Labor court dismisses union claim against dairy co-op for dismissing lactation worker due to illness and work injuries.

Laitosmiehen työkyky ei ollut hänen sairauksiensa ja työssään saamiensa vammojen johdosta olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt, eikä työnantajalla siten tällä perusteella ollut ollut oikeutta hänen työsopimuksensa irtisanomiseen. Työnantaja velvoitettu suorittamaan laitosmiehelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

Korvauksen määrää oli alentanut se, että työntekijä oli sairaslomalla ollessaan vaarantanut työkykynsä muissa töissä.

Työnantajalla ei ollut tarjota laitosmiehelle hänen ammattitaitonsa ja vammansa huomioon ottaen kevyempää työtä, minkä vuoksi työsuhteen palauttamiselle ei harkittu olevan edellytyksiä. (Ään.)

Kantaja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Vastaaja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r. y. Kuultava Osuuskunta Maitojaloste

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä on 14.3.1989 28.2.1991 voimassa meijerityöntekijöitä koskeva työehtosopimus, jossa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Yleiset sopimukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

B. Liittojen väliset sopimukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Irtisanomissuojaa ja lomautusta koskeva sopimus 20.3.1989

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitussa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyönnistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 20 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 § Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle.

Edellä 1 kappaleessa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Korvaus työsuhteen jatkuessa

Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko 17 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä 17 §:n 1 kappaleen mukaisesta vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

Jos tässä pykälässä tarkoitettua tuomiota täytäntöön pantaessa syntyy erimielisyyttä siitä, kumpi tuomiossa määrätyistä korvauksista on maksettava, asia on saatettava työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on kanteessaan lausunut, että Vesa Uitto oli ollut Osuuskunta Maitojalosteen palveluksessa 7.12.1976 alkaen laitosmiehenä. Uitto oli työssään 23.5.1979 saanut vamman vasempaan polveen. Tapaturman seurauksena Uiton polvilumpioon oli tullut ruston pehmennystauti, minkä johdosta Uitto oli viime vuosina ollut usein sairaslomalla. Uiton vamman haittaaste oli tapaturmalautakunnan 5.10.1989 antaman päätöksen mukaan alle 10 prosenttia.

Uitto oli ainakin vuodesta 1981 lähtien pyrkinyt työhön, jossa hänen polvensa ei rasittuisi. Työnantaja oli 1.4.1981 ja 17.6.1983 päivätyillä kirjeillään todennut, ettei Uitolle voitu järjestää kevyempää työtä.

Huhtikuussa 1988 tehtyjen työklinikkatutkimusten mukaan Uitto oli työkykyinen entiseen työhönsä. Hän tulisi myös selviytymään työstään, mikäli se järjestettäisiin niin, että polveen kohdistuva kuormitus vähenisi. Työnantaja oli 26.8.1988 antamassaan lausunnossa todennut, että Uitolle ei ollut tarjolla muuta työtä kuin hänen nykyinen laitosmiehen työnsä.

Työnantaja oli 31.7.1989 irtisanonut Uiton työsuhteen päättymään 31.12.1989 sairauden perusteella ja vedonnut lisäksi siihen, että Uitolle ei ollut tarjota kevyempää työtä. Työnantaja oli samalla myös todennut, että Uitto oli sairaslomalla ollessaan ollut toisen työnantajan työssä.

Irtisanomisesta oli käyty sopimuksen mukaiset paikalliset sekä liittotason neuvottelut, jotka olivat jääneet tuloksettomiksi.

Työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaan sairaus saattoi olla irtisanomisperuste ainoastaan, jos työntekijän sairaudesta oli ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen.

Varsinkin kahden viimeisen vuoden ajan Uitto itse sekä pääluottamusmies olivat yrittäneet saada aikaan, että Uitolle järjestettäisiin kevyempää työtä, jolloin hänen polvivammastaan aiheutuvat poissaolot vähenisivät. Uiton terveydelle paremmin sopivia ja samalla hänen ammattitaitoaan vastaavia tehtäviä olisivat olleet muun muassa työt korjaamossa, keskusvarastossa, tuottajapalveluvarastossa ja mittarihuollossa.

