Labor court dismisses union claim because termination protection agreement procedural deadlines were not met.

Koska kannetta ei ollut pantu vireille irtisanomissuojasopimuksen mukaisessa määräajassa, kanteessa esitetyt irtisanomissuojasopimuksen vastaiseen menettelyyn perustetut vaatimukset on hylätty.

Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Putkijohtotyönantajainliitto r.y. Kuultava Oy Huber Ab

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Asianosaisliittojen välillä 11.4.1986 allekirjoitetussa putkijohto ja putkieristysalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

TYÖSUHDETTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 11.4.1986 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

V SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

24 §

SAIRAUSAJAN PALKKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7. Työntekijä on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle työkyvyttömyydestään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 §

SUOSITUS IRTISANOMISESTA SAIRAUSTAPAUKSISSA

Sopijapuolet ovat sopineet suositukseksi: Milloin työntekijä on estynyt työstä sairauden tai tapaturman vuoksi, työnantajalla ei ole tänä aikana oikeutta irtisanomiseen ellei sairaudesta tai vammasta ole ollut seurauksena työntekijän työkyvyn olennainen tai pysyvä heikentyminen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain (320/70) 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. 2. Irtisanomisen perusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

Irtisanomisajan laiminlyönti

1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle tämän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan lasketun täyden palkan irtisanomisajalta. Jos työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen suorittamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän, joka lasketaan työntekijän henkilökohtaisen keskituntiansion mukaan. Työnantaja saa pidättää tämän määrän työntekijälle maksettavasta lopputilistä työsopimuslain (320/70) 26 §:ssä säädettyjä määräyksiä työnantajan kuittausoikeudesta noudattaen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSOPIMUKSEN IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

11 §

Irtisanomismenettely- ja korvausmääräysten soveltaminen

1. Sen ohella mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä. 2. Tämän luvun määräyksiä sovelletaan myös, jos a) työnantaja on purkanut työsopimuksen vedoten työsopimuslain (320/70) mukaisiin purkamisperusteisiin ja työntekijä esittämiensä syiden perusteella väittää, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta edes työsopimuksen irtisanomiseen;

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 §

Ohjeet irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä

1. Jos työnantaja irtisanoo työsopimuksen, hänen on ilmoitettava työntekijälle, miten työntekijän on meneteltävä ja minkä ajan kuluessa toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jos työntekijä katsoo irtisanomisen tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaiseksi. 2. Jos irtisanomisen perusteeksi on ilmoitettu taloudellinen tai tuotannollinen syy tai työnantaja purkaa sopimuksen, vaikka hänellä työntekijän käsityksen mukaan ei olisi ollut perustetta edes irtisanoa sitä, tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä viivytyksettä sen jälkeen kun työntekijä on saattanut työnantajan tietoon, että hän pitää irtisanomista tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisena.

14 §

Työntekijän ilmoitus

Jos työntekijä katsoo, että työsopimus on irtisanottu työntekijästä johtuvista syistä tämän sopimuksen 3 §:n vastaisesti, hänen on ilmoitettava tästä työnantajalle kahden (2) viikon kuluessa saatuaan tämän sopimuksen 13 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen. Työntekijän on samalla ilmoitettava ne syyt, joilla hän katsoo työnantajan toimittaman irtisanomisen olevan tämän sopimuksen vastaisen.

15 §

Neuvotteluvelvollisuus ja -menettely

1. Neuvotteluvelvollisuus Kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, työnantajan on viivytyksettä neuvoteltava työntekijän kanssa työsopimuksen irtisanomisen aiheuttamasta erimielisyydestä. Neuvotteluvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos irtisanomista tai purkamista koskevan riidan osapuolet tai toinen heistä ei kuulu työnantaja- ja työntekijäyhdistyksen välisen neuvottelumenettelyn piiriin.

2. Paikalliset neuvottelut Työnantajan ja työntekijän väliset, tämän pykälän 1. momentissa tarkoitetut paikalliset neuvottelut on käytävä kahden (2) viikon kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen.

