jouduttu ajamaan pieniä rullia. Sovitukset eli trimmit olisi ollut helppo muuttaa sellaisiksi, ettei rautapulaa olisi syntynyt. Työnantaja oli myös tahallaan pitänyt tambuurirautoja varastossa, vaikka niitä olisi heti voitu siirtää paperikoneille.

Erityisesti kesä- ja heinäkuussa 1989 olivat ajot olleet hyvin pitkälle koemassojen käyttöä ja tällöin oli käytetty suhteellisen paljon koivua. Tämän vuoksi paperikone 7 ei ollut toiminut normaalien laatuvaatimusten mukaan, mikä oli heijastunut pituusleikkurille niin sanottuina päisinä tambuureina. Kun massa oli parantunut, olivat myös tambuurit parantuneet. Tämän seurauksena myös kassat olivat alkaneet huveta ja ajokilot nousta heinäkuun loppupuolella.

Suoritetun työntutkimuksen seurauksena poistetut työmuodot olivat olleet huomattavasti vähäisemmät kuin ne tehtävät, mitkä niiden tilalle olivat tulleet. Pituusleikkurilla oli tammikuussa 1989 otettu käyttöön niin sanottu lavoituskone ja toukokuussa 1989 niin sanottu kiristekalvokone. Työntekijät olivat esittäneet, että pituusleikkurilla tehtäisiin uusi työntutkimus, koska syksyllä 1988 tehdyn työntutkimuksen jälkeen olivat olosuhteet oleellisesti muuttuneet. Tehty työntutkimus oli myös osoittanut, että paperikoneiden tuotantomäärät olivat olleet suuremmat kuin ne määrät, mitkä olivat menneet läpi pituusleikkurilta.

Työnantajan esittämiä pituusleikkurin tuotantolukuja ei myöskään voitu pitää oikeina, koska työnantaja oli jättänyt pituusleikkurin tuotantoluvuista pois ne päivät, jolloin paperikoneella oli ollut seisokki. Näin ollen se tuotanto, joka pituusleikkurilla oli seisokkien aikana tehty, ei näkynyt työnantajan laskelmissa, vaikka tämä tuotanto oli asianmukaisesti tehty ja myyty.

Tambuurirautapulan mahdolliseen syntymiseen oli saattanut vaikuttaa myös se, että huhti-toukokuun vaihteessa 1989 työpaikalta oli poistettu käytöstä vanha rullakone 5, joka oli toiminut rinnan uuden, vuoden 1987 joulukuussa käyttöön otetun pituusleikkurin kanssa. Vanhalla rullakone 5:llä oli pystytty tekemään tuotantoa huomattavasti.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto kuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5 on yhtynyt Paperiliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Metsä-Serla Oy:n Mäntän tiivispaperitehtaalla on vuonna 1986 tehty pituusleikkurin käyntiinlähtösopimus, jossa on sovittu myös lavoituksen, lavojen kiristekalvokäärinnän ja rullakiristekalvokäärintälinjan käyttöönotosta. Samalla on sovittu palkankorotuksista ja niiden vaiheittaisista toteuttamisajankohdista.

Lavoituslinjan valmistuttua tammikuussa 1989 on työntekijäpuolelta tehty esitys pituusleikkurin työntekijöiden palkkojen korottamiseksi. Työnantaja on torjunut esitetyn vaatimuksen, koska palkoista työnantajan mukaan oli jo sovittu vuonna 1986 tehdyllä sopimuksella. Ainoa pituusleikkurin työntekijöiden palkkaukseen liittyvä asia, josta työnantajan ilmoituksen mukaan olisi voitu vielä neuvotella, oli niin sanottuun pituusleikkurin jatkuvaan käyntiin liittyvä palkantarkistus. Tästä asiasta ei kuitenkaan ole päästy pituusleikkurin työntekijöitä tyydyttävään ratkaisuun. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu työnantajapuolta käydyissä neuvotteluissa edustanut tuotantopäällikkö on kertonut osaston luottamusmiehen ilmoittaneen käydyissä neuvotteluissa, että ellei asiasta päästä ratkaisuun, tulee pituusleikkurille ongelmia.

Osastotasolla on myöhemmin keväällä jatkettu neuvotteluja pituusleikkurin työntekijöiden palkkauksesta. Näistä neuvotteluista 26.5.1989 laaditussa erimielisyysmuistiossa on todettu, että työntekijäpuolen mielestä pituusleikkurin palkkaus ei vastaa työntekijöiden vaatimuksia huomioon ottaen nykyiset tehtävät ja että muun muassa lavaja rullapakkauslinjoilla työ ei määrällisesti ja vaativuudeltaan vastannut tehtyjä sopimuksia.

Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan pituusleikkurin työntekijät ovat tammikuussa aloitettujen palkkausta koskeneiden neuvottelujen päätyttyä tuloksettomina ryhtyneet hidastamaan työntekoa siten, että pituusleikkurin käyntinopeutta on laskettu. Työnantajan edustajan huomautettua tästä ovat pituusleikkurin työntekijät työnantajapuolen mukaan hidastaneet muita työvaiheita. Pituusleikkurin työntekijöiden työn hidastuksesta on ollut seurauksena paperikone 5:n ja paperikone 7:n tambuurirautojen täyttyminen, mikä puolestaan on aiheuttanut paperikoneilla tambuuripulasta johtuvia seisokkeja. Tällaisia seisokkeja on koneilla työnantajan ilmoituksen mukaan vuonna 1989 ollut 15.4. ja haastehakemuksen laatimisajankohdan 2.8. välisenä aikana 103,4 tuntia, näistä 11.6. jälkeen 86,2 tuntia. Samasta syystä johtuneita seisokkeja oli edellisenä vuonna ollut 51,7 tuntia.

Työnantajan suorittamien laskelmien mukaan pituusleikkurin nettotuotanto on kanteessa tarkoitettuna jarrutusajanjaksona eli huhtikuun alun ja heinäkuun 18. päivän 1989 välisenä aikana laskenut työn hidastuksen vuoksi siten, että keskimääräinen vuorokautinen nettotuotanto kuukausittain on vaihdellut 57,2 tonnista 61,7 tonniin, kun keskimääräinen pituusleikkurin vuorokautinen nettotuotanto kesä-joulukuussa 1988 on ollut 65,6 tonnia, marraskuussa 1988 - tammikuussa 1989 69,5 tonnia ja elokuusta 1989 alkaen noussut yli 70 tonniin. Työnantajapuolelta on esitetty selvitystä myös paperikoneiden bruttotuotannon määristä ja niiden laskusta vastaavina ajankohtina.

Myös työntekijäpuolelta on esitetty selvitystä pituusleikkurin ja paperikoneen tuotantomääristä edellä tarkoitetuilta ajanjaksoilta. Työntekijäpuolen selvityksessä esitetyt määrät poikkeavat eräiltä osin työnantajapuolen suorittamista laskelmista. Tähän on osaltaan vaikuttanut se, että työntekijäpuolen paperikoneen tuotantoa koskevissa laskelmissa on saattanut olla mukana sellaisia päiviä, jolloin paperikoneella on ollut seisokki. Pituusleikkurin tuotantoa koskeviin laskelmiin työntekijäpuoli on sisällyttänyt myös sellaisia päiviä, jolloin paperikoneella on ollut seisokki, mutta jolloin pituusleikkurilla kuitenkin on ollut niin sanottuja kassatambuureita leikattavana. Työnantajapuolen laskelmista on poistettu kokonaisuudessaan sellaiset päivät, jolloin paperikoneella on ollut pitempi seisokki. Tätä laskutapaa ei tuotantolukujen vertailtavuuden kannalta voida työtuomioistuimen mielestä pitää virheellisenä.

Jutussa esitetyn selvityksen valossa työtuomioistuin katsoo, että työntekijäpuolelta esitetyillä syillä ei ole riittävästi voitu selittää tuotannon alenemista kanteessa ilmoitettuna jarrutusajanjaksona. Kun tuotannon vaihtelut ovat liittyneet käytyihin pituusleikkurin työntekijöiden palkkaneuvotteluihin, työtuomioistuin katsoo, että pituusleikkurin työntekijät ovat yhteistoimin hidastaneet työskentelyä palkankorotusvaatimustensa tukemiseksi ja siten ryhtyneet työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kohdistuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Työnantajan edustaja on ensimmäisen kertaa 18.4.1989 ilmoittanut pääluottamusmiehelle pituusleikkurin työntekijöiden jarrutuksesta ja kehottanut pääluottamusmiestä työrauhan palauttamiseen. Työnantajan edustaja on ilmoittanut asiasta pääluottamusmiehelle uudelleen 21.4.1989 ja kehottanut jälleen pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Pääluottamusmies on kertomansa mukaan selvittänyt tilannetta pituusleikkurin työntekijöiden kanssa.

Työnantajan edustaja on jälleen 12.6.1989 ilmoittanut ammattiosaston edustajalle pituusleikkurin jarrutuksesta ja 5.7.1989 päivätyllä kirjeellä työnantaja on kehottanut ammattiosastoa ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Työnantajan edustaja on tämän jälkeen 18.7.1989 ollut yhteydessä pääluottamusmiehen sijaisena toimineeseen varapääluottamusmieheen paperikoneella syntyneen tambuuripulan johdosta ja ilmoittanut, että työtaistelutilanteen jatkuminen johtaa palkanmaksun keskeyttämiseen työntekijöiltä siihen asti kunnes ammattiosasto ilmoittaa työrauhan palauttamisesta. Tuotantotilanne on tämän jälkeen palautunut normaaliksi.

Kun edellä todetuissa yhteyksissä työnantajan puolesta on esitetty perusteita jarrutusväitteiden tueksi, olisi ammattiosaston taholta tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin näiden seikkojen selvittämiseksi ja normaalin työskentelyvauhdin palauttamiseksi. Ammattiosasto vastaa tästä laiminlyönnistä samoin kuin osaston luottamusmiehen osallistumisesta työn hidastukseen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Mäntän osasto n:o 5:n maksamaan hyvityssakkoa Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle 23 000 markkaa. Ammattiosasto velvoitetaan lisäksi korvaamaan Metsäteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.