Labor court dismisses union claim that general training time counts as work time under public service law.

Kysymys siitä, oliko valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin säännöksellä muutettu koulutukseen osallistumisen ajan työajaksi laskemista koskevien työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen ja sen soveltamisohjeen määräysten soveltamista.

Kysymys myös yleisessä muodossa esitetyn vahvistusvaatimuksen tutkimisesta.

Kantajat TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y. Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA r.y. Vastaaja Valtiovarainministeriö

TUOMIO

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Työaikalain alaisten virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 §. Ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyneessä työjaksossa

1. Mikäli työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä virkamies ei ole ollut työssä koko työjaksoa sen johdosta, että virkasuhde on katkennut tai ettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi taikka virkamies on tullut työhön kesken työjakson, lasketaan ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyksen ulkopuolella olevien päivien eli laskentapäivien perusteella soveltaen suhteellisten työtuntinormien taulukkoja 1 ja 2 (Liite). 2. Jollei virkasuhde kestä vähintään yhtä kokonaista työjaksoa, ei suhteellisen työtuntinormien taulukoita sovelleta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtiovarainministeriön 22.2.1979 antamissa työaikalain alaisten valtion virkamiesten työaikasopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun ohella seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

III KORVAUKSET JA LISÄT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

22 §. Ylityökorvaus ja lisätyökorvaus keskeytyneessä työjaksossa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Keskeytyspäiviä ei oteta mukaan työaikalaskentaan. Tällaisia keskeytyspäiviä ovat muun muassa vuosiloma- ja virkavapauspäivät, vuosilomaan jäävät sunnuntait, kirkolliset juhlapäivät, itsenäisyyspäivä, juhannusaatto ja vapunpäivä, koulutuspäivät ja muu kuin edellä 2 momentissa tarkoitettu virka- tai komennusmatkaan kulunut vuorokausi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virkamiesten henkilöstökoulutuksesta 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Palkkaus

1 §. Työnantaja maksaa henkilöstökoulutukseen osallistuvalle virkamiehelle koulutusajalta kiinteän palkkauksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Matkakustannukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Opetus ja oppimateriaali

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sopimuksen voimassaolo ja irtisanominen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtiovarainministeriön 10.5.1988 antamissa henkilöstökoulutussopimuksen soveltamisohjeessa sanotaan muun ohella seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Henkilöstökoulutus ja eräät palvelussuhteen ehdot

2.1. Koulutuksen suhde virantoimitukseen

Henkilöstökoulutukseen osallistuminen on yleensä viranhoitoa. Siten virkavapauden anominen ja myöntäminen ei useimmiten ole tarpeen. Pitkäkestoinen koulutus saattaa kuitenkin edellyttää virkavapauden myöntämistä ja sijaisen määräämistä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2.2. Työaika ja ylityökorvaukset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Koulutustilaisuuksiin osallistumiseen käytetty aika luetaan työajaksi siten kuin asiasta on sovittu asianomaisissa työaikaa koskevissa virkaehtosopimuksissa. Mainittujen sopimusten mukaan työajan ulkopuolelle ulottuvasta koulutustilaisuudesta ei yleensä makseta ylityökorvausta tai muita työaikakorvauksia.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virkamiesten ammattiyhdistyskoulutuksesta 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ammattiyhdistyskoulutus

1 §. Ammattiyhdistyskoulutuksella tarkoitetaan henkilöstöjärjestöjen jäsenkunnalleen järjestämää koulutusta, joka liittyy työnantajan ja järjestöjen yhteistyöhön tai järjestöjen toimintaedellytysten parantamiseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan taloudellisesti tukema ammattiyhdistyskoulutus

2 §. Työnantajan taloudellisesti tukemaa ammattiyhdistyskoulutusta on luottamusmieskoulutus, työsuojelukoulutus, yhteistoimintakoulutus sekä rationalisointikoulutus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 §. Työnantajan taloudellisesti tukemaan ammattiyhdistyskoulutukseen käytetty aika luetaan virkamiehen työajaksi siten kuin asiasta on sovittu asianomaisessa työaikasopimuksessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtiovarainministeriön 11.11.1987 antamissa valtion virkamieslain soveltamisohjeissa sanotaan muun ohella seuraavaa:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1.5. 5. luku. Virkamiehen yleiset velvollisuudet

