Labor court upheld collective agreement vacation pay rules despite late lawsuit filing and employer reliance on union guidance.

Työtuomioistuin oli keskusliittojen välisessä riita-asiassa vahvistanut runkosopimuksen määräyksen oikeaksi sisällöksi, että lomarahan maksamisen edellytyksenä ei ollut teknisen toimihenkilön työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen. Runkosopimuksen määräyksiä oli Teknisten Liiton ja työnantajaliiton välillä sovittu noudatettavaksi runkosopimuksen voimaan tulosta lukien.

Tekniselle toimihenkilölle viimeksi sanottujen liittojen välisessä oikeudenkäynnissä vaadittu lomaraha perustui runkosopimuksen määräyksiin. Se seikka, että kanne oli pantu vireille vasta työtuomioistuimen sanotun tuomion antamisen jälkeen, ei voinut vapauttaa työnantajaa maksamasta lomarahaa.

Kun työnantaja oli kieltäytyessään lomarahan maksamisesta noudattanut työnantajaliiton sille antamia ohjeita, joita se oli saattanut perustellusti pitää oikeina, se ei ollut rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Työnantajaliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y.

Vastaajat Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto MET r.y. Oumet Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y:n ja toiselta puolen muun muassa Teknisten Liitto TL:n kesken 9.5.1988 allekirjoitetulla palkkasopimuksella liitot ovat yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliitto STK r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK r.y:n välillä 9.5.1988 allekirjoitettuun runkosopimukseen ja saattaneet sen voimaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton osalta.

Sanotussa runkosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

26 § Vuosiloma

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 Tekniselle toimihenkilölle maksetaan lomarahana 50 % hänen tässä sopimuksessa tarkoitetusta vuosilomapalkastaan. Puolet lomarahasta maksetaan vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Puolet maksetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin teknisen toimihenkilön palkka ensimmäiseltä vuosiloman jälkeiseltä työpäivältä maksetaan, tai olisi maksettu, ellei tekninen toimihenkilö olisi estynyt palaamasta työhön. Lomaraha maksetaan myös mahdollisen lomakorvauksen yhteydessä, mikäli työsuhde päättyy lomakautena muusta kuin teknisestä toimihenkilöstä itsestään johtuvasta syystä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaraha - 7 kohta

1 Lomarahan laskeminen Lomarahan suuruus on 50 % siitä palkasta, joka saadaan, kun kuukausipalkka jaetaan luvulla 25 ja kun näin saatu päiväpalkka kerrotaan sopimuksen mukaisten lomapäivien lukumäärällä. Lomarahan määrään ei vaikuta vuosiloman sijoittuminen kalenterille eikä sekään, miten monta todellista työpäivää vuosilomaan sisältyy.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto TL on lausunut, että liiton jäsen Pertti Alakiuttu oli irtisanoutunut Oumet Oy:n palveluksesta 30.6.1988 ilmoittaen samalla, että hänen viimeinen työpäivänsä tulisi olemaan 1.8.1988. Vuosilomansa Alakiuttu oli pitänyt ennalta sovitun mukaisesti 4.7. - 30.7.1988. Alakiuttu oli palannut työhön 1.8.1988 ja työskennellyt vielä tuon päivän. Oumet Oy ei ollut maksanut Alakiutulle lomarahan jälkimmäistä osaa eikä palkkaa viimeiseltä työpäivältä.

Runkosopimuksen 26 §:ää oli muutettu 1.5.1988 allekirjoitetussa runkosopimuksessa siten, että siitä oli poistettu aikaisemmat lomaltapaluurahan maksamiselle asetetut edellytykset. Lomaltapaluuraha oli samalla muutettu lomarahaksi.

Runkosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Teknisten Liitto TL:n tietoon tullut useampia tapauksia, joissa työnantajaliiton jäsenyritykset olivat asettaneet lomarahan jälkimmäisen osan maksamisen edellytykseksi, että toimihenkilön työsuhteen tuli olla voimassa vielä ensimmäisenä vuosiloman jälkeisenä työpäivänä. Alakiutun tapaus oli yksi niistä. Teknisten Liitto TL oli ilmoittanut Alakiutun osalta heti elokuussa 1988 työnantajaliitolle pitävänsä työnantajan menettelyä runkosopimuksen määräyksen vastaisena ja edellyttävänsä, että lomaraha suoritettaisiin välittömästi.

Koska neuvottelut sanottujen yksittäistapauksien osalta eivät olleet johtaneet tulokseen, runkosopimuksen solminut Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK oli saattanut tulkintaerimielisyyden työtuomioistuimen ratkaistavaksi Suomen Työnantajain Keskusliitto STK:ta vastaan vireille panemallaan kanteella. Työtuomioistuin oli ratkaissut asian 25.5.1989 antamallaan tuomiolla n:o 56/1989. Työtuomioistuin oli vahvistanut, että lomarahan maksamisen edellytyksenä runkosopimuksen 26 §:n 7 kohdan mukaan ei ollut teknisen toimihenkilön työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen.

Työtuomioistuimen tuomion jälkeen Teknisten Liitto TL oli uudistanut vaatimuksensa Alakiutun asiassa. Työnantajaliitto oli kuitenkin kieltäytynyt noudattamasta työtuomioistuimen vahvistamaa tulkintaa Alakiutun kohdalla.

Uudistettu runkosopimus oli ollut voimassa Alakiutun lomarahaoikeuden syntyessä. Työtuomioistuin oli tuomiossa vahvistanut sopimuskohdan oikean tulkinnan. Alakiutun vaatimukset oli saatettu työnantajapuolen tietoon heti elokuussa 1988. Asia oli jäänyt odottamaan muiden vastaavien tapausten kanssa työtuomioistuimen ratkaisua.

Oumet Oy oli menettelyllään rikkonut tietensä työehtosopimusta ja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto MET:in tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja Oumet Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Lisäksi Teknisten Liitto TL on vaatinut Oumet Oy:n velvoittamista suorittamaan Alakiutulle lomarahan loppuosan 1 820,50 markkaa 16 prosentin korkoineen 2.8.1988 lukien.

VASTINE

Vastineen perustelut

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto MET, joksi Metalliteollisuuden Työnantajaliiton nimi on 1.1.1990 lukien muutettu, ja Oumet Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimusta oli tulkittava työtuomioistuimen vahvistaman tulkinnan mukaisesti vasta tuomion antopäivästä lukien. Vakiintuneen työmarkkinakäytännön mukaisesti liittojen tai työtuomioistuimen päätöksellä vahvistettua uutta tulkintaa ei sovellettu taannehtivasti vanhoihin tapauksiin.

Yleisten prosessioikeudellisten periaatteiden mukaan tuomioistuinten päätöksillä vahvistettiin tulevaisuuteen nähden sitovalla tavalla, mikä asiassa oli oikeaksi katsottava. Vahvistuskanteiden osalta oli tosin huomattava, että negatiivisen vahvistuskanteen johdosta annettu tuomio voi vaikuttaa myös taannehtivasti. Työtuomioistuimen 25.5.1989 antamassa tuomiossa n:o 56/1989 oli kuitenkin kysymys positiivisen vahvistuskanteen johdosta annetusta tuomiosta.

Runkosopimuksen lomarahaa koskevan määräyksen oikeaa tulkintaa vahvistaessaan työtuomioistuin oli hyväksynyt kannan, joka osittain poikkesi siitä tulkinnasta, mitä työnantajaliitot ja myös Oumet Oy olivat aiemmin vilpittömässä mielessä pitäneet oikeana. Vasta työtuomioistuimen tulkintariidassa antaman tuomion jälkeen erääntyvien saatavien kohdalla voitiin puhua työehtosopimuksen rikkomisesta, jos työnantaja sovelsi työehtosopimusta vastoin työtuomioistuimen kantaa.

