Labor court dismisses claim for substitute pay when workload increase is temporary and no one is absent.

Vaunutehtaan työnsuunnitteluryhmään kuuluvista työnsuunnittelijoista yksi oli määrätty määräajaksi tekemään uuden vaunutyypin työnsuunnittelua ja toinen työnsuunnittelija oli määrätty siksi ajaksi tekemään omien työtehtäviensä ohella myös tälle työnsuunnittelijalle kuuluvia tehtäviä.

Kun molemmat työnsuunnittelijat olivat edelleen olleet samassa työpisteessa hoitamassa heille kuuluvia osavalmistuksen työnsuunnitteluun liittyviä tehtäviä ja kun toteutettu töiden järjestely oli johtunut lähinnä tuotantotilanteen muutoksen aiheuttamasta työmäärän tilapäisestä lisääntymisestä, ei kysymyksessä ollut runkosopimuksen tarkoittama sijaisuustapaus. Näin ollen ei toisen työnsuunnittelijan tehtäviä hoitamaan määrätyllä työnsuunnittelijalla ollut oikeutta sijaisuuskorvaukseen kysymyksessä olevalta ajalta.

Kantaja Teknisten Liitto TL r.y. Vastaajat Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Rautaruukki Oy

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja toiselta puolen muiden ohella Teknisten Liitto TL:n välillä 9.5.1988 allekirjoitetulla palkkasopimuksella ovat palkkasopimuksen allekirjoittaneet liitot yhtyneet Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto r.y:n välillä samana päivänä allekirjoitettuun runkosopimukseen. Mainitussa runkosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Sijaisuuskorvaus

Milloin tekninen toimihenkilö, harjoittelijaa lukuunottamatta, hoitaa tilapäisesti oman toimen ohella toisen henkilön tehtäviä, maksetaan hänelle työmäärän lisääntymisen suhteessa omasta toimesta tulevan palkan lisäksi erillisenä sijaiskorvauksena 14-35 % hänen henkilökohtaisesta palkastaan. Saman suuruinen korvaus maksetaan tekniselle toimihenkilölle sijaisuuden ajalta hänen hoitaessaan toisen sijaisena vaativampia tehtäviä. Korvaus sekä muut työehtoihin liittyvät kysymykset tulee selvittää ennen sijaisuuden alkamista.

Soveltamisohje Milloin tekninen toimihenkilö hoitaa tilapäisesti oman toimen ohella toisen henkilön tehtäviä tai hoitaessaan toisen sijaisena vaativampia tehtäviä, maksetaan hänelle omasta toimesta tulevan palkan lisäksi erillinen sijaisuuskorvaus. Korvaus sekä muut työehtoihin liittyvät kysymykset tulee selvittää ennen sijaisuuden alkamista. Määräys ei koske - alle 2 viikon vuosilomasijaisuuksia, - lyhytaikaisia sairaustapauksia ("flunssa"), eikä, - tapauksia, joissa on kysymys toisen tehtävien hoitamisesta sillä aikaa, kun tämä on kursseilla tai vastaavia poissaoloja.

Paikalliset olosuhteet Yllä oleva aikaan sidottu pääsääntö ei aina riittävästi ota huomioon paikallisia olosuhteita. Tämän vuoksi saattaa sijaisuuskorvausta harkittaessa eräissä tapauksissa olla perusteltua kiinnittää huomiota myös toimihenkilön työmäärän olennaiseen lisääntymiseen ja hoidettavaan toimeen sisältyvään vastuuseen. Määräyksellä ei huononneta aikaisemmin vallinnutta käytäntöä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto TL on Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa ja Rautaruukki Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Rautaruukki Oy:n Otanmäen tehtaalla oli syntynyt erimielisyyttä runkosopimuksen 3 §:n soveltamisesta. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta sijaisuuskorvausta työnsuunnittelija Pertti Jaatiselle tämän toimiessa oman toimensa ohella tilapäisesti toisen työnsuunnittelijan sijaisena. Jaatinen ja edellä tarkoitettu toinen työnsuunnittelija työskentelivät molemmat työnsuunnittelijoina vaunutehtaan tuotannossa olevien vaunutyyppien työnsuunnittelussa. Heidän päätehtävänsä oli vaunutyyppien osien töiden ajoitus ja valmistuksen valvonta. Tämä tehtävä samoin kuin muut työnsuunnitteluun liittyvät tehtävät oli jaettu Jaatisen ja kysymyksessä olevan toisen työnsuunnittelijan kesken siten, että Jaatinen vastasi toimenkuvansa mukaisista tehtävistä mekaanisesti leikattavien osien osalta ja toinen työnsuunnittelija polttoleikattavien ja sahattavien osien osalta.