3. Liittojen väliset neuvottelut Jos erimielisyyttä ei ole voitu ratkaista paikallisissa neuvotteluissa, erimielisyys voidaan saattaa neuvoteltavaksi liittojen välillä. Nämä neuvottelut on käytävä kahden (2) kuukauden kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut työntekijältä tämän sopimuksen 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen, jolleivat liitot ole kirjallisesti sopineet pidemmästä määräajasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §

Tuomioistuinkäsittely

1. Jollei työsopimuksen irtisanomista koskevassa riidassa ole päästy tämän sopimuksen 15 §:ssä tarkoitetuissa neuvotteluissa sovintoon, työnantaja- tai työntekijäliitto voi saattaa asian työtuomioistuin käsiteltäväksi. 2. Työtuomioistuimesta annetun lain (646/74) 15 §:n mukainen haastehakemus on toimitettava työtuomioistuimelle viiden (5) kuukauden kuluessa liitoille tämän sopimuksen 15 §:n 3 momentissa määrätyn määräajan päättymisestä.

17 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 3 §:ssä määriteltyjen työntekijästä johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

18 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään 20 kuukauden palkka. 2. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti muun muassa työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys, hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä sekä muut näihin verrattavat seikat.

19 §

Työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen

1. Työntekijän vaatimuksesta tai ennen irtisanomisajan päättymistä esitetystä työnantajan vaatimuksesta on neuvotteluissa tai työtuomioistuimessa harkittava, ovatko asiassa ilmenneet olosuhteet sellaiset, että edellytykset ovat olemassa työsuhteen jatkamiselle tai jo päättyneen työsuhteen palauttamiselle. 2. Edellä tämän pykälän 1 momentissa mainittuja edellytyksiä harkittaessa on kiinnitettävä huomiota, paitsi asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan, erityisesti irtisanomisen syihin, työnantajan toiminnan laajuuteen ja työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden määrään sekä irtisanotun työntekijän haluun ja tosiasiallisiin mahdollisuuksiin palata entiseen työhönsä sekä hänen muihin olosuhteisiinsa.

20 §

Korvaus työsuhteen jatkuessa

1. Jos neuvotteluissa todetaan tai työtuomioistuin katsoo, että edellytykset työsuhteen jatkamiselle ovat olemassa, voidaan määrätä, että työnantajan on maksettava joko tämän sopimuksen 18 §:n mukainen korvaus tai, mikäli työnantaja antaa työsuhteen jatkua, vaihtoehtoinen korvaus.

2. Tällainen määräys voidaan antaa myös työsuhteen jo päätyttyä sen varalta, että työnantaja neuvotteluissa tai tuomiossa asetetun määräajan kuluessa tarjoaa työntekijälle joko irtisanotun työsopimuksen edellyttämää tai siihen rinnastettavaa työtä.

3. Vaihtoehtoisen korvauksen suuruus voidaan määrätä tämän sopimuksen 18 §:n 1 momentissa määrätystä vähimmäiskorvauksen määrästä riippumatta taikka, jos vahinkoa ei ole syntynyt, määrätä, ettei korvausta ole lainkaan suoritettava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MUITA MÄÄRÄYKSIÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

30 §

Kanneoikeuden vanhentuminen

Jos työnantaja laiminlyö tämän sopimuksen 13 §:ssä mainittujen ohjeiden antamisen, on työntekijällä oikeus nostaa tämän sopimuksen 18 §:ssä tarkoitettua korvausta koskeva kanne kahden (2) vuoden kuluessa työsopimuksen irtisanomisesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Asianosaisliittojen välillä 10.5.1988 allekirjoitetussa putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksessa sekä sen osana noudatettavassa irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevassa sopimuksessa on muiden ohella samansisältöiset määräykset kuin edelle on jäljennetty.

