Labor court fines union for strike violating collective agreement wage clauses and peacekeeping duties.

Valimon työntekijät olivat tyytymättöminä palkankorotuksia koskeneiden neuvottelujen edistymiseen ja tarkoituksenaan tukea esitettyjä palkankorotusvaatimuksia panneet toimeen lakkoja, jotka olivat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Ammattiosasto tuomittu työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja työntekijäliitto valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Kantaja Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Vastaaja Metallityöväen Liitto r.y. Kuultava Porin Metallityöväen Ammattiosasto r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 8.4.1988 allekirjoitetussa metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I Y L E I S T Ä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II T Y Ö P A L K A T

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

18 8 § vuotta Työntekijän palkka täyttänyt Täysin työkykyinen ja 18 vuotta täyttänyt työntetyön- kijä tekijä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9 § Palkkaustavat

Palk- Mom. 1. Palkkaustavat jaetaan aikapalkkaan ja kaus- suorituspalkkoihin. tavat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

A i k a p a l k k a

Aika- Mom. 2. Aikapalkkatyöstä maksetaan työntekijälle palkka henkilökohtainen aikapalkka, joka on vähintään peruspalkan suuruinen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

S u o r i t u s p a l k k a

Suori- Mom. 3. Suorituspalkkatyön hinnoitteluperusteina tus- käytetään tehtävän työn työkohtaista tuntipalkkaa palkka ja suoritusnormia.

Hin- Urakkatyön hinnoittelun on oltava sellainen, että noit- työntekijän työskennellessä normaalilla urakkatelu- työvauhdilla hänen palkkansa on 20 % hinnoitteluperus- perustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa te ja korkeampi. -säännöt Palkkiotyön hinnoittelun on oltava sellainen, että työntekijän palkka on hänen aikaansaadessaan normaalin palkkiotyötuloksen 10 % hinnoitteluperustetta eli työn työkohtaista tuntipalkkaa korkeampi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VIII E R I N Ä I S E T M Ä Ä R Ä Y K S E T

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 § Erimielisyydet ja niiden ratkaiseminen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on Metallityöväen Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Porin Valimo Oy:n sulaton 9 työntekijää oli ollut lakossa 24.8.1989 kello 22 - 25.8.198 kello 22 ja 8 työntekijää 7.9.1989 kello 22 - 8.9.1989 kello 22. Koko valimon 102 työntekijää oli ollut lakossa 5.10.1989 kello 22 - 6.10.1989 kello 22 ja 109 työntekijää 16.10.1989 kello 22 - 17.10.1989 kello 22 sekä 104 työntekijää 24.10.1989 kello 22 - 26.10.1989 kello 22.

Lakkojen tarkoituksena oli ollut painostaa työnantajaa suostumaan työehtosopimuksen vastaisiin ratkaisuihin palkkausta koskevissa asioissa. Sulaton luottamusmies oli 7.6.1989 esittänyt työnantajan edustajalle vaatimuksen, jonka mukaan palkkoja tulisi korottaa kymmenellä markalla tunnissa. Sama vaatimus oli toistettu seuraavana päivänä järjestetyssä kokouksessa. Keskusteluja asiasta oli jatkettu elokuussa 1989, jolloin lisävaatimuksena oli esitetty yhden miehen lisäämistä yövuoroon. Elokuussa asiasta oli neuvoteltu vielä kolme kertaa ennen 24.8.1989 puhjennutta työtaistelua. Sulaton luottamusmies oli 7.9.1989 kello 14.30 ilmoittanut työnantajan edustajalle sulaton olevan lakossa edellä mainituin tavoin ja syyn olevan sama kuin edellisellä kerralla. Seuraavassa neuvottelutilaisuudessa 20.9.1989 varapääluottamusmies oli esittänyt kaikkien valimon työntekijöiden palkkojen korottamista 5 markalla tunnissa. Neuvotteluja oli käyty tämän pohjalta lokakuun aikana.

