Labor court orders insurance company to classify pension preparers in pay group 7 based on independent decision-making duties.

Vakuutusalan työehtosopimukseen oli otettu uusi seitsemäs palkkaryhmä eläkekäsittelyssä. Henkivakuutusosakeyhtiön kolme eläkevalmistelijaa teki käsitellessään työttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkeasioita itsenäistä ratkaisutyötä, joka muutoinkin pääosin täytti seitsemänteen palkkaryhmään sijoittamisen edellytykset. Kun ei ollut edes väitetty, etteikö tämä työ muodostaisi heidän päätehtäväänsä, heidän työnsä oli sen laatuun ja vastuullisuuteen nähden lähinnä rinnastettava tuon palkkaryhmän mukaiseen työhön. Yhtiö oli velvollinen sijoittamaan asianomaiset palkkaryhmään 7.

Kantaja Vakuutusväen Liitto r.y. Vastaaja Vakuutusalan Työnantajayhdistys r.y. Kuultava Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandi

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisyhdistysten välillä voimassa olevassa vakuutusalan konttoritoimihenkilöitä koskevassa palkkasopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Palkkaryhmät

1. Konttoritoimihenkilöt sijoitetaan palkkaryhmiin työn laadun ja vastuunalaisuuden perusteella: ks. liite 1.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkasopimukseen liittyvässä palkkaryhmittelyssä on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1. VAKUUTUSTOIMI

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Eläkekäsittely

5. Eläkkeiden laskenta ja eläkkeiden yhteensovittaminen

Toimi edellyttää - työeläkelakien tuntemusta ratkaisu- ja laskentaperusteiden osalta - yhteensovitusperusteiden ja -säännösten tuntemusta - vastuunjakoperusteiden tuntemusta - yleisohjeisiin perustuvaa tehtävään liittyvien työnkulkujen ja asiakirjojen tuntemusta.

6. Itsenäinen eläkkeiden laskenta ja yhteensovittaminen sekä eläkelaskelmien tarkastus.

Toimi edellyttää - ratkaisuun vaikuttavan lainsäädännön ja korvausperusteiden tuntemusta, yhteensovitusperusteiden ja -säännösten tuntemusta, - vastuunjakoperusteiden ja erotuseläkesäännösten tuntemusta - yleisohjeisiin perustuvien, tehtävään liittyvien työnkulkujen ja asiakirjojen kokonaisvaltaista tuntemusta.

7. Itsenäinen eläkeratkaisutyö, johon sisältyy säännöllisesti myös vaativien erikoistapausten ratkaisua muiden kuin lääketieteellisten seikkojen osalta, eläkkeiden laskentaa ja yhteensovittamista sekä eläkelaskemien tarkastusta

Toimi edellyttää - ratkaisuun vaikuttavan lainsäädännön ja korvausperusteiden sekä yhteensovitusperusteiden ja -säännösten syvällistä tuntemusta - vastuuta eläkepäätöksen ja -laskelman oikeellisuudesta myös yhteensovituksen ja vastuunjaon osalta - yleisohjeisiin perustuvien, tehtävään liittyvien työnkulkujen ja asiakirjojen kokonaisvaltaista tuntemusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkaryhmittelyn sovellutusohjeissa on sovittu muun muassa seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKARYHMITTELYN SOVELLUTUSOHJEET

1. Toimihenkilöt sijoitetaan palkkaryhmiin heidän suorittamansa päätehtävän perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5. Mikäli toimihenkilö suorittaa sellaisia tehtäviä, joista ei ole nimenomaista mainintaa palkkaryhmittelyssä, hänet sijoitetaan siihen palkkaryhmään, johon hänen työnsä sen laadun ja vaativuusasteen huomioon ottaen lähinnä on rinnastettavissa.