KANNE

Kanteen perustelut

Rakennustyöläisten Liitto on Putkijohtotyönantajainliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että putkiasentaja Antero Maja oli ollut 17.11.1986 alkaen Oy Huber Ab:n palveluksessa. Lääkäri oli määrännyt Majan sairauslomalle 24.2. ja 13.3.1988 väliseksi ajaksi. Maja oli myös määrätty jatkotutkimuksiin sairaalaan. Maja oli käynyt 15.3.1988 Oy Huber Ab:n työpaikkalääkärin vastaanotolla, jolloin lääkäri oli määrännyt Majan edelleen sairauslomalle ajaksi 14.3. - 27.3.1988. Sairauslomalle määrääminen oli johtunut Majan työkyvyttömyydestä ja odotettavissa olevista sairaalatutkimuksista. Maja oli toimittanut työnantajalle lääkärintodistukset, joista edellä mainitut työkyvyttömyysajat ilmenivät.

Maja oli joutunut sairaalaan 23.3.1988. Hän oli yrittänyt ilmoittaa sairaalassa olostaan esimiehenään toimineelle osastopäällikölle. Koska Maja ei ollut tavoittanut osastopäällikköä, hän oli soittanut yhtiön palkanlaskijalle ja ilmoittanut sairauslomansa jatkumisesta. Samalla Maja oli tiedustellut palkanlaskijalta, oliko asia tällä ilmoituksella kunnossa. Palkanlaskija oli vastannut tähän myöntävästi. Keskustelun jälkeen Maja oli katsonut ilmoittaneensa työkyvyttömyydestään työnantajalle ja ymmärtänyt täyttäneensä ilmoitusvelvollisuutensa.

Maja oli 28.4.1988 päästyään sairaalasta ollut puhelimitse yhteydessä palkanlaskijaan ja luvannut toimittaa uuden lääkärintodistuksen. Maja oli maanantaina 2.5.1988 mennyt viemään lääkärintodistusta työnantajalle. Osastopäällikkö oli Majan kanssa käymässään keskustelussa kertonut Majalle purkaneensa hänen työsuhteensa 29.4.1988. Purkamisen syynä oli ollut Majan laiminlyönti ilmoittaa sairauslomastaan.

Majan työkyvyttömyys olisi lääkärintodistuksen mukaan jatkunut 13.5.1988 asti. Majan työsuhde oli purettu hänen sairauslomansa aikana 29.4.1988, mutta palkka Majalle oli maksettu vasta sairausloman päättymisen jälkeen 13.5.1988.

Työsuhteensa päättämisen yhteydessä Maja ei ollut saanut työnantajalta irtisanomiseen liittyviä menettelytapaohjeita. Maja oli riitauttanut työsopimuksensa irtisanomisen 25.5.1988 ja ilmoittanut pitävänsä työsuhteensa päättämistä lainvastaisena. Maja oli lisäksi katsonut, ettei hänen työsuhteensa irtisanomisellekaan olisi ollut perusteita, koska hän ei ollut laiminlyönyt ilmoittaa työkyvyttömyydestään työnantajalle.

Työnantaja oli katsonut saaneensa asianmukaisen tiedon Majan sairauslomasta 27.3.1988 asti. Koska tieto Majan sairausloman jatkumisesta mainitun päivän jälkeen oli tullut pelkästään palkanlaskentaan, työnantaja oli pitänyt 29.4.1988 tapahtunutta työsuhteen päättämistä asiallisena. Maja puolestaan oli katsonut, että koska työpaikan lääkäri ja palkanlaskija olivat olleet tietoisia hänen sairaalassa olostaan, hän oli täyttänyt ilmoitusvelvollisuutensa eikä työsopimuksen purkamiselle siten ollut ollut perusteita.

Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 22.12.1988. Rakennustyöläisten Liitto oli katsonut, että Majan yhtiön konttoriin palkanlaskijalle tekemä ilmoitus sairausloman jatkumisesta täytti putkialan työehtosopimuksen 24 §:n 7 momentin vaatimukset. Työnantajaliiton mielestä tieto Majan sairausloman jatkumisesta oli tullut työnantajalle vasta työsopimuksen purkautumisen jälkeen, joten Maja oli ollut syytä ilmoittamatta poissa työstä noin kuukauden. Tällä perusteella työnantaja oli katsonut työsopimuksen purkautuneeksi 29.4.1988. Liittojen välisissä neuvotteluissa ei asiasta ollut päästy yksimielisyyteen ja työntekijäliitto oli ilmoittanut saattavansa asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Koska työnantaja oli päättänyt Majan työsuhteen purkamalla, Maja ei ollut saanut hyväkseen kahden kuukauden irtisanomisaikaa. Työnantaja oli siten velvollinen maksamaan Majalle tältä ajalta irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 1 momentin mukaisesti täyden palkan, jonka hän olisi ansainnut, jos työsuhde olisi jatkunut mainitun ajan. Majan kahden kuukauden ansio oli 27,97 markan tuntipalkan mukaan laskettuna 9 733,56 markkaa. Maja oli ollut työttömänä 5.6.1988 asti.

Maja oli hoitanut tehtäviään yhtiössä puolentoista vuoden ajan huolellisesti, asianmukaisesti ja pätevästi. Majan työsuhde olisi voinut jatkua sairausloman jälkeen, eikä sen katkaisemiseen ollut ollut mitään tärkeää tai edes erityisen painavaa syytä. Huomioon ottaen Oy Huber Ab:n toiminnan laajuuden, liikevaihdon ja henkilöstön lukumäärän olivat edellytykset työsuhteen palauttamiselle edelleenkin olemassa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

VASTINE

Vastineen perustelut

Putkijohtotyönantajainliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että keskeistä kanteessa tarkoitetuissa tapahtumissa oli se, mitä oli tapahtunut 25.5.1988, jolloin Maja oli saapunut esimiehenään toimineen osastopäällikön puheille. Maja oli tuolloin ensiksi luovuttanut osastopäällikölle irtisanomismenettelylomakkeen n:o 2, jonka osastopäällikkö oli käynyt lävitse ennen allekirjoitustaan. Lomakkeen kohdassa 5 oli todettu seuraavaa: "Pyydän, että työnantaja antaa minulle IML 7 §:n 1 momentin mukaiset menettelytapaohjeet." Osastopäällikkö oli toiminut, kuten lomakkeessa oli kehotettu, ja hakenut Majalle menettelytapaohjeet. Tämän jälkeen Maja oli ojentanut osastopällikölle irtisanomismenettelylomakkeen n:o 1. Lomakkeessa olevan ohjeen mukaisesti se oli jätettävä työnantajalle kahden viikon kuluessa menettelytapaohjeiden saamisesta. Maja oli siten saanut työnantajalta irtisanomiseen liittyvät menettelytapaohjeet.

Putkialan irtisanomissuojasopimuksen 16 §:n 2 momentin mukaan haastehakemus oli toimitettava työtuomioistuimelle viiden kuukauden kuluessa liitoille sopimuksen 15 §:n 3 momentissa määrätyn määräajan päättymisestä. Liitoille varattu neuvotteluaika oli vastaavasti kahden kuukauden pituinen. Kanteen nostamiselle varattu aika oli kaikkiaan seitsemän kuukautta siitä, kun työnantaja oli saanut työntekijältä riitautusilmoituksen. Maja oli jättänyt irtisanomistaan koskevan riitautusilmoituksen 25.5.1988.

Korkein oikeus oli 25.5.1989 antamassaan tuomiossa n:o 1530 katsonut, että liittojen välisten neuvottelujen määräajan piteneminen ei merkinnyt sitä, että määräaika riita-asian saattamiseksi tuomioistuimen käsiteltäväksi vastaavasti pitenisi.

Määräys kanteen vireille panemisesta määräajassa koski oikeudenkäyntimenettelyä. Koska kanteessa tarkoitetussa tapauksessa oikeudenkäynti oli pantu vireille määräajan päätyttyä, tulisi kanne jättää tutkimatta.

Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, että Majan esimiehenä toiminut osastopäällikkö oli saanut tiedon Majan sairauslomasta asianmukaisesti 27.3.1988 saakka. Myös siihen mennessä laaditut lääkärintodistukset oli toimitettu työnantajalle. Majan esimies ei ollut saanut tietoa sairausloman jatkumisesta edellä mainitun päivän jälkeen.

Majan esimies oli huhtikuun viimeisenä arkipäivänä, perjantaina 29.4.1988 katsonut Majan työsuhteen purkautuneeksi ja antanut palkanlaskentaan määräyksen maksaa Majalle lopputili ja toimittaa laskelma lopputilistä verokirjoineen Majalle postitse. Työnantajalla oli ollut perusteltu syy katsoa Majan olleen poissa töistä ilman asianmukaista lupaa ja ilmoitusta, sillä tällaista oli tapahtunut aikaisemminkin.

Maja oli 2.5.1988 toimittanut työnantajalle lääkärintodistuksen viimeisestä työkyvyttömyydestään. Todistuksesta ilmeni, että se oli laadittu 28.4.1988. Majan työnantajalla ei siten ollut voinut olla tietoa viimeisestä työkyvyttömyysjaksosta edes lääkärintodistuksen perusteella.

Oy Huber Ab:n työterveyshuolto-ohjeissa todettiin, että sairauden tai tapaturman aiheuttamasta poissaolosta ja sen arvioidusta kestosta oli ilmoitettava heti ensimmäisenä poissaolopäivänä välittömästi työajan alettua esimiehelle tai työnjohtajalle sekä Helsingin ja Vantaan toimipaikoissa myös työterveyshoitajalle, ellei paikallisesti muuta ohjetta ollut annettu. Samoin oli ohjeen mukaan ilmoitettava sairausloman jatkumisesta sekä ensimmäisenä työpäivänä työhön paluusta.

Työterveyshuolto-ohjeet annettiin jokaiselle uudelle työntekijälle. Myös Maja oli ne saanut ja hän oli ollut tietoinen menettelytavasta, koska hän kanteessa esitetyn mukaisesti oli kertonut yrittäneensä ilmoittaa sairaalassa olostaan esimiehelleen. Esimiehen poissaollessa Majalla olisi ollut mahdollisuus tehdä ilmoitus kenelle tahansa esimiehensä alaiselle työnjohtajalle. Tällaista ilmoitusta Maja ei kuitenkaan ollut tehnyt. Palkanlaskija ei ollut ilmoittanut Majalle, että asia olisi tullut hoidetuksi palkanlaskentaan tehdyllä ilmoituksella.

Oy Huber Ab:n palkanlaskenta hoidettiin koko valtakunnan osalta Helsingin palkanlaskentapisteessä. Näin ollen oli mahdotonta, että tieto jokaisen sairaana olevan työntekijän poissaolosta kulkeutuisi palkanlaskijan kautta asianomaiselle esimiehelle. Tällaisista tilanteista palkanlaskenta ei pystyisi selviytymään. Sen vuoksi työterveyshuolto-ohjeissa oli korostettu velvollisuutta tehdä ilmoitus sairaudesta esimiehelle. Tämä oli myös yhtiössä täysin vakiintunut käytäntö. Majan esimies ei ollut saanut tietoa Majan sairausloman jatkumisesta palkanlaskennasta eikä mistään muualtakaan. Kanteessa ei myöskään ollut väitetty, että esimiehelle ilmoittamista olisi kohdannut pätevä este.

Irtisanomisajan palkan vaatiminen tapauksessa, jossa työsopimus väitettiin laittomasti puretuksi, oli perusteetonta, kun samanaikaisesti vaadittiin 20 kuukauden palkkaa vahingonkorvauksena. Työntekijä ei myöskään ansainnut vuosilomaa silloin, kun hänelle maksettiin vahingonkorvauksena saamatta jäänyt irtisanomisajan palkka.