Edellä tarkoitettu toinen työnsuunnittelija oli 16.4.1989 määrätty määräajaksi päätoimisesti hoitamaan uuden vaunutyypin tuotannonsuunnitteluun liittyviä tehtäviä. Hänet oli vapautettu 16.4. - 23.6.1989 varsinaisen toimensa hoitamisesta ja Jaatinen oli määrätty oman toimensa ohella hoitamaan myös hänen tehtävänsä. Sijaisuusaikana Jaatisen vastuualue oli kasvanut ja hänen tehtävänsä olivat lisääntyneet koskemaan työnsuunnittelua myös polttoleikattavien ja sahattavien osien osalta.

Ennen sijaisuuden alkamista Jaatinen, joka oli Otanmäen vaunutehtaan yhdysmies, oli käynnistänyt neuvottelut sijaisuuskorvauksen maksamisesta hoitamansa sijaisuuden ajalta. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta sijaisuuskorvausta ja vedonnut siihen, että kysymyksessä ei ollut sijaisuuskorvausmääräyksen tarkoittama sijaisuus, vaan töiden uudelleenjako työnsuunnittelijoiden kesken.

Kysymyksessä oli kuitenkin ollut runkosopimuksen 3 §:n tarkoittama sijaisuus, jonka hoitamisesta olisi tullut maksaa sijaisuuskorvausta. Vaikka Jaatisella ja edellä tarkoitetulla toisella työnsuunnittelijalla oli sama ammattinimike, heillä oli kuitenkin selkeästi erilaiset tehtävät ja vastuualueet. Tehtäväjako mekaanisesti valmistettavien osien sekä polttoleikattavien ja sahattavien osien työnsuunnitteluun oli ollut käytössä tuotannon alusta alkaen ja vakiintunut pysyväksi. Työnsuunnittelijat eivät tehneet toistensa töitä, vaan kukin heistä huolehti oman vastuualueensa mukaisista tehtävistä. Erilliset tehtävät ja vastuualueet kävivät myös ilmi kummankin työnsuunnittelijan kirjallisista toimenkuvauksista. Jaatisen tehtävät olivat myös sijaisuuden hoidon vuoksi lisääntyneet tilapäisesti.

Jaatisen oikeus runkosopimuksen 3 §:ssä tarkoitettuun sijaisuuskorvaukseen edellä tarkoitetulta ajalta oli ollut niin selkeä, että Rautaruukki Oy oli kieltäytyessään sijaisuuskorvauksen maksamisesta tietensä rikkonut tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimusta. Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ei sopimusrikkomuksen ilmeisyydestä huolimatta ollut ryhtynyt minkäänlaisiin toimenpiteisiin asiassa.

Paikalliset neuvottelut asiassa olivat päättyneet erimielisyyteen 24.5.1989. Myös asiaa koskevat liittotason neuvottelut olivat päättyneet erimielisyyteen 29.9.1989.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto TL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Rautaruukki Oy oli jättäessään suorittamatta Jaatiselle hänen 16.4. ja 23.6.1989 välisenä aikana tilapäisesti oman toimensa ohella hoitamasta toisen työnsuunnittelijan sijaisuudesta sijaisuuskorvauksen menetellyt runkosopimuksen 3 §:n ja sen soveltamisohjeen vastaisesti. Lisäksi Teknisten Liitto TL on vaatinut Rautaruukki Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Metalliteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTINE

Vastineen perustelut

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rautaruukki Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Rautaruukki Oy:n Otanmäen vaunutehtaan tuotannonsuunnitteluosaston työnsuunnitteluryhmän kolmen työnsuunnittelijan tehtävät oli mitoitettu siten, että normaaleissa olosuhteissa työnsuunnittelijat hoitivat yhdessä esimiehensä kanssa kolmen junavaunun kokoonpanolinjan työnsuunnittelun ja lisäksi ainakin yhden uuden vaunutyypin työnsuunnittelun. Vuoden 1989 alusta lähtien oli tehtaalla ollut käytössä vain yksi kokoonpanolinja ja huhtikuussa oli otettu käyttöön toinen kokoonpanolinja. Kapasiteettiin nähden (2 500 - 3 000 vaunua/vuosi) tuotanto (tilauskanta 1 100 vaunua) oli ollut normaalia alemmalla tasolla. Kaikki kolme työnsuunnittelijaa olivat tehneet ja tekivät edelleen päätyönään osavalmistuksen työnsuunnittelua.

Kun alkuvuoden 1989 tuotantotilanne oli jossakin määrin parantunut toisen linjan käynnistymisellä huhtikuussa, oli työnsuunnittelijoiden työtilanne myös parantunut ja saman päätehtävän alueella töitä oli jaettu ja siirretty työtilanteen vaatimusten mukaan. Toisen kokoonpanolinjan käynnistyttyä huhtikuussa oli Jaatisen ja kanteessa tarkoitetun toisen työnsuunnittelijan entiset tehtävät jaettu ja niitä oli painotettu uudestaan, mutta molemmat olivat kuitenkin edelleen jatkaneet työnsuunnittelutehtävissä.

Tilauskannan muutokset edellyttivät tuotantokapasiteetin käytön vaihtelua, joka heijastui työnsuunnittelijoiden normaaleissa työtehtävissä. Tämä tapahtui kuitenkin siten, että työnsuunnittelijoiden päätehtävät pysyivät entisinä. Keväällä 1989 työnsuunnittelijoiden tehtävät olivat pääasiallisesti olleet koko ajan heidän toimenkuviensa mukaiset, heidän työmääränsä olivat vaihdelleet tuotantotilanteen mukaan ja kaikki työnsuunnittelijat olivat olleet työpaikalla työssä toimensa edellyttämissä tehtävissä. Sijaisuuskorvauksen maksamiselle ei siten ollut ollut perustetta.

Työnsuunnittelijoiden keskinäinen työmäärä ei keväällä 1989 ollut lisääntynyt siten, että sijaisuuskorvauksen maksamiselle olisi ollut perustetta. Työnsuunnittelijoiden työtehtäviin nähden täysi tuotantokapasiteetti ei ollut ollut käytössä. Kun työnsuunnittelijat hoitivat normaaleja työtehtäviä, eivät normaalit tuotantovaihtelut voineet olla perusteena sijaisuuskorvauksen maksamiselle.

Silloinkin kun tosiasiallinen sijaisuus oli kysymyksessä, edellytti runkosopimuksen sijaisuusmääräyksen soveltaminen sijaisen työmäärän sijaisuuden aikana lisääntyvän hänen omiin normaaleina pidettäviin työtehtäviinsä nähden tai sijaisuustehtävien edellyttävän korkeampaa vaativuustasoa. Mikäli tekninen toimihenkilö suoritti omia normaaleja työnsuunnittelutehtäviään, joiden vaihtelu ja kuormitus johtui toimen luonteeseen kuuluvista normaaleista tuotantovaihteluista, ei kysymyksessä ollut runkosopimuksen mukainen sijaisuuskorvaustilanne.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rautaruukki Oy ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Teknisten Liitto TL on vielä lausunut, että kysymyksessä olevan työryhmän kolmen työnsuunnittelijan tehtävät eivät olleet kevään 1989 aikana olleet toimenkuvien mukaiset. Työnsuunnittelijoiden työsopimuksiin liittyvät työsuhteessa noudatetut toimenkuvat rajasivat tarkasti työnsuunittelijoiden tehtävät siten, että Jaatisen tehtävänä oli vastata mekaanisesti leikattavien osien töiden ajoituksesta, valmistuksen valvonnasta ja ohjauksesta sekä muista toimenkuvauslomakkeella mainituista tehtävistä edellä mainittujen vastuualueelleen kuuluvien osien osalta. Sen työnsuunnittelijan, jonka tehtäviä Jaatinen oli määrätty hoitamaan, tehtävänä oli vastata polttoleikattavien ja sahattavien osien töiden ajoituksesta, valmistuksen valvonnasta ja ohjauksesta sekä muista toimenkuvauslomakkeella mainituista tehtävistä vastuualueelleen kuuluvien osien osalta. Kolmannen työryhmään kuuluvan työnsuunnittelijan tehtävänä oli vastata koko tuotannon materiaalisuunnittelusta.