Valtion virkamieslain 20 §

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Virkamiehen on osallistuttava viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vel- Valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin mukaan volli- virkamiehen on osallistuttava viraston toiminnan suus kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukkoulu- seen. Viranomaisen määräämään koulutukseen osaltuk- listuminen on katsottava itse viran hoitamiseksi seen eikä koulutukseen osallistuvan virkamiehen virantoimitus siten tässä tapauksessa keskeydy. Tässä lainkohdassa mainittu koulutus tarkoittaa henkilöllä jo olevien virkatehtävissä tarvittavien tietojen ja taitojen ylläpitämistä, ajanmukaistamista ja parantamista. Koulutukseen kuuluu tässä myös työhön opastus ja perehdyttäminen sekä esimerkiksi työsuojelukoulutus ja muu henkilöstökoulutus. Sen sijaan yleinen velvollisuus osallistua koulutukseen ei koske yleisluontoista tutkintoon tähtäävää koulutusta eikä johonkin muuhun virkaan pätevöitymiseen tähtäävää koulutusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ovat lausuneet, että erimielisyyttä oli syntynyt Niuvanniemen sairaalan työvuorosuunnittelun yhteydessä työaikasopimuksen 22 §:n 1 momentin tulkinnasta. Asiasta oli paikallisesti neuvoteltu 24.10.1988. Asiaa koskevat valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen mukaiset paikallisneuvottelut oli käyty lääkintöhallituksessa 24.1.1989. Keskusneuvottelut asiasta oli aloitettu 4.5.1989 ja niitä oli jatkettu 29.5.1989 pääsemättä yksimielisyyteen.

Valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen oli osallistuttava viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen. Valtion virkamieslakia koskevan valtiovarainministeriön soveltamisohjeen mukaan viranomaisen määräämään, virkamieslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettuun koulutukseen osallistuminen oli viran hoitamista eikä virkamiehen virantoimitus tänä aikana keskeytynyt.

Edellä tarkoitettuun koulutukseen osallistuminen ei saanut vähentää virkamiehen taloudellisia tai muita virkaan liittyviä oikeuksia. Koulutukseen määrääminen ei vaatinut virkamiehen suostumusta, eikä virkamiehen ollut sitä varten anottava virkavapautta. Viranomaisella oli tällaisesta koulutuksesta täysi kustannusvastuu.

Valtion virkamieslain säännökset syrjäyttivät valtiovarainministeriön yksipuolisesti laatimien soveltamisohjeiden määräykset, jos ne olivat ristiriidassa keskenään.

Työnantajapuolen näkemykselle siitä, että työjakson keskeyttävä seikka oli olemassa, kun virkamies oli ollut koulutustilaisuudessa, löytyi tukea vain työnantajapuolen yksipuolisesti ennen uuden virkamieslain voimaantuloa jo syrjäytyneen oikeustilan aikana - laatimasta soveltamisohjeesta. Järjestöpuolen käsitykselle, jonka mukaan mitään työjakson keskeyttävää seikkaa ei ollut, kun virkamies oli työjakson aikana osallistunut työnantajan määräämään, viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen, oli oikeudellisesti pätevä perustelu valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentissa. Erimielisyydestä neuvoteltaessa työnantajapuoli ei ollut edes väittänyt, etteikö se koulutus, jonka työnantaja oli katsonut keskeyttäneen työjakson, olisi valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin tarkoittamassa mielessä tarpeellista.

Kysymystä työaikasopimuksen 22 §:n oikean sisällön määrittelemiseksi sen osalta, oliko koulutukseen osallistumispäivät katsottava työjakson keskeyttäviksi päiviksi vai ei, tuli tarkastella voimassa olevan virkamieslainsäädännön mukaisesti. Oikeustila soveltamisohjeiden laatimisajankohdan ja nykyhetken välillä oli muuttunut. Soveltamisohjeita oli pidettävä vanhentuneina ja lainvastaisina sikäli kuin niissä koulutuspäivät oli määritelty niin sanotuiksi keskeytyspäiviksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ovat vaatineet työtuomioistuinta vahvistamaan työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 22 §:n 1 momentin oikeaksi sisällöksi, että työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä olevan virkamiehen osallistuessa kesken työjakson tapahtuvaan koulutukseen työjakson ei katsota koulutukseen osallistumisen johdosta keskeytyvän, mikäli puheena oleva koulutus on valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentissa tarkoitettua viraston kannalta tarpeellista koulutusta.