Majan työkyky oli palautunut 13.5.1988 ja hän oli ollut työttömänä 5.6.1988 asti. Koska työttömyysjakso oli kestänyt ainoastaan kolme viikkoa, oli vaatimus 20 kuukauden palkan maksamisesta täysin kohtuuton. Edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle ei myöskään ollut, sillä Maja oli ollut poissa yhtiön palveluksesta runsaat puolitoista vuotta, minkä johdosta hänelle ei pystytty järjestämään yhtiössä työtä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämästi tutkittavaksi ottamatta ja toissijaisesti sen hylkäämistä.

KANTAJAN VASTASELITYS

Rakennustyöläisten Liitto on vielä lausunut, että osoituksena siitä, että Maja ei ollut saanut menettelytapaohjeita oli sekin, että liittojen väliset neuvottelut asiassa oli käyty vasta joulukuussa 1988 ja siten seitsemän kuukautta sen jälkeen kun Maja oli riitauttanut työsuhteensa purkamisen, vaikka neuvottelut irtisanomissuojasopimuksen mukaan olisi tullut käydä kahden kuukauden kuluessa riitauttamisesta. Koska Maja ei ollut saanut menettelytapaohjeita, päättyi kanteen nostamiselle asetettu määräaika irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n mukaisesti kahden vuoden kuluessa 29.4.1988 tapahtuneesta irtisanomisesta. Kanne oli siten nostettu määräajassa. Siinä tapauksessa, että Maja olisi saanut menettelytapaohjeet 25.5.1988, oli kanteen nostamiselle varattu määräaika jo kulunut.

Majan työkyvyttömyydestä 27.3.1988 asti olivat varmuudella tienneet ainakin hänen esimiehenään toiminut osastopäällikkö sekä yhtiön palkanlaskija ja työterveyslääkäri. Tämän jälkeen jatkuneesta työkyvyttömyydestä tiedon oli saanut ainakin palkanlaskija. Myös työterveyshuollossa oli voitu olettaa Majan työkyvyttömyyden jatkuvan, koska tiedossa oli ollut Majan joutuminen sairaalaan. Myös Majan esimiehellä oli ollut perusteltuja syitä otaksua Majan työkyvyttömyyden johtuneen sairaudesta, koska hänen tiedossaan oli ollut Majan aikaisempi työkyvyttömyys.

Putkialan työehtosopimuksen 24 §:n 7 momentin mukaan työntekijä oli velvollinen viipymättä ilmoittamaan työnantajalle työkyvyttömyydestään. Määräys oli otettu työehtosopimukseen vuonna 1984 ja sillä oli tarkoitettu, että ilmoitus oli tehtävä työnantajan konttoriin, palkanlaskentaan tai esimiehelle eikä suinkaan yhtiön toimitusjohtajalle. Putkiliikkeissä työehtosopimuksen määräystä oli tulkittu siten, että ilmoitusvelvollisuus oli katsottu täytetyksi sillä, että työntekijä ilmoitti työkyvyttömyydestään työnantajan konttoriin, esimerkiksi palkanlaskijalle.

Turun hovioikeus oli 5.12.1986 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla todennut, että kun työnantaja oli voinut otaksua työntekijän poissaolon edelleen johtuneen sairaudesta, ei työnantajalla ollut oikeutta käsitellä työsopimusta purkautuneena edelliseen lääkärintodistukseen merkityn työkyvyttömyysajan päättymispäivästä lukien. Tuolloin esillä olleessa tapauksessa työntekijä oli sairausloman jatkuttua unohtanut ilmoittaa siitä työnantajalle.

Maja oli ilmoittanut työnantajalle asianmukaisesti sairaudestaan 27.3.1988 asti. Sen jälkeisenkin poissaolon oli katsottava olleen työnantajan tiedossa, sillä Maja oli ilmoittanut asiasta palkanlaskijalle, jonka käyttäytymisestä päätellen Majalla oli ollut perusteltu syy uskoa täyttäneensä ilmoitusvelvollisuutensa. Maja oli toiminut hyvässä uskossa. Kun Majalla oli ollut täysi syy uskoa työnantajan tietävän poissaolosta ja kun työnantajankin oli pitänyt käsittää poissaolon johtuvan aikaisemmin ilmoitetusta työkyvyttömyydestä, ei työnantajalla ollut ollut oikeutta purkaa Majan työsopimusta 29.4.1988.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KUULTAVAN LAUSUNTO