Työnantaja ei ollut missään vaiheessa pyrkinyt helpottamaan Uiton työtehtäviä edes väliaikaisesti eikä tarjonnut Uitolle mitään muita työtehtäviä yrityksessä, vaikka Seinäjoen tuotantolaitoksessa työskenteli noin 200 meijerityöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa työntekijää.

Työnantaja oli väittänyt, että Uitto olisi ollut työsuhteessa toiseen työnantajaan. Se ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Uiton vaimo oli ollut työsuhteessa erääseen palvelutaloyhtiöön ja Uitto oli loukkaantunut auttaessaan vaimoaan hänen työssään.

Irtisanomissuojasopimuksen mukaisen korvauksen määrään vaikuttavina seikkoina oli otettava huomioon, että Uitto oli ollut työsuhteessa osuuskuntaan 13 vuotta, että hän oli vammautunut työnantajansa työssä, että hänellä oli huollettavanaan 11-, 17- ja 20-vuotiaat lapset ja että hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan vastaavaa työtä Seinäjoen talousalueella olivat heikot.

Uiton kuukausipalkka oli ollut 7 245 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on kanteessaan vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Osuuskunta Maitojalosteen maksamaan Uitolle irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 17 §:n nojalla 20 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 144 900 markkaa ja lisäksi harkitsemaan, onko Uiton työsuhteen jatkamiselle tai palauttamiselle edellytyksiä, ja siinä tapauksessa määräämään sopimuksen 19 §:n mukaisen vaihtoehtoisen korvauksen, jonka määräksi liitto on ilmoittanut jutun esivalmistelussa 12 kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

VASTINE

Vastineen perustelut

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Uitto oli vuonna 1979 tapaturmaisesti loukannut vasemman polvensa. Hänen tapaturmasta johtuva haitta-asteensa oli alle 10 prosenttia tapaturmalautakunnan antaman päätöksen mukaan. Työnantaja oli saanut tiedon asiasta vasta haasteessa. Työnantajan edustajan kanssa neuvotteluja käydessään oli Uitto antanut ymmärtää, että hänen haitta-asteensa olisi huomattavasti suurempi.

Uitto oli viimeisten vuosien aikana ollut runsaasti sairaudesta johtuen poissa työstä.

Uiton työsuhteen päättäminen oli perustunut työnantajan suorittamaan kokonaisharkintaan. Useiden eri seikkojen yhteisvaikutuksesta osuuskunta oli katsonut, että sillä oli irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:n ja työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy Uiton työsuhteen irtisanomiselle.

Uiton vammasta oli ollut seurauksena työkyvyn olennainen ja pysyvä heikentyminen. Uitto, joka oli laitosmies, ei ollut voinut tehdä osuuskunnan ylläpito-osastolla esiintyviä tehtäviä. Kaikki laitosmiehen työt sisälsivät jatkuvaa jalkojen rasittamista, eikä niitä voitu järjestää istumatyöksi. Osuuskunnalla ei ollut tarjota Uitolle sellaista hänen työsopimuksensa mukaista tai muutakaan työtä, jota hän pystyisi suorittamaan.

Uiton tapaturmassa saama polvivamma, jonka johdosta hän ei pystynyt suorittamaan laitosmiehen tehtäviään, oli sattunut vasempaan jalkaan. Vuoden 1989 keväällä hän oli loukannut työpaikalla oikean polven kyyristyessään nostamaan lattialle pudonnutta ruuvia. Se oli aiheuttanut koko loppuvuoden kestävän sairasloman. Vakuutusyhtiön ilmoituksen mukaan kysymys ei ollut tapaturmasta.

Uitto oli usean viime vuoden ajan ollut eri syistä, kuitenkin valtaosaltaan samantyyppisistä sairauksista johtuen, runsaasti pois työstä. Vuonna 1987 poissaolojen osuus työajasta oli ollut huomattava. Siitä lukien poissaolot olivat vuosittain selvästi lisääntyneet siten, että vuoden 1989 aikana Uitto oli ollut vain muutamia päiviä työssä työpaikallaan. Uiton sairaudet olivat olleet, paitsi polvivamman jälkitilasta johtuvia, suurimmalta osalta niveliin ja selkään kohdistuneita nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Kun sairaslomat olivat seuranneet toisiaan tiheään, voitiin sairastelun olettaa toistuvan vastaisuudessakin. Kun työtehtävät lisäksi edellyttivät runsasta käsien ja jalkojen käyttöä, voitiin Uiton työkyvyn tältäkin kannalta arvioiden katsoa olennaisesti ja pysyvästi heikentyneen.