Oumet Oy oli katsonut, että runkosopimuksen 26 §:n mukaisen lomarahan loppuosan saamisen edellytyksenä oli, että toimihenkilön työsuhde oli ollut voimassa vuosiloman jälkeen ainakin yhden päivän. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 75/1984 vahvistanut, että työntekijä ei voinut työnantajan suostumuksetta siirtää työsuhteensa päättymistä työehtosopimuksessa edellytettyä irtisanomisaikaa pidemmälle tarkoituksenaan säilyttää oikeutensa lomaltapaluurahaan palaamalla yhdeksi loman jälkeiseksi päiväksi työhön. Oumet Oy oli sanottuun työtuomioistuimen tuomioon vedoten ilmoittanut Alakiutulle, että hänen työsuhteensa päättyi 31.7.1988 hyväksymättä Alakiutun oleskelua työpaikalla seuranneena päivänä. Väite Alakiutun työskentelemisestä 1.8.1988 ei näin ollen pitänyt paikkaansa.

Tästä johtuen Oumet Oy:tä ei voitu työehtosopimuslain nojalla tuomita hyvityssakkoon. Yhtiöltä puuttui joka tapauksessa työehtosopimuslain 7 §:n edellyttämä tahallisuus, sillä se oli toiminut työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti.

Työnantajaliiton tuomitseminen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä oli niin ikään perusteetonta, koska lomarahan loppuosan maksamisvelvollisuus Alakiutun tapauksessa ei ollut ollut työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti selvä eikä riidaton.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto MET ja Oumet Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oumet Oy on kieltäytynyt maksamasta lomarahan jälkimmäistä osaa sen palveluksesta 30.6.1988 irtisanoutuneelle Pertti Alakiutulle. Yhtiö on perustellut kieltäytymistään sillä, että Alakiuttu, jonka työsuhde on päättynyt 31.7.1988, on ollut edelliseen päivään saakka vuosilomalla, eikä hänen työntekonsa ole jatkunut vuosiloman päätyttyä siten kuin lomarahan maksamista koskeva runkosopimuksen määräys yhtiön mielestä olisi edellyttänyt.

Liittojen asiamiehet ovat elokuussa 1988 keskustelleet lomarahan loppuosan maksamisesta Alakiutulle. Työnantajaliiton puolelta on ilmoitettu, ettei yhtiöllä ole velvollisuutta suorittaa vaadittua lomarahan osuutta, ja viitattu työtuomioistuimen tuomiosta n:o 75/1984 ilmenevään periaatteeseen. Sen mukaan työntekijä ei voi työnantajan suostumuksetta siirtää työsuhteen päättymistä työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa myöhemmäksi, jotta hän voisi palata töihin yhdeksi päiväksi vuosiloman päättymisen jälkeen saadakseen lomaltapaluurahan. Alakiuttu on 1.8.1988 tullut töihin yhdeksi päiväksi, mutta yhtiö oli pitänyt hänen työsuhdettaan päättyneenä.

Työtuomioistuin on kanteessa kerrotuin tavoin 25.5.1989 antamallaan tuomiolla n:o 56/1989 keskusliittojen välisessä riita-asiassa vahvistanut runkosopimuksen riidanalaisen määräyksen oikeaksi sisällöksi, että lomarahan maksamisen edellytyksenä ei ole teknisen toimihenkilön työsuhteen jatkuminen vuosiloman jälkeen. Asiassa on ollut kysymys, kuten Alakiutunkin kohdalla, sellaisesta tilanteesta, jossa toimihenkilön vuosiloma ja työsuhde ovat päättyneet samanaikaisesti.

