Labor court classifies payroll work as level 3A under collective agreement requiring knowledge of labor law.

Palkanlaskijan työtehtävistä esitetyn selvityksen perusteella katsottu, että hänen tekemänsä palkanlaskentatyö oli sellaista työehtosopimusten ja työlainsäädännön tuntemusta edellyttävää palkanlaskentatyötä, joka työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevien määräysten mukaan tuli sijoittaa vaativuustasolle 3A.

Kantaja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO r.y. Vastaaja Autoliikenteen Työnantajaliitto r.y. Kuultava Oy Pohjolan Liikenne Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 12.4.1988 allekirjoitetun konttoritoimihenkilöitä ja liikenteen järjestelytoimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevassa liitteessä on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

Toimihenkilön palkka määräytyy toisaalta hänen suorittamiensa tehtävien vaativuuden ja asianomaisen vaativuustason ohjepalkan mukaan sekä toisaalta hänen kykynsä, koulutuksensa, kokemuksensa, työsuoritustensa ja muun henkilökohtaisen pätevyytensä perusteella. Näitä tekijöitä koskevia määräyksiä on koottu erilliseen vaativuusluokitustaulukkoon.

2.1 Tehtävän vaativuus

Toimihenkilön tehtävät luokitellaan tämän palkkausjärjestelmän mukaisesti.

2.2 Toimenkuvaus

Toimenkuvalla tarkoitetaan palkkausjärjestelmää sovellettaessa vaativuusluokituksen toteuttamiseen ja palkan määräytymiseen tarvittavaa selostusta toimen sisällöstä.

Vaativuusluokitus tehdään toimenkuvausten perusteella. Toimenkuvaus tehdään erityiselle toimenkuvauslomakkeelle. Toimenkuvauslomake siihen liittyvine toimintaohjeineen on tämän palkkausjärjestelmän lopussa.

Toimenkuvauksen laatiminen tapahtuu parhaiten esimiehen ja toimihenkilön välisenä yhteistyönä.

Koska toimi pyritään ensisijaisesti luokittamaan kokonaisuutena, on toimen jakamista tarpeettoman pieniin tehtäviin vältettävä. Vain jos toimi sisältää selvästi eritasoisia tai eri tehtävätyyppeihin kuuluvia tehtäviä, luokitellaan nämä luokituslomakkeen päätehtäväsarakkeeseen. Tällöinkin on tarpeellista kiinnittää huomiota tehtävän merkitykseen toimen kokonaisvaativuutta ajatellen ja välttää mitättömien aikaosuuksien määrittelemistä (alle 5 %). Erityisesti on vältettävä työvaiheiden merkitsemistä päätehtäväksi.

Jos toimen vaativuustason arvioiminen kokonaisuutena ei ole mahdollista toimen sisältämien tehtävien moninaisuuden ja/tai suurien vaativuuserojen vuoksi, sijoitetaan päätehtävät toimenkuvauksessa toimen kokonaisluonteen mukaiseen tärkeysjärjestykseen prosentuaalisine aikaosuuksineen ja vaativuustasoineen. Toimen yleinen luokitustaso on silloin sama kuin sen tehtävän vaativuustaso, jonka kohdalla 40 % ajankäytöstä täyttyy.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.3 Vaativuusluokitus

Vaativuusluokitus jakautuu kahteen pääosaan, vaativuustasojen yleiskuvauksiin ja vaativuusryhmiin kuuluviin työtehtäviin.

Määriteltäessä toimihenkilön vaativuusluokkaa, on ensin selvitettävä hänen työtehtävänsä nimikkeestä riippumatta. Luokitellaan tehtävä, ei henkilöä. Tämän jälkeen arvioidaan vaativuustasojen yleiskuvausten perusteella, minkä luokan vaativuustasoa tehtävä lähinnä vastaa. Lähtökohdat vaativuusluokitusta suoritettaessa saattavat vaihdella yrityksen toimialan, koon ja organisaation mukaan.

Vaativuustasojen yleiskuvaukset perustuvat kolmeen kriteeriin:

1) Vaativuusluokassa edellytettyihin tieto- ja taitovaatimuksiin. Tiedot ja taidot on voitu hankkia joko käytännön kokemuksella tai koulutuksella.