Mikäli jokin tehtäväkokonaisuus on palkkaryhmittelyssä jaettu eri vaativuusasteisiin ja palkkaryhmittelyssä on vaativuusasteiden väliin jätetty yksi tai useampi palkkaryhmä, voidaan toimihenkilö, jonka tehtävä selvästi ylittää alemmassa palkkaryhmässä luonnehditun vaativuusasteen, mutta ei kuitenkaan ole rinnastettavissa ylemmässä vaativuusasteessa luonnehdittuun tehtävään, sijoittaa em. vaativuusasteiden väliin jäävään palkkaryhmään. Samoin voidaan toimihenkilö, jonka tehtävä selvästi ylittää ao. tehtävälohkon ylimmässä vaativuusasteessa luonnehditun tehtävän, sijoittaa johonkin tätä tehtävää ylemmistä palkkaryhmistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Vakuutusväen Liitto on lausunut, että edelle jäljennetty 7. palkkaryhmä itsenäisessä eläkeratkaisutyössä lisättiin palkkaryhmittelyyn 1.6.1986 lukien. Pienemmissä eläkeyhtiöissä samat toimihenkilöt tekivät nykyisin myös eläkeratkaisun eli ratkaisivat harkintansa mukaan eläkkeen myöntämisen, eläkeperusteet, eläkkeen alkamisajan ja muut sellaiset seikat sekä suorittivat pääosin koneellisesti eläkkeiden laskennan. Eläkelaskentavaihe tapahtui jo lähes kokonaan valmiiden tietokoneohjelmien avulla. Se oli päätyönä ollut selvästi vähenemässä. Varsinaista harkintaa laskelmien suorittamisessa tarvittiin enää lähinnä lisäeläke-etuuksien ja muiden kuin lakisääteisten eläkkeiden laskennassa. Puhdasta eläkeratkaisutyötä tekevät toimihenkilöt olivat taas lähes poikkeuksetta palkkaryhmien yläpuolella.

Kehityksen tuloksena oli alalle kehittynyt uusi kokonaisvaltainen eläkekäsittelijän tehtävä, joka sisälsi sekä eläkeratkaisutyötä, joka perinteisesti oli ollut vaativampi osa prosessista, että ratkaisun pohjalta tehtävää eläkelaskentaa. Eläkelaskentaa oli siis pidetty vähemmän vaativana eläkekäsittelyprosessiin kuuluvana työnä.

Liitoilla oli sopiessaan 7. palkkaryhmästä ollut käytössään tehtäväkuvauksia, jotka perustuivat nimenomaan yllä kuvattuun, nykyisin vallitsevaan käsittelymalliin. Oli myös selvää, kun oli luotava entistä eläkelaskennan 6. palkkaryhmää vaativampi palkkaryhmän määritelmä, että vaativampi osa määritelmää tuli nimenomaan ratkaisutyöstä. Työehtosopimusneuvotteluissa oli käsitelty laajasti termiä eläkeratkaisu. Nimenomaan työnantajapuolen neuvottelijoiden kanta oli ollut, että ryhmittelytekstissä pitäisi käyttää sanaa eläkeratkaisu erottamaan vaativammat tehtävät, jotka tultaisiin sijoittamaan 7. palkkaryhmään, vähemmän vaativista, jotka jäisivät palkkaryhmiin 6. ja 5. Työnantajatahon käsitys eläkelaskennasta oli, että koneet hoitivat laskennan, joten sitä ei voitu pitää uuden palkkaryhmän vaativiin erikoistapauksiin liittyvänä työnä. Eläkelaskenta tuli työnantajatahon mielestä edelleen säilyttää palkkaryhmittelyssä mutta ei 7. palkkaryhmän tasoisena tehtävänä.

Henkivakutuusosakeyhtiö Verdandissa oli uuden ryhmittelyn tultua voimaan 1.6.1986 ryhdytty neuvottelemaan siitä, oliko eläkekäsittelyn 7. palkkaryhmää sovellettava yhtiön kolmeen eläkevalmistelijaan. He käsittelivät itsenäisesti muita yhtiön eläkelajeja paitsi työkyvyttömyyseläkkeitä sekä yksilöllisiä ja rintamaveteraanien varhaiseläkkeitä, jotka käsiteltiin yhtiön lääkäreiden ja asiantuntijoiden muodostamassa ratkaisuryhmässä. Eläkevalmistelijat valmistelivat myös nämä tapaukset lääkäriä varten.