Uitto oli ollessaan sairaslomalla osuuskunnan palveluksesta polvilumpiomurtuman jälkitilan johdosta 5.1. 11.1.1989 ollut toisen työnantajan palveluksessa huoltomiehen työssä. Tässä työssä hän oli 10.1. tapaturmaisesti loukkaantunut. Tapaturma oli sattunut hänen työskennellessään tikkailla. Osuuskunta oli saanut tapaturmavakuutuslainsäädäntöön perustuvan korvauspäätöksen nojalla sairausajalta 11.1. - 5.2.1989 maksetun palkan takaisin. Uiton palvelutaloyhtiössä olevan työsuhteen perusteella osuuskunta oli saanut vastaavia korvauksia vuonna 1987 kaksi kertaa. Ne osoittivat työsuhteen olleen voimassa.

Korkein oikeus oli tuomiollaan 1987:56 tuominnut työntekijän petoksesta hänen työskennellessään sairasloman aikana muiden työnantajien lukuun.

Uitto oli usein todennut, ettei hän selviytynyt laitosmiehen töistä. Työnantaja oli lääkärinlausunnoista johtuen pyrkinyt järjestämään niissä puitteissa kuin se oli mahdollista, että Uiton työssä selviytyminen otettaisiin huomioon. Työklinikan suorittamasta tutkimuksesta kävi ilmi, että marraskuusta 1986 oli Uitto ollut kevyemmissä töissä. Uitolle oli annettu mahdollisuus järjestellä omia töitään. Kun laitosmiehet työskentelivät pääsääntöisesti pareittain, oli Uitto saattanut esimerkiksi välttää tikapuilla kiipeämistä. Järjestelyjä oli tehty, mutta ne eivät olleet auttaneet tai poistaneet ongelmia. Laitosmiehen tehtäviin kuului muun muassa kiipeilyä ja työskentelyä ahtaissa paikoissa, joissa hän joutui kyyristymään ja olemaan polvillaan.

Kanteessa oli mainittu, että Uitolle sopivia ja hänen ammattitaitoaan vastaavia tehtäviä olisivat olleet muun muassa työt korjaamossa, keskusvarastossa, tuottajapalveluvarastossa ja mittarihuollossa.

Osuuskunnalla ei ollut erillistä korjaamo-osastoa, vaan korjaamo toimi kiinteässä yhteydessä tehtaan tuotannon kanssa. Korjauksista useat tehtiin tuotantopaikalla, jolloin laitosmies joutui kiipeämään tai menemään hankaliin paikkoihin. Jos korjattava osa voitiin irroittaa, saatettiin korjaus tehdä korjaamotilassa, joskin korjattavan osan irroittaminen ja noutaminen olivat työvaiheita, jotka rasittivat jalkoja. Osuuskunnassa ei ollut mahdollista pitää erityisiä korjaamomiehiä, koska se olisi hidastanut toimintaa, eikä niin suppeata työaluetta voitu järjestää. Huolto- ja korjaustoiminta kattoi koko laitoksen alueen. Korjaustyössä jouduttiin toimimaan kahdessa vuorossa, joka myöskin edellytti kaikilta työntekijöiltä monipuolista töiden osaamista ja taidon ylläpitämistä.

Uiton toisena mahdollisena työpaikkana mainitut keskusvaraston tehtävät olivat pääasiassa laitoshuollon varaosien noutamista ja luovuttamista ja vähäisemmässä määrin varaosien tilaamista. Työtä ei voitu rajoittaa pelkkään istumatyönä tapahtuvaan tavaroiden tilaamiseen. Keskusvarastotyössä työntekijä joutui kulkemaan portaita sekä liikkumaan muutenkin paljon. Keskusvarastossa oli ollut jatkuvasti tarpeeksi työntekijöitä, joten sinne ei voitu sijoittaa uutta työvoimaa. Keskusvarastossa työskenteleviltä vaadittiin vähemmän ammattitaitoa, joten siellä työskenteleviä ei voitu siirtää muualle.