VASTINE

Vastineen perustelut

Valtiovarainministeriö on lausunut, että asianosaisten välillä käydyt paikallis- ja keskusneuvottelut olivat koskeneet Niuvanniemen sairaalassa työvuorosuunnittelun yhteydessä työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 22 §:n tulkintaa. Erimielisyys koski sitä, olivatko koulutuspäivät katsottava keskeytyspäiviksi vai ei. Koska neuvotteluja ei ollut käyty yleisessä muodossa, vaan keskusneuvottelut olivat nimenomaan koskeneet pelkästään Niuvanniemen sairaalan koulutusta, kannevaatimus ei ollut riittävästi yksilöity. Kanne tulisi sen vuoksi jättää tutkimatta.

Päiviä, jolloin työnteko oli ollut keskeytynyt, kutsuttiin sopimuksen soveltamisohjeissa keskeytyspäiviksi. Työjakson keskeyttävillä keskeytyspäivillä ei kuitenkaan tarkoitettu samaa kuin valtion virkamieslain 9 luvussa säännellyllä virantoimituksen keskeytymisellä. Vaikka virantoimitus ei olisikaan valtion virkamieslain tarkoittamalla tavalla keskeytynyt virkamiehen ollessa poissa työstä, tällaiset päivät olivat useimmiten työaikalaskennassa keskeytyspäiviä.

Hallituksen esityksessä valtion virkamieslaiksi ja valtiovarainministeriön valtion virkamieslaista antamissa soveltamisohjeissa korostettiin virkamiehen velvollisuutta osallistua koulutukseen rinnastamalla koulutukseen osallistuminen viran hoitamiseen, joten virantoimitus ei tänä aikana keskeytynyt. Kuten valtion virkamieslain 39 §:n 1 momentista ja sen perusteluista ilmeni, virantoimituksen keskeytymisellä tarkoitettiin tilanteita, joissa viran hoitaminen ei ollut mahdollista, vaan oli haettava virkavapautta. Vaikka virantoimitus ei koulutukseen osallistumisen johdosta keskeytynyt, koulutuspäivät olivat työaikalaskennassa keskeytyspäiviä.

Valtion virkamieslain voimaantulo ei myöskään tältä osin ollut muuttanut aikaisempaa oikeustilaa, sillä viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen osallistuminen ei ennenkään keskeyttänyt virantoimitusta.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan virkamiesten palvelussuhteen ehdoista oli voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksella määrättiin. Työaikalain 6 §:n mukaista työtä tekevien virkamiesten työajan laskemisesta sekä yli- ja lisätyökorvausten määräytymisestä oli sovittu sopimuksen 22 §:ssä. Se oli virkaehtosopimuksen määräyksenä ensisijainen muihin säännöksiin, määräyksiin ja päätöksiin nähden. Sopimuksen 22 §:n vakiintunut tulkintakäytäntö, mikä ilmeni myös soveltamisohjeiden 22 §:n 3 momentista, oli, että koulutuspäivät olivat keskeytyspäiviä.

Myös valtion virkamiesten henkilöstökoulutuksesta tehty virkaehtosopimus oli uudistettu 24.3.1988 tehdyllä virkaehtosopimuksella olemaan voimassa 1.3.1988 - 28.2.1990. Sopimuksesta oli 10.5.1988 annettu soveltamisohjeet, joissa nimenomaan oli otettu huomioon valtion virkamieslain 20 §:n 2 momenttiin kirjoitettu, aikaisemminkin yleisesti hyväksytty periaate virkamiehen velvollisuudesta osallistua koulutukseen.

Valtion virkamiesten henkilöstökoulutuksesta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeiden kohdassa 2 oli käsitelty henkilöstökoulutuksen ja eräiden palvelussuhteen ehtojen suhdetta. Kohdassa 2.1. todettiin koulutuksen suhteesta virantoimitukseen, että koulutus oli yleensä viran hoitoa, joten virkavapauden anominen ja myöntäminen ei useimmiten ollut tarpeen. Tämän lisäksi kohdassa 2.2. käsiteltiin erikseen työaikaa ja ylityökorvauksia toteamalla, että koulutustilaisuuksiin osallistumiseen käytetty aika luettiin työajaksi siten kuin asiasta oli sovittu asianomaisissa työaikaa koskevissa virkaehtosopimuksissa. Soveltamisohjeista oli neuvoteltu valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä 22.8.1988 tehdyn pääsopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaisesti asianomaisten pääsopijajärjestöjen kanssa. Neuvotteluissa ei ollut ollut erimielisyyttä soveltamisohjeiden työaikaa käsittelevien määräysten osalta.

Työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 22 §:n 1 momenttia tuli tulkita Niuvanniemen sairaalassa erimielisyyttä aiheuttaneessa tilanteessa, jossa virkamiehen työjakso oli keskeytynyt koulutukseen osallistumisen vuoksi, soveltamisohjeiden 22 §:n 3 momenttiin kirjoitetun vakiintuneen käytännön mukaisesti siten, että koulutuspäivät olivat keskeytyspäiviä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Valtiovarainministeriö on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli se tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V ja Julkisten työalojen ammattijärjestö JTA ovat vielä lausuneet, että erimielisyydestä oli neuvoteltu valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen määräyksissä ja työtuomioistuimesta annetun lain säännöksissä tarkoitetulla tavalla. Erimielisyyden kohteena oli ollut yleisesti työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 22 §:n 1 momentin oikea sisältö.

Vahvistusvaatimus perustui paikallis- ja keskusneuvotteluissa yksilöityyn, työnantajapuolen ja järjestöpuolen väliseen riita-asiaan, joka oli ilmennyt Niuvanniemen sairaalan työvuorosuunnittelun yhteydessä työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 22 §:n tulkinnasta. Valtiovarainministeriön vaatimus kanteen tutkimatta jättämisestä oli perusteeton. Vahvistusvaatimus oli riittävästi yksilöity, joten vaatimus oli otettava tutkittavaksi.

Valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen oli osallistuttava viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen. Viranomaisen määräämään koulutukseen osallistuminen oli katsottava itse viran hoitamiseksi eikä koulutukseen osallistuvan virkamiehen virantoimitus siten keskeytynyt. Lainkohdassa mainittu koulutus tarkoitti henkilöllä jo olevien virkatehtävissä tarvittavien tietojen ja taitojen ylläpitämistä, ajanmukaistamista ja parantamista. Koulutukseen kuului myös työhön opastus ja perehdyttäminen sekä esimerkiksi työsuojelukoulutus ja muu henkilöstökoulutus. Työnantajan määräysvalta koulutusvelvollisuuden osalta ei voinut olla laajempi kuin se virantoimitusvelvollisuuden kohdalla oli. Siitä seurasi, että virkamies oli oikeutettu kieltäytymään sellaisesta koulutuksesta, joka ylitti virantoimitusvelvollisuuden rajat.

Virkamiehelle kuuluva yleinen velvollisuus osallistua viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen tarkoitti siten virka-aikana ja viran hoitoa vastaavin eduin tapahtuvaa koulutusta. Jos koulutus ei mahtunut mainittuihin rajoihin, virkamiehellä oli oikeus kieltäytyä koulutukseen osallistumisesta. Koulutukseen osallistumisvelvollisuuden laajentamisesta ei luonnollisesti voitu virkaehtosopimuksella sopia.

Mikäli valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin ollessa voimassa edelleen hyväksyttiin se soveltamiskäytäntö, joka oli syntynyt ennen valtion virkamieslain voimaantuloa ja joka oli perustunut työnantajapuolen toimesta työaikalain alaisten valtion virkamiesten työaikasopimuksesta yksipuolisesti annettujen soveltamisohjeiden 22 §:n 3 momenttiin, hyväksyttiin samalla sellainen uusi periaate, jonka mukaan virkaehtosopimuksella voitiin sopia virantoimitusvelvollisuuden laajentamisesta valtion virkamieslain estämättä.

Henkilöstökoulutussopimuksen soveltamisohjeista oli neuvoteltu valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä tehdyn pääsopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaisesti asianomaisten pääsopijajärjestöjen kanssa. Neuvotteluissa ei ollut ollut erimielisyyttä soveltamisohjeiden työaikaa koskevista kohdista. Nyt käsiteltävänä olevan kysymyksen kannalta mainitulla toteamuksella ei kuitenkaan ollut merkitystä.