Eläkevalmistelijoiden tehtävät koostuivat pääkohdittain seuraavista työvaiheista:

Eläkehakemusten vireillepano, minkä yhteydessä varmistettiin muun muassa haettavaa eläkettä ja eläkkeen saajaa koskevat tiedot. Hakemuksen alkukäsittelyssä tutkittiin eläkkeen pohjana olevat työsuhteet ja selviteltiin rinnakkaiset työsuhteet sekä eläkkeiden yhteensovittamista varten tarvittavat tiedot. Lisäksi ratkaistiin, miten vastuu jakautui yhtiön ja muiden eläkelaitosten tai eläkelakien kesken. Eläkevalmistelija ratkaisi eläkkeen myöntämisen työttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkkeen ollessa kysymyksessä. Ratkaisun jälkeen hän valmisteli asiapaperit eläkkeen laskentaa varten. Varsinaista eläkelaskentaa valmistelijat eivät tehneet. Varhais- ja työkyvyttömyyseläkkeet esiteltiin lääkärille ja vietiin ratkaisuryhmään, jossa kukin valmistelija oli mukana esittelijänä omissa tapauksissaan. Eläkevalmistelijat laativat eläkepäätökset ja takautuvat maksupäätökset. Edelleen heille kuului kokonaisvaltainen asiakaspalvelu.

Asiasta oli käynnistetty helmikuussa 1987 yhtiökohtaiset neuvottelut. Työnantajapuolen edustajat olivat todenneet eläkekäsittelyn 7. palkkaryhmän määritelmän tarkoittavan kokonaisuutta, johon sisältyi sekä eläkeratkaisua että eläkelaskentaa. Eläkevalmistelijat eivät tehneet laskelmia. Pääluottamusmies oli myöntänyt tämän, mutta pitänyt samalla selvänä, että eläkekäsittelijän työn vaativampi osa eli eläkeratkaisutyö vastasi yhtiön eläkevalmistelijoiden tehtäväkuvaa. Luottamusmies ei ollut voinut hyväksyä sitä, että laskennan puuttuminen voisi olla esteenä 7. palkkaryhmän soveltamiselle eläkekäsittelijöihin. Vakuutusalan Työnantajayhdistys oli liittoneuvottelussa asettunut työnantajan tulkinnan taakse sillä perusteella, että valmistelijat eivät tehneet eläkelaskelmia. Näin siitä huolimatta, että yhdistys oli alun perin ryhmittelytekstin sisällöstä neuvoteltaessa ollut itse sitä mieltä, ettei 7. palkkaryhmä ollut eläkelaskijoiden vaan eläkeratkaisijoiden palkkaryhmä.

Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandin eläkevalmistelijoiden tehtävissä vaativiksi erikoistapauksiksi oli katsottava ainakin seuraavat tapaukset:

1. Kansainvälisten sosiaaliturvasopimusten soveltamisratkaisut sekä niihin liittyvät verotuskysymykset. 2. Niin sanotut tulevan ajan ratkaisut, jotka edellyttivät eläkkeen määrään vaikuttavien työttömyys- ja sairauspäivärahojen, ulkomailla työskentelyn, alaikäisten lasten määrän ja vastaavien seikkojen huomioon ottamista sekä näistä aiheutuvien etuuksien määrittelyä tulevaisuuteen aina 65 vuoden ikään asti. 3. Palkkaharkinnan soveltamista edellyttävät tapaukset, joissa oli ratkaistava henkilön työhistoriassa tapahtuneiden mahdollisten ansionalenemien vaikutus eläkkeen määrään. 4. Tapaukset, joissa eläke maksettiin muulle kuin eläkkeensaajalle sekä tästä aiheutuvat verotus- ja ensisijaisuusratkaisut, lakiosat ja YEL-perinnät. 5. Käsin tehtävien oikaisupäätösten laatiminen.