2) Työn suorittamisen itsenäisyyteen ja työssä vaadittavan harkinnan määrään.

3) Työnantajan valvonnan asteeseen.

Jos toimihenkilön tehtävä koostuu kahdesta tai useammasta eri tasoisesta osatoiminnosta, on ratkaisua tehtäessä otettava huomioon myös kuhunkin vaativuusluokkaan kuuluvien töiden aikaosuudet ja painoarvot.

2.4 Karkealuokitus

Karkealuokitus tapahtuu vertaamalla toimenkuvausta kokonaisuutena järjestelmän yleismääritelmiin, jolloin toimi sijoittuu sille tasolle, jonka määritelmää se lähinnä vastaa. Järjestelmän lähtökohtana on, että enin osa toimista voidaan tällä tavalla yleismääritelmien avulla suoraan sijoittaa oikealle karkealuokitustasolle.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Taso 2 Tehtävissä tarvitaan harjaantumista koneiden ja työvälineiden käytössä. Työmenetelmät on standardisoitu ja tarkasti määritelty tai ne perustuvat yleisiin työohjeisiin. Tehtävien suorittaminen saattaa edellyttää valintaa eri työmenetelmien välillä, tehtävät ovat kuitenkin useimmiten toistuvia.

Taso 3 Tehtävissä vaaditaan erikoistietoja ja/tai -taitoja, jotka on saatu koulutuksella ja/tai työkokemuksella. Tehtävissä tarvitaan yrityksen erilaisten osatoimintojen tuntemusta ja yhdistämiskykyä tai koordidointia yrityksen ulkopuolelle. Harkinta tapahtuu monipuolisten menettelytapasääntöjen tuntemuksen perusteella tai välittömän yleisluontoisen työjohdon ohjauksessa. Harkintatilanne vaihtelee ja päätöksenteossa tarvitaan oma-aloitteista päättelyä, mutta käytännöllä ja menettelytavoilla on kuitenkin selvä esikuva.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.5 Hienoluokitus

Toimen lopullinen vaativuustaso määräytyy siten, että tasojen 2, 3 ja 4 karkealuokitustasoon kuuluvia toimia verrataan keskenään.

Hienoluokituksen määritelmät

Taso A Hoitaa tehtäviä, jotka ovat helpompia kuin saman karkealuokitustason tehtävät yrityksessä keskimäärin.

Taso B Hoitaa tehtäviä, jotka eivät ole vaativampia tai helpompia kuin saman karkealuokitustason tehtävät yrityksessä keskimäärin.

Taso C Hoitaa tehtäviä, jotka ovat vaativampia kuin saman karkealuokitustason tehtävät yrityksessä keskimäärin.

Hienoluokituksessa voidaan erikseen ottaa huomioon muita vaativuustekijöitä. Nämä tulee tarvittaessa yrityskohtaisesti määritellä. Tästä johtuva vertailu voi perustua ensin suoritetun keskinäisen vertailun jälkeen tapahtuvaan vaativuustekijäkohtaiseen tarkistukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.7 Esimerkkityöt

Palkkaliitteen mukaisen toimenluokituksen helpottamiseksi on laadittu luettelo eräiden esimerkkitöiden sijoittamisesta vaatimustasoille. Työt voivat esiintyä itsenäisinä toimina tai toimi koostuu useista samaan tai eri tasoon sijoittuvista tehtävistä. Ryhmittely suoritetaan tasojen yleismääritelmien perusteella, joista esimerkeillä on annettu vain täydentävä kuvaus. Mikäli luokitusta tehtäessä yrityskohtaisista syistä katsottaisiin yleismääritelmän ja esimerkkityön olevan keskenään ristiriidassa, tehdään toimeentuloluokitus pelkästään yleismääritelmien perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Taso 2

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- ATK-tallennus

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Taso 3 - itsenäinen rahaliikenteen hoitotyö, johon kuuluu kassavastuu - itsenäinen kirjanpitotyö, johon kuuluu tilinpäätöksen teko ja/tai veroilmoitusten teko (ei siis verosuunnittelua tms.) - palkanlaskentatyö, joka edellyttää työehtosopimusten ja työlainsäädännön tuntemusta - liikenteenjärjestelytyö, johon kuuluu kaluston ja/tai henkilöstön käytön suunnittelua ja/tai työnjohtotyötä ja/tai liikenteen valvontaa ja tarkastusta - yrityksen tietojärjestelmän käyttöön liittyvä koordinointi-, seuranta- ja opastustyö sekä pääkäyttäjätyö