Oy Huber Ab on osaltaan yhtynyt Putkijohtotyönantajainliiton vastineessa esitettyyn.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Putkiasentaja Antero Maja on ollut Oy Huber Ab:n palveluksessa 17.11.1986 alkaen. Työnantaja on katsonut Majan työsopimuksen työsopimuslain 44 §:n 2 momentin nojalla purkautuneeksi 29.4.1988, koska Maja ei ole toimittanut työnantajalle yhtiön palveluksessa oleville työntekijöille jaettujen työterveyshuolto-ohjeiden mukaisesti tietoa sairauslomansa jatkumisesta 27.3.1988 jälkeen ennen kuin vasta 2.5.1988.

Maja on riitauttanut työsopimuksensa päättämisen 25.5.1988. Majan mielestä hän ei ole laiminlyönyt velvollisuuttaan ilmoittaa sairauslomastaan. Liittojen välillä Majan työsopimuksen päättämisestä syntyneestä erimielisyydestä on neuvoteltu 22.12.1988. Kanne työtuomioistuimessa on pantu vireille 22.12.1989.

Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta sen vuoksi, että kannetta ei ole pantu vireille irtisanomissuojasopimuksen 16 §:n 2 momentin mukaisessa määräajassa.

Rakennustyöläisten Liitto on tehdystä väitteestä lausunut, että koska Oy Huber Ab ei ole työsopimuksen päättämisen yhteydessä antanut Majalle irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä tarkoitettuja menettelytapaohjeita, on Majalla irtisanomissuojasopimuksen 30 §:n perusteella oikeus nostaa kanne kahden vuoden kuluessa työsopimuksen päättämisestä. Rakennustyöläisten Liitto on kuitenkin myöntänyt, että mikäli Majan näytettäisiin saaneen menettelytapaohjeet vastaajan väittämin tavoin 25.5.1988, kanne on nostettu liian myöhään.

Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 181/1989 todennut, että sopimukseen perustuvien määräaikojen noudattamatta jättämistä on arvioitava samalla tavalla kuin sopimuksen vastaista menettelyä yleensä. Näin ollen väite siitä, että kanne on pantu vireille sopimuksessa sovittujen määräaikojen kuluttua, on irtisanomissuojasopimukseen perustuvaa kannetta käsiteltäessä sitä koskeva asiakysymys. Väitteen hyväksyminen johtaa sen vuoksi kanteen hylkäämiseen eikä sen tutkimatta jättämiseen.

Esitetyn selvityksen mukaan Maja on 2.5.1988 saapunut työpaikalle ilmoittamaan esimiehenään toimineelle osastopäällikölle sairauslomansa jatkumisesta. Osastopäällikkö on ilmoittanut Majalle purkaneensa tämän työsopimuksen edellä mainitulla perusteella 29.4.1988. Maja on tämän jälkeen ollut asian johdosta yhteydessä Rakennustyöläisten Liiton toimitsijaan, joka on puolestaan ottanut yhteyttä Oy Huber Ab:n luottamusmieheen. Luottamusmies on asiasta tiedon saatuaan tiedustellut osastopäälliköltä perusteluja Majan työsopimuksen päättämiselle ja ilmoittanut, että hänen mielestään perusteita työsopimuksen päättämiselle ei ole ollut.

Työtuomioistuimessa todistajana kuulusteltu osastopäällikkö on luottamusmiehen yhteydenoton jälkeen tiedustellut yhtiön työhönottajalta, onko Majan tapauksessa ollut perusteita työsopimuksen päättämiselle, ja kysynyt, kuinka asiassa tulisi menetellä. Työhönottaja on selvittänyt osastopäällikölle työsopimuksen päättämisessä noudatettavia menettelytapoja ja korostanut sitä, että työntekijälle tulee antaa lomakkeelle painetut menettelytapaohjeet. Osastopäällikkö on pyytänyt työhönottajaa varaamaan hänelle näitä lomakkeita. Työtuomioistuimessa niin ikään todistajana kuulusteltu työhönottaja on kertonut, että hän on laittanut kirjekuoreen osastopäällikköä varten työsopimuksen päättämisessä tarvittavia lomakkeita.