Kun yksi työsuunnittelijoista oli edellä kerrotuin tavoin määrätty hoitamaan siirtokatevaunun prototyypin suunnittelutehtäviä 16.4. ja 23.6.1989 välisenä aikana, olivat Jaatisen työtehtävät autojenkuljetusvaunun ja mineraalilannoitevaunun osavalmistuksen ajoituksessa, valvonnassa ja ohjauksessa ynnä muilla tehtäväalueilla lisääntyneet Jaatisen omaan vastuualueeseen kuuluvien mekaanisesti leikattavien osien lisäksi toisen työnsuunnittelijan toimenkuvan mukaisiin tehtäviin kuuluvien polttoleikattavien ja sahattavien osien osalta. Työsuunnittelijoiden päätehtävät eivät siten olleet pysyneet entisinä edellä mainittuna aikana.

Sillä seikalla, oliko työnsuunnittelija, jonka tehtäviä Jaatinen oli määrätty hoitamaan, ollut estynyt tekemästä työtään poissaolon tai jonkun muun syyn vuoksi, ei ollut merkitystä arvioitaessa sitä, täyttyivätkö sijaisuuskorvauksen maksamisen edellytykset Jaatisen kohdalla. Sijaisuustilanne oli kysymyksessä silloin, kun tekninen toimihenkilö teki toisen henkilön tehtäviä joko oman työnsä ohessa tai siirtyi kokonaan hoitamaan toisen tehtäviä. Muita edellytyksiä sijaisuuskorvausmääräyksen soveltamiselle ei ollut asetettu.

Jaatinen oli määrätty hoitamaan toisen työnsuunnittelijan tehtäviä tilapäisesti määräajaksi. Tämä oli merkinnyt Jaatisen tehtävien monipuolistumista ja tosiasiallisten tehtävien lisääntymistä. Tehtävien lisääntyminen ei ollut johtunut tilauskannan muutoksesta tai tuotantotilanteen vaihtelusta. Kysymyksessä ei myöskään ollut ollut tehtävien uudelleenjako. Jos Jaatisen toimen edellyttämää vastuuta ja tehtäviä olisi muutettu kysymyksessä olevalla tavalla toistaiseksi, olisi se edellyttänyt palkkasopimuksen 7 §:n mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymistä. Nyt esillä olevassa tilanteessa palkka oli ollut runkosopimuksessa todetuin tavoin korjattavissa maksamalla tekniselle toimihenkilölle sijaisuuskorvausta työmäärän lisääntymisen suhteessa.

Sijaisuuskorvauksen maksamisen edellytyksiä arvioitaessa ei merkitystä ollut sillä, että toimihenkilöillä oli sama nimike tai että tehtävät koskivat samaa työkokonaisuutta. Työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 18/1988 katsonut, että tavarakirjanpitäjänä työskennelleellä toimihenkilöllä oli ollut oikeus saada työmäärän lisääntymisen suhteessa sijaisuuskorvausta toisen tavarakirjanpitäjän ollessa vuosilomalla, kun työmäärä toisen poissaollessa tosiasiallisesti oli lisääntynyt.

Paikkaansa ei pitänyt se vastineessa esitetty, että vaunutehtaan työnsuunnittelijoiden tehtävät olisi mitoitettu siten, että normaaliolosuhteissa kolme työnsuunnittelijaa hoiti yhdessä esimiehensä kanssa kolmen junavaunun kokoonpanolinjan työnsuunnittelun ja tämän lisäksi ainakin yhden uuden vaunutyypin työnsuunnittelun. Työnsuunnittelijoiden lukumäärää oli toteutuneen tuotannonkin aikana lisätty 26.6.1989 alkaen yhdellä teknikolla.