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on Autoliikenteen Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Anja Käkelä toimi palkanlaskijana työnantajaliiton jäsenyrityksen Oy Pohjolan Liikenne Ab:n palveluksessa. Käkelän tehtäviin kuului Oy Pohjolan Tavaraliikenne Ab:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n Oulun osaston tuntipalkkaisten työntekijöiden palkanlaskenta ja siihen läheisesti kuuluvat tehtävät. Käkelä laski noin 100:n työntekijän palkat. Näihin työntekijöihin sovellettiin Autoliikenteen Työnantajaliiton ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y:n välillä solmittuja kuorma-autoalaa, linjaautohenkilökuntaa ja huoltokorjaamoalaa koskevia työehtosopimuksia.

Käkelän työ oli itsenäistä. Työssään tarvittavat tiedot hän on oli hankkinut noin 15 vuoden työkokemuksella nykyisessä tehtävässään ja työnantajaliiton järjestämällä palkanlaskentakurssilla sekä perehtymällä alan työehtosopimuksiin ja muihin palkanlaskennan kannalta tärkeisiin julkaisuihin.

Käkelän työtehtävät olisi tullut sijoittaa työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevan liitteen 2.4 kohdassa tarkoitetussa karkealuokituksessa tasolle 3 ja hienoluokituksessa tasolle A.

Palkkausjärjestelmää koskevan liitteen kohdassa 2.2 oli todettu toimen yleisen luokitustason olevan sama kuin sen tehtävän vaatimustaso, jonka kohdalla 40 prosenttia ajankäytöstä täyttyi. Käkelän työstä noin 75 prosenttia oli muuta kuin atk-tallennusta. Työehtosopimuksen liitteen 2.7 kohdassa olevassa esimerkkiluettelossa oli tasolle 3 sijoitettu muun muassa palkanlaskentatyö, joka edellytti työehtosopimusten ja työnlainsäädännön tuntemusta. Käkelän tehtävä täytti tämän ehdon. Vastaanlaisissa muissa yrityksissä palkanlaskentatyön oli katsottu kuuluvan tasolle 3A.

Toimihenkilöpuoli oli 1.2.1989 käydyissä paikallisneuvotteluissa vaatinut Käkelän luokittelemista tasolle 3A. Työnantaja oli sen sijaan katsonut nykyisen luokituksen 2C vastaavan Käkelän tehtäviä Oulussa ja koko yhtiössä. Liittojen välillä 24.5.1989 käydyissä neuvotteluissa ei asiasta ollut saavutettu yksimielisyyttä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevan liitteen oikeaksi tulkinnaksi, että Käkelän työtehtävät kuuluivat palkkausjärjestelmän tasolle 3A ja että Käkelälle oli oikeus 3A palkkatason mukaiseen palkkaan asian riitauttamisesta eli 1.2.1989 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Autoliikenteen Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevan liitteen 2 kohdan mukaan palkka määräytyi toisaalta toimihenkilön suorittamien tehtävien vaativuuden ja asianomaisen vaativuustason ohjepalkan mukaan sekä toisaalta hänen kykynsä, koulutuksensa, kokemuksensa, työsuoritustensa ja muun henkilökohtaisen pätevyytensä perusteella. Liitteen 2.3 kohdassa oli todettu, että toimihenkilön vaativuusluokkaa määriteltäessä oli ensin selvitettävä toimihenkilön työtehtävät nimikkeestä riippumatta. Tärkeää oli, että luokiteltiin nimenomaan tehtävä eikä henkilöä ja että lähtökohdat vaativuusluokitusta suoritettaessa saattoivat vaihdella yrityksen toimialan, koon ja organisaation mukaan. Tällä määräyksellä työehtosopimukseen osalliset olivat halunneet korostaa sitä, ettei eri yritysten välillä voitu suorittaa vertailua pelkästään nimikkeiden ja tehtävien välillä. Vaativuusluokitus suoritettiin jokaista yritystä varten erikseen.