Palattuaan työhönottajan luota edellä mainitut lomakkeet mukanaan on osastopäällikkö kertomansa mukaan ojentanut Majalle menettelytapaohjeet, minkä jälkeen Maja on antanut hänelle kirjallisen ilmoituksen työsopimuksen irtisanomisen riitauttamisesta. Ilmoituksessa Maja on katsonut pitävänsä työsopimuksensa irtisanomista lainvastaisena ja pyytänyt kirjallisesti yksilöityä selvitystä työsuhteensa päättämisen perusteesta. Osastopäällikkö on tämän jälkeen kertomansa mukaan antanut Majalle saman kirjallisen työilmoituksen, jota hän oli tarjonnut Majalle jo 2.5.1988, mutta jota Maja ei tuolloin ole ottanut vastaan. Työilmoitukseen on merkitty työsopimuksen päättämisen peruste.

Maja itse on työtuomioistuimessa kuultuna kiistänyt saaneensa 25.5.1988 olleessa neuvottelussa osastopäälliköltä mitään lomaketta tai asiakirjaa. Osastopäällikön mainitseman työilmoituksen Maja on kertonut saaneensa osastopäälliköltä jo 2.5.1988, jolloin hänen työsuhteensa purkamisesta on hänelle ilmoitettu. Luottamusmies on sen sijaan kertonut, että osastopäällikkö on 25.5.1988 antanut Majalle ainakin kirjallisen työilmoituksen. Sen sijaan luottamusmies ei muistanut sitä, onko osastopäällikkö antanut Majalle tuossa yhteydessä kirjalliset menettelytapaohjeet. Luottamusmiehen mukaan osastopäällikkö on kuitenkin käydyssä neuvottelussa soittanut työhönottajalle ja tiedustellut menettelytapaohjeita sekä poistunut hakemaan niitä.

Maja on edellä esitetyin tavoin 25.5.1988 nimenomaisesti kirjallisesti pyytänyt työnantajalta menettelytapaohjeita ja osastopäällikkö on todistajien yhtäpitävien kertomusten mukaan poistunut kesken neuvotteluja hakemaan näitä ohjeita. Luottamusmies ei ole pystynyt kertomaan sitä, onko menettelytapaohjeita 25.5.1988 pidetyssä neuvottelussa annettu Majalle vai ei. Esitetyn selvityksen perusteella osastopäällikön kertomusta menettelytapaohjeiden antamisesta Majalle kysymyksessä olevassa tilaisuudessa ei ole pidettävä epäuskottavana.

Se seikka, ettei Rakennustyöläisten Liiton toimitsijalle toimitettujen Majan työsopimuksen päättämistä koskeneiden asiakirjojen joukossa ole ollut menettelytapaohjeita, ei vielä riitä osoittamaan sitä, että kysymyksessä olevia ohjeita ei olisi Majalle annettu, kun asiaa selvitettäessä ei liiton edustajankaan taholta ole nimenomaisesti tiedusteltu, onko ohjeet annettu vai ei. Toimitsijan kertoman mukaan työsopimuksen päättämistä koskevat asiakirjat on hänelle toimittanut luottamusmies.

Koska selvityksen mukaan Maja on saanut menettelytapaohjeet, eikä kannetta näin ollen ole pantu vireille irtisanomissuojasopimuksen mukaisessa määräajassa, kanteessa esitetyt irtisanomissuojasopimuksen vastaiseen menettelyyn perustetut vaatimukset on hylättävä.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Putkijohtotyönantajainliitto ja Oy Huber Ab kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Tuulensuu, Porttila ja Pohja.

Tuomio oli yksimielinen.