Asiallista merkitystä ei ollut sillä, että tehtaan tuotantotilanne kanteessa tarkoitettuna aikana oli kapasiteettiin nähden ollut normaalia alemmalla tasolla. Kapasiteetti 2 500 - 3 000 vaunua/vuosi tarkoitti sitä, että Rautaruukki Oy:n Otanmäen ja Taivalkosken vaunutehtaat oli mitoitettu valmistamaan enimmillään edellä mainitun määrän vaunuja. Yksittäisten toimihenkilöiden ja työntekijöiden työtehtäviä ei voitu mitata samoin kuin tuotantolaitoksen kantokykyä. Työnsuunnittelun kaikki voimavarat olivat olleet koko ajan käytössä.

Rautaruukki Oy oli vastaavanlaisessa tuotantotilanteessa vuonna 1987 maksanut yhden työnsuunnittelijan sairasloman aikana kysymyksessä olevia tehtäväjärjestelyjä vastaavasta järjestelystä sairaslomalla olleen työnsuunnittelijan tehtäviä hoitaneille Jaatiselle ja kolmannelle työnsuunnittelijalle sijaisuuskorvausta.

VASTAAJIEN VASTASELITYS

Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rautaruukki Oy ovat vielä lausuneet, että Rautaruukki Oy:n Otanmäen vaunutehtaalla vaunujen osavalmistuksen työnsuunnittelua hoiti neljän henkilön työryhmä, johon kuului esimiehenä työnsuunnitteluinsinööri ja kolme työnsuunnittelijaa. Työnsuunnittelijat ja heidän esimiehensä suorittivat työsopimustensa mukaisesti työnsuunnittelua työnantajan määräysten mukaisesti.

Toimintamalli työnsuunnittelussa olin niin sanottu teamtyöskentely, jossa myös esimies osallistui samojen töiden tekemiseen kuin hänen alaisensa. Työmäärän suhteen suoritettiin koko ajan työnjakoa siten, että kaikilla työnsuunnittelijoilla olisi mahdollisimman tasainen työmäärä. Työnsuunnittelutyön luonteeseen kuului, että välillä oli pääasiallisesti rutiinitöitä. Tällainen tilanne oli vallinnut keväällä ja kesällä 1989. Silloin taas kun uusia tuotteita tuli suunnitteluvaiheeseen, keskityttiin varsinaisen suunnittelutyön tekemiseen. Näin oli ollut asianlaita syksyllä 1989.

Kaikilla työnsuunnittelijoilla oli työpöydillään samanlaiset päätteet, joista oli yhteys samaan tietokantaan. Tietokannalla ylläpidettiin työnsuunnittelua ja saatiin myös ohjausta työnsuunnitteluun. Esimiehellä oli käytössään vaativampi työasema, jolla suoritettiin varsinaista suunnittelua. Käytännössä vain esimiehellä ja työnsuunnittelijalla, joka kanteessa tarkoitettuna aikana oli määrätty uuden prototyypin työnsuunnitteluun, oli valmiudet tämän CAD-suunnittelulaitteen käyttöön.

Työnsuunnittelijoiden toimenkuvausten mukaan kaikkien työnsuunnittelijoiden toimen päätarkoitus oli vaunutehtaan osavalmistuksen työnsuunnittelun hoitaminen. Toimenkuvauksissa oli lueteltu työnsuunnittelijoiden osatehtävät tärkeysjärjestyksessä. Toimenkuvauksien mukaan kuului Jaatiselle muun muassa mekaanisesti leikattavien osien ja toiselle työnsuunnittelijalle polttoleikattavien ja sahattavien osien töiden ajoitus ja valmistuksen valvonta. Osatehtävät olivat toimenkuvausten mukaan muilta osin Jaatisella ja tällä toisella työnsuunnittelijalla samat, paitsi viimeksi mainitulla oli lisäksi osatehtävänä polttoleikkauskoneen ohjelmointi. Tähän viimeksi mainittuun osatehtävään liittyvää vaativaa työaluetta eli polttoleikkauksen ohjelmia teki työryhmän esimies CAD-laitteella. Kaikkien työryhmän kolmen työnsuunnittelijan tehtävät ja vastuualueet olivat toimenkuvausten mukaan käytännöllisesti katsoen samanlaiset.