Valtion virkaehtosopimuslain 2 §:n mukaan virkamiesten palvelussuhteen ehdoista oli voimassa, mitä niistä virkaehtosopimuksella määrättiin. Työaikalain 6 §:n mukaista työtä tekevien virkamiesten työajan laskemisesta sekä yli- ja lisätyökorvausten määräytymisestä oli sovittu työaikalain alaisten valtion virkamiesten työaikasopimuksen 22 §:ssä, joka virkaehtosopimuksen määräyksenä oli ensisijainen muihin säännöksiin, määräyksiin ja päätöksiin nähden. Vaikka sopimuskohdan ennen uuden valtion virkamieslain voimaantuloa vakiintunut tulkintakäytäntö oli kirjoitettu sopimuksen soveltamisohjeiden 22 §:n 3 momenttiin, siitä ei johtunut, että mainittua virkaehtosopimuksen määräystä tulisi nyt soveltaa toisella tavalla kuin valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin sisältämä koulutukseen osallistumista koskeva periaate edellytti.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Niuvanniemen sairaalassa on ilmennyt erimielisyyttä siitä, katsotaanko työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvien virkamiesten koulutuspäiville osallistumiseen käyttämä aika virkaehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdassa tarkoitetuiksi laskentapäiviksi vai keskeytyspäiviksi.

Asiassa on käyty kanteessa tarkoitetuin tavoin kantajajärjestöjen ja valtiovarainministeriön välillä 4. ja 29.5.1989 keskusneuvottelut. Ministeriön ilmoituksen mukaan järjestöjen esittämässä keskusneuvottelupyynnössä on mainittu sen koskevan Niuvanniemen sairaalassa syntynyttä erimielisyyttä puheena olevan virkaehtosopimuksen 22 §:n 1 kohdan tulkinnasta. Keskusneuvotteluista laaditussa pöytäkirjassa on todettu erimielisyyttä esiintyneen työaikojen laskemisessa Niuvanniemen sairaalassa. Keskusneuvotteluissa on pöytäkirjan mukaan ollut esillä järjestöjen esittämänä myös Niuvanniemen sairaalassa laadittujen työvuorotaulukkojen puutteellisuudet, mutta niistä ei kanteessa ole kysymys.

Keskusneuvotteluista laaditun pöytäkirjan mukaan riidan kohteena olevaa tulkintakysymystä on käsitelty yleisesti kummankaan osapuolen puuttumatta pöytäkirjaan merkityissä kannanotoissaan Niuvanniemen sairaalan olosuhteisiin. Ministeriön puolelta on viitattu valtion virkamiesten henkilöstökoulutuksesta tehdyn virkaehtosopimuksen soveltamisohjeisiin, mikä seikka voisi tarkoittaa, että ministeriö on keskusneuvotteluissa ottanut kantaa vain tuon sopimuksen piirissä olevaan koulutukseen. Keskusneuvotteluihin osallistuneen virkaehtosihteerin todistajana kertoman mukaan neuvotteluissa on käytetty esimerkkinä Niuvanniemen sairaalan virkamiesten koulutukseen osallistumista, mutta neuvottelut hänen mielestään ovat koskeneet koulutuspäiviin osallistumista yleisesti.

Keskusneuvotteluista eikä niitä edeltäneistä neuvotteluista laadituista pöytäkirjoista käy ilmi, minkälaatuisia asioita Niuvanniemen sairaalan virkamiesten koulutuspäivät ovat koskeneet. Tämäkin seikka tukee sitä, ettei koulutuksen laatuun ole keskusneuvotteluissa kiinnitetty sanottavampaa huomiota.

Vaikka virkaehtosopimusten tulkintaa koskevat erimielisyydet usein saavat alkunsa jossakin virastossa tai laitoksessa syntyneestä yksittäistapauksesta, jota paikallisissa neuvotteluissa käsitellään, neuvottelujen myöhemmissä vaiheissa - varsinkin keskusneuvotteluissa - asiaa voidaan käsitellä virkaehtosopimuksen määräyksen tulkintaa tai sisältöä koskevana yleisenä kysymyksenä. Työtuomioistuimen mielestä, kun otetaan huomioon kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä käytyjen keskusneuvottelujen kulusta esitetty selvitys, niissä on riitakysymystä käsitelty sillä tavoin yleisessä muodossa, että kannetta ei voida jättää tutkimatta sen takia, että keskusneuvotteluja on väitetty käydyn vain Niuvanniemen sairaalaa koskevina.