Vaativuusluokitusta tehtäessä oli työehtosopimuksen liitteen 2.3 kohdan mukaan vielä otettava huomioon vaativuusluokassa edellytetyt tieto- ja taitovaatimukset, työn suorittamisen itsenäisyys ja työssä vaadittava harkinnan määrä sekä työnantajan valvonnan aste.

Oy Pohjolan Liikenne Ab:ssä palkanlaskenta oli suoritettu käsin vuoteen 1981 saakka, jolloin se oli siirtynyt tietokoneelle. Tuolloin palkanlaskijoiden luokitus, myös Käkelän, oli noussut 2B:stä 2C:hen. Käkelän työtehtävät olivat pysyneet samoina edellä mainitusta ajankohdasta lukien. Yhtiössä oli keväällä 1983 tarkastettu kaikkien toimihenkilöiden luokitukset, eikä Käkelän luokitukseen edellä mainitusta syystä ollut aiheutunut muutosta.

Kanteessa mainitut Käkelän työtehtävät olivat kaikki palkanlaskijalle normaalisti kuuluvia pääosin rutiininomaisia töitä. Ennen kuin kanteessa tarkoitetut työilmoitukset tulivat Käkelälle, oli kuljettaja täyttänyt työilmoituksen merkitsemällä siihen työpäivän tapahtumat kuten sen, kuinka paljon hänellä oli ollut ajoa ja kuinka paljon kuormausta. Kuljettajan esimiehenä toimiva ajomestari tarkisti päivittäiset työilmoitukset. Jos niissä oli virheitä, ajomestari teki asianmukaiset korjaukset samoin kuin merkinnät muun muassa päivärahoista ja vapaapäivätyölisistä. Kun työilmoitus tämän jälkeen toimitettiin Käkelälle, oli se yleensä jo oikein täytetty ja Käkelä vain suoritti tietojen tallennuksen. Tietokone tiesi muun muassa sen, oliko kysymyksessä ilta- tai yötyö. Jos Käkelä havaitsi tunti-ilmoituksessa virheitä, kääntyi hän ajomestarin puoleen. Käkelä ei itsenäisesti korjannut työilmoitusten virheitä.

Kanteessa mainittujen muiden kuin työajan palkkojen laskeminen ja niiden vaikutusten selvittäminen jakson palkkaan tapahtui myös vain tietojen tallentamisella atk-järjestelmään. Mikäli tässä asiassa oli ongelmia, ajomestari selvitti mahdolliset epäselvyydet. Erilaisia vähennyksiä kuten ulosottoasioita oli hyvin vähän. Käytännössä tällaistenkin hoitaminen tapahtui siten, että Käkelä vain tallensi atk-järjestelmään tiedon siitä, suoritettiinko ulosottoa vai ei. Itse palkanlaskenta tapahtui Tietotehtaalla Helsingissä siten, että Käkelä huolehti vain tietojen tallentamisesta koneelle, minkä jälkeen tiedot siirrettiin Tietotehtaalle. Käkelän tehtävänä ei myöskään ollut selvittää uusia tuntipalkkoja, vaan hänelle toimitettiin aina lista uusista tuntipalkoista, mitkä hän tallensi koneelle.

Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevassa liitteessä olevassa esimerkkiluettelossa tasolle 3 oli sijoitettu sellainen palkanlaskentatyö, joka edellytti työehtosopimuksen ja työlainsäädännön tuntemusta. Kysymyksessä oli vain esimerkkiluettelo, jota työehtosopimukseen otettaessa oli nimenomaisesti todettu, ettei sen tarkoituksena ollut muuttaa normaalia luokitusta vaan pelkästään helpottaa eräiden esimerkkitöiden sijoittamista vaativuustasoille. Liitteen kohdassa 2.7 oli todettu, että ryhmittely suoritettiin tasojen yleismääritelmien perusteella, joista esimerkeillä oli annettu vain täydentävä kuvaus. Mikäli luokitusta tehtäessä yrityskohtaisista syistä katsottaisiin yleismääritelmän ja esimerkkityön olevan keskenään ristiriidassa, tehtiin luokitus pelkästään yleismääritelmien perusteella.