Varapääluottamusmies oli 5.10.1989 ilmoittanut työtaistelun alkamisesta samana päivänä kello 22. Varapääluottamusmies oli myös 16.10.1989 tehnyt ilmoituksen samana päivänä alkavasta lakosta ja ilmoittanut syyksi sen, että työntekijöiden vaatimuksiin ei ollut suostuttu. Työnantajan edustaja oli 24.10.1989 pyytänyt varapääluottamusmiestä keskustelemaan kanssaan valimon työrauhatilanteesta. Tuossa yhteydessä varapääluottamusmies oli ilmoittanut valimon kaikkien työntekijöiden ryhtyvän samana päivänä kello 22 lakkoon, joka kestäisi kaksi vuorokautta.

Toimeenpannut lakot olivat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä erityisesti voimassa olevan työehtosopimuksen palkkausta ja erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin.

Metallityöväen Liitolle oli ilmoitettu puhelimitse jokaisesta työtaistelusta ennen niiden alkamista ja vaadittu liitolta toimenpiteitä työtaistelutoimien lopettamiseksi ja ehkäisemiseksi. Metallityöväen Liiton mahdolliset toimenpiteet olivat kuitenkin olleet riittämättömiä, sillä lakot olivat alkaneet etukäteen työnantajalle annetun ilmoituksen mukaisesti. Myöskään ammattiosasto ei ollut huolehtinut siitä, että sen jäsenet työpaikalla olisivat välttäneet lain ja työehtosopimuksen vastaisiin työtaisteluihin ryhtymistä. Päinvastoin ammattiosasto, jonka edustajat olivat esittäneet työnantajalle lain ja voimassa olevan työehtosopimuksen vastaisia vaatimuksia ja jonka luottamusmiehiä on ollut mukana lakossa, on näin osoittanut tukevansa työtaistelutoimenpiteitä. Varapääluottamusmies oli osallistunut kahden tunnin ajan 7.9.1989 alkaneeseen lakkoon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Porin Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton tuomitsemista työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että siinä ilmoitetut tiedot työnseisausten kestosta ja laajuudesta olivat suurin piirtein paikkansa pitäviä. Erimielisyydet työpaikalla olivat alkaneet jo kesäkuussa 1989 sulaton luottamusmiehen jätettyä työnantajalle palkankorotusesityksen 7.6.1989. Luottamusmies oli uudistanut vaatimuksen seuraavana päivänä. Tämän jälkeen oli seurannut noin kahden kuukauden neuvottelutauko. Pääluottamusmies oli tosin kesäkuussa ollut sairaslomalla ja varapääluottamusmies vuosilomalla, mutta tämä ei olisi estänyt neuvottelujen käymistä, mikäli työnantajalla olisi ollut halua neuvotella asiasta. Työehtosopimus edellytti neuvottelujen käymistä pikaisesti ja työntekijät olivatkin ihmetelleen neuvottelujen viivästymistä.

Työnantaja ei alussa ollut kiistänyt sulaton työntekijöiden palkankorotustarvetta vaan ilmoittanut, että sulaton osalta palkka-asiaan palattaisiin sen jälkeen kun olisi voitu todeta, millainen vaikutus uuden nosturin ja kuljettimen käyttöönotolla oli ollut sulattotyöhön. Samoin työnantaja oli ollut valmis palkankorotuksiin, mikäli työntekijät olisivat voineet esittää pätevät perustelut kehnosta palkkakehityksestään.

Valimossa oli käytössä erilaisia palkkaustapoja. Sulatossa maksettiin tiettyä peruspalkkaa, minkä lisäksi maksettiin niin sanottua tonnirahaa. Kaavauksessa oli käytössä urakkapalkan ja koneen käyttösuhteeseen perustuvan palkan välimuoto. Puhdistamossa pitäisi olla käytössä suora urakkapalkka, mutta urakointi siellä ontui pahasti. Keernaosastolla oli käytössä suora urakkapalkka ja kunnossapitotöissä sekä laboratoriossa aikapalkka. Lisäksi valimossa maksettiin työntekijöille erilaista valimon tuloksesta riippuvaa kannustuslisää.