Työaikalain alaisten valtion virkamiesten työaikasopimuksen soveltamisohjeiden mukaan keskeytyspäiviä ei oteta mukaan työaikalaskentaan. Soveltamisohjeissa on sanottu, että keskeytyspäiviä ovat muun muassa koulutuspäivät.

Kanteessa esitettyä vahvistusvaatimusta on ennen kaikkea perusteltu sillä, että valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin säännös virkamiehen velvollisuudesta osallistua viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen olisi aikaansaanut muutoksen siinä, että tuollaiseen koulutukseen osallistumiseen käytetty aika olisi luettava työaikalain alaiselle virkamiehelle puheena olevan virkaehtosopimuksen mukaisiksi laskentapäiviksi.

Edellä mainittu säännös on sijoitettu valtion virkamieslain virkamiehen yleisiä velvollisuuksia koskevaan 5 lukuun. Työtuomioistuimen mielestä säännös on jo sen tuohon lukuun sijoittamisesta johtuen ymmärrettävä virkamiehen yleisiä velvollisuuksia säänteleväksi eikä niinkään virkamiehen palkkausta tai työajan järjestelyjä koskevaksi. Lain säännös on laadittu sisällöltään yleiseen muotoon. Vielä on todettava, että säännös koskee kaikkia virkamiehiä heidän työaikojensa järjestelyistä riippumatta. Valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin säännökselle ei työtuomioistuimen mielestä voida antaa niin laveata sisältöä, että säännös muuttaisi koulutukseen osallistumisen ajan työajaksi lukemista tai koulutusajan palkkausta koskevia virkaehtosopimuksen määräyksiä.

Viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottava koulutus ei ole käsitteenä täsmällinen. Koulutuksen tarpeellisuuden arvioiminen täytynee olla viranomaisen harkinnassa. Koulutukseen osallistuminen, jotta sitä voitaisiin pitää työajan laskentaan sisältyvänä viran hoitamisena, tulee olla viranomaisen määräämää tai ainakin sen tarpeelliseksi hyväksymää.

Valtion virkamieslain soveltamisesta on valtiovarainministeriö antanut ohjeet. Niiden mukaan viranomaisen määräämään koulutukseen osallistuminen on katsottava itse viran hoitamiseksi eikä koulutukseen osallistuvan virkamiehen virantoimitus siten tällaisessa tapauksessa keskeydy. Laissa mainittu koulutus tarkoittaa, kuten ohjeissa on sanottu, henkilöllä jo olevien, virkatehtävissä tarvittavien tietojen ja taitojen ylläpitämistä, ajanmukaistamista ja parantamista. Koulutukseen kuuluu myös työhön opastus ja perehdyttäminen sekä esimerkiksi työsuojelukoulutus ja muu henkilöstökoulutus. Ohjeissa on mainittu eräitä koulutuksen muotoja, joita velvollisuus osallistua koulutukseen ei koske.

Eräistä koulutuksen muodoista on valtion virkamieslain säätämisen jälkeen sovittu erityisillä virkaehtosopimuksilla. Valtion virkamiesten henkilöstökoulutuksesta on tehty 24.3.1988 virkaehtosopimus. Siinä on sovittu muun muassa, että työnantaja maksaa henkilöstökoulutukseen osallistuvalle virkamiehelle koulutusajalta kiinteän palkkauksen. Virkaehtosopimuksessa on myös määräyksiä matkakustannuksista, opetuksesta ja oppimateriaalista sekä sopimuksen voimaantulosta ja irtisanomisesta.

Puheena olevaan henkilöstökoulutussopimukseen on liittynyt myös soveltamisohje. Siinä on sanottu muun muassa, että henkilöstökoulutukseen osallistuminen on yleensä viranhoitoa, minkä vuoksi virkavapauden anominen ja myöntäminen ei useimmiten ole tarpeen. Pitkäkestoinen koulutus saattaa kuitenkin edellyttää virkavapauden myöntämistä ja sijaisen määräämistä.

Mikäli virkamiehelle edellä selostetuista syistä poikkeuksellisesti myönnettäisiin virkavapautta pitkäaikaisen koulutuksen vuoksi, hänen virantoimituksensa keskeytyisi virkamieslain 39 §:n mukaan. Virkamiehen palkkauksesta, jos hänelle myönnetään virkavapautta opintoja varten, on määrätty valtion yleisessä virkaehtosopimuksessa.