Tuottajapalveluvarastossa huolehdittiin maitohuollossa tarvittavien tuotteiden hoitamisesta kuluttajille. Työhön liittyi säkkien nostamista ja jatkuvaa liikkumista. Tuottajapalveluvarastossa oli tarpeeksi työntekijöitä. Varaston toiminta oli alkanut vasta 1.7.1989. Erityisellä sopimuksella oli luvattu työllistää ne työntekijät, jotka työskentelivät varastolla. Tehtävät poikkesivat täysin laitosmiehen tehtävistä. Työntekijöiden siirtomahdollisuutta ei ollut.

Mittarihuolto käsitti keräilyautojen mittalaitteistojen, mittareiden venttiilien ja putkistojen huoltoa ja korjausta, johon liittyi esimerkiksi työskentelyä autoissa. Mittarikorjaus oli kuitenkin vähentynyt ja poistumassa automaattisten tiedontallennuslaitteiden korvatessa mekaaniset mittarit. Niiden huollon tarve oli hyvin vähäinen mekaanisiin mittareihin verrattuna. Huoltotyö vaati erikoisammattimiestä.

Työnjohtaja oli pyrkinyt yhteistyössä Uiton ja luottamusmiehen kanssa hoitamaan asioita niin, että Uiton työssä käynti olisi ollut mahdollista. Toitä ei ollut voitu kuitenkaan järjestellä niin, että ne olisivat olleet oleellisesti kevyempiä. Uiton runsaat poissaolot olivat aiheuttaneet vaikeuksia työnjärjestelyissä ja myös muille työntekijöille tuntuvia hankaluuksia etukäteen merkittyjen vapaapäivien siirtymisen vuoksi.

Osuuskunnan henkilökunnan määrä oli vähentynyt. Kun työntekijöitä oli vuonna 1983 ollut 420, oli vuonna 1989 heitä enää ollut 350. Raaka-aineen vastaanotto ja osuuskunnan tuotanto olivat laskeneet vastaavana ajankohtana noin 25 prosenttia. Uusia työntekijöitä oli otettu vain erikoiskoulutusta vaativiin ja muihin erikoistehtäviin. Työnantajalta ei voitu vaatia näissä oloissa mittavia erikoisjärjestelyjä Uiton työllistämiseksi. Luottamusmies oli todennut, ettei Uitolle sopivaa työtä yrityksessä ollut.

Uiton työsuhteen päättäminen oli johtunut Uiton vahingonvaaranpiiriin kuuluvista seikoista ja pelkästään se, että Uitto oli työskennellyt sairaslomansa aikana toisen työnantajan palveluksessa huoltomiestehtävissä oikeutti työnantajan irtisanomaan työsopimuksen.

Irtisanominen oli johtunut useammasta perusteesta. Todistusten mukaan tapaturman aiheuttaman vamman haitta-aste oli alle 10 prosenttia. Työvoimatoimiston todistuksen mukainen Seinäjoen talousalueella työttömyysaste oli valtakunnallista keskitasoa. Vaikeudet laitosmiehen tehtävien löytymisessä saattoivat johtua siitä, että Uiton terveydentila rajoitti työn suorittamista.

Uiton työsuhteen jatkamiselle tai palauttamiselle ei ollut edellytyksiä. Työsuhteen päättäminen oli perustunut siihen, että työnantajalla ei ollut tarjota sellaista työtä, jossa Uitto vammansa huomioon ottaen selviytyisi. Laissa työsopimuksen irtisanomismenettelystä ja liittojen välisessä irtisanomissuojasopimuksessa oli määrätty, että työsuhteen jatkaminen tai jo päättyneen työsuhteen palauttaminen koski irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä. Kun työtä, johon Uitolla olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus terveydentilansa huomioon ottaen palata, ei ollut, ei perusteita ollut työsuhteen jatkamiselle.