Työnsuunnittelijoiden osatehtävistä voitiin tuotannon valmistusvaiheessa suurta osaa luonnehtia niin sanotuiksi rutiinitehtäviksi, jotka oli jaettu vastaamaan kulloistakin tuotantotilannetta. Näin oli menetelty muun muassa polttoleikkuksen ja sahauksen, mekaanisen leikkauksen, materiaalitilausten ja työkalujen suhteen. Näiden rutiinitehtävien lisäksi työnsuunnittelijat ja heidän esimiehensä tekivät myös muuta työnsuunnittelua, jolla pyrittiin lisäämään työn monipuolisuutta ja kehittävyyttä.

Tuotannossa oli 16.4. - 23.6.1989 ollut vain kaksi Neuvostoliittoon tilattua vaunua ja uuden koevaunun sekä telin suunnittelu olivat käynnistyneet. Yhden Neuvostoliittoon tilatun vaunutyypin eli puutavaravaunun valmistus oli ollut keskeytyneenä koko alkuvuoden 1989. Se oli otettu tuotantoon kesälomien jälkeen. Tuotantotilanne oli ollut normaalia alhaisemmalla tasolla edellä tarkoitettuna aikana.

Edellä mainitussa tuotantotilanteessa Jaatiselle oli siirretty uuden vaunutyypin työnsuunnitteluun siirretyn työnsuunnittelijan rutiinityö ja tämä toinen työnsuunnittelija oli ryhtynyt tekemään koevaunun osien työohjeita ja teettämään tämän osia. Viimeksi mainittu työnsuunnittelija oli toiminut siten edelleen tuotantotilanteen vaatimusten mukaisesti päätehtävässään vaunujen osavalmistuksen työsuunnittelussa, joka oli painottunut hänen toimenkuvansa mukaisille osa-alueille. Tämä työnsuunnittelija oli uuden koevaunun työnsuunnittelua uuden työnjaon mukaisesti tehdessään suunnitellut koko uuden vaunutyypin työnsuunnittelun. Hän oli ohjeiden mukaisesti Jaatisen ja omien valmistusvaiheessa tehtävien töittensä helpottamiseksi suunnitellut muun ohella myös sekä mekaanisesti leikattavien että polttoleikattavien ja sahattavien osien työnsuunnittelun valmiiksi uudelle vaunutyypille.

Uuden tuotteen työnsuunnittelu oli ollut tarkoituksenmukaisinta antaa yhden työnsuunnittelijan tehtäväksi. Tämän jälkeen työnsuunnittelu tuotannon valmistusvaiheessa kävisi rutiiniluonteisemmin. Uuden vaunutyypin työnsuunnittelun suorittanut työnsuunnittelija oli tehnyt myös niitä työnsuunnittelutehtäviä, joita kantaja oli pitänyt Jaatisen keskeisinä osatehtävinä. Kuitenkin tältä ajalta oli vaadittu sijaisuuskorvauksen maksamista Jaatiselle.

Kaikki työnsuunnittelijat ja heidän esimiehensä olivat olleet työnsuunnittelutehtävissä 16.4. - 23.6.1989. Työnsuunnittelutyöt oli voitu hoitaa tuotantotilanteen edellyttämällä tavalla edellä mainituilla normaaleilla työjärjestelyillä. Tarvetta ylityön tekemiseen ei ollut esiintynyt normaalista poikkeavasti. Työnsuunnittelijat eivät olleet toimineet toinen toistensa sijaisina, vaan he olivat olleet tavanomaisissa toimiensa hoidon edellyttämissä työtehtävissä.

Työnsuunnittelijoiden määrää oli lisätty 26.6.1989. Tuolloin tehtaan palvelukseen otettu teknikko oli otettu määräaikaiseen työsopimussuhteeseen. Hän oli valmistunut keväällä 1989 teknisestä oppilaitoksesta ja hänen päätehtävänsä tehtaalla oli ollut jigien eli työkalujen ja apulaitteiden suunnittelu eikä varsinaisten vaunujen työnsunnittelu. Poikkeuksellisen lukuisten länsivaunujen työnsunnittelu syksymmällä oli työllistänyt kuitenkin häntäkin jossakin määrin. Jaatinen oli syksyn aikana saanut koulutusta työntutkimus- ja palkkarakenneasioissa ja hän oli siirtymässä toisiin tehtäviin, joten työnsuunnittelualueen työllistävä vaikutus olisi siten jatkossakin entisenlainen.