Henkilöstökoulutussopimuksen soveltamisohjeissa on työajasta ja ylityökorvauksista todettu muun muassa, että koulutustilaisuuksiin osallistumiseen käytetty aika luetaan työajaksi siten kuin asiasta on sovittu asianomaista työaikaa koskevissa virkaehtosopimuksissa. Soveltamisohjeissa on myös sanottu, että mainittujen sopimusten mukaan työajan ulkopuolelle ulottuvasta koulutustilaisuudesta ei yleensä makseta ylityökorvausta tai muita työaikakorvauksia.

Valtion virkamiesten ammattiyhdistyskoulutuksesta on sovittu myös 24.3.1988 tehdyllä virkaehtosopimuksella. Ammattiyhdistyskoulutuksella tarkoitetaan henkilöstöjärjestöjen jäsenkunnalleen järjestämää koulutusta, joka liittyy työnantajan ja järjestöjen yhteistyöhön tai järjestöjen toimintaedellytysten parantamiseen. Työnantajan taloudellisesti tukemaa ammattiyhdistyskoulutusta on luottamusmies-, työsuojelu-, yhteistoiminta- ja rationalisointikoulutus.

Työnantajan taloudellisesti tukemaa ammattiyhdistyskoulutusta varten virkamiehelle myönnetään virkavapautta, jonka ajalta hänelle maksetaan kiinteä palkkaus enintään kuukauden ajalta koulutustilaisuutta kohti.

Sopimuksessa on sovittu siitä, että työnantajan taloudellisesti tukemaan ammattiyhdistyskoulutukseen käytetty aika luetaan virkamiehen työajaksi siten kuin asiasta on sovittu asianomaisessa työehtosopimuksessa.

Ainakin siltä osin kuin kysymys on henkilöstö- tai ammattiyhdistyskoulutuksesta, koulutukseen osallistumiseen käytetyn ajan lukeminen työaikaan kuuluvaksi on jätetty määräytymään työaikaa koskevien virkaehtosopimusten mukaan. Työtuomioistuimen mielestä näiden sopimusten määräyksistä ei saa tukea sille kanteen perusteeksi esitetylle väitteelle, että kaikki viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottava koulutus olisi rajoituksitta luettava työaikalain alaisten virkamiesten osalta valtion virkamieslain usein mainitun 20 §:n 1 momentin nojalla laskentapäiviksi.

Koulutus voidaan järjestää annettavaksi hyvin eri tavoin - aina työpaikalla annettavasta työhön opastamisesta pitkäaikaisiin, kuukausiakin kestäviin koulutustilaisuuksiin erityisissä opistoissa ja kurssikeskuksissa. Tästä johtuen käytäntö eri hallinnon aloilla on saattanut vaihdella. Asiassa ei kuitenkaan ole näytetty, että työaikalain alaisten virkamiesten kohdalla olisi vakiintuneesti menetelty vastoin työaikasopimuksen soveltamisohjeita, joiden mukaan koulutuspäivät ovat keskeytyspäiviä.

Työtuomioistuin katsoo, ettei kannetta voida hyväksyä sellaisessa yleisessä muodossa kuin se on esitetty.

Valtion virkamieslain 20 §:n 2 momentin mukaiseen viraston toiminnan kannalta tarpeelliseksi katsottavaan koulutukseen osallistuminen, jotta se voisi ylimalkaan tulla luetuksi työaikalaskennassa laskentapäiviksi, näyttää edellyttävän ainakin, että koulutukseen osallistuminen on viranomaisen määräämää, että koulutusta varten ei ole myönnetty virkavapautta ja että asiaa koskevassa virkaehtosopimuksessa ei ole työajan laskemisesta muuta sovittu tai määrätty. Työtuomioistuimen mielestä jutussa ei ole liioin näytetty, että puheena olevan lainkohdan säätäminen olisi muuttanut työaikalain alaisten virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyn virkaehtosopimuksen 22 §:n soveltamista siltäkään osin kuin se on perustunut aikaisemmin annettuihin soveltamisohjeisiin.

Tuomiolauselma

Vaatimus kanteen jättämisestä tutkittavaksi ottamatta hylätään.

Kanne hylätään.

Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, Juurinen, Porttila ja Mäenpää.

Tuomio oli yksimielinen.