Uitto oli ollut sairauden vuoksi poissa työstä vuonna 1984 71 työpäivää, vuonna 1985 76 työpäivää, vuonna 1986 153 työpäivää, vuonna 1987 74 työpäivää, vuonna 1988 91 työpäivää ja vuonna 1989 5.1. - 5.2., 9.2. - 10.3. ja 24.4. alkaen vuoden loppuun.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL on Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n vastineen johdosta lausunut muun muassa, että osa Uiton poissaoloista oli johtunut vasemman polven työperäisestä viasta ja osa muista tapaturmista ja tavanomaisista sairauksista. Mikään näistä sairauksista ei ollut aiheuttanut Uitolle olennaista ja pysyvää työkyvyn heikentymistä. Oikean polven vammautuminen oli myös ohimenevä suoritettavan leikkauksen jälkeen.

Uitto ei ollut tehnyt työsopimusta palvelutaloyhtiön kanssa, vaan Uiton vaimo. Yhtiö oli ottanut tapaturmavakuutuksen, joka kattoi myös Uiton tilapäisen avustamistyön. Osuuskunta oli ollut tietoinen Uiton työskentelystä palvelutaloyhtiössä ainakin vuodesta 1985 lähtien, eikä osuuskunta ollut missään vaiheessa kieltänyt hänen työskentelyään.

Uitto oli irtisanottu ilman, että hänelle olisi tarjottu ammattitaitoaan vastaavaa tai muuta työtä. Uittoa ei ollut käytetty vaihtoehtoisissa tehtävissä edes niin paljon kuin muita työntekijöitä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaisliitot ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujaan korvattaviksi.

KUULTAVAN LAUSUMA

Osuuskunta Maitojaloste on osaltaan yhtynyt Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL:n puolesta esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Vesa Uitto on ollut Osuuskunta Maitojalosteen palveluksessa laitosmiehenä 7.12.1976 lukien. Osuuskunta on 31.7.1989 irtisanonut hänen työsopimuksensa päättymään vuoden 1989 lopussa. Irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu, että mahdollisuuksia Uiton työsuhteen jatkamiselle ei ole ollut, koska hän sairauslomiensa välisinä aikoina on voinut lääkärin suosituksen ja oman ilmoituksensa mukaan osallistua vain osaan töistään, eikä osuuskunnalla ole ollut tarjota hänelle soveltuvaa kevyempää työtä. Irtisanomisilmoituksessa osuuskunta on lisäksi todennut, että Uitto, jota on sairaslomalla ollessaan 10.1.1989 kohdannut työtapaturma, on tuona ajankohtana ollut toisen työnantajan työssä.

Selvityksen mukaan Uitto on vuonna 1979 saanut työssään vamman vasempaan polveensa, johon tapaturman seurauksena on muodostunut ruston pehmennystauti. Vammasta johtuva haitta-aste on asiakirjoista ilmenevän selvityksen mukaan ollut helmikuun 1981 jälkeen alle 10 prosenttia. Osuuskunta on ilmoittanut saaneensa tiedon haitta-asteen suuruudesta vasta asian vireilletulon yhteydessä.

Uitto on polvivammansa ja muiden sairauksien takia ollut ainakin vuodesta 1984 alkaen useasti sairaslomalla. Polvivamman jälkitilan, niveliin ja selkään kohdistuneiden nyrjähdysten ja venähdysten sekä muiden sairauksien vuoksi Uitto on ollut poissa töistä vuonna 1987 74 työpäivää ja vuonna 1988 91 työpäivää. Uitto on ennen irtisanomistaan ollut töissä vuonna 1989 ehkä noin 40 työpäivää. Hän on keväällä 1989 työpaikalla loukannut oikean polvensa, mistä on aiheutunut vuoden loppuun kestänyt työkyvyttömyys. Uitto on ollut kuluvan vuoden alusta lukien työttömänä työnhakijana.

