Labor court refuses opinion on Independence Day pay as it depends on statutory interpretation, not collective agreement terms.

Leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä itsenäisyyspäivän palkan maksamisesta, vaan asiaa koskevat säännökset sisältyivät lakiin. Näin ollen sen kysymyksen ratkaiseminen, oliko työntekijällä oikeus niin sanottuun aamutuntikorvaukseen vapaapäiväksi säädetyltä itsenäisyyspäivältä, ei ollut sellainen erityistä työehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävä asia, josta työtuomioistuin voi antaa lausunnon.

Kuultavat Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL r.y. Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ETTL r.y.

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liiton ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliiton välillä 7.5.1986 allekirjoitetussa leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 § Vuoro-, aamu- ja iltatyölisä

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Muussa kuin kolmivuorotyössä maksetaan aamulla ennen kello 6.00 tehdystä työstä 100 %:lla korotettu palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Kanteen perustelut

Kondiittori Liisa Mäenpää on Finncatering Oy:tä vastaan Vantaan kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut olleensa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Finncatering Oy:hyn vuodesta 1970. Viimeisten vuosien ajan hän oli säännöllisesti tehnyt kahdeksan tunnin työpäivää, joka oli alkanut kello 5. Leipomotyölain 5 §:n 2 momentin mukaisesti hänelle oli ennen kello 6:ta tehdystä työstä maksettu 100 prosentilla korotettu palkka niin sanottuna aamutuntikorvauksena.

Itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 2 §:n mukaan itsenäisyyspäivän sattuessa arkipäiväksi oli työt yrityksissä keskeytettävä kuten sunnuntaina. Lain 3 §:n mukaan työntekijälle oli maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Vuonna 1988 itsenäisyyspäivä oli sattunut tiistaiksi. Mikäli Mäenpään työ ei olisi itsenäisyyspäivän johdosta keskeytynyt, olisi hän tullut töihin normaalisti kello 5. Työnantaja ei ollut kuitenkaan maksanut Mäenpäälle itsenäisyyspäivältä täyttä työpäivää vastaavaa palkkaa, vaan oli kieltäytynyt maksamasta aamutuntikorvausta kello 5:n ja 6:n väliseltä ajalta. Mäenpään laskennallinen tuntipalkka oli joulukuussa 1988 ollut 40,20 markkaa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Mäenpää on vaatinut Finncatering Oy:n velvoittamista maksamaan hänelle palkkana itsenäisyyspäivältä 6.12.1988 40,20 markkaa 16 prosentin korkoineen 15.12.1988 lukien ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

VASTINE

Vastineen perustelut

Finncatering Oy on Mäenpään kanteeseen vastatessaan lausunut, että Mäenpää oli tullut yhtiön palvelukseen 14.7.1970. Hän oli työskennellyt yhtiön leipomossa ja hänelle oli maksettu palkka kuukausipalkkana. Mäenpää oli vuodesta 1984 lukien aloittanut yleensä normaalin kahdeksan tunnin työpäivänsä aamulla kello 5. Leipomotyölain ja alan valtakunnallisen työehtosopimuksen perusteella maksettiin aamulla ennen kello 6:ta tehdystä työstä 100 prosentilla korotettu palkka. Näin oli myös yhtiössä menetelty. Normaalia 40-tuntista työviikkoa lyhentäviltä vapaapäiviltä yhtiö ei ollut maksanut korotettua palkkaa työntekijöille, jotka muuten normaalisti olivat työskennelleet ennen kello 6:ta.

Vuoden 1988 itsenäisyyspäivän jälkeen yhtiön luottamusmies oli esittänyt, että itsenäisyyspäivältä olisi tullut maksaa myös niin sanottu aamutuntikorvaus siitä huolimatta, että työntekijöiden kuukausipalkkaa ei ollut vähennetty. Tällaista vaatimusta ei ollut minkään vapaapäivän osalta yhtiössä aikaisemmin esitetty, vaikka aamutunteja yhtiössä oli tehty säännöllisesti jo pidemmän ajan.