Lisäksi valmistelijat joutuivat tekemään edullisemmuusvertailuja muun muassa suhteessa työttömyyspäivärahaan. Valmistelijat joutuivat edelleen tekemään kaikissa erikoistapauksissa ratkaisuja, jotka koskivat verotusta, jaksottamista ja tulontasausta.

Eläkekäsittelyn 7. palkkaryhmän tultua työehtosopimukseen sitä oli ryhdytty soveltamaan eläkevakuutuksia myöntävissä vakuutuslaitoksissa siten, että ensimmäisen vuoden aikana selvä enemmistö itsenäisesti työskentelevistä eläkekäsittelijöistä oli siirretty tuohon palkkaryhmään. Sen jälkeen ryhmään oli sijoitettu lisää eläkekäsittelijöitä. Soveltamiskäytäntö oli varsin yhtenäinen vaikka itse eläkevakuutusyhtiöiden välillä oli suuriakin eroja. Palkkaryhmään 7. oli sijoitettu lähes poikkeuksetta ne eläkekäsitelijät, jotka työskentelivät itsenäisesti ja joiden ratkaisuja ei tarkistettu muualla, hoitivat useamman eläkelajin käsittelyä sekä tekivät ratkaisuja säännöllisesti myös vaativissa erikoistapauksissa.

Se, millaiset ratkaisut oli katsottu vaativiksi erikoistapauksiksi, oli saattanut jonkin verran vaihdella yhtiön laadun mukaan, mikä oli 7. palkkaryhmän tekstiä laadittaessa ollut myös sopijaosapuolten tarkoituksena. Yleisesti sellaisina ratkaisuina oli pidetty esimerkiksi edullisemmuusvertailujen laatimista. Missään yhtiössä lukuun ottamatta Henkivakuutusosakehtiö Verdandia huomiota ei ollut kiinnitetty siihen, tekikö eläkekäsittelijä myös eläkelaskelman vai eikö. Soveltamiskäytännössä palkkaryhmien 6. ja 7. välinen rajanveto oli tehty lähinnä tehtävän itsenäisyyden ja vaativuuden mukaan.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandin palveluksessa olevat eläkevalmistelijat Leena Hinders, Hannele Kuitunen ja Anneli Sinisalo oli sijoitettava 7. palkkaryhmään helmikuusta 1987 lukien. Lisäksi Vakuutusväen Liitto on vaatinut Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on lausunut, että neuvoteltaessa keväällä 1986 uudesta 7. palkkaryhmästä oli pyritty luomaan edellytykset vaativamman eläkeratkaisutyön ja laskentatyön sijoittamiseksi siihen. Tarkoituksena ei sen sijaan ollut ollut nostaa kaikkia eläkekäsittelijöitä uuteen palkkaryhmään. Siihen voitiin siirtää myös silloin palkkaryhmien yläpuolella olleita toimihenkilöitä. Työehtosopimuksen perusteella oli selvää, että palkkaryhmien välinen rajanveto tuli tehdä eläkeratkaisu- ja laskentatyön itsenäisyyden ja vastuunalaisuuden perustella.

Kanteessa tarkoitetut toimihenkilöt oli nyt sijoitettu 6. palkkaryhmän tuntumaan. Työnantajan mielestä toimihenkilöt oli oikein sijoitettu. Jos heidät sijoitettaisiin 7. palkkaryhmään, heidän palkkauksensa ylittäisi varsinaisten eläkeratkaisijoiden palkkauksen. Eläkevalmistelijain toimenkuvaus, jota haastehakemuksessa oli selostetu, oli valmistelijaryhmän itsensä laatima. Asiayhteydestä erotettuna se saattoi antaa vääristyneen kuvan eläkevalmistelijan työstä. Työ ei missään vaiheessa ollut itsenäistä korvauskäsittelyä, ja vielä vähemmin ratkaisuoikeutta sisältävää työtä.