Työklinikan tutkimuksestaan 15.4.1988 antamassa ja sitä täydentävässä, 27.4.1988 päivätyssä lausunnossa on todettu, että Uitto on työkykyinen entiseen työhönsä. Lausunnoista käy myös ilmi, että Uitto tulisi selviämään työstään, jos työ järjestettäisiin niin, että polveen kohdistuva kuormitus vähenisi. Lisäksi lausunnossa on suositeltu tarvittaessa kurssitusta vaativammista työtehtävistä selviämiseksi.

Uiton esimiehenä toiminut työnjohtaja on todistajana kuultuna kertonut, että Uitto on suoriutunut hänelle kuuluvista työtehtävistä, mutta töiden hoitamista ovat haitanneet hänen runsaat poissaolonsa. Laitosmiehen työt ovat tapahtuneet vuorotyönä, josta Uitto ei ole halunnut jättäytyä pois.

Työsopimuslain 37 §:n mukaan työntekijän irtisanomiseen vaadittavana erityisen painavana syynä ei voida pitää työntekijän sairautta, jollei siitä ole ollut seurauksena hänen työkykynsä olennainen ja pysyvä heikentyminen.

Selvityksen mukaan Uiton aikaisempi vammautuminen näyttää aiheuttaneen selvää altistumista erilaisille tapaturmille ja muille vamman jälkitiloille, joista on taas seurannut runsaasti työkyvyttömyydestä johtuvia poissaoloja työstä.

Näistä syistä on sekä Uiton että myös luottamusmiehen toimesta useaan otteeseen hänen vammautumisestaan lähtien otettu esille Uiton siirtäminen kevyempänä pidettävään työhön.

Osuuskunnan puolelta on katsottu koko sen ajan, jona asia on ollut esillä, ettei tuollaista työtä ole osoittaa Uitolle. Uiton esitettyä vuonna 1988 talousjohtajalle pyynnön saada kevyempänä pidettävää työtä asiaa on käsitelty osastopäällikköjen kokouksessa sen johtamatta mihinkään muutoksiin. Uiton työsopimuksen irtisanomisen johdosta paikan päällä 25.8.1989 pidetyssä liittotason neuvottelussa on Uitto esittänyt hänelle paremmin soveltuvina töinä eräitä tehtäviä muun muassa tuottajapalveluvarastossa ja mittarien huoltotöissä. Neuvottelussa ei ole kuitenkaan käynyt ilmi, että Uitolle olisi ollut osoitettavissa hänelle soveltuvaa, vähemmän rasittavaa työtä, minkä käsityksen myös neuvottelussa saapuvilla ollut pääluottamusmies on mielipiteenään ilmaissut.

Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että osuuskunnalla olisi ollut sellaisia Uiton ammattitaitoa edellyttäviä työtehtäviä, jotka olisivat olleet hänen polvivammansa huomioon ottaen hänen hoitamiaan työtehtäviä vähemmän rasittavia tai haittaavia ja joihin hänet olisi ollut mahdollista siirtää. Arvioinnin luotettavuuteen saattaa vaikuttaa se, ettei Uittoa ole aikaisemmin edes väliaikaisesti siirretty mihinkään muihin tehtäviin.

Kun Uitto on edellä mainitussa työklinikan tutkimuksessa havaittu eräin varauksin työkykyiseksi aikaisemmin suorittamaansa työhön ja hänen polvivammansa haitta-astetta on siitä esitetyn selvityksen mukaan pidettävä suhteellisen vähäisenä, työtuomioistuimen mielestä asiassa ei ole näytetty, että Uiton työkyvyn alentuminen olisi ainakaan vielä irtisanomishetkellä ollut edellä mainitussa lainkohdassa edellytetyin tavoin pysyvää ja olennaista.

Selvityksen mukaan Uitto on ollessaan tammikuussa 1989 sairaslomalla loukkaantunut tapaturmassa niin, että vakuutusyhtiö on suorittanut hänelle korvausta työtapaturman perusteella. Uitto on vammautuessaan avustanut erään palvelutaloyhtiön palveluksessa talonmiehenä olevaa vaimoaan, mutta asiassa ei ole näytetty, että Uitto olisi solminut työsopimuksen tuon yhtiön kanssa. Uittoa on kahdesti aikaisemmin vastaavalla tavalla kohdannut työtapaturma mainitun yhtiön töissä, mistä osuuskunnalla on ollut tieto.