Tuomion antamisen jälkeen on vaatimus lomarahan jälkimmäisen osan maksamisesta Alakiutulle otettu uudestaan esille. Liittojen välisissä neuvotteluissa työnantajaliitto on katsonut, että vakiintuneen käytännön mukaan työtuomioistuimen tuomiolla tai liittojen välisellä sopimuksella vahvistettua, aikaisemmasta poikkeavaa työehtosopimuksen määräyksen tulkintaa ei ole sovellettava taannehtivasti. Selvityksen mukaan liittojen välillä ei ole ainakaan yleisessä muodossa käsitelty kysymystä työtuomioistuimen vahvistustuomioiden soveltamisesta niiden antamista aikaisemmin sattuneisiin tapauksiin.

Kanteen perusteella olevalla, 9.5.1988 voimaan tulleella runkosopimuksella on sovittu lomaltapaluurahan muuttamisesta lomarahaksi ja myös aikaisemmasta poikkeavasti lomarahan saamisen edellytyksistä. Edellä mainitusta työtuomioistuimen tuomiosta n:o 56/1989 käy ilmi, että epätietoisuutta uusien määräysten soveltamisesta on syntynyt kohta runkosopimuksen voimaan tulemisen jälkeen.

Alakiuttu on vuosilomansa ja työsuhteensa päätyttyä jo kesällä 1988 vaatinut työnantajaltaan lomarahan jälkimmäistä osaa. Asia on myös edellä kerrotuin tavoin otettu käsiteltäväksi liittojen edustajien välillä. Alakiutun lomarahaa koskevasta saatavasta ei kuitenkaan ole nostettu kannetta välittömästi, vaan Teknisten Liitto TL on ilmoituksensa mukaan jäänyt odottamaan keskusjärjestöjen välisessä riita-asiassa annettavaa tuomiota.

Kun Alakiutulle vaadittu lomaraha perustuu runkosopimuksen määräyksiin, joita on asianosaisliittojen välillä sovittu noudatettavaksi runkosopimuksen voimaan tulosta lukien, ei se seikka, että kanne on pantu vireille vasta edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen, voi vapauttaa yhtiötä maksamasta vaadittua lomarahan osaa.

Keskusjärjestöillä on alusta alkaen ollut vastakkaiset käsitykset runkosopimuksen puheena olevan määräyksen oikeasta soveltamisesta. Tästä syystä ei Oumet Oy:n voida katsoa edes perustellusti pitäneen tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä jättäessään ennen työtuomioistuimen usein mainitun tuomion n:o 56/1989 antamista maksamatta kanteessa tarkoitetun lomarahan osan. Yhtä vähän työnantajaliiton voidaan katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Oumet Oy ei ole edellä mainitun tuomion antamisen jälkeenkään suostunut suorittamaan Alakiutulle lomarahan jälkimmäistä osaa. Kun yhtiö on näin menetellessään noudattanut työnantajaliiton sille antamia ohjeita, joita yhtiö on saattanut perustellusti pitää oikeina, yhtiö ei ole työehtosopimuslain 7 §:ssä kielletyllä tavalla rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Erimielisyydestä on liittojen välillä neuvoteltu 21.8. ja 4.9.1989. Neuvotteluissa on ollut tieto työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion sisällöstä, jolla samanlainen riitakysymys on ratkaistu keskusjärjestöjen välillä yleisessä muodossa. Kun työnantajaliitto on asiamiesten käymän keskustelun perusteella tiennyt, että Alakiuttu on jo ennen tuomiolla ratkaistun oikeudenkäynnin vireille panemista vaatinut lomarahasaatavaansa, työnantajaliiton olisi pitänyt kehottaa Oumet Oy:tä maksamaan saatava Alakiutulle. Jättäessään sen tekemättä liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Oumet Oy:n suorittamaan Pertti Alakiutulle vaaditut 1 820 markkaa 50 penniä 16 prosentin korkoineen 2.8.1988 lukien.

Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto MET tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Teknisten Liitto TL:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 10 000 markkaa.

Kanne hylätään muutoin.

Työnantajaliitto ja Oumet Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknisten Liitto TL:n oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Kuningas, Äimälä, Tuulensuu, Kuivanen ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.