Työtuomioistuimen tuomiossa n:o 18/1988 sijaisuuskorvausta oli määrätty maksettavaksi todellisesta sijaisuudesta. Nyt esillä olevassa tapauksessa kaikki työnsuunnittelijat olivat olleet työpaikalla oman työpöytänsä ääressä normaaleissa työnsuunnittelutehtävissä.

Työnsuunnittelijat tekivät käytännössä samaa työtä, joka oli jaettu kulloisenkin tuotannollisen tilanteen edellyttämällä tarkoituksenmukaisella tavalla. Sijaisuutta ei voinut samaa työtä tekevien kesken esiintyä muulloin kuin silloin, kun toinen toimihenkilö oli kokonaan poissa työpaikalta ja toisen todellinen työmäärä tästä syystä normaaliin työmäärään nähden lisääntyi.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja Teknisten Liitto TL lisäksi kuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Rautaruukki Oy:n vaunutehtaan tuotantosuunnitteluosastolla toimivaan työnsuunnitteluryhmään on keväällä 1989 kuulunut ryhmän esimiehenä toimivan työnsuunnitteluinsinöörin lisäksi kolme työnsuunnittelijana toimivaa teknistä toimihenkilöä. Työryhmän jäsenten tehtävät ovat liittyneet vaunutehtaan osavalmistuksen työnsuunnitteluun. Työryhmään kuuluvan työnsuunnittelija Pertti Jaatisen ja työryhmän toisen työnsuunnittelijan päätehtävänä on ollut vaunutyyppien osien töiden ajoitus ja valmistuksen valvonta. Työtehtävät Jaatisen ja tämän toisen työnsuunnittelijan välillä on jaettu siten, että Jaatinen on vastannut toimenkuvansa mukaisista tehtävistä mekaanisesti leikattavien osien osalta ja toinen suunnittelija pääosin Jaatisen toimenkuvaa vastaavista tehtävistä polttoleikattavien ja sahattavien osien osalta.

Työnsuunnitteluryhmä on suorittanut pääasiassa sarjatuotantoon tulevien tai siinä jo olevien vaunujen työnsuunnittelua. Koevaunujen työnsuunnittelu on tapahtunut menetelmäsuunnitteluosastolla. Tuotantotilanteen muutoksen johdosta on uuden vaunutyypin, siirtokatevaunun prototyypin työnsuunnittelu annettu työnsuunnitteluryhmän tehtäväksi. Käytettävissä olleen ajan puitteissa koevaunun työnsuunnittelu on nähty tarkoituksenmukaiseksi teettää kokonaisuudessaan yhdellä työnsuunnittelijalla. Työ on alkanut 16.4.1989 ja päättynyt seuraavan kesäkuun 23 päivänä. Tuon ajan Jaatinen on määrätty hoitamaan koevaunun työnsuunnitteluun määrätyn edellä tarkoitetun toisen työnsuunnittelijan tehtäviä. Järjestelyllä on todistajana kuullun henkilöstöpäällikön mukaan samalla pyritty tasaamaan työnsuunnittelijoiden työkuormitusta.

Jaatinen on vaatinut runkosopimuksen 3 §:n mukaisen sijaisuuskorvauksen maksamista edellä mainitulta ajalta, koska hän on hoitanut hänelle vakiintuneen tehtäväjaon mukaan kuulumattomia tehtäviä omien töidensä lisäksi, jolloin hänen tehtävänsä ovat tilapäisesti lisääntyneet. Työnantaja on kuitenkin kieltäytynyt suorittamasta Jaatiselle sijaisuuskorvausta sillä perusteella, että kysymyksessä olevana aikana kaikki työryhmään kuuluvat tekniset toimihenkilöt ovat olleet normaalisti töissä ja tehneet työnsuunnitteluun kuuluvia tehtäviä, joita tuotantotilanteesta johtuen on jouduttu jakamaan uudella tavalla.