Kun lääketieteellistä asiantuntemusta vaativissa tapauksissa asiakirjat olivat tulleet lääkäriltä takaisin, varsinainen ratkaisuporras otti kantaa asiaan. Nämä erikoiskäsittelijät, joita oli kaksi henkilöä, ratkaisivat muun muassa kaikki työkyvyttömyys- ja varhaiseläketapaukset. Heidän palkkansa vastasi 7. palkkaryhmän palkkaa. Selvimmät eläketapaukset hyväksyttiin tässä vaiheessa ja siirrettiin laskentaryhmälle eläkkeen laskemista ja mahdollista yhteensovittamista varten. Hieman mutkikkaammat tapaukset siirtyivät ratkaisuryhmälle. Vaikeimmat tapaukset siirtyivät ratkaisuryhmästä vielä lakimiehen ja osastopäällikön lopullista ratkaisua varten. Ennen eläkepäätöksen lähettämistä osastonjohtaja antoi lopullisen hyväksymisensä kaikkiin eläkepäätöksiin.

Kanteessa tarkoitetut eläkevalmistelijat eivät myöskään suorittaneet varsinaista eläkelaskentaa, vaan siitä huolehti laskentaryhmä. Laskijoiden asema oli yhtiössä erittäin tärkeä, sillä atk-järjestelmät eivät olleet niin kehittyneitä kuin eräillä muilla eläkevakuutusyhtiöillä. Laskijat esimerkiksi tarkastivat kaikki kysymyksessä olevien eläkevalmistelijoiden suorittamat toimenpiteet. Laskijoiden vastuulla oli muun muassa eläkkeiden määrä, alkamisajankohta, työsuhdetiedot, yhteensovitus, eläkelaitosten vastuunjako sekä takautuvat eläkkeet. Päälaskija oli palkkaryhmien yläpuolella ja kaksi muuta laskijaa 6. palkkaryhmässä.

Vertailu Kansaneläkelaitoksen tietojen kanssa tarkoitti käytännössä vain tehdyn eläkeratkaisun ilmoittamista Kansaneläkelaitokselle. Mahdolliset varsinaiset neuvottelut Kansaneläkelaitoksen kanssa kävi ratkaisuryhmän kaksi jäsentä tai jaostopäällikkö. Valmistelijat eivät myöskään ratkaisseet kysymyksiä, jotka koskivat verotusta, eläkkeen jaksottamista, tulon tasausta ynnä muita sellaisia asioita, vaan niistä huolehti niin sanottu suoritusjaosto.

Edellä mainittujen vaativien erikoistapausten osalta oli todettava, etteivät eläkevalmistelijat myöskään näissä asioissa tehneet itsenäisiä ratkaisuja. Kansainvälisten sosiaaliturvasopimusten soveltamisratkaisut ja niihin liittyvät verotuskysymykset ratkaisi jaostopäällikkö. Niin sanotut tulevan ajan ratkaisut koskivat vain työttömyyseläkkeitä, joissa eläkevalmistelijat merkitsivät oman ehdotuksensa rasti ruutuun menetelmällä. Työntekijäin eläkelain 7 §:n 2 momentin nojalla tapahtuva palkkaharkinnan soveltaminen taas oli laskijoiden vastuulla ja eläkkeen maksamisen muulle kuin eläkkeen saajalle ratkaisi suoritusjaosto.

Kysymyksessä olevat eläkevalmistelijat eivät siis suorittaneet ollenkaan 7. palkkaryhmän edellyttämiä eläkkeiden laskentaa ja yhteensovittamista eikä eläkelaskelmien tarkastusta. He eivät myöskään suorittaneet itsenäistä eläkeratkaisutyötä, johon sisältyisi säännöllisesti vaativien erikoistapausten ratkaisua.

Vakuutusalalla 7. palkkaryhmään oli sijoitettu eläkekäsittelijöitä, jotka suorittivat itsenäisesti eläkeratkaisutyötä tai eläkelaskentaa. Eläkevakuutusyhtiöiden välillä oli suuria eroja, mutta missään yhtiössä ei eläkevalmistelijoita ollut siirretty 7. palkkaryhmään, ellei heidän toimenkuvaansa kuulunut itsenäinen eläkeratkaisutyö, johon sisältyi säännöllisesti myös vaativia erikoistapauksia. Eläkelajin valintaa ja esimerkiksi ehdotusta eläkkeen alkamisajankohdasta ei ollut pidetty itsenäisenä eläkeratkaisutyönä.