Itsenäisyyspäivän palkallisuus perustui lakiin. Leipomoalan työehtosopimuksessa ei ollut määräyksiä, jotka koskisivat itsenäisyyspäivän palkkaa. Laki itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä oli peräisin vuodelta 1937. Lain 3 §:ssä oli todettu, että töiden keskeyttämisestä huolimatta oli työntekijälle maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka. Sanonta "täyttä työpäivää vastaava palkka" oli sisältynyt jo vuonna 1929 säädettyyn lakiin, joka koski joulukuun kuudennen päivän viettämistä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä. Lakien säätämisten aikaan itsenäisyyspäivän palkallisuutta käsiteltäessä oli lakien perustelujen mukaan eduskuntakäsittelyssä kiinnitetty huomiota nimenomaan tunti-, päivä- ja urakkapalkalla sekä kappalepalkalla työskenteleviin työntekijöihin. Sen sijaan luonnollisena oli pidetty, että määrätyltä ajalta sovittu palkka maksettiin lyhentämättömänä, vaikka ajanjaksoon sattuisi itsenäisyyspäivä.

Lain sanamuoto ja perustelut osoittivat, että sanonta "täyttä työpäivää vastaava palkka" tarkoitti sitä, että palkka oli maksettava täyden työpäivän pituiselta ajalta. Sen sijaan mainittu säännös ei sisältänyt suoranaista kannanottoa palkan määrään. Jos työntekijän työaika oli kahdeksan tuntia, maksettiin palkka itsenäisyyspäivältä myös kahdeksan tunnin ajalta. Perusteluna sille, ettei täyttä työpäivää vastaava palkka tarkoittanut palkan suuruutta, oli myös se, että palkan suuruudesta oli säädetty erikseen lain 3 §:n 3 momentissa.

Leipomotyölain määräyksen mukaan työntekijälle tuli maksaa vähintään 100 prosentilla korotettu palkka kello 22:n ja 6:n välisenä aikana tehdystä työstä. Tämä säännös oli tullut lakiin 1.4.1983 tehdyn muutoksen yhteydessä ja sitä oli perusteltu leipomoalan erikoistarpeilla.

Aikaisemmin voimassa olleiden leipomotyölain säännösten mukaan työnantajalla oli ollut velvollisuus maksaa yötyöstä vähintään 100 prosentilla korotettua palkkaa silloin, kun yötyötä oli tehty työsuojeluviranomaisten antamien, enintään 15 yötä vuodessa koskeneiden poikkeuslupien perusteella. Tämä yötyökorvausta koskeva säännös oli otettu vuoden 1940 leipomotyölakiin. Lakialoitteessa, jonka pohjalta laki oli säädetty, asiaa oli perusteltu muun muassa sillä, että yötyö oli jo sellaisenaan rasittavampaa kuin päivätyö.

Leipomoalan työehtosopimuksissa oli ollut jo useiden kymmenien vuosien ajan määräys siitä, että aamulla ennen kello 6:ta tehdystä työstä maksettiin 100 prosentilla korotettu palkka. Työehtosopimuksessa oli nimenomaan sanottu, että korotettu palkka maksettiin ennen kello 6:ta tehdystä työstä. Alan tarpeet ja se, että yötyö oli koettu erityisen rasittavaksi, olivat olleet perusteina poikkeuksellisen korkeasta yötyökorvauksesta sopimiselle.

Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä, jonka mukaan korotettua palkkaa maksettaisiin työaikaa lyhentäviltä arkipyhiltä, kuten uudenvuodenpäivältä, pitkältäperjantailta, toiselta pääsiäispäivältä, vapunpäivältä, juhannusaatolta, jouluaatolta tai joulupäivältä. Tällaiselta lyhennetyltä työviikolta niin sanottu aamutuntikorvaus maksettiin todellisten tehtyjen tuntien mukaan. Työehtosopimusosapuolet eivät olleet tarkoittaneet, että korotus tulisi maksaa itsenäisyyspäivältä erillisenä silloinkin, kun työntekijä ei ollut työskennellyt ennen kello 6:ta. Aamutuntikorvaus maksettiin vain tehdystä työstä hankalan työajan perusteella. Työnantajalla oli myös mahdollisuus työnjohto-oikeutensa nojalla muuttaa työn päivittäistä totuttua alkamisajankohtaa.