Työnantaja oli tuskin asettanut tuotantotavoitteita kovinkaan alas. Kuitenkin kesäkuun 1989 lopussa tuotantotavoite oli saavutettu vuoden ensimmäiseltä vuosipuoliskolta ja kullekin työntekijälle oli maksettu kannustuslisää 750 markkaa. Lisäksi tätä kannustuslisää maksettaisiin työnantajan ilmoituksen mukaan myös toiselta vuosipuoliskolta neljän viimeisen palkanmaksun yhteydessä 187,50 markkaa, joten tuotantotavoite tultaisiin melkoisella varmuudella saavuttamaan. Nämä seikat osoittivat, ettei työnseisauksista ollut ollut yhtiölle mitään haittaa.

Koska työnantaja oli vaatinut työntekijöitä perustelemaan palkankorotusesityksensä, työntekijät olivat viitanneet työnantajan laatimiin graafisiin esityksiin. Työntekijät olivat todenneet, että riittävä peruste palkkojen korottamiseen oli se, että yhtiössä oli kuukausi toisensa jälkeen tehty tuotantoennätyksiä. Tuotantoennätyksiä ei voinut syntyä, ellei työntekijöiden työpanos kasvanut. Yhden nosturin ja kuljettimen käyttöönotto kesällä 1989 oli tuskin vielä voinut vaikuttaa alkuvuoden tuotantoennätyksiin.

Työnseisausten jälkeen työnantaja oli ilmoittanut, että mihinkään tasokorotuksiin työnantajalla ei sillä hetkellä ollut varaa. Kuitenkin työnantaja oli ollut valmis korjaamaan osastoittain ilmeneviä epäoikeudenmukaisuuksia palkkauksessa henkilötasolla. Samalla työnantaja oli esitellyt neuvotteluaikataulun osastoittain. Neuvotteluja oli käyty viimeistely/lähettämöosastolla, keernaosastolla, malliosastolla, laboratoriossa, kaavaamossa, kunnossapito-osastolla ja tarkastamossa. Sulaton ja siivouksen osalta neuvottelut olivat vielä kesken. Näidenkin neuvottelujen aikataulu oli venytetty mahdollisimman pitkäksi. Ensimmäinen neuvottelu oli ollut 8.11.1989 ja viimeinen eli sulaton neuvottelu oli käyty 28.11.1989. Neuvottelujen aiheena olivat olleet työn tehostaminen, työvälineiden parantaminen, työympäristön ja -ilmapiirin parantaminen, työnopastus, työohjeet ja palkkaustavat. Työnantajan näkemys oli ollut se, että kun mainittu lista olisi neuvotteluissa käyty läpi, voitaisiin ruveta keskustelemaan palkoista.

Työnseisaukset olivat olleet mielenosoituksia työnantajan neuvotteluhaluttomuutta vastaan, eikä niillä ollut tuetu palkankorotusesityksiä. Kanteessa tarkoitettujen tapausten jälkeen ja jutun tultua vireille työtuomioistuimessa työnantaja oli korottanut 25 työntekijän tuntipalkkaa 70 pennillä. Jatkossa palkkakysymyksistä tultaisiin neuvottelemaan edelleen.

Varapääluottamusmies ja työosastojen luottamusmiehet olivat jokaisen työnseisauksen yhteydessä vaatineet työntekijöitä ylläpitämään työrauhaa ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Metallityöväen Liitosta kolme toimitsijaa oli ollut puhelimitse yhteydessä työpaikalle 25.8., 7.9. ja 11.9.1989. Näissä puhelinkeskusteluissa liiton edustajat olivat vaatineet työrauhan ylläpitämistä ja asian hoitamista neuvottelujärjestystä noudattaen. Ammattiosaston ja työntekijäliiton toimenpiteet eivät olleet olleet täysin riittäviä työnseisausten estämiseksi, mutta työnseisaukset eivät olleet kohdistuneet työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosaston jäsenmäärä oli 1600.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, ettei työnantaja ollut kesäkuussa 1989 ollut kovinkaan halukas neuvottelemaan palkka-asiasta, koska työpaikalla oli vallinnut ylityökielto kesäkuun alussa. Tämän jälkeen olivat seuranneet vuosilomat. Neuvotteluja oli tosin käyty kesäkuussakin. Heti elokuussa tuotantopäälikön tultua töihin oli asiasta ryhdytty neuvottelemaan. Urakointiaste työpaikalla oli kieltämättä matala ja sitä pyrittiin nostamaan. Puhdistamossa ei suoraa urakkaa voitu työn luonteen vuoksi käyttää.