Työehtosopimuksen sanamuodon ja tarkoituksen sekä eläkevalmistelijoiden tosiasialliset työtehtävät huomioon ottaen kysymyksessä olevat eläkevalmistelijat eivät kuuluneet palkkaryhmittelyn 7. palkkaryhmään. Kanteen hyväksyminen johtaisi muun muassa siihen, että kaikki muut eläkekäsittelijät jouduttaisiin nostamaan palkkaryhmien yläpuolelle. Vakuutusalan Työnantajayhdistys ei näin ollen ollut rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandi on osaltaan yhtynyt vastineessa lausuttuun.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, vastaaja ja kuultava 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Leena Hinders, Hannele Kuitunen ja Anneli Sinisalo ovat työskennelleet Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandin palveluksessa eläkevalmistelijoina käsitellen eläkehakemuksia niiden vireilletulosta aina lopullisen päätöksen laatimiseen asti. Hinders, Kuitunen ja Sinisalo eivät kuitenkaan ole tehneet eläkelaskentaa, mitä varten yhtiössä on ollut erillinen laskentaryhmä.

Eläkevalmistajat ovat hoitaneet kaikkien eläkehakemusten vireillepanoon ja alkukäsittelyyn liittyvät tehtävät. He ovat myös valmistelleet työttömyys-, vanhuus- ja perheeläkehakemusten johdosta annettavat hakemuksen hyväksyvät eläkeratkaisut, joiden pohjalta eläkkeiden määrän laskenta on suoritettu laskentaryhmässä. Laskennan jälkeen eläkevalmistajat ovat laatineet lopullisen eläkepäätöksen. Eläkevalmistelijan toimenkuvaan on lisäksi kuulunut muun muassa asiakaspalvelu.

Kyseiset eläkevalmistelijat ovat esitelleet lääketieteellistä asiantuntemusta edellyttävät työttömyyseläkehakemukset ja yksilölliset varhaiseläkehakemukset alkuvalmistelun jälkeen lääkärille, jonka annettua lausuntonsa näiden asioiden käsittely siirtyy kahdelle erikoisvalmistelijalle, jotka selvissä tapauksissa ne myös ratkaisevat. Vaikeammat näitä eläkelajeja koskevat asiat ratkaistaan erityisessä ratkaisuryhmässä, jossa ovat jäseninä yhtiössä pääratkaisijana toimiva jaostopäällikkö, kyseiset kaksi erikoisvalmistelijaa ja päälaskija ja jossa esittelijänä toimii yksi kanteessa mainituista eläkevalmistelijoista. Ratkaisun jälkeen myös nämä asiat siirtyvät laskentaryhmään eläkkeen määrän laskemista varten.

Hindersin, Kuitusen ja Sinisalon palkka on määräytynyt 5. palkkaryhmän mukaan, minkä lisäksi heille on maksettu tehtäväkohtaisena lisänä 90 prosenttia 5. ja 6. palkkaryhmän mukaisen palkan erotuksesta. Kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi, että Hinders, Kuitunen ja Sinisalo on sijoitettava helmikuusta 1987 lukien vakuutusalan konttoritoimihenkilöiden palkkaryhmittelyn 7. palkkaryhmään. Lisäksi kanteessa on vaadittu Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Asianosaisliittojen välillä on vuonna 1986 sovittu uuden seitsemännen palkkaryhmän käyttöönottamisesta korvaus- ja eläkekäsittelyssä. Aikaisemmin palkkaryhmittelyssä oli eläkelaskenta-otsikon alla kaksi palkkaryhmää; palkkaryhmä 5, jota sovellettiin eläkkeiden yhteensovittamisessa ja palkkaryhmä 6, jota sovellettiin itsenäisessä eläkkeiden laskennassa ja yhteensovittamisessa sekä eläkelaskelmien tarkastuksessa. Näiden palkkaryhmien tehtäväkuvaukset on pysytetty entisellään myös vuoden 1986 työehtosopimuksessa.