Vaikka Uiton olisi pitänyt pidättäytyä osallistumasta toisen työnantajan työhön sairaslomalla, hänen menettelyään ei kuitenkaan, kun kysymys on aviopuolison avustamisesta, voida pitää erityisen painavana syynä hänen työsuhteensa irtisanomiseen.

Siten asiassa on jäänyt näyttämättä, että Uiton työsuhteen päättämiseen olisi ollut erityisen painava syy, mutta edellä kerrottu Uiton työssäolo sairaslomallaan, jonka aikana hän on vaarantanut työkykynsä, on otettava huomioon alentavana seikkana korvausta määrättäessä.

Kun asiassa on käynyt ilmi, ettei osuuskunnalla ole ollut Uitolle soveltuvaa kevyempää työtä tarjota, työtuomioistuimen mielestä, huomioon ottaen myös Uiton menettely sairaslomansa aikana, hänen työsuhteensa palauttamiselle ei ole edellytyksiä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Osuuskunta Maitojalosteen suorittamaan korvauksena Uitolle irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta 50 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

Osuuskunta Maitojaloste velvoitetaan korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL:n oikeudenkäyntikulut jutussa 1 900 markalla. Muutoin saavat asianosaiset itse pitää oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Tuulensuu, Leivo ja Palanko-Laaka.

Eri mieltä olevan jäsen Tuulensuun lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi:

Uitto on usean vuoden ajan ollut runsaasti pois työstä. Prosentteina ilmaistuna Uiton poissaolot ovat olleet seuraavat: vuonna 1984 32 prosenttia, vuonna 1985 34 prosenttia, vuonna 1986 69 prosenttia, vuonna 1987 34 prosenttia, vuonna 1988 41 prosenttia ja vuonna 1989 81 prosenttia.

Uitto on esittänyt työklinikan tutkimuksestaan 15.4.1988 antaman ja sitä täydentävän, 27.4.1988 päivätyn lausunnon, jossa on hänet todettu työkykyiseksi entiseen työhönsä. Lausunto on kuitenkin varauksellinen siten, että siinä katsotaan Uiton selviävän työstään, jos työ järjestettäisiin niin, että polveen kohdistuva kuormitus vähenisi. Lisäksi Uitto on itse koko ajan edellyttänyt, että hänelle voitaisiin järjestää muuta työtä. Uitolle on jo aikaisemmin annettu oikeus järjestää työnsä sillä tavoin, että hänelle ei olisi siitä terveydellistä haittaa. Tällä järjestelymahdollisuudella ei kuitenkaan ole ollut poissaoloja vähentävää vaikutusta. Mainittujen lausuntojen jälkeen ei liioin ole ollut havaittavissa poissaolojen vähenemistä. Näin ollen katson, ettei jutussa ole näytetty, että Uitto olisi täysin työkykyinen laitosmiehen tehtäviin. Liioin ei ole esitetty mitään sellaista seikkaa, josta voitaisiin päätellä, että Uiton työkyky olisi tulevaisuudessa aikaisempaa parempi.

Jutussa on myös todettu, ettei osuuskunta ole voinut järjestää Uitolle muuta työtä. Muun työn järjestämismahdollisuutta on lisäksi vaikeuttanut se, että Uitto ei ole halunnut jättäytyä pois vuorotyöstä. Lisäksi Uitto ei ole ollut halukas koulutukseen, jonka avulla hän voisi siirtyä kokonaan uuden tyyppisiin tehtäviin.

Edellä esitetyn perusteella katson selvitetyksi, että Uiton työkyky on olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt sillä tavoin, ettei hän selviydy laitosmiehen työstä. Kun osuuskunta ei ole voinut järjestää muuta työtä ja kun muun työn järjestämismahdollisuudet ovat osittain rajoittuneet Uiton itse asettamista edellytyksistä, katson, että osuuskunnalla on ollut irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan sopimuksen 2 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy irtisanoa Uiton työsopimus.

Harkitsen oikeaksi hylätä kanteen.

Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL ja Osuuskunta Maitojaloste saavat kärsiä oikeudenkäyntikulunsa itse.