Tuotantoennätyksiä oli saavutettu, mutta ei kuitenkaan kuukausittain. Tuottavuus ei ollut kasvanut samassa suhteessa tuotannon kasvun kanssa, joten edellytyksiä yleiskorotuksen tyyppisten palkankorotusten toteuttamiselle ei ollut ollut. Työntekijämäärä oli kasvanut myös noin kymmenellä. Kaikki se tuotanto, mikä oli saatu tehdyksi, oli myös mennyt kaupaksi. Asetettujen tuotantotavoitteiden ylittäminen olisi ollut hyvinkin mahdollista. Koska tuotanto oli sujunut odotettua paremmin, kannustuspalkkion maksamista oli aikaistettu siten, että se oli maksettu loka-marraskuun vaihteessa, vaikka se olisi tullut maksettavaksi vasta vuodenvaihteessa. Työpaikalla oli myös normaalisti keskusteltu henkilökohtaisista palkankorotuksista eli niin sanotuista meriittikorotuksista.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Porin Metallityöväen Ammattiosasto on osaltaan yhtynyt Metallityöväen Liiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Porin Valimo Oy:ssä on kesäkuussa 1989 työntekijäpuolelta esitetty kanteessa mainitut sulaton työntekijöiden ja sittemmin koko valimon työntekijöiden palkkojen korottamista koskevat vaatimukset. Työntekijät ovat tyytymättöminä palkankorotuksia koskevien neuvottelujen edistymiseen ja tarkoituksenaan tukea esitettyjä palkankorotusvaatimuksia olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 24.8.1989 ja 26.10.1989 välisenä aikana. Muiden työntekijöiden ohella lakkoon on osallistunut osastojen luottamusmiehiä. Lakot ovat kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Varapääluottamusmiehen ja osastojen luottamusmiesten on ilmoitettu työnseisausten yhteydessä vaatineen työntekijöitä ylläpitämään työrauhaa ja noudattamaan neuvottelujärjestystä. Kun työtaistelutoimenpiteet ovat kuitenkin uusiutuneet, ei näitä ammattiosaston toimenpiteitä voida työtuomioistuimen mielestä pitää riittävinä työrauhan turvaamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi edellä mainittujen edustajiensa osallistumisesta työtaisteluun.

Metallityöväen Liitolle on työnantajapuolelta ennen jokaisen lakon toimeenpanemista ilmoitettu aiotusta lakosta ja vaadittu liitolta toimenpiteitä niiden lopettamiseksi ja estämiseksi. Metallityöväen Liiton edustajien on ilmoitettu olleen puhelimitse yhteydessä työpaikalla 25.8., 7.9. ja 11.9.1989 ja vaatineen työrauhan ylläpitämistä ja neuvottelujärjestyksen noudattamista. Viimeksi mainitun päivän jälkeen Metallityöväen Liiton ei ole selvitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työrauhan turvaamiseksi siitä huolimatta, että tämän jälkeen toimeenpannut lakot ovat laajentuneet koskemaan koko valimoa. Liitto vastaa tästä laiminlyönnistä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Porin Metallityöväen Ammattiosaston ja Metallityöväen Liiton maksamaan hyvityssakkoa Metalliteollisuuden Työnantajaliitolle, ammattiosaston työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 19 000 markkaa ja Metallityöväen Liiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 14 000 markkaa. Porin Metallityöväen Ammattiosasto ja Metallityöväen Liitto velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metalliteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, Rautiainen, Hölttä ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.