Uuden 7. palkkaryhmän soveltamisalasta neuvoteltaessa toimihenkilöpuolen tarkoituksena on alunperin ollut laajentaa eläkelaskijoiden palkkaryhmittelyä, mutta työnantajataho on edellyttänyt palkkaryhmään sijoittamiselle itsenäistä korvauskäsittelyä, joka olisi ollut pääasiassa vaativien erikoistapausten ratkaisemista. Neuvottelujen jälkeen on päädytty siihen, että palkkaryhmään 7 sijoittuu itsenäinen eläkeratkaisutyö, johon sisältyy säännöllisesti myös vaativien erikoistapausten ratkaisua muiden kuin lääketieteellisten seikkojen osalta, eläkkeiden laskentaa ja yhteensovittamista sekä eläkelaskelmien tarkastusta.

Tehtäväkuvauksesta sovittaessa varsinainen eläkkeiden laskenta on todettu huomattavalta osin koneelliseksi ja vähemmän toimihenkilön harkintaa vaativaksi. Työn vaativuutta on nimenomaan korostettu ratkaisutoiminnalla. Toimihenkilöpuoli on neuvotteluissa suhtautunut varauksellisesti ratkaisu-sanan käyttöön, koska eläkeratkaisijan nimikkeellä olevat toimihenkilöt liiton mukaan oli perinteisesti sijoitettu palkkaryhmien yläpuolelle. Itsenäisellä eläkeratkaisutyöllä sinänsä on vakiintuneesti tarkoitettu sitä, että kyseinen toimihenkilö tekee ratkaisun omalla vastuullaan ja ilman, että sitä myöhemmin tarkistetaan, eikä työehtosopimus tältä osin ole riidanalainen.

Asianosaisliittojen edustajina työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet edustajat ovat todistajina kertoneet, että työehtosopimukseen otettuja tehtävämäärityksiä laadittaessa on pyritty löytämään alalle mahdollisimman hyvin sopivat toimenkuvat. Lähtökohtaisesti edellytetään, että kyseiseen palkkaryhmään sijoittamisen kaikki edellytykset täyttyvät, mutta yksittäistapauksissa sovelletaan ns. rinnastusperiaatetta, joka on ilmaistu myös työehtosopimuksen soveltamisohjeissa. Tämän periaatteen mukaan toimi sijoitetaan siihen palkkaryhmään, johon se sen laadun ja vaativuusasteen huomioon ottaen on lähinnä rinnastettava. Mikäli toimenkuvasta puuttuu palkkaryhmämääritelmän mukainen vähäinen tai epäolennainen seikka, toimi voidaan kuitenkin sijoittaa tuohon palkkaryhmään.

Vakuutusalan Työnantajayhdistys on kannetta vastaan huomauttanut, ettei kysymyksessä olevien eläkevalmistelijoiden työ missään vaiheessa ole itsenäistä korvauskäsittelyä tai ratkaisuoikeutta sisältävää työtä. Lopulliset ratkaisut tekevät varsinaiset ratkaisijat eli kaksi erikoiskäsittelijää tai laskentaryhmä. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu jaostopäällikkö, jonka alaisina eläkevalmistelijat ovat työskennelleet, on kuitenkin kertonut, että nämä ratkaisevat lopullisesti hakemukset vanhuus-, työttömyys- ja perhe-eläkeasioissa, mikäli eläke myönnetään ja ettei hänen tiedossa ole sellaisia erityisiä tapauksia, joissa ratkaisu näissä eläkelajeissa siirtyisi jonkun muun kuin kyseisten eläkevalmistelijoiden tehtäväksi. Eläkkeen myöntötapauksissa eläkepäätös tulee jaostopäälliköllekin periaatteessa vasta sen allekirjoittamisen jälkeen.