Leipomoalalla palkat olivat yleisesti kuukausipalkkoja. Aamutuntikorvauksen suuruus saatiin jakamalla kuukausipalkka työehtosopimuksessa mainitulla luvulla. Vuonna 1988 tuo luku oli ollut 164. Luku kuvasti keskimääräistä kuukausittaista työtuntien määrää. Se oli muodostettu viiden vuoden ajalta 40-tuntisessa työviikossa olevien todellisten työpäivien mukaan ottaen huomioon arkipyhistä johtuva työajan lyhennys. Arkipyhien työaikaa lyhentävä vaikutus oli vuodessa keskimäärin vähän yli seitsemän päivää. Ne vaikuttivat edellä mainittua tuntipalkkajakajaa pienentävästi siten, että ilman arkipyhien vaikutusta luku olisi vuonna 1988 ollut 167. Se, että arkipyhistä johtuva työajan lyhennys oli otettu huomioon kuukausipalkan jakajassa, johti siihen, että se ansionmenetys, joka työntekijälle aiheutuisi siitä, että arkipyhältä ei maksettu prosenttimääräistä lisää, korvautui sillä, että jokaiselta tekemältään ja maksetulta tunnilta työntekijä sai lisän arkipyhien johdosta suurempana.

Mäenpään kuukausipalkka oli joulukuussa 1988 ollut 6 563 markkaa. Aamutuntilisän suuruus tunnilta oli 40,02 markkaa, mikäli jakajana käytettiin työehtosopimuksen mukaista lukua 164. Mikäli arkipyhien lisää korottavaa vaikutusta ei otettaisi huomioon ja jakajana käytettäisiin lukua 167, olisi aamutuntikorvauksen määrä 39,30 markkaa. Mäenpää oli siten saanut arkipyhistä johtuvan ansionmenetyksen tehdyiltä työtunneilta maksettuna korvauksena.

Vakiintunut tulkinta alalla oli ollut, ettei aamutuntikorvausta ollut maksettu itsenäisyyspäivältä. Asiaa koskevia erimielisyyksiä ei ollut aikaisemmin esiintynyt, vaikka niin sanottua aamutuntikorvausta oli työehtosopimusten mukaan maksettu ainakin vuodesta 1957 lukien. Itsenäisyyspäivän palkkaa säätelevässä laissa ei vuoden 1937 jälkeen myöskään ollut tapahtunut muutoksia, jotka olisivat antaneet perusteen aikaisemman tulkinnan muuttamiselle. Kanteessa vaadittu tulkinta oli perusteeton senkin vuoksi, että itsenäisyyspäivän palkasta säädettäessä ei niin sanottua aamutuntikorvaussäännöstöä ollut ollut. Aikaisemmin säädetty laki ei voinut kumota lakia myöhemmin syntyneen aamutuntikorvauksen maksuperusteesta, jonka mukaan aamutuntikorvaus maksettiin todella tehdystä työstä. Lisäksi oli otettava huomioon, että työehtosopimuksen mukaisesta jakajasta johtui, että myös itsenäisyyspäivän osalta aamutuntia vastaava ansionmenetyksen korvaaminen tuli maksettavaksi tehtyjen aamutuntien palkassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Finncatering Oy on vaatinut kanteen hylkäämistä ja Mäenpään velvoittamista korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