Runkosopimuksen 3 §:ssä on sovittu, että milloin toimihenkilö hoitaa tilapäisesti oman toimensa ohella toisen henkilön tehtäviä, maksetaan hänelle työmäärän lisääntymisen suhteessa omasta toimesta tulevan palkan lisäksi erillistä sijaisuuskorvausta 14 - 35 prosenttia hänen henkilökohtaisesta palkastaan. Sijaisuuskorvausta on myös sovittu maksettavaksi tekniselle toimihenkilölle sijaisuuden ajalta hänen hoitaessaan toisen sijaisena vaativampia tehtäviä.

Asianosaisliittojen välillä ei aiemmin ole riitatapauksena ollut esillä, milloin toimihenkilön on katsottava sopimuksessa tarkoitetulla tavalla hoitavan toisen henkilön tehtäviä. Määräyksen soveltamiskäytännöstä on esitetty ristiriitaista selvitystä. Todistajana kuultu Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri on kertonut, että käytännössä ilmeisesti maksetaan sijaisuuskorvauksia kanteessa tarkoitetunlaisissa tapauksissa. Todistajana niinikään kuultu Suomen Työnantajain Keskusliiton osastopäällikkö on sen sijaan kertonut, että käytännössä on pidetty melkolailla itsestään selvänä, että tämänkaltaiset tapaukset eivät kuulu määräyksen soveltamispiiriin. Lähtökohtana on todistajan mukaan pidetty, että sijaisena toimiminen edellyttää jonkun olevan poissa työstä, vaikkakaan ei välttämättä työpaikalta.

Edellä tarkoitettu siirtokatevaunun työnsuunnittelutyötä tekemään määrätty työnsuunnittelija on suorittanut työn työnsuunnitteluinsinöörin alaisuudessa samalla osastolla, jossa hän samoin kuin Jaatinenkin normaalisti työskentelevät. Vaikka suunnittelun kohteena on ollut uusi vaunutyyppi, kysymys on kuitenkin ollut osavalmistuksen työnsuunnittelutyöstä, jota työnsuunnitteluryhmässä muutoinkin tehtiin.

Yleisessa kielenkäytössä sijaisuudella ymmärretään työtuomioistuimen mielestä lähinnä sellaisia tilanteita, joissa henkilön syystä tai toisesta johtuvan poissaolon johdosta toinen henkilö tulee hänen tilalleen. Selvitystä ei ole esitetty siitä, onko kysymyksessä olevan runkosopimuksen määräyksestä sovittaessa nimenomaisesti ollut esillä, että sijaisuuskorvauksen maksaminen voisi tulla kysymykseen vain niissä tapauksissa, joissa tekninen toimihenkilö hoitaa sijaisena toisen työtehtäviä tämän ollessa poissa työpaikalta. Jotta sijaisuuskorvausta olisi maksettava, tulee sen toimihenkilön, jonka sijaisuudesta on kysymys, työtuomioistuimen mielestä kuitenkin olla muissa kuin hänelle kuuluvissa normaaleissa työtehtävissä.

Nyt esillä olevassa tapauksessa työnsuunnittelija, jonka tehtäviä Jaatinen on hoitanut, on ollut samassa työpisteessä hoitamassa osavalmistuksen työnsuunnitteluun liittyviä tehtäviä, vaikkakin ne ovat jossakin määrin saattaneet poiketa hänen toimenkuvansa mukaisista tehtävistään. Kun toteutettu töiden järjestely on johtunut lähinnä tuotantotilanteen muutoksen aiheuttamasta työmäärän tilapäisestä lisääntymisestä, ei kysymys työtuomioistuimen mielestä ole sellaisesta sijaisuustilanteesta, johon runkosopimuksen sijaisuuskorvauksen maksamista koskevat määräykset voisivat tulla sovellettaviksi. Rautaruukki Oy ei siten sijaisuuskorvauksen maksamisesta kieltäytyessään ole rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ole syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Rautaruukki Oy kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Rautiainen, Nouro, Hölttä ja Korpela.

Tuomio oli yksimielinen.