Eläkkeen laskeminen tapahtuu eläkevalmistelijoiden kokoamien tietojen pohjalta, eikä siihen eläkkeen myöntämisen perusteiden suhteen juurikaan sisälly itsenäistä harkintavaltaa. Laskennassa tosin tarkastetaan esimerkiksi päivämäärätietoja, mutta havaittujen virheiden korjaaminen tapahtuu yhteistoiminnassa eläkevalmistelijan kanssa. Kysymys onkin lähinnä teknisluonteisesta tarkastuksesta, jolla ei ole erityistä merkitystä varsinaisen ratkaisutoiminnan itsenäisyyden kannalta.

Esitetyn selvityksen perusteella kanteessa tarkoitettujen kolmen eläkevalmistelijan työtä on työtuomioistuimen mielestä pidettävä vanhuus-, työttömyys- ja perhe-eläkehakemusten käsittelyn osalta sopimuksen tarkoittamana itsenäisenä eläkeratkaisutyönä.

Sopimusneuvotteluissa ei ole tuotu esiin esimerkkitapauksia siitä, mitä vaativilla erikoistapauksilla tarkoitetaan. Soveltamisohjeista neuvoteltaessa toimihenkilöpuolelta on esitetty esimerkkiluettelo, josta ei kuitenkaan ole päästy yksimielisyyteen. Näin kyseinen määräys on jäänyt neuvotteluvaiheessa sisällöltään avoimeksi.

Kanteessa on lueteltu tehtäviä, jotka kantajaliiton mukaan ovat vaativia erikoistapauksia ja joita kysymyksessä olevat eläkevalmistelijat joutuvat työssään ratkaisemaan. Jaostopäällikön todistajankertomuksen mukaan kyseiset eläkevalmistelijat ratkaisevat kaikki kyseisten eläkelajien mukaiset asiat tekemättä eroa niiden laadun mukaan lukuun ottamatta hakemuksen hylkääviä ratkaisuja, jotka tehdään eri järjestyksessä. Näin eläkevalmistelijat ratkaisevat myös mahdolliset vaativat erikoistapaukset samalla tavoin kuin muutkin asiat.

Eläkevalmistelijat eivät suorita eläkelaskentaa. Edellä mainittujen erikoiskäsittelijöiden työn suhde eläkelaskentaan on samanlainen kuin puheena olevien eläkevalmistelijoiden, eikä laskennan puuttuminen toimenkuvasta heidän osaltaan, kuten ei palkkaryhmämääräyksen soveltamiskäytännössä laajemmaltikaan, ole ollut esteenä työn luokittelemiselle seitsemänteen palkkaryhmään kuuluvaksi tai siihen verrattavaksi työksi. Eläkelaskennan puuttuminen nyt kysymyksessä olevien eläkevalmistelijoiden toimenkuvista ei työtuomioistuimen mielestä ole erityisesti määräyksen syntyhistoriasta esitetty selvitys huomioon ottaen niin oleellinen seikka, että se yksistään johtaisi toimen sijoittamiseen alempaan palkkaryhmään.

Kun kanteessa tarkoitetut eläkevalmistelijat edellä todetun mukaisesti käsitellessään työttömyys-, vanhuus- ja perhe-eläkeasioita tekevät itsenäistä ratkaisutyötä, joka muutoinkin pääosin täyttää työehtosopimuksen palkkaryhmään 7 sijoittamisen edellytykset ja kun ei ole edes väitetty, etteikö tämä työ muodosta heidän päätehtäväänsä, heidän työnsä on sen laatuun ja vastuullisuuteen nähden lähinnä rinnastettava tuon palkkaryhmän mukaiseen työhön.

Työtuomioistuin pitää asiaa niin epäselvänä, ettei Vakuutusalan Työnantajayhdistyksen tutkiessaan työnantajan näkemystä ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Henkivakuutusosakeyhtiö Verdandi on velvollinen 1.9.1987 lukien sijoittamaan eläkevalmistelijat Leena Hindersin, Hannele Kuitusen ja Anneli Sinisalon palkkaryhmään 7.

Vakuutusalan Työnantajayhdistystä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Jutun laatuun katsoen asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, Nouro, Leivo ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.