Tasolle 3 sijoitettu palkanlaskentatyö edellytti, että palkanlaskijalla oli perusteelliset tiedot työehtosopimuksen tulkinnoista, erilaisista muistioista ja työtuomioistuimen ratkaisuista. Tällaisessa tapauksessa palkanlaskijan tuli pystyä itsenäisesti ratkaisemaan, miten eri tulkintoja tuli soveltaa käytäntöön. Käkelä ei tulkinnut itsenäisesti työehtosopimuksen määräyksiä ja lainsäännöksiä, vaan mahdollisten epäselvyyksien sattuessa hän tiedusteli neuvoa ensiksi esimiehenään toimivalta kuljetuspäälliköltä tai ajomestarilta, jotka tarpeen vaatiessa kysyivät neuvoa edelleen aluejohtajalta tai yhtiön Helsingissä olevalta lakimieheltä tai työnantajaliitosta. Myös Käkelä itse oli joskus soittanut työnantajaliittoon ja kysynyt neuvoa jossakin yksittäisessä tulkinta-asiassa.

Käkelän työtehtävät oli luokiteltu karkealuokituksen tasolle 2. Hienoluokitus tasolle C tarkoitti, että hän hoiti sellaisia tehtäviä, jotka olivat vaativampia kuin saman karkealuokitustason tehtävät yhtiössä keskimäärin. Luokitus 2C vastasi Käkelän tehtäviä Oulun toimipisteessä ja koko yhtiössä.

Vastineessa esitetty vaatimus

Autoliikenteen Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Eityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vielä lausunut, että Käkelälle kuuluvat tehtävät muodostivat täysin itsenäisen työkokonaisuuden, eikä näitä tehtäviä hoitanut kukaan toinen toimihenkilö. Käkelän esimies ei tuntenut palkanlaskennassa käytössä olevaa tietokoneohjelmaa, eikä esimies näin ollen voinut myöskään antaa siihen liittyviä ohjeita. Käkelälle oli käytössään valmis atk-ohjelma, josta hänellä oli ohjekansio ja koodiluettelo. Ne eivät kuitenkaan antaneet yksityiskohtaisia ohjeita kaikkiin asioihin, vaan järjestelmän ja työehtosopimusten tunteminen oli välttämätöntä. Käytännössä esiintyi paljon tilanteita, joita varten kirjallista ohjetta ei ollut olemassa, vaan Käkelä joutui käyttämään hyväkseen omaa harkintaansa ja kokemuksensa perusteella hankittua tietoa.

Työehtosopimuksen tunteminen oli Käkelän työssä välttämätöntä palkanlaskentatyön onnistumiseksi. Kuljetushenkilökunnan esimies oli kiireinen ja harvoin tavoitettavissa. Koska Käkelän työ oli sidottu tiukkaan aikatauluun, joutui Käkelä tekemään epäselvissä tilanteissa ratkaisut itse työehtosopimusten määräysten perusteella. Työehtosopimukseen otettu esimerkkiluettelo, jossa palkanlaskentatyö oli sijoitettu tasolle 3, ei ollut merkityksetön. Esimerkkiluettelossa mainitulla työehtosopimusten ja työlainsäädännön tuntemuksella ei tarkoitettu varsinaista työehtosopimuksen ja lainsäädännön tulkintaa vaan sopimusmääräysten tuntemusta. Varsinainen työehtosopimuksen tulkinta ei kuulunut palkanlaskijalle vaan Oy Pohjolan Liikenne Ab:n kaltaisessa yrityksessä luonnollisesti palkanlaskijan esimiehille tai yhtiön lakimiehelle.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Pohjolan Liikenne Ab on yhtynyt Autoliikenteen Työnantajaliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oy Pohjolan Liikenne Ab:n Oulun osastossa palkanlaskijana työskentelevän Anja Käkelän työtehtäviin kuuluu Oy Pohjolan Tavaraliikenne Ab:n ja Oy Pohjolan Liikenne Ab:n Oulun osaston noin 100:n tuntipalkkaisen työntekijän palkkojen laskeminen ja tähän liittyvät muut tehtävät. Työntekijät, joiden palkkojen laskennasta Käkelä huolehtii, kuuluvat kolmen eri työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Palkanlaskentatyö suoritetaan atk:ta hyväksi käyttäen. Oulun osaston työntekijöiden palkanlaskentatyön lisäksi Käkelä huolehtii kolmen pienemmän osaston palkanlaskennassa tarvittavien tietojen atk-tallennuksesta suorittamatta heidän osaltaan varsinaista palkanlaskentaa.