KANTAJAN VASTASELITYS

Mäenpää on vastineen johdosta lausunut, että vaikka työehtosopimuksessa ei ollut nimenomaista mainintaa itsenäisyyspäivän palkan laskemisesta, oli aamutuntikorvaus laskettava myös itsenäisyyspäivältä, kun se maksettiin kerran vuosiloman ajalta ja myös sairausajalta. Työehtosopimusosapuolet eivät olleet sopineet asiasta mitään ja asiassa oli siten kysymys lain tulkinnasta. Kuukausipalkan jakajalla ei ollut myöskään mitään tekemistä aamutuntikorvauksen maksamisen kanssa, eikä aamutuntikorvausta ollut korvattu vastineessa esitetyin tavoin tuntipalkan jakajalla. Leipomoalalla normaali työpäivä alkoi kello 5 ja päättyi kello 13. Kuukausipalkka vastasi normaalia palkkaa kahdeksan tunnin työpäivän mukaan ja aamutuntikorvauksesta oli määrätty erikseen. Lainsäätäjän tarkoitus ei ollut voinut olla, että työntekijä itsenäisyyspäivän johdosta menettäisi ansioitaan.

KIHLAKUNNANOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Vantaan kihlakunnanoikeus on 1.11.1989 julistamallaan välipäätöksellä päättänyt pyytää työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko leipomoiden työntekijöitä koskeva työehtosopimus kanteessa tarkoitetun asian osalta tulkinnanvarainen ja miten sitä on tulkittava sekä onko asialla liittymäkohtia muiden alojen työehtosopimusten määräyksiin.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Elintarviketyöläisten Liitolle ja Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi. Liitot ovat antaneet seuraavan sisältöisen yhteisen lausunnon:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, ettei leipomoiden työehtosopimus sisällä mitään määräystä itsenäisyyspäivän palkan maksamisesta tai sen suuruudesta. Kysymys on lain itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä tulkinnasta.

Vantaan kihlakunnanoikeudessa käydyssä oikeudenkäynnissä asianosaisia edustaneet liittojen asiamiehet toivat esille näkemyksiään missä tilanteissa aamutuntikorvaus otetaan palkkaa maksettaessa huomioon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Asiassa on kysymys siitä, onko työntekijällä, jonka työsuhteeseen sovelletaan leipomoiden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta, oikeus työehtosopimuksen 10 §:ssä ja leipomotyölain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuun 100 prosentilla korotettuun palkkaan ennen kello kuutta tehdystä työstä itsenäisyyspäivältä, joka muutoin olisi ollut työntekijän työpäivä. Kannetta on perusteltu sillä, että itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on maksettava itsenäisyyspäivältä, jos se muuten olisi ollut työpäivä, täyttä työpäivää vastaava palkka.

Leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen osalliset Elintarviketeollisuuden Työnantajaliitto ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ovat työtuomioistuimelle antamassaan yhteisessä lausunnossa todenneet, että työehtosopimukseen ei sisältynyt määräystä itsenäisyyspäivän palkan maksamisesta tai sen suuruudesta. Näin ollen kanteessa tarkoitettu asia jää itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain 3 §:n 1 momentin sanonnan "täyttä työpäivää vastaava palkka" tulkinnan varaan.

Liittojen lausuntoon yhtyen työtuomioistuin katsoo, ettei leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ole sovittu itsenäisyyspäivän palkan maksamisesta. Kun asian ratkaiseminen jää riippumaan itsenäisyyspäivän viettämisestä yleisenä juhla- ja vapaapäivänä annetun lain tulkinnasta, ei kysymys ole sellaisesta erityisestä työehto-, virkaehto- tai toimiehtosopimusolojen tuntemusta edellyttävästä asiasta, josta työtuomioistuin siitä annetun lain 39 §:n mukaan voi antaa lausunnon. Työtuomioistuin ei ole myöskään aikaisemmin joutunut ottamaan kantaa siihen, miten itsenäisyyspäivän ajalta palkka muilla työehtosopimusaloilla vastaavanlaisissa tapauksissa määräytyy.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Peltola, Virtanen, Tuulensuu, Pohja ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.