Käkelän työtehtäviin kuuluu muun muassa työntekijöiden päivittäin tekemien työilmoitusten tuntikirjaus. Ennen kuin ilmoitukset toimitetaan Käkelälle, tarkastavat asianomaiset kuljetusesimiehet työntekijöiden täyttämät ilmoitukset. Työtuomioistuimessa kuullun Käkelän kertoman mukaan kuljetusesimiehet tarkistavat vain lähinnä sen, että työilmoituksiin merkitty työ on tehty. Todistajana kuullun yhtiön Oulun osaston toimihenkilöiden luottamusmiehenä toimivan kuljetusesimiehen kertoman mukaan kuljetusesimiesten tekemä työilmoitusten tarkistus ei ole kovinkaan perusteellista, vaan usein esimerkiksi päivärahaa koskevat merkinnät puuttuvat työilmoituksista. Käkelä tekee työilmoituksiin mahdolliset korjaukset ja tarvittaessa selvittää täyttövirheet ja muut työilmoituksissa olevat epäselvyydet yhdessä kuljetusesimiesten kanssa.

Työilmoitusten tarkistamisen jälkeen Käkelä suorittaa tietojen atk-tallennuksen, jota varten hänen on selvitettävä muun muassa, onko kysymys ilta-, yö- vai sunnuntaityötunneista tai muista sellaisista työtunneista, joilla on vaikutusta palkanlaskennan kannalta. Työilmoituksiin kuljettajat ovat jo merkinneet alustavasti edellä mainitut tunnit, jotka Käkelä ennen tallennusta tarkistaa.

Varsinaisen työajan palkkojen laskennan lisäksi Käkelä suorittaa muiden kuin työajan palkkojen laskemiset, kuten esimerkiksi sairausajanpalkkojen ja vuosilomapalkkojen laskennan. Tässä yhteydessä hän joutuu myös selvittämään näiden mahdollisen vaikutuksen kaksiviikkoisjakson palkkoihin. Työehtosopimuksen mukaisten taulukkopalkkojen korotusten yhteydessä Käkelä laskee työntekijöiden uudet tuntipalkat. Tätä varten Käkelä saa työnantajaliiton uusia taulukkopalkkoja koskevan tiedotteen. Uusien tuntipalkkojen laskemisen jälkeen Käkelä toimittaa tiedot tuntipalkoista asianomaisille kuljetusesimiehille. Käkelä selvittää lisäksi työntekijöiden työehtosopimuksiin perustuvat työajan lyhennyspäivät ja vuosilomapäivät toimihenkilölle, joka vastaa lomalistojen laadinnasta. Työsuhteen päättymistapauksissa Käkelä laskee työntekijöiden lopputilit.

Vaikka varsinainen palkanlaskenta tapahtuu atk-ohjelman avulla, edellyttää palkanlaskennassa tarvittavien tietojen oikea tallennus ainakin edellä selostettujen Käkelän työtehtävien osalta palkanlaskentaan vaikuttavien työehtosopimusmääräysten ja lainsäännösten tuntemusta.

Edellä lueteltujen tehtävien lisäksi Käkelä huolehtii työntekijöiden palkanlaskennassa tarvittavien tietojen ylläpidosta, palkkanauhojen tarkistamisista ja korjauksista, palkkatodistusten laatimisesta, työtapaturmailmoitusten teosta ja työtapaturmakorvausten maksamisen seurannasta sekä päivärahahakemusten tekemisestä Kansaneläkelaitokselle ja näihin liittyvien päätösten seurannasta ja selvittelystä sekä erilaisesta palkanlaskentaan liittyvästä arkistoinnista.

Varsinaisen tallennustyön osuus Käkelän työstä on 20-30 prosenttia.

Työnantaja on katsonut Käkelän kuuluvan palkkaryhmittelyssä vaativuusluokituksen tasolle 2C. Kanteessa on puolestaan katsottu, että Käkelän työtehtävä tulisi luokitella tasolle 3A.

Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevan liitteen karkealuokituksen yleismääritelmän mukaan tasolle 2 sijoitettavissa tehtävissä tarvitaan harjaantumista koneiden ja työvälineiden käytössä. Työmenetelmät on standardisoitu ja tarkasti määritelty tai ne perustuvat yleisiin työohjeisiin. Tehtävien suorittaminen saattaa edellyttää valintaa eri työmenetelmien välillä, mutta tehtävät ovat kuitenkin useimmiten toistuvia. Tasolle 3 sijoitetuissa tehtävissä edellytetään erikoistietoja ja /tai -taitoja, jotka on saatu koulutuksella ja /tai työkokemuksella. Tehtävissä tarvitaan myös yrityksen erilaisten osatoimintojen tuntemusta ja yhdistämiskykyä tai koordinointia yrityksen ulkopuolelle. Harkinta tapahtuu monipuolisten menettelytapasäännösten tuntemuksen perusteella tai välittömän yleisluontoisen työnjohdon ohjauksessa. Harkintatilanne vaihtelee ja päätöksenteossa tarvitaan omaaloitteista päättelyä, mutta käytännöllä ja menettelytavoilla on kuitenkin selvä esikuva.

Vuonna 1988 on työehtosopimuksen palkkausjärjestelmää koskevan liitteen 2.7. kohtaan otettu toimihenkilöliiton aloitteesta toimenluokituksen helpottamiseksi luettelo eräiden esimerkkitöiden sijoittamisesta vaativuustasoille. Kysymyksessä olevassa liitteen kohdassa on muun muassa todettu, että ryhmittely suoritetaan tasojen yleismääritelmien perusteella, joista esimerkeillä on annettu vain täydentävä kuvaus. Lisäksi on todettu, että mikäli luokitusta tehtäessä yrityskohtaisista syistä katsottaisiin yleismääritelmän ja esimerkkityön olevan keskenään ristiriidassa, tehdään luokitus pelkästään yleismääritelmien perusteella.

Edellä tarkoitetuissa neuvotteluissa työnantajapuolta edustaneen liiton osastopäällikön kertoman mukaan tasolle 3 sijoitettu palkanlaskentatyö edellyttää, että toimihenkilö pystyy soveltamaan työehtosopimusta käytännössä, tuntee yksittäiset määräykset ja niiden soveltamiseen liittyvän oikeuskäytännön sekä aikaisemmat asiaa koskevat ratkaisut.

Työtuomioistuimessa kuultu Käkelän esimiehenä toimiva yhtiön Oulun osaston vs. aluejohtaja on kertonut, että Käkelän työ edellyttää työehtosopimusten ja lainsäädännön palkanlaskentaan vaikuttavien määräysten ja säännösten yleisten piirteiden tuntemista, ja että Käkelän työskentely on suhteellisen itsenäistä.

Oy Pohjola Liikenteen Ab:n eri toimipisteiden palkanlaskijat on työn vaativuudesta riippuen sijoitettu vaativuustasoille 2A - 3A.

Käkelän työstä esitetyn selvityksen mukaan hänen työhönsä liittyy sellaisia koulutuksella ja työkokemuksella hankittuja erikoistietoja ja -taitoja, joita tarkoitetaan työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän karkealuokituksen yleismääritelmien tason 3 tehtävissä. Myös hänen työnsä edellyttämä harkinta ja päätöksenteko täyttävät ne edellytykset, joita tasolle 3 sijoitettavilta tehtäviltä vaaditaan. Käkelän työtä on siten työtuomioistuimen mielestä pidettävä sellaisena työehtosopimusten ja työlainsäädännön tuntemusta edellyttävänä palkanlaskentatyönä, joka on myös karkealuokituksen yleismääritelmän mukaista tasolle 3 sijoittuvaa työtä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Käkelän työtehtävät kuuluvat työehtosopimuksen palkkausjärjestelmän tasolle 3A ja että Käkelällä on oikeus 3A palkkatason mukaiseen palkkaan 1.2.1989 lukien.

Jutun laatuun katsoen saa Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO kuitenkin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Rautiainen, Virtanen